Biopsian jälkeen oli taas laboratorio ja lääkärikäynti.
Lääkärissä sain kuulla että mulla oli jo aika pitkälle edennyt Iga Nefropatia, eli munuaiskerästulehdus.
Lääkäri kertoi lääkityksestä jota alotettaisiin siihen, ja vielä siinäkään vaiheessa en oikein ymmärtänyt sairauden vakavuutta, luulin että tulehdus tarkoittaa ohimenevää tilaa jota lääkkeillä hoidetaan mutta onneksi käynnillä tuli ilmi, että kyse on kroonisesta vaivasta enkä parane koskaan; syön loppuelämäni lääkkeitä. Onneksi siis siksi, etten elänyt väärissä luuloissa sairauden suhteen vaan ymmärsin oikean laidan.
Olihan se shokki. Olin odottanut että syön lääkkeitä ja paranen.
En muista siitä päivästä muuta, en muista soitinko miehelleni vai en, vai missä vaiheessa kerroin asiasta. Jotenkin shokkiin siinä meni.
Sen jälkeen olen käynyt lääkärissä 2-4kk välein, laboratorion kautta, lääkkeet on vaihdettu yhdesti.
Munuaistenvuoto on paranemaan päin mutta tulevaisuutta se ei kuitenkaan muuta. Diagnoosina on, että joudun aikanaan dialyysiin ja elinsiirtojonoon, n. puolet munuaisistani ovat jo menneet.
Jos oikein ymmärsin niin ihminen menettää n. 1% munuaisistaan vuodessa, ja minulla on 30 korvilla mennyt jo puolet.
Vauvahaaveista olen puhunut käynneillä joka kerta mutta arvot ovat olleet toistaiseksi sen verran huonot että vauvaa ei ole missään nimessä suositeltu, ja olen sen mukaan elänyt, koska en halua vaarantaa omaa enkä vauvan terveyttä.
Asiaa kyselen taas uudelleen lääkärissä kun seuraava käynti,
kahden viikon päästä, pitäkää peukkuja! :)
Terveisin,
Mea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti