Meidän vauva on tänään yksi vuotta.
Olen aamusta lueskellut synnytyskertomukset ja fiilikset blogista vuoden takaisesta. Katsellut kuvia sairaala-ajasta ja ensimmäisistä viikoista, kuukausista aina tähän päivään...
Aina se eka synttäri saa jotenkin erityisen herkäksi.
Alkuperäinen ajatus oli että ensimmäisen vuoden blogailen semi säännöllisesti vauva-arjesta mutta eihän se mennytkään ihan niin...
Kun nimijuhlat sai ohi, oli vielä ns kesälomaa perheellä niin autoiltiin sukulaisiin pohjoiseen, ja mökkeiltiin omalla mökillä. ja ihan vain totuteltiin vauva arkeen. Esikoisen kanssa oli haastavaa niin päivän energiat kuluivatkin pitkälle jakautuessa kahteen kokoajan.
Itse kärsin syksyllä jonkinasteisesta baby bluesista aika pitkään, ja ahdistuskohtauksia tuli vielä alkuvuodestakin mutta nyt ovat jo jääneet taakse <3
Syystalvella sairastettiin silmätulehduksia ja korvautulehduksia ja kirsikkana kakun päällä enterorokko, nämä piiiiiitkät viikot verottivat kummasti.
Kevättalvi meni perusflunssalla.
Siinä oli hieman rauhallisempikin hetki arjessa mutta kun pienokainen alkoi liikkumaan ensin ryömien ja sitten kontaten, niin sisarusten välit leimahti ihan toden teolla kun esikoisen mustasukkaisuus ja kateellisuus heräsi potenssiin miljoona. Siinä menikin muutama kuukausi melkoisissa tunnekuohuissa niin äidillä kuin esikoisellakin kun yritettiin löytää yhteistä säveltä arkeen - ja vaikka pahin terä saatiin hiottua niin kyllähän se sisarrakkaus tappeluineen taitaa vaan kuulua moneen perheen perus meininkiin ja tais tännekin tulla jäädäkseen.
Keväällä vauva pääsi ensimmäiselle ulkomaanmatkalle kun kierrettiin 3viikkoa autolla Floridassa.
Muuten on mökkeilty p-a-l-j-o-n ja nautiskeltu vaan olemisesta.
Pikku mies on hyvin iloinen, hymyilevä tapaus, omaa loistavan tilannetajun huumorin suhteen, oikea pikku esiintyjä ja ilopilleri.
Tempperamenttia löytyy ku pienestä pitäjästä ja koko perhe on välillä kovilla kun ukkelia harmittaa, uudet taidot ei suju tai joku muu asia ei mene mielen mukaan.
Pikku M alkoi tapailla kävelyä 11kk ikäisenä ja n viikkoa ennen 1vuotis päiväänsä jo juoksi kuin vanha tekijä. On taitava liikkuja, juoksee, kiipeilee , osaa mennä portaita ylös ja alas, ja löytää kaikki kolot mihin mennä, tuntuu pärjäävän missä vain.
Puhetta ei tule mutta omaa kieltä sitäkin enemmän, kova on seurustelemaan eikä juuri ujostele ketään eikä uudet paikat pelota.
Äijä on jo melkein 80cm pitkä ja painaa n 11,5kg, kyllä siinä isosiskokin saa vastusta jo kun tämä rösähtää päälle kiusaamaan :D
Haikein mutta toisaalta vähän helpottavinkin fiiliksin vauva vuosi päättyy <3 ihaillen seuraan raskausvatsoja ja pieniä vauvoja tuolla kaupungilla, mutta en taitais enää itse jaksaa tätä uudelleen... :D
Tästä on hyvä jatkaa nyt kohti uutta taloprojektia joka on alkamassa, ja syksyllä alkaa uudet kuviot muutenkin arkeen... :)
Hirmu iloinen, onnellinen ja kiitollinen olen kaikesta mitä olen elämääni saanut, mistään en luopuisi <3
terkuin
Mea
torstai 27. kesäkuuta 2019
torstai 26. heinäkuuta 2018
Vauva 1kk. Mitä bebelle kuuluu?
Poitsu on 1kk vanha <3
Hän syö HYVIN, kasvaa hyvin ja voi hyvin. Vaatekoko alkaa vaihtumaan pikkuhiljaa 50 -> 56 kokoon, eli alkaa kasvamaan! :)
Helteet hieman stressaa selvästi - hiestä märkänä saa raasu olla välillä mutta vaippasillaan ollaan paljon tai ihan lyhkäsissä vaatteissa ja viilennellään ahkerasti, juodaan ahkerasti, niin hyvin on pärjätty.
Masu kipuja tuntuu välillä olevan, ilmaa kiertää.... on tehty vauvahierontaa, hytkytelty ja kaikkea - toisinaan auttaa, toisinaan ei. Nyt seuraillaan että olisiko syytä vaihtaa korviketta vai onko vain suoliston kypsymättömyyttä ylipäätään.
Syömään herätään n n 2h-3h välein, välillä tiheämmin.
Silmiä pidetään entistä enemmän auki ja tutkaillaan maailmaa. Välillä on jo pitkiäkin seurustelupätkiä, eikä uni aina maistu heti ruoan jälkeen.
Ihan super tummat silmät on alkaneet vaaleta ja ovat nyt syvän tumman siniset, ihanat ja kauniit, niin viisaat silmät.
Sylissä viihtyy hyvin.
Ekat hymytkin on väläytetty ja voi että osaa olla hurmaava <3
Nimijuhlat juhlitaan tulevana viikonloppuna. Jännää!
t. Mea
Hän syö HYVIN, kasvaa hyvin ja voi hyvin. Vaatekoko alkaa vaihtumaan pikkuhiljaa 50 -> 56 kokoon, eli alkaa kasvamaan! :)
Helteet hieman stressaa selvästi - hiestä märkänä saa raasu olla välillä mutta vaippasillaan ollaan paljon tai ihan lyhkäsissä vaatteissa ja viilennellään ahkerasti, juodaan ahkerasti, niin hyvin on pärjätty.
Masu kipuja tuntuu välillä olevan, ilmaa kiertää.... on tehty vauvahierontaa, hytkytelty ja kaikkea - toisinaan auttaa, toisinaan ei. Nyt seuraillaan että olisiko syytä vaihtaa korviketta vai onko vain suoliston kypsymättömyyttä ylipäätään.
Syömään herätään n n 2h-3h välein, välillä tiheämmin.
Silmiä pidetään entistä enemmän auki ja tutkaillaan maailmaa. Välillä on jo pitkiäkin seurustelupätkiä, eikä uni aina maistu heti ruoan jälkeen.
Ihan super tummat silmät on alkaneet vaaleta ja ovat nyt syvän tumman siniset, ihanat ja kauniit, niin viisaat silmät.
Sylissä viihtyy hyvin.
Ekat hymytkin on väläytetty ja voi että osaa olla hurmaava <3
Nimijuhlat juhlitaan tulevana viikonloppuna. Jännää!
t. Mea
tiistai 24. heinäkuuta 2018
Antibiootit loppu ja sektiohaavan hoito jatkuu.
Antibioottikuuri on vihdoin ohi, jee! mutta tottahan toki vahvoista maitohapoista huolimatta sain jäätävän antibioottiripulin ja nyt on maha tuhannen sekaisin ja maha kipuja.
No. ei auta kuin hoidella ruokavaliolla ja toivoa parasta.
Haava on edelleen auki. vuotaa verta ja kudosnestettä mutta haava on tummentunut, eli ei niin kirkuvan punainen enää, ehkä se siitä. Vaihdan haavalappua 1-2pvn välein ja suihkuttelen haavaa. Saapa nähdä monta viikkoa, kuukautta.. menee ennenkuin haava on kunnolla parantunut :(
Muuten sektiohaava on ok, muilta osin. Kipuilee hieman välillä mutta ulkoisesti kunnossa eikä näy tulehduksen merkkejä tms. :) Toivottavasti alkaisi pian helpottamaan haavan kanssa myös, alkaisi riittämään nämä takaiskut jo! :)
t. Mea
No. ei auta kuin hoidella ruokavaliolla ja toivoa parasta.
