Olen pohtinut nimittäin kovasti tätä kovasti somessa kiisteltyä kummi asiaa nimijuhlien yhteydessä. Jossain keskustelupalstoilla väitettiin, että kummius ei ole alun perin kristinuskosta periytynyt vaan sillä on muutakin historiaa, MUTTA kukaan ei tietenkään kertonut MISTÄ on moista lukenut, tai antanut linkkiä ;) Anyone?
Itse kun olen googletellut asiaa, löydän vain sivuja jossa kerrotaan kummiuden perinteistä kristinuskossa.
Kirkko ja kaupunki sivulta poimittua:
” Kummiudella on kristinuskossa pitkät perinteet. Raamatussa kummeista ei puhuta, mutta kummiuden käsite tunnetaan jo alku- ja varhaiskirkon ajoilta. Tuolloin kaste oli useimmiten aikuiskaste ja kummiksi valittiin yksi ainoa henkilö, jonka tehtävä oli tukea vasta kastettua kristillisessä elämässä ja perehdyttää häntä uskon oppeihin. Suomeen kummikäytäntö vakiintui sitä mukaa, kun kristinusko juurtui maahamme valtauskonnoksi eli 1200-luvulta lähtien.”
Itse koen, että haluaisin lapselle edes jonkun/jotkut ”aikuiset ystävät”, tukihenkilöt vanhempien lisäksi, joiden kanssa voisi tehdä kivoja juttuja, olisivat mukana lapsen elämässä, ja lapsi voisi heille jutella.
Ja me emme halua ”kummeja” lapselle sen takia, että lapsi saisi rahaa ja lahjoja (kuten osa tuntuu ajattelevan), vaan että olisi muitakin aikuisia joihin muodostuisi luottamussuhde ja oppisi heidän kanssaan uusia asioita, ja voisi tehdä ehkä juttuja mitä kotona ei tehdä (esim. kaveri opettaa omaa kummilastaan kalastamaan, kummilapsen perheessä ei harrasteta veneilyä eikä kalastusta), eli saisi kokemuksia.
Olisi myös mukava opettaa lasta muistamaan läheisiin myös perheen ulkopuolelle, eli tehdä ”kummeille” joulukortteja ja muita juttuja.
Koska kirkkoon ei kuuluta niin sen kaltaisia kummeja emme voi ottaa, ja tuntuu kauhean vaikealtakin alkaa selittelemään lähisuvulle että kyseessä on ei-kirkollinen tilaisuus mutta otamme kuitenkin kristinuskoon liittyvän kummiperinteen meillekin tms. en tiedä, kuulostaa taas niin hankalalta ja selittelemiseltä, että pelkään että koko hommasta tulee farssi.
Ja en toisaalta myöskään halua, että lapsi joutuu aikanaan selittelemään kavereille, että ”miten hänellä voi olla kummeja vaikka ei kuulu kirkkoon”…
Miten olette hoitaneet/ajatelleet hoitaa ”kummitukset” lapsen elämään nimijuhlassa? Vai oletteko ilman kokonaan?
Meidän suvussa on perinteenä lapsen kasteen yhteydessä, että kummeiksi tulee aina molempien puolelta joku sisarus (niin pitkälle kun niitä riittää ;)) ja joku sukuun kuulumaton.
Tämä on toinen asia jonka kanssa olen usein tuskaillut… Miksi monilla kummi valitaan lähiperheestä? Eikö se lähiperheen kuulu ”automaattisesti” rakastaa lasta ja olla läsnä tämän elämässä ilman mitään kummisitoutumusta? Ainakin itse rakastan sisarusteni lapsia pyyteettömästi ja teen kaikkien kanssa juttuja ja haluan luoda hyvät välit heihin kaikkiin… olinpa sitten kummi tai en… ?!
Toki joillakin on paaaljon lapsia, niin onko hankalaa viettää aikaa vaikka 5 eri lapsen kanssa, kun voi ”suosia” sitä yhtä sieltä, koska on oma kummilapsi, eikä tarvitse panostaa kaikkiin? vai käykö ilman kummeutta niin, ettei ehdi olla kaikkien kanssa, eikä panostaa heidän kanssa olemiseen ja sitten ei synny parempia suhteita kenenkään kanssa?
Eli jos nyt haluttaisiin jonkinlaisia ”aikuiset ystäviä” lapsellemme, niin pitäisiköhän minun noudattaa suvun kaavaa, eli pyytää sisaruksista joku ja mieheni sisaruksista joku + ulkopuolinen.. vai pyytäisikö nimenomaan vaikka yhden ystäväpariskunnan suvun ulkopuolelta tähän tehtävään?
Miten olette ajatelleet tehdä, tai olette kuulleet tehtävän?
Onko teidän suvuissa ”kaavoja” tällaisiin juttuihin?
Miehen puolesta voimme olla hyvin ilmankin. Eihän monet kummitkaan ole missään tekemisissä lapsen kanssa, että eipähän tarvitse valittaa sellaisestakaan jos niin ikävästi kävisi…
Totta tuokin. mutta kiva olisi jotain luottohenkilöitä ottaa lapsen lähelle. Hmm. Tässä onkin pohtimista ;)
t. Mea
Kyllä, tämä uskonnottomuus ja kirkkoon kuulumattomuus ”mutkistaa” monia tuttuja asioita ja vaatii enemmän vaivaa, mutta itse henkilökohtaisesti en missään nimessä ”luopuisi omasta vakaumuksestani” vain että elämä olisi helpompaa ja toistaisi samaa kaavaa kuin muidenkin. Pitää vain etsiä hieman suuntaa… :)
Hyvin meidän häätkin sujui, ja sai paljon kehuja jälkikäteen kuin kaunis ja hyvin toteutettu tilaisuus oli, vaikka olikin siviilivihkiminen :)
