maanantai 27. tammikuuta 2014

Painonpudotus raportti viikko 2

Noniin, uusi viikko taas takana elämäntapamuutosta ja ei oo helppoo.

Hankala keksiä ruokia jotka pitäisi kalorit 1200kcal päivässä kun tottunut ihan kaikkeen muuhun… Kun lisäksi on nirso, niin yhtälö on aika huono. Alan jo nyt kyllästymään syömisiini koska vaihtelua ei juuri ole, epäterveellisessä on enemmän kun niihin ruokiin on tottunut ja niistä tykkää. Kääk!

Viime viikolla asetetut kokeilutavoitteet meni vaihtelevasti.
*Macaa olen lisäillyt aamusmoothieisiin, mutta se on niin pahaa että en usko että jaksan sitä kauan käyttää.
*Kropan kuivaharjaus ei ole oikein onnistunut kun ekan kerran jälkeen hukkasin kuorintahanskan!! :D Menen tänään ostamaan uuden :)

Viime viikon saldo oli -700g.

Uuden viikon tavoitteet:
Kuivaharjaus -> uusi yritys.
Kävelylenkit x 3
Salilla käynti x2

Toivon tälle viikolle myös edes -500g pudotusta, mutta katsotaan miten onnistuu! :) En halua mitään nopeaa ihme laihtumista vaan pysyvää muutosta, mutta kieltämättä tulokset on ne, jotka motivoi!! :)
Motivaatiota horjuttaa tällä hetkellä helvetin kipeet menkat, kipeä olkapää ja jumissa oleva niska. Mutta yritystä on!!! :) 

Tänään lepopäivä, huomenna kävelylenkki! <3



Terveisin,
Mea

perjantai 24. tammikuuta 2014

YK5 KP1

Kierto olikin poikkeuksellisen lyhyt (verrattaen edellisiin), vain 28 päivää! Outoa.
Olettaen nyt että tämä oikeasti alkoi. Jomotuksia/kipuja ei ole juuri ollut mutta vuotoa on jo sen verran että itse luokittelen uuden kierron käynnistyneeksi :)
Kivut ja jomotukset on voineet kadota relaksantti-kipulääkkeiden allekin.

Uusi kierto alkoi siis tasan DPO12.

Olen tosi innoissani aloittamassa taas ”luomu”kiertoa, eli ei mitään lääkityksiä tai mitään… ja mikä parasta, EI yrityskieltoja!!!:)

Tässä kierrossa ”käytössä” on terveellisempi ruokavalio (elämäntaparemontti menossa), vehnänalkioöljy, erinnäiset superfood jauheet kuten chlorella ja maca yhdistettynä terveellisempään ruokavalioon. Greippi.

Toiveena on, totta kai plussata tästä kierrosta, että jouluksi saisi nyytin <3

Viikonloppu suunnitelmissa täällä on päästä jo reippaalle kävelylle, flunssa sen verran taantumassa taka-alalle. Yhdet synttärit ja ihan vain kotoilua.

Mitäs teillä on suunnitelmissa?


Terveisin,
Mea

torstai 23. tammikuuta 2014

Voi mikä uni!

Näitä unia varmana riittää jatkossakin, mutta piti tulla tämä nyt jakamaan, vaikkei mikään erikoinen olekaan.

Eli näin unta, että tein raskaustestin, ja se oli selkeä positiivinen. (jee!).


Ei siinä mitään, mutta uni sijoittui tähän kiertoon, ja olin unessa ihan super yllättynyt ja sekaisin, että miten on mahdollista että tulin raskaaksi kierrossa jossa oli yrittämis kielto :D :D

Aamulla piti herätessä hetki miettiä tosissaan, että olenko tehnyt raskaustestin yöllä vai en :D Niin todentuntoinen uni oli... heh :)

Onko teillä tullut paljon tällaisia unia? :)


Terveisin,
Mea



tiistai 21. tammikuuta 2014

Hilda - my favourite fat girl

Törmäsin näihin ihaniin pullukan tytön pin-up maalauksiin joskus netissä, ja olin aivan super ihastunut! Nämä ovat niin suloisia, ja täynnä elämää! :) Tulee niin huoleton olo kun näitä katsoo! :)

Pääosassa on siis Duane Bryersin luoma hahmo Hilda. Kuvat on tehty 1957 - 1970 (1980).
Tässä vain muutama:








Kaikki kuvat lainattu täältä.

Onko teillä mitään hahmoja, sarjakuvia tms mistä tulette hyvälle tuulelle? :)

Tämä oli se mun :D


Terveisin,
Mea

maanantai 20. tammikuuta 2014

Painonpudotus raportti viikko 1

Ajattelin, että yritän maanantaisin aina laittaa pienen raportin, että miten painonpudotus on sujunut :)
Nyt projektia on mennyt viikko, siis vasta viikko!

Ensimmäisen viikon aikana olen tutustunut Keventäjät palveluun, ja olen ollut todella tyytyväinen että liityin. Kun käsitykset esim. kaloreista on täysin hukassa niin keventäjien päiväkirjan  täyttö on antanut hyvää realiteettia asioihin! :)
Olen jaksanut hyvin punnita ruokiakin, niin oppii silmämääräisesti paremmin syötävät määrät.

Ensimmäisellä viikolla olen keskittynyt ruokaan, koska flunssa vaivaa edelleen (sain tänään antibiootit pitkittyneeseen flunssaan) niin olen vain lepäillyt.

Tässä viikon esimerkki aamiaisia:

Smoothie: 250g rahkaa, 100-150g marjoja, 2-4dl vettä/mehua. +chlorellaa ja vehnänalkioöljyä

Gluteeniton näkkileipä kalkkunaleikkeleellä ja kurkulla. 2-3dl luonnon jogurttia.

2 siivua ruisleipää kakkulkaleikkeleellä ja kurkulla.

Mehu: 2x appelsiini, 1x sitruuna, 1x lime.

Mehu + banaani

Gluteeniton näkkileipä kalkkunaleikkeleellä ja kurkulla. puolikas greippi.


Viikon esimerkki lounaita & päivällisiä:

100g itse tehtyjä naudanlihapullia, 200g vihreetä (esim. kurkkua ja porkkanaraastetta)

100g kanaa, ja 200g vihreetä

100g naudanjauhelihaa, 50g pastaa, 200g vihreetä

Tortilloja; tortilla lättyjä, 100g naudanjauhelihaa, raejuustoa, salaattia, 100g kurkkua.

120g naudanlihapihvi, 50g riisiä, 100g vihreetä

100g lohta, 200g vihreetä

100g lohta, 50g tuorepastaa, 200g vihreetä


Viikon esimerkki iltapaloja:

hedelmäkuppi: 2x omena, banaani, puolikas greippi. 2dl luonnonjogurttia.

Banaani ja 2dl luonnonjogurttia

Smoothie: 100g marjoja, 3dl luonnonjogurttia, banaani. +chlorellaa ja vehnänalkioöljyä

Rahka 250g, 100g marjoja, pieni mehukeitto

Fitness jogurttimurot + maito
---

Vielä on sen verran hakusessa että mitä söis, että samoja juttuja tulee syötyä vielä usein, mutta eiköhän se tästä ala lutviutumaan! :) :)

Olen katsonut paljon ohjausta fitfarmin ohjeistuksesta, siitä tulee nuo tarkat gramma määrät esim. lihan ja marjojen kanssa... :)

Energisyyden olen huomannut hieman kasvaneen flunssasta huolimatta.
ja mikä parasta, ensimmäisen viikon aikana painon pudotuksen saldoksi tuli -2kg!
Tällä motivaatiolla aloitetaan uusi viikko, vieläkin flunssasn kourissa mutta ruokamaailmaan tutustuen! :)

Mutta jotta tämä nyt ei kuulosta liian postiivisen siirappiselta niin paljastettakoon että viikko on ollut henkisesti tosi rankka! Suklaata on tehnyt mieli k-a-m-a-l-a-s-t-i!!! En ole voinut mennä kauppaan ollenkaan, ostamaan mitään yksin, etten samalla osta herkkuja.
Töissä oli pizzapäivä, oli aivan kauheaa kieltätyä ja mennä eväiden kanssa muualle syömään.
Olen ollut kiukkuinen ja tympääntynyt ja vollannut miehelle kun nälättää... mutta viikon tulos sai kuitenkin suupielet ylöspäin! Ehkä tämä tästä....

Tämän viikon kokeiluja:

* maca jauhe
* kropan kuivaharjaus

Nyt lepäämään, saikuttelua jokunen päivä..!



Terveisin,
Mea





lauantai 18. tammikuuta 2014

Flunssainen viikko vain jatkuu

Täällä lähdettiin viime viikonlopun jälkeen "uuteen nousuun" kun arki viikko alkoi, edellisellä viikolla alkanut nuhaflunssa alkoi hellittämään kun viikonlopun popsi duacteja ja codetabseja, niin maanantaina uskaltautui töihin, ja se menikin hyvin.
Tiistaina sitten heräsi taas aivan järkyttävään tukkoisuuteen ja kurkkukipuun. Kuumetta ei ollut, ei muutakuin töihin ja työpäivän aikana hakemaan terkkarilta työterveyslääkärille aika.
Niistoa niistoa niistoa ja yskimistä yskimisen perään. Sen lisäksi, liekö flunssasta johtuvaa, toinen puoli niskastastani meni niin jumiin takaraivolta lapaluihin asti että ainakun jännitin niskaani, meinasin oksentaa. Eli niistämisen ja yskimisen lisäksi olen pidätellyt oksennusta ja yrittänyt pitää niskaa paikallaan ja levossa.

