sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kesälomareissu ostokset

Tuhlari tyttö pääsi vauhtiin taas…

Reissiusta löytyi pientä ihanaa meidän tulevalle tyttöselle! <3

Miehen shoppaillessa ihan vain H&M:llä itselleen, sieltä tarttui ”itselleni” mukaan pieni kaunis sininen mekko kukilla ja valkoinen neulebolero. Valkoinen kaulusbody ja söpö college pinkillä tekstillä.

Kun eksyin muumimaailmaan kummilapsen kanssa, niin muumishopista lähti mukaan vauvansukkia 2kpl (ei kuvassa), vanhan roosan väriset ihanat pöksyt ja pinkki-värikäs muumi yökkäri/haalari :) nam!



Naantalin reissusta mukaan eksyi myös kahdet valkoiset röyhelösukat 0-6kk ja 6-12kk, eli ekalle vuodelle on juhlasukat valmiina tuli mitä tuli! :) hih! (Näistä ei myöskään kuvaa)
Haaveilen vielä röyhelö pikkuhousuista ja sukkahousuista.. tsih! <3

Olen myös haaveillut että ostaisin muutamia lastenhenkareita joihin saisin ihania mekkosia esille kaappiin! :) :)

Eniten ihastuttaa mamas&papas henkarit lastenhuone.fi:stä:







Tuleeko teillä vauvan/taaperon vaatteet henkareihin? vai pelkästään viikattuna?
Meillä varmastikin sekä että :)


t. Mea

lauantai 30. elokuuta 2014

Hää look

Noniin... vihdoin ja viimein pääsen tähän asiaan... :)

Hääpäivä oli kaunis.
Sopivan aurinkoinen muttei kuuma, ihana viileä tuuli vilvotti auringon alla seisoessa.

Häät oli n. kokoa 80 hlö, ja oli oikein sopiva :)
Häät olivat kirkossa, ja juhlat idyllisessä maatilamiljöössä.

Ohjelmaa oli sopivasti, hieman muttei liikaa. Perinteinen kimpun/sukkanauhan heitto oli, höystettynä hyvällä huumorilla.
Puheet oli kauniita mutta sopivan ytimekkäitä, tunnelma ei lässähtänyt :)
Ruoka oli erinomaista ja meidät alkoholittomat-vieraatkin oli huomioitu kivasti hyvillä mehuilla ja alkoholittomalla boolilla.
Illalla soitti bändi…

Mutta itse asiaan… ;)

Esittelin aiemmin 3 eri häälookia joita olin miettinyt..
ja yllätys yllätys, valitsin itselleni lookin joka herätti ehkä vähiten ihastusta ;) Eli hieman ylitseampuvan hienosto lookin pitsimekolla.



Mekkoni on tiffanyrose.comista, väri hopeaharmaa.
Mekko on i-h-a-n-a!!! Ei puristanut mistään, jousti ihanasti vatsan kohdalta, oli pehmeä ja istui täydellisesti :) Peitti sopivasti eikä mennyt liian lyhyeksi istuttaessa.





Mekon kanssa minulla oli hopea-kimallekoriste ballerinat (ulkomailta), jotka oli hyvä valinta koska häissä oli jonkin verran seisomista niin korot olisivat todennäköisesti minulla ainakin turvottaneet jalkoja :( niin ballerinoissa jalat pysyi parempana eikä muuten väsynyt niin kovasti.

Laukku oli hopea paljettilaukku, etsy.com.

Kaulassa swarovski bola hopeoidulla ketjulla.





Korvissa Glitterin ”timantti” korvikset.
Hiuksissa Glitterin ”timantteja”….
Kädessä Bijou Birgittestä käsikoru.



Mekko sai paljon kehuja, mutta itse olen sitä mieltä että mekko olisi ollut vielä ”Ihanampi” jos olisin varreltani hieman pienempi ja maha pallomaisempi. Sillä edestäpäin näytin vaan läskiltä :D Sivusta ehkä raskaana olevalta :D haha!....


Sellaset häämekko look fiilikset täällä... :) 
Tosi tyytyväinen olen omaan valintaani, nyt vain mietin että säilytänkö mekon varalta tulevaisuutta varten ;) vai myisinkö sen eteenpäin (on meinaa hyvin arvokas mekko!) jotta saisi vähän omiaan takaisin.. hmm!



T. Mea


perjantai 29. elokuuta 2014

Konsteja verenpaineen alentamiseen, vinkkejä otetaan vastaan!

Vaikka verenpaineeni on aina ollut koholla olevaa sorttia ja olen pääsääntöisesti tietoinen miten sitä voi kotikonsteinkin yrittää alentaa, päätin nyt kaikessa huolessani varalta vielä goolettaa, että olenko missannut jotakin, vai mitä vinkkejä netissä on, millä voisin edesauttaa lääkkeiden rinnalla omaa oloani, ja toivottavasti tällä turvata että myös se pieni siellä pysyisi matkassa vielä monta viikkoa. Huoli on kova, tuntuu että rintaa puristaa kun miettii että mitä tapahtuu jos paineet ei alene seuraavan 3 viikon aikana ja pysy alhaalla jatkossakin...

Päätin kasata järkevimmän kuuloiset netistä bongatut ohjeet tänne, niitä saa oikoa, antaa lisä vinkkejä tai teilata jos on jollakulla parempaa tietoa ;)

HUOM! nämä ovat poimittuja netistä, eivät lääkäriltä saatuja ohjeita!

* Suolan puolitus nykyisessä ruokavaliossa
* Liikunnan lisääminen vähintään 3x vko. (monet suosittelivat 30min-1h/krt liikkumista)
*Tupakoinnin lopetus
*Alkoholin vähentäminen/lopetus
*Painonpudotus -> Eli myös terveellinen ruokavalio käyttöön!
*Kovan rasvan vähentäminen ruokavaliosta
*Stressin vähentäminen
*Ei salmiakkia!

*Suosittelu foolihapon ja magnesiumin käytölle, ja karnosiinin.
*Lisäksi suositeltiin lesitiinirakeita
*Jossain suositeltiin Aroniaa ja punajuurimehua.
*Arginiinin kerrottiin alentavan verenpainetta: hyviä lähteitä:
Pähkinät, täysjyvävilja, seesamin siemenet, sipuli ja riisi.
*Granaattiomena
*Oliivinlehtiuute


Mitä itse aion nyt tehdä?

Lisätä liikuntaa. Nyt liikun muutaman kerran viikossa 30-45min, nyt aion ottaa alkuun ainaki päivittäisen 30min käyttöön ja kohottaa sitä pikkuhiljaa. Satoi tai paistoi.

Vähennän ruokavaliosta vaalean leivän ja leikkeeleet (turhaa suolaa), ja lisään tilalle kasviksia/hedelmiä/marjoja.

Tarkistan vitamiinien saantini ja määrät että tarviiko jotain lisätä.