Haava on edelleen auki. vuotaa verta ja kudosnestettä mutta haava on tummentunut, eli ei niin kirkuvan punainen enää, ehkä se siitä. Vaihdan haavalappua 1-2pvn välein ja suihkuttelen haavaa. Saapa nähdä monta viikkoa, kuukautta.. menee ennenkuin haava on kunnolla parantunut :(
Muuten sektiohaava on ok, muilta osin. Kipuilee hieman välillä mutta ulkoisesti kunnossa eikä näy tulehduksen merkkejä tms. :) Toivottavasti alkaisi pian helpottamaan haavan kanssa myös, alkaisi riittämään nämä takaiskut jo! :)
t. Mea
sunnuntai 22. heinäkuuta 2018
Siis etkö imetä?
En.
En imetä.
Tätä ei moni ymmärrä. Miksi ymmärtäisikään? Äidinmaitohan on maailman parasta ja ainoa oikea ruoka vauvalle. Näin kaikki tuntuu ajattelevan.
Alkuperäinen ajatus oli imettää. "tottakai". Raskaus meni sairaudesta huolimatta ihan hyvin, joten ajattelin että tilanne olisi tällä kertaa eri, olisin terveempi kun vauva syntyy, voisin synnyttää normaalisti, voisin imettää, saisin "normaalin" kokemuksen kaikesta...
Mutta. Noh. Synnytyksestä lukeneet tietää ettei näin käynyt lopulta kuitenkaan. Arvot lähti rajuun nousuun ja munuaisten toiminta alkoi hiipumaan kesken synnytyksen, joten kaikki alkoi mennä päin persettä.. Kun päätöks kiireellisestä sektiosta tuli ja tieto että munuaiset voi huonosti tein päätöksen etten aion imettää. Kyllä. Itse tein päätöksen.
Koska. Jos en voi synnyttää "loppuun asti" koska munuaiset ei kestä. On parempi että heti kun vauva syntynyt munuaisia aletaan hoitamaan kunnolla - raskauden ajaksi oli vaihdettu "pilipali lääkkeet" ja sairaus eteni hiljalleen siinä taustalla vaikka aika hyvin menikin, lääkkeitä ei voisi vaihtaa takaisin imetyksen aikana ja sairaus etenisi lisää... joten tein päätöksen että aletaan hoitamaan munuaisia heti, ja kunnolla, että saan ne kuntoon, ja mahdollisimman monta mahdollisimman tervettä vuotta lapsiemme kanssa.
Tätä ei moni ymmärrä. Ei edes lääkäri joka teki päätöksen sektiosta ?! Hän selitti miksi sektioon päädyttiin mutta ei ymmärtänyt miksi en imetä. Nojaa. Eipä se muille kuulu mutta jokaiselle se piti selittää ja katsotaan kauanko saan selittää.
Meidän lapsiluku on nyt tässä <3
Kunhan munuaiset toipuis mahdollisimman hyvin ja saadaan monta monta sairaala vapaata vuotta. Muuta en nyt toivo <3
t. Mea
En imetä.
Tätä ei moni ymmärrä. Miksi ymmärtäisikään? Äidinmaitohan on maailman parasta ja ainoa oikea ruoka vauvalle. Näin kaikki tuntuu ajattelevan.
Alkuperäinen ajatus oli imettää. "tottakai". Raskaus meni sairaudesta huolimatta ihan hyvin, joten ajattelin että tilanne olisi tällä kertaa eri, olisin terveempi kun vauva syntyy, voisin synnyttää normaalisti, voisin imettää, saisin "normaalin" kokemuksen kaikesta...
Mutta. Noh. Synnytyksestä lukeneet tietää ettei näin käynyt lopulta kuitenkaan. Arvot lähti rajuun nousuun ja munuaisten toiminta alkoi hiipumaan kesken synnytyksen, joten kaikki alkoi mennä päin persettä.. Kun päätöks kiireellisestä sektiosta tuli ja tieto että munuaiset voi huonosti tein päätöksen etten aion imettää. Kyllä. Itse tein päätöksen.
Koska. Jos en voi synnyttää "loppuun asti" koska munuaiset ei kestä. On parempi että heti kun vauva syntynyt munuaisia aletaan hoitamaan kunnolla - raskauden ajaksi oli vaihdettu "pilipali lääkkeet" ja sairaus eteni hiljalleen siinä taustalla vaikka aika hyvin menikin, lääkkeitä ei voisi vaihtaa takaisin imetyksen aikana ja sairaus etenisi lisää... joten tein päätöksen että aletaan hoitamaan munuaisia heti, ja kunnolla, että saan ne kuntoon, ja mahdollisimman monta mahdollisimman tervettä vuotta lapsiemme kanssa.
