lauantai 23. kesäkuuta 2018

Sairaalakassi pakattu!

Sairaalakassia aloin pakkailemaan tuossa jokunen viikko sitten - pikkuhiljaa!

Katselin omia vanhoja tekstejä että mitä koin hyödylliseksi ja mitä en, lisäksi vilkuilin mitä muut ovat kasseihinsa napanneet. Tuntuu kuin olisi lähdössä etelän lomalle! :D


Mun kassiin tuli/tulee:

neuvolakortti
sokerivihko + mittauslaitteet
kännykkä, laturi
lompakko + avaimet kotiin :D 
kynä + vihko (vaikka viimeksi koin ne kyllä turhaksi)

Paljon pillimehuja! (ei tartte sitten rampata hakemassa)
Herkkuja/välipaloja (suklaata, lakuja, pähkinöitä, patukoita)
Vesipullo ja vichypullo
nessuja paljon

Omat lääkkeet (munuaislääkkeet, särkylääkkeet, närästyslääkkeet)

Omat pesuaineet: shampoo, hoitoaine, suihkupesuaine
Rasvat (vartalorasva ja päivävoide/yövoide) + huulirasva
deodorantti
perusmeikit: ripsari, meikkivoide, kulmakynä ja puuteri)

Kauratyyny

korvatulpat (jos joutuu osastolle ennen syntymää tms ja tarvitsee hiljaisuutta)
kuulokkeet

ehdottomasti oma tyyny + viltti!

kotiutumisvaatteet itselle; mammaleggarit ja joku kevyt tunika! imetysliivit varulta.
(harkitsen vielä omia pumppaustarvikkeita?!) liivinsuojia/rintakumit
lanoliini


Vauvalle:
kotiutumisvaatteet
tutteja


Vauvan vaatteet ja omat pitäis vielä katsoa ja suunnitella mukaan - jos ukkeli ei kasva erityisesti lähiaikoina niin varmaan otan kokoa 44 ja kokoa 50 mukaan, kaiken varulta.


Niin ja sairaalakassiin suunniteltu toki mukaan otettavaksi 2x aarrekartta:
esikoiselle oma; kartta on meidän kotiin ja raksista löytyy isosisko yllätys sitten ;)
Ja toinen on miehelle, raksista löytyy sitten isyyspakkaus.
Voivat keskenään sitten kotona tutkia ihania yllätyksiään ja fiilistellä vauvaa! :) Toivottavasti tykkäävät! hih! :) 

t. Mea



keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

38+0 Odotettu nkl kontrolli

Tämä kontrolli on jännittänyt paljon, kun sanottiin että synnytystajankohta päätetään niin toki päässä on vilissyt kaikenlaista mietintään aiheeseen liittyen - että asetetaanko tosissaan päivämäärä, milloinkohan se on, ja käynnistys vai sektio ja ja... Minkälainen lääkäri on vastassa, mitä siellä tehdään ja tutkitaan, sattuukohan se, ja...

Kaikki ollut ajatuksissa yhtä sekavaa puuroa jota ei oikein saa auki, hieman ollut ahdistunut ja stressaantunutkin olo mitä lähemmäs tämä päivä on tullut.

Edellisenä iltana olin super väsynyt mutta kummasti alkuyö meni kieppuessa, hyöriessä ja pyöriessä, uni ei maistunutkaan, vessatti kokoajan, välillä supisti, kädessä oli kamalaa hermosärkyäkin ja lopulta 3h yrittämisen jälkeen nousin taas ylös. Huoh.

Jännitti hurjasti mennä kontrolliin.

Vastassa oli onneksi ihan kiva lääkäri, ja tällä kertaa myös kätilö.

Käytiin perusjutut läpi - arvot eivät olleet hurjana nousseet mutta nousseet kumminkin.

Lääkäri teki sisätutkimuksen - edelleen 3cm kanavaa jäljellä, sormella auki, pehmeä.

Vauvalla kaikki hyvin, painoarvio 3,1kg.

Lääkäri olisi lähettänyt minut samantien käynnistykseen toiseen kerrokseen (koska arvot kuitenkin nousussa, kovat turvotukset ja viikot kuitenkin hyvät!) mutta juteltuaan hetken käynnistysosastolla jonkun kanssa, tulivat siihen tulokseen että tilanne ei ole kriittinen että katsotaan ensiviikolla uudelleen vielä, mutta sitten alkaa tapahtua! kääk!
Ja käynnistyksestä lääkäri puhui, tilanne edennyt sen verran että ballongin saisi.
Herkästi pitää kuulemma tulla takaisin jos paino yhtäkkiä pompsahtaa, turvotuksia tulee järkyttävästi tai jotain myrkytysoireita.

Sain kotiin papereita jossa on tietoa synnytyksen käynnistämisestä, - ja ohjeet valmiiksi.

Kotiin lähdin melko sekavin tunnelmin. Toisaalta taival on päättymässä että oli kohta helpottaa turvotukset ja olot, ei tarvitse enää pelätä arvojen tähtitieteellistä nousua yms mutta samalla haaveilin niin kovin luonnollisesta kotona käynnistyneestä synnytyksestä, mutta hyvänä kakkosena tuli käynnistys eli...
Stressikäyrä silti melko korkea ja juhannus tulee menemään varmasti melkoisessa aivosumussa.

Muutamalle ystävälle lähti heti viestiä että apua apua että ensiviikolla ehkä tapahtuu jo jotain. :D

t. Mea 38+0

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Labrojen suurin ärsytys!

Ihanaa että seurataan hyvin, mutta jokaviikkoinen pissojen kiikuttaminen labraan alkaa jo tympimään kun niissä on aina ohjeena että virtsan pitää olla ennen näytettä rakossa 4-6h - pidättele siinä sitten kun vauva hyörii, pyörii ja potkii ja välillä supistaakin!
Viimeksi onnistuin pidättämään vain 3,5h :(  onneksi ottivat näytteen kuitenkin vastaan.

Yöunet menee aina vituralleen valvoessa kelloa ja ootellessa oloja vessan kanssa että menis kaikki oikein ja toivoessa ettei tule supistuksia eikä kramppeja :D...

Pitäisi vissiin lopettaa kaikki syöminen ja juominen klo 18 että pärjäisi paremmin yöllä mutta suu tulisi kyllä aika hiekkapaperiksi sitten :'( plääh!

Viimeyö meni ok. heräsin aika sopivaan aikaan että sain kuin saisin pidättelyllä 4h pissat mutta tiukkaa teki, taas kerran ja yöunet kärsi.

Labraki meni paremmin kuin monena aiempana kertana - jonossa oli vain n 30 ennen mua, kun viimeaikoina ollut jopa 70 ennen mua, ja jonotus ajat olleet reippaasti yli 1h joinaki kertoina.

Onneksi ei ollut paastoa.

Nyt vain jännättään tuloksia ja toivotaan ettei tällä viikolla tarvi enää mennä labraan, pliis juhannuslomailulle hep tai vauva tähän kiitos! :D haha!

t. Mea 37+6

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Netistä poimittuja synnytyksen käynnistys kikkoja kotiin

Kerroinkin aiemmin että nkl kontrollin jälkeen olin kovin stressaantunut kun tilanne oli epäkypsä - kiinni, 3cm kaulaa ja vain pehmentynyt, ja hermostutti että alkujaan annettu ns takaraja laskettu aika 4.7. ei riittäisi että mitään tapahtuisi, niin oli pakko vähän googletella että mitä kaikkea ihmiset tekevät itse, jotta ärsyttäisi/stimuloisi synnytystä käyntiin...

Tällaisia vastauksia löysin.

s-s-s:
Sauna
Siivous
Seksi
(ja joku ehdotti ylläolevaan seksilelujen käytön (ärsyttämään kohdunsuuta) jos ei ole kumppania seksiin)

Rintojen stimulointi (jossain oli että rintapumpulla stimulointi auttaisi voimakkaasti)

Akupunktio / Akupainanta (myös kotona opiskeltavaksi esim. babyidea sivuilta)
Vyöhyketerapia
Osteopatia

Vadelmanlehtitee
Taatelit
Luumut

Pitkät kävelylenkit
Syväkyykyt (saaneen vauvaa alemmas?)
Tanssiminen ja erityisesti "kahdeksikon" tekeminen lantiolla (tämäki auttanee vauvaa laskeutumaa)

Mahdollisimman paljon oleilua pystyasennossa, eli ei sohvalla röhnöttämistä, vaan pystyssä jotta painovoima mukana auttamassa -
kuulemma myös esim. kontillaan olo, polvillaan olo - lasketaan pystyasennoiksi

Jumppapallolla oleilu (auttaa vauvaa laskeutumaan oikein, kts. bebes info)

Rentoutuminen "pesiminen" omassa kuplassa rauhassa- mieluiten hämärässä/pimeässä jolloin oksitosiinia liikkuu kuulemma paremmin -

Mitäs siellä on kokeiltu/ tai kuultu? :)
Hyväksi havaittuja vinkkejä?

t. Mea 37+5


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Neuvola 37+ ja kisäväsymys

NKL:n lisäksi tälle viikolle oli varattu ihan perus th neuvola - vähän tuntui turhalta kun ollut niin tiuhaan seurannassa muutenkin mutta salaa toivoin että neuvolassa vois vähän jutella tästä arvojen noususta - ja siitä tulleesta kiireestä synnytyksen kanssa -
mutta, eihän se tieten niin mennyt.

Kerroin kyllä heti kun th otti vastaan ja kyseli kuulumisia - että on "kisaväsymys" kun toivoi luonnollista synnytystä joka lähtisi itsestään käyntiin, ja nyt tuntuu että alkanutkin kilpailu aikaa vastaan, arvot lähteneet nousuun ja turvotukset vaivaa.
Yritin myös vähän avata fiiliksiä sen suhteen että jos käynnistää ei voikaan kun epäkypsä tilanne - vaan taas joutuisi määrättyyn sektioon - mutta ei th oikein ottanut mitään kantaa, ei sanonut juuta eikä jaata mihinkään suuntaan. Ei oikein tullut  empatiaa eikä mitään. Vähän jäi harmittamaan mutta sainpahan avattua edes suuni.

Virtsa +++ (+++)
Verenpaine 142/92 (140/90)
Paino 103 (99) +2,8kg
Hemppa 148 (Ei mitattu )
Turvotus ++ (++)
Kohdun pohjan korkeus 32,5 (32)

Lapsiveden määrä normaali.
Syke n 150
Liikkeet ++

Arvojen nousun kyllä huomaa, koska turvotus on ihan järkky ja sen huomaa painossa: 2,8kg tullut 1,5vkossa!  Aamuisin peukalo ja pikkurilli ei mene yhteen ainakaan ekan tunnin aikana heräämisestä - helpottaa yleensä kyllä päivän mittaan! mutta tukisukat ei mene enää jalkaan, ja piti käydä ostamassa kengät marketista jotka ei purista, eli todellakin muutoksia ilmassa. Että sinänsä olen "onnellinen" jos pian tapahtuisi jotain että tilanne raukeaa, olo helpottuu koska jos arvojen annetaan nousta "tappiin" kuten esikoisessa, tulee melko tukalat paikat lopussa jo, kun nytkin jo on, mutta sen kuulemma ensvkolla sitten.

Neuvolassa th ei saanut millään selville onko vauva RT vai PT (sydän äänet kuului todella korkealta) niin ultrattiin varalta - hän säikähti että jos on kääntynyt pt vielä tässä vaiheessa että ilmoitus nkl:lle pitää tehdä pian että voivat päättää yritetäänkö vielä kääntää, mutta se oli onneksi vain säikähdys ja vauva on edelleen RT! :) mutta kovasti on tilaa liikkua, koska alussa vauva oli niin että peppu oli ihan keskellä rintojen "välissä" ja hetken kuluttua siinä olikin selkä ja peppu vasemmalla enemmän, hyvin mahtuu muljumaan... ultrassa ukkeli oli polvi suussa :O :D 

Muuten tutkimus kesti taas pitkään kun mittaili pitkään mahaa ja kokeili, tuumaili, sydän ääniä etsiskeli hyvää kohtaa kauan yms. Huono olo ei onneksi ehtinyt tulla, mutta sektio haava kipuili tosi ikävästi kun yritti vääntäytyä ylös sieltä! auts!

Varattiin neuvola vielä rv39+ jos vielä olen silloin yhtenä kappaleena. mutta taas eri th sitten :( plääh!

neuvola meni ihan ok mutta vähän harmitti etten saanut keskustelua viriämään aiheesta mutta olkoot, kaikki paukut sitten ensiviikon kontrolliin! :)

Kotona väsytti taas hurjasti neuvolan jälkeen ja onneksi lounaan syötyämme esikoinen käpertyi viereen sohvalle, silitteli, kertoi rakastavansa ja nukahti siihen  <3 - sain itsekin pitkästä aikaa päivätorkut ja ehti vähän kerätä energiaa!

t. Mea 37+2


torstai 14. kesäkuuta 2018

37+ arvot nousussa ja stressiä pukkaa!

Alkuviikon naistenklinikan käynnin jälkeen olin kevyesti stressaantunut ja mietin kovasti että miten synnytyksen saisi käynnistymään ennen laskettua aikaa, stressasin jos mitään ei ehdi tapahtua että mitä sitten käy...
googlettelin paljon tarinoita käynnistyksistä, kotikonsteista yms ja yritin miettiä mitä kaikkea voi tehdä asian eteen itse. tai ainakin yrittää.

No, kevyt stressi ei kestänyt pitkään.
Sain alkuviikon labrojen jälkeen soiton nkl:ltä että arvot on lähteneet selkeään nousuun, ja että synnytyksen ajankohta sovitaan ensiviikolla! Epäilys oli, että voiko odottaa edes laskettuun aikaan kuten alunperin oli puhuttu... Stressi käyrä nousi tappiin kyllä samantien.
Onkohan enää mitään mahdollisuutta että synnytys käynnistyisi itsestään? :/ tilanne oli niin epäkypsä alkuviikosta että liekö mitään ehtii tapahtua ennen seuraavaa kontrollia... Toki huoli itse synnytystavasta herästi entistä enemmän mutta myös itsestä ja masuasukista, toivottavasti ei tule myrkytysoireita tai muita ongelmia; herkästi pitää mennä näytille.

Tuntuu että ajatus ensiviikosta on ensimmäisenä mielessä kun herää ja viimeisenä mielessä kun menee nukkumaan. Tuntuu ettei ole aikaa miettiä kunnolla asiaa kun arkea hoitaa samalla ja esikoinen roikkuu jaloissa kokoajan; siksi ehkä stressaantunut olokin kun ei ehdi kunnolla paneutua omiin ajatuksiin.

Tuntuu myös ettei kukaan muu "ymmärrä" fiilistä kun taistelee aikaa vastaan ja stressaa.
Kaikki joille asiasta yrittänyt jutella niin vaan kommentoi tyyliin: "ihanaa, kohta on vauva sylissä" :D :/
joo, onhan se niinkin mutta se ei ollut nyt se tämän hetken pointti! mutta onhan se toisaalta hankalaa asettua toisen asemaan jos ei itse ole kokenut samaa - ei ymmärrä sairaudesta, arvoista mitään, ei ehkä ole joutunut synnytyksen käynnistykseen tai määrättyyn sektioonkaan niin ei osaa kuvitella niitä tunteita mitä käy läpi epävarmassa tilanteessa...  täytyy toivoa että viikonloppuna saisi ajatukset nollattua ja lähdettyä uuteen viikkoon positiivisin mielin. Ensiviikolla ollaan viisaampia! :)

toivottavasti ensiviikolla saan hyvän lääkärikäynnin ja saisin mielenrauhaa <3

t. Mea 37+1


tiistai 12. kesäkuuta 2018

NKL kontrolli ja synnytystapa arvio 36+

Nyt oli taas NKL kontrolli (36+5) ja samassa synnytystapa arvio - tästä en tiennyt ennakkoon mutta neuvolasta sanoivat että jos ei ole - vaadi se - koska ovat sanoneet ettei neuvolan lääkärikäyntejä mulle koska käyn nkl niin heidän kuuluu tehdä sitten arvio.

No se tuli sanomattakin :) Hyvä se.

Pääsin puolisen tuntia myöhässä lääkärille - tuntui nkl:llä olevan taas kova ruuhka ja kiire, ovet kävi kokoajan ja odotustila oli täynnä. Käytävällä raahusti paljon ISOJA mahoja tuskissaan...

