Vauvalehden tilaus

Noniin, iloisempiin aiheisiin vuodatuksen jälkeen ;)

Vilauttelin tuossa aiemmin vauvakuumeilu tekstissä, että täällä piilotellaan vauvalehtiä kotona kun vieraita on kylässä.... jep. Näin tapahtuu.

Olen tilannut vauvalehteä jo vuoden, siis T-I-L-A-N-N-U-T,  jep, selkeä vauvakuume. Ensin tilailin vauvalehteä näytenumerona, mutta kun lehti tuntui kivalle ja halusin lukea sitä useammin niin vaivihkaa tilasin sen sitten kokonaan... Ensin 3kk tutustumisen, sitten 6kk tutustumisen... Sitten se jäikin vain tulemaan.

Mutta joo.. vauvalehdet lojuu lukuajan missä vain kun muita ei käy, mutta lukemisen jälkeen ne suljetaan johonkin laatikkoon piiloon, jos joku sattuu tulemaan kylään, ettei kukaan bongaa lehteä :D

Lisäksi olen ostanut irtonumeroita Kaksplussasta, 9kuukautta lehdestä ja Meidän perheestä. Lehdet on kaupassa hyvin piilotettu tavaroiden alle kärryyn, tai sitten ne ostetaan kun käydään toisella paikkakunnalla.. Ettei kukaan tuttu tule vastaan... :D Hullua hommaa, mutta en halua selitellä sen tarkemmin lukemisiani kenellekkään, ja toisaalta on aika hauskaakin ninjailla lehtien kanssa kaupassa.. :D

Oletteko te kuinka aikaisin alkaneet tilaamaan vauva tms lehtiä?
Mistä vauvalehdistä tykkäätte?

Terveisin,

Mea

Vuodatusta ja tunteita

Noniin, loman ekalta etapilta palattu ja eiköhän sitä heti ole vuodattamista! .D

Kesälomaa vietellessä arki vaan rullasi eteenpäin, ja sitä ihan unohtu se karvas pettymys että vielä on monta kuukautta ennen kuin pääsee seuraavaan kerran edes keskustelemaan mahdollisuudesta alkaa yrittään raskautta.. mutta heti kun koti alkoi lähestymään niin ajatukset ja tunteet alkoivat vellomaan.
Koko ajan muistan päässäni lääkärin sanat "ei ole suositeltavaa raskautua"...- mutta se ei ole kielto kuitenkaan, eihän? hmm.

Naistenklinikalta ei ole tullut kutsua (aivan ku näin nopeasti tulisikaan ;)) , tosin en usko että kesän aikana tuleekaan, kaikki lomailee ja en varmasti ole kovinkaan prioriteetin kärjessä sinne kutsuttaessa, jos edes koskaan kutsuvat.

En halua velloa itsesäälissä, mutta kieltämättä välillä kun asia tulee mieleen niin kyllähän siitä tulee turhautunut ja surullinen olo, kiukuttaa myös.. Jotenki on myös kateellinen olo, kaikille muille jotka ovat raskaana tai joilla on lapsia, kaikki se tuntuu henkilökohtaiselta loukkauksesta itseäni kohtaa, ja olo on niin epäoikeudenmukainen. Niin kateellinen en kuitenkaan vielä ole, etten haluaisi tavata raskaana olevia ystäviäni tai nähdä heidän perheitään, ja nuokin tunteet ovat vain ohimeneviä. :)

Sinänsä olen kovinkin huvittunut tunteistani, koska aikanaan en ymmärtänyt ystävääni joka inhosi kaikkia raskaana olevia naisia ja heidän lapsiaan koska ei itse meinannut millään tulla raskaaksi. En ymmärtänyt miten hän kohdistaa tunteensa vieraisiin ihmisiin ja on niin katkera ja kateellinen… Noh, nyt ymmärrän. Itse en ole edes samassa tilassa, mutta selvästi tunteissani on paljon samaa kuin ihmisillä jotka ei ole yrittämisestä huolimatta millään saaneet lasta…

Toisaalta nautin myös joka hetkestä mieheni kanssa elosta kaksin, rauhasta ja siitä, että voidaan tehdä vielä mitä haluaa, että paljon päiviin mahtuu postiiviivisia tunteita ja onnen hetkiä, enemmän kuin negatiivisia, mutta joskus ne valtaavat mielen.

Toivotaan ihania aurinkoisia viikkoja ja iloista mieltä, meille kaikille, kyllä se tästä! :)

Terveisin,

Mea

Pettymyksen hoitoa ulkomailla

Pettymys kirvelee vieläkin hieman, mutta meillä alkoi kesäloman ensimmäinen etappi, ja se suuntautuu amerikkaan - joten uskon, että siellä asia unohtuu ja jaksaa taas paremmin! :)

Palataan taas pian asiaan, pieni breikki paikallaan :) Ihanaa kesää!

Terveisin,

Mea

Uusi lääke

Unohdin tuohtumuksessani kertoa, että uudet lääkkeet jotka sain olivat nimeltään Albetol.
100mg x3 päivässä. Sopivat kuulemma parhaiten raskaana ollessa sitten.

Kertoilen kun lääkkeitä olen kauemmin käyttänyt, että tuliko sivuoireita ja mitä jos tuli!

Toivotaan parasta että lääke sopii! Peukut pystyyn! :)

Terveisin,

Mea

Odotettu lääkärikäynti

Noniin, se odotettu lääkärikäynti on nyt ohi...

Lääkäripäivän aamuna olin rauhallisempi kuin olin osannut kuvitella, luulin, että olisin ihan hermostunut kokopäivän ja maha sekaisin mutta olo olikin aika normaali, rauhallinen. Usein stressaan lääkärillä käyntiä; pelkään että jokin on huonommin kuin viimeksi, tai jos minulla on sanottavaa; kuten nyt, niin tuntuu että maha menee sekaisin stressistä.

Kuuntelin musiikkia matkalla lääkäriin ja päätin, että nyt olen jämäkkä, päättäväinen ja en suostu enää odottelemaan! Laulussa jota kuuntelin olin myös sopivaa kannustusta tähän.. ”I have made up my mind..”

Olin myös iloinen että kerrankin pääsin lähes ajallani lääkärin puheille, taisi olla vain 10min myöhässä! ;) Pahimmillaan ollut jopa 40min…

Lääkäri  (taas eri kaveri) ottikin lähes heti puheeksi, että huomasi käyntihistoriastani että olin joka kerta puhunut perheen perustamisesta, että mitkäs fiilikset nyt on? Ja kävin heti aiheeseen kiinni ja ilmoitin rauhallisesti, että haluan lopettaa lääkitykseni, koska haluamme alkaa yrittämään perhettä että en / emme halua enää odotella.

Lääkäri kaivoi labra tulokseni esille ja alkoi käydä niitä läpi. Olin enemmän kuin iloinen kuullessani että lääkitykseni oli auttanut, arvot oli menneet todella hyvään suuntaan ja vuoto vähentynyt huimasti.  Parhaat tulokset tähän mennessä Muutkin arvot olivat parantuneet hyvin, kolesteroli laskenut yms. Lääkäri oli todella tyytyväinen tuloksiin, ja niiden perusteella sanoi, ettei raskauden yrittämiselle olisi estettä.. MUTTA että hän ei lopeta, vaan vaihtaa lääkitykseni, sellaiseksi joka sopii raskautta yrittävälle ja raskaana olevalle (olin tässä kohtaa jo todella onnessani!) MUTTA lääkettä pitää ensin kokeilla, tulla uusii laboratorio kokeisiin ja vastaanotolle ja katsotaan sitten uudelleen. Siis häh? Miksi? Millon? Miksei edellinen lääkäri kertonut että tässä on tällainenkin vaihe? Olisin voinut jo viime kerralla ottaa tiukemman asenteen tähän, pyytää aikaisempaa kontrollia keväälle...

Olin niin tyrmistyneen oloinen, että lääkäri ystävällisesti sanoi 

” Tiedän että olet pettynyt ja turhautunut, kun aina tätä vain siirretään ja siirretään, mutta sun parasta tässä vain ajatellaan”… Karvaasti pettyneenä otin uutisen vastaan, ja kysyin uutta lääkäri aikaa. Kuulemma n. 3kk pitää syödä uutta lääkitystä että nähdään tulokset, 3kk!!!!! Raskautta yrittävät sentään voivat toivoa plussaa joka kuukausi, mutta että 3kk… Pettymys kasvoi vain suuremmaksi.

Lääkäri yritti pehmentää selvää pettymystäni sillä että sanoi laittavansa lähetteen Naistenklinikalle, jonne pääsisin juttelemaan etukäteen suunnitelmista, ja kuulemaa riskiraskauksista. Hän yritti lohduttaa että eteenpäin tässä kuitenkin jo mennään, lääkkeet vaihdetaan jo sopivaksi ja lähetekin mennyt eteenpäin, että kyllä tämä tästä.  Hän vielä painotti että tässä välissä ei suositella raskautumista.
Lääkärin lohdutteluista tuli hieman parempi mieli, koska ymmärsin kyllä miksi joudun taas odottamaan ja olinhan toki iloinen että tämä lääkäri teki edes jotain asian eteenpäin viemiseksi. Lääkäri oli muutenkin tähän mennessä ystävällisin ja avuliain mitä olen koko hoitohistorian aikanani tavannut.

