maanantai 19. helmikuuta 2018

asiaa tukisukista

Esikoisen raskaudessa turvotus alkoi ilmestyä puolessa välissä verenpaineen nousun myötä ja tukisukkia suositeltiin käytettäväksi... hankkiminen oli minusta hankalaa enkä täysin ymmärtänyt niiden käyttötarkoitusta ja sairaalasta eivät sukkia antaneet. Joten ne jäi.
Tällä kertaa olen fiksumpi ja on tarkoitus olikin ottaa käyttöön tukisukat ennen puolta väliä ja _ennen_ turvotuksia nimenomaan! haluan pitää kaikki keinot käytössä että riskit minimoituu ja kaikki helpotus on ainakin yritetty!

Mutta kyllä se tukisukkien hankinta edelleen tuntu hankalalta! Ei oikein tunnut tietävän mitä hankkisi...

Kyselin asiaa eri mammaryhmistä facebookissa, ja päädyin lopulta aloittamaan tukisukkien käytön _heti_ tuossa rv 14 paikkeilla, eli nyt olleet käytössä jo hyvän tovin!, moni suositteli! Kävin ostamassa perus tukisukat (polvisukat) kevyellä kompressiolla ihan stockalta, ja sitten tilasin "tukisukat-shop" nettikaupasta kasan sukkia - tämäkin muiden suosituksesta - ja valikoima oli kyllä ihan herkullinen! :)




Ajattelin että käytän nyt ensin näitä, ja jos käy niin että turvotuksia tulee eivätkä pysy näillä kurissa, konsultoin lääkäriä ja teetän sitten fysioterapeutilla vaikka sukat oman jalan mukaan ja lääkärin suosittelemalla kompressiolla.

Aluksi sukkien käyttö tuntui ahdistavalta, puristavalta mutta aika nopeasti sukkiin tottui.
Ainoa harmitus sukissa on ollut nyt se, että olen käyttänyt 3 paria sukkia vuorotellen nyt suht aktiivisesti n. 6-7viikkoa, ja kaksista sukista on jo pohja osittain kulunut hiutiksi ja alkaa kuultamaan läpi?? Siis näin lyhyessä ajassa? Ei oo kuitenkaan mitään ihan ilmaisia sukkia niin miettinytkin nyt, että onko normaalia että pitääkö tilata uus setti sukkia vai mennä muualle ostamaan josta sais kestävämpiä sukkia! :o

Muita ketkä käyttää tukisukkia? Millaisia ja mistä ostit? Kaikenlaisia kokemuksia saa jakaa :) kuulisin mieluusti myös sukkien kulumisesta :)


terkuin Mea


perjantai 16. helmikuuta 2018

(Kunnallinen) Rakenneultra kuulumisia

Onhan tässä ultrissa rampattu :D
Mutta niin tein esikoisessakin, en malta olla ja kiva käydä pientä kuikkimassa säännöllisin väliajoin että kaikki hyvin, saada tietää koko arviot ja toki tässä puolen välin paikkeilla alkoi jo kovasti kutkuttamaan tieto "merkistäkin" ;)...

Kunnallinen rakenneultra oli rv20+1.
Esikoisen perusteella odotin kovaa tenttaamista verenpaineista, turvotuksista, sokereista (radin takia) ja yleisesti lääkkeistä keskustelemista erikoislääkärin kanssa, ja erikoislääkärin tekemää ultraa...

Joten hämmästys oli suuri, kun vastassa oli "vain" kätilö eikä muita. Mutta IHANA kätilö olikin, niin lämminhenkinen ja lempeä, selvästi omalla alallaan ja rakasti hommaansa. Kun hän ultrasi, hän jutteli niin elävästi pienestä, ihan kuin hän olisi jo syntynyt ja olisi siinä! Mieskin kiinnitti tähän huomiota ja kehui myöhemmin että olipas ihana kätilö.



Mutta, en siis hämmästellyt kätilölle mitään tätä ettei ole erikoislääkäriä eikä mitään, mutta lopussa kysyin huhtikuun ajanvarauksesta että osaako neuvoa miksei sinne ole tilattu mitään kokeita vaikka sairauskin on, ja aikakin on aika myöhään ottaen huomioon esikoisen aikaisen syntymän.