Levätä.


Onko teillä omakohtaisia kokemuksia verenpaineen alentamisesta kotikonstein? Jotain vinkkejä?  onko mikään ylläoleva tuttu, granaattiomenan syönti tms? :D Kaikki otetaan vastaan! :)




T. Mea
21+6

torstai 28. elokuuta 2014

Päivä päivystyksessä

Kertoilin aamulla kun olen huolestunut jalkojeni turvotuksesta ja verenpaineiden noususta... Noh, soittelin neuvolaan, jossa neuvoivat soittamaan kätilöopistolle koska neuvolassa ei ole aikoja nyt saatavilla...
Kätilöopistolla olivat hieman vastahankaisia ottamaan vastaan, mutta lopulta antoivat ajan maanantaille.
Ei mennyt kuin hetki puhelusta, kun soittivatkin takaisin että lääkäri olikin toivonut paikalle heti..
Tein nopeat eväät laukkuun, söin pari sämpylää ja puin päälle että lähden. Taas puhelin soi. Soittivat kätilöopistolta että meneppäs sittenkin nkl:lle... :D

Menin nkl:llä jossa hetken ihmettelyn jälkeen pääsin tarkkailuhuoneeseen, jossa otettiin virtsa- ja verikokeet, kuunneltiin sydänääniä (hyvin kuului ja oli liike kannalla) ja mittailtiin verenpainetta pitkän aikaa; aina vaan uudelleen ja uudelleen.

Lopulta pääsin lääkärille, joka kyseli tarkkaan kaikenlaista, katsoi turvotukset, refleksit yms ja lopulta ultrasi pienokaisen; jolla kaikki hyvin ja virtaukset tasaiset. Siellä se nöpöliini potkutteli <3
Lääkäri kovasti toivoi että labratulokset olisivat ok ja ettei raskausmyrkytykseen viittaavaa olisi, sillä pienokainen on vielä niin pieni, ettei sitä voitaisi pelastaa tai pitää hengissä...  :'(  vaikka sen tiedänkin, en ehkä olisi halunnut kuulla sitä ääneen siinä tilanteessa...

Sitten söin välipalaa ja odottelin tarkkailuhuoneessa verikokeiden tuloksia...
Samalla sain taas kerran vrk keräysputelin mukaan jonka keräys aloitettiin jo päivystyksessä; palautus huomenna. (tosin tämä keräys ei minusta vastaa 100% ohjeita; syö ja juo normaalisti; koska olin päivystyksessä kuitenkin pitkän ajan ruoatta ja juomatta ja vielä oli parin tunnin kotimatkakin apteekin kautta yms...)

Lopulta sain tulokset. Arvot oli hieman nousseet esim. krea 88-> 95 ja verenpaineet oli lievästi koholla, niin sain uuden lääkityksen Adalat 10mg nykyisen lääkkeeni: Albetolin rinnalle ja lähes 3vkoa sairaslomaa; lepoa.
Toistaiseksi eivät nähneet syytä jäädä osastolle, mutta tilannetta seurataan kontrolli labroilla ja vrk keräyksillä sairasloman aikana; ja toki sitten voi itsekin soittaa/ja mennä takaisin jos olotilaan tulee dramaattisia muutoksia.
Hieman jäi epäselväksi että epäilevätkö jotain alkavaa raskausmyrkytystä vai ei... mutta pääasia että seurataan oli tilanne mikä tahansa. Nyt pitäisi yrittää olla stressaamatta täällä vaikka huoli on kova.

Nyt vaan aloittelen uuden lääkityksen ja lepään. Ja yritän toki omallakin toiminnalla alentaa verenpainetta; kevyttä liikkumista ja ruokavalio!


T. Mea





Jalka turvotusta ja verenpaineet koholla

Täällä ollaan taas eilisestä asti oltu kovin huolissaan...

Vaikka reissussa kärsin jonkin verran jalkojen turvottelusta, se oli jotenkin hyvin selkeää mistä ne tuli: monen tunnin automatkoja, paljon kävelyä, häissä seisomista, tai muumimaassa juoksemista.. Ilalla sitten turvotti ja särki.

Nyt turvotusta on alkanut olla töissäkin, PALJON.
Eilen vain toinen puoli oli turvoksissa, käsi ja jalka. Jalka oli niin turvoksissa ettei edes se pallukkaluu tuntunut nilkassa... pitkin iltaa pyörittelin nilkkoja, kävelin, suihkuttelin kylmällä, pidin koholla.. Koko iltana turvotus ei laskenut.
Iltapäivällä / illalla verenpaineet oli turhan korkeat n. 150/90 paikkeilla..
Nyt aamulla jalka oli normaali, ja vetäsin heti polvitukisukat jalkaan varalta... MUTTA verenpaineet on korkeat, aamun eka mittaus oli jotain 165/100.

Nyt on aamulääkkeet otettu, jään kotiin lepäämään, mittaan pian taas uudelleen ja sitten pitäisi varmaan vähän soitella neuvolaankin jos ei ole laskenut ns normaali tasolle.

Onko muilla ollut millaista jalkojen turvottelua töissä? Kuinka pahaa? Oletteko käyneet näyttämässä vai pitäneet normaalina?
Oma työni on toimistossa istumista, jossa toki pyrin liikkumaan ahkerasti ja nousemaan vähintään 2h välein pienelle jaloittelulle.. turvottelua on joskus toki ollut, mutta noin pahaa turvotusta ei ole ennen tullut, eikä todellakaan vain yksipuoleista turvotusta...

Ja tottakai kun olen hermostunut tästä, tuntuu että on hankala hengittääkin ja olo tuntuu entistä tukalammalta.. Noh, kun verenpainelääkkeet on otettu, pitäisi seuraava mittaus antaa jotain osviittaa oikeastikin jo!

Toivottavasti tämä olisi vain joku väliaikainen häiriö... mutta parempi silti levätä, soitella neuvolaan ja katsella asiaa... peukut pystyyn että kaikki olisi hyvin <3


Terkuin,
Mea

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Suomireissussa raskaana - fiiliksiä!

Meidän tämän kesän lomailu sijoittui suomeen, ihan autoilleen keskisuomeen, pohjoiseen ja hieman länteekin...



Suhtauduin pitkään autoreissuun hieman skeptisesti ja ihan hyvä niin, koska olihan se aika rankkaa.

Yhden päivän ajo n. 3h oli aika sopiva, hieman oli kankea olo mutta ei paha kuitenkaan. Tällä ajolla pysähdyttiin kerran jaloittelemaan ja vessaan. + syömään
Toisen päivän n. 5h ajo oli hieman liikaa, selkää särki aika kivasti ja loppuillan sai lepuutella… jalkoja hieman turvotteli. Tässä sama juttu kuin edellisellä; 1 kerran pysähdys.
Yhden päivän 8h ajo oli jo aika ikävä. Selkää särki, jalat turpos ja olo oli muutenkin hankala. Väsy oli kamala ajon jälkeen.  Tällä ajolla pysähdyttiin 2 kertaa, josta toisella kertaa syötiin kunnolla ja jaloiteltiin pitkään.

