keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Nimijuhla ja "kummit" ?

Olen googletellut lisää liittyen aiemmin kirjoittelemaani aiheeseen ”nimijuhlat”…

Olen pohtinut nimittäin kovasti tätä kovasti somessa kiisteltyä kummi asiaa nimijuhlien yhteydessä. Jossain keskustelupalstoilla väitettiin, että kummius ei ole alun perin kristinuskosta periytynyt vaan sillä on muutakin historiaa, MUTTA kukaan ei tietenkään kertonut MISTÄ on moista lukenut, tai antanut linkkiä ;) Anyone?

Itse kun olen googletellut asiaa, löydän vain sivuja jossa kerrotaan kummiuden perinteistä kristinuskossa.

Kirkko ja kaupunki sivulta poimittua:
 ” Kummiudella on kristinuskossa pitkät perinteet. Raamatussa kummeista ei puhuta, mutta kummiuden käsite tunnetaan jo alku- ja varhaiskirkon ajoilta. Tuolloin kaste oli useimmiten aikuiskaste ja kummiksi valittiin yksi ainoa henkilö, jonka tehtävä oli tukea vasta kastettua kristillisessä elämässä ja perehdyttää häntä uskon oppeihin. Suomeen kummikäytäntö vakiintui sitä mukaa, kun kristinusko juurtui maahamme valtauskonnoksi eli 1200-luvulta lähtien.”

Itse koen, että haluaisin lapselle edes jonkun/jotkut ”aikuiset ystävät”, tukihenkilöt vanhempien lisäksi, joiden kanssa voisi tehdä kivoja juttuja, olisivat mukana lapsen elämässä, ja lapsi voisi heille jutella.
Ja me emme halua ”kummeja” lapselle sen takia, että lapsi saisi rahaa ja lahjoja (kuten osa tuntuu ajattelevan), vaan että olisi muitakin aikuisia joihin muodostuisi luottamussuhde ja oppisi heidän kanssaan uusia asioita, ja voisi tehdä ehkä juttuja mitä kotona ei tehdä (esim. kaveri opettaa omaa kummilastaan kalastamaan, kummilapsen perheessä ei harrasteta veneilyä eikä kalastusta), eli saisi kokemuksia.
Olisi myös mukava opettaa lasta muistamaan läheisiin myös perheen ulkopuolelle, eli tehdä ”kummeille” joulukortteja ja muita juttuja.


Koska kirkkoon ei kuuluta niin sen kaltaisia kummeja emme voi ottaa, ja tuntuu kauhean vaikealtakin alkaa selittelemään lähisuvulle että kyseessä on ei-kirkollinen tilaisuus mutta otamme kuitenkin kristinuskoon liittyvän kummiperinteen meillekin tms. en tiedä, kuulostaa taas niin hankalalta ja selittelemiseltä, että pelkään että koko hommasta tulee farssi.
Ja en toisaalta myöskään halua, että lapsi joutuu aikanaan selittelemään kavereille, että ”miten hänellä voi olla kummeja vaikka ei kuulu kirkkoon”…

Miten olette hoitaneet/ajatelleet hoitaa ”kummitukset” lapsen elämään nimijuhlassa? Vai oletteko ilman kokonaan?

Meidän suvussa on perinteenä lapsen kasteen yhteydessä, että kummeiksi tulee aina molempien puolelta joku sisarus (niin pitkälle kun niitä riittää ;)) ja joku sukuun kuulumaton.
Tämä on toinen asia jonka kanssa olen usein tuskaillut… Miksi monilla kummi valitaan lähiperheestä? Eikö se lähiperheen kuulu ”automaattisesti” rakastaa lasta ja olla läsnä tämän elämässä ilman mitään kummisitoutumusta? Ainakin itse rakastan sisarusteni lapsia pyyteettömästi ja teen kaikkien kanssa juttuja ja haluan luoda hyvät välit heihin kaikkiin… olinpa sitten kummi tai en… ?!
Toki joillakin on paaaljon lapsia, niin onko hankalaa viettää aikaa vaikka 5 eri lapsen kanssa, kun voi ”suosia” sitä yhtä sieltä, koska on oma kummilapsi, eikä tarvitse panostaa kaikkiin? vai käykö ilman kummeutta niin, ettei ehdi olla kaikkien kanssa, eikä panostaa heidän kanssa olemiseen ja sitten ei synny parempia suhteita kenenkään kanssa?

Eli jos nyt haluttaisiin jonkinlaisia ”aikuiset ystäviä” lapsellemme, niin pitäisiköhän minun noudattaa suvun kaavaa, eli pyytää sisaruksista joku ja mieheni sisaruksista joku + ulkopuolinen.. vai pyytäisikö nimenomaan vaikka yhden ystäväpariskunnan suvun ulkopuolelta tähän tehtävään?

Miten olette ajatelleet tehdä, tai olette kuulleet tehtävän?
Onko teidän suvuissa ”kaavoja” tällaisiin juttuihin?

Miehen puolesta voimme olla hyvin ilmankin. Eihän monet kummitkaan ole missään tekemisissä lapsen kanssa, että eipähän tarvitse valittaa sellaisestakaan jos niin ikävästi kävisi…
Totta tuokin. mutta kiva olisi jotain luottohenkilöitä ottaa lapsen lähelle. Hmm. Tässä onkin pohtimista ;)


 t. Mea


Kyllä, tämä uskonnottomuus ja kirkkoon kuulumattomuus ”mutkistaa” monia tuttuja asioita ja vaatii enemmän vaivaa, mutta itse henkilökohtaisesti en missään nimessä ”luopuisi omasta vakaumuksestani” vain että elämä olisi helpompaa ja toistaisi samaa kaavaa kuin muidenkin. Pitää vain etsiä hieman suuntaa… :)
Hyvin meidän häätkin sujui, ja sai paljon kehuja jälkikäteen kuin kaunis ja hyvin toteutettu tilaisuus oli, vaikka olikin siviilivihkiminen :)

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Hyvissä ajoin mielessä... Nimijuhlat.

Aloitin meidän häidenkin suunnittelun n. 2vuotta ennen häitä, joten en ihmettele yhtään että olen alkanut pikkuhiljaa jo pohtimaan tulevan pienokaisen "nimijuhlaa".

Meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon, emmekä ole menneet siis kirkossa naimisiin vaan siviilivihkimisellä juhlapaikalla. Joten luonnollisestikaan emme liitä myöskään lastamme kirkkoon, emmekä näin ollen juhli ristiäisiä, vaan nimijuhlaa.

Tiedän että osa paheksuu nimijuhlaa, eikä ymmärrä sitä, mutta meistä se on mukava tapa koota lähiperhe yhteen juhlimaan ja tervehtimään uutta perheenjäsentä, ja kuulemaan pienokaisen nimi. Aina on hyvä syy juhlia ;)

Nyt onkin kovan googlauksen ja pohdinnan alla.. KAIKKI!
Ketä nimijuhliin kutsutaan;
Ovatko vain perhejuhla pienellä porukalla? Vai isompi juhla myös lähisuvulle ja ystäville?

Missä ne pidetään?
Kotona? Juhlatilassa?

Kotona olemisen plussat:
+ Vauvan oma sänky lähelle mihin laittaa nukkumaan ja muutenkin tuttu ja turvallinen ympäristö, ei tarvitse raahata vauvan tarvikkeita mihinkään mukaan.
+ Imetysrauha taattu lapsen omassa huoneessa, ei tarvitse stressata joutuuko imettämään jossain juhlatilan vessassa.
+ Saa koristella oman kodin juuri niinkuin haluaa käyttäen omia rakkaita astioita yms ;)
+ Tunnelma on kodikkaampi kuin jossain isossa juhlasalissa missä voi tulla liian "kankea" fiilis
+ Lyhyt matka vanhemmillakin omaan petiin nukkumaan kun juhlat ohi.

Kotona olemisen miinukset:
- Jos lähipiiristä ei saa apua, voi emännöinti olla todella rasittavaa vauvan hoidon ohella
- Kodin ennen- ja jälkeen siivomainen jää juhlien järjestäjälle (eli vanhemmille), tiskaaminen, ruokien pakastus/ja pois laitto.. eli puunaamista on. Onko sen arvoista?
- Tilat voi olla ahtaat, ja istumapaikoista voi joutua vuorottelemaan; riippuen vierasmäärästä
- Ihmisistä riippuen tunnelma voi olla vaivaantunut ja jäykkä jos pienessä intiimissä tilassa ei saa rentoa juhlatunnelmaa aikaiseksi
-Valokuvat usein kotijuhlista "vähemmän tunnelmallisia" kun taustalla on kirjahyllyä kirjoineen yms roinaa.

Juhatilassa olemisen plussat:
+ Moniin juhlatiloihin kuuluu pöytäliinat, astiat ja esillepano; riittää kun itse tuo vaikka kukka-asetelman pöytään, kaikki muu on valmiina ja siististi esillä. (monet juhlatilat tekevät yhteistyötä kukkafirmojenkin kanssa ;))
+ Itselle ei jää myöskään juhlista jälkipyykkiä, riittää että ottaa vauvan ja tulleet lahjat mukaansa ;)
+ Hyvässä juhlatilassa voi saada rennomman ja intiimimmän tunnelman kuin kotona jos puitteet on kohdillaan ja juhlatilasta saa tehtyä mieleisensä
+ Kaukaa tuleville sukulaisille keskeisellä paikalla oleva juhlatila on todennäköisesti helpommin saavutettu tulla kuin omakotitalo syrjässä
+ Paikalle voi ottaa vaikka kuvaajan ikuistamaan koko päivän kun tilaa on missä liikkua ja kuvata, toisin kuin olohuone-keittiö akselilla omakotitalossa. Myös puitteet ja taustat on todennäköisesti otollisemmat valokuville muutenkin
+ Ei tarvitse stressata kun juhlavieraat kopistelevat korkokengillä lattiaa että tuleekohan naarmuja kun ei ole oma lattia ;) (meillä siis lähiperheessä ihmisiä jotka tulee kaikkiin perhejuhliin korkkarit jalassa ja pitävät niitä sisällä.).


Juhlatilassa olemisen miinukset:
- Kallista
- Kilpailutus, vertailu ja juhlatiloihin tutustuminen vie kauheasti aikaa ja energiaa
- Juhlatiloista harvoin saa 110% juuri sellaisia kuin haluaa kaikkine koristeineen ja kommenvenkkeineen
- Monet sijaitsevat hankalissa paikoissa, tai hyvällä paikalla olevat ovat todella isoja tämän kaltaisiin juhliin
- Kaikki vauvantarvikkeet pitää raahata mukaan vaunuja myöden että vauvalla on nukkumapaikka ja kaikki tarvittava juhlapäivän ajaksi
- Jos haluaa viedä mitään omia ruokia/koristuksia mukana, kaikesta pitää sopia juhlatilan vuokraajan kanssa ja kaikesta ei aina välttämättä saa sovittua.. + ylimääräinen vaiva raahata mitään ylimääräistä sitten mukana.

Sitten kun olisi päätetty ihmisten määrä ja aika + paikka,
niin sitten "ohjelma runko".. Tarvitseeko nimijuhlat välttämättä ohjelmaa? Vai voiko juhlat olla alusta loppuun vapaamuotoiset ilman mitään esityksiä ja höpötyksiä?
Jos haluaa ohjelmaa, tekeekö kaiken ohjelman itse? vai palkkaako jonkun esim. puhumaan, tai laulamaan?

Mitä tarjoillaan? Ottaako Catering, vai tehdäkö itse?
Onko myös ruoka, vaiko vain kahvit?
Jos tekee itse, ja juhlat kotona, riittääkö astiat? Pitääkö ostaa lisää? Pitääkö lainata kahvinkeitin naapurilta että kahvia on tarpeeksi? Millaiset servetit hankin?

Sitten... Miten nimi paljastetaan?
Annetaanko ihmisten ensin arvata? Leikitäänkö jotain nimileikkejä?
Onko nimi jo esillä kun ihmiset tulevat? Esim. kehyksissä tai leivonnaisissa? Kuka nimen paljastaa? Pitääkö samalla pitää puhe?

Tuleeko "kummeja" ? Ovatko he kummeja, haltiakummeja, siviilikummeja vai elämänkummeja? Ketkä? Annetaanko kummitodistukset?

Eli A-P-U-V-A!!! :D
Ja ei, tämä ei aiheuta sellaista stressiä ettenkö haluaisi juhlia pitää. Olen kova miettimään, suunnittelemaan, pohtimaan ja kysyn paljon kysymyksiä itseltäni. Jahkaan tilanteita päässä uudelleen ja uudelleen KUNNES ne loksahtavat täydellisesti paikalleen ja olen tyytyväinen kaikkiin suunnitelmiin ;) Normi settiä minulle.

Että semmosta pohdintaa täällä! :P

Oletteko koskaan olleet nimjuhlassa? Mitä tykkäsitte?
Tuleeko teidän lapselle ristiäiset vai nimijuhlat? vai ei mitään?

Tässä hieman juhlafiilistelyjä Pinterestistä:









Terkuin,
tulevaisuudessa seilaava
Mea

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mistä odotus- ja mammakavereita?

Onko teillä lähipiirissä valmiina toinen raskaana oleva mamma, jonka kanssa jakaa raskausaikaa? ja tulevaisuudessa vauva aikaa? vai tuleeko vertaistuki lähinnä netistä?

Oletteko kaivanneet jo odotusaikana seuraa?

Itselläni on monta "tukipilaria" netissä, yksi raskaana oleva, ja muutama jo lapsia omaava. Kaikki asuvat vain todella todella kaukana, eli heistä ei ole fyysistä arkipäivän seuraa kuitenkaan.
Olen alkanut kaipaamaan toisia odottajia seuraksi fyysisesti, joiden kanssa voisi tavata, käydä kahvilla, jutella, käydä kävelyllä.. Olisi hauskaa odottaa yhdessä, ja myöhemmin nähdä sitten pienten kanssa.

Miten/mistä te lähtisitte tällaista seuraa hakemaan?

Tokihan perhevalmennukset ovat tulossa mutta en ole kyllä kuullut, että siellä olisi kukaan alkanut kaveraamaan sen kummemmin kenenkään kanssa, tai saanut elinikäisiä ystäviä...

Olen myös harkinnut mammapilatesta, joogaa tms mutta en tiedä kuin potentiaalisia paikkoja nämä ovat? Tulevatko sinne muut mammat omien mammakavereiden kanssa? Monet naiset kun kulkevat pareissa kaikkialle.. :D..

MLL:n sivuilla on kyllä "uusia ystäviä" osio, johon voi jättää ilmoituksia, mutta se on ainakin nyt kesätauolla, ettei julkaise uusia viestejä.. Onko kenelläkään kokemusta tästä?

Vinkkejä ja ajatuksia otetaan vastaan! <3

Kuva.

Terkuin,
Mea

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Viikonloppurytmi arkirytmi vaihtelu ja huono olo

Onko muilla samaa, että vaikka pahaolisi pääsääntöisesti jo väistynyt, siitä kärsii lähes väistämättä aina lauantaisin ja maanantaisin jokatapauksessa? Koska rytmi vaihtuu. Itselläni on tämä vaiva.

Eli arkisin syön pienen aamupalan klo 05.45 ja paremman aamupalan 08.00 töissä.

Viikonloppuna tietenkin nukun pidempään kun tuon 05.45 niin herään sitten viimeistään 07.00 siihen että oksettaa ja on kamala nälkä koska kroppa haluaa ruokaa kuten muinakin päivinä. Usein la meneekin hieman etovissa fiiliksissä koska rytmi on eri ja monesti unohtuu myös syödä tasan 2h välein :D...

Su on usein jo vähän parempi mutta sama etominen toistuu taas Ma koska sitten rytmi on taas eri ja kroppaa vituttaa :D

Alan kyllä hieman "väsymään" tähän lauantai paha olo ja maanantai paha olo juttuun, koska ärsyttää että vkonlopusta toinen päivä menee hukkaan ja työviikko alkaa paskalla päivällä aina...
Pitäisköhän viikonloppuisinkin nousta syömään aikaisin aamulla? jatkaa unia ja nousta taas syömään samassa rytmissä? hmm.

Neuvolantäti sanoi että tämän tyyppiset ällötykset ja hankaluudet loppuisi yleensä siinä rv 16-18 tienoilla/tai vähän jälkeen..
Noh tänään poksahti 17+0 että toivottavasti voiton puolella jo oltaisiin ;)


Aamuterkuin,
Mea

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Ale shoppailua netissä

Jokapaikka netissä kirkuu -40% - 50% jopa -70% ja mä kuulun valitettavasti niihin ihmisiin jotka rakastaa shoppailla, ja ovat houkutuksille alttiita. Eli voinette kuvitella että mulle on jokunen paketti tulossa postissa...

Vasta haettu paketti sisälsi tällaisia Name It ihanuuksia:







Tulossa taitaa olla myös paketti joka sisältää kaikkea pientä vauvatarviketta; rasvoista pesuvaahtoihin. :D.. jotain äitiys/imetysvaateita on myös tullut bongattua alennuksista kotiin...

Harmittaa kun vaunuja, rattaita yms olisi alennuksissa, mutta jotenkin niin isojen ostosten tekeminen vielä mietityttää ja kun haluaisi rauhassa miettiä ja vertailla eikä pitää hoppua alen takia...

Onko siellä muita Ale laareille haksahtelijoita? ;)


Terkuin,
Mea



keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Labra tulokset ja 2.neuvola

Soittoaika NKL:ltä oli viime viikon perjantaina.

Nyt on siis labrat käyty, vrk virtsankeräys tehty, ne on kaikki tutkittu ja sain soiton NKL:ltä.

Verenkuva on erinomainen.

Maksa ok.
Happoemäs ok.

Krea oli parempi kuin aikoihin: 88,
mutta valkuainen virtsassa oli tuplaantunut normaalista (joka oli heidän mukaansa kyllä odotettavissakin) n.1g->2g.,
Albumiini laskenut, mutta ei liikaa.

Verenpaineista kyselin tarkkaan, ja niitä lähdetään nyt laskemaan lisäämällä nykyistä Albetol 100mg/ lääkitystä. Nyt syön kyseistä lääkettä 400mg/ vrk, ja sitä nostetaan 600mg/vrk.
Tuolla 400mg/vrk paineet on olleet keskimäärin n. 140/90, välillä neuvolassa 150/110 (aina korkeammalla muualla!)… nyt yritetään saada ne kuriin!
Se on hyvä, mutta kieltämättä hirvittää, sillä aina kun albetol annostustani on nostettu, olen saanut kovaa päänsärkyä viikoiksi ja voimakasta huonovointisuutta :(.. ajattelin aloittaa määrän lisäämisen ensin puolikkailla n. viikon ja sitten vasta täyteen annokseen että keho tottuisi paremmin. Toivottavasti toimii.

Lääkäri oli sitä mieltä, että sairauteeni nähden kaikki arvot on niin hyvät, että fyysistä kontrollikäyntiä ei toistaiseksi tarvita, vaan kotiin lähetetään laboratorio kontrolliajat rv24-26 ajalle, ja sitten taas hieman myöhemmin uudet, ja taas uudet…

Jos kaikki sujuu myös yhtä hyvin jatkossa, en myöskään tule synnyttämään NKL:llä kuten alun perin viime syksynä sanottiin (ettei ole vaihtoehtoa!) mutta en myöskään voi valita synnytyssairaalaani, koska NKL on remontissa niin ovat jakaneet Kättärin ja Jorvin asuinalueiden mukaan… minä kuulun alueeseen Jorvi.
Sinänsä harmi, koska NKL ja Kättäri on tuttuja, kaikki mun tutkimukset tehdään niissä, kaikki labrat, kaikki kutsut- ja soitot tulee sieltä.. mutta sitten joudun synnyttämään jossain tuiki tuntemattomassa paikassa? Ja vaikka nyt hyvin menisikin, olen silti huolissani munuaisistani, ja olisin halunnut olla NKL:ssä lähellä Meilahtea.. JOS jotain sattuu.

Lääkäri oli oikein mukava ja lämminhenkinen puhelimessa, puhelusta jäi kiva fiilis, mutta olen entistä enemmän hämmentynyt siitä, miksi minua oli niin kauheasti peloteltu kaikesta ja painotettu, että minun on pakko synnyttää NKL:llä riskien takia, ja tulen olemaan todella tiukassa seurannassa ja ja.. ja eikai tämä nyt vielä kauheana poikkea normaalista raskaudestakaan? Ylimääräisissä labroissa käynyt :D

Ihan hyvillä mielillä ollaan täällä nyt kyllä oltu :)

Tänään oli myös 2. neuvola käynti.
Meni n. puolisen tuntia. 

Virtsa ++ (+++)
Verenpaine 140/90 (151/98)
Paino 94.1kg (92.9kg) Painonmuutos n. 250g(vko
Hemppa 154 (160)

Juteltiin niitä näitä. Kyselin hieman liitoskivuista joista epäilen kärsiväni (välillä tuskasen kovaa "tuikkivaa"kipua häpyluussa)...  Pitäisi vaihdella usein asentoa ja yrittää hieman kävellä.

Sitten puhuttiin purkkitonnikalan syömisestä (syön 1-2prk/vko....)..  Maalaisjärki. Ei mitään järettömiä määriä tarvitse vetää mutta periaatteessa ei ole vaarallinen ruoka.

Ja riskeistä raskaana ollessa, jos matkustaa Dubain suunnalle... Ei mitään poikkeavaa. Hyvä hygienia ja syö vain kunnolla kypsennettyä ruokaa. Kuulostelee omaa olotilaa. Juo paljon vettä, jaloittelee lennolla.

Sitten kuunneltiin sydänäänet. Syke 130. Äänet löytyi heti :)
Äänien perusteella ja "käsikopelolla" vatsan päältä päätteli että istukka ei ole ainakaan edessä, koska äänet kuului niin heti ja hyvin. Sanoi kohdun mukavasti pyöristyneen ja kasvaneen :)

Eli siis paljon itselle hyviä uutisia tässä nyt ollut. Hyviä labra tuloksia, plussat +++ vähentyneet pissassa, äänet kuului hyvin, painostakaan ei valitettu, tonnikalaa saa syödä..
Ah!

Kaiken tämän ilon kunniaksi kävelin +28 helteessä n. kilsan lähikauppaan ja hain pienen mansikkaeskimon <3 NAM! ja kävelin takaisin kotiin kuumalla asvaltilla avojaloin ja nautin.

Nyt odottelen 7.8. olevaa keskiraskauden ultraa, joka suoritetaan Femedalle Brunolla. iiik. Toivottavasti kaikki hyvin!


Terkuin,
Huojentunut Mea 16+4


ps. KIITOS kaikille ihanille ihmisille jotka olette jaksaneet kommentoida niin kauniisti edelliseen kirjoitukseeni, ja muutenkin. Tiedän että monet kommentoijat eivät ole odottavia, vaan monilla on kovinkin surullista ja traagista taustaa, silti te vahvat ihmiset jaksatte tukea ja tsempata... SUURI KIITOS ja halaus <3





tiistai 22. heinäkuuta 2014

Raskausuutisten kommentointi töissä

Totean heti alkuun tähän kirjoitukseen, että:
 kyllä, se on omaa syytäni että olen pullukka ja vatsani on iso.

Mutta silti olen ollut snadisti harmissani työkavereiden reaktioista kun ovat kuulleet raskaudestani.

En ole esim. töissä mitenkään ”julistanut” että olen raskaana, katsokaa kaikki.. olen maininnut asiasta jos se on tullut sopivaan saumaan;
Esim. meillä on töissä hieman epävakaat ajat ja on irtisanottu ihmisiä, ja kun minulta on kysytty ”mitä meinaat tehdä syksyllä jos käy huonosti”, olen kertonut, että ”jään poissa jokatapauksessa loppuvuodesta” jolloin tulee se normaali ”Aijaa! Mitä ihmettä, mihin sä oot menossa?”,
sitten olen kertonut että jään ”Äitiyslomalle”…

Niin se reaktio, hölmistynyt tuijotus josta se vääntyy ilmeeksi joka kuvastaa tunnetta kun ihminen on vaivaantunut, sitten tulee pieni hymy ja sanotaan "Onnea", ja AINA loppuun ”enmä oo yhtään huomannut”  ”emmä oo tiennyt ollenkaan ”  ”no en ois arvannut” "SORI emmä oo tajunnut" "anteeks, emmä oo tiennyt.."

Juu no ette varmaan koska olen läskipallopullukka jonka olette vaan katsonut ylensyöneen sen sijaan että olisitte arvuutelleet olevan raskaana... mutta että sori ja anteeks... :D

Joo, oma moka tonnikeiju, mutta olen silti ollut yllättynyt kuinka kurjalta noi reaktiot ja sanomiset on tuntuneet. Miksei voi vaan suoraan (ja ainoastaan!)  että ”Onnea ihanaa!”. Miksi pitää kommentoida onko huomannut vai ei? ja jos on pakko, niin mielellään postiivista, Kiitos! :D

Olen ollut nykyisessä työssäni aika kauan (yli 7 vuotta) ja meiltä on lähtenyt mammikselle MONTA tässä välissä, ja niin monta kertaa olen ollut todistamassa tilannetta kun työntekijä väläyttää jossain sivulauseessa olevansa raskaana kun heille on oikein satanut kommentteja ”Ihanaa, mä oonki miettinyt kun oot niin onnellisen näkönen koko ajan” ”Onnea! Sä ootki hehkunut viime aikoina” tai ”Onnea, mä oonki katsellut sun vatsaa, että söpösti pyöristynyt” eli POSITIIVISIA kommentteja, ihailtu ja onniteltu…

Mä en sitten vissiin näytä onnelliselta, en hehku, vaan näytän vain kävelevältä tympääntyneeltä rasvatankilta joka on syönyt kesällä pikkasen liikaa xD 

En aio paljastaa missään sivulauseessa enää mitään enkä sanoa mitään, ellei joku kysy suoraan! Mulle riitti noi vaivaantuneet kommentit. Kai ne huomaa sitten kun lähden mammikselle :D
Meillä on valtava työyhteisö ja lomatkin päällä, niin edelleenkään suurinosa ei siis tiedä.

--
No miten se muu kuin ihan lähin kaveripiiri on reagoinut?
Varmaan aika tavallisesti?
Onnitellut. :D Lyhyestä virsi kaunis.
Ronskimmat kaverit on jopa uskaltaneet halata ja mies saanut vähän läpsyä olkapäälle :D haha.. mutta eipä mitään ihmeellistä, ainakaan vielä!
 --

Loppuun vielä kuva mun läskimammamahasta arkena:

 
T.Mea


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Ketkä kaikki raskaudesta tietää?

Huomasin että en ole kirjoittanut ollenkaan siitä ketkä raskaudesta tietää, kenelle kerrottiin miten ja milloin..
Noh, parempi myöhään kun ei milloinkaan ;)

Eli: Kuka tietää?
Ihan ensimmäisenä (siis ihan ekana miehelle, sitten TÄNNE teille kaikille <3! :D), n. viikko plussauksesta kerroin asiasta parhaalle ystävälleni. Hän tiesi yrityksestämme, ja on itse jo äiti kahdelle suloisuudelle niin hänestä on ollut mukavaa tukea ja turvaa, niin tuntui hyvältä kertoa jollekin joka tietää ja ymmärtää, ja tuntee minut todella todella hyvin. Ja on ollut kiva, että on joku ystävä, jonka luokse mentäessä ei tarvi peitellä mitään, valehdella tms. vaan voi olla 100% juuri sitä mitä on, lojua sohvalla huonovointisena tms. :D…

Tämän blogin kautta yksi kaveri tiedon bongasi ja tunnisti minut oikeasta elämästä, sitä kautta valui tieto sinne. heh.

Kaksi, erittäin läheistä ja luotettavaa työkaveria tietää. He myös ovat tienneet vauvahaaveista alusta asti, tietävät munuaissairaudestani yms. Heihin voi luottaa 110%, ettei tieto meni esimiehelle ennen aikojaan :)

Mieheni vanhemmille oli tarkoitus kertoa varhaisultran jälkeen, kakun kera mutta tieto valui sinne loppujen lopuksi sen kautta kun jouduin leikkaukseen kättärille.. Asuvat vieressämme niin mies kertoi mitä oli käynyt.
Tokihan hyviäkin uutisia saatiin sitten melko heti sinne kertoa leikkauksen jälkeen mutta olisihan tuota toivonut mukavampaa tapaa kertoa :D

Omille vanhemmille kerroin puhelimitse (asuvat kaukana) leikkauksen jälkeen koko rumban.
Ja he pitivät huolta että myös mummot ja papat tiesi saman tien ja sisarukset.. tästä syystä olin ajatellut kertoa alun perin perheelleni vasta nt-ultran jälkeen, mutta en sitten raaskinut kun oli tuota jännitysmomenttia niin paljon! :D.. Onneksi kerkesin sentään läheisimmälle sisarukselleni itse kertoa ennenkuin vanhemmat ehti sinnekin. Ärsyttävää tollanen lavertelu heti. :D
 
Leikkauksen jälkeen kerroin myös kahdelle esimiehelleni töissä.

Päätin ennen nt-ultraa että sen jälkeen alan käyttämään mammavaatteita töissäkin, ja ei haittaa vaikka ihmiset huomaa…

Huomenna kerron miten töissä on reagoitu. ;)

 
Terkuin,
Mea

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Vauvan huone sisustushaaveilua & Stokken sänky

Oi mikä ihana tuuri kävikään!

Löysin tosi kivalla diilillä netistä käytettynä haaveilemani Stokken mini- ja sleepi pinnis setin! :) valkoisena.

Harmillisesti toki settiin täytyy itse ostaa vielä reunapehmusteita, lakanaa ja sen semmoista, kun eivät kuuluneet pakettiin, mutta mukavan säästön silti setissä teki. Nyt on haaveilemani pinnis odottamassa pienokaistamme. :)

Voisin tässä samalla vähän jakaa omia haaveita ja ajatuksia vauvanhuoneesta.
Haluan rauhallisen, pehmeä sävyisen huoneen, beigeä, valkoista..

Kuva.

Kuva.

Kuva Ikea.

Aika neuraalia siis, oli sukupuoli kumpi tahansa, sitten tuota beige-valkoista maailmaa voisi höystää mielenmukaan esim. vaaleanpunaisilla koristetyynyillä, tai vaaleansinisillä leluilla tms. Minulla ei ole tähän vielä mitään suunnitelmaa; että haluanko tuoda sukupuolta jotenkin esille sitten sisustuksessa, ja jos, niin miten?

En ole mikään hullu vaaleanpunainen- tai vaaleansininen fani, mutta ei se pienissä määrin häiritsekään.


Kuvat Stockmann.com Gant Baby Big star.



Olen miettinyt Ikean Hensvik hoitopöytä-hyllyä, koska se on nätti, tilava ja tykkään ergonomisesti siitä, että tavaroita saa myös yläpuolelle eikä vain hoitopöydän alapuolelle. Ja siitä jäisi kiva hylly lapselle sitten huoneeseen! :)
Mutta olen myös miettinyt että tuoko tuollainen korkea hylly "liikaa" tunkkaisuutta huoneeseen? Että huone jäisi avoinaisemmaksi fiilikseltään jos hoitopöytä olisikin matala.. hmm! Tässä taas pohtimista ;)





Jonkinlainen tuoli olisi huoneeseen kiva saada…
Nyt on ollutkin pohdinnassa, että ”tavallinen” nojatuoliko vai kiikkuva nojatuoli, vai pieni nojatuoli-sänky? :D

Onko teillä lastenhuoneissa nojatuolia, imetystuolia tms.?

Kuva.

Kuva.

Kuva.

Kuva.

Muuten sitten jokunen hylly seinälle johon saisi kivoja juttuja esille/koristeeksi, eikai vauvanhuone vielä hirveästi muuta kaipaakaan?


Kuva.

Kuva.

Kuva.

Sellasia mietteitä täällä.... :)


Sunnuntai terkuin,
Mea



ps. labratulokset sain pe, mutta odottelen kotiin vielä papereita, sitten voisin kirjotiella tuloksia.
pps. sunnuntai on sydäntenkuuntelu päivä meillä.. Siellä se suloisuus tänäkin aamua jumpsutti ja potki doppleria <3





keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Raskauden vaikutus munuaistautiini

Olen saanut muutaman viestin privana teiltä lukijoilta jossa on kyselty, ja hieman ihmeteltykin, kun en ole kirjoittanut raskauteni aikana oikeastaan mitään sairaudestani, Iga Nefropatiasta ja että miten raskaus on tautiini vaikuttanut tai toisin päin.

Totta, en olekaan kirjoittanut.
Olisin halunnut kirjoittaa, ja olin aikonut kirjoittaa mutta kun yksinkertaisesti ei ollut mitään kirjoitettavaa.

Kun kävin naistenklinikalla juttelemassa alkusyksystä 2013, että oliskos ok raskautua ja mitä riskejä tästä voi seurata.. Sain ison kasan pelottelua ja teroitusta siitä kuinka vaikea juttu on sairastaa tätä sairautta ja tulla raskaaksi.. Joku lääkäri jopa kysyi kerran, että olisiko mahdollista ajatella että en "hankkisikaan" lapsia, ihan vain että sairaus pysyisi paremmin kurissa ja minimoitaisiin kaikki riskit..

Joten OLETIN että koska kaikki oli niin riskiä ja tarkkaa, että minua seurattaisiin tarkasti koko ajan, ja olisin tietoinen munuaisteni tilasta koko ajan ja miten raskaus on niihin vaikuttanut tai päinvastoin.

Paskanmarjat suoraan sanoen.
Sanoin jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä että tarvitsen lähetteen heti nkl:lle kuten olivat syksyllä ohjeistaneet, mutta jostain syystä neuvolatäti ei ollut sitä koskaan tehnyt vaan jättänyt sen lääkärin "huoleksi" että hän katsoo asian kun tapaamme, ja sehän oli monta viikkoa myöhemmin neuvolakäynnistä..
Lisäksi jokaisessa neuvolakäynnissä on pissa ollut kolmella plussalla +++ mutta sitä ei tutkittu koska on oletettu sen johtuvan munuaissairaudesta, josta todellisuudessa he eivät neuvolassa tiedä yhtään mitään! Laiskuutta sanon minä!

Lähete oli vihdoin ja viimein saapunut samanapäivänä kun oli nt-ultra..
Olen nyt 15+  ja NYT VASTA sain lähetteen itse labroihin ja SOITTOAJAN nkl:lle että katsotaan mitä labrat sanoo, eli ei fyysistä käyntiä että pääsisi juttelemaan kunnolla jonkun kanssa joka tietää näistä asioista kunnolla ja tarkasti.. (puhelu on tyhjää parempi mutta yleensä se ei ole sama asia kuin olla kasvotusten...)

Olen ollut monta viikkoa huolissani kun lääkitystä ei ole tarkistettu, ei verenpaine seurantaa ei mitään... (toki kotona olen itse kirjannut verenpaineita ylös jotta voin ne kertoa kun lääkäri soittaa.).

Eli minua jopa pyydettiin harkitsemaan luopumista raskaushaaveista riskien takia, mutta nyt ketään ei kuitenkaan kiinnosta mitä kropassani tapahtuu kun olen raskaana?! Onneksi en luopunut haaveistani, jos seuraaminen on muutenkin tätä luokkaa.

Toivottavasti puhelusta on jotain iloa ja hyötyä, ja toivottavasti tutkivat jatkossa hieman tiiviimmin! :)
Koska on tylsä fiilis kun tuntuu että on yksin vastuussa koko ajan siitä, että muistuttaa ja sanoo, että milloin minua tutkitaan, onko kaikki ok, tarvitsenko lisätutkimuksia?! He tietävät sairauteni, mutta en ymmärrä miksi ovat niin välinpitämättömiä? Luulisi että heitä kiinnostaisi lapsen terveys ja hyvinvointi kuitenkin..
Jos joku erityinen PLUSSA tässä nyt pitää mainita, on se, että sain kirjeen että tulevan rakenneultran suorittaakin erikoislääkäri. Eli ovat sentään huomioineet minut jollain tasolla :)

Toivottavasti tämä tästä. Nyt tekemään soittoajalle kysymyslistaa... :P

Terkuin,
Mea

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Repäisykipujako?

Muutama päivä sitten makoilin sohvalla… ja nousin siitä melko pikaisesti ”suorin vatsoin” ja tästä seurauksena oikealla puolelle alavatsaan n. munasarjojen kohdille tuli tosi kovaa kipuja, sellaista ”kramppimaista” ja jomottavaa... Kipu meni ohi nopeasti, mutta siitä asti siinä on ollut pientä jomottelua, ja esim jos nopeasti sängyssä vaihtaa asentoa, saattaa se vihloa enemmänkin.

Nyt samantyylistä vihlontaa on tullut myös vasemmalle puolelle, eli sekin jomottelee silloin tällöin mutta huomattavasti vähemmän..

Voiko nämä olla niitä ”repäisykipuja”?
Miltä niiden kuuluisi tuntua? Ja missä?

Olen ollut hyvin vähä kipuinen tähän mennessä, niin siksi olenkin hyvin ihmeissäni että mistä tämä jatkuva vihlonta ja jomottelu nyt tuli sitten.. ja tietenkin se alkaa heti huolestuttamaankin, vaikka tuntuu että kaikkialla aina vakuutellaan, että jos kipu ei ole jatkuvaa ja kovaa, eikä ole vuotoja, kaikki ok...

Mutta siis, ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia repäisukivuista, tai muista jos joku muu vastaisi paremmin kuvaustani?! :D


T. Mea

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Pinnasänky haaveilua

Jo kauan ennen kuin lastenhankinta oli ajankohtainen puheenaihe meidän parisuhteessa olin ihaillut ohimennen kuvia joissa oli sellainen "ovaali" pinnasänky. Joskus jossain Kodin1:ssä näytinkin ohimennen miehelle sellaista "tollasen mä sitten haluan ku meillä joskus on perhe".

No nyt sitten kun perhe on ajankohtainen asia, ja pieni uusi perheenjäsen olisi johonkin hyvä laittaa nukkumaankin (meille ei siis sitä äitiyspakkausta tule), niin aloin pian tutkimaan keskustelupalstoja hyvästä pinnasängystä.

Aluksi iski paniikki, keskustelupalstat oli täynnä tappelua siitä, mitä ominaisuuksia "hyvässä" pinnasängyssä oli; toisen mielestä se oli alas laskeutuva laita, toisen mielestä irtoavat pinnat.. Joku halusi ehdottomasti että pohjasäätöjä oli monta korkeutta, joku vaati että sängyssä tulee olla renkaat.. Apua!

Sitten muistin sen "ovaalin" ihanteeni... Keneköhän sänky se on? ja Millainen?

No juu, sehän löytyi nopeasti ja helposti: Stokke mini ja sleepi.
Niin suloinen, ainakin omaan silmään. :)
Väri haaveina valkoinen tai tummanruskea.


Nämä kaksi kuvaa vepsalainen.com

En todellakaan tiedä mitä ominaisuuksia haluan ja tarvitsen lapsen pinnasängyltä, sen kun näkee sitten käytössä. Uskon että renkaat on ihan kiva plussa tässä mutta tiedä sitten onko oikeasti.. heh.

Ainoa mihin sängyssä en ihastunut, oli hinta! ja tähän pitää ostaa kaikki erikseen ellei osaa itse tehdä mitään "lisäosia"...

Nyt onkin vahdist huuto.netissä, tsekkailen tori.fi:tä ahkerasti ja lastentarvikeliikkeiden alennuksia :) Ehkäpä jostain tulee hyvä diili!
Ebaysta huomasin että saa halvalla ostettua "lisäosia" eli sänkyyn sopivia reunapehmusteita, verhoja yms jos ei halua hankkia täyshintaisena, ja näyttää huuto.netissäkin liikkuvan stokken tavaraa näin yleisestikin todella paljon.. eli eihän sitä tiedä mitä kaikkea tulee vastaan :)

Mun rakkaus kuva <3  täältä.

Kuva täältä.



Millasiai pinnis haaveita siellä on?
Mitä ominaisuuksia haluat omalle pinniksellesi?

Terveisin,
Mea

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Omia juhlamekko ajatuksia asusteineen

Meillä on tosiaan yhdet häät tälle kesälle, jonne haluan panostaa kovasti koska kyseessä on erittäin rakkaiden, läheisten ihmisten häät.. <3 (+ rakastan laittautua ja pukeutua juhliin ;))

Olenkin selannut jo kuukauden nettiä edes takaisin ja pohtinut mitä pukisin... ja eilen vilauttelinkin kaikkea mitä olen selaillut, niin kevyen tyttömäisiä vaatteita kuin konservatiisempaakin juhlapukeutumista...

Oma hääjuhlapukeutumiseni ei ole koskaan mitään värien ilotulitusta, tykkään nimenomaan häihin pukeutua hillitymmin ja konservatiivisemmin. Omistan kyllä paljon hyvinkin värikkäitä juhlamekkoja villeillä kuviolla ja jopa intialaisilla mausteilla, mutta näitä puen yleensä "rennompiin" kesäjuhliin, tupareihin, synttäreille.. yms.

Muuten omia lempivärejä on: Valkoinen, Harmaa, Beige, Ruskea, Vaaleanpunainen, Sininen... Eli aika mitäänsanomatonta ;) sitten välillä innostun oikein värikkäistä ja rohkeistakin vaatteita, ja erityisesti koruista! :)

Noh mutta palatakseni suunnitelluihin häälookkeihin joista näillä näkymin jonkin toteutan:



LOOK 1:
Mekko Newlook, Ballerina Newlook, Korkokengät ebay.co.ukBolakoru Raskauskeiju.fi, Ruusu korvakorut H&M, pisrakorvakorut Bijou Birgitte, kimallelaukku Newlook.


LOOK 2:
Hopeinen pitsimekko Tiffanyrose.comHopeiset roikkuvat korvikset Newlook, Nappi"timantti"kovikset Glitter.fi, Käsikoru Kalevala Koru Pore Kultajousi.fiHopeinen paljettipussukka Etsy.com, satiinilaukku korulipas.fi, t.harmaa timanttilaukku fabworld.co.uk,  Iso swarovski bola lastentarvike.eu, kaunis ketju bolalle lastentarvike.eu, Marc Ellis korkokengät Zalando, mattaharmaa korkokengät kiiltoreunoilla kuva täältä, Ballerinat kuva täältä.



LOOK 3:
Harmaa mekko Esprit, Isot kierrekorvakorut swarovski Laatukoru, swarovski nappikorvakorut macys.com,  GlitterHeart bolakoru bolakorut.fi, Käsikoru netanttila.fiPier One korkokengät Zalando, Matalat satiinikengät kuva täältä, Glitter korkokengät korkokengat-saappaat.com, Harmaa-timanttilaukku Ninka.fi, pieni kimallepussukka Amazon.com, helmisydänlaukku etsy.com.



Näillä näkymin siis joku näistä kolmesta mekosta nähdään häissä päälläni. :) Mekkoihin sopivia asusteita löytyy jo jonkin verran omastakin takaa mutta jotain pientä voi katsoa joskos kaupasta hankkisia somisteeksi.. :) hmm!


Terkuin,
pohtiva Mea.


ps. en edelleenkään hyödy linkkien klikkailuista mitenkään, laitoin ne teitä helpottaakseni :)

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Äitiysjuhlamekkoja kesän juhliin

Olen haeskellut jo pidemmän aikaa sopivaa mekkoa tulevan loppukesän juhlaan, häihin, ja tällaisia kaikki ihanuuksia olen bongaillut netistä:

Tiffanyrose.com













Huomenna voisin vilauttaa pari valitsemaani mekko vaihtoehtoa... :)


Terkuin,
Mea


ps. en hyödy mitenkään linkkien klikkailuista, haluan vain helpottaa ihmisten kulkua netissä jos näistä sivuista joku kiinnostaa! :)





perjantai 11. heinäkuuta 2014

Ensimmäinen viikko töissä loman jälkeen HUH!

Tässä fiilikset heti ekalta päivältä mitä kirjoitin ylös:

Huhhuh ei hyvältä vaikuta..
Eka työpäivä takan 2vkon loman jälkeen ja päin peetä meni.

Lomalla kun on saanut pötkötellä vaakatasossa kun siltä tuntuu, syödä sopivassa rytmissä ja olla vaan niin pahoinvointikin helpotti yllättävän hyvin loman aikana.
Aamupahoinvoinnit oli loppulomasta jo kokonaan pois, iltaisin satunnaisesti jos väsytti kovasti. Päivisin melkeinpä vain jos ruokaväli pääsi liian pitkäksi.
Väsymys toki vaivasi, mutta mikäpä siinä kun heittäydyit sohvalle ja nukuit.

Töissä alkoi heti aamupalan jälkeen pahoinvointi, välillä oksetti ihan hirveästi. Piti vaan hengitellä työpisteellä rauhassa ja olla, tekemättä mitään.
Kauheasti teki mieli makaamaan, mutta minnepä toimistossa menet?
Tuntui että vatsa oli ihan lytyssä istumisesta ja tykkäsi huonoa tästä. Myös työpöydän reuna painoi vatsaa, hyvää asentoa oli hankala löytää.
Ja kuin kirsikkana kakun päälle, alaselkä- ja häntäluu kivut alkoivat vaivata että istuminen oli hankalaa ja töihin keskittyminen hankalaa jatkuvan jomottelun takia. Kävin käveleskelemässä pitkin työpäivää, se helpotti hetkeksi, mutta en voi tietenkään hillua koko ajan pois työpisteeltä.

Lounaan jälkeen alkoi aivan hervoton päänsärky, särki niin kovin ettei omia ajatuksia kuulut saatikka olisi voinut katsoa näytölle. Siinä sitten kärvistelin pari-kolme tuntia ennenkuin pääsin kotia... Ruokakaupassa hedari jatkui, mutta lieveni hiljalleen, mutta alaselkää särki, väsytti ja pyörrytti...
IHANA se hetki kun pääsi pötkölleen sohvalle, sai hetkeksi sulkea silmät, ja ihana mies teki ruoan tällä välin ah! <3

--

Mites se viikko muuten meni?

No, Ihan ok. :)
Seuraavana päivänä selkää särki jo huomattavasti vähemmän, aamupahoinvointi hellitti parissa päivässä ja ruokarytmi löysi taas paikkansa :)
Päänsärytkin onneksi helpottia parissa päivässä, väsymyskin pysyi poissa kun kiirettä piti.. tosin se väsymys iski sitten perjantaina töiden jälkeen, kun piti ottaa parin tunnin päikkärit että jaksaa ;)
Eli taisi olla vaan lomaltapaluu stressiä ;) vaikka mielummin edelleen makaisin kotona sohvalla niin ihan ok:sti tuo nyt meni, katsotaan miten taas ensi maanantai... ;)

Viikonlopun pohdinnassa kesän juhlamekot/vaatteet ja asusteet raskaana olevalle!

Terveisin,
Mea

torstai 10. heinäkuuta 2014

Sokerirasitus - Rajoja hipoen

Tiistaina aamuna mulla oli varattu sokerirasitus klo 7.20 läheiseen labraan.
Ohjeissa oli, että paastoaminen 10-14h – itse paastosin 10h 30min.

Aamulla paaston jälkeen olo oli ok eikä käynti mitenkään ”pelottanut”…

Labrassa oli tosi vähän ihmisiä (loma näkyi sielläkin) ja pääsin sisään jo 7.15.
Verikoe ja sokerilitku naamariin (oli muuten ihan hyvää :D….)..
Ohjeet oli että nukkua ei saa, ei oksentaa eikä poistua labrasta. Ok.

No sittenhän se alkoi, alle vartissa, etominen, huonovointisuus ja kakominen… hiki vaan valu otsalta kun yritti olla paikallaan ettei okseta lisää. Piti olla puolimakaavassa asennossa koko ajan, ja se olikin tosi helppoa niissä ”mukavissa” labran odotussohvilla. Asento oli hankala ja alkoi pian rasittamaan si-niveltä ja särkemään selkää muutenkin… Mutta jos asentoa vaihtoi, meinasi laatta lentää.

1 tunnin jälkeen otettiin uusi verikoe ja taas odottelemaan… toinen tunti oli ihan yhtä tuskainen, ja kun kävin vessassa oli oksentamisen pidättelyssä ihan todellinen työ. Taas se tunti vierähti puolimakaavassa tuskaisessa asennossa.
Muut sokerirasitus potilaat istui ihan rauhassa kiemurtelematta paikallaan, lukivat lehtiä ja selasivat kännykkää.. Nolotti että minä venkuloin penkissä ja vääntelin naamaa (ettei oksu tuu! :D)…

Kun 3 verikoe oli ohi 1h päästä, pääsi pois.
(Tuloksia en heti saanut. :( )

Autossa söin heti yhden sämpylän ja join vettä. Olo alkoi helpottaan eikä pahoinvointia tullut enää loppupäivästä. Huh.
Mutta en toivo ihan heti joutuvani tuohon rääkkiin kuitenkaan uudelleen! puuh!

--

Keskiviikkona soitin sitten neuvolaan ja kyselin tuloksia.

Meni läpi rajoja hipoen.

Aamun eka arvo 5.1 (saisi olla max. 5.2)
1. tunnin jälk. 9.7. (9.9)
2. tunnin jälk. 8.0 (8.3)

Eli hyvin rajoja hipoen meni, ja sainkin vähän noottia puhelimessa (lempeästi!)... Suositus oli siitä huolimatta että diabetes- diagnoosia ei tullut tutustua raskausajandiabetes ruokavalioon ja suosituksiin, ja mielellään noudattaakin niitä. (+ joudun näillä näkymin myöhemmin rasitukseen uudelleen...).

Kotona löytyy printattuna ohjeet ja netissäkin on runsaasti lisää tietoutta. Voisin kirjoitella näistä tarkemmin lisää myöhemmin :)

Vaikka en ole todellakaan ylpeä arvoistanit, olen huojentunut. puuh!




Terkuin,
Mea

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Miksi se oma aika ei kulje eteenpäin?

Tuntuu kun seuraa muiden blogeja, että juuri kun joku kertoo käyneensä rakenneultrassa sitä pohtii että "Mitä? Nyt jo, vastahan se tuli raskaaksi" tai kun odotellaan synnytyksen alkamista viimeisillä viikoilla, sitä ihmettelee että vastahan se oli rakenneultrassa..

Monet myös itse kirjoittavat blogeissaan että raskausaika on mennyt hirveää vauhtia ja vain hujahtaa ohi.. Siis mitä mä teen mun raskaudessa väärin? :D
Mun aika matelee. Matelee ja matelee. Musta plussan saannin jälkeen viikolle 12 pääseminen oli aivan tolkuttoman pitkä ja hidas aika, ja kun se lopulta koitti ja nt-ultrakin oli, ajattelin, että noh, tästä se lähtee, nyt se sitten mene kuin vettä vaan..

Ja paskat! Nyt mennään VASTA 14+ ja päivät vaan jumittaa ja jumittaa... raskaus ei etene mitään hurjaa tahtia, tuntuu että samassa poljetaan koko ajan.

Ehkä mulla on liian vähän tekemistä päivisin? Ajattelenko asiaa liikaa niin se tuntuu ikuisuudelta?

Mä haluaisin että aika vaan liitäisi ja oltaisiin jo rakenneultra ajassa ja pääsispä kohta jo äippälomalle yms mutta ei, yksikin viikko tuntuu kuukauden pituiselta vellomiselta...

Eikö kenestäkään muusta tunnu että aika ei vaan kulje? Mitään ei tapahdu?
Plaah! :D



Terkuin, 
Mea

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Tutum-tutum-tutum-tutum

Eilen 14+1 sain vihdoinkin kuuluviin ah niin rakkaat, pienokaisen sydänäänet <3

Kyllä tuli helpottunut ja liikuttunut olo, kun sai ne kuuluviin. Eikä kestänyt kuin alle minuutti että onnistuin, hih! Syke 156 <3

Toivottavasti saan jatkossakin ne kuuluviin helposti :)

Meillä on Hi bebe doppleri, tilattiin se rokkibeibi.com:ista, mutta en nähnyt doppleria siellä enää myynnissä. Mukana tuli sekä iso, että pieni purkki geeliä. :)





Miksi juuri tämä doppleri?
Erityisesti halusin kunnon näytön ja sen, ettei ääntä tarvitse kuunnella napeilla, vaan kuuluu molemmille yhtäaikaa kaiuttimesta :) ja hauska plussa oli, että sydänäänet voi nauhoittaa koneelle piuhan avulla :) Tätäkin tullaa varmana vielä kokeilemaan.

Terkuin,
Mea


ps. täällä työviikko aloitettu loman jälkeen.. EI todellakaan ole herkkua!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Raastava väsymys

Sen lisäksi tosiaan että olen viime aikoina kärsinyt pahoista unista, on seuraani tullut aivan tolkuton, raastava väsymys. Se alkoi loman loppupuolella ja viimeisinä päivinä nukuin n. 10h yöunia ja lisäksi taistelen heräämisestä asti uudelleen nukahtamista vastaan koska väsymys on niin lamaannuttava. Usein nukunkin päivällä päiväunet vielä lisäksi.
Hassua, väsymystä oli alusta asti vkolle 12 saakka, sitten helpotti, ja nyt alkoi ihan pommina uudelleen 13+4 aikoihin ja tosi hurjana.

Tänä aamuna heräsin 07.35 ihan itse, ilman että väsytti, söin aamupalan, touhuilin hetken, nyt klo 08.37 olen ihan rättiväsynyt ja haluaisin mennä takaisin nukkumaan, pää tuntuu tunkkaiselta ja haluan vaan makoilla... Monta päivää ollut nyt tätä! Ja kun en mene takaisin, väsymys alkaa piinata tuntien kuluessa ihan hulluna, ja usein iltapäivästä olo on jo ihan mahdoton.. puuh!

Olen syönyt hieman rautaa sisältäviä ruokia viime päivinä, jos se auttaisi. Lisäksi olen lisännyt vedenjuontia, ja pidentänyt hieman kävelylenkkiä iltaisin, katsotaan alkaako auttamaan. Olo on jotenkin hurja, ei enää juuri pahoinvointia mutta väsymystä senkin edestä.. huh!

Mikä teillä on auttanut raastavaan väsymykseen? Vinkkejä otetaan vastaan! :)


Terkuin,
Mea jota vaivaa koko ajan jokin! :D

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Jatkuvat pahat unet riesana, mikä neuvoksi?

Taisinkin jossain vaiheessa kertoa että näin hieman kurjia unia kun mies oli työmatkalla..
Ne rauhoittuivat kun hän tuli kotiin. Eli varmaan alitajuista stressiä ja huolta.

Nyt viimeiset pariviikkoa olen nähnyt aivan jatkuvasti pahoja unia. Nyt niitä alkaa oleen jo siinä määrin että ne syö energiaa, kun joka yö herää hiestä märkänä tai itkuisena pahoista unista, ne syöpyy mieleen tarkasti ja ovat mielessä päivälläkin. Mieli on alkanut madaltumaan unien myötä ja nukkuminen alkanut arveluttamaan.. Nukun hyvin ja pitkiä öitä mutta nyt lähinnä ajatuskin nukumaan menosta kiusaa jo.

Unet eivät liity mitenkään vauvaan. Yhdessäkään unessa en ole ollut raskaana, tai minulla ei ole ollut lapsia, ainakaan että unessa olisin näistä tiennyt.

Pari esimerkki unta:

Uni 1:
On kaunis kesäpäivä ja mieheni tekee puutarhatöitä pihalla. Olen meidän kodin terassilla. Mies huutaa minua luokseen, kirmaan kovaa vauhtia, kunnes yhtäkkiä astun juoksuhiekkaan ja alan vajoamaan kovaa vauhtia.. Tunnen kuinka ruumis puristuu hiekkaan ja en saa enää henkeä.. Mies tulee hiekan reunalle ja pyytää ojentamaan käden että auttaa ylös, kädet ovat väsyneet ja tunnottomat, tuntuu etten jaksa nostaa niitä ylös, vajoan syvemmälle, pelkään että hukun, rintaa painaa ja henki loppuu..
Saan kuitenkin käden ylös mutta käteen sattuu, mies vetää minut sieltä pois. Uni loppuu.

Uni2:
Olen mieheni kanssa kaupungilla kiertelemässä, ilmeisesti Lontoossa. Yhtäkkiä menemme Dorothy Perkinsin liikkeeseen (nimikin jäi unesta mieleen vaikka en ole koskaan edes ollut täällä; aamulla jopa googletin tämän että mikä se on :D) joka paljastuukin vammaisten hoitokodiksi. Huomaan nyt, että mieheni on pyörätuolissa ja pahasti vammautunut, ja hänellä on (uni tietoisuus!) jonkinlainen halvaus. Hän ei puhu mitään, mutta itkee kun luulee tietävänsä ettei parannu halvauksesta koskaan... Yritän silittää häntä, rohkaista ja sanoa, ettei voi tietää, elä anna periksi (olen itse kärsinyt oikeassa elämässä kasvohalvauksen ja parantunut siitä, sitä unessa ajattelin!). Hän luulee, että jätän hänet sinne hoitokotiin ja itkee...
Lupaan etten jätä.  Mutta uni loppuu... ja herään mielessä miehen itkevät silmät ja suuri tuska ja huoli joka niistä kuvastui.