Kokeita varten hän neuvoi soittamaan tiettyyn numeroon ja tiedustelemaan sieltä asiaa, mutta muuten hän osasi kertoa ettei heille ole _enää_ ollenkaan omaa sisätautilääkäriä (kuten esikoisen aikana oli) joka seuraisi mua tai muuta sisätautisairaita, niin siksi kokeitakaan ja aikaisempia kontrolleja ei ole varmaan järjestetty ollenkaan.
Pieni kylmä kauhu kyllä meni lävitseni. Ei sisätautilääkäriä ollenkaan?
Soittelen mahdollisimman pian munuaispolille ja pyydän seurannan jatkamista tiiviimmin (sanoivat viimeksi että nkl hoitaa jatkossa raskauden takia seurannan koska heillä on oma lääkäri), että jospa he ottaisivat tästä kopin, koska onhan se aika pelottavaa kun esikoisessa oli eka kontrollipuhelu jo alle rv20, ja nyt eivät ota mitään kokeita eikä kantaa ennen rv28... ja kun kontrollit alkoivat, seurasivat hyvin tiiviisti 3vkon välein,
ja synnytyksen jälkeen seuranta oli tiivistä ja hoito hyvää - ja tapasin sisätautilääkärin useamman kerran sinä aikana kun osastolla olin. Mitenhän nyt käy? Erityisesti vielä synnytyksen jälkeen?

Mulla on korkea luotto munuaispoliin että varmasti pyynnöstä seuraavat raskausaikana hyvin mutta entäs sitten syntymän jälkeen? Mitä sitten tapahtuu kun synnytysosastolla ei ole asiaan perehtynyttä lääkäriä ollenkaan joka neuvoo ja valvoo ? toivottavasti mitään ei satu!

Saatto vähän tulla stressiä :D :/

Ainiin, se ultra ;)

Vauva oli edelleen poika ;)  hyvin esitteli meille kätilö paikat.
Kätilö ultrasi tosi pitkään ja hartaasti, liikutteli vauveli masun päältä pitkän ajan jos ei nähnyt jotain kunnolla että kaikkeen saadaan varmuus, sydämen ja aivot tutki hyvin, katsoi ja mittasi luut, tutki kädet, jalat, kasvot... Saatiin ihania kuvia muistoksi! :)
Aivan mahtava fiilis jäi! versus esikoisen ru:hun....  Kaikki hyvin edelleen, onneksi. Pikku ukko oli kovalla liikekannalla kokoajan mutta vaati paljo suostuttelua kunnollisiin asennon vaihtoihin. :)
Hyvä fiilis jäi molemmilla, ja matkalla juteltiinkin jo nimestä.... :D


Terkuin Mea

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

20+0 POKS puoliväli!

Vau!
Alun epämääräiset vuodot ja yksityisellä ramppaamiset on yhtäaikaa todella tuoreessa muistissa ja yhtäaikaa todella kaukaista ajatuksen virtaa...
Silloin en jotenkin uskonut että tulisin pääsemään pitkälle kun menettämisen pelko oli kokoajan läsnä vuotojen ja epävarmuuden takia, niin jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta olla jo puolivälissä! Aika on mennyt todella kovaa vauhtia!

Vau.fi:

"21. raskausviikosta puhutaan, kun raskaus on kestänyt 20 viikosta ja 0 päivästä 20 viikkoon ja 6 päivään (20+0 – 20+6).
Sikiön paino: 325 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 16 cm
Koko pituus: 25 cm

SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 18 viikkoa vanha. Vaikka tähänkin asti sikiön aktiviteettitaso ja liikehdintä on vaihdellut runsaasti, vasta nyt sillä on myös univaiheita, mutta ei vielä tiettyä unikaavaa. Se nukkuu eniten kun sinä olet liikkeellä ja herää kun sinä asetut aloillesi. Jotkut sikiöt löytävät nopeasti suosikkinukkumisasennon.

Hienonhienot untuvakarvat peittävät nyt koko pään, kulmakarvat alkavat muotoutua. Tytöillä kohtu kehittyy valmiiksi tällä viikolla ja emätin muodostuu. Ruskeaa rasvaa, joka auttaa lasta säilyttämään lämmön syntymän jälkeen, kehittyy nyt ihon alle kaulassa, rintakehässä ja nivusissa.

VoIdemainen vahakerros, jota kutsutaan kinaksi, alkaa, peittää ihoa. Tämä sisältää kuolleita ihosoluja, lanugosoluja ja öljyä rauhasista. Se suojaa sikiötä mm. infektioilta. Kinaa voi olla vielä jonkin verran iholla synnytyksessä. Se tekee lapsen liukkaaksi, jolloin se voi helpommin kulkeutua synnytyskanavan läpi. Vastasyntyneillä on kinan jäänteitä ihopoimuissa.