Keskiviikkona työpaikka lääkärillä tuomio oli hyvin yleinen "etsä nyt kovin sairas oo" Kurkku ei punottanut "tarpeeksi" että olisi mitenkään huono asia, eikä nenäkään ollut ruvella.
Niskaan lääkäri ei edes koskenut.
Lääkkeeksi sain cocillana yskänlääkettä, ja dolan relaxantit, joita saa ottaa vaan öisin koska ovat kolmio lääkkeitä että pystyn päivät olemaan duunissa kuitenkin. Kun yritin kysellä että mites jos päivällä niskat on jumissa ja oksettaa, niin siihen ei otettu kantaa. Eli ei sairaslomaa ainakaan tarvi.
Lisäksi, sentään, sain lähetteen fyssarille niin saan alennusta kun käyn hoitamassa niskaani.

Loppuviikko meni duunissa siis edelleen niistäen, yskien ja oksennusta pidellen. Koska eihän se relaksantin teho riittänyt päivälle asti mitenkään. Kotona sitten otin.

Yskä on hellittänyt, cocillana on tujua kamaa (siinäkin kolmio), hieman enää välillä kutisee ja kuivuu helposti. Mutta kaulaan on tullut leuan alle puolen kananmunan kokoinen kipeä patti (imusolmuke?) ja korvan alla kaulalla myös kipeää turvotusta. Jess....
Nuha senkuin jatkuu, ja nyt on ruvella. Nenän alus on niin kipeällä veriruvella että meinaa itku tulla joka kerta kun niistää, ja bepanthenia vaan aina perään. Kyllä osaa vituttaa.
Niskat on aamusin ok, mutta päivän mittaan alkaa oksettaa kun jäykistyvät, onneksi nyt viikonloppuna voin ottaa relaksantteja päivälläkin halutessani. Ja Ma on eka fyssari, huh.

Että en nyt voi sanoa, että tämä viikko olisi ollut kovinkaan komeasti "uuteen nousuun" kun olen kaikki päivät maannut sohvalla ja potenut. Ärsyttää niin paljon.
ja oloa ei ole yhtään helpottanut tämä laihdutus projekti, kun on niin surkea olo, tekisi mieli mussuttaa vähän suklaata ja jätskiä... mutta ei. Tiukasti olen noudattanut suosituskalorimääriä ja ruoka-aineita.

Nyt on DPO 6 ja vielä ei ole tullut viime kierrosta tuttuja kipuja. Pelkään niitä valmiiksi jo ihan hulluna :( Ensiviikolla olisi duunissa pari koulutuspäivääkin, 9-17, hemmetti jos ne kivut iskee, tulee tuskainen ensviikostakin. Toivottavasti ei tuu kipuja.
Gyne meinasi viimeksi että kivut olisivat tulleet siitä että munasolut hajoaa. ?! hmm.

Nyt aamupalalle ja sitten... lepäilemään! :D

Mukavaa viikonloppua kaikille!





Terveisin,
Mea

maanantai 13. tammikuuta 2014

Viikonlopun kautta uuteen nousuun

Viikonloppu lusittu ja flunssaa kovasti hoidettu.

Lauantaina bongasin vahvan ovisviivan, kp 16, ja kyllähän siinä koko päivä meni kärvistellessä kun tiesi siitä, ja ei voinut asiaa hyödyntää, tuntui että ajatukset karkasivat koko ajan takaisin…
Sunnuntaina jo vähän parempi mieli, mutta nyt maanantaina on vasta ”rauha maassa” totaalisesti, hyväksyminen tapahtunut ja time to move on! :) Kohti seuraavaa kiertoa... :D

Olin koko viikonlopun sisätiloissa, vedin duacteja, codetabseja ja teetä. Nukuin paljon. Nyt on huomattavasti parempi olo, poskia ei särje enää eikä päätä. Räkää tulee vielä mutta ei samalla lailla,
eli 3päivän, pe-su, tehohoito taisi auttaa :) Uskalsin tänään töihin jo.
Liityin viikonloppuna keventäjiin (onko kellään kokemusta kyseisestä palvelusta?), lähinnä että voin pitää helposti ruokapäiväkirjaa joka laskee kalorit puolestani ja voin käyrillä seurata miten syön.
Paino + pituus bmi 35. :/  ja ohjelman päätelmä painoon + pituuteen oli se, että syön tällä hetkellä keskimäärin 2200 kcal/pv, auts.

Tavoitteeni oli -10kg, niin ohjelma ilmoitti minulle päivän kalorisuositukseksi 1206 kcal, ja liikunnan mukana suositeltu määrä toki kasvaa.

Tein eilisen päivän ruoat jo päiväkirjaan, ja olihan se melkoinen ”herätys”… söin eilen yli 1900 kcal ja tuntui että silti oli nälkä, ja etten ollut syönyt edes paljoa… mutta suurimmat kalorit olikin rakkaassa jogurtissani! <3 Jota syön p-a-l-j-o-n! Pitänee vissii vähän mietiskellä tätä… jopa aamusmoothiessani (8dl) olisi kaikkineen 360 kcal, jota en ole tajunnut yhtään! No pitää alkaa vissiin soveltaan….. :D

Tarkoitus olisi lähteä liikkeelle painonoudotukseen nyt ensin ruokavaliolla ja kun räkäsyys on kadonnut niin lisätä liikuntaa. Mutta ei tule olemaan olemaan helppoa, hirvittää jo nyt… mutta suurella mielenkiinnolla tulen täyttämään ruokapäiväkirjaa ja olen viikonlopun aikana innostunut kovasti punnitsemaan ruokia… kiva oppia uutta :)


Terveisin,
Mea

perjantai 10. tammikuuta 2014

Pohdintoja

Kiitos kaikille ihanille ihmisille viesteistä, tiedoista joita annoitte ja kaikesta siitä tsempistä viime postaukseen!! :) Tuli hurjan paljon parempi mieli pikkuhiljaa kun asioita pohti ja luki teidän kommentteja.
Pienoinen romahdus pääsi käymään. Taisi olla niin valtava shokki, kun sinne gynekologille meni ihan eri asenteella ja kun niskaan tuli kylmää vettä, että meni ihan shokkiin... mieli on vieläkin matala, mutta pitää yrittää viikonlopun kautta uuteen nousuun.

Tässä on miettinyt kaikkia vaihtoehtoja läpi, niin gynekologin "suosituksesta" (eli unohtaa baby projekti ja keskittyä laihdutukseen) yhdyntäkiellon rikkomiseen kuin palaamisesta entiselle gynekologillekin... Kaikkea on mielessä jumpattu, tuntuu että aivot on jo ihan turrat.

Toisaalta mulla alotettiin niin nopeasti clomit, että toki mietityttää että oliskohan hyvä vetästä pari luomukiertoa ihan rauhassa ja katsella tuota tiputteluasiaa, että korjaantuisko se siinä kun sais vähän olla ilman jotain mömmöjä... vai pitäiskö sitä alkaa rimpautteleen sinne vanhalle gynelle ja kyseleen tuosta keltarauhashormoni jutusta ja limakalvonpaksuudesta kun uus gynekologi heittelee vaan kapuloita rattaisiin ;) Pitää ottaa viikonloppu aikaa levätä ja miettiä.

Mutta mielipiteitä saa antaa, mitä te tekisitte?!

Miehen kanssa on myös keskusteltu paljon, mies ehdotti kompromissia "projektiin", että aloitetaan aktiivinen elämäntapa muutos ja laihdutus, mutta jatketaan yrittämistä normaalisti.
JOS ei ole tärpännyt kunnes -10kg niin sitten menee lisätutkimuksiin tuon tiputtelun vuoksi, ja sitten ei pitäisi olla enää estettä hoidollekaan :) Eli käytännössä tehdään juuri kuten lekuri haluaa mutta samalla yritetään vaikka sitä ei toivottu :D.... en ole vielä sanonut ehdotukseen juuta enkä jaata.

Tätä kiertoa ei voida silti hyödyntää, tai ei uskalleta kun folleja 3kpl, vaikka lasta haluan, niin ihan kolmea ei tilata ehdoin tahdoin ;) voihan olla ettei tulisi yhtään, mutta entäs jos tulisikin kaikki 3? Paskat siinä tulis housuun siinä vaiheessa... :D
Ja vaikka yhtä aikaa hirvittää ja pelottaa tollanen vaihtoehto, niin joka kerta kun munasarjoja nipistelee tai kivistää alavatsaa niin katkerana miettii, että niin siellä nyt tapahtuu jotain ja sieltä voisi meillekin tulla vauva.. mutta ei!... et on tää melkonen tunteiden vuoristorata ;D

Luulen, että kun ovista tikuttaa ja jos/kun kivut alkaa taas oviksen jälkeen (kuten viime kierrossa) niin tulee itkettyä enemmän kuin yksi itku harmistuksesta kun kivut eivät tule johtamaan lopputulokseen mitä haluaisi vaan valuu hukkaan mutta ehkä se helpottaa kun uusi kierto alkaa. Eipähän tarvi enää sitten kärsiä clomin aiheuttamista sivuoireistakaan :) Olen yrittänyt ihan keksimällä keksiä postiivisia juttuja, jotta mieli pysyisi korkealla ja ei menisi energiaa hukkaan mutta hieman ollut vaikeeta..... :)

Täällä viikonloppu tulee menemään pakostakin levon kannalla, koska flunssa on rantautunut tänne meillekin, vihdoin ja viimein. Kurkkua kutittelee ja tukkoisuus vaivaa... apteekista on kannettu kunnon arsenaalit kotia, ja tarkoitus olisi yrittää tehokkaasti lääkitä flunssaista oloa! :) Vinkkejä? :)

Hyvää viikonloppua kaikille! Kiitos vielä kaikille tuesta ja tsempeistä! Ette usko kuin paljon tärkeämmäksi blogi on teidän myötä tullut!

Terveisin,
Mea

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kyyneleitä

Ei ole bussimatka kotiin koskaan tuntunut niin pitkälle kuin tänään. Takapenkissä kaulaliina märkänä niiskutellessa meni matka. Olo on niin väsynyt, pettynyt, takki tyhjä... sanoja olisi loputtomiin.

Kävin siis gynekologilla clomifen seuranta ultrassa, ja käynti oli kuin sangollinen kylmää vettä niskaan. Paikka oli kyllä oikein kiva, ja gynekologi erittäin mukava ja ammattitaitoinen.

Käytiin läpi kaikki perustiedot, sairaudet ja taustat aiemmistä gynekäynneistä, ja historia tähän, että olen tullut sinne clomifen seurantaultraan, miten ja miksi.
Kuten arvata saattaa, gynekologi oli erittäin huolissaan ja järkyttynyt siitä, että clomifenit oli määrätty minulle ilman seurantaa, ja että ne oli ylipäätään määrätty noin nopeasti ja ilman kunnollisia tutkimuksia. Tämä gynekologi oli eri mieltä tiputtelusta, eli ei siis uskonut että clomifenit sitä korjaisi, vaan siihen tarvittaisiin jokin keltarauhashormoni loppukiertoon... Ja, että kiertoa ennen clomifeneja olisi pitänyt seurata niin verikokein kuin ultrallakin ennen määräystä, nojuu....

Ultrauksessa kävi ilmi, se, jota olin juurikin pelännyt. Rakkuloita oli monta. Kolme. Isoin oli 21, ja kaksi muuta oli 18 ja 16, eli isoja nekin vielä. Yhdyntäkielto. Ja ehdottomasti ei clomifeneja enempää.
Jo se pelkästään toki harmitti ja tuli huonot fiilikset, mutta ymmärrän nämä asiat, siksihän seurantaan menin...
mutta se, että gynekologi oli sitä mieltä ylipäätään, että raskaushaaveet kannattaisi unohtaa joksikin aikaan. Hän ei ymmärtänyt miten olin saanut naistenklinikalta "luvan" raskaudelle kun olen liian lihava, että riskit on aivan liian suuret (että vauva syntyy etuajassa, ja millanen vauva sieltä sitten syntyy...), että nyt kokonaan vauvahaaveet pois mielestä ja laihduttamaan. Että hän ei siihen tiputteluunkaan anna nyt mitään, koska ei ole sopivaa että raskautuisin nyt, että minun tulisi palata asiaan loppukeväästä sitten uudelleen jos olen saanut painoa pois väh. 10kg. Tuntui kuin olisi tullut kylmää vettä niskaan! Siis kokonaan vauvahaaveet nyt pois? siis häh? ai että yhdyntäkielto kokonaan? siis wtf?
Hänen onnekseen kohdun limakalvokin oli turhan ohut, (trif 5,4mm), että jos alkukierron yhdynnöistä olisi joku siittiö parka jäänyt elämään ja hedelmöittäisi jonkun munasoluista, niin limakalvon ohuus ei ole kovinkaan otollinen alkiolle, että olisi suuret mahdollisuudet ettei kiinnittyminen edes onnistuisi, mutta koska pieni riski aina on olemassa, ei seksiä.
Mutta tietenkään limakalvon ohuuden "hoitoon" en saanut ohjeita tai neuvoja, koska mun ei haluta raskautuvan.

Se miksi olen väsynyt, pettynyt, takki tyhjä, on se, että odotin munuaispolilta raskauslupaa 1.5 vuotta (vaikka vähän otinkin varaslähtöä siihen ;)), mutta kuitenkin 1.5v odotin ja haaveilin... Virallisen luvan saamisesta on yritetty perheenlisäystä nyt n. 4kk, eli melkein 2 vuotta yhteensä on odoteltu, ja nyt pitäisi unohtaa vauva haaveet, tuosta noin vaan, ikkunasta ulos. Olen kärsinyt munuaislääke muutosten takia hirveitä olotiloja ja nyt mun pitäisi vaan venyttää tätä? Kärsiä vielä lisää, kauan?
Ja mitä jos odottelun aikana munuaistauti pahenee ja ne katkasee yrityksen munuaispolilta?