Eli olenkohan jotenkin ahdistunut? väsynyt?
Olen ollut lomalla kohta 2viikkoa ja silti näen tällaisia unia? Jostainhan nämä tulee?

Onko muilla tällaisia? Miten olette rentoutuneet, ja saaneet hyviä unia mieleen?

Yritän ajatella päivisin hyviä asioita, syön hyvin, nautin, ajattelen KIVOJA vauvajuttuja, tulevaa vauvanhuonetta, nimiäisjuhlia ja kaikkea kivaa.. silti yöt on tuota tasoa?! WTF!?!


Terkuin,
Kyllästynyt Mea 
14+0 (jee!)

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Hyeenan Beebi-SLÄMÄRI 2014


Kiitos hauskasta slämäristä Hyeena ;)

--

Hyeenan Beebi-SLÄMÄRI 2014


Oma ikäsi
Allmost 30 ;)

Monesko lapsi
Ensimmäinen

Missä kuussa on laskettu aikasi
Tammikuussa

Raskausviikko
13+6

Viikon parhaat hetket
Kun ei ole aamu/iltapahoinvointia :D Viikonloput kun saa levätä.

Onnellinen vai ailahteleva
Sekä että. Välillä tulee onnen kyyneleitä kaikesta ilosta, välillä ollaan ihan pihalla kuin lumiukko koko maailman menosta, haluais vain nukkua ja lööbaa sohvalla, tuijotella ulos ikkunasta.

Koska kerroit perheellesi ja ystäville
Parhaalle ystävälle heti plussasta, molempien vanhemmille kun oli KU epäilys ja joutui leikkaukseen, muulle lähiperheelle (sisarukset) heti leikkauksen jälkeen koska uutiset olikin iloisia :) Muille ystäville hiljalleen kun on tavattu.

Alkuraskauden oireesi
24/7 etominen, vellominen mahassa.

Nykyiset oireesi
Päänsärky, ajottainen pahoinvointi, selkäkivut pitkästä seisomisesta, väsymys, pahat unet :(

Raskausarpia
Löytyy, mutta niitä olikin jo läskienki takia, uusia ei ole tainnut tulla. :)

Nukkuminen
Nukkumaan klo 21-> viim. klo 22. Nukun n. 9-10h mielellään jos mahdollista. Pahat unet kiusaa.

Raskauden aikaiset himot
Jäätelöllä ja luonnonjogurtilla voisin elää <3

Raskauden aikaiset ällötykset
Kaikki lämpimät ruoat, lähes kaikki lihat. Valitettavasti v.sipulipatongista pahoinvointia :'( Mun herrrrrkkuuuuu!

Vauvan liikeet
Ei vielä tunnu.

Näkyykö
Heh. Näkyy jos osaa katsoa. Luulen että 90% katsoo vaan mun syöneen liikaa ;) mutta on se maha muuttanut muotoaankin :)

Tekonimi
Ei ollut.. Tuli Ninja kun ei löytynyt ekassa ultrassa. Pulla <3

Teidän biisi
mm... ei kai oo vielä?!.... :D

Hankitut äitiysvaatteet
on mekkoo, tunikaa, paitaa, leggarii, farkkuu, hametta, tuubitoppii, neuletta, collegee.. kaikkee on ja löytyy ja lisää hankitaan! <3 Vaatefriikki joka ei mahdu enää omiinsa! :D LOL

Napa sisällä vai ulkona
Vielä ainakin sisällä. Syvä napa.

Mahtuvatko sormukset edelleen sormeen
Vielä mahtuu!

Lirahteleeko
Ei ainakaan vielä! :)

Tiedättekö sukupuolen tai aiotteko ottaa selvää
Aiotaan ottaa selvää. Oma veikkaus Poika. Mies ei veikkaa.

Miten raskaus on muuttanut kehoasi
Ei vielä kauheasti, mahan muoto hieman muuttunut. Näppylöitä selässä/rintakehässä jonkin verran. Iho normaalia kuivempi.

Ennakoivia supistuksia
Ei vielä.

Pelottaako synnytys
Jos sanon että yritän olla ajattelematta asiaa, kertooko tarpeeksi? :D

Millaista synnytyskokemusta toivoisit
Nopeaa ja kivutonta, sellasta että HUPS se vaan luiskahti sieltä ulos kotona eteisessä ;)… 
Kaikki otetaan vastaan mitä helpotukseksi annetaan, toivon että kaikki menee hyvin ja olisi mukava henkilökunta; pelkään inhottavia ihmisiä ja se voi vaikuttaa synnytyksen kulkuun jos sattuu paskapää kätilö kohdalle… Jännä nähdä.

Aiotko imettää
Aion yrittää, mutta katsotaan miten käy, en usko että otan stressiä vaikkei onnistuisikaan.

Odotuksen virstapylväät
Viikon 12 ylitys, nt-ultra, seuraavaksi rakenneultra ja sitten se että tulee kokoaikaiseksi :)

Raskaustoteemi
Say what?

Viikon viisaus!
Lepää niin paljon kuin voit, elä koe huonoa omatuntoa jos et jaksa imuroida koko ajan ja olla superduperMOM vaan ota rennosti! <3


Terkuin,
Mea

torstai 3. heinäkuuta 2014

Katja Kessler: Äidiksi

Monien suosituksesta, en voinut vastustaa, tilasin netistä taas vauva/raskauskirjan ;)

Kirja on Katja Kessler : Äidiksi.


Adlibriksen sivuilta:

"Kirja tulevalle äidille, opas elämän tärkeimpään muutokseen. Kaunis lahjakirja, joka on ilo antaa ja onni saada.Äidiksi on kaunis ja erilainen odotusajan kirja uudelle äidille. Raskausaika on yhtä tunteiden sekamelskaa täynnä onnea, ihmetystä, pelkoa ja kysymyksiä. Kirja pyrkii vastaamaan uuden äidin tärkeisiin kysymyksiin parhaalla mahdollisella tavalla.Kirja on jaettu luvuiksi odotuskuukausien mukaan ja jokainen luku käsittelee jotain odotuskuukaudelle sopivaa teemaa: hormonien heilahtelua, ruokavaliota, supistuksia. Milloin uskaltaa hankkia vauvanvaatteita? Mitä ajatuksia ensimmäinen ultraääni herättää? Mitä kehossa tapahtuu raskauden aikana, entä raskauden jälkeen?Kirja käy huolellisesti läpi raskauden eri vaiheet varhaisista merkeistä neuvolakäynteihin ja synnytykseen. Kirja ei kuitenkaan lopu lapsen syntymään vaan vauvan ja äidin matkaa seurataan synnytyksen jälkeen vauvan elämän kymmenen ensimmäistä kuukautta. Tärkeän ja ajankohtaisen tiedon rinnalla kirjassa seurataan nuoren äidin, Mayan, raskauden etenemistä ja esikoisen syntymää."


Se on ihana! <3

Kirja oli ohuessa muovissa ja kun avasi niin pelkkä kansi oli jo ihana! Kruunussa oli pikku "timantit" ja vasemmalla oleva kuvionti on samettimaisen pehmeää. hih! Jotenkin ylellinen!



Kirja on selkeä, värikäs, mitään peittelemätön. Tykkäsin kirjasta välittömästi. :)
Siinä on mukana kaikkia pieniä "luukkuja" "kuoria" tms joissa on irrallisia tietolappusia yms joita on hauska katsella ja selailla.





Mukana on myös tarkka valokuvaus raskausvatsan kasvamisesta, rintojen muuttumisesta, ja miten kroppa palautuu raskauden jälkeen. Kiva että on kirja, jossa ei peitellä, saa tutkia ja ihmetellä.




Kirjassa on myös täytettäviä sivuja vauvasta sitten jos haluaa, mutta en vielä tiedä alanko itse kohtia täyttämään, koska hankin kuitenkin vauvakirjan :)


ja yksi parhaita puolia vielä se, että kirjassa on nauha jolla voi jättää merkin missä menossa, helppo jatkaa siitä mihin jäi ilman kirjanmerkkejä ;) Pieni juttu mutta suuri ilo! :D


Nyt Minulla löytyy nurkista tämä kirja, Suomalainen Vauvakirja, ja vauvan valokuvauskirja :D... palaan tähän jälkimmäiseen sitten taas vähän myöhemmin :)


Terkuin,
Mea