Silti pieni pettymyksen kyynel vieri poskelle, heti kun pääsin sairaalasta pois. Laitoin miehelle viestiä, ja tämä soittikin ihanan lohduttelu puhelun, joka helpotti kovasti töihin palaamista, pelkäsin että murrun töissä pettymyksen alle, enkä halua töissä kenenkään tietävän näistä suunnitelmista ja asioista mitään.

Onneksi on ihana tukeva puoliso vierellä joka jaksaa ymmärtää tunteiden suuruudet. :)

Terveisin,

Mea

Edellinen lääkäri käynti

Aikaisemmin mainitsemani lääkärikäynti on tällä viikolla, ajattelin pikaisesti kertoa mitä edellisessä lääkärissä "tapahtui" niin tulee vähän selkeemmäksi mitä siellä käydään läpi ja miten kaikki käynnit aina eroaa toisistaan.. heh. :D

Viimeksi kun alkuvuodesta kävin lääkärissä ja otin vauvahaave asian taas puheeksi, niin siellä ei oltu kauhean innostuneita asiasta. Oli taas eri lääkäri, ja hänellä oli taas eri mielipiteet, kuin edellisellä.

Tämä lääkäri koki että arvot eivät ole vieläkään ihan kohdillaan, ja hän toivoi että odottelen vielä pari vuotta, laihduttaisin jopa 30kg pois ja sitten vasta alkaisin yrittämään, koki että ylipaino (BMI 30) olisi turhan suuri riski raskaudelle, ja pelkäsi että verenpaine ei pysy hallinnassa. Pelkäsi ylipainon altistavan raskausajan diabetekselle. Ymmärrän kyllä huolet, ovat ihan aiheellisia, mutta olen pudottanut painoa jonkin verran ja opetellut terveellisempiä elämäntapoja ja se jatkuu edellee, mutta 30 kg verran? Siinä menisi hetki jos toinenkin...

Hänen mielestään ei myöskään ollut iän puolesta vielä mikään kiire, kaikki aika maailmassa. No tuota.. Olisi kyllä kauhean kiva, jos saisi itse päättää millon se perheen aika on :)

Tokihan lääkärit eivät voi päättää/määrätä puolestani asiasta koska en kuitenkaan ole dialyysihoidossa tai elinsiirtoa nyt saamassa, mutta eivät tällä hetkellä suosittele raskautta yllämainittujen asioiden takia, ja otan kyllä lääkäreiden huomiot vakavasti koska olen kiinnostunut niin itseni kuin vauvankin terveydestä tässä kohtaa.

Tosin näistä riskeistä olen saanut toisenkin mielipiteen...

Gynekologini on erimieltä. hänestä olisi täysin ok harkita raskautta esim tämänvuoden puolelle pienen (10-15kg) painonpudotuksen jälkeen. Hän kokee että riskit (esim raskausajan diabetes) on aivan samat oli paino mikä tahansa, ja että kun odottelee niin koskaan ei tiedä miten munuaistauti etenee samalla, pahimmassa tapauksessa tauti etenee odottelun aikana kauheasti, ja joutuu esim dialyysiin vuosiksi ja riskit raskauden kanssa kasvaa vielä suuremmiksi, tai pahimmassa tapauksessa että raskaaksi ei voi edes hankkiutua ja että hoidot tulee kestämään niin kauan että mahdollisuus raskauteen menee ohi. Gynekilogillani on ollut raskauspotilaita joilla BMI 50 ja kaikki on mennyt hyvin; ei raskausmyrkytystä, ei diabetesta… eli koskaan ei voi tietää. Hänen mielestään munuaispolilla liioitellaan ja jarrutellaan liikaa, ja hänestä ikäkin olisi enemmän kuin hyvä nyt, koska hedelmällisyys vähenee koko ajan, mitä enemmän ikää tulee.

Huhhuh. Joten. Nyt on tavoite on puhua lääkärissä taas asiasta ja kovistella asia eteenpäin (ellei labrat ole ihan häränpyllyä!) ja toivottavasti päästä asiassa jo eteenpäin.

Lisäksi kesätavoitteena olisi laskea hieman painoa, jospa sillä olisi suotuisia vaikutuksia! :)

Terveisin,

Mea