Huoh. Voihan olla että painoa saisi pois helpostikkin, ja se 10kg lähtisi parissa-kolmessa kuukaudessa, mutta omilla liikunta tottumuksilla ja syömistavoilla ottaisin aikaa kuitenkin sen 4-6kk.. ja eihän kaikille se paino lähden niin nopeasti ja helposti, vaan voi lähteä senteissä...
ja mitä sitten? Meen taas ultraan, katsotaan kierto-pari miten menee, käyn labroissa, sitten jos tiputtelu jatkuu, saan keltarauhashormonit, ja homma jatkuu..

eli että mitään tapahtuisi, menisi vähintään kesään? Pahimmillaan syksyyn jos tiputtelu vaan jatkuu ja jatkuu eikä siihen heti saa mitään. Ja kaikki on kesälomillakin.

Mua kiukuttaa myös se, että maailma on täynnä lihavia ihmisiä, jotka saa lapsia ja saa raskautua, niin miksi mä en sais?! ja miksi mä edes sain luvan naistenklinikalta alunperinkään jos mun ei olisi suotavaa raskautua? Syyllistetäänkö kaikkia ylipainoisia? Sanotaan että se on sun syys jos sun vauva syntyy etukäteen koska oot lihava? Se on sun syy jos saat raskausajandiabeteksen koska oot lihava, ja saat syyttääs ittees jos vauvalle käy jotain sen takia?
Kyllä laihat ja terveetkin ihmiset menettää vauvojaan, tai synnyttää ennenaikaisesti tai sairastuu diabetekseen, mutta se ei oo niiden syy koska ne ei oo riskiryhmässä heti kättelyssä?

Mulla on pää nyt niin sekasin. Järki sanoo, että ottakaa aikalisä, laihduta ja kokeile sitten uudelleen.
Mutta tunteet huutaa muuta, ne huutaa että haluan lapsen nyt, ettei jaksa odottaa, ja että miksi just meidän pitää odottaa, kaikki voi mennä ihan hyvinkin, kukaan ei mua määrää.

Mutta entä jos en odota ja tärppääkin pian? ja syntyy vkolla 25? Ennenaikaisen syntymän takia vaikka vakavasti vammainen lapsi? Enkö muka syyttäisi itseäni etten kuunnellut? Syyttäisin. Inhoaisin itseäni lopun elämää. Mutta syntyyhän niitä muillekin, eivätkä ole edes riskiryhmää. mutta. Tuntuu kuin vastuuta olisi harteilla niin paljon, ja kaikki on kiinni mun läskeistä.
Silti yksikään lääkäri ei voi luvata mulle täysiaikaista tervettä lasta vaikka painaisin mitä.  En tiedä saavutetaanko odottamisella mitään? Muuta kuin oma mielenrauha kaiken surun ja kiukun jälkeen. Ehkä.

Mä oon kuukausia odottanut että tärppää, että mulla on jotain mitä odottaa, että mä pääsen töistä pois; työn tuomasta väsymyksestä ja uupumuksesta pois, pois töistä mitä inhoan, minne en jaksa mennä.. pääsen perheen pariin, että saisin energiaa ja motivaatiota elämään, haluan olla kotona; olen aina haaveillut kotona olemisesta, jopa kotiin jäämisestä. En jaksaisi olla tuolla duunissa "turhaan" lisä kuukausia, lisä vuosia... Mä en jaksa odottaa. Turhaan.

Samaan aikaan mä inhoon itseeni enemmän kuin koskaan. Mun syytä kaikki. Idiootti ihminen, ääliö. Mä inhoon että musta on kasvanut tällanen norsu, ja mä olen itse itseni tiellä asioissa, ja mahdollisesti aiheutan riskiä tulevalle pienokaiselle. Mä oon katkera niin monesta asiasta jotka on ajanut mut tähän tilanteeseen ja miksi mä en ole saanut niitä muutettua. Mun syytä kaikki paska. Ja miksi mä olen ainoa joka voi tehdä tämän eteen jotain? Miksi kukaan ei voi muuttaa mua?

Mies ei voi ku lohduttaa.  Ja tukea. Se ei osaa sanoa mitään, miten osaiskaan? Mistä se tietää mitä pitäs tehdä ja ketä kuunnella? Eka toiset sanoo toista ja nyt toiset toista.
Musta tuntuu että mä olen pettänyt hänetkin, musta ei oo mihinkään. Pettymysten pettymys.

En tiedä ärsyttääkö eniten, mutta aika kärjessä ärsytys listassa on se, että miksi joku muu saa päättää mitä mun pitää tehdä? Mä olen aikuinen ihminen. Mä haluan että perheen perustaminen, raskautuminen, seksi on mun omia päätöksiä, mun onnen ja ilon aiheita. Eikä jonkun toisen käsissä ja päätöksissä. Varsinkin kun ihmisillä on selkeästi eri mielipiteitä asiasta. Miksi joku muu saa päättää autetaanko mua raskautumaan? Eli jos en kelpaa, tai mut luokitellaan riskiksi, niin ihan sama vaikka limakalvo on liian ohut, tai tiputtelee.. ei asialle tehdä mitään ennenkuin oot sitä mitä käsketään.
Vaikka hyvää tarkoittavat kuitenkin, haluavat minimoida riskit.. Haluavat että kaikki menee hyvin. Nyt ei vaan pettymyksen läpi jaksa ymmärtää kun oma halu on niin suuri. Ehkä huomenna ymmärrys kasvaa? Ehkä ei.

En tiedä, luulenpa ettei oo muuta nyt kuin yrittää selvittää pää tästä myrskystä. Mitä sitten? En tiedä, en jaksa edes ajatella. Pitää ensin yrittää itkeä itsensä tyhjäksi.

Mea

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Clomifen kuuri takana ja tikuttelua

Nyt on kp9 ja clomifen kuurin 50mg/pv = 1tabl, söin kp 3-7. eli se on nyt ohi.

Clomifen lääkepaketissa mainittiin tällaisia mahdollisia haittavaikutuksia:

"Hoidon aikana voi esiintyä kuumia aaltoja sekä vatsan tai lantion alueen vaivoja ja kipuja, joihin joskus liittyy pahoinvointia ja oksentelua. Valmisteen käytön yhteydessä on myös ilmennyt rintojen aristusta, epänormaaleja kohtuverenvuotoja, emättimen kuivuutta, painonnousua, päänsärkyä ja lisääntynyttä virtsaamistarvetta. Näön hämärtymistä, iho-oireita ja hiustenlähtöä on esiintynyt harvoin. Huimausta, hermostuneisuutta, unettomuutta ja masentuneisuutta on myös havaittu. Verisuonitukoksia on havaittu harvoin. Kouristuskohtauksia voi esiintyä harvoin, etenkin potilailla, joilla on esiintynyt aiemmin kouristuskohtauksia. Maksan toimintakoetuloksissa on joskus ilmennyt muutoksia."

Kuumia-aaltoja oli jonkin verran.
Huimaus alkoi kp5 ja sitä oli koko ajan tasaisesti vähäsen, nyt kp9 alkaa helpottamaa.
kp 6 alkoi jäätävä päänsärky joka äityi niin pahaksi että meinasi oksennus tulla. Ilta meni hämärässä viileässä huoneessa. Onneksi levolla meni ohi :) Tuliko clomeista? tiedä sitten.
Kp7 alkoi tunneherkkyys. Itketti ja nauratti. En kuulu niihin ihmisiin jotka vollaa tv:tä katsellessa, mutta nyt itkua tuli väännettyä tvof:ia katsellessa kun joku lauloi Johanna Kurkelan - prinsessalle. Nyyyh! Olin itsekin ihan äimänä moisista tunteenpurkauksista. :D
Vielä eilenkin kp8 tuntui että itku oli herkässä ihan hassuista syistä..
Tänään hieman tasaisempi olo ;)

Pientä vatsanippailua ja kivistystä on välillä ollut, mutta niistä ei oikein koskaan voi varmuudella tietää mistä johtuvat.

Ovis-tyylistä limaa on tullut jo pari päivää, ja päätin aloittaa tänään kp9 tikuttelun, vaikka yleensä aloitan myöhemmin koska ovikset on tulleet keskimäärin siinä kp 15 paikkeilla. Yllätyksekseni ovistikkuun tuli jo selkeä viiva, ei toki ihan ovis tumma vielä mutta kuitenkin, ei ole ennen tainnut kp9 paikkeilla tulla noinkaan selvää viivaa vielä.. Mielenkiinnolla tikutellaan täällä...



Hieman vain huolestuttaa, että jos ovis tuleekin tosi aikaisin, että gyne on kuitenkin vasta useamman päivän päästä, että kai tässä nyt vaan pupuillaan ennen sitäkin, tietämättä yhtään mitä siellä sisällä on nyt tapahtunut clomien aikana... toivotaan että kaikki ok!
Palailen, sitten gyne kuulumisiin kun sen aika on :)



Terveisin,
Mea

perjantai 3. tammikuuta 2014

Hiustenvärjäys ja raskaus


Tuli ajankohtaiseksi pohtia tällaista asiaa, kun kävin kampaajalla alkuviikosta, jossa päätin tulevan uuden vuoden kunniaksi repäistä, ja värjätä hiukset pitkästä aikaa muun väriseksi kuin oma väri on, ja valitettavastihan siinä kävi niin, että värjäys hieman epäonnistui; eli hiukseni ottivat värin erittäin voimakkaasti, ja imiessään väriä muuttivat sitä. Kampaaja yritti parhaansa mukaan erilaisia hoidoilla asiaa korjata, mutta ihan sitä mitä olisin halunnut, siitä ei tullut.

Sovittiin että korjaillaan väriä seuraavalla kerralla, n. kuukauden päästä. Ja rupesin itse miettimään kotosalla, että mitä jos oltaisiinkin niin onnekkaita että raskauduttais tästä kierrosta, niin, seuraavalla kampaamokerralla olisinkin raskaana... niin onkohan turvallista alkaa fiksailemaan väriä? Koska fiksausta olisi jonkin verran, luulen, että perusvärjäys ei välttämättä riitä, vaan joutuu tekemään jonkin asteista värinpoistoakin tai muuta käsittelyä, ja aineethan on tosi hurjan hajusia ja sisältää ties mitä kauheita myrkkyjä.. Niin hieman rupesi mietityttämään :D


Googlettelin asiasta...

Keskustelupalstoilta löytyi mielipiteitä puolesta ja vastaan pilvin pimein.

Joku oli kommentoinut johonkin tällaisen mielenkiintoisen infon:
"päänahan kautta väriaineesta imeytyy kemikaaleja n. 4% verenkiertoon" 
Kyseinen infon kirjoittaja aikoi itse vain raidoittaa hiuksia raskauden aikana. Se mistä tämä tieto oli, ei selvinnyt. hmm?

Jossain joku myös sanoi, että suositus olisi, että ei värjää ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana.

Terve.fi sivuilla sanottiin näin:
"Hiusten värjääminen on turvallista, sillä vain pienen pieni määrä väriainetta, jos senkään vertaan imeytyy päänahan läpi. Koska kuitenkaan ei tiedetä missä määrin nämä aineet vaikuttavat sikiöön, lääkärit suosittelevat odottamaan yli ensimmäisen raskauskolmanneksen, pitämään väriainetta päässä vain tarpeellisen ajan ja pesemään päänahan huolellisesti."

HUS:in sivuilta löytyi tällaista tietoa:
"Hiusvärien kohtuukäytön ei tiedetä olevan haitallista sikiölle. Koko päähän laitettavat hiusvärit voivat kuitenkin imeytyä jonkin verran päänahan iholta, ja käyttö tulisi pyrkiä välttämään tai sen tulisi olla satunnaista. Raidoituksessa väri ei ole juuri kosketuksessa ihoon, ja altistuminen jää siten vähäisemmäksi. Se onkin raskauden aikana kokovärjäystä suositeltavampi vaihtoehto. "

Eli taitaapi tämä asia, kuin niin moni muukin, jäädä sen oman päätöksen ja harkinnan valtaan.

Millaisia ajatuksia ja kantoja teillä on? :)

Itse voisin aivan hyvin olla hiuksia värjäämättä raskauden ajan jos raskaaksi tulen, kuten olisin juomatta alkoholiakin, mutta siksi mietinkin, että pitäisikö tukka mennä ihan varmuudeksi fiksaamaan aikaisemmin kuntoon... koska muuten oon tällä tukalla forever :D en tiiä. On tässä taas pohtimista ;)



Täällä luki vinkkinä: "Jos päädyt värjäämään hiuksesi raskaana ollessasi, muista että raskausajan hormonimyrsky vaikuttaa myös hiuksiin.Oma vakioväri voi käyttäytyä oudosti. Platinanvaaleista raidoista saattaa tulla pääsiäistipunkeltaiset. Pirteä punainen ehkä vinksahtaa villiksi violetiksi. Varovaisen kannattaa kokeilla väriä ensin pieneen hiustupsuun huomaamattomassa kohdassa."

Heh, mun hiukset käyttäytyy aina vähän noin... :D


Terveisin,
Mea

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Nyt saa kysyä!



Aloitetaan uusivuosi sillä, että nyt saisi esittää kysymyksiä tänne päin! tai postaustoiveita. :)

Vastailen parhaani mukaan, tai teen asiasta kokonaisen postauksen :)

Viime syksynä esitettyyn "minun päivä" - postaustoiveeseen on tulossa vastaus ihan lähiviikkoina ;)

Lähiaikoina asiaa tulossa clomifen kuurista, vitamiineista ja gyne käynnistä... että kaikkea on kyllä tulossa! mutta kiinnostaisi kuulla jos joku asia teitä siellä ruuduntoisella puolella askarruttaa tai on toiveita :)

Lähetä kysymyksiä/toiveita sunnuntaiain 5.1.2014 saakka! Mieluiten tähän postaukseen kommenttina, mutta toki postia voi lähettää myös haikaranbongaaja@gmail.com, ja muistetaan jatkaa asiallista linjaa, josta olettekin pitäneet mielettömän hyvin huolta tähänkin mennessä :) Kiitos siitä!

Nyt aletaan katselemaan leffaa, ja syömään pizzaa! Nam.



Ihanaa alkanutta uutta vuotta kaikille! :)


Terveisin,
Mea