osassa 1 käyn läpi lääkärille päätymisen ja tapahtumat munuaisbiopsiaan asti,
osassa 2 käyn läpi munuaisbiopsian
ja osassa 3 diagnoosin biopsian jälkeen ja nykytilanteen.
Halusin kirjoittaa nämä, niin omaksi purkautumiseksi kuin tiedoksi ja kokemukseksi muille, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan kokemukset asiasta. (Itseäni olisi kiinnostanut kun diagnoosit tuli...)
Sitten lähdetään pian vauvahaave aiheisiin ;)
Osa 1:
Kävin jatkuvan huonovointisuuden ja pyörrytyksen takia terveyskeskus lääkärillä joka oireiden perusteella määräsi laboratorioon verikokeisiin (verenpaineetkin huiteli ties missä). Menin niihin heti seuraavana aamuna.
Tulokset sain melko pian, mutta lääkäri oli epäilevä tuloksia kohtaan ja lähetti uudelleen laboratorioon. Tämän yhteydessä hän kertoi epäilevänsä munuaiskiviä tai tulehdusta, mutta halusi uuden laboratorio tuloksen. Se saatiin myös melko pian, ja nyt lääkärikään ei ollut enää epäilevä, tulos oli edelleen sama ja hän uskoi sen pitävän paikkaansa; eli munuaisissa oli jotain vikaa, ja se pitäisi tutkia tarkemmin.
Sain väliaikaiset lääkkeet verenpaineeseen ja lähetteen Meilahteen, ja sieltä tuli hyvin pian kutsu tutkimuksiin. Vaikka lääkäri pelotteli että voisi mennä kuukausia. Hieman hirvitti että kutsuivat niin pian sinne.
Ensimmäinen tutkimus oli ultraus ja laboratorio. Lääkäri ultrasi munuaiseni ja menin taas kerran verikokeisiin.
Kun pääsin lääkärin vastaanotolle ensimmäistä kertaa, ja ensimmäisenä kuulin, että ultrassa ei löytynyt mitään, huokaisin helpotuksesta, huh, ei se ollutkaan mitään vakavaa. Ajattelin että saan varmaan lääkkeet ja sitten tämä on ohi.
Olisikin ollut niin, seuraavaksi lääkäri ilmoitti että lisätutkimukseksi tulee biopsia. Olin saada halvauksen, ja tajusin että ei tämä tainnutkaan mennä niin helposti.
Lisäksi lääkäri kertoi epäilevänsä tulehdusta keräsissä, ja että vuoto munuaisissa on niin korkea että saattaisi tarvita kortisoonipiikin mutta aloitetaan nyt ensin lääkitys ja kontrolloidaan sitten. Sain väliaikaisen lääkityksen verenpaineiden tasaamiseksi ja kotiin odottamaan koepala kutsua...
Jatkuu...
Terveisin,
Mea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti