lauantai 31. toukokuuta 2014

Ensimmäinen ostos

Kun yksityisen ultrassa meni hyvin, uskaltauduin sen verran rentoutumaan ja luottamaan että on ok myös vähän nauttia, ja uskoa raskauden jatkumiseen... Niinpä tein "ensimmäisen ostokseni" (kaapissa on jotain vuosien vanhoja vauvakuume ostoksia kyllä, mutta tämä on ensimmäinen konkreettinen ostos kun on oikeasti raskaana ;)) ostin huuto.netistä jo jonkin aikaa vilkuilemani Suomalaisen Vauvakirjan (painos 2011).



Huomasin vasta jäkikäteen että akateemisen verkkokaupassa olisi uusikin painos, 2014, saatavilla mutta en usko että ne asiat nyt niiiiiin paljon tässä välissä on muuttuneet, että on niin väliksi. :)

Huuto.netin myyjä oli vielä niin ihana, että postitti kirjan välittömästi kun olin sen huutanut ja sehän kapsahti postiin haettavaksi jo perjantaina! :)
Tänä aamuna aloittelen kirjaa vähän selailemaan aamupalan lomassa ja täytyy sanoa, että vaikuttaa aika kivalta kirjalta, asiallinen ja informatiivinen olematta kuitenkaan tylsä! Ja sivujahan riittää!

Pitää nyt muuten yrittää pitää pää kylmänä, varsinkin kirjojen kanssa, minulla on hieman sellainen taipumus että haksahdan ja tilaan kaikki asiaa käsittelevät kirjat, kohta sitten hyllyt notkuu kaikenlaista tarpeetontakin opusta.. Nyt alkuun tämä. :)
Vai onko muilla ehdottomia suosituksia kirjoista (enemmän "tietokirja" tyyppisistä) jotka koskevat odotus/vauva aikaa? :)

Ihanaa, rentouttavaa lauantaita kaikille! Täällä on siivouspäivä!

Terveisin,
Mea

perjantai 30. toukokuuta 2014

Pahoinvointirannekkeet testissä viikon

Ostin aikoja sitten, viime syksynä? kun hankin ovulaatio ja raskaustestejä, niin samalla yhden paketin pahoinvointirannekkeita.

Minulla on huono vatsa muutenkin ja kärsin helposti pahoinvoinnista niin ajattelin varautua kaiken varalta etukäteem...

Vaikka pahoinvointini ei ole mitään verrattaen monien muiden oloihin, joista olen kuullut/lukenut, niin kyllä se omakin jatkuva etominen vie voimia ja väsyttää, ja ennenkaikkea alkaa vituttamaan, ja nytkun tätä etomista on jatkunut jo päiviä, eikä ole vain aamulla, tai illalla vaan pitkin päivää niin ajattelin testata ranneketta...

Aloitin testaamisen 23.5. pe iltapäivästä kun etominen oli jatkunut jo tunteja.
Oman aikansa meni asetellessa rannekkeet paikalleen, ja ohjeet tuntui lähinnä huvittavilta ;D...
En tiedä sainko ranneketta paikalleen. Ainakaan heti en tuntenut mitään ihmeellistä.
n. 30min rannekkeiden laitosta etominen muuttui selkeäksi näläksi.

n. 1.5h jälkeen etominsta edelleen oli, mutta väitän ettei se ollut yhtä voimakasta kuin aiempina iltoina. Luulenko vain näin? Vai helpottiko oikeasti ?

Yöksi otin rannekkeet pois, ja päätin testata rannekkeita lauantaina uudelleen, jotta saan parempaa "tutkimus" tulosta :)

Lauantai 24.5.
En muistanut laittaa rannekkeita heti aamusta, vaan muistin vasta aamiaisen jälkeen kun alkoi etomaan ihan tosissaan. Äkkiä rannekkeet käsiin ja lepäämään. Viimeksi tällainen etomiskohtaus kesti tunteja.
Nyt n.30min. Eli helpotus tuli hieman nopeammin.
Muutenkin lauantai oli oikein hyvä päivä, etomista oli tosi vähän, ja jaksoin siivoilla ja touhuta kaikenlaista. :)


Su 25.5.
Laitoin rannekkeet heti herättyäni käteen eikä aamupalan jälkeistä etomista tullut niin kovin, hieman juili vatsassa, mutta paljon vähemmän. Muuten sunnuntai oli ihan yhtä tyhjän kanssa, kuuma ilma teki huonovointiseksi ja makasin koko päivän kuumuudesta pahoinvoivana sohvalla/sängyssä, rannekkeista ei ollut mitään hyötyä.

Ma 26.5.
Laitoin rannekkeet taas heti herättyäni.
Aamupalan jälkeen oli pientä etomista mutta se meni nopeasti ohi.
Koko päivänä tuli vain muutama kourasu vatsaan nälästä, etomisesta ei tietoakaan! Mahtava päivä! (väsymystä lukuun ottamatta ;))

Ti 27.5.
Laitoin rannekkeet vasta myöhään aamusta, neuvolan jälkeen. Pientä etomista oli neuvolassa välillä, mutta se johtui osaksi myös nälästä koska perinteinen työpaikan aamupala aika meni ohi, ja sekin helpotti kun pääsi neuvolasta pois, autoon ja syömään! :)
Autossa laitoin rannekkeet, ja se hieman taas helpotti syönnin jälkeisiä oireita.
Koko päivänä sama kuin eilen, vain muutama kourasu vatsassa, etomista ei juuri ollenkaan. Väsymys aivan mahdotonta mutta onneksi vain sitä!

Ke 28.5.
Itsevarmana laitoin rannekkeet vasta töissä käteen. VIRHE. aamun automatka laukaisi pahan etomisen ja sitä kesti rannekkeista huolimatta monta tuntia aamusta, olo oli ihan karsea! Monta kertaa meinasin lähteä kotiin…
Kun etominen helpotti, se ei palannut koko päivänä ollenkaan. Perus nälkä ”kouraisuja” oli mutta etomista ei. Loppupäivä meni hyvin, jaksettiin ultran jälkeen jopa jäädä haukkaamaan pientä välipalaa kaupunkiin vaikka normaalisti jo klo 18 maissa on pakko olla sohvalla makaamassa ;) autossa kotimatkalla oli hieman huono olo mutta sekin helpotti kun pääsi kotiin asti ja autosta pois.

to 29.5.
En laittanut rannekkeita koko päivänä. aamupalan jälkeen etoi n. 15min, meni lepäämällä ohitse ja loppu päivänä ei minkään sortin etomista ollenkaan. Nälkää vain. Jaksoi taas hyvin siivoskella ja nauttia vapaasta.

Pe 30.5.
Laitoin rannekkeet autoon istuessani käsiin, ja taisi olla taas liian myöhään. Automatka laukaisi aivan hervottoman etomisen, ja aamu mennyt työpisteellä oksennusta pidätellen. Olo ollut aivan kaamea.
Onneksi tulen aikaisin töihin, saanut rauhassa ”puhista” ja levätä työtuolilla niin ajan kanssa alkoi helpottamaan… Olo alkoi helpottamaan ennen klo 08 jo onneksi, ja kun vähän yli 08 kävi aamupuurolla etominen hävisi kokonaan :)...

Eli viikon yhteenvetona sanoisin, että ranneke ei minulla poista etomista kokonaan mutta lieventää ja helpottaa oireita. mutta ranneke ei selvästi minulla vaikuta kuumuudesta, ruoasta tai automatkasta (tai pitää olla laitettu erittäin hyvissä ajoin käsiin) tulevaan etomiseen niin hyvin. Selvästi auttaa vaan raskausoire vellomiseen vatsassa :D…

Luulen että käytän rannekkeita kyllä vastaisuudessakin, koska oireiden helpotuskin auttaa jo paljon .:) Mutta nyt olisi kiva jos voisi tehdä etätöitä, koska itselläni karmeinta aamupahoinvointia selvästi laukaisee automatkat...

Nyt toivotaan että etomis-vapaata loppupäivää ja viikonloppua...

Terveisin,
Mea

 

torstai 29. toukokuuta 2014

Ultrassa käynti ja pohdintaa raskausviikoista

Vihdoinkin eilen oli ultran aika (yksityinen) ja pääsin kurkkaamaan ruudulta ihan oikeasti onko siellä ketään, enkä joudu pelkästään katsomaan sairaalan suttuista epäselvää kuvaa...
Pelotti kyllä taas ihan sikana....

Nyytti onkin ihan oikeasti vissiin snadisti hankalassa paikassa, koska tämäkin lekuri joutui sitä hetken sieltä etsimään (alkaa noi ultraamiset tuntumaan aika inhottavilta kun sitä pitää kaivaa sieltä :(... ) mutta kun löysi, ei siitä ollut mitään epäselvyyttä, siellä se möllötteli kohdussa pikkuinen pallero ja sydän sykki. Lekuri näyttikin sydämen, niin kyllähän siinä alko herkistymään kun näki oman pienokaisen sydämen sykkeen <3 sniiifk!




Viikot on nyt jotenki tosi epäselvät mulle.

Kun olin sairaalassa leikkauksessa olisi omien laskujeni mukaan sunnuntaina ollut 7+6, mutta sairaalan mukaan 7+5, ja kun kysyin että vastaako alkio viikkoja, lääkäri vasta että kyllä, ja on epikriisiinkin kirjoittanut nuo 7+5 viikot.

Noh, nytkun oli neuvola, omien laskujeni mukaan olisi menossa 9+0 mutta neuvolan mukaan 9+2, nyt yksityisellä kun omien laskujeni mukaan olisi menossa 9+1 niin he olivat sitä mieltä että 9+5 ?
Kun ultrasivat, tulivat kuitenkin siihen tulokseen että vastaiskin jotain 8+ eli olisikin pienempi kuin oletettu...

Hän mittasi 3 kertaa ja sai aina eri tuloksen, ensin 17.2, sitten 18.2 ja lopulta 19.9... ja kun tarkistin kotonakin neuvolan vihkosesta, niin totta, nuo luvut ei vastaa 9+ viikkoja, vaan 8+ viikkoja.

Vertasin myös sairaalan ja nyt yksityisen ultrakuvia kotona (en osannut aiemmin niitä lukuja sieltä tulkita) niin sairaalassa ultratun koon mukaan, alkio ei ole vastannut kysymiäni viikkoja silloin, vaan on ollut pienempi!!! (piti vastata n. 9-14mm mutta oli 8.1mm mitattu) Joten miksi lääkäri vastasi minulle kyllä ja merkkasi sen epikriisiinkin?! äh! Alkio olisi vastannut tuon 7+5 sijasta jotain 6+

Mä en enää todellakaan tiedä millä viikoilla mä menen! :D Mä taidan toistaiseksi pysyä tuossa mun omassa 9+ laskussani, ja korjaan ne sitten kun tulee nt-ultra jos/kun on korjattavaa....! puuh!

Mutta oli tosi helpottavaa omalle mielelle nähdä pieni ja todeta kaiken olevan ainakin nyt ok! :)

Ensiviikolla verikokeisiin ja odottelen malttamattomana kutsua seuraavaan ultraan, menispä viikot pian! :)

Terkuin,
Mea

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Ensimmäinen neuvola käyty

Ensimmäinenn neuvolakäynti on nyt ohi. Kesti n.1.5h
Keskustelun lisäksi käynti sisälsi virtsanäytteen, verenpaineen mittaus, painon mittaus ja hemoglobiini.

Virtsa +++ (johtuu munuaistaudista)
Verenpaine 149/104
Paino 92.1 kg
Hemppa 160

Täti laski menkkojen mukaan että eilen (27.5.) olisi menossa 9+2 ja la olisi 28.12 kun taas sen kättärin ultran mukaan olisi menossa 9+0  ja la 30.12 mutta samapa tuo, jossain 9+ mennään! :)

Meidän neuvolantäti oli oikein mukava, rauhallinen, informatiivinen ja empaattinen. :)
Hän huomioi erittäin hyvin myös tulevan isän koko käynnin ajan.

Hän ei ole normaalisti meidän alueen täti, mutta koska oman alueen täti on pois, ja sijaisia vaihtuu, ja hänen äiti kiintiössä on tilaa, hän ottaa meidät huomaansa :) Ja olen tästä erittäin iloinen, koska mukavaa että on sitten sama ihminen koko ajan

Ensikäynnillä käytiin läpi kaikki perustiedot, lähipiirin perustiedot ja sairaudet, raskaudenseurannan kulku (ultrat, seulonnat yms),

Sitten puhuttiin meidän parisuhteesta; kauan on oltu yhdessä, miten menee, millanen kommunikaatio meillä on…

Ruokavaliosta ja liikunnasta.. Johon tottakai sain toivetta hieman rempata ruokavaliotani ;) (iso tyttö kun olen) ja siihen ohjeita, mutta tyyli oli oikein mukava ja kannustava, ei yhtään painostava ja ilkeilevä :) tutustun tarkkaan saamiini ohjeisiin ja ajatuksiin… ja kun mieskin lähtisi tähän mukaan, niin ehkä se tästä :)

Sitten täytettiin päihdekysely ja käytiin läpi. Ei tullut noottia meidän harvasta juomisesta ;) (raskauden aikana tietenkin nolla linja!).

Saatiin iiiiso kasa kaikenmaailman lippulappusia joihin tutustua sitten tänään illalla paremmin :) Erityisesti kiinnostaa tutustua paremmin siihen ”kiellettyjen ruoka-aineiden” listaan… heh!

Kaiken kaikkiaan neuvola käynnistä jäi ihan kiva fiilis :) Rauhallista ja mukavaa :)

Sokerirasitus on tulossa, totta kai. Pitää varata se viikoille 12-16 .

Nyt sitten seuraavaksi olisi labroja (seuraavaan mennessä pitää päättää osallistuuko seulontoihin.. mites siellä on tehty? Oletteko osallistuneet?) , ja muutaman viikon päästä olisi sitten lääkäri, ja kotiin odottelen ultra-aikaa saapuvaksi.

Nyt kaikki tuntuu jotenkin tosi paljon todellisemmalta... mutta samalla hirvittää kun vieläkään ei mennä isommilla viikoilla, että toivottavasti mitään ikävää ei enää tapahdu. Nyt on jo niin alkanut tottumaan ajatukseen, että meille tulee vauva <3

Tänään sitten sinne yksityiselle ultraan uudelleen... iik! Palataan siihen sitten myöhemmin! :)


Terveisin,
Mea

maanantai 26. toukokuuta 2014

Ällötyspäiväkirja!

Tässä ällötyspäiväkirja viimeviikon perjantailta, vähän että miten täällä menee ja miltä tuntuu pitkin päivää ;) Jokainen päivä toki on erilainen mutta aika samaa kaavaa tuntuu itsellä ainakin toistavan.
 
--
Herään 04.00 vessaan, kamala nälkä, maha murisee ja alkaa etomaan. Väsyttää liikaa että jaksaisin mennä syömään, kännän kylkeä 50 kertaa kunnes nukahdan nälästä huolimatta.
05.45 kello soi. Nälkä. käyn wcssä pesulla ja menen heti syömään. Etoo ja ällöttää mutta aamupala silti maistuu. Syönnin jälkeen etominen jatkuu silti.
Mahaa hieman aristaa tikkien kohdalta, mustelmat levinneet.
06.00 Meikkaan ja puen. Teen eväät; kaikki ruoat jääkaapissa etoo, mitään ei tee mieli ottaa töihin. Väsyttää.
06.30 Autoon ja töihin. Väsyttää edelleen kovasti ja hieman etoo koko automatkan. Juon vähän mehua jos olo helpottaisi, mutta ei.
07.00 Töissä. Lojun työpisteellä ja huokailen. Oksettaa ja etoo. Juon vettä, ei auta. On myös hieman nälkä. Näkerrän pari mini tuc suolakeksiä. Väsyttää ihan sikana.
08.00 Aamu”kahville”. Syön nökäreen puuroa ja juon lasin appelsiinimehua. Olo alkaa helpottamaan ja takaisin työpisteellä mennessä olo on jo aika normaali.
08.30-10.00 Työn touhussa. Pientä menkkamaista juilintaa silloin tällöin ja väsyttää. Tikit alkanut painamaan, tuntuu inhottavilta. Kaipaan vaakatasoon.
10.10 Alkaa etomaan, tuntuu että mahassa vaan möyrii ja möyrii. väsymys on kova. Haen jogurtin ja syön sen. Hetkeksi helpottaa.
10.45 Nälkä kurnii. Mukaan tullut eväs etoo… ruokailua odotellessa.
11.00 Syömään. Vaikka ruoka etoo, nälkä on kovempi, syön n. 65% annoksesta, juon paljon vettä. Maha paisuu vedestä ja olo tulee vähän ällöksi.
11.30 Takaisin työpisteelle. Etoo. Liian pieni annos ruokaa tuli syötyä, nälkä. taas.
12.00 Haen kahviosta välipaloja; banaanin, jogurtin, cashew pähkinöitä, suklaapatukan ja jäätelön. Jäätelön syön heti, se on niiiiin hyvää. Olisinpa ostanut toisenkin. Nälkä kurnii edelleen. Juon pillimehun ja jatkan töitä.
13.00 Edelleen nälkä. Selkää särkee, tikkejä ”väsyttää”, väsyttää muutenkin ja vituttaa. Syön laukusta mini tuc suolakeksejä muutamia (lue:kourallisia) ja pari pähkinää. Säästelen banaania ja jogurttia kahvitauolle, ehkä näillä pärjää hetken. Syvennyn taas työhommiin ja mietin jo kotia.
13.55. Vihdoinkin kahville. Banaani katoaa ennätysvauhtia suusta alas ja jogurtti perässä. Kyttään kelloa milloin pääsee kotiin, ja vaaka tasoon. Selkää särkee kauttaaltaan ja jotenkin vetämätön olo. Haaveilen taas jäätelöstä.
14.55 Pakkaan kamat ja lähden kotiin. Maha on onneks vielä täys ja olo ok. Jaksan 1h bussimatkan kotiin ihan hyvin vaikka kuumuus ärsyttää ja väsyttää.
16.00 Kaupasta lähtee mukaan jäätelöä! Jogurttia, pillimehuja. Leikkeleitä, vihanneksia. Sitten kotiin. Nälkä kurnii, kohta tulee huono olo.
16.20 Kotona ja syömässä. Kaikki viileä/kylmä maistuu. Maha täyteen, hieman liikaakin, nyt etoo sen takia ;) VIHDOIN sohvalle vaakatasoon makaamaan. Ah, selkä kiittää.
 
klo 18.00 Kaivan esiin pahoinvointirannekkeet, koska etominen alkaa jo vituttaan..
 
Palataan tästä eteenpäin oleviin olotiloihin myöhemmin ;)
 
Terveisin,
Mea

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Sunnuntai kuulumiset ja arvonnan voittajat!

Täällä on ollut oikea helleviikonloppu. Ulkonakin on riippukeinussa vähän nautiskeltu ilmoista..
Tänään olisi tarkoitus pestä terassi, taas, ja ajaa ruoho.

Aloitin perjantaina testaamaan (itse ostamiani) pahoinvointirannekkeita, kirjaan päivittäin tuntemukset ylös, ja laittelen raporttia tulemaan kun testaus on valmis :) Luulen että viikonlopun lisäksi testaan ainakin pari-kolme työpäivää myös! Että on riittävästi kokemusta jo sanoa näistä mitään ;)

Muuten viikonloppu mennyt rauhallisesti ja leväten paljon. Ihanaa nauttia rauhasta ja kesäisestä tunnelmasta ja tuoksuista. Ah.
Odotan toki myös malttamattomana ensimmäistä neuvolaa ensiviikolla....! :)

No mutta pidemmittä puheitta, Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Käytin arvontaan monista blogeista tuttua Random.org palvelua, joka arpoo koko osallistuja määrästä numeron, ja lasken kuka kommentoija tämän numeron takana on, ja hänestä tulee voittaja.
Mies toimi arvonnan virallisena "generate" napin painajana! ;) painalluksia tuli 4kpl, koska yksi numero tuli esille kaksi kertaa! :D..

Luku 1-39 (eikä 1-40) siksi että jollain oli kaksi kommenttia niin toista en huomioinut.





Ja voittajat on nimimerkit:

Emmiko
Em
ja Starlight


Laitatteko mulle postia haikaranbongaaja (at) gmail.com osotteeseen niin saan lahjakortit oikeaan osoitteeseen! :)

Kiitos kaikille, ja Hyvää Sunnuntaita! <3

Terveisin,
Mea




perjantai 23. toukokuuta 2014

Perjantai kuulumiset, toipuminen.

Huh hellettä! Ihan oikeasti! Tuntuu että on ulkona kuin vähissä vaatteissa tahansa, silti on KUUMA!
Olen suosiolla suurimman osan ajasta sisällä viileässä ;)..

Leikkauksesta on nyt 6 päivää, joista olen nyt 2 päivää ollut jo töissä.
Liikkuminen on jo helpompaa, mutta töihin palatessa ensimmäisen päivän jälkeen kyllä huomasi, että tikit ärsyyntyivät siitä kun pompit toimistotuolilta ylös-alas miljoona kertaa päivässä. Vatsa ei ole kipeä, mutta huomattavasti hellempi kuin aiemmin.

Navan alueelle on tullut iso, hyvin ilkeän näköinen mustelma. Hieman on hellä mutta näyttää lähinnä pahalta. Muut 2 leikkausaluetta eivät ole samallatavalla mustelmalla.

Toiseen käteen on tullut myös hillitön mustelma kanyylista, toisessa vain pieni punainen piste. Harmittaa tuo käden mustelma, se on niin näkyvä, että kaikki töissäkin sen näkevät arvaavat että olen ollut sairaalassa. Kukaan ei silti ole kysynyt mitään.

Eli sanoisin että tuo arvioitu 5päivän sairasloma oli omalla kohdallani ihan jees. Ei haittaa vaikka olisi ollut täys viikko, 7 päivää, kun tikit hieman "väsyy" työpäivän aikana kun istuu että kotona voisi olla hankaamattomissa vaatteissa ja makoilla tarvittaessa, mutta ihan hyvin on mennyt :)

Omaan oloon parhaiten on auttanut tosiaan makoilu ja viileässä oleminen.

Pahoinvointi on ollut aika ennallaan. Oksentaa ei ole tarvinnut (*koputtaa puuta*), mutta vellovaa oloa on jo aika kellon tarkasti tiettyinä aikoina, söi tai ei. Jatkuva ellotus kyllä väsyttää kovasti, ja harmittaa, päivät tuntuu pitkiltä.

Väsymys on kans aikalailla ympärivuorokautista. Pitkin päivää tekis mieli nukkua, mutta viimeistään klo 19 alkaa todellakin ramasemaan, ja usein siinä klo 21 ollaan jo ihan valmiita nukahtamaan sillä sekunnilla :D..

Nyt viikonlopun viettoon! Palaillaan!

Terveisin,
Mea

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Tuliko se pahoinvointi nyt tännekin?

Täällä mennään sairaalan laskujen mukaan 8+1 (aikaisemman neuvola tyylin laskun mukaan 8+2) eli jotain siinä huiteilla. Ja eilen alkoi aivan super järkyttävä pahoinvointi. Aamupala meni alas vielä ihan normaalisti, mutta melko pian sen jälkeen alkoi aivan järkyttävä ällötys ja oksetus...
Tuntui ettei pystynyt edes puhumaan koska pelkäsin että oksennan hetkellä millä hyvänsä. Pystyssä ei juuri voinut ollaa, makasin sohvalla tuntikausia ja nukuinkin, koska se helpotti oloa.

Päivän mittaan olo hellitti hetkeksi, mutta palasi aina aaltoina pitkin päivää ja iltaa ja nukkumaan mennessä olo oli aivan kammottava. Jopa yöllä yökötti kun heräsi vessaan.

Aamullakin nousin aika varhain syömään koska heräsin järkyttävään nälkään ja pahoinvointiin. Aamupalan aikana olo helpotti mutta kun syömisen lopetti, paha olo alkoi taas... taas makoiltu sohvalla aika kauan tänäkin aamuna. Ja tuntuu että silti on KOKO AJAN nälkä... ja koko ajan sitten paha olo.
Mahassa velloo ja on koko ajan kuuma!

Mitään ällöttävää ei voi ajatella ollenkaan ettei ala oksettamaan, ja monia ruokia päin ei viitsi edes katsoa... :D

Tähän mennessä etominen onkin ollut tosi pientä minulla, ja olenkin odotellut että tuleeko se kova pahoinvointi jossain vaiheessa vielä, niin ehkä se on nyt tässä sitten alkamassa... ellei tämä ole mitään leikkauksen jälkiseurantaa ?! Mutta kai se olisi tullut aiemmin, siitähän on jo monta päivää. Mielenkiinnolla jään seuraamaan tämän kehittymistä, huomenna olisi jo työpäiväkin...

Yritän loppuviikosta kirjoitella vielä lisää leikkauksesta toipumisesta kun alkaa tämä helpottamaan jo huomattavasti! :)

Terveisin,
Mea

tiistai 20. toukokuuta 2014

ARVONTA teille rakkaille.

Olen ollut niin syvästi liikuttunut ja onnellinen teidän kaikkien tsempeistä, tuesta, kannustuksesta ja viesteistä, että halusin antaa teille jotain.

Blogini on pieni, en omista mitään yhteistyökumppaneita eikä minulle ole mitään tarjottu. Mutta mietin, mitä itse haluaisin antaa, mitä valitsisin ja sen hankin.

Kun sisaruksilleni alkoi siunaantua lapsia (ensimmäiset vuosia vuosia sitten), niin ihastuin aivan todella paljon verkkokauppa Hattentattiin.



Koska sieltä saa niin raskausjuttuja, niin vauvoille kuin isommillekin lapsille juttuja. Olen ostanut kaupasta useita puuleluja (laatua!), nimikoinut useita erilaisia lahjoja (ehdoton suosikki ollut robotti eväsrasia!) ja on sieltä tullut muutama bolakorukin ostettua lahjaksi hyvälle ystävälle tulevana lapsen kummina. Sieltä olen monet lahjaostokset tehnyt siis läheisille, ja sieltä käyn yleensä aina ensimmäisenä katsomassa :)

Tykkään verkkokaupan tyylistä ja valikoimasta, se on lämminhenkinen ja kotoinen. Siellä on niin monia kivoja juttuja, ja yleensä aina löydän jotain ;)

Ilman minkäänlaista yhteistyötä lahjoitan arvonnan myötä 3, eli kolme kappaletta, 20e lahjakortteja kyseiseen verkkokauppaan tällä arvonnalla.



Jokainen saa tasapuolisesti vain YHDEN arvan kun kommentoit tähän postaukseen; mielellään otan vastaan kirjoitusehdotuksia, ideoita ja kysymyksiä. :) mutta toki voi kommentoida muutenkin vaan :)

Kilpailuun osallistumisaika on: TI 20.5. - La 24.5.
Ilmoitan arvonnan 3 voittajaa sunnuntaina 25.5.


Onnea arvontaan
 ja Kiitos kaikille koko blogaus ajasta 
mutta erityisesti kaikesta tuesta kuluneen viikon aikana! <3


Terveisin,
Mea


maanantai 19. toukokuuta 2014

Leikkauspäivän ja seuraavan päivän tarinat

Nyt on nukuttu loputon väsymys jo vähän paremmaksi, ja jaksan istua hetken jo koneen äärelläkin.

Ensimmäinen suuri, valtava KIITOS kaikille viesteistä, tuesta ja tsempeistä. Tämä on ollut mitä erikoisin viikko, sisältänyt paljon tunteita laidasta laitaan, ei ole vältytty niin surun kuin ilon kyyneleiltäkään! Kiitos teille kaikille mukana olosta <3

Sitten tarinaan...

Eli sain soiton aikaisin 17.5. lauantai aamuna sairaalasta, jossa pyydettiin saapumaan sinne niin pian kuin mahdollista, koska hcg arvot olivat nousseet kovasti (yli 15000 ja uudestaan aamulla otetussa testissä jo yli 20000), että pelkäsivät että tämä kohdunulkopuoliseksi diagnosoitu raskaus poksahtaisi jonnekin.

Minut ultrattiin vielä kertaalleen, tarkitettiin missä se kohdunulkoinen nyt varmasti on (näkyi kuulemma oikeassa munajohtimessa), ja selitettiin tuleva toimenpide eli tähystysleikkaus; laparoskopia, joka oli; poistetaan oikea munajohdin. Tarkistetaan samalla vasemman tilanne, millainen se on, jos huono, myös se poistetaan. Tämä siksi, että hedelmöityshoidot onnistuvat paremmin  sitten jos siellä ei ole huonokuntoista tuubaa haittaamassa niitä.

Tiedosta kovasti järkyttyneenä puin sitten sairaalavaatteet päälle ja pääsin yhteen tyhjään hoitohuoneeseen odottamaan mieheni kanssa paikkaa osastolle. Siinä laitettiin sitten tippa käteen ja oltiin vain.

Noin tunnin kuluttua pääsin osastolle. Mies saattoi minut sinne, eli kantoi tavarat perässä kun hoitaja vei pyörätuolilla :D

Pääsin 3 hengen huoneeseen jossa oli vain yksi ihminen lisäkseni sillä hetkellä. Sain ikkunapaikan.

Kerkesin olla osastolla vain alle tunnin kun tuli jo haku leikkaukseen.

Olin yllättävän rauhallinen vaikkakin väsynyt ja järkyttynyt, mutta jotenkin kun tiesin että kaikki tehdään nukutuksessa niin pysyin suht rauhallisena.

Leikkausali on täynnä ihmisiä, käytiin läpi tulevaa leikkausta ja samalla minuun laitettiin kaikenlaisia lätkiä ja johtoja kiinni. Sitten sain pahoinvointilääkettä ja sitten vain hengittelemään nukahtamis lääkettä... Viimeisenä muistan kun hoitaja kosketti mua olkapäähän ja sanoi "hyvin se menee".

Heräsin isossa huoneessa hoitajan kanssa, eli heräämössä, jossa ei ollut sillä hetkellä muita. Hoitaja mittasi verenpainettani 5min välein, antoi särkylääkettä ja antoi hörppyjä vettä. Happiviikset sain pois alle tunnissa.

Myös haavat tarkistettiin. Niitä tuli kolme. Yksi navasta, yksi navan alle ja toinen vasemmalta sivusta.

Olin heräämössä kaiken kaikkiaan n. 1.5h koska odotimme leikkaavaa lääkäriä paikalle kertomaan leikkauksesta. Hän oli joutunut äkilliseen sektioon leikkaamaan niin hieman kesti. Sektio tapahtui ihan lähihuoneessa, kuulin kun se pieni alkoi siellä itkemään sydämensä pohjasta kun syntyi <3

Lopulta leikkaava lääkäri tuli paikalle omahoitajani kanssa, ja alkoi kertomaan leikkauksesta. Rehellisesti en muista mitään mitä hän kertoi siitä, kuin siitä kohdasta kun hän sanoi, että kyseessä ei ollutkaan kohdunulkopuolinen, ja että hänen ultratessa vielä, hän löysi alkion kohdusta ja sykkeenkin.
Epikriisissä luki 7+4, eli oli päivän vähemmän kuin neuvolan laskema mutta hyvin vastasi sitten kuitenkin :)

Kaikki hoitajat ympärillä puhkesivat hymyyn, ja lääkäriäkin hymyilytti hiukan. Olin aivan ällikällä lyöty. Sain kovasti onnitteluja osakseni ja olin ihan sekaisin. En muista myöskään mitään sen jälkeen mitä lääkäri puhui, jos edes puhui :D

Seuraavaksi muistan että omahoitajani kärräsi minua takaisin osastolle, ja sain iloisen uutisen kunniaksi pyytää miestäni tulemaan vielä käymään vaikka vierailuaika olikin jo ohi. Huonenaapurinikin oli jo kotiutettu, joten olin siellä aivan yksin.
En kertonut miehelle puhelimessa vielä ilouutisia, halusin yllättää kasvotusten, ja sehän onnistui hyvin! Yhtä ällikällä lyöty oli hänkin.

Jouduin jäämään osastolla yöksi tarkkailuun sen takia että leikkaus meni niin myöhäselle, ja sen takia että halusivat seurata että munuaiset pelittää normaalisti leikkauksen jälkeenkin, lisäksi lääkäri oli maininnut että voitaisiin aamulla kurkata ultralla vielä sitä pientä, että itsekin näkisin. Eli jäin mielelläni osastolle.

Kun miehen piti lähteä niin lueskelin hieman kirjaa, mutta muuten ilta meni väännellessä sängyssä, katetriin en oikein tottunut millään. Vihdoin ja viimein illalla klo 23 maissa ihana yöhoitaja suostui sen ottamaan pois, niin sain ekan lyhyen pätkän unta. Tosin se meni tosi pätkissä. Pää oli niin täynnä, etten saanut kunnon unta millään, mietin päivää edes takaisin mielessä, uudelleen, uudelleen ja uudelleen..
Mietin kuinka äsken oltiin aallon pohjalla, peruttiin neuvolat, itkettiin... yhtäkkiä olenkin taas tulossa äidiksi, pitäisi taas soittaa neuvolaan ja ja.. En saanut ajatuksia kasaan millään koko yönä.

Ramppasin myös wc:ssä parin tunnin välein yöhoitajan avustuksella, niin aina heräsi sen verran että oli entistä vaikeampaa saada unen päästä kiinni. ja ajatukset alkoi pyöriä mielessä.
Mietin että menekö tässä välissä uudelleen yksityiselle vielä ultraan, vai jaksanko odottaa vkolle 12 asti? Huoli että pieni pärjää leikkauksesta huolimatta oli pitkin yötä suuri.

Sain 04 aamuyöllä ensimmäisen mehukeitonkin ja sitten ei meinannut enää uni maistuakaan. Alkoi aamu sarastamaan. Torkuin pikku pätkiä, mutta 06 nousin taas vessaan  ja katselin maisemia ikkunasta. Hoitaja haki minulle aamupalan että sain verenpainelääkkeet otettua.
07.30 lääkäri tulikin pyytämään jo tutkimuksiin ja 07.40 olinkin jo soittanut miehelle että nyt pääsen kotia.

Sain hoito-ohjeet kotiin leikkaushaavoihin, kaasukipujen hoitoon, epikriisin, ultrakuvan pienestä ja sairaslomaodistuksen + laxaberon tabletteja.

Epikriisin mukaan löytyi kaksi pesäkettä jotka sopivat endometrioosiin. Toinen noukittiin näytteeksi ja toinen "koaguloitiin".

Torkuin vielä hetken huoneessa kun odottelin miestä hakemaan minut.

Eniten tässä vaiheessa vaivasi jatkuva kuiva suu ja liman yskiminen.

Kotiin päästyä söin vähän, ja otin pitkät päikkärit. Loppupäivä menikin sitten hengitysharjoituksia tehtäessä, sillä kaasukivut sattuivat kovasti olkapäihin ja olo oli ihan kauhea. Pelkäsin etten pääse illalla kunnolla nukkumaan jos kivut ei hellitä.

Kävikin niin että kun tein sängyllä ohjeiden mukaan asentoja jotka helpottavat oloa, nukahdin sinne jo klo 20.00 ja nukuin muutaman tunnin pätkissä aamuun asti. Heräsin vessaan ja ottamaan välillä särkylääkettä.

Yöllä leikkaushaavat häiritsivät hieman mutta aamulla olo oli jo paljon parempi. Toivottavasti haavat eivät tulehdu, vaan paranevat rauhassa ja kaikki tämä alkusäätö olisi pian ohi.

Nyt suurimpana haittana on edelleen limainen yskä. Haavat on vähän kipeät mutta olen varovasti käynyt kävelyllä ja sitten levännyt että ehkä se siitä...

Huh. Täällä ollaan vieläkin päästä pyörällä. Neuvola varattiin uudelleen ensiviikolle, ja toivotaan nyt että sinne asti päästään! :)

Nyt vähän lepoa.

Terveisin,
Mea

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Sanat ei riitä kuvailemaan.

...Sitä tunnetta kun sairaalassa kerrotaan että aikovat poistaa oikean munatorven kokonaan, ja katsovat samalla vasemman että jos se on huonossa kunnossa poistavat senkin, että sitten vain hoitojonoihin.

...Sitä tunnetta kun herään heräämöstä sairaalassa, ja lääkäri tulee kertomaan että leikkaus olikin turha. Mitään kohdunulkopuolista ei löytynyt, vaan alkio köllöttää kohdussa oikeassa paikassa sykkeellä ja vastaten viikkoja. En nukkunut koko yönä juuri silmäystäkään. Olen edelleen raskaana, mitään ei ole leikattu. En voinut uskoa, eihän tällaista tapahdu? Tämä on ihme, joka ei mahdu päähän eikä mieleen. Mitä niin hyvää olen tehnyt että ansaitsin uuden mahdollisuuden.
En saanut onneltani nukuttua.

Tänä aamuna pääsin ruudulta katsomaan pientä. <3

Nyt kotona, 3 leikkaushaavaa vatsalla, kovat "kaasu" kivut, mutta mieli on kevyt, epäuskoinen.

Kirjoitan lisää kun pää selviää. Nyt suihkuttelemaan haavoja.


Terveisin,
Mea

lauantai 17. toukokuuta 2014

Soitto sairaalasta. Takaisin.

Sain varhain tänäaamuna soiton sairaalasta jossa olin tutkimuksissa keskiviikkona. Eilinen hcg verikoe näytti että arvo on vain noussut. Sain pyynnön tuli heti takaisin lisätutkimuksiin, ja mahdolliseen leikkaukseen.

Tuntuu että verenpaineet pomppasi heti ties minne, ja sydän pamppailee. Pelottaa ja jännittää ihan kamalasti että miten tässä käy.

T. Mea

torstai 15. toukokuuta 2014

Tarinaa eiliseltä ja ajatuksia kohdunulkopuolisesta

Huh. Täällä on nukuttua huonosti ja herätty jo aamu 05 ihmettelemään maailmaa...

Eilinen tuntuu vieläkin ajatuksissa vain huonolta painajaiselta, asialta jota ei voi käydä meille, nää on niitä juttuja mitä lukee mutta ei itse koe. Mutta tilanne on todellakin painajaismainen. Olo on niin hirveä, niin tyhjä, niin ymmärtämätön... Tätä ei halua uskoa todeksi missään muodossa.

Aluksi en halunnut antaa itselle lupaa vielä innostua tulevasta vauvasta, mutta kuin varkain sen tein, siitä nyt sitten maksaa kovan hinnan. Ehdin jo miettiä kesällä olevan ystävän häitä että millaisen raskausmekon sinne ostan, kuinka yllätän kesälomalla vanhempani kertomalla raskaudesta, kuinka voin alkusyksyn reissulta Muumimaailmasta ottaa kuvan itsestäni muumitalon edessä "tulevana muumimammana"... Tilasin jo ensimmäiset raskausvaatteetkin, koska olen muutenkin iso kokoinen niin turvotus puristaa hieman aiemmin täällä. En tosin vielä ehtinyt hakea näitä postista, ja en varmaan haekaa. Mutta joo. Vituttaa aika rankasti. Eniten ehkä vitutti tänäaamuna herätä tuttuun nälkään ja orastavaan pahoinvointiin, tuli heti katkera viha päälle, että "mitä se kroppa oikein oireilee, ei siellä ole kunnollista raskautta edes".. ärh!

Jäin loppuviikoksi sairaslomalle koska itkemisestä ei tule loppua. Töihin soittokaan ei ollut helppo, onneksi sain soittaa tutulle henkilölle, sanoin vaan että olen ollut siinä ja siinä naistensairaalassa päivystyksessä, saanut huonoja uutisia ja psyykkisesti en ole nyt työkykyinen vaan tarvitsen lepoa. Henkilö ymmärsi heti, ei kysellyt lisää ja puhelu loppui lyhyeen. Puhelun jälkeen ei itkusta taas meinannut tulla loppua.

Mutta eiliseen..

Eilen siis menin yksityiselle ensimmäiseen ar-ultraan iltapäivällä töiden jälkeen ja lääkäri ei saanut kuvaa oikein kohdusta. Jotain valkoista jossain kohtaa välillä vilahti, mutta hän ei saanut kuvaa mitä siellä oli vai oliko, ja sykettä ei löytynyt. Sen sijaan löytyi pari jotain kystaa/rakkulaa tms?!...
Sain tosiaan lähetteen sitten eteenpäin, ja lähdin siltä seisomalta istumaan päivystykseen...

Päivystyksessä otettiin ensin verikokeet, ja sitten istuinkin odottelemassa lähes 4h, ja lopulta pääsin sisään hieman yli klo 21.

Ensimmäisenä katsottiin verikoetulokset ja hcg arvo oli yli 13000 eli sen mukaan raskaus kyllä on olemassa. Sitten ruvettiin ultraamaan...
Oikein mukava, nuorempi mieslääkäri ultrasi pitkään, mutta hänkään ei löytänyt alkiota mistään. Soitti toisen, kokeneemman lääkärin paikalle, joka ultrasi myös. Yhdessä tutkivat asiaa pitkään...
Se ar-ultraajan aiemmin näkemä "jotain kohdussa" ei ollutkaan mitään, jostain lihasjutusta puhuivat keskenään kun ultrasivat mutta ei se ollut mitään. Eli kohdussa siis ei ollut minkään valtakunnan elämää.
Alkiota ei löytynyt kyllä muualtakaan.
Kaksi rakkulaa/kystaa oli edelleen, puhuivat jostain endosta?!, niitäkin nyt seurataan.

Mutta siis, ovat sitä mieltä että alkio on jossain mutta ettei sitä nyt löydä kun on niin varhaiset viikot? On liian pieni.?
Käyn nyt säännöllisesti hcg labrassa ja ensiviikolla tulen uudelleen ultraukseen niin seurataan rakkuloiden kohtaloa, ja että jos alkio sitten löytyisi.
Itse en vain pysty ymmärtämään, että miten niin alkiota ei löydy?
Olen lukenut tapauksia joilla on löydetty kohdunulkoinen viikoilla n. 6+4 ja sykkeellä, niin miten mulla viikoilla 7+2 sitä ei löydy ollenkaan? Kolme lääkäriä etsinyt eikä kukaan löydä? Miten helvetti se on mahdollista, kuinka monta paikkaa siellä on kadota?!?. Tosi kiva nyt odotella että se kasvaa, ja puhkeaa sitten jostain aiheuttaen ties mitä kipuja ja vahinkoa.. perkele. Tätähän tähän arkeen tarvittiinkin, lisämausteeksi jatkuva pelko tulevasta.

Sitten jos/kun alkio löytyy, voitaisiin päättää hoitosuunnitelmasta.
Onko se lääkkeellinen, vai joudutaanko leikkaamaan.
Paras tapaus olisi, että jos hcg alkaa itsestään laskemaan, se viittaa siihen että alkio alkaa "sulamaan" itse pois ja tulisi mahdollisesti itsestään ulos, jolloin ei tarvita kuin tiivistä seurantaa.

Huomenna eka uusi hcg labra. Toivotaan parasta että on laskenut eikä tuplaantunut.

Inhottaa että tämä on pitkä prosessi. Mistä sen tietää jos pelkät tutkimukset vie viikkoja? Sitten hcg:n lasku viikkoja? kauan kropan kestää palautua, milloin alkaa kunnon kierrot, milloin voi taas yrittää.. Voi surujen kevät sentään.

Kokemuksia kohdunulkoisista saa kertoa/jakaa/linkata. Vaikka onhan tässä aamusilmät jo kulutettu puhki lukemalla nettiä, toivomalla parasta, peläten pahinta.

Terveisin
Väsynyt Mea.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Ei raskaana.

Tai kyllä, mutta kyseessä on kohdunulkoinen raskaus.

Lähinnä tämä tuntuu pahalta painajaiselta josta haluaisi herätä... ei halua uskoa todeksi.

Muuta en jaksa nyt kyyneleiltä kirjoittamaan. Olen niin väsynyt että oksettaa.

Palaan asiaan tarkemmin kun saan koottua rippeet edes jotenkin.

- Mea

Päivystyksessä.. Ei sittenkään ehkä äidiksi.

Noniin...

Alkuraskauden ultrassa on nyt sitten käyty. Jännitin ja odotin sitä niin paljon!

Kun lääkäri oli ultrannut yli 5min ja kysyi tällaisia kysymyksiä: "oletko milloin viimeksi saanut positiivisen raskaustestin" ja "mitä raskaus oireita sinulla olikaan?" Yms niin aloin aavistamaan pahaa..

Lääkäri ei voinut todeta elävää alkiota. Kohdussa oli jotain mutta hän ei nähnyt mitä, ja sykettä ei näkynyt.
Lisäksi jonkinlaisia kystia/rakkuloita löytyi oikealta puolelta (siellä missä ne kivutkin on olleet..!).

Sain lähetteen erääseen sairaalaan jossa istun nyt päivystyksessä. Ottavat verikokeet ja ultraavat paremmilla laitteilla kaiken.. Mutta epäilys on kohdun ulkopuolisesta.

Ar-ultran lääkäri yritti lohduttaa ettei se, ettei hän löytänyt elämää tarkoita ettenkö olisi raskaana ja etteivätkö he voisi löytää sitä sairaalassa.
Hmm. Itse en usko tuohon. Kuka yksityinen ei näe elävää alkiota viikoilla 7+ mutta uskoo että se voisi siellä silti ehkä olla? Jos muilla löytyy jo vkolla 6+...
Taitaa se peli olla menetetty eikä minusta tulekaan äitiä vuonna 2014.

Nyt vain odottelen vuoroani täällä...

Terveisin,
Musertunut Mea


maanantai 12. toukokuuta 2014

Uusissa työtehtävissä aloitettu ja 7+0

Aloitin tänään uusissa työtehtävissä. Olen edelleen samassa firmassa töissä mutta aloitin uudet hommat, minusta riippumattomista syistä (eli en olisi halunnut vaihtaa tehtävää jossa olen ollut vuosia), ja jännitin kovasti uusia tehtäviä; miten selviän, millanen työporukka minulle tulee, millaiset työajat, millaiset kesälomat saan.. ja ennen kaikkea, miten selviän jos aamupahoinvoinnit alkaa, tai päivisin se pahenee, en halua heti ensimmäisenä kertoa uusille tiimiläisille olevani raskaana :D

Eka päivä meni ihan hyvin, työkaverit ovat ihan mukavia; vaikkakaan työilmapiiri ei ole yhtä rento kuin aiemmassa tiimissäni, mutta ehkä tässä pärjäilee. :)
Huomasin myös että kaksi uusista työkavereista on raskaana, ovat jo selvästi sen verran pitkällä että sen huomaa; selvät söpöt raskausvatsat. En kehdannut mitään vielä kysellä, kun en tunne heitä.

Pahoinvointi menee samallatavalla kuin aiemminkin, aamulla herätessä on heti pakko syödä jotain, ja sen jälkeen n.2h välein ettei pahaolo yllätä. Maha on ehkä mennyt hieman ummetukselle, se vaikeuttaa oloa jonkin verran.
Väsymys iskee iltapäivästä ja iltapäivät onkin raskaita töissä, mutta toistaiseksi menee kohtuu hyvin :)

Mahaa on edelleen nippaillut säännöllisesti ja alavatsa tuntuu kovin raskaalta.

Tänään poksahti 7+0, eli kahdeksas raskausviikko pyörähti käyntiin, ja nyt eletäänkin jännää viikkoa, kun pääsen kurkkaamaan masuun viikon puolivälissä, että onko siellä ketään elossa ja minne päin majoittunut... Tuntuu ettei työpäivistä tule nyt oikein mitään, mielessä pyörii vain tuleva ultra...
Jännittää hyvällä tavalla ja pelottaa huonolla tavalla. En malta odottaa :) Tuntuu kuin olisi synttärit tai joulu tulossa.. että paljastuuko sieltä lahjasta jotain huippumahtavaa vai onko pettymys... heh.

Palataan pian asiaan! :)


Terveisin,
Mea

ps. Kiitos kaikille taas kerran tsempeistä ja viesteistä <3



sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Hyvää Äitienpäivää.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille, tuleville äideille, äideiksi toivoville, iseille jotka ovat myös äitejä, äideille jotka ovat äitejä toisten lapsille, sijaisäideille, äitihahmoille, itsensä äidiksi tunteville...



Terveisin,
Mea

lauantai 10. toukokuuta 2014

LOHTU Live Aid Uusi Lastensairaala 2017

Jo monen monessa blogissa jaettu, mutta jaan minäkin.. on niin ihq herkkis <3




Ihanaa lauantaita!

Terveisin,
Mea

perjantai 9. toukokuuta 2014

Stressihirwiö huolestuu kaikesta

Tiedän, että raskauteen voi kuulua tuntemuksia vatsassa, kipuja, vihlaisuja, nippasuja yms. mutta en pysty enää peittelemään huolestuneisuuttani kun itsellä kaikki nämä tuntemukset tuntuvat oikealla puolella alavatsaa, aika reunassa josta kivut säteilee välillä nivusiin. Epäilen että kivut tuntuvat munatorvessa/munasarjoissa eikä kohdussa (vaikka biologiani ei olekaan huippuluokkaa ;)), josta tietenkin huolestun ja ajattelen että alkio onkin ehkä kohdun ulkopuolinen...

Ultraan on vielä niin monta päivää, en tiedä mitä kaikkea viihdykettä keksisin itselleni siihen asti. Olen monta kertaa miettinyt jo että peruisin ultran ja varaisin jostain aiemman, heti maanantaille, mutta samalla yritän toppuutella itseäni etten saisi lähteä menemään ylikierroksilla liikaa koska se stressaa vaan liikaa.

Jos tulee kohdun kasvukipuja, missä kohtaa niiden pitäisi tuntua?

Olette ehkä huomanneet, että alan kuulumaan niihin hysteerisiin odottajiin jotka säikähtävät jokaista kipua, tuntemusta tai sen puuttumista.

Tuntuu että rintojen kipukin on vähentynyt, rinnat ovatkin varmaan kohta mustelmilla kun pitää tarkistella koko ajan :D.. Siis apua. En olisi uskonut että voin olla näin hysteerinen :D

Hyvää, stressi vapaata viikonloppua kaikille! :)


Terveisin,
Mea the stressi hirwiö

Leffa: The Babymakers

Nykyään valitaan miehen kanssa vuorotellen leffoja mitä katsotaan, ja me katellaan joka viikko leffa- pari..
Ollaan kateltu paljo leffoja Elisa Viihteestä ja ITunesista.. ja yllättäen, aina kun mies valkkaa leffoja, ne on toimintaa, scifiä...
ja kun mä valitsen leffoja, ne on animaatioita, romanttisia komedioita ja vauvaleffoja, kuten aiemminkin olen jo esitellyt leffoja joita olen katsonut..

Nyt olen katsonut The Babymakers.



Pariskunta yrittää saada lasta ja saavat tiedon lääkäriltä että mies "ampuu tyhjää".  Mies sitten päättää ryöstää spermapankin, jossa on hänen aikanaan luovuttamaansa spermaa, joka oli vielä laadukasta.

Yllättäen, aika huono oli, karseeta kielenkäyttöä, melko perverssiä huumoria...

Mutta tulipahan tämäkin katottua :D :D....

Mitähän seuraavaksi keksisi :) :)

Terveisin,
Mea

torstai 8. toukokuuta 2014

Kiinan kadotetut tyttäret

Luin hiljattain Xinran Kiinan kadotetut tyttäret kirjan...
Tätä ei voinut laskea käsistä kun oli aloittanut. huh!


"Tuhannet ja taas tuhannet kiinalaisnaiset ovat joutuneet luopumaan tyttäristään. "Tyttövauva ei ole lapsi", saneli syrjäseutujen perinne tyttärien kohtalon vielä parikymmentä vuotta sitten. Niinpä tyttäriä on jätetty asemalaiturille, annettu adoptoitavaksi tai hylätty orpokotiin tai sairaalan portaille. Tässä kirjassa kiinalaissyntyinen toimittaja-kirjailija Xinran kertoo kymmenen kiinalaisnaisen elämäntarinat - myös omansa. Naiset ovat kohdanneet niin yhden lapsen politiikan, kahlitsevat perinteet kuin äärimmäisen köyhyydenkin.Lapsistaan luopuneet äidit ovat itsekin Kiinan kadotettuja tyttäriä: heidän sydämessään on jatkuva suru ja tuska, heidän ajatuksensa ovat kiinnittyneet lapseen, jota he eivät koskaan saaneet tuntea.Kiinan kadotetut tyttäret on henkilökohtainen ja ajankohtainen kirja, joka silti herättää toivon muutoksesta. Se on myös viesti tuhansille ulkomaille adoptoiduille kiinalaistytöille. Millainen on voinut olla heidän biologisen äitinsä tarina? Miksi hän luopui omasta lapsestaan?"

Kirja oli erittäin tarkkaan kuvattu, sisälsi paljon Kiinan historiasta ja politiikasta... Kirja oli oikein koskettava... Antoi uutta näkökulmaa ja tietoa asioihin.. Suosittelen kyllä lukemiseksi :)

Itselle kirja oli tosiaan niin koukuttava, että luin sen yhdessä ainoassa päivässä koska en pystynyt päästämään irti... janosin uusia tarinoita koko ajan, lisää tietoa... Aivan mieletön kirja!

Terveisin,
Mea

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Millasesta kierrosta täällä plussattiin

Olen muutaman kyselyn saanut että tehtiinkö jotain toisin kuin aiemmin kun nyt tärppäsi...

Olisi niin kiva kertoa, kuinka oli otettu kaikki vippaskonstit käyttöön, ja mikä selkeästi auttoi tähän plusaamiseen... mutta ei kyllä ole mitään erityisempää. Lugesteron oli käytössä gynen määräyksestä.

Meillä oli normaalia laiskempi kierto. Edellisessä kierrossa oltiin tehty kaikkemme, aivan kaikkemme ja plussaa ei silti tullut, niin tässä kierrossa olimme vielä edellisen kierron uuvuttamat :D
Seksiä oli pari päivää ennen ovista ja ovisplussa päivänä. Ei enempää otollisena aikana.

Punaviiniä muistin juoda yhtenä iltana; muina iltoina maistui reissussa drinkkejä ja valkoviiniä...

Ainoa mitä tässä kierrossa tein eritavalla oli, että söin säännöllisesti omenaviinietikka tabletteja ja laitoin joka päivä pirtelööni vehnänalkioöljyä; ajattelin että nämä vahvistavat ja paksuntavat kohdunlimakalvoa.. mutta oikeastihan en tiedä oliko näillä vaikutusta.

Näiden lisäksi mitään extraa en tehnyt, ei jalkojen ylhäällä pitoa, ei greippimehua, ei akupunktiota.. ei mitään ihmeellistä.

Vaikka olo heti ovulaation jälkeen olikin odottavan positiivinen (positiivisempi kuin aiemmissa kierroissa) oli silti melkoinen yllätys, että tällaisesta kierrosta se sitten kuitenkin onnistui :)

Nyt vain toivotaan että toukka pysyy matkassa...
Se on jotenkin mielessä nyt päälimmäisenä koko ajan. En jaksaisi millään odottaa varhaisultraan ensiviikolla, se jännittää ja pelottaa niin paljon.




Terveisin,
Mea 6+2

maanantai 5. toukokuuta 2014

6+0 ja testi 3+

Kiitos, kiitos, kiitos teille kaikille, taas kerran! Kiitos lohduttavista kommenteista, tsemppauksista ja kokemuksista viime postaukseeni.

Kävin tänään hakemassa uuden digitestin apteekista ja tein sen heti töiden jälkeen, kun pidätys aika n. 3h. Ja sieltä se odotettu 3+ tuli, phiuh! :) Vaikka uskoinkin teidän kommentteja ettei kannata vielä huolestua, niin antoihan se omanlaisen mielenrauhan itselle kun sai sen mitä odottikin :)


Täällä on jo vähän alettu oireilemaan.
Joka aamu kun herää on kauhea nälkä, oli illalla syönyt miten täyteen tahansa, ja jos ei syö ensimmäisen 30min sisään, alkaa huonovointisuus.
Muuten aamupala on maistunut hyvin :)

Lounaat alkavat olla vaikeita, nälkä on kova, mutta lähes kaikki ällöttää. Lämmintä ruokaa ei voi ajatellakaan laittavansa suuhun; oksettaa pelkkä ajatuskin. Kylmät perusvoileivät menee tai jogurtti.

Iltapäivällä yhden-kahden maissa alkaa ällötys ja väsymys, tekisi mieli päästä vaakatasoon.
Vaikka iltapäivätauolla olen syönyt ei-närästäviä ruokia, silti närästys on alkanut iltapäivisin vaivaamaan, että renniet saa olla taskussa koko ajan.

Tällä hetkellä tosiaan parhaiten maistuu makkaravoileipä, appelsiinimehu, jogurtti ja jäätelö; ja näitä voisi syödä vaikka kuinka paljon!!. Lähes kaikki muu ällöttää, myös omat perusherkut; suklaat ja kaikki. :D

Onneksi nyt ei ole tiedossa mitään illanistujaisia eikä mitään, mielummin makaan kotona ja syön mikä maistuu :)

Viikko tuntuu matelevan vaikka se juuri alkoi. Odotan niin kovasti ensiviikon ultraa ettei jaksa miettiä oikein muuta. Luulen että tulee koti-löhö viikko. :)

Terveisin,
Mea


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

5+6 ja edelleen testi 2-3

Tein tänäaamuna viimeisen digitestin, ajattelin että haen itselle varmistuksen, että siitä tulee se odotettu 3+...

No ei sitten kuitenkaan tullut, tuli edelleen 2-3. Hieman kyllä jäi nyt harmittamaan, ja häiritsemään. Luulen, että joudun käydä ostamassa huomenna uuden digitestin ja tekemään, haluaisin sinne ruudulle sen 3+ kuten kuuluu :D

Oireitakin on kovin vähän, niin sitä suuremmalla syyllä alkoi huolestuttamaan kun testin viikkomäärät eivät olleet vielä tuosta nousseet.

Oireita on lähinnä, että rinnat on hyvin vähän turvoksissa ja ihan vähän kipeät, ei mitenkään erityisen paljon. Silloin tällöin ollut pientä huonovointisuutta ja väsymystä.
Eipä juuri muuta. Toivottavasti siellä joku nyt kaikesta huolimatta olisi....

Onko muilla nousseet ne "ihan oikeassa ajassa" ? Tiedän kyllä ettei ne välttämättä just tasan päivälleen kaikilla vaihdu mutta kuitenkin.... :)

Pitänee testailla vielä ensiviikolla lisää..... :) Peukut pystyyn!


Terveisin,
Mea