Silti ehkä jaloittelua oli LIIAN VÄHÄN! Useampi pysähdys olisi pitänyt tehdä, ehkä olisi auttanut turvotukseen? ja selkäänkin… venytellä hieman enemmän/useammin.
Eli vinkkinä muille, pysähtykää, liikkukaa!

Reissussa oli aika ajoin pahoinvointia kun rytmit oli sekavat, ruokailuvälit venyi liian pitkiksi ja välillä selvästi pitkien päivien uupumus aiheutti pahoinvointia… Laukussa kulki kyllä koko ajan fitness patukoita, suolakeksejä, välillä banaania tai sämpylöitä… :D mutta silti rytmit ei aina menneet kohdilleen.. *Ruokavinkki reissuun lopussa!

Hotelliaamiaisetkin alkoi tökkimään 4 päivän jälkeen ja kaipasi omia tuttuja aamupaloja <3 aamiaisen jälkeen piti saada aina hetki levätä ennen liikkeelle lähtöä muuten meinasi lentää oksu.. ja välillä olo oli aivan järkyttävä jos heti lähti matkaan… eli hotelliaamiaisilla tuli selvästi syötyä liikaa kun oli buffetti ja ei tiennyt tarkkaan millon taas syö..

Jalat oli paljon turvoksissa reissussa, paljon kävelyä ja kylässä istumista niin iltaisin turvotti.
Pyörittelin nilkkoja ja suihkuttelin jalkoja paljon kylmällä mutta välillä turvotus särki ihan kamalasti
:( tukisukat olisi ehkä auttaneet? Muita vinkkejä jatkoon?

Aamupainoon ei ollut tullut lisää kiloja reissusta vaikka ravintoloissa söi yms :)

Maha sai kovasti "taputtelu"huomiota kavereilta reissussa mutta voisin jakaa tässä hieman kuvitelmaa ja todellisuutta kun reissua ajattelin…

N. vuosi sitten kun alettiin tosissaan haaveilemaan että lapsi saa nyt tulla, muistan kuinka kotiseudulla katsoin kadehtivasti raskaana olevia naisia ja romanttisesti haaveilin seuraavasta kesästä kun saisin itse kulkea masu pystyssä kaupungilla ja nauttia katseista… mietin myös sitä kuinka ihanaa on mennä sukulaiselta sukulaiselle kylään (kuten aina) mutta puhua vauvasta ja saada vauvajuttuja lahjaksi* (*palaan tähän kohta!) ja oikein paistatella siinä onnessa ja huomiossa. Kun vihdoin tulin raskaaksi, oikein laskin kalenterista että milloin kesälomailemme kotiseudullani että minkähänlainen maha mulla on, mitä puen sinne päälle ja ah, mitä ihanaa sitten saan kun olen siellä…



Aaahahaha… todellisuus?
Ketään ei varmaan kiinnostanut kiviäkään kaupungilla mun maha + näytän edelleen aika läskiltä! enkä varmastikaan kaikkien mielestä raskaana olevalta, eli ei tullut ihastelevia katseita, haha! :D… sen lisäksi automatkat väsytti ja selkää särki kaupungilla käynnit, että ei paljon olisi kiinnostanut vaikka joku olisi katsonutkin :D…
Kyläpaikoissa kiinnostus vauvaa kohtaan vaihteli, esim. oma äitini ei kysellyt käytännössä mitään :D… eli vauva, äidin hyvinvointi ja minä, ei ollut pääaihe 1 kyläreissuilla :D…
ja en saanut ainuttakaan vauvalahjaa! En mitään uutta ostettua enkä edes sisaruksilta (joilla lapsia PALJON) mitään käytettyäkään.. kukaan ei edes tarjonnut mitään, ei ilmaiseksi eikä rahaa vastaan :D…
Eli se siitä romanttisesta ihanasta vauvanmaha-onnenhekuttelusta ja huomiosta :D aahahaha!
Vaikka nyt jo asialle nauran, myönnän suoraan että aluksi vähän itsekkäästi mutrustutti suuta se ettei huomiota tullutkaan tarpeeksi :P…

*Miksi kuvittelin että saisin kyläreissuiltani vauvalahjoja?
Jo lapselliset ystäväni ovat kovasti sanoneet, että voi se on ihanaa kun kaikki mummut ja papat + sisarukset ostaa jo hyvissä ajoin kaikkea ihanaa vauvalle ja ovat tosi innoissaan kun siellä käy, kyselevät kauheasti. Mummot ompelee kilpaa kestovaippoja tulevalle pienokaiselle ja neulovat kaikkea.. serkuilta tullut käytettyjä vauvanvaatteita kasapäin ja onnitteluja tulvii ovista ja ikkunoista… :D ja kun menee kaukaisemmilla sukulaisille niin siellä on valmiina kaikkea kun ei sitten välttämättä heti taas nää.. ja mummot jopa tyrkyttää rahaa vauvantarvikkeisiin…

Nii, ehkä muiden perheissä ja suvuissa, mutta ei sitte vissiin meidän ;)

Olen huomion vähyydestä ja vauvalahjojen puutteesta huolimatta erittäin iloinen että kävin reissussa, näin sukulaisia, ystäviä, rakkaita ja tuttuja.. <3 ja kavereilta sain paljon vauvamasu huomiota :)...
Nautittiin ihanat häät, ja suurinta plussaa ihana kahdenkeskinen aika miehen kanssa hotelleissa ja ravintoloissa… :)

Eli kaikenkaikkiaan ihan onnistunut reissu vaikka hieman rankalta tuntuikin selkäsärkyineen ja turpoavine jalkoineen :( Ihan heti en jaksaisi lähteä uudelleen reissuun.. MUTTA sellainen on jo tiedossa, siitä lisää myöhemmin! ;)

Piakkoin esittelyssä se häälookki ja reissuostokset!!! :)

T. Mea

* "Ruokavinkki" reissuun... (ihan itse ostettu ei mikään sponssi!!)
Meillä oli autossa oli mukana sähköllä toimiva kylmälaukku jossa oli eväitä ja juotavaa. Helpotus suuri, ei tarvinnut pelkästään mättää ABC:n tarjontaa…
ja sama hotellissa, kylmälaukussa pysyi hyvin eväät mukana; sai iltaisin iltapalaksi jogurttia vaivatta :) Laite toki hurisee hiukan mutta siihen tottuu nopeasti, tai sen voi laittaa hotellissa vaikka vessaankin pistokkeeseen ettei hurina kuulu! :)
Sitä ei ehkä ole tarkoitettu/suunniteltu käytettäväksi n. viikoksi kerrallaan, koska laukku alkoi kostua sisältä ja hieman haiskahtaa… mutta n.viikon se meni ihan hyvin kuitenkin :) Itse suosittelen sellaisille, joiden on ”pakko” syödä todella säännöllisesti, joskus jopa yölläkin ;) Helpottaa reissussa kovasti! :)

Dometicin kannettava CarryCooler-autojääkaappi on helppo ottaa mukaan automatkalle, mökkireissulle tai vene-retkelle. CarryCooler kylmälaukussa on tehokas kylmäeristys ja huoleton termosähköinen kylmäkoneisto, joka toimii 12 V akkuvirralla suoraan auton tai veneen tupakansytyttimeen liitettävällä pistokkeella. Ja mikä parasta, CarryCooler-jääkaappi toimii tarvittaessa myös verkkosähköllä mm. kotona, mökillä, leirintäalueella tai vaikkapa hotellissa lomamatkan aikana. Monikäyttöisyyttä lisää mukana oleva kevytkansi, jonka avulla CarryCoolerista saa kevyesti kannettavan kylmälaukun.
Testivoittaja Tekniikan Maailma -lehden numerossa 11/2013
Tekniset tiedot:
  • Väri: harmaa/valkoinen
  • Energialuokka: A.
  • Energiankulutus: 130 kWh/vuosi.
  • Tilavuus 25 litraa - sisälle mahtuu myös 1,5 litran pullot
  • Toimii 12 V ja 230 V integroidulla verkkolaitteella
  • Tehokas 48 W kylmäkoneisto puhallinjäähdytyksellä
  • Jäähdytys 20 °C alle ulkolämpötilan (ulkolämpötilan olessa max. +32 °C)
  • Myös lämmitystoiminto max. +65 °C
  • Akkuvirralla 12 V kätevä tupakansytytinliitäntä
  • Vankka, ja kestävä rakenne
  • Saranoitu kansi ja tukeva kantokahva
  • Mukana myös eristävä kevytkansi
  • Liitäntäteho: 48 W
  • Mitat:
  • Tuotteen mitat (KxLxS): 395 x 396 x 296 mm.
  • Paino: 4.8 kg




tiistai 26. elokuuta 2014

Ensimmäiset käsipotkut... < 3

Eilen illalla (21+2) sain käteeni ekat kunnon käsipotkut… < 3 :’ )
Kyllä hymyilytti mennä nukkumaan…
Tänäaamuna oli myös eka kerta kun pieni alkoi potkimaan heti herätyskellon soiton jälkeen..
Ihanaa kun potkut alkaa olemaan illan vika ja aamun eka fiilis <3

Mies ei ole vielä tuntenut kunnolla käsipotkuja, 90% ajasta sen verran hentoisesti potkii kuitenkin vielä, välillä pari mojovampaa..
ja ajoitus ei ole ollut ilmeisesti koskaan oikein sopiva :( pöh.
Toivottavasti mieskin pian saisi tuntea ne ihanuudet :) hih!



Terkuin,
Mea

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Puhti pois ja alkava viikko jänskättää!

Viimenen lomaviikonloppu on mennyt reippaissa meiningeissä Naantalissa vähän kylpyhommissa, shoppaillessa, muumimaailmassa yms. ja puhti on pois...

Ajattelin että sunnuntaina sitten heti kotiin tullessa kirjotan vihdoin lomakuulumisia ja kaikkea, mutta patzkan marjat.. nukuin automatkalla kotiin, oon syönyt ja maannut sohvalla, ottanut vastaan potkuja ja maannut sohvalla lisää... :D Oon niin uupunut... ei jotenki palaudu enää samallatavalla viikonlopun riennoista kuin ennen.. Ennen oli pääkipiä, nyt on selkä kipiä, jalat kipiät... :D

Sen lisäksi että oon ihan poikki, on melkonen stressi päällä... pomo soitti lomalla, että työtehtävät vaihtuu kun palaan lomalta, niin onko hieman pyörinyt mielessä tässä? Varsinkin kun tiedän ettei tulevat työtehtävät ole mieleen, moni asia tulee muuttumaan muutenkin; fyysisesti kiinteistö jossa työsktenelen, työkaverit, pomo, työaika.. Ei voi sanoa että olisin innoissani :( Tuskin tulee uni ensyönä, voi olla että tulee aika raskas viikko.

Nyt kyylätään BB loppuun ja yritetään hyviä yöunia :)


T. Mea


ps. Kaikki kummit sanoi "tahdon" ;) jee <3


perjantai 22. elokuuta 2014

Perjantai jännitys; Kummiksipyyntö kortit lähetetty eilen!

Kiitos kaikille vastauksista aiempaan postaukseeni nimijuhlista ja pohdinnoistani kummi asiaan..

Päätimme pitkän jahkailun päätteeksi pyytää lapsellemme kummeja. :) Koska halusimme lapsen elämään muitakin, erikseen ns osoitettuja turvallisia aikuisia jotka ovat lapsen elämässä mukana, ja joiden kanssa lapsella on varmasti hyvä olla, ja uskomme että pyytämämme ihmiset tuovat lapsen elämään paljon "elämän rikkautta" koska kaikki ovat hyvin erilaisia, erilaisilla taustoilla ja erilaisilla perheillä... ja mietimme että kummeudella on ns helpompaa saada lähemmät välit ja sitä tekemistä lapsen ja aikuisen välille, kuin sillä että "mennäänpä kylään näille ja näille perhetutuille" koska niitä perhetuttuja kyllä riittää...
Äh, olipas paljon ja sekavaa selitystä :P

Asiaan...

Askartelin viikolla 3 kummiksi pyyntö korttia, ja eilen niistä 2 lähtivät 1lk:n postissa matkaan.. eli pitäisi saapua tänään perille. Hieman kyllä jännittää, että kuuluukohan postin vastaanottajista mitään.


Ostin valkoisia korttipohjia, jotka taitellaan keskeltä avattaviksi.
Takakanteen viilsin kaksi viiltoa, joiden välistä pujotin silkkinauhan, jotta kun kortin avaa, silkkinauha ei tipu lattialle, vaan jää korttiin kiinni :)



Kun kortin avaa, valitsin jokaisella kortin reunoille omanlaisen koristepaperin koristeeksi...
ja jokaiselle oman "kummiksipyyntö runon"netistä joka sopi mielestäni juuri heille parhaiten (en ole mikään runomiekka...) ja laitettiin ultrakuva siihen mukaan...


Kortteihin käytetyt runot:


Lahjan parhaan jos lapselle antaa vois,
vierelle jonkun kulkua turvaamaan tois,
pölyt polvista pyyhkimään pois.
Onnea, iloa ihmeitä koettavaksi,
hyviä hetkiä kera rakkaiden elettäväksi,
kaiken tään pienelle lahjaks sois.

-

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä 
- ne eivät suinkaan lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea. 
Lähtisitkö pienokaisemme kummiksi valaisemaan hänen matkaansa? 
Hänet lämpöisenä pitäkää sydäntänne vasten. 
Turvallisuus tärkeää on maailmassa lasten.

-
Askeleet lapsuudesta nuoruuteen 
kaipaavat tukijaa, ymmärtäjää, mukanaolijaa. 
Tahdotko jakaa ilot ja surut, olla mukana elämän turut? 
Tuletko kummiksi tytölle/pojalle tälle, 
pienelle söpölle ystävälle?



Miksi lähetin, enkä pyytänyt kasvotusten henk.koht?
3:sta kummipyynnöstä vain 1 asuu samalla paikkakunnalla, muut kauempana, 1 pyyntö jopa yli 700km päässä, joten halusimme että kaikki saavat pyynnön samanapäivänä samanlaisella kortilla :)
Tämä lähellä oleva pyydetty saa kortin tänään kädestä-käteen kun näemme, eli samanapäivänä kuin muutkin :)
Ja luulen että puhelu olisi ollut jotenkin "vaivaantunut"... että vaihtoehdot oli itselle joko kasvotusten tai kortilla... :)

3:sta uskon ainaki kahden suostuvan (yhdellä on jo aika monta kummilasta että saas nähdä...),
mutta silti jännittää:
Mitä ajattelevat kun saavat kortin? Mitä tykkäävät siitä? Mikähän reaktio on? Suostuuko mielessään heti, vai joutuuko pohtimaan? Tuntuuko tukalalta, jos ei haluakaan suostua ja joutuu miettimään mitä sanoo ja miten vastaa? A-P-U-A!
Jännitän tällaisia juttuja aina ja mietin kovasti... :P Tulee jännä päivä. :)

Nyt starttaa viimeinen lomaviikonloppu ja sitten alkaisi taas työt.. puuh! Mutta ensin nautitaan vielä pari päivää! :)


Terveisin,
Mea

torstai 21. elokuuta 2014

Vuorokausivirtsan keräys

Melkonen sanahirviö...

Ekana kaikille kiitos kommenteista edelliseen postaukseeni jossa kerroin kunnallisesta rakenneultrasta ja pohdin labrajuttuja.. Ajattelin vielä avata tätä vrkkeräys juttua hieman jos ei ole kaikille tuttu :)

Eli en tiedä joutuuko ns normaalissa raskaudessa keräämään labroihin vuorokausivirtsaa? Mutta itse olen kerännyt nyt tähän mennessä 20+5, 2 kertaa, ja kahden viikon päästän kerään taas.
Yleisesti ennen raskautta olen joutunut tekemään keräyksen sairauteni aikana n. 1-2krt/vuosi.

Vuorokausivirtsan tutkimuksia käytetään mm. munuaistautien ja aineenvaihduntasairauksien selvittelyssä. Virtsan koostumus vaihtelee eri vuorokauden aikoina, minkä vuoksi keräysaika on 24 tuntia.
fimlab.fi


Keräystä varten yleensä labrasta saa joko 2l tai 3l putelin, ja pienenmmän keräysastian avuksi. (viimeisintä eivät aina kyllä anna :(  eli kannattaa muistuttaa!! :) )...
Sitten pitää 24h ajan kerätä kaikki pissa talteen.
Itse aina pissaan pienempään keräysastiaan ja kaadan sen sitten isompaan keräysputeliin. Eli puteli tulee joka kerta vessaan mukaan.
Keräykset on itselle ainakin helpoimpia töiden takia tehdä sunnuntaisin, sitten maanantai aamuna vien purkin labraan. Eli aloitan keräyksen esim. Su aamuna 07.00 ja palautan labraan Ma aamuna kun viimeinen keräys on tehty vaikka 07.15. tms.

HUS lab ohjeet:
Tyhjentäkää virtsarakkonne jonakin Teille sopivana ajankohtana esim. klo 7.15. TÄTÄ VIRTSAA EI OTETA TALTEEN, mutta merkitkää aloitusaika muistiin.

TÄSTÄ KELLONAJASTA ALKAA KERÄYS. Kerätkää kaikki 24 tunnin aikana erittyvä virtsa talteen. On varottava, että ulostamisen yhteydessä virtsaa ei joudu hukkaan. Keräysastiaan ei saa joutua ulostetta eikä paperia.

Säilyttäkää keräysastia suljettuna viileässä ja valolta suojattuna siihen saakka kunnes tuotte sen laboratorioon. Näyte ei saa jäätyä. Jatkakaa keräystä tarvittaessa toiseen astiaan.
Tyhjentäkää rakkonne viimeisen kerran keräysastiaan seuraavana päivänä samaan aikaan kuin keräys alkoi. Merkitkää lopetusaika muistiin


Keräyksen päätyttyä
Näytteen tunnistamiseksi on tärkeää, että kiinnitätte jokaiseen keräysastiaan tarran, johon olette merkinneet nimenne, henkilötunnuksenne sekä keräyksen aloitus- ja lopetusajan. Laboratorio ei voi tutkia puutteellisesti merkittyjä näytteitä. Toimittakaa kaikki keräysastiat mahdollisimman pian laboratorioon


Keräys päivät tuntuu aina pitkiltä, ainakin itsellä. Kroppa alkaa tahottomasti toimia "ei normaalisti", jotenkin pissattaa ehkä useammin tai ainakin siltä tuntuu...  mutta purkin kanssa ei jaksa ravata vessaan jatkuvasti, joten huomaan keräyspäivinä pidätteleväni virtsaa enemmän jotta ei tarvitse jatkuvasti nousta vessaan.. (eli asiaa ajattelee liikaa!!!)...
Tästä seuraa se, että pissahätä on sitten aina kova, ja pitkän päivän päätteeksi alapää on jotenki "väsynyt"... :( En selkeästi handlaa hommaa kauhean hyvin :D...
Keräyspäivinä en viitsi lähteä juuri mihinkään, omaa kotialuetta pidemmälle enkä mielellään halua meille vieraita, on tylsää kaivaa jääkaapista pissapurkki kesken kahvitusten ja mennä keräysreissulle ;) haha!

Usein palautuksen yhteydessä otetaan myös verikokeet, mutta omalla kohdalla ei aina, joskus haluavat vain pelkän keräyksen. Usein merkitsevät keräyksen labrapapreihin että pitäisi aloittaa vaikka ke ja paluttaa to, mutta ainakaan itse en pysty töiden puolesta keräilyä arkena tekemään, joten aina siirrän ne automaattisesti sunnuntaille.

Mites te muut joilla kokemusta vrk keräyksistä; Onko päivät yhtä tylsiä ja puuduttavia teille kuin minulle?

Nyt odottelen että soittavatko huomenna, pe, jotain tuloksia vai ei. Usein soittavat mutta välillä jos tuloksissa ei ole suuria heilahduksia, eivät välttämättä soita, vaan sanovat siitä sitten seuraavalla kerralla,
Let see!

Täällä reissuväsymys edelleen painaa, siksi blogikin vähän nukkunut. Yritän pian ryhdistäytyä ja saada vilautettua häälookia reissusta ja ensimmäisiä ostoksia tytölle <3

Terkuin,
Mea


maanantai 18. elokuuta 2014

Kunnallinen rakenneultra

Tänäaamuna oli nyt se odotettu kunnallinen rakenneultra, toki jännitys ja huoli ei ollut niin suuri kuin esim. nt ultrassa, koska kävin yksityisellä rakenneultrassa jo jokunen aika sitten, ja siellä oli kaikki silloin hyvin, tytöksi todettu yms! (+ eilen sain hienot sydänäänet taas kuuluviin dopplerilla :))...

Aamuruuhka oli valtava ja meinasimme myöhästyä ultrasta sillä myös kaikki parkkipaikat oli yllättäen varattuja ja mies joutui lähteä kauemmas etsimään paikka autolle. Mutta nipinnapin ehdittiin kuitenkin paikalle :)

Ensimmäisenä lääkäri kysyi toinko vuorokausivirtsa keräyksen ?! Jaa, no enpä tuonut kun ei sitä oltu pyydetty :D Sitten kyseli hieman vointia, onko vuotoja yms.
Saarnasi että painoa ei saa nousta sitten yli 5kg raskausaikana... liikkua pitää kahden edestä .. ok.
Mutta sitten itse asiaan...

Minulla oli siis erikoislääkäri ultraamassa, ilmeisesti munuaistaudista johtuen ?! Paikalla oli myös kätilö, aika vastavalmistunut luulen, koska oli hyvin hiljainen ja kovin epävarman oloinen kaikessa; mm. labra ohjeistuksissa yms.
Lääkäri teki kuitenkin ultrauksen.
Näkyvyys oli huono, taas, sikiö oli navan takana piilossa katveessa...  Jouduin välillä kääntymään kyljelleni että lääkäri sai parempaa kuvaa, mutta tällöin en nähnyt itse mitään koska se ruutu jäi selän taakse :(
Mutta sen ajan kun näin, niin siellä näkyi, että sikiö vastasi edelleen viikkoja, aivot oli kondiksessa, sydän löi, kaikki elimet löytyi edelleen, luut ok yms. Ihan yhtä tarkasti sikiötä ei käyty läpi kuin yksityisellä mutta ihan ok:sti kuitenkin :)
Sukupuolta lääkäri ei osannut kertoa. Eli hyvä että käytiin yksityisellä ;)
Muutenkin tämän kerran jälkeen kyllä koin, että yksityinen oli rahansa arvoinen käynti; se oli niin paljon yksityiskohtaisempi ja siellä lääkäri laski kaikki sormet ja varpaat, näytti kaikki luut, katsoi huulihalkiot yms. Siellä myös kuunneltiin sydänäänet, mutta kunnallisessa ei.

Olisi ollut mukava myös "vain katsella" sikiötä, nähdä kuinka se potkii ja huitoo, mutta lääkäri ultrasi lähinnä yksityiskohtia eikä pienokaista juuri kokonaisena ehtinyt nähdä kuin vilaukselta, mutta tyhjää parempi sekin ;)

Ultrakuvia sain 3kpl mukaani. Ihana nöpönenä siellä oli :)



Ultrauksen jälkeen jouduin n. 15min käytävälle odottelemaan, sitten kätilö tuli mittamaan verenpaineet, antoi sisätautilääkärille ajan syyskuulle ja toi vuorokausivirtsakeräyspönikän; pitää aloittaa huomenna ja palauttaa keskiviikkona, pöh, kai sen loman lopun voi näinkin viettää ?!? ;D...
Verenpaineet oli hieman korkeat, mutta ainahan ne mulla ainakin lekurissa on?! Käski seurata niitä nyt tiukasti.... sanoi ettei alapaine saisi nousta yli 95 ? Aiemmin en ole tällaista ohjetta saanut...
Pitääpä alottaa tarkempi kirjanpito! :)

Ainoa mitä jäin tosissani ihmettelemään oli se, että sain syyskuulle(kin) ohjeeksi viedä labraan vuorokausivirtsan keräyksen ja käskyn otattaa labrassa samaan aikaan sekä munuaispolin verikokeet- että naistenklinikan verikokeet (heillä monia samoja kokeita määrätty), mutta vrk keräyksessä käsketään syödä ja juoda normaalisti, mutta munuais labroissa taas pidetään 12h paasto ?!
Yritin kysyä kätilöltä, että sittenhän en syö ja juo normaalisti vrk keräystä varten, jolloin virtsan määräkään ei ole ns normaali mutta se ei kuulemma haittaa?!
Itse ihmettelen tätä nyt suuresti? Miten niin ei haittaa? Tuloshan ei välttämättä ole luotettava? Ja yleensä ennen paastoa tulee syötyä eritavalla että jaksaa, niin minusta ohjeet on nyt hieman ristiriitaiset?
PLUS vrk keräyksessä käsketään kerätä kaikki virsta talteen, mun taas munuaislabroihinkin pitää aamulla antaa näyte, niin sittenhän en voi kerätä kaikkea keräykseen?!
ÄH! :D Mielipiteitä? Anyone?

Nyt lepuuttelemaan... lomamatkalla oli ihanaa ja rankkaa... ihanaa olla myös kotona! :)
Myöhemmin esittelen häätyylini ;) ja kerron reissukuulumisia! :)

Terkuin,
Mea
20+2



keskiviikko 13. elokuuta 2014

Suonet näkyviin ympäri kehoa?!

Olen nyt reisussa ihmetellyt pari päivää kun käsissäni näkyvät suonet ovat "sinertyneet entisestään", tai tulleet selvemmin näkyviin... ja pikkuhiljaa niitä on alkanut näkymään myös enemmän...

Reissupäivien edetessä olen huomannut ettei kädet ole ainoa paikka...
Ihmettelin monta päivää miksi vatsassani on "mustelmia" kunnes tajusin, että nekin ovat verisuonia, jotka ovat alkaneet näkymään läpi... ?!  Ensin vain oikealla, nyt myös vasemmalla on tullut näkyviin! Tänään huomasin että myös kaulassa on alkanut näkymään, ja käsissä muuallakin...
Jaloissa en ole bongannut vielä muutoksia.

Ja ne ovat toistaiseksi ihan sinisiä, ei violetteja, ei mustia, ei punasia, vaan sinisiä... Näyttää ihan normaaleilta suonilta jotka vain kuultaisivat läpi. Eli eivät ole paksuuntuneet, ei pehmeät ei mitään sellaista...

Onko muilla samaa "vaivaa" ?? Eikai siinä muuten mitään, jos tämä ei mitenkään vaarallista ole mutta karseen näköstä kyllä! Jotenkin pelottavan näköistä!
Pitäisiköhän näille tehdä jotain?

Täällä hieman flunssainen ja outo olo vaivannut, vaikka ollut kylmiäkin ilmoja, minulla on koko ajan vain kuuma!! nenätukkoisuutta on melkolailla koko ajan, mutta onneks on lomalla, ihana nukkua pitkiä aamuja ja nauttia hotelliaamupaloja.. <3 NAM!


Terkuin,
sininen
Mea

Synnytysajatuksia näin etukäteen

Sain vinkiksi kirjoitella omia synnytysajatuksia, toiveita, pelkoja ylös ja tehdä niistä sitten oma postaus, niin kiinnostuneille, kuin itsellenikin, koska olin maininnut etten ole ehtinyt valmistautua mahdollisesti piankin tulevaan synnytykseen, että paletti on hieman vielä hajalla.... Tällä saa (ehkä) jäsenneltyä ajatuksia.

Ennen, kun toivoin edes raskautta. Ajattelin aina etten halua koskaan lasta, koska en halua synnyttää, pelkäsin kuollakseni, en uskonut että selviäisin siitä koskaan.
Kun vauvakuume tuli, nuo ajatukset unohtuivat kokonaan... toki välillä tulee sellaisia "kauhunsekaisia" ajatuksia ja tiloja, että apua sehän pitää saada poiskin tuolta masusta, ja välillä taas sitä ajattelee "hyvin se menee, omalla painollaan..."

... Tavallaan mua pelottaakin eniten se, etten tajua mihin oon ryhtymässä. Se oman vauvan kaipuu ja ikävä on niin suuri, etten oo osannut enää pelätä synnyttämistä, tai jaksanut miettiä sitä. Jotenkin vain luotan siihen, että kyllä se jotenkin suttaantuu, tavalla tai toisella, ja sitten saan meidän tyttären meidän elämään <3... Pelkään että lähden synnytykseen liian naivistisella ja luottavaisella asenteella, ja siitä tuleekin kamalampaa mitä se voisi olla, jos olisi valmistautunut, perehtynyt ja kiinnostunut asiasta enemmän.. luulenpa, että olen kusessa :D

Sen lisäksi voisin sanoa pelkääväni eniten, että hoitohenkilökunta on inhottavaa. Pelkään että stressaannun, loukkaannun, tai saan kokea turhaa kipua välinpitämättömän henkilökunnan takia. En saa tukea, ymmärrystä, tai kannustusta... olen myös kuullut liian kovakouraisista lääkäreistä ja kätilöistä, pelkään että minua fyysisesti satutetaan turhaan.

Tokihan pelkään myös niitä "vallan yleisiä juttuja"; eli että synnytyksessä käy jotain, sydänäänet häviää, tulee komplikaatioita, repeen kahtia yms mutta jotenkin en niitäkään ole "jaksanut" pelätä liikaa etukäteen koska sen tyyppisille komplikaatioille, en nyt vain voi tässä vaiheessa mitään...


Se vähän, mitä synnytystä olen koskaan ehtinyt miettimään, on ollut se, että toivon:

(a1.) että olisin ehtinyt tehdä kotona kaiken kuntoon tulevaa pienokaista varten, ja aloittaa synnytyksen mielikuva-ja rentoutusharjoittelut, tehdä/tutkia kaiken synnytystä varten; toiveet yms ja olisin vain ihan "zen" kun aika on... ;))

a.) Että synnytys lähtisi luonnollisesti käyntiin kotona, eli ei käynnistystä eikä etukäteen suuniteltua sektiota.
b.) Kotona pystyisi olemaan mahdollisimman pitkään (olla lämpimässä suihkussa yms).
c.) Alateitse synnytys
d.) Amme mahdollisuus
e.) Kaikki puudutteet käyttöön! :D
f.) Nopea synnytys ;)

MUTTA kuten tässä on tullut aiemminkin jo ilmi, on äärimmäisen epätodennäköistä että kohdat a.) ja b.) pääsisivät tapahtumaan, vaan uskon että tiedossa on käynnistys/tai suunniteltu leikkaus.

Itse toivon käynnistystä tässä tapauksessa, koska toistaiseksi olen alateitse synnytyksen kannalla.
Miksi? Koska toivuin todella hitaasti keväällä tehdystä laparoskopiastakin, ja koin katetrit ja kaikki leikkaustoimenpiteet todella ahdistavina, en välittäisi kokea niitä uudelleen. Ja haluaisin olla kunnossa nostelemaan lasta pian synnytyksestä ja olemaan liikkeessä. Minulla on myös ongelmaa yleensä tikkien sulamisessa/parantumisessa, eli en niitä turhaan haluaisi masun täydeltä :D Eli uskon, että toipuisin alateitse synnytyksestä (toivottavasti ainakin) nopeammin.
JA olen ollut ymmärtävinäni, että jos leikataan, ja vauva joutuu hoitoon (kun syntynyt vaikka kovasti ennen aikojaan), vauvaa ei pääse katsomaan ennenkuin itse jaksaa sinne mennä? Kukaan ei sinne kärrää sua katsomaan vauvaa ? Olen lukenut useammasta blogista tällaista, että leikkauksesta kipeät äidit itkevät käytävillä, ja pyörtyilevät matkalle kun raahustavat katsomaan lastaan/lapsiaan kun muuten eivät näe... Enkä ole vieläkään ymmärtänyt, että mistä tämä johtuu? (saa kertoa, jos joku tietää) En todellakaan haluaisi kokea moista.

MUTTA kun pääsen (toivottavasti?) jossain vaiheessa asioista keskustelemaan lääkärin/kätilön kanssa tilanteeni huomioon ottaen, niin katsotaan mitä sanovat ja ajattelevat ja pitävät parhaana ratkaisuna, niin vauvan kuin sairautenikin kannalta. (+ omaan väärään suuntaan kääntyvän häntäluun, mahtuuko lapsi syntymään alateitse???)...

Eli en ole vielä siis päässyt puhumaan kenenkään kanssa synnytyksestä, toiveista, ajatuksista tai mistään...

Syy miksi toivoin mahdollisimman pitkää aikaa kotona olemiseen, on se, että en haluaisi kärvistellä kivuissa vieraiden ihmisten keskellä kun/jos käynnistetään osastolla ollessa ja odotella "pääsyä" synnytyssaliin.. Vieroksun vieraita paikkoja, stressaannun helposti enkä osaa olla, pelkään että tämä kaikki sitten hidastaa synnytystä, nostaa verenpaineita ja tekee kokemuksesta entistä hankalamman itselleni. Eli supistusten alkaessa olla ilman vieraita ihmisiä ympärilläni, haluan rauhaa ja turvaa ympärilleni, enkä olla missään monen hengen huoneessa itkemässä kipuja, tai kuunetelemassa muiden ulvomista...