NAINEN
Nyt olet puolimatkassa! Eikö olekin ihanaa tietää, että pieni lapsi sisälläsi tulee koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi? Jotkut tuntevat ensimmäiset potkut tällä viikolla, joidenkin täytyy odottaa vielä viikko tai pari.

Mutta pian pieni poikasi tai tyttösi alkaa antaa päivittäin viestejä viihtyvyydestään potkuin ja liikkein. Onko olosi lämpimämpi kuin tavallisesti ja hikoiletko enemmän? Se johtuu siitä, että kilpirauhasestasi tulee aktiivisempi: lepoaineenvaihduntasi on 20 prosenttia vilkkaampi kuin tavallisesti. Yöhikoilu auttaa jäähdyttämisessäsamalla kun jäteaineita poistuu. Muistathan juoda riittävästi!"

Olo täällä on ihan jees! :)
Välillä vähän närästää ja suonta vetää jalasta ja millon mistäkin :D HIKI on jatkuvasti ja nenä on ehkä maailman tukkoisin, selkääki välillä särkee mutta vois olla huonomminkin :P :) 

Hankintoja on alettu tekemään ja paketteja tulee ovista ja ikkunoista :D haha... Niistä myöhemmin lisää!

T. Mea 20+0


tiistai 13. helmikuuta 2018

Munuaispoli käynti ja verenpaine mittauksia

Viime viikolla kävin munuaispolin labroissa - aamupissa ja verikokeet 12h ravinnotta, ja olen jännännyt tuloksia ihan hulluna! Pelkään kokoajan että krea ottaa jonku järkyttävän hypyn luvuissa, ja mahdollisuudet päästä edes lasta pelastaville viikoille ei toteudu vaan tulee keskeytys tms.

Tosin jos krea ottaisi jonkun ihan super muutoksen luvuissa, näkyisi se myös kropassa (minulla näin:)  ainakin jäätävänä turvotuksena, päänsärkyinä, huimauksena yms että luulisin että arvaisin etukäteen ja toistaiseksi tällaisia olojan ei ole ollut niin olen ollut kohtuu rauhallisin mielin, mutta AINA se jännittää ja pelottaa kun tuloksia odottaa.

Olen ottanut munuaispolia varten itse oma-alotteisesti tehostettua verenpaine mittausta jokusen viikon ja kirjannut ne koneelle ylös. Otin printin mukaan ja vein sen polille.
Olen mittanut lukuja seuraavasta:

Heti herätessä.
1,5h aamulääkkeen oton jälkeen.

8h ensimmäisestä lääkkeestä eli aikaan kun päivä lääke kuuluisi ottaa.
1,5h päivälääkkeestä.

8h päivälääkkeestä eli aikaan kun iltalääke pitäisi ottaa.
1,5h iltalääkkeestä.



Aamu arvot olleet vähän korkeampia kuin muut, mutta aika hyvin mennyt So far! :)

Pääsin lääkärille n 5min myöhässä, ja lääkärinä TAAS sellainen jota en ollut aikaisemmin tavannut. Hän ei ollut juurikaan perehtynyt tapaukseeni ja selitti kaikkea yleistä jonka jo tiesin todella hyvin mutta muuten ihan sydämellinen nainen oli.

Arvot oli "ok", eli ei nousuja.
Krea 92. (ennen raskautta 116 ja viimeksi 90) eli nousu oli todella todella pieni 90 -> 92
Hemppa 146 (viimeksi 161)
Kolesteroli vähän koholla, oli viimeksikkin.

Ei mitään hälyyttävää siis. Erittäin huojentavaa! Eli jos mitään dramaattista ei tapahdu, pitäisi päästä vielä monta viikkoa eteenpäin! :) Jippii!! Olen tosi iloinen ja huojentunut.  Rakenne ultra tällä viikola, neuvola maaliskuun alussa ja huhtikuussa naistenklinikka, ja munuaispoli kontrolli toukokuussa. Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin!

Nyt Albetol lääkitys 100mg 5x/pv, 2-2-1 eli kaksi aamulla, kaksi päivällä ja yksi illalla! Toivottavasti tällä päästään hyvin vielä eteenpäin! :) 


Huh!

