Itse olen potenut vauvakuumetta jo pidemmän aikaa, se alkoi n. 3.5 vuotta sitten (aika tarkkaa :D) kun kättärillä pitelin sylissäni kummipoikaa ensimmäisen kerran. Aina olen tiennyt että lapsia joskus haluan, mutta suurempaa kuumetta ei ollut ilmennyt aiemmin. Kun sain kummipojan syliini niin joku outo lämmin ja intensiivinen tunne valtasi minut ja sitä pientä ihmettä siinä katsoessani muistan ajatelleeni "haluan tällaisen ja pian" :D
Häämme olivat tulossa noin 8kk kuluttua tuosta hetkestä, ja sen aikaa halusin odottaa, mutta kun kuume kerran iski niin se oli tosi kova siitä hetkestä lähtien ja piinasi kesähäihimme asti. Mieheni ei kuumeillut samalla tasolla mutta oli myös aina lapsista haaveillut, joten salli tämän kuumeilun ihan tyynesti. :)
Tuli selailtua vauva.info sivuja, luettua salaa vauvalehtiä, ostettua pieniä vauvajuttujakin (salaa samalla reissulla kun hankki lahjoja kummitytölle...)...
Haaveilemme 2-3 lapsesta, mutta 1 lapsikin on jo lahja ja riittävä sellainen. Sukupuolella ei väliä, kunhan olisi terve. :) Ja perisi molempien parhaat puolet ;)
Häiden jälkeen lapsi olisi ollut enemmän kuin tervetullut..
...mutta tässä kohtaan kuvioihin astui nämä munuaisjutut, joten vauvahaaveet lähti tauolle siltä seisomalta.
Nyt kun sairautta on hoidettu jonkin aikaa ja tilanne kohenee pikkuhiljaa, on vauvakuume nostanut päätään ja kiireellä ;) Mietin koko ajan pillereiden lopettamista, raskautumista, perhettä.. Katselen vauvojen vaatteita tavarataloissa, ja vauvoja ja äitejä ulkona ollessa... Ihan hullua tämä vauvakuume! :D
Terveisin,
Mea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti