Kertoilin eilen hieman että millanen pullukka täällä odottaa vauvaa, ja miten tätä pullukkuutta pitäisi raskausaikana hoitaa... helpommin sanottu kuin tehty, kun en todellakaan ole pullukka minkään sairauksen seurauksena vaan ihan syömisen.
Miten minusta sitten tuli pullukka?
En ole todellakaan ollut lapsesta asti ylipainoinen ja pyöreä, päinvastoin, olin välillä niin laiha että kylkilyyt paistoivat vaatteista läpi (joskus 6-8v) ja minua piti pelotella keripukkitaudilla syömään... :D
Lapsena ruokavalioni koostui lähinnä, makaronista, jauhelista, perunasta, riisistä, lihasta, vaaleasta leivästä, kaupan valmisruoista, jogurtista.
Eli aika yksipuolisesti? Vihreää meillä ei juuri syöty, ja herkkuja äiti leipoi jatkuvasti; pullaa, mokkapaloja, keksejä, pipareita...
Olen kasvanut siis lisäksi sokerilla.
Siitä huolimatta en pienenä lihonut....
Yläasteellakin olin vielä tosi hoikka, painoin n. 47-49kg koko ajan, mutta ruoka olisi maistunut enemmänkin, ongelma oli vain nyt se, että alkoholisti äitini joi kaikki perheemme rahat niin ruokaa ei yksinkertaisesti ollut, kerran kuussa kun tuet tuli oli pari päivää enemmän ruokaa mutta muuten loppukuu meni lähinnä puurolla..
.. Joten kun muutin pois kotoa alle 18vuotiaana poikaystäväni luokse ja menin töihin, niin en osannut hillitä vuosien "nälkä tilaa" mitenkään, vaan söin, söin söin söin ja söin... oli palkkaa millä ostaa, ja maistui. Vihdoin sain ruokaa niin paljon kuin halusin.
Tuntui etten ole koskaan kylläinen. Paino lähti nousemaan hiljalleen.. ensin 52kg, sitten 55kg... kohta huomasinkin painavani jo 60kg...
Jos olisinkin sillä palkalla syönyt vihanneksia, juureksia, keittoja, salaatteja, marjoja, hedelmiä.. mutta mitä ihmettä ne semmoset edes on?
Söin palkalla samaa kuin ennenkin, pastaa, lihaa, perunaa, vaaleaa leipää.. herkkuja, kasapäin herkkuja, leivoksia, karkkia, jätskiä...
Taisin havahtua ensimmäisen kerran lihomiseeni kun painoin n. 65kg ja kaikki vaatteet piti uusia.. Jotenkin en silti opiskelujen ohella osannut tarttua tilanteeseen. Olin muuttanut kotoa pois sen verran nuorena että kaikki energia meni nyt opetteluun asua kaukana pois kotoa, laskujen maksut, siivoamiset, pyykkäämiset yms. hirveästi kaikkia opiskelun ohella, niin se vaan jäi ja jäi..
Seuraavaksi painoinkin jo 70kg...
Siitä eteenpäin enää edes muista mitään. Olen vain uusinut vaatevarastoa kasvavan mahani mukaan.
Ennen häitä painoin 85kg, ja aloin ekan kerran kuntoilemaan, kävin salilla 4krt/vko, söin proteiinipitoista ruokaa ja yritin maistella vihanneksia ja salaatteja.. Se oli yhtä helvettiä, kun ei tykännyt mistään, ei saanut syötyä, oli jatkuva nälkä ja väsymys...
Onnistuin kuitenkin tiputtamaan n. 5kg ja senttejä niin hyvin että hääpukua piti jopa pienentää ;)
Olin tavattoman ylpeä itsestäni :)
Häiden jälkeen jatkoin samalla linjalla, mutta kuntosalilla sattuneen sairaskohtauksen jälkeen liikunta väheni ja lopulta minulta löytyi munuaissairauteni joka kielsi runsaan proteiinipitoisen ruoan niin menin ihan hukkaan... En enää tiennyt mitä syödä, liikunta jäi kohtauksen pelossa, ja masennuin lievästi diagnoosin jälkeen, ja ennenkuin huomasinkaan painoin 90kg.. ja kohta ylikin...
Lopulta löysin pieneksi avuksi marjat, rupesin tekemään paljon marjapirtelöitä, jotka kevensi kivasti päivän ruokailua, ja kesäisin syön niitä paljon sellaisenaan muutenkin.
Muuten en tiedä edelleenkään mitä tekisin ?!
Salaattia menee alas just ja just puolilautasta jos on pakko ja aina jää nälkä...
porkkanaraaste kelpaa ja kurkku. Vesimeloni maistuu hieman, omenat hyvin ja banaani hyvin.
Vihanneksista en syö kuin porkkanaa, kaikki muu on pahaa..
Herneistä ja monista muista vihreistä oksennan suoraan.
Viinirypäleitä en pysty syömään kuoren takia...
Arastelen oudon näköisiä ruokia, ja en yleensä suostu syömään jos en tykkää mausta, oksennusrefleksini on herkkä ja paha olo vielä herkempi.
Vierailla en syö mielellään koska en useinkaan tykkää tarjottavista, se aiheuttaa hankalia tilanteita... usein olen sitten nälässä lopulta.
Neuvolassa sanovat koko ajan samaa, puolilautasta salaattia joka päivä, marjoja, VIHANNEKSIA, hedelmiä PALJON... Niin.. helpommin sanottu kuin tehty, ja lähinnä saan sääliviä katseita kun kerron oksentavani herneistä.
Jotain on silti tehtävä. Koska haluanko omasta lapsesta samanlaista? EN. Ja eihän se lapsi opi kuin esimerkin kautta... eli pitäisi oppia syömään monipuolisesti ja hillitsemään sokeri himoja.
Että tallainen ruokavammanen täällä, ei ole helppoa.
Tämän päivän Meny:
Patonkia kurkulla, jogurttia, omena
kinkku-ananas chiabatta, vaahtokarkkeja, sipsejä
Sämpylä kurkulla, mansikkarahka
Pasta jauhelihakastikkeella
Marjasmoothie, omenoita.
Jepjep.
Liikunta? Mikä Liikunta? Ei meidän perheessä liikuttu koskaan eikä harrastettu liikuntaa.. koululiikunta oli kamlaa. Eli opetella pitäisi sekin. Kävelyt ok.
Terkuin,
Mea