Miehen sairaalakammo ja pahoinvointi

Viime maanantaina oltiin tosiaan nt-ultrassa, ja vaikka tiesin että meillä mies kärsii neula,-piikki ja verikammosta, ja voi helposti huonosti sairaalakertomusten äärellä, yllätyin silti, että hän poistui kesken ultrauksen koska oli niin huonovointinen lopulta. (yksityisissä ultrissa ei ole ollut mitään ongelmia.)

En missään nimessä loukkantunut miehelleni, koska jos voi huonosti, niin voi huonosti, mutta mietin, että löytyykö muita, kellä olisi hieman herkempi mies tällaisten asioiden suhteen? Ja ei ehkä ole kykenevä osallistumaan esim. synnytykseen?

Itse en painosta ja pakota osallistumaan, enkä suutu tai katkeroidu jos ei pysty osallistumaan. Harmittaa vain hänen puolestaan jos ei näe ensimmäisenä pienokaistamme, ja sen puolesta, että nykyään niin monet tuomitsevat jos ei pysty osallistumaan, että toivottavasti hän ei saa turhaa länkytystä ja moitetta asiasta ihmisiltä, joille asia ei kuulu. En halua että hänelle tulee asiasta pahamieli ja syyllistetty olo.

Synnytys on nyt niin kaukainen asia, etten vielä ala järjestämään itselleni tukihenkilöitä/doulaa mutta pidän sen mielessä kuitenkin että muussa tapauksessa voi olla, että synnytys tulee hoitaa yksin.

Juttelin miehen kanssa illalla ultrasta, että mikä siinä teki pahaa, niin hän sanoi, että se kun kätilö kävi kaiken läpi niin yksityiskohtaisesti, aivot yms. niin alkoi heikottamaan...
Eli ei siis mukaan rakenneultraan ;)

Mietin et mitähän esim. perhevalmennukset sisältävät? Voikohan siellä tulla sellaisia asioita että alkavat toisia heikottamaan?

Onko kenelläkään teistä itsellä kammoa sairaalajuttuihin, tai tällaisiin yksityiskohtaisiin kuvauksiin käynneillä? Onko kenelläkään tullut huono olo?
Itselläni nämä ei tee pahaa, mutta ymmärrän jos jollakulla tekee.

Terkuin,

Mea

Leikkimielistä Tyttö vai Poika pohdintaa.

Nt ultrassahan ei vielä saa tietää onko tulokas tyttö vai poika, vaan vielä pitää odottaa lähes parisen kuukautta, huh! Kiinnostais kyllä jo kovasti, joten tässä leikkimielistä juttua siitä... ;)

Mies kävi hiljattaisn pitkän työmatkan lisäksi viikonloppureissulla ulkomailla, työmatka taas, ja oli paikallisessa apteekissa asioidessaan törmännyt tällaiseen kummajaiseen kuin testi vauvan sukupuolen selvittämiseksi. Miehen mielestä se olisi hauska tuliainen, joten hän nappasi sen mukaansa. :D

Nauroin kyllä katketakseni kun tämän sain, mutta totta kai olen super utelias ja tätä päätin kokeilla ;) Olen kyllä nähnyt näitä/samankaltaisia suomessakin nettikaupoissa mutta eipä ole koskaan tullut ostettua, lähinnä olen ollut näistä hieman huvittunut ;)

Noh mutta ennen testin tekemistä, tein netissä pyörineen tyttö/poika testin; katsotaan sanooko se yhtään samaa kuin pissatestin tulos ;D

Täällä on itsellä ollut poika olo alusta asti. (Kaverin mielestä meille tulee tyttö)

Kiinalaisen kalenterin mukaan tulossa olisi tyttö.

Sitten tällainen testi:

TYTTÖ
* Vatsasi on levinnyt sivulle. eos
* Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä. kyllä
*Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää kyllä
* Viiva vatsassasi päättyy napaan. eos
* Vauva potkii hillitysti. eos
* Edellinenkin lapsesi on tyttö. ei
* Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta. ei
* Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne ei
* Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin. ei
* Kätesi on aiempaa pehmeämmät. ei
* Vauvasi sydämen syke on yli 140. eos
* Olet normaalia kiukkuisempi. kyllä
* Vauvasi hikottelee usein. eos
* Ikenet verestävät odotusaikanasi ei

3/14 tyttö

POIKA
Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin. eos
Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa. ei
Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan. kyllä
Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle. eos
Vauvan potkut ovat voimakkaita. eos
Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika. kyllä
Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina. ei
Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä. ei
Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt. kyllä
Kätesi kuivuvat helposti. kyllä
Vauvasi sydämen syke on alle 140. eos
Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. eos
Vauvan isä lihoo odotusaikanasi. eos
jalkasi ovat aiempaa kylmemmät. ei

4/14

Eli poika voitolla tässä...

Vau.fi:ssä oli myös testi, ja sieltä tullut tulos:

Sitten se pissatesti…

Tässä tulos:

Eli minusta se olisi: Poika. ;) Ainakin luonnossa testin väri on selkeä violetti, ilman yhtään häivettä punaisesta.

Mutta nyt sitten odottelemaan nämä viikot että asia vahvistuu? rakenneultrassa ;)

Meillä ei ole sukupuolelle väliä, mutta olen siitä kyllä kiinnostunut koska haluan päästä ostelemaan kivoja vaatteita sitten hieman jemmaan etukäteen :) :)

Terkuin,

Mea

ps. tänään ruokakaupasta lähti mukaan: omenaa, banaania, päärynää, vesimelonia, kiivejä, salaattia, kurkkua, mansikoita, ruisleipää, luonnonjogurttia... toivottavasti nämä maistuu, on ehkä vähän terveellisempiä? :)

Pullukan mammavaate ongelmat ? Help!

Miehen reissusta tuomat mammavaatteet mekot, tunikat, paidat on hyviä, ne ei purista eikä kiristä mistään, on ihanan tuntoisia päällä mutta...
En usko että voin joulukuuhun asti hillua vain mekossa?
Yhdet housut (farkkumaiset) olen onnistunut H&M:ltä (Mama treggins) löytämään mutta en enempää.  Näitä tregginsejä ostaisin toisetkin mutta kaikki värit on loppuunmyyty :(

Mitkään muut H&M:ltä ei mahdu.Puristaa yleensä reisistä. Joka on sinänsä hassua, että käytän H&M:n perushousuja koossa 44 ja 46, mutta mammavaatteissa nämä sama koot ovat pieniä? Miten se on mahdollista? Eli perus H&M housut vielä menee MUTTA eivät mahdu olemaan enää kiinni niin tippuvat koko ajan, eli mammahousut voisi olla paremmat ;)

Olen ostanut myös farkkuihin "jatkopalan" vetskarin kohdalle, mutta se ei ole auttanut, silti perushousut valuu koko ajan jalasta koska ovat auki.

Elloksen mammahousuissa on runsaasti kokoja, paljon enemmän kuin H&M:n mammahousuissa, mutta niiden kaikki housut ovat erittäin ohutkankaisia, eli kun kävelet niin jokaikinen ihon ruttu ja liike näkyy läpi (ja eteen jää monissa pieni pussi???) , ja monet malleista roikkui jo valmiiksi persauksista aivan kuin ne olisivat olleet käytössä jo sen 6kk... Että en ole ollut kovinkaan innostunut näistä vielä... tosin kaikki ne paremman puutteessa menee vaikka pitkien tunikoisen tms mutta tuntuu toisaalta hölmöltä myös ostaa ja maksaa ja peittää kokonaan :D...

Ellos esimerkkejä pari:

Olen myös kokeillut ostaa eri nettikaupoista mammavaatteiden sijaan isojen tyttöjen vaatteita, mutta eivät ole istuneet mahankohdalta, yllätys :D...

Haluaisin kesällä käyttää mekkojen lisäksi capreja, lyhyitä legginsejä ja pellava housuja, tietääkö kukaan mistä näitä saisi hieman isommissa koissa, ilman että maksaa 70e/kpl ?
(vai onko niin että hyvää ei saa halvalla, tässäkään asiassa??)

Koska onhan mammavaateliikkeitä paljonkin, mutta monissa tuntuu vain se hintataso olevan hikisen korkea... mutta myös vaatetuunaus ideat otetaan vastaan! ;) Miten saada jalkaan istuvat farkut pysymään jalassa aukinaisina? tms? :D

Terveisin,

Housuja kaipaava

Mea

Miten minusta tuli pullukka? Ruokavammaisen tarina.

Kertoilin eilen hieman että millanen pullukka täällä odottaa vauvaa, ja miten tätä pullukkuutta pitäisi raskausaikana hoitaa... helpommin sanottu kuin tehty, kun en todellakaan ole pullukka minkään sairauksen seurauksena vaan ihan syömisen.

Miten minusta sitten tuli pullukka?
En ole todellakaan ollut lapsesta asti ylipainoinen ja pyöreä, päinvastoin, olin välillä niin laiha että kylkilyyt paistoivat vaatteista läpi (joskus 6-8v) ja minua piti pelotella keripukkitaudilla syömään... :D

Lapsena ruokavalioni koostui lähinnä, makaronista, jauhelista, perunasta, riisistä, lihasta, vaaleasta leivästä, kaupan valmisruoista, jogurtista.
Eli aika yksipuolisesti? Vihreää meillä ei juuri syöty, ja herkkuja äiti leipoi jatkuvasti; pullaa, mokkapaloja, keksejä, pipareita...
Olen kasvanut siis lisäksi sokerilla.
Siitä huolimatta en pienenä lihonut....

Yläasteellakin olin vielä tosi hoikka, painoin n. 47-49kg koko ajan, mutta ruoka olisi maistunut enemmänkin, ongelma oli vain nyt se, että alkoholisti äitini joi kaikki perheemme rahat niin ruokaa ei yksinkertaisesti ollut, kerran kuussa kun tuet tuli oli pari päivää enemmän ruokaa mutta muuten loppukuu meni lähinnä puurolla..

.. Joten kun muutin pois kotoa alle 18vuotiaana poikaystäväni luokse ja menin töihin, niin en osannut hillitä vuosien "nälkä tilaa" mitenkään, vaan söin, söin söin söin ja söin... oli palkkaa millä ostaa, ja maistui. Vihdoin sain ruokaa niin paljon kuin halusin.
Tuntui etten ole koskaan kylläinen. Paino lähti nousemaan hiljalleen.. ensin 52kg, sitten 55kg... kohta huomasinkin painavani jo 60kg...

Jos olisinkin sillä palkalla syönyt vihanneksia, juureksia, keittoja, salaatteja, marjoja, hedelmiä.. mutta mitä ihmettä ne semmoset edes on?
Söin palkalla samaa kuin ennenkin, pastaa, lihaa, perunaa, vaaleaa leipää.. herkkuja, kasapäin herkkuja, leivoksia, karkkia, jätskiä...

Taisin havahtua ensimmäisen kerran lihomiseeni kun painoin n. 65kg ja kaikki vaatteet piti uusia.. Jotenkin en silti opiskelujen ohella osannut tarttua tilanteeseen. Olin muuttanut kotoa pois sen verran nuorena että kaikki energia meni nyt opetteluun asua kaukana pois kotoa, laskujen maksut, siivoamiset, pyykkäämiset yms. hirveästi kaikkia opiskelun ohella, niin se vaan jäi ja jäi..
Seuraavaksi painoinkin jo 70kg...

Siitä eteenpäin enää edes muista mitään. Olen vain uusinut vaatevarastoa kasvavan mahani mukaan.

Ennen häitä painoin 85kg, ja aloin ekan kerran kuntoilemaan, kävin salilla 4krt/vko, söin proteiinipitoista ruokaa ja yritin maistella vihanneksia ja salaatteja.. Se oli yhtä helvettiä, kun ei tykännyt mistään, ei saanut syötyä, oli jatkuva nälkä ja väsymys...
Onnistuin kuitenkin tiputtamaan n. 5kg ja senttejä niin hyvin että hääpukua piti jopa pienentää ;)
Olin tavattoman ylpeä itsestäni :)

Häiden jälkeen jatkoin samalla linjalla, mutta kuntosalilla sattuneen sairaskohtauksen jälkeen liikunta väheni ja lopulta minulta löytyi munuaissairauteni joka kielsi runsaan proteiinipitoisen ruoan niin menin ihan hukkaan... En enää tiennyt mitä syödä, liikunta jäi kohtauksen pelossa, ja masennuin lievästi diagnoosin jälkeen, ja ennenkuin huomasinkaan painoin 90kg.. ja kohta ylikin...

Lopulta löysin pieneksi avuksi marjat, rupesin tekemään paljon marjapirtelöitä, jotka kevensi kivasti päivän ruokailua, ja kesäisin syön niitä paljon sellaisenaan muutenkin.

Muuten en tiedä edelleenkään mitä tekisin ?!
Salaattia menee alas just ja just puolilautasta jos on pakko ja aina jää nälkä...
porkkanaraaste kelpaa ja kurkku. Vesimeloni maistuu hieman, omenat hyvin ja banaani hyvin.
Vihanneksista en syö kuin porkkanaa, kaikki muu on pahaa..
Herneistä ja monista muista vihreistä oksennan suoraan.
Viinirypäleitä en pysty syömään kuoren takia...
Arastelen oudon näköisiä ruokia, ja en yleensä suostu syömään jos en tykkää mausta, oksennusrefleksini on herkkä ja paha olo vielä herkempi.

Vierailla en syö mielellään koska en useinkaan tykkää tarjottavista, se aiheuttaa hankalia tilanteita... usein olen sitten nälässä lopulta.

Neuvolassa sanovat koko ajan samaa, puolilautasta salaattia joka päivä, marjoja, VIHANNEKSIA, hedelmiä PALJON... Niin.. helpommin sanottu kuin tehty, ja lähinnä saan sääliviä katseita kun kerron oksentavani herneistä.

Jotain on silti tehtävä. Koska haluanko omasta lapsesta samanlaista? EN. Ja eihän se lapsi opi kuin esimerkin kautta... eli pitäisi oppia syömään monipuolisesti ja hillitsemään sokeri himoja.

Että tallainen ruokavammanen täällä, ei ole helppoa.

Tämän päivän Meny:
Patonkia kurkulla, jogurttia, omena
kinkku-ananas chiabatta, vaahtokarkkeja, sipsejä
Sämpylä kurkulla, mansikkarahka
Pasta jauhelihakastikkeella
Marjasmoothie, omenoita.

Jepjep.

Liikunta? Mikä Liikunta? Ei meidän perheessä liikuttu koskaan eikä harrastettu liikuntaa.. koululiikunta oli kamlaa. Eli opetella pitäisi sekin. Kävelyt ok.

Terkuin,

Mea

Minkälainen pläski täällä nyt sit odottaa?

Olen aiemmin kertonut ohimennen että täällä ei kirjoittele mikään kovinkaan sorja naikkonen, vaan pikemmin tuhti ballerina ;) Ja ajattelin kertoa nyt hieman enemmän kun olen saanut ensimmäinen varmistuksen siitä, että kaveri on matkassa ja oikeassa paikassa. Olemme askeleen lähempänä onnea ja unelmaa... :)

Mun BMI on 34. painoin viime neuvolan mukaan 92,9kg.
Olen aika lyhyt ja sitten pullea. Valitettavasti keskivartalolihava, eli diabetes herkkä...

Raskauden aikana on tarkoitus vahtia ruokavaliota, ja sen terveellisyyttä ettei paino nouse turhaan, ja en halua altistaa itseäni/vauvaa yhtää enempää raskausajandiabetekselle kuin on jo altistettu läskieni myötä.

Ja olen ymmärtänytkin että isompi kokoisten raskaana olevien ei välttämättä olisi hyvä saada yhtään kiloa lisää raskauden aikana? ja olen lukenut juttuja joissa monet syö raskauden aikana "ns" laihdutusruokaa, eli terveellistä ruokaa, vihanneksia, salaatteja, jolloin paino saattaa turvallisesti jopa pudota kilon-pari, mutta ei nouse ollenkaan raskauden aikana.

Olen ihan 110% varma että tulen kuulemaan arvostelua koostani varmasti koko raskausaikani, mutta hei, tälle ei voi nyt mitään, ja aion syödä terveellisesti ja monipuolisesti raskausajan kuitenkin. Kaikki turhat herkuttelut pois yms! (vaikka tällä hetkellä vielä satunnaiset pahoinvointikohtaukset ja yökötykset karsiikin ruokavaliota aika rankalla kädellä..!) Marjoja olen alkanut lisäämään päivittäiseen ruokavalioon kiitettävästi ja tuoreita suomalaisia porkkanoita <3 nam.

Olen yrittänyt oloista huolimatta käydä jokapäivä kävelyllä/lenkillä, että tulisi edes hieman liikuntaakin :) Ja toistaiseksi on mennyt hyvin. Harmittaa vain huonot ilmat :(

Ajattelin että voisin myös nyt kuvailla mahan kasvua (vaikka se onkin jo iso ;)) omalle välilehdelle, koska eiköhän se jo valmiista suuresta koosta huolimatta muuta muotoaan raskauden aikana erilaiseksi :) uusi välilehti perustettu nimellä mahan kasvtus, osa ehkä olikin jo kerennyt sen bongata aiemmin... :)

Terveisin,

Tonnikeiju - Mea

Nt-ultra kuulumiset

Huh miten pitkä päivä, pääsin nyt vasta kirjoittelemaan.

Heräsin tänä aamuna jo klo 07.00 kun ei saanut nukutuksi, mutta simahdin sohvalle klo 09.00 ja nukuin yli klo 10.00... ihan hyvä, koska ultra aika oli vasta 12.45 niin menipähän aamu nopeasti ;) mutta jännitti niin maanperkeleesti ettei ikinä!
Koko automatkallakaan ei tullut juuri mitään juteltua kun vain stressasi..

Olimme sairaalalla klo 12.25, ja katselimme odotushuoneessa telkkaria.
Sisään pääsimme klo 12.50, eli aika hyvin oli ajat, ja meillä oli tosi mukava, hieman nuorempi kätilö joka alkoikin heti sitten hommiin, eli ultraamaan.

Ruudulle pöllähti heti pieni suloisuus, ja ennenkuin ehdin kysyä,
kätilö totesi heti, että tuolla lyö SYDÄN.
Tuntui kuin taakka olisi tippunut harteilta... meidän pieni on elossa. <3 Sitten kun kätilö vielä napsautti sydänäänet päälle, niin pieniä kyyneleitäkin hieman tuli tirautettua, olin niin huojentunut ja onnellinen.
Kätilö esitteli kaikki kohdat tarkkaan, mutta en pystynyt juuri muuta kuin ynähtämään ja nyökkäämään eri kohdissa, koska muuten olisin alkanut parkumaan. :D... vauva oli niin suloinen kun heilutteli käsiään ja potki jaloillaan. :) :)

Niskaturvotusta oli hankala saada mitattua, koska pieni oli koko ajan kasvot "kameraan" päin, eikä suostunut millään kääntymään. Piti hötkytellä vötkytellä itseäni ja kätilökin heilutteli vatsaa kovasti, mutta ei... ultrattiin myös sisäkautta mutta se ei antanut yhtään parempaa tulosta.
Olin ultrattavana tästä syystä aika kauan.
Lopulta mitta saatiin, ja se oli 1.4mm ja on kuulemma ihan normaali. Se kirjattiin koneelle, ja nyt vain odotellaan että joku soittaa sitten seulonta verikokeiden tulokset suhteessa tähän turvotukseen.

Muuten vauvan speksit oli 58mm, ja vastasi viikkoja 12+2, eli 4päivää pienempi kuin olin itse laskenut. (Neuvola oli laskenut että nyt olisi jo 13+1 eli n. viikon pienempi heidän laskuihinsa.) Onneksi ei sen enempää pienempi kuitenkaan :)
Uusi LA olisi 3.1.2015.

Saatiin monta kuvaa kotiin vietäväksi <3

Ultran jälkeen mentiin leffaan herkuttelemaan, sitten syömään ja sitten vielä ruokakauppaan... Olen niiiiiin poikki! Tällaiset päivät ei sovi mulle yhtään. Hyvä kun jaksoin tätä tulla kirjotitamaan enää :D... Nyt loppuilta sohvalla <3

Terkuin,

huojentunut, väsynyt,

mutta Onnellinen  Mea

keeping myself busy

Täällä on juhannus tuntunut ennätys pitkältä, ja olen yrittänyt kaikin keinoin keksiä itselle paljon tekemistä että päivät menisi edes hieman nopeammin enkä ajattelisi koko ajan maanantain nt-ultraa, mutta vaikeaa on ollut.

Olen siivonnut lähes kaikki keittiönkaapit, lajitellut roskiin meneviä kamoja/tavaroita, ja järjestellyt kaapit uudelleen. Olen myös siivonnut vierashuonetta (joskus tuleva vauvan huone) ja laittanut paljon tavaraa myyntiin huoneesta, että sitä saataisiin tyhjemmäksi hiljalleen..
Olen pyykännyt hulluna, järjestellyt vaatehuonetta, imuroinut, pyyhkinyt pölyt...

Silti, vaikka tekemistä olisi 24/7, ei jaksaminen riitä.. enemmin tai myöhemmin alkaa selkä huutamaan, tai väsy muuten vaan painamaan. Sitten on pakko istua alas huilaamaan, ja aina, se ultra vaan tulee mieleen. Se pelottaa ihan kauheasti. Jotenkin siitä ekasta ultraus kerrasta jäi kamalat traumat kun vauvaa ei löytynytkään...

Olen käynyt läpi mielessäni kaikki vaihtoehdot ja miettinyt miltä ne tuntuu ja mitä sitten teen... mutta eihän sitä tosi tilanteeseen pysty kunnolla valmistautumaan. En tiedä miten kestän jos tulisi "toistamiseen" huonoja uutisia...

Huh, tulis jo huominen. Pääsisi tästä piinasta!

Terkuin,

piinaileva Mea.

1.Neuvolalääkäri ja flunssa kuulumiset

Tänään oli ensimmäinen neuvolalääkäri, ja täytyy rehellisesti myöntää että en oikein ymmärtänyt käynnin ideaa?

Ensin piti jättää pissanäyte, sitten hoitaja otti verenpaineen, painon ja kyseli yleisiä kuulumisia. Varasi uuden neuvola-ajan ja muistutteli sokerirasitustestistä.


Speksejä: (suluissa edellinen kerta)

Virtsa +++ (+++) johtuu munuaistaudista.
Verenpaine 151/98 (149/104)
Paino 92.9kg (92.1 kg) Painonmuutos n. 240g/vko.
Hemppa 160 (160)

Sitten aulaan odottelemaan lekuria.. No siinähän sitten kestikin.
Kun vihdoin pääsin lääkärille, se oli saman kertaamista, käytiin läpi minun tietojani alusta asti, yksityiskohtaisesti munuaissairautta, vuosilukuja.. kaikki samoja asioita kuin ekalla neuvolakäynnillä. Todella turhauttavaa.

Lääkäri teki perussisätutkimuksen, joka oli omasta mielestäni huomattavasti suppeampi ja kovakouraisempi kuin esim. yksityisellä käydessä. Kesti ehkä 15sekuntia. :D...

Lääkäri ei kuunnellut sydänääniä koska ei uskonut löytävänsä niitä aikaisten viikkojen takia. HÖH! tätä oikein odotin.

Lääkäri ei myöskään ollut kiinnostunut siitä etten ollut 5 yöhön saanut henkeä; nenä tukossa, kurkku oli kipeä koko ajan, päätä särki ja väsytti... kun oikein kinuamalla kinusin, sain TÄMÄN PÄIVÄN sairaslomaa ettei tarvitse lähteä enää töihin (olisin joutunut olemaan varmaan klo 20 asti tms koska olisin ollut töissä niin myöhään). Että Kiitos nyt tästä edes. :)

Flunssalääkkeisiin sanoi, että ei avaavia nenäsumutteita (nyyh!), mutta Nasonexia voi käyttää (sis. kortisonia). Avavaavaa astmalääkettä voi käyttää, että on sikiölle pienempi vahinko käyttää lääkettä kuin kärsiä voimakkaasta hapenpuutteesta.
Muita lääkeohjeita ei tullutkaan. Mitään lääkkeitä ei myöskään määrännyt. Onnekseni kaapistani löytyy Nasonexia. :)

Apteekista suosittelijat kurkkukipuun Bafucin tabletteja, on sallittuja raskauden ja imetyksen aikana. Kokeilin paketista heti yhden, ja en uskalla kyllä syödä toista! Tablettia imeskellessä posket ja kieli puuttui, tuntui ihan kuin olisi ollut hammaslääkärissä ja saanut puudutetta suuhun. Joo, tiedän että tabletti sisältää puuduttavaa ainetta, mutta silti liian outoa mulle! Pelottavaakin!

Nyt siis saikkuilua tämä päivä ja sitten lomalle sairastamaan <3

Hyvää Juhannusta kaikille!

Terkuin,

Mea

Kohtaaminen

Eilen olin pienimuotoisessa tapahtumassa miehen mukana, ja paikalla oli monia kymmeniä miehen tuttuja puolisoineen.

Yhdellä tutulla oli mukana n. 5-6vuotias tyttö lapsi joka hyöri ja pyöri mukana.

Yhdessä kohtaa tyttö tuli luokseni, laittoi käden vatsalleni ja kysyi "Milloin sun vauva syntyy?"
En edes ajatellut että ympärillä oli paljon ihmisiä, vaan vastasin ihan suoraan "Jospa se jouluna sitten syntyisi."

Tyttö hymyili leveästi, ja hyppeli pois.

En huomannut että kukaan aikuinen, kuin tytön äiti olisi kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, en tiedä kuuliko edes kukaan.

Minusta kohtaaminen oli liikuttava. Muut varmaan vain katsoivat että olen läski ;) pienelle tytölle näytin raskaana olevalta, hauskaa <3

Terkuin, 

ilostunut Mea

Tuliaiseksi; Mammavaatteita

Mies oli tosiaan työamatkalla hetki sitten, ja olin erittäin super ilahtunut kun mies toi reissusta iiiiiison kasan aivan ihania mammavaatteita :)

Kaikki vaatteet oli ostettu liikkeestä nimeltä Old Navy, joilla on myös nettikauppa joka toimittaa suomeen, mutta postikulut +tullit tulee aika kalliiksi, niin kiva että oli mahdollista miehen tuoda sitten vaatteita mukana :)

Kaikista ei löytynyt kuvia nettisivuilta, mutta tällasia ainakin tuli:

Lisäksi oli perus t-paitoja, mustaa & valkoista, yksi ihana vaaleanpunainen kukkapaita, farkkucaprit, farkkuhame, college takki ja lounge housut kotiin... Olikohan siinä kaikki? No aivan valtavasti oli kaikkia ihania, ja olin niiiiiiin otettu kuin ison vaivan mies oli nähnyt vaatteita minulle hankkiessa ja valitessa :) <3

Olispa nt-ultra pian onnellisesti ohi, niin sitten nämä pääsee käyttöön <3

Terkuin,

iloinen Mea

Flunssa tai allergia iski?

Viime yönä heräsin siihen monta kertaa että kurkkua kuivas ja siihen sattui nieltäessä aivan hirvittävästi. Jouduin nousemaan juomaan monta kertaa yön aikana.

Aamulla kurkkukipu jatkui ja nenä oli ihan tukossa, poskia särki ja päätä särki.
Aamupalan myötä olo vähän helpotti, mutta henki ei oikein kulje, nenä tukossa, väsyttää ihan sikana ja välillä on vaikea niellä.
Lämpöä/kuumetta ei silti ole.

Nyt en tiedä onko kyseessä allergia vai flunssa.
Alkuvuodesta kun rampparin lääkärissä kun sairastin poskiontelontulehdusta ja kärsin yli 7viikkoa voimakkaista flunssaoireista jotka loppujen lopuksi diagnosoituun allergiaksi ja sain allergia lääkkeet.

Kun plussa napsahti, lopetin allergia lääkkeet hiljalleen (kuten ohjeissa neuvottiin) koska eivät olleet raskaana olevalle sopivia. Oireet pysyi kurissa hyvin nyt yli 1.5kk, niin oletin että se mille olen allerginen, kausi on jo ohi...

Mutta nyt en sitten tiedä onko tämä uusi oireilu allergiaa vai flunssaa.. taitaa olla lekuri reissu?

Loma alkaisi tulevan viikon jälkeen niin mieluusti kävisin selvittämässä tämän heti, ja jos on allergiaa, että mitä allergialääkkeitä sitten saan käyttää tähän.. ja jos flunssaa, niin miten hoidan. Puuh!
(harmittaa vietävästi etten pysty nenäkannua käyttämään!! :(  )

Neuvola lääkärikin ensiviikolla :)

Puuhpuuh, nyt lepoa, jospa se happi alkais kulkemaan...

Derkuin,

Mea

Äitiyspakkaus 2014

Monissa blogeissa jo aiemmin esitelty, ja  eiköhän kaikki kuumeilijat ole käyneet jo kelan sivuillakin katsomassa... ;)

Kuinka moni aikoo ottaa/on ottanut äitiyspakkauksen 2014?
Itse aloin pohtimaan tätä melko heti kun plussa tuli... ja päädyinkin jo heti, että en ota. Mies vänkäsi jonkin aikaa vastaan, ja sai minutkin epäröimään että "kuuluisiko" meidän ottaa se, kuuluuko joka lapsen saada se oman vuoden äitiyspakkaus... mutta aikani uudelleen mietittyä päätin uudelleen, että en ota.

Rakastan "ihastella" asioita, eli kun löydän asian, esineen, vaatteen joka pysäyttää ja aiheuttaa "aah" reaktion, tai sen että haluan vain ihastella sitä, se on mun tuote/esine/asia. Sama koskee/ja tulee koskemaan kaikkea vauvaan liittyvää... Haluan etsiä vauvalle vaatteita, tavaroita, esineitä sen mukaan että ne herättää itsessä ihastusta, ja haluan ne. En halua kotiin vaatteita ja tavaroita (ainakaan itse hankkia) jotka "häiritsee esteettistä silmää"... ;)
Ja koska äitiyspakkauksessa yli puolet tuotteista oli sellaisia että ei ihastuta, niin päätin etten ota sitä. Hankin tuotteet itse, sellaisia jotka tuntuvat hyviltä :)

Eniten tarpeen olisi ne perusjutut: kynsisakset yms. mutta ne on toisaalta enemmän kuin helppoja hankkia itsekin, ja vaatteiden suhteen ei tule ongelmaa; maailma on täynnä mitä ihanampia vaatteita + sisaruksilla on sellaiset parvet penskoja kotona että sieltä löytyy varmasti myös tällaisen "vaativan" ihmisen silmää miellyttäviä juttuja joista ovat valmiita jo luopumaan ;)

Mutta kurkataan nyt kuitenkin miltä se äitiyspakkaus näyttää :)

Oliko teillä omia ehdottomia suosikkeja tästä pakkauksesta? :)

Terkuin

Mea

Stressihirwiö taas huolehtii oirehtimisista

... tai pitäisikö sanoa oireettomuutta.

Viimeviikolla tuntui että pahoinvointi vaan pahenee ja pahenee...
mutta nyt on jo neljäs päivä kun pahoinvointi loistaa lähes kokonaan poissaolollaan. Jos ruokaväli pääsee liian pitkäksi voi tulla vielä pahaa oloa, tai kaupassa lihat aiheuttaa yökötystä mutta muuten olen voinut aivan liian hyvin!

Ja tämäkös on laittanut taas verenpaineen nousuun ja stressin liikkeelle.
Miksi en ole voinut moneen päivään pahoin? Voiko pahoinvointi helpottaa näin aikaisin?
Voiko pahoinvoinnin loppuminen tarkoittaa että sikiö on kuollut? Onko hormonitoiminnassa jotain vikaa? ja ja ja... apua!

Nyt sitten stressaa ja stressaa, ja ehkä tuo kotidoppleri ei auttanut asiaa ollenkaan ;)...
Ultraanki on vielä niin pitkä aika! Äh!

Terkuin,

Ailahteleva-Mea

Kotidopplerilla leikkimistä

Tilasin netistä kotidopplerin ja olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa postista <3
Tänään kun vihdoin ja viimein tuli tekstari että paketti on saapunut, riensin oitis sen hakemaan että pääsen testaamaan.

Joten arvata saattaa että hiemanhan sitä oli pettynyt kun dopplerilla sai kuuluviin vain istukan suihkeen (vissiinki?), ei itse sydänääniä. höh. Yritin kauan ja useamman kerran illan aikana. Noh, kokeilen viikonloppuna uudestaan, jospa se sieltä vielä löytyy :)

Mies lohdutteli, että jos ultraaminen on sairaalassa vaikeaa, ettei meidän ninjaa meinaa löytyä, niin voihan olla että sydänäänien kuuluviin saanti kotioloissa on myös haastavaa... ja tottahan se voi olla, eli yritetään uskoa nyt vain hyvää, eikä stressata tätä :)

Viikonloppuna uusi yritys!

Terkuin,

Mea

Poks 11+0 ja postia ja onnea.

Tämän viikon jälkeen keskenmenon vaara pienenee selvästi.
vau.fi

eli nyt poksahti 11+0, eli kahdestoista viikko käyntiin, ja oon niiiiiiin onnellinen <3
En malta odottaa että viikko on ohi, ja itse asiassa toinenkin, sillä sain vihdoin ja viimein kauan odotetun kutsun nt-ultraan postissa, ja se on kahden viikon päästä maanantaina!!

En malta odottaa millään. Nämä viikot tulevat menemään niiiiiiiiin hitaasti..
haluaisin sinne jo nythetipaikalla! <3

Viime päivinä olen ollut kaiken pahoinvoinnin keskellä jotenkin kauhean onnellinen, tottakai olen koko ajan ollut onnellinen mutta nyt olen jotenki vielä onnellisempi.. vaikka samaan aikaa pelottaa, mutta olen uskaltanut vähän olla jo onnellinenkin.. <3

 

Ah, ihanaa viikkoa kaikille!

 

 

Terkuin,

Mea

Ensimmäinen vauva uni raskaana ollessa

Nyt näin ihka ensimmäinen vauva unen oikeasti raskaana ollessani.

Olin unessa ystävieni kanssa lomalla, ja oli huhtikuu.
Vauva syntyi (ihan noin vain hups!), sieltä tuli poika,
ja selvisi että lääkärit olivat mitanneet vauvan koon väärin; ja siksi olivat sanoneet että se syntyy joulukuussa, vaikka kuuluikin syntyä huhtikuussa ;)

Unessa olin tosi hämmästynyt mutta iloinen, ja muistan sanoneeni ”olipas kiva yllätys, toivoinkin alun perin kevät/kesävauvaa” :D

Että semmosta :D… ihan sama se oikeasti on milloin sen vauvan saa ;) mutta on totta, että olin alun perin haaveillut kevät/kesävauvasta kun meidän koko lähiperhe on syntynyt kylmimpään talviaikaan… :D

Onko siellä kuin aikaisin tullut ekat vauvaunet?

Terkuin,

Mea

Haastetta pukkaa

Tänne pärähti haaste Winnieltä, Kiitos tästä, aina hauska täytellä näitä :)

Tarkoitus on vastata viiteen annettuun kysymykseen, sen jälkeen haastaa viisi bloggaajaa ja keksiä heille uudet kysymykset. Tässäpä siis kysymyksiä ja vastauksia:

1. Parasta kesässä?
Valoisuus ja lämpö

2. Mitä teet mieluiten vapaa-aikanasi?
Nautiskelen vain olemisesta, hiljaisuudesta. Luen paljon.
Viikonloppuisin Nukun pitkään, nautin hiljaisuudesta ja omasta ajasta.

3. Mistä olet onnellinen juuri tänään?
Että miehen kotiin paluuseen on enää 0 yötä ;) <3 ja että nään kummipojan pitkästä aikaa :)

4. Minne haluaisit matkustaa?
Ensisijaisesti Japaniin, muita haaveita on Italia, Ranska, Bali, Malediivit….

5. Miten kuvailisit raskausaikaasi kahdella sanalla?
Pitkä Onni

Haastan (vain 3):

Primrosen

S:n

Haaveilijan

Kysymykseni:
1. Parasta viikonlopussa?
2. Mitä tekisit lomalla, jos voisit tehdä mitä vain?
3. Miten/missä rentoudut parhaiten?
4. Viimeisin ostos?
5. Viisi onnellisinta asiaa tältä viikolta?

Terkuin 

Mea

Ruokavalio pohdintaa

Kuinka moni on saanut toteutettua alkuraskaudessa terveellistä ja monipuolista ruokavaliota? Mun piti, piti ihan tosissaan mutta aika hiljasta on ollut...

Mun ruokavalio koostuu tällä hetkellä:
Paahtoleipä
Valkosipulipatonki
Kurkku
Luonnonjogurtti
Pillimehut
Mehujäätelöt ja eskimot
Ruispuuro
Välillä makaroonilaatikko annos, pizza siivu tai lämpimät voileivät
Mansikat
Banaani
Omena
Tuc suolakeksit
Fitness patukat

--
Tässä hieman peruspäivän meininkiä:

vapaapäivä:
Aamupala 09.00 aikaan: Omena, jos se ei tule ulos, niin 30-45min päästä muutakin.
09.45. Paahtoleipä ja jogurtti. + aamulääkkeet ja vitamiinit.
1h päästä välipala: taas paahtoleipä, trip mehu.
1.5h päästä mansikoita
30min päästä lounaaksi ruispuuro ja 2x paahtoleipä, appelsiinimehua
2h päästä banaani ja jogurttia + ip lääke
2h pieni annos makaroonilaatikkoa, lasi mehua
1.5h päästä mehujäätelö
2h päästä mansikoita
30min päästä paahtoleipä ja jogurttia + iltalääkkeet ja vitamiinit
yöllä: jogurttia

Työpäivä:
Aamupala 06.00 omena ja lasi mehuam+ aamulääkkeet ja vitamiinit
08.00 työpaikka aamupala puuro
09.30-10.00 jogurtti
11.00 kaksi isoa sämpylää + jogurtti, mikään lämmin ei nyt maistu
12.00 fitness patukka
13.00 jogurtti + ip lääke
14.00 banaani ja jogurtti
17.00 ruispuuro ja paahtoleipää
18.00 mehujäätelö
19.30 mansikoita
21.00 paahtoleipää ja jogurttia, lasi mehua + iltalääkkeet ja vitamiinit
Aika ankeeta, väritöntä, mautonta ?!
Proteiini on jäänyt aikalailla kokonaan pois, kaikki liha, kala, kana ällöttää, oksettaa etoo... ei vaan pysty! Pizzassa saattaa mennä salami, tai lämppäreissä tonnikala, mutta muuten ei.. Mies on tehnyt kaikenlaisia ruokia ja tarjonnut niitä, mutta ei, mikään ei mene alas, saavat lähinnä aikaan yökkäys refleksiä.

Itseäki ärsyttää tää ruokavalio, ois kiva syödä muutakin, mutta ei vaan kykene.. Kauppareissut on yhtä tuskaa, jokapuolella ällöttäviä, kuvottavia ruokia.
Toivottavasti tämä helpottaa pian ja pääsee panostamaan ruokavalioon paremmin :)

Smoothieta tekis kovasti mieli, kun vain saisi aikaiseksi keitellä marjat eka (ovat ulkomaisia)...

Terkuin,

Mea

10+2 ja labrat käyty

Alkuperäisten laskujen mukaan täällä mennään jo tuplaviikoilla, VIHDOIN! Tällä viikolla piti sitten käydä neuvolan määräämissä verikokeissa, jossa otettiin samalla seulonta verikoe. Joudun tosin palaamaan labraan huomenaamulla koska en sitten muistanut ottaa mukaan neuvolan lähetettä! Äh! Onneksi ottivat kuitenkin näytteet ja suostuivat että tuon lähetteen huomenna. Eli muistakaan lähete! ;)

Pahoinvointi on pahentunut, entisestä vatsan vellomisesta paha olo on mennyt jatkuvaan yökkäilyyn ja kakomiseen, päivät tuntuvat pitkiltä ja raskailta. Tekisi mieli vain maata sohvalla js syödä jäätelöä.
Helleaalto ei auta asiaa yhtään, pahan olon lisäksi kuumuudesta on tullut päänsärkyä ja lisää väsymystä, ja kuumailma pahentaa pahoinvointia. Lisäksi olen joutunut miehen reissun aikana kulkemaan työmatkat bussilla, niin ei auta asiaa kyllä yhtään...

Onko kukaan joutunut oksentamaan julkisesti, tai töissä?
Itse toistaiseksi olen saanut oksetamiset pysymään kotona mutta on leuat ihan jäykät kun kun bussimatkoilla yms joutuu koko ajan jännittämään ja estelemään oksua...

Maha on turvoksissa sen verran että farkut on nykyään lähes kokonaan auki. Paitana on pitkiä tunikoita jotta se ei näy, mutta ei se kävely herkkua ole ;D Odotan vain nyt että saisin kutsun nt-ultraan ja pääsisi käyttämään mammavaatteita että olo paranisi.. Ja kieltämättä pelottaa, että jos maha nyt on jo noin turvonnut niin mitä se on sitten rv20 aikoihin?! :D
Voisin viikonloppuna yrittää tehdä vatsankasvatus sivun blogiin :)

Mukavaa loppuviikkoa! :)

Terkuin,

Mea

Toipumisesta ja Nynnyilyä

Laparoskopiasta on nyt reilu 2 viikkoa, ja ajattelin palata vielä toipumiseen.
Minulle laitettiin itsestään sulavat tikit, ja ne on kieltämättä tuottaneet päänvaivaa. Papereissa luki, että tikit sulavat 10-12vrk sisällä, mutta vieläkään ei ole kaikki sulaneet, ja nyt on mennyt jo yli 14vrk.

Alavatsan tikki on parhaimman näköinen, sulanut, siisti risti, ei punoita.
Navan tikit eivät ole sulaneet ollenkaan, napa on ihan ruvella ja hieman kipeä, mutta ei punoita eikä eritä mitään, niin kaippa se on ok vaan odotella että tikit lähtevät sulamaan joskus. Napa on tosi syvä, en tiedä vaikuttaako se asiaan.
Vatsalla olevat viimeiset tikit, vasemmalla, ovat osittain sulaneet ja osittain ei. Tikki alue on tosi punainen, välillä turvottaa ja on hieman kipeäkin. Kyselin sairaalasta tästä, ei kuulemma tarvitse huolestua vielä, mutta olen jo huolestunut! Toivottavasti siitä ei voi levitä mitään sellaista haittaa mikä vaikuttaa alkioon? Pitäisiköhän mennä terveyskeskukseen sitä näyttämään.. Huokaus.

Muuten liikkumisessa kipuja ei enää juuri ole. Napa tykkää huonoa jos nojaan vatsalla esim. pöydän reunaan että sen verran herkkä se vielä on "sisältä" muuten alkaa olemaan jo ok! :)

Niin, mitä nynnyilyä?
No se, että kun mies lähti viikoksi työmatkalle ja nyt ensimmäisenä yönä en saanut nukuttua juuri ollenkaan! Pyörin pitkin yötä, heräisin vartista-tunnin välein, olin hikinen ja kun havahduin yöllä kerran kunnolla, en meinannut saada enää unta ollenkaan.. Aamulla oli silmät väsymyksestä turvoksissa ja pää kipeä. Mikä se tällainen tuleva äiti on, joka ei osaa olla yksin kotona? :D
No ehkä viikon harjoitus antaa tottumusta, mutta kamalaa on!
Me ollaan miehen kanssa tosi läheisiä, tehdään paljon asioita yhdessä, hoidetaan ja rempataan kotia yhdessä, niin onhan tämä ihan kamala outoa! puuh!

Menispä viikko äkkiä!

Terveisin,

Mea

Annetaan!

Sain kaverilta kirjan "Yhteinen odotus", hänellä jäi se omana odotusaikana täyttämättä, ja kun kirjan selailin läpi, totesin ettei kirja ole ihan oman tyyppiseni.. ja päätin laittaa sen kiertoon.

Jos joku tämän kyseisen kirjan haluaa, laitappa komenttia niin ensimmäinen saa tämän. Vaikka kommentit tulevat tarkistukseni läpi, niin ne tulevat kellon aika järjestyksessä, joten niistä kyllä sitten näkee kuka enimmäisenä kommentoi :)

Kyseistä kirjaa on esitelty tarkemmin esim näissä blogeissa, jos kiinnostaa:
Uuden elämän odottamisen odottamista
Askeleita hiekassa

Kuvaus:
"Raskaus on ihana, kamala ja aina ihan outo asia, joka herättää voimakkaita ja ristiriitaisiakin tunteita. Uuden perheenjäsenen odotus on ainutlaatuinen tapahtuma, ja lapsen tuloon valmistautuminen on mukavaa puuhaa, johon mielellään osallistuu koko perhe. Yhteinen odotus on koko perheen odotuskirja. Siinä raskausaikaa seurataan monipuolisesti ja tehdään huomioita odotuksen etenemisestä. Se sisältää paljon hyödyllistä tietoa ja tilaa kirjata omia mietteitä. Kirjan täyttäminen auttaa vanhempia muistelemaan omaa lapsuuttaan, se tukee vanhemmaksi kasvamista ja vahvistaa perheen jäsenten suhdetta tulevaan vauvaan jo ennalta. Odotusaika on jaettu neljään jaksoon. Kirjaa voivat käyttää yhtä lailla vanhemmat, jotka odottavat ensimmäistä lastaan kuin perheet, joilla on jo lapsia. Täytettävästä kirjasta jää lapselle tärkeä muisto, johon tekee mieli palata - viimeistään silloin kun edessä on oman lapsen odotus.· Kirjan avulla perheessä valmistaudutaan vanhemmuuteen ja sisaruuteen· Sisältää tehtäviä, vinkkejä, tietoiskuja· Täytettävästä kirjasta tulee myös muistokirja lapselle"

Terkuin,

Mea