Tätä käyntiä jännitin ehkä hieman enemmän kuin aikaisempia käyntejä, kai kun täysaikaisuus niin lähellä niin jännitti että onko vauva kasvanut tarpeeksi, ja tuleeko jo "toimenpiteitä" vai jatkuuko kaikki ennallaan.

Lääkäri oli ihanan rauhallinen, empaattisen oloinen, jaksoi jutella mukavasti ja selittää! Tästä tuli hyvä mieli.

Lääkäri lähinnä kyllä yksin puheli synnytyksestä, eikä niinkään kysellyt yhtään mun mielipiteitä mutta kuuntelin asiat; hän pohti ääneen synnytys tulisi tapahtua viimeistään laskettuna aikana, sairauden takia koki että olisi riski antaa mennä yliaikaa että viimeistään LA pitäisi jotain tehdä, mutta että mitä? että jos haluan alatiesynnytystä että olen sen suhteen ensikertalainen että käynnistys täysin epäkypsästä tilanteesta voi olla pitkä ja raskasta tie - ja sektiohaavaa ajatellen se pitäisi olla mieluiten ballonki eli lääkkeetön ettei ole liian raju haavalle mutta jos paikat täysin epäkypsät, niin onnistuuko se. (vaikka silti sanoi että haavan repeämisriski on alle 1% luokkaa....)

- Kovasti oli selvästi rivien välistä sektion kannalla - koska kovin mainosti sitä että ensikertalaisista joka neljäs käynnistys yritys pitkittyy niin että päätyy sektioon jokatapauksessa...  mutta jos ajatuksen kääntään toisinpäin niin 75% käynnistyksistä siis onnistuu!
Periaatteessa alatiesynnytykselle ei ole estettä mutta ilmeisesti toivottavaa olisi että käynnistyminen olisi luonnollinen/spontaani mutta aika saattaa tulla vastaan... eikä kovin tarjonnut muita keinoja kuin ballonkia mulle ja sitä varten tarvis vähän olla jo paikat kypsyneet että sitä saa paikalleen...

... Sektion saan kai vaan pyytämällä mutta edelleen edellisen sektion kivut ja hidas toipuminen on muistissa aika ikävästi niin en tiedä pystynkö sektiota pyytämään kovin helposti - pelkään että koko kesä menisi pilalla siinä kaikkine kantelukieltoineen ja kipuineen...

Seuraavalla kerralla (reilu viikon päästä) asiasta ilmeisesti jatketaan lisää....

Ensin lääkäri tutki vauvan.
Käsikopelolla arvio että vauva olisi 3kg (hah, 2viikossa 2,2->3kg, en usko ;))....
mutta ultrauksessa näytti olevan arvio n 2,7kg. (vähän realistisempi).

Kaikki oli ok. Lapsivettä hyvin, vauva oli virkeä, päässä kaikki virtas hyvin. Napavirtauksessa oli pientä "vastustusta" mutta kuuluu kuulemma taudin kuvaan eikä ole syytä huoleen.

Sitten lääkäri teki sisätutkimuksen.
Pehmeä, kiinni, 3cm jäljellä. eli epäkypsä tilanne.

Sain parit labra-ajat ja ensiviikolle uuden kontrollin ennen juhannusta.

Käynti oli hyvä, parempi kuin pari edellistä, mutta olin käynnin jälkeen aivan järkyttävän väsynyt, kiukkuinen ja jotenkin uupunut. Paljon ajateltavaa, paljon infoa, taas labroja - eli yöpissojen pidättelyjä vaikka supistais ja ja...
jotenki iski uupumus.

Sairaalasta vielä suoraan kauppaan asioille, sitten kotiin ruoanlaittoon, olin aivan järkyttävän väsynyt koko loppupäivän ja illan. ja kuinka sitten kävikään? nenä niin tukossa ettei happi kulje eikä henkeä tahdo saada, herään 30min-1h välein eestaas hikisenä huonossa hapessa että pakko nousta lopulta ylös.
Silmissä kirveele järkyttävä väsymys, vituttaa ja ärsyttää. Aamulla pitäisi jaksaa nousta labrajonoon ja pitkäpäivä edessä esikoisen kanssa eikä saa edes kunnon yöunia. Kroohpyyh.

että semmosta :D

t. Mea 36+6