Hyvää Uutta vuotta!

Jokapäivä on ollut tarkoitus tulla päivittelemään kuulumisia, kertoa joulusta...
Mutta aina ne päivät vaan menee ohi vauvan kanssa touhutessa, niin hoitaessa kuin sylitellessäkin.. Ehkä se on se, kun alkuraskaus oli jännittävä leikkauksineen, loppu raskaus taas pelottava perussairauden takia että nytkun se pieni nyytti on turvallisesti tässä, omassa kodissa, turvassa niin sitä haluaa kaiken ajan käyttää rakkaansa eteen, hoitoon, ihailuun, rakastamiseen... että kaikki muu jää perheen ulkopuolella vähemmälle huomiolle...

Mutta kirjoitan kyllä vielä sairaala ajan tuntemukset, ja tulevista nimijuhlista, pohjatyöt kirjoituksiin on tehty jo! ;)

Pikaisesti voin kertoa, että joulu meni hyvin, rauhallisissa merkeissä. Nautittiin jouluruokaa, joulumusiikkia, saunottiin, kylvetettiin tyttöä.. Käytiin mummilassa joulukahveilla... Lahjoja tuli vanhemmille normaalia vähemmän, kun lahjanantajat olivat vaihtaneet osoitteen tähän nuorimpaan tulokkaaseen ;) ja ei siinä, näinhän sen kuuluukin mennä <3
Tyttö sai ihania lahjoja; aivan erityisiä neulottuja vaatteita, muistolaatikon, pehmolelun, puukirjaimen huoneeseensa, mekkoja, ensimmäisen nuken (joka on hänen syntymäkokoisensa suurinpiirtein), muumikirjan...ja paljon muuta ihanaa! KIITOS KAIKILLE <3
Olimme hyvin otettuja kuinka useat ihmiset meitä muistivat jouluna :)

Perus arki alkaa sujumaan jo ihan mukavasti, ja omaa pienokaista on oppinut jo tuntemaan hyvin <3
Tyttö on jo melkein 3kg painava, ja pituuttaki lähemmäs 50 cm, eli alkaa olemaan jo "iso vauva" syntymämittoihin nähden :)  Kotona ollaan oltu parisen viikkoa, reilu, tytön kanssa, ja mikään ei voita kotioloja vauvan kanssa <3

Tämän päivän suunnitelmat on lähteä käymään kaupoilla shoppailemassa pari tuntia, ja sitten illalla tehdään omaa pizzaa, juodaa alkohlitonta lehtikuohua, ja viedään tyttö ekan kerran ulos kärryttelemään hetkeksi :)

Haluan toivottaa teille kaikille hyvää uutta vuotta, Kiitos kuluneesta vuodesta, kaikista viesteistä, tuesta, uusista ystävistä joita olen blogin kautta saanut... <3 Suurella kiitollisuudella kohti  uutta vuotta :)

Mea

Mitä vastasyntyneelle joululahjaksi?

Sukulaisilta ja kavereilta  on tullut pieniä joulupaketteja tytölle, ja oon miettinyt että pitäisikö meidän vanhempienki ostaa tytölle jotain?...  minä ostin joulukuusenkoristeen (vilautus lopussa) mutta olisiko joku vauvamaisempikin juttu kiva?...
Joo, ei vastasyntynyt niistä mitään tajua, ei itse auo paketteja eikä osaa millään vielä leikkiäkään, että enemmän se on se vanhemman oma ajatus että "pitää" olla jotain... Itse rakastan joulua, ja itselläni jouluun kuuluu kyllä lahjatkin, ei tarvitse olla isoa, kallista ja hienoa, kunhan jotenkin muistaa :)
Esim. joku vuosi sain kaverin askarteleman heijastimen, se on ehdottomasti yksi rakkaimmista lahjoista jota olen saanut <3

Mutta niin...
Haluaisin varmaan antaa pienokaiselle jonkun kivan vauvalelun.

Fisher Price

Lamaze

Ciraf

Lisäksi toki satukirja voisi olla kiva, mitä nyt jouluna sitten pienelle lukisi :)

Kuva

Erilaiset purulelut kävisi toki kans, eikös se Sophie sarja oli tosi suosittu nykyään vauvoille? 

Kuva

Tai sittenhän lahja toki voi olla jokin "Muisto esine" - ensimmäisestä joulusta. Aika monissa kaupoissa näkee joulunalla erilaisia "baby's firsr christmas" tuotteita vuosiluvulla..

Stockmann

Nämä on niitä varmaan tutuimman näköisiä mitä Suomenmarkkinoilla näkyy joulunaikana jokapaikassa, ainakin Stockan joulukauppaan tulee, ehkä olen Anttilassakin nähnyt? Ja monella kaverilla vaan sattuu ainakin jonkinlainen tällainen olemaan:

Ulkomailta sitten saa hieman erilaisia:

Kuva

Kuva

ja mun henkilökohtainen (ja meille kotiutunutkin) suosikki:

Kuva

Mitä te, joilla edellinen, tai nykyinen bebe on syntynyt/syntymässä jouluna olette ajatelleet pienelle hankkia/antaa? Vai annatteko mitään?

T. Joulufiiliksinen Mea

Kun aika vain katoaa...

Päivittäin käy mielessä, että pitäisi postata tänne siitä ja siitä aiheesta, kertoa sitä ja tätä...
mutta aikaa ei vaan tunnu enää löytyvän, tai jos löytyy, blogi on prioriteeteissä eri asemassa kuin ennen.. toivottavasti silti jaksaisin vielä muutamat asiat vähintään kirjoittaa kun arki pienen kanssa asettuu <3

Täällä arki on siis melko hektistä.
Tyttö herää n. 3h välein vaipan vaihdolle ja syömään (osastolla opittu rytmi), välillä syödään nopeasti ja nukahdetaan, välillä taas vaaditaan lisämaitoa, halutaan seurustella tai itketään masua sylissä...
Kun tyttö nukkuu, pumppaan joka "tauolla" maitoa, sillä tyttö ei jaksa syödä vielä rinnalta kunnolla, ja maidon tuotannon ylläpitämiseksi ja sen kiihdyttämiseksi pumppaan n. 2-3h välein.
Sen lisäksi tyttö syö keskoskorviketta jota pitää erikseen valmistaa... ja tokihan tuttipulloja pitää pestä ja steriloida säännöllisesti, ja vauvan vaatteitakin pestä..
Eli siinäpä se päivä menee :D vauva-pumppu-koti askareet-vauva-pumppu-ruoka-vauva- akselilla...
Facebook on täynnä viestejä mihin vastailla, alkuun aloitettuja s-posteja on koneella vaikka kuin monta, joulukortitkin lähti vasta tänään ja paketit... lisäksi perhe soittelee välillä, ja nimijuhliakin järjestän jollaki osalla aivoja tässä samalla... :D

Miltä kuulostaa? ;)

Silti olen onnellinen onnellinen onnellinen <3
Ihailen pientä rakasta tyttöämme päivittäin, silittelen silkkisiä poskia ja kosketan kultaista tukkaa,
halailen ja pussailen yltäkylläisesti... eli ihanaa on <3


Mea

Mitä vielä haluaisitte lukea?

Olen pohtinut blogin kohtaloa, ja sen mahdollista lopettamista, ellen nyt innostuisi jostain syystä jatkamaan pidempäänkin...

Niin, onko teillä lukijat jotain toiveita, mitä vielä haluaisitte lukea?

En tiedä/keksi mitä ehkä haluaisitte lukea vielä, sairaala-ajasta? keskosuudesta? teho hoidosta? lastenosastosta? sektiosta ?.... vai huvittaako enää edes lukea? jaksatko enää lukea/kommentoida?

Tyttö kotiutuu huomenna, ja päästään vihdoin aloittamaan arki vauvan kanssa, joka on jo melkein 3vkoa vanha <3 Yhtä aikaa olemme erittäin erittäin innoissamme, onnellisia, mutta myös jännittyneitä ja peloissamme, että miten arki keskosvauvan kanssa lähtee sujumaan... mutta positiivisin mielin mennään eteenpäin ja odotetaan joulua perheenä! <3

T. Mea

Tricot slen + Manduca

Halusimme jonkun kantoliinan/repun vauvalle, mutta tämä on sellainen asia, jossa myönnämme suoraan, ettemme kumpikaan kauheasti jaksaneet vertailla, etsiä, tutkia, ja syynätä, vaan luotimme ystävien arvioihin ja suosituksiin...

Näiden perusteella meille valikoitui kotiin Tricot Slen kantoliina ohjeineen (käytettynä huuto.netistä hyvään hintaan). (esittelyteksti ja kuvat täältä.)

"Kantoliina Babylonia Tricot-Slen

Kantoliina Babylonia Tricot-Slen on 100 prosenttisesta luomupuuvillasta valmistettu, turvallinen ja monikäyttöinen kantoliina. Kantoliina jakaa lapsen painon täydellisesti hartioille, selälle ja lanteille, joten sen on erittäin ergonominen. Kantoliinan tarjoama "sammakkoasento" on myös lapselle erittäin ergonominen. Kantoliina Babylonia Tricot-Slen on nopea ja helppo sitoa: voit asettaa vauvan paikoilleen valmiiseen sidontaan. Vauva on myös helppo otta pois kantoliinasta avaamatta sidontaa.

Kantoliina Babylonia Tricot-Slen on tukevaa trikooneulosta, joka joustaa vain yhteen suuntaan. Tämä mahdollistaa myös isomman lapsen kantamisen. Kantoliinassa voit kantaa lasta kuudessa eri asennossa ja se soveltuu vastasyntyneestä aina kaksivuotiaaseen lapseen asti. Turvallinen kantoliina soveltuu kaiken kokoisille kantajille, sillä sen voi sitoa jokaisen käyttäjän kokoa vastaavaksi. Kantoliinan pituus 560 cm. Kantoliina Babylonia Tricot-Slenin mukana tulee ohje-DVD. Kantoliinan käyttämisen etuja ovat muun muassa lapsen läheisyys, kantamisen helppous ja keveys sekä käsien pysyminen vapaana. "

Olemme myös monessa eri tilanteessa huomanneet ystäviemme Manducan olevan erittäin käyttökelpoinen ja helppo, kun olemme heidän kanssa matkustelleet ulkomailla, suomessa, tai ihan arjessakin kun heidän lapset ovat olleet tosi pieniä... Joten se kiehtoi toisena vaihtoehtoja liinan lisäksi, ja päädyimme sitten hankkimaan myös Manducan.

Tämä tuli myös ok hintaiseksi kun osui nettiin taas ale aikaan ;)

Meille kotiutui Manduca värissä Pearl Grey. (esittelyteksti ja kuva täältä.)

"Kantoreppu Manduca

Kantoreppu Manduca - kantamisen ihanuutta helposti ensimetreiltä alkaen! Manduca kantoreppu on turvallinen ja soveltuu sekä vauvoille että taaperoille. Manduca kantorepussa kannat lastasi ortopedisesti oikeassa asennossa ja se kasvaa lapsesi mukana. Manducan avulla lasta voi kantaa sekä edessä että selkäpuolella. Nyt Manduca kantoreppua on saatavilla myös uusissa tyylikkäissä väreissä!

Manducan on suunnitellut Petra Schachtner, joka on koulutettu kantoliina-asiantuntija ja kolmen pojan äiti. Schachtnerilla on vuosien kokemus sekä erilaisista kantoliinoista että kantorepuista. Hän suunnitteli Manducan, tavoitteenaan kantoväline, jolla voisi kantaa eri-ikäisiä lapsia helposti ja mukavasti ilman turhia lisävarusteita tai muuta vaivaa.

Manduca kantorepun ominaisuudet:
Manduca kasvaa lapsen mukana: integroidut vauvatuki, korkeudensäätö sekä päätuki. Vastasyntynyttä voi kantaa ortopedisesti oikeassa asennossa integroidun vauvatuen avulla. Integroitu korkeudensäätöosa takaa mukavat kantohetket aina 20 kg painoon asti. Pääntuki on monipuolisesti säädettävä ja siitä on iloa erityisesti lapsen nukahdettua.
Manduca on kantajalleen ergonominen: lapsi on aina lähellä kantajan kehoa. Selkäystävällinen muotoilu, lantiovyö säästää selkää ja jakaa painon tasaisesti. Pehmustetut olkahihnat ja molempiin suuntiin säädettävät lukot.
Manduca sopii kaikenkokoisille: monipuoliset säädöt eri kokoisille kantajille. Kannettava lapsi voi olla vastasyntyneestä viisivuotiaaseen asti.
Manducan materiaalit: hamppu ja luomupuuvilla. Manducan materiaalit on erityisen tarkoin valittu vauvojen käyttöön, unohtamatta luontoa, vanhempien mukavuutta tai EU-normeja. Hamppukuitu on materiaaline vahva ja erityisen hyvin kantovälineisiin sopiva. Ekopuuvilla puolestaan hellii niin kantajaa kuin kannettavaakin."

Monia vuosia liinailleet/reppuilleet ihmiset on varmasti montamieltä näistä valinnoista, kun ovat erehdyksien ja kokemuksien kautta löytäneet erilaisia vaihtoehtoja, mutta näin vasta-alkajalle nämä olivat helppoja/turvallisen oloisia valintoja kuitenkin, ja käytössä sitten näkee että menikö rahat hukkaan, ja miten toimivat! :)

Millasia liinoja/reppuja teille on kotiutunut? :)

T. Mea

Keinuhevonen... eiku Seepra!

Mun ihan ensimmäinen vauvatavara hankinta joskus vuodelta nakki, kun vauvakuume nostipäätään on niinkin iso hankinta, kuin "keinuhevonen"... Taaaaaas kerran, rakastuin päätäpahkaan näkemääni keinuvaan elukkaan, ja kun se päätti tulla alennukseen, niin minä tyttö tilasin sen, ja kätkin meidän vaatehuoneeseen odottamaan perheenlisäystä.. Siellä on "hirnunut" pimeässä ihmeissään, ja odotellut että milloin pääsee tositoimiin...

Kyseessä on Mamas&Papas keinuhevonen, tai oikestaan Seepra. Keinuseepra. Se on pehmoinen, suloinen, vauvamainen, ja ihana <3

Sen korvat rapisee, ja se soittaa musiikkia (tosin tämän ominaisuuden saa onneksi säädettyä, ja meillä se pysyy kyllä hipihiljaa, koska musiikkia on järisyttävän rasittava!!!!)...

Nyt tämä ihana söpöotus pääsi ulos pussistaan, ja on myös odottelemassa vauvanhuoneessa pientä keinujaa (johon toki menee hetki...)..
MYÖNNÄN, täysin rehellisesti, että niin ihana, söpö, ja suloinen seepra onkin, en olisi enää tämänikäisenä tätä samaa keinuheppaa ostanut :D haha! Mutta se on nyt meillä, kelpaa, onhan se edelleen suloinen :)

Tyylini on ehkä muuttunut, tylsistynyt, aikuistunut...
Luulen, että jos nyt ostaisin keinuseepran/hevosen/lampaan tms niin hankkisin TeddyKompanietin keinulampaan <3 Se "sopisi hyvin sisustukseen muuallekin taloon" ;) Ja olisi kaunis esim. 1v kuvauksiin, vai mitä mieltä olette? tuo mamas&papas on aika vauvamainen 1v kuviin...

Kuva.

Tosin vielä yksinkertaisempikin olisi ihana... Kuten tällainen perus valkoinen. :)

Kuva.

.. Onko teillä kotona lapselle, tai muuten koristeena mitään keinuhevosta tms?

Tai aikeissa hankkia? Millaisen hankkisitte?

T. Mea

Synnytyskertomus

La 15.11.2014

Yö meni kuunnellessa huonekaverin kuorsausta, jopa tulppien läpi! Kääntyilin ja vääntyilin sängyssä eestaas, ja nousin miljoona kertaa yöllä vessaan...

Juoda ei saanut enää mitään n. klo 05.30 jälkeen, ja syönnit olikin loppuneet jo aikoja sitten...

Suu oli rutikuiva ja nieleminen hankalaa.

Aamulla olo oli "krapulainen", pelokas, ahdistunut, mutta myös odottava..

Ensimmäisenä aamulla tuli aamuverenpaineiden mittaus, sain aamulääkkeet (verenpainelääkkeet) ja labratäti kävi ottamassa kokeita.

Niiden jälkeen pääsin suihkuun (vain vesipesu!) ja vaihtamaan leikkauskamppeet päälle.

Sitten vain odoteltiin. Aamu tuntui ikuisuuden pituiselta seuratessa autingon nousua, ja kuunnellessa kellon raksutusta...
Jano oli kamala koko ajan, pelkäsin että tukehdun omaan sylkeeni kun en saa huuhdella suuta ollenkaan... en muista milloin viimeksi olisin ollut niin janoinen.

Mies saapui sairaalaan klo 09 aikaan kuten pyydetty. Hän siivosi "minun paikkani"; eli otti kaikki tavarat kasseihin mukaan, ja auttoi siistimään tilat...
Istuttiin ja odotettiin sitten vain... ei oikein tiennyt edes mitä olisi puhunut, molempia jännitti.

Meitä tultiin pyytämään siirtymään eteenpäin n. klo 10.15 aikoihin. vihdoin.

Mies pääsi laittamaan tavarat lukolliseen kaappiin ja meni vaihtamaan "isän vaatteet" päälle...

Minä pääsin leikkaussaliin valmistautumaan.

Leikkaussalissa kaikki esittäytyivät, ja kertoivat toimenkuvansa toimenpiteen aikana. Sitten pääsin istumaan leikkauspöydälle, kun pitivät palaverin siinä vielä; eli kävivät läpi kaikki asiat minusta, sairaudesta, miten sektio päätökseen päädytty ja mitä tullaan tekemään...

Vaikka salissa oli lämmin, jalat tärisi kuin horkassa koko ajan, tuntui etten hallinnut niitä enää ollenkaan. Pelotti, vaikkakin henkilökunnan kannalta oli turvallinen olo :) He olivat kaikki lämpimän ja empaattisen oloisia, että sillain oli hyvä mieli.

Sitten aloitettiin valmisteluja. He kertoivat koko ajan mitä tekevät, miltä pitäisi tuntua yms ettei turhaan tarvitse huolehtia mistään.

Sain kanyylin käteen, kaikenlaisia antureita ties minne, verenpainemittarin käteen ja sitten alkoivat pesemään selkää puudutustä varten...

"Hyvän" huonoryhtisyyteni ansiosta, selän "oikeanlainen notko" saatiin heti aikaiseksi siinä pöydällä istuessani kun hoitaja piti kiinni, joten ihon puudutus onnistui heti hyvin, ja myös selkäydinpuudutus meni kerralla "nappiin".  

Puudutusta olin pelännyt eniten, ja se alkoikin pelottamaan laitto aikana kun minulle sanottiin, että voisin hieman "ohjata" sitten sanomalla missä se tuntuu, että tulee varmasti keskelle, ettei liikaa oikealle/vasemmalle... mutta se meni hyvin!

Ja minua henkilökohtaisesti ei edes sattunut ollenkaan. Iho puudutus nipisti, kuten perus puudutukset nipistää, ja selkäydinpuudutus tuntui pienenä paineena selässä, mutta ei sattunut ollenkaan. Melkein jo siitä helpotuksesta olisin voinut pienet ilon kyyneleet tirauttaa kun puudutus meni niin hyvin! :)

Sitten kun jaloista alkoi mennä tunto, kaatoivat minut leikkausalustalle ja alkoivat tekemään lisää valmisteluja. Säätivät leikkauspöytää kenolleen, "ajelivat" leikkaus rajan, mittasivat koko ajan verenpaineita, ja laittoivat katetrin... voi olla tekivät paljon muutakin? mutta en muista / noteerannut...

Samalla testasivat koko ajan ihollani kylmällä ja märällä pumpulilla(?) puudutteen vaikutusta eri alueilla, piti kertoa milloin tuntuu vielä kylmältä, milloin vain enää märältä, ja milloin vain enää kosketus.. Sitä tehtiin monta kertaa, uudelleen, uudelleen, uudelleen ja uudelleen...

Kun kaikki "oli valmista", mies tuotiin leikkaus saliin istumaan pääni viereen (ja KYLLÄ hän uskalsi tulla sairaalakammosta huolimatta :) <3 )... sitten laskettiin leikkaussuoja eteen, ja leikkaava lääkäri tuli esittäytymään ja kertomaan toimenpiteestä.

Sitten aloitettiin...

Leikkaus alusta heilui ja huojui eestaas, tuntui painelua vatsassa... lääkärit höpötteli kuulumisia siinä samalla.. tilanne oli jotenkin tosi koominen niitä kuunnellessa... :D Naureskeltiinki miehen kanssa hieman siinä ;) Tunnelma oli tosi rento, ja mietinkin että onpas tämä helppo ja rento juttu...

Sitten huusivat KT (?) jos oikein muistan, ja se tarkoitti että ollaan lähellä, sitten alkoi jännittämään...

Muutama minuutti siitä, niin alkoi kuulumaan kimeää vauvan itkua.  Omatkin kyyneleet alkoi virtaamaan samantien vaikken ollut pientä vielä edes nähnyt... mikä lie reaktio?! :D oman lapsen parkaisu oli sillä hetkellä kauneinta maailmassa <3

Vauvaa vastassa oleva hoitaja kävi vilauttamassa pari sekuntia vauvaa verhon takaa, onnitteli ja vei vauvan jonnekin sivuun. Tässä kohtaa myös miestä pyydettiin mukaan...

Onnitteluja sateli pitkin salia, ja sitten aloitettiin kursiminen...

Tähän asti, sanoisin, että synnytys meni hyvin, todella hyvin.

Sitten mua alkoi väsyttämään... aivan järjettömän paljon. Tuntui etten pysy enää hereillä, nuokuin verhon toisella puolella, ja alkoi tulla huono olo... hoitaja kävi seuraamassa mun vointia, pyysi hengittelemään rauhassa ja olo helpottikin.

Sitten alkoivat venyttelemään (?) kohtua tms mitä lie tekivätkään, ja aloin huutamaan kivusta leikkauspöydällä, että sattuu sattuu... kyyneleet valui silmistä, puristin silmiä kiinni kivusta ja huusin.. Hoitajat alkoivat lisäämään kipulääkettä vauhdilla, ja toivat happimaskin.

Tilanne oli varmaankin ohi todella nopeasti, en osaa sanoa, muutamassa minuutissa, alle minuutissa? en tiedä ollenkaan... ajantaju katosi kivun keskellä, mutta hirveää se oli...

Kun kivut helpotti, ja olo hieman parani, alkoikin äkillinen huonovointisuus...

Aloin oksentamaan, ja joutuivat antamaan pahoinvointilääkettä minulle, ja "siivoilemaan" minua siinä pöydällä..

Tuntui että se kasaan kursiminen kesti ja kesti... jostain tihkumisesta puhuivat koko ajan, niin tekivät kai "hitaammin" hommia, joka on tottakai hyvä, olivat tarkkoja, mutta liian pitkään itselle oli olla siinä pöydällä sellaisessa asennossa huonovointisena..

LOPULTA kun toimenpide oli ohi. Siirsivät minut leikkauspöydältä sängylle ja heräämöön.

Olin niin väsynyt, aivan järkyttävän väsynyt. Tuntuu etten jaksa pitää silmiä auki, mutta "en saanut hetkeäkään olla rauhassa", koko ajan joku otti verenpainetta, jututti ja piti hereillä... ja toki sitten (tätä tietenkin odotinkin :)) tuli tuore isukki heräämöön näyttämään kuvia ja kertomaan pienokaisemme kuulumisia.

Oli ihana kun oma puoliso tuli luokse ja sai tuttua turvallista seuraa <3

Mies ramppari heräämön - ja lastenklinikan välillä tytön luona. :)

Itse olisin halunnut vain nukkua, mutta kuten jo aiemmin kerroin, en saanut kuitenkaan, sillä kun mies meni katsomaan pienokaista joku hääri ympärilläni koko ajan, ja sitten aloitettiinkin heti jo "puputtaminen", eli pulloon puhallusharjoituksetkin (on hyödyllisiä, suosittelen ehdottomasti)...

Kivut oli siedettävät heräämössä, kun sain morfiinitujauksen ennenkuin ottivat sitten selkäydinpuutuksessa laitetun katetrin poissa, että ainoa kipu oli, että kävivät jatkuvasti painelemassa kohtua leikkauksen jälkeen; että onhan varmasti supistunut hyvin ja jälkivuotoa tulee normaalisti yms. niin se kohdun painelu sattui painelijasta riippuen hieman-helvetin paljon. :D

Sitten alkoikin osastolle siirtyminen...

- Mea

Kontrollista - osastolle tarina

Menin tosiaan ihan perus kontrolliin 12.11. kätilöopistolle, jossa katsottiin laboratorio vastaukset, ultrattiin vauva ja katseltiin yleinen vointi...
Itse olin ihan hyvävointinen, ja oletin kyllä että kotiin pääsee vielä ainakin 1-2vkoksi ;)

No, labratulokset oli menneet huonompaan suuntaan taas, turvotukset kovat, ja vauvakin kasvukäyrä notkahtanut taas alemmas.. Näiden perusteella lääkäri soitti minulle paikan Naistenklinikan avo-osastolta, jonne lähdin kodin kautta seurantaan. (Kotoa mukaan sairaalakassi (olin onneksi pakannut ;)), viihdykettä; lehtiä yms, ja söin hyvin ennen lähtöä.).

Eka illan/yön sain olla yksin 4 hengen huoneessa. Mies oli myös siellä aika myöhään.

Osastolle päästyäni aloitin vrk virtsankeräyksen ja ensimmäisiä labroja otettiin heti. Sain myös ekan kortisonipistoksen jo samana iltana vauvan keuhkoja kypsyttämään.

Olo oli pelokas ja huolestunut, ja oli tietenkin kurjaa joutua osastolle.
En nukkunut ensimmäisenä yönä juuri ollenkaan. Sain sängystä kamalat niska/selkäsäryt, äänet oli outoja yms että aamulla kun heräsin, oli jumalaton päänsärky ja muutenkin krapulainen olo; josta tietenkin lääkäri/hoitajat huolestuivat entisestään kun eivät olleet varmoja voisiko olo olla muutakin...

Ekana päivänä oli ultrausta (jossa sain kuulla lapsiveden vähentyneen), lääkäritapaamista, labroja... ja jo tällöin kävi ilmi, että aika pian varmaan alkaa tapahtumaan mutta että seurataan tilannetta. Edelleen tässä vaiheessa elättelin toiveita että kyllä tässä vielä menee 1-2vkoa... vaikka osastolla mutta kuitenkin.

Sain ekana päivänä myös huonekaverin jota supisteli, oli oikein mukava kuunnella hänen n. 18h maratonia samassa huoneessa, kunnes aukesi siihen asti että hänet siirrettiin synnärille. ;)
Olin osastolla ollessani aika ahdistunut. Unet oli vähissä, rytmit sekavat, paljon vieraita ihmisiä ympärillä, jatkuvaa pissa rumbaa, lääkityksien seurantaan, jopa öisin verenpaineen mittauksia...
Huonekaverit vaihteli...
mutta onneksi henkilökunta oli pääosin ihanaa, osaavaa ja empaattista :) Erityisesti osastoaikaani auttoi eräs kätilöopiskelija, joka oli kiinnostunut voinnistani kovasti, jutteli muutenkin ja piti seuraa, hän kyllä pehmensi ahdistustani osastolla PALJON <3

Perjantai aamuna 14.11. oli sitten taas lääkäri tapaaminen, jossa ilmoitettiin, että sektio on HUOMENNA 15.11., että syöminen piti lopettaa n. klo 23 illalla, ja juominen klo 06 aamulla. Sain samalla kasan esitteitä sektiosta, toipumisesta, haavan hoidosta... ja sain samalla kasan esitteitä keskosvauvan hoidosta yms.

Informaatio ähky oli niin valtava ettei sitä voinut sisäistää MITENKÄÄN siinä ajassa. Olin yhtä aikaa helpottunut, koska lääkärit olivat todella huolissaan labra arvoistani ja pelkäsivät että menen kohta todella huonoon kuntoon, ja tulee suuriakin munuaisvaurioita, ja että tyttökin saataisiin ulos kasvamaan kunnolla, ettei hänenkään tilaansa tulisi mitään negatiivisia muutoksia...
Samaan aikaan olin tosi peloissani ja ahdistunut, kaikki tapahtui niin nopeasti, ei ole ehtinyt valmistautua, meneekö kaikki hyvin, sattuuko sektio, miten toipuminen, mihin vauva viedää, kauanko joutuu olemaan hoidossa yms...
Mies oli illan seurana ja tukena jossa yritettiin avata tilannetta keskenämme mahdollisimman paljon, että pystyisi lähtemään tilanteeseen mahdollisimman rauhallisin mielin... mutta ajatukset oli yhtä sekasotkua, välillä tuli kamala ahdistus ja välillä oli ihan tyyni olo...

Harmi, että miehen piti yöksi lähteä pois.
Söin iltapalaa sairaalan keittiössä vielä myöhään, jossa juttelin juuri osastolle tulleen iloisen naisen kanssa pitkälle iltaan, ja se helpotti oloa, hän oli niin elämäniloinen ja pulppuava että aika vain kiisi...  :) Nukkumaan "pääsin" joskus puolilta öin, mutta aika kehno yö oli...

... Jatkuu pian synnytystarinalla...

Sairaalakassin pakkaus

Kirjoittelin tämän aiheen jo ajat sitten, että voin sitten julkaista kun aika tulee... ja noh, se aika tuli ja meni :D Tässä nyt näette mitä pohdin sairaalakassista, ja alla olen tehnyt jo sairaalakeikan tehneenä yhteen vedon, että mitä oli mukana; mitkä oli turhia ja mitkä hyödyllisiä, ja mitä tein pohdinnassa oleville asioille ;)

ps. onneksi pakkasin kassin AJOISSA! ;)

....

Olen yrittänyt googlettaa muiden sairaalakassien sisältöjä, ja miettiä sitäkautta sitten mikä olisi mahdollisesti lähinnä sitä omaa käyttötarkoitusta myös...

Kaikenlaista on tullut vastaan peruskosmetiikasta kynsilakka aineisiin ja skumppapulloihin... :D Jokaiselle toki jotakin, ja jokainen omalla tavallaan, eihän sitä voi 100% tietää mitä tarvitsee siellä sitten..  mutta myönnän, että toivon että kun itse siellä sairaalassa joskus olen, että kukaan ei lakkaisi kynsiä samassa huoneessa, tai tujauttelisi hajuvettä litratolkulla (/ravaisi röökillä 5min välein niin että koko huone sitten haisee..)... itse ainakin saan tällaisista hajuista helposti päänsärkyä :/
muuten meikatkoon ja tällätköön ihan kuten huvittaa ja juokoot skumppaa :D

Tällaisia juttuja olin miettinyt muiden listojen perusteella:

Äidille 

Sampoo ja hoitoaine (Dove)

Suihkusaippua (ainoa ehdoton hemmotteluheikkouteni: Dolce&Gabbana: Dolce <3)

Kosteusvoide kropalle (Dove)

Käsirasva

Kasvorasva (Nivea)

Deodorantti (Dove)

Hiusharja 

Ponnareita (useampia, hukkaan ne aina kun käännän selkäni!)

Hammasharja ja tahna 

Huulirasva 

Perusmeikit:

Meikkivoide

Puuteri

Kulmakynä

Ripsari

Korvatulpat (useat, neki hukkaan aina yön pimeydessä!)
Tops puikkoja

Alushousut x2

Sukat x2

Kotiutumisvaatteet:

Jotkut mukavat liivit, toppi, paita/tunika, collarit/legginsit.

Isukille: jotkut collarit ja puhdas t-paita, puhtaat sukat? (jos sairaalassa kestää ja kestää...) 

Kamera ja laturi (muista katsoa että muistikorteilla tilaa!!)

ipad/tai miniläppäri ja laturi 

Kolikoita parkkimaksuihin/kanttiiniin 

Muistilehtiö/kynä

Joku lehti?
nessuja (oon sellanen 24/7 räkänokka)

Oma kauratyyny ehdottomasti (en aio jäädä ilman ;))

Eväitä itselle/+ miehelle (ainaki pillimehuja, jotain patukoita, suklaata, banaania...)

Pari muovikassia (pyykkipusseiksi omille/miehen vaihtovaatteille).

Jos saan imettää 

(epäselvää ainakin minulle vielä sairauteni takia, että mikä lääkitys synnytyksen jälkeen yms):

Liivinsuojia 

Imetysliivit x2

Imetyspaita/toppi x2

Lanoliini rasva 

Pohdinnassa

Oma viltti ?

Oma aamutakki?

Muita omia vaatteita?

Sisäkengät? Eikö sairaalantohvelit oo ihan ok?

Omia siteitä?
Omia "lääkkeitä" ? kuten rennie, silmätippoja yms? (onko kiva pyydellä niitä jos tarvii vai napsia omia? Saako omia ottaa kysymättä?)

Vauvalle 

Kotiutumisvaatteet:

Pörröhuppari, body, puolipotkarit ja housut, koko 50

Sukat, tumput ja toppatumput/toppasukat

(välihaalari??)

Ulkohaalari 50/56

Kangasmyssy sisälle

kypärämyssy ja pipo

kaksi harsoa

kaksi vaippaa

Ennen lähtöä pakattavat

Äitiyskortti
diabetesvihko (diabetes välineet muuten?)
Munuaislääkkeet

Puhelin ja laturi

Lompakko 

Avaimet

..

Mukana oli peruskosmetiikka mitä olinkin miettinyt, ja tykkäsin, oli kiva pestä muullakin kuin sairaalan aineilla ;) ja dödökin oli mukava olla, koska sitä oli yllättävän hikinen koko ajan kun hormonit hyrräsi ja liikkuminen oli sektion jäljiltä raskasta...

Korvatulppia käytin ekalla osastolla, toisella enää en. Olin jo niin väsynyt ettei mikään ääni saanut hereille :D :D mutta kiva että oli kuitenkin mukana! :)

Läppäri/ipad oli hyvää viihdykettä välillä kun tuli sellainen hetki ettei päässyt vauvan luokse (esim. joutui odottamaan lääkäriä kierroksella)...

Oma kauratyyny OLISI ollut MUST, mutta se oli unohtunut pakata. Itsellä tuli sairaalasängystä selkä kipeäksi, ja milloin mikäkin jumissa, olisi kauratyynystä saanut helpostusta :)

Eväät MUST <3 ja niitä ei voi olla liikaa ;)

Ekalle osastolle otin OMAN TYYNYN JA VILTIN <3 kannatti, oli kylmät yöt ja helpotti niska kipuihin :)
..

Meikit oli turhat, en käyttänyt niitä kertaakaan, koska kaikki aika meni vauvan hoidossa tai nukkuessa.. :D Myös tops puikot jäi käyttämättä.
Alushousut oli turhat, koska otin vielä sairaalasta mukaankin ah niin ihania verkkopikkareita ;) Oli helppoja ja tuulettavia.. :)
Kolikoita ei tarvittu kun parkkipaikat toimi kännykän kautta ja kanttiinissa kävi kortti.
Lehdet, lehtiöt yms jäi kaikki käyttämättä.
Pyykki muovikassit, ei niitä tullut edes avattua, kaikkia lähti yhtenä myttynä kotiin ;)
Onneksi en ottanut mukaan omaa aamutakkia, tossuja tms. kaiken sai sairaalasta ja aina uusia puhtaita vaan kärrystä ottamalla :)
Onneksi en ottanut myöskään omia siteitä, sairaalan riitti hyvin, ja pari jemmasin kotiinki :)
Omia lääkkeitä oli mukana mutta KAIKEN sai sairaalasta, närästyksestä lähtien. Eli omat kulkeutui takas kotiin, turhia oli siis.
...