Terkuin huojentunut Mea 19+6





perjantai 9. helmikuuta 2018

Poika vs tyttö odotus

Alkuviikosta tosiaan selvisi että meillä olisi tulevalle isosiskolle tulossa pikkuveli, ja selasinkin blogia itse taaksepäin ja katselin että mitäs ne kaikki poppakonstit meille lupailikaan, eli kaikki testit, ja kiinalaista kalenteria lukuunottamatta ne itseasiassa povasikin poikaa.

Aluksi "odotin" tyttöä, koska tosiaan isoäitinit näki sellaisen siihen viittaavan unen (tosin eihän unessa jalkoväliä näkynyt vaan päätteli ulkonäöstä eli voisihan se kai olla poikakin, kyllähän sitä jokainen joskus erehtyy vauvan sukupuolesta vain ulkonäön perusteella ;))... mutta tästä mulle jäi fiilis silloin että olisi tyttö.

Aika pian aloin kuitenkin jotenkin epäilemään poikaa, mutta ne liittyivät enemmän raskauden erilaisuuksiin (huom nämä on vain MUN henk.koh kokemuksia raskaudessa ei yleispäteviä ;)) :

Tyttö:
Pahoinvointi ei alkanut heti plussasta, mutta kun alkoi se oli 24/7 etomista ja kesti koko raskauden.

Maistui kaikki makea

Oli raskausviikkoja ettei voinut syödä mitään suolaista ja lämmintä

Väsymystä oli jossain määrin läpi raskauden

Maha kasvoi hitaasti ja levisi vähän kaikkialle

Potkut alkoi tuntua rv 21+ ja tuntui "aina" oikealla kyljessä


Poika:
Pahoinvointi alkoi heti plussasta mutta oli vain iltaisin.

Maistui kaikki suolainen - makeat tuntui liian makeilta

Super oksetus viikkoja ruokia kohtaa ei ollut missään välissä

Väsymystä jonkin verran

Maha kasvanut vauhdilla ja enemmän eteenpäin

Potkut alkoi tuntua 18+ ja aina "alapässää" :D

--


Nyt tulee sitten vielä loppuun super hörhö osuus ;)

Mä ns varmistuin että pakko olla tulossa poika, kun yksi päivä pohdin näitä sukupuolijuttuja ja yhtäkkiä aistin voimakkaasti että mun Ukki on meillä (kuollut siis vuosia sitten)... ja lopulta Ukki oli meillä 4 päivää, kunnes lopulta pyysin poistumaan. Ukki ei oo käynyt meillä kertakaan kuolemansa jälkeen, eli tämä oli selvästi hyvin poikkeuksellista niin aloin epäilemään erittäin äärimmäisen vahvasti että tämä liittyy jotenkin nyt tulevaan lapseen.

Näin myös kesällä vauvahaaveissa unen (en ollut vielä raskaana) pojasta jonka sain. - en muista unta muuten tarkemmin mutta muistan sen tunteen aamulla kun heräsin ja tajusin ettei mulla olekaan poikavauvaa, ja se hetkellinen tulvahdus kipeää, niin kipeää ikävää että se fyysisesti sattui (outoa?!) ja se poika jäi mun mieleen tosi voimakkaasti... silloin jo mietin myös että voiskohan seuraava olla poika.

No näihin hörhöjuttuihin uskokoon ken tahtoo, mutta itse uskon että "merkkejä" on ollut jo pitkään, ja koska muistan ne, olen osittain kyllä laittanut ne merkillekin vaikken sillon ole ollut niin vahvan varma mistä kyse.

Sellaista :)

19+2 tänään alkanut suonenvedot jaloissa ja närästys. Ah ihanaa.

Hyvää viikonloppua, palataan! :)

Mea

maanantai 5. helmikuuta 2018

4D ultra kuulumisia

Tänä aamuna jänskätti jo hieman... iltapäivällä oli tiedossa 4D ultra yksityisellä!
Kunnallinen rakenneultra on hieman myöhemmin mutta kävin myös esikoisesta 18+5 samalla yksityisellä ja päätin että menen taas. Ainakin esikoisen aikana yksityinen oli huomattavasti parempi kokemus kuin kunnallinen; tarkempi ja informatiivisempi, mutta eräs tuttava kyllä väitti kovasti että tässä muutamassa vuodessa olisi kunnallisella laitteet parantuneet ja käytännöt myös, mutta mielummin menen kuitenkin nyt koska haluan tietää miten pieni on kasvanut (esikoisen "Kasvun pysähdys" säikäytti kyllä ihan kunnolla kun syntyi) että vastaako viikkojaan vielä vai onko pienempi yms.

