Noniin, se odotettu lääkärikäynti on nyt ohi...
Lääkäripäivän aamuna olin rauhallisempi kuin olin osannut kuvitella, luulin, että olisin ihan hermostunut kokopäivän ja maha sekaisin mutta olo olikin aika normaali, rauhallinen. Usein stressaan lääkärillä käyntiä; pelkään että jokin on huonommin kuin viimeksi, tai jos minulla on sanottavaa; kuten nyt, niin tuntuu että maha menee sekaisin stressistä.
Kuuntelin musiikkia matkalla lääkäriin ja päätin, että nyt olen jämäkkä, päättäväinen ja en suostu enää odottelemaan! Laulussa jota kuuntelin olin myös sopivaa kannustusta tähän.. ”I have made up my mind..”
Olin myös iloinen että kerrankin pääsin lähes ajallani lääkärin puheille, taisi olla vain 10min myöhässä! ;) Pahimmillaan ollut jopa 40min…
Lääkäri (taas eri kaveri) ottikin lähes heti puheeksi, että huomasi käyntihistoriastani että olin joka kerta puhunut perheen perustamisesta, että mitkäs fiilikset nyt on? Ja kävin heti aiheeseen kiinni ja ilmoitin rauhallisesti, että haluan lopettaa lääkitykseni, koska haluamme alkaa yrittämään perhettä että en / emme halua enää odotella.
Lääkäri kaivoi labra tulokseni esille ja alkoi käydä niitä läpi. Olin enemmän kuin iloinen kuullessani että lääkitykseni oli auttanut, arvot oli menneet todella hyvään suuntaan ja vuoto vähentynyt huimasti. Parhaat tulokset tähän mennessä Muutkin arvot olivat parantuneet hyvin, kolesteroli laskenut yms. Lääkäri oli todella tyytyväinen tuloksiin, ja niiden perusteella sanoi, ettei raskauden yrittämiselle olisi estettä.. MUTTA että hän ei lopeta, vaan vaihtaa lääkitykseni, sellaiseksi joka sopii raskautta yrittävälle ja raskaana olevalle (olin tässä kohtaa jo todella onnessani!) MUTTA lääkettä pitää ensin kokeilla, tulla uusii laboratorio kokeisiin ja vastaanotolle ja katsotaan sitten uudelleen. Siis häh? Miksi? Millon? Miksei edellinen lääkäri kertonut että tässä on tällainenkin vaihe? Olisin voinut jo viime kerralla ottaa tiukemman asenteen tähän, pyytää aikaisempaa kontrollia keväälle...
Olin niin tyrmistyneen oloinen, että lääkäri ystävällisesti sanoi
” Tiedän että olet pettynyt ja turhautunut, kun aina tätä vain siirretään ja siirretään, mutta sun parasta tässä vain ajatellaan”… Karvaasti pettyneenä otin uutisen vastaan, ja kysyin uutta lääkäri aikaa. Kuulemma n. 3kk pitää syödä uutta lääkitystä että nähdään tulokset, 3kk!!!!! Raskautta yrittävät sentään voivat toivoa plussaa joka kuukausi, mutta että 3kk… Pettymys kasvoi vain suuremmaksi.
Lääkäri yritti pehmentää selvää pettymystäni sillä että sanoi laittavansa lähetteen Naistenklinikalle, jonne pääsisin juttelemaan etukäteen suunnitelmista, ja kuulemaa riskiraskauksista. Hän yritti lohduttaa että eteenpäin tässä kuitenkin jo mennään, lääkkeet vaihdetaan jo sopivaksi ja lähetekin mennyt eteenpäin, että kyllä tämä tästä. Hän vielä painotti että tässä välissä ei suositella raskautumista.
Lääkärin lohdutteluista tuli hieman parempi mieli, koska ymmärsin kyllä miksi joudun taas odottamaan ja olinhan toki iloinen että tämä lääkäri teki edes jotain asian eteenpäin viemiseksi. Lääkäri oli muutenkin tähän mennessä ystävällisin ja avuliain mitä olen koko hoitohistorian aikanani tavannut.
Silti pieni pettymyksen kyynel vieri poskelle, heti kun pääsin sairaalasta pois. Laitoin miehelle viestiä, ja tämä soittikin ihanan lohduttelu puhelun, joka helpotti kovasti töihin palaamista, pelkäsin että murrun töissä pettymyksen alle, enkä halua töissä kenenkään tietävän näistä suunnitelmista ja asioista mitään.
Onneksi on ihana tukeva puoliso vierellä joka jaksaa ymmärtää tunteiden suuruudet. :)
Mea