Tätä ei moni ymmärrä. Ei edes lääkäri joka teki päätöksen sektiosta ?! Hän selitti miksi sektioon päädyttiin mutta ei ymmärtänyt miksi en imetä. Nojaa. Eipä se muille kuulu mutta jokaiselle se piti selittää ja katsotaan kauanko saan selittää.
Meidän lapsiluku on nyt tässä <3
Kunhan munuaiset toipuis mahdollisimman hyvin ja saadaan monta monta sairaala vapaata vuotta. Muuta en nyt toivo <3
t. Mea
lauantai 21. heinäkuuta 2018
Nkl päivystys sektiohaavan kanssa
2. neuvolasta soitin nkl päivystykseen sektiohaavastani koska se ei ollut ihan oikein parantunut, ja sain luvan tulla heti tai seuraavana aamuna sinne. Lähdin heti.
Päivystyksessä sain rannekkeet ranteeseen ja labrat melko heti.
Lääkäriin pääsin n 2h kuluttua saapumisestani.
Lääkäri kyseli tarkkaan kuulumisia ja tarkkaa tietoa jäkivuodosta (kerroin sen olevan edelleen runsasta niin aikoi tutkia sen samalla) ja sektiohaavasta. Sitten tutkimaan.
Lääkäri teki ensin sisätutkimuksen ja ultrasi. Ei nähnyt että olisi mitään jäänyt kohtuun mutta toki se riski on olemassa, eli jäkivuotoa pitää seurailla ja "tulehdus oireita"... toivottavasti kaikki ok.
Sitten lääkäri tutki sektiohaavan yleisesti ja sitten avonaisen kohdan.
Hän sanoi että "normaalisti" hän ei tekisi mitään sen suhteen mutta koska erite haisee... hän määrää viikon antibiootit, ja lisäksi haava käsiteltiin jollain bakteerintappaja aineella - sitten haavalappu päälle joka vaihdetaan 2vrkn välein.
Sanoi että seuraavat 10vrk näyttäis mihin suuntaan tämä alkaa menemään, eli let see!
Lääkäri oli super kiva ja mukana ollut kätilö myös - hän jutteli kaikkea muutakin - kyseli vauvasta ja miten kotona menee :) Siitä tuli kiva fiilis :)
Nyt vain toivotaan että toipuminen alkaisi kunnolla! :)
t. Mea
Päivystyksessä sain rannekkeet ranteeseen ja labrat melko heti.
Lääkäriin pääsin n 2h kuluttua saapumisestani.
Lääkäri kyseli tarkkaan kuulumisia ja tarkkaa tietoa jäkivuodosta (kerroin sen olevan edelleen runsasta niin aikoi tutkia sen samalla) ja sektiohaavasta. Sitten tutkimaan.
Lääkäri teki ensin sisätutkimuksen ja ultrasi. Ei nähnyt että olisi mitään jäänyt kohtuun mutta toki se riski on olemassa, eli jäkivuotoa pitää seurailla ja "tulehdus oireita"... toivottavasti kaikki ok.
Sitten lääkäri tutki sektiohaavan yleisesti ja sitten avonaisen kohdan.
Hän sanoi että "normaalisti" hän ei tekisi mitään sen suhteen mutta koska erite haisee... hän määrää viikon antibiootit, ja lisäksi haava käsiteltiin jollain bakteerintappaja aineella - sitten haavalappu päälle joka vaihdetaan 2vrkn välein.
Sanoi että seuraavat 10vrk näyttäis mihin suuntaan tämä alkaa menemään, eli let see!
Lääkäri oli super kiva ja mukana ollut kätilö myös - hän jutteli kaikkea muutakin - kyseli vauvasta ja miten kotona menee :) Siitä tuli kiva fiilis :)
Nyt vain toivotaan että toipuminen alkaisi kunnolla! :)
t. Mea
perjantai 20. heinäkuuta 2018
2. neuvola
Toka neuvola saatiin sentään omaan neuvolaan vaikkei omalle tädille...
Paino, pituus, päänympärys mitattiin - pituutta ei ollut paljoa vielä tullut lisää, mutta painoa todella hienosti. 3245g -> 3,7kg!
Sain vinkkejä vauvan tahtiseen pulloruokintaan, ja ihon hoitoon kun pientä punoitusta ja näppyä tullut poitsulle. Muuten kaikki ok!
Pyysin tätiä tsekkaamaan mun sektiohaavan nyt uudelleen, kun olin viikon sitä hoitanut ja edelleen "märkä" alue eritti verta. No... tsekkauksen jälkeen sain neuvon soittaa nkl:n päivystykseen ja lähteä lääkäriin - täti pelkäsi että sinne on tullut fisteli, ja ehkä alkava tulehdus.
Sektiohaavassa oli siis 2cm alue joka oli AUKI eikä vain märkä, se ei ollut kiinnittynyt ja eritti kudosnestettä ja verta - ja valitettavasti haisi :/
Päivystykseen soitto siis ja ilta siellä sitten.
Että semmosta kakkos neuvolassa.
t. Mea
Paino, pituus, päänympärys mitattiin - pituutta ei ollut paljoa vielä tullut lisää, mutta painoa todella hienosti. 3245g -> 3,7kg!
Sain vinkkejä vauvan tahtiseen pulloruokintaan, ja ihon hoitoon kun pientä punoitusta ja näppyä tullut poitsulle. Muuten kaikki ok!
Pyysin tätiä tsekkaamaan mun sektiohaavan nyt uudelleen, kun olin viikon sitä hoitanut ja edelleen "märkä" alue eritti verta. No... tsekkauksen jälkeen sain neuvon soittaa nkl:n päivystykseen ja lähteä lääkäriin - täti pelkäsi että sinne on tullut fisteli, ja ehkä alkava tulehdus.
Sektiohaavassa oli siis 2cm alue joka oli AUKI eikä vain märkä, se ei ollut kiinnittynyt ja eritti kudosnestettä ja verta - ja valitettavasti haisi :/
Päivystykseen soitto siis ja ilta siellä sitten.
Että semmosta kakkos neuvolassa.
t. Mea
torstai 19. heinäkuuta 2018
Ensineuvola + sektio tikkien poisto
Pojan ensineuvola oli viikko syntymästä, ja täytyy rehellisesti sanoa että tuntui aika turhalta käynniltä. Ei siellä katsottu juuri muuta kuin paino, vähän pyöriteltiin. Ehkä se tuntui turhalta kun se oli just tehty nkl:llä ja heti perään neuvolaan. Kesäajan takia ei saatu edes tätiä meille vaan piti ajaa kauemmas neuvolaan kun omassa ei ollut yhtään ainutta aikaa edes...
Pojan pyörittelyn jälkeen, oli vuorossa tikkien + picon poisto. Se meni ok. Tikkejä oli vain 5, joten helppo juttu, mutta haavateipin poisto olikin sitten ihan toinen juttu - mulla oli siis pico laite ja haavateippi tikkien päällä. Teippi oli runtattu karvoihin kiinni niin ihanasti että sain sitten "vahauksen" samalla, eli sattu aika saatanasti...
Poisto meni muuten ok mutta haavassa oli pieni n 2cm alue joka oli kuulemma punainen ja "vähän märkä" eli piti hoitaa hyvin.
Esikoinen oli mukana neuvolassa kun sinne piti lähteä autolla, hän leikki kiltisti kokoajan neuvolan leluilla ja hetkeksi jäätiin neuvolan ulkopuolelle leikkimään kun oli uusi paikka ja uudet pihajututkin! :)
t. Mea
Pojan pyörittelyn jälkeen, oli vuorossa tikkien + picon poisto. Se meni ok. Tikkejä oli vain 5, joten helppo juttu, mutta haavateipin poisto olikin sitten ihan toinen juttu - mulla oli siis pico laite ja haavateippi tikkien päällä. Teippi oli runtattu karvoihin kiinni niin ihanasti että sain sitten "vahauksen" samalla, eli sattu aika saatanasti...
Poisto meni muuten ok mutta haavassa oli pieni n 2cm alue joka oli kuulemma punainen ja "vähän märkä" eli piti hoitaa hyvin.
Esikoinen oli mukana neuvolassa kun sinne piti lähteä autolla, hän leikki kiltisti kokoajan neuvolan leluilla ja hetkeksi jäätiin neuvolan ulkopuolelle leikkimään kun oli uusi paikka ja uudet pihajututkin! :)
t. Mea
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)