ja toki bonuksena odottelen tietoa vauvan "merkistä" ;)

Iltapäivällä vein esikoisen isovanhemmille hoitoon, ja lähdin viettämään "omaa aikaa" bussiin ja junaan, joilla matkustin Helsingin keskustaan. Tapasin siellä mieheni, ja yhdessä matkasimme ultraan. Äkkiä matkalla söin karjalanpiirakkaa ja join mehua että jaksaa, ja samalla mies haukkasi jotain pientä että jaksaa ja sokerit pysyy hyvinä - hällä tulee helposti heikotusta lääkäreissä, oli kyse sitten mistä vain.

Ensin ilmoittautuminen ja sitten odottelemaan kutsua.

Jännitti mutta ei sen suhteen että "onko siellä ketään" koska liikkeet tuntuneet eilenkin hyvin ja heti tänä aamina taas mylläsi, mutta vauvan koko arvio hieman pelottaa - esikoisesta tuntui että aina kun meni ultraan niin vastasi pienenmpää ja taas pienempää.. ja lopulta syntyessään rv33+0 vastasi n. rv 28 kokoista vauvaa, niin kyllähän se hätkähdytti ja pelotti.. Ajatus kai oli että verenpaineiden, sairauden ja epäillyn raskausmyrkytyksen vuoksi istukka ehkä olisi toiminut huonosti, tai sairaus hidastanut vauvan kasvua... epäselvää joka tapauksessa, niin pelottaahan se, että onko nyt sama homma vai voisko tämä bebe olla vastais paremmin viikkoja ja arvioita että kasvaisi paremmin - ainakin verenpaineet on olleet paremman eikä lääkitys ole vieläkään! täydessä 600mg päiväannostuksessa koska ei ole ollut (minun mielestäni) tarvetta! - tämäkin tosin varmaan selvitellään ensvkon munuaispolilla että pitääkö nostaa...

Nojoo, päästiin sisälle tutkimukseen ja se olikin sitten nopea toimitus, 15min ja ulos! tsing, eikä halpaa lystiä! :D
Mutta tarkkaa se oli, kaikki sormet ja varpaat laskettiin, kasvojen piirteet katsottiin, sisäelimet, aivot kaikki tutkittiin ja hienosti löytyi kaikki ja oli kunnossa. ja painoarviokin oli komeat 295g eli hyvä!
Jalkoväliäkin tutkittiin ja siellähän se selkeä uloke oli... eli poikaa povattiin kovin varmasti! ja kyllähän se ultrakuva tässä kädessä siltä näyttää minunkin mielestä :D

Huh, onneksi kaikki hyvin, se on nyt se tärkein juttu, olen todella huojentunut ja onnellinen <3
Poikalupauksestakin tottakai, mutta miten mä raukka selviän kun pitää astua prinsessa tylliunelma maailman ulkopuolell ;) tsih! tulevalla isosiskolla oli sulateltavaa tässä eniten, kun oli siskon tilannut niin ei ottanut asiaa kovin kevyesti :D haha.

Lisää tunnelmia myöhemmin! <3

Terkuin
Mea

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

18+4 ensimmäiset käsipotkut

Voi rakkaus.
Nyt illalla nukkumaan mennessä tunsin kovaa möyrintää mahassa ja tökkimistä (herää aina möyrimään kun menen nukkumaan), ja vaistomaisesti laskin käden vatsalle vaikkei tähän mennessä tuntemukset ole ulottuneet käteen asti.. Nyt pienokainen oli sopivassa kulmassa ja ihan alavatsalla tykitteli n. sektiohaavan kohdilla, kun tunsin ensin kättä vasten hentoisen töytäisyn ja hetken päästä napakan potkun - oi sitä onnen tulvahduksen määrää :)

Vaikkei ole montaa päivää kun ihanan pienen neuvolan utlrassa näin, oli tällainenkin tervehdys enemmän kuin tervetullut yllätys! Kyllähän siinä sydän sulaa ihan totaalisesti! Muutaman töytäisyn vielä tunsin ja sitten hurjaa kuplintaa ja kiepuntaa, taisi pieni vaihtaa asentoa eikä potkut enää tuntuneet käteen asti.

On ihana alkaa unille näissä tunnelmissa, vaikka hieman jännittääkin... Huomenna 4D ultra!

Ihania unia,
t Mea