Vauvan juttuja ei tietty tuotu sairaalaan kun tilanne on mikä on, odottavat edelleen tässä kotosalla, voipi olla että ovat liian isoja?! sitten joskus, mutta katsotaan kotiutumisvaatteita sitten joskus :)
..

Että sellasta :)

Olen kirjotellut pikkuhiljaa sairaala olo ajasta ja synnytyksestäkin, julkaisen niitä kun kerkeän hioa ne loppuun! :) On meinaa vägän kiirusta tällähetkellä ;)...

T. Mea

Maailman ihanin mies ja Isyyspakkaus

Täällä on allekirjoittanut kotiutunut osastolta, ja pienokaisemme on siirtynyt k7 osastolta jatkohoitopaikkaan lähemmäs kotiamme.

Täytyy sen verran tämän postauksen yhteydessä kehaista miestä, että, en voisi olla onnellisempi, että minulla on tällainen mies :) <3
Hän oli niin kannustava, tukeva ja avuksi sairaalassa, että en saata edes uskoa sitä, tai siis tottakai jokainen haluaa että oma puoliso on se paras, ihanin, avuliain ja kaikkea, mutta eihän se valitettavasti kaikilla niin vain ole, kun meitä on persoonia "moneen junaan"...
Mutta vaikka olen aina tiennyt mieheni olevan ihana, niin sairaala aika yllätti silti, kuinka ihana hän oikeasti jaksoi olla! Olimme perhehuoneessa, jossa hän hoiti minua 24/7 avustaen kaikessa, myös öisin, ja samalla ramppasi lastenklinikalla hoitamassa tytärtämme kaikkina vapaa-ajan hetkinään... :')

Ja jos blogia jo pidempään seuranneet miettivät, että tuliko se mies synnytykseen kun oli epävarmaa, niin tuli mukaan! ;) ja sielläki hänen osuutensa meni hienosti, oli tukemassa minua <3

Tämä paketti piti antaa _ennen_ vauvan syntymää miehen syntymäpäivänä, mutta kuten kaikki jo tietää, pienokainen tulikin maailmaan hieman aikaisemmin, ettei ehtinyt edes miehen synttärit tulla, ja pakettikin oli kaapissa piilossa odottamassa kun synttärijuhla aika meni sitten osastolla maatessa..
Kysyin mieheltä kyllä monta kertaa, että haluaako hän että kerron synttärilahjan sijainnin että saa siihen tutustua kotona käydessään, mutta hän ei halunnut..
Joten annoin lahjan hänelle nyt, kun itse olen kotiutunut :)

Miehen synttärit on isänpäivän kynnyksellä, ja päätin yhdistää isyyspakkauksen ja synttärilahjan samaan, niin sain hankittua miehen pitkään haaveileman "man bagin" synttäriksi, ja lisäksi antaa valtavan yllätyskorillisen pikkulahjoja ;) Tein kuten moni muukin, paketoin KAIKKI omiin kategorioihin, ja laputin ne vihjein! :) hih!

Paketin pääaihe on "GEEK" ;) Sopii miehen ammattiin....

Spreadshirt:issa itse suunniteltu ja teetetty paita ja pitkähihainen body vauvalle.

--

Mussukat.fi tekstitutteja 3kpl.

--

Etsy:stä ostetut puiset purulelut "kamerat" - kuvaa meidän perheen harrastusta.

--

Pikku Tiikeri ja nalle- aiheinen kylpymittari (ellos) ja kylpyankkoja.

--

Huonemittari: lämpötila, kosteus yms. Ellos.

--

Lifefactoryn lasinen tuttipullo ja korviketta.

--

The Big Bang Theory-sarjan läppä - "Sing me soft kitty"- pehmolelu (amazon) joka laulaa sarjasta tuttua laulua..

+ siihen sopiva t-paita ;)

--

Kahvikaupasta erikoiskahvia, tummaasuklaata ja Isä-muki PussPussCompany.

--

Geek Dad kirja Amazonista.

--

Arpoja R-kioskilta.

--

Batteryita marketista ja muki Alphageekistä.

--

Ja se synttärilahja laukku + sisältö... :)

Semmonen isyyspakkaus täällä.... :)

Mies oli silminnähden otettu pakkauksesta, ymmärsi monet "sisäpiiri"juttumme niistä, nauroi ja innostui monista jutuista... ja synttärilahjaki "man bagin" suhteen osui nappiin, hän tykkäsi laukusta kovasti :)

Phiuh! Onneksi paketti oli mieleen kaikin puolin :) Halusinkin että kaiken sairaala ajan jälkeen hän saa vähän hemmottelua <3

- Nyt eväiden tekoon, kohta ruokaa ja sitten pienokaisemme luokse <3

T. Mea