Ja toki toivon, että jos/kun synnytys käynnistetään, se lähtisi käyntiin, eikä tarvitsisi miljoonia vippaskonsteja avuksi enää, ettei tulisi enempää huolta. :)

En tiedä mitä kaikkia "apuvälineitä" synnytyksessä voi käyttää, mutta sen mitä olen kuullut, niistä amme kiinnostaa eniten. Olen muutenkin raskauden myötä ollut "normaalia enemmän" suihkussa ramppaaja, haluaisin jokapäivä kuumaan suihkuun, joskus montakin kertaa päivässä, ja haluaisin lillumaan lämpimään ammeseen, kylpylään tms. eli vesi elementtinä kiinnostaisi! :)
Myös Tens laitteesta olen kuullut hyvää.
Oma lämmitettävä kauratyyny on tarkoitus pakata mukaan.

Avautumisvaiheen asentoja en ole ehtinyt pohtia, kurkkaillut netistä nyt eka kertaa muutamia kuvia tms mutta en osaa suoraan sanoa, että "tuo varmaan toimii mulla"... ei hajuakaan, kai se on sellanen asia, jossa luonto ohjaa, missä helpottaa parhaiten?

Myöskään ponnistusvaiheen asentoja en ole ehtinyt miettiä ollenkaan?! Luin niistä netistä/ja vauvakirjasta kyllä nyt tässä kun aihetta aloin pohtimaan, mutta tiedä sitten mikä olisi paras... ei sitä tilannetta jotenkin osaa kuvitella... + aika moni "erikois"sento vaati "tukihenkilöä", ja entäs jos sellaista ei synnytyksessä ole?... Hankalia juttuja miettiä :D

Luulen että valtaosa toivoo, että synnytyskipu ei olisikaan niin paha mitä on kuullut/kerrottu ja se oma synnytys olisi nopea, helppo ja kivuton, eikö? No minä ainaki toivon :D Ja salaa toivon ettei tarvitsisi pistellä mitään kivunlievityksiä, koska pelkään että niistä tulee haittoja (voin helposti huonosti, saan helposti päänsärkyä tms) ja haluaisin minimoida kaikki mahdolliset komplikaatiot synntyksessä (kyllä tässä sairaudessa on jo tarpeeksi kestämistä)... Mutta koska tunnen itseni, ja kroppani, en todellakaan usko, että tuollaiset unelmat toteutuvat vaan kivut tulee olemaan helvetilliset ja sietämättömät ;) ja tarvitsen kipulääkitystä...

... Ja tästä syystä aion olla avoin kaikella kivunlievitykselle, paitsi aquarakkuloille; koska niistä olen kuullut vain huonoa.

Eli kai sitä mennään vain tilanteen mukaan sitten.

Mulla oli vielä aloittamatta kokonaan ajatustyö synnytyksen tukihenkilöstä/doulasta, sillä ei ole 110% varmaa osallistuuko puolisoni synnytykseen vai ei, koska voi huonosti sairaaloissa; ei kestä piikkejä, verta yms, niin on epävarmaa kauanko pystyy olemaan paikalla "apuna" vai pystyykö... mutta nytkun tämä kaikki alkaakin tulla niin nopeasti, en ole yhtään kiinnostunut alkaa etsimään/tutustumaan pikana vieraisiin ihmisiin ja haastattelemaan doula-mahdollisuuksiin...
Luulen, että tässäkin asiassa mennään vaan, ja ukko on mukana jos on, jos ei, niin oon yksin. iik! (mutta siis hyväksyn tämän täysin, en itsekään osaa sanoa haluaisinko/pystyisinkö kenekään synnytykseen tulemaan mukaan, en koe sitä puolison "velvollisuutena"....).


Mä en ole myöskään tehnyt mitään "synnytys soittolistaa", jota monet suositelleet... kai tätäkin voisi miettiä, jos ehtii?... En osaa jotenkin nyt ajatella, että mitä haluaisin kuunnella synnytyksessä, mikä auttaisi, helpottaisi, tsemppaisi... ja ehkä sen musiikin valitsemiseksi pitäisi ehtiä/jaksaa tehdä mielikuva harjoitteluja niin tulisi jotain "viboja" musastakin...
En siis ole myöskään ehtinyt aloittaa mitään mielikuvaharjoitteluja synnytyksestä, enkä opetellut rentoutumista.. kuten olen lukenut toisten tehneen viikkoja, ellei jopa kuukausia ennen synnytystä,
mites siellä ruudun toisella puolella?



Hmm... mitähän vielä osaisin sanoa? Saapa nähdä miten käy??!! :D

Pikapäivityksenä voinen kertoa, että täällä osastolla makoilen edelleen, jatkuva vrk keräys päällä, tukisukat jaloissa... Käyrää katsotaan usein ja paineita.. Päivän lekurikierrosta ootellessa...

Ps. Sori kirjotusvirheet!

T. Mea


tiistai 12. elokuuta 2014

OHO 19+0 tekstiin korjaus ;)

Ohopsan, olinkin pastennut 19+ tekstiin edellisen viikon sikiö tiedot ;)
Huomasin mokan jo pari päivää sitten mutta nyt vasta pääsen korjaamaan...

20. raskausviikko


SIKIÖ

Tämän viikon alussa sikiö on 17 viikkoa vanha. Sen ihon alle alkaa vähitellen kertyä rasvakerrosta, joka auttaa lasta säilyttämään oikean ruumiinlämmön syntymän jälkeen. Untuvakarvoitus peittää nyt lähes koko kehon.

Tytöillä kehittyy munasoluja – miljoonia! Vastakohtana pojille, tyttöjen kaikki munasolut kehittyvät ennen syntymää. Syntymän aikana munasolujen lukumäärä laskee dramaattisesti. Pojilla kehittyvät vatsaontelossa kivekset (sama koskee tyttöjen munasarjoja), mutta ne laskeutuvat kivespussiin vasta lähempänä syntymää


NAINEN


Kuvittele, miltä tuntuisi, jos joku kanniskelisi sinua ympäriinsä koko päivän? Sinä kannat lastasi koko ajan mukanasi ja lapsi rekisteröi kaikki liikkeesi. Ei siis ihme, että vastasyntynytkin haluaa, että sitä kannetaan paikasta toiseen. Kun lapsi on vatsassasi, se usein nukahtaa kun olet liikkeellä ja herää kun pysähdyt. Saman huomaat, kun kannat vastasyntynyttä lasta. Oletko muuten ajatellut millaiset liikkeet ovat sinulle tyypillisiä? Ajattele mitä kaikkea lapsi oppii maailmasta sinun liikkeittesi kautta: tuntuu varmasti aika lailla erilaiselta jos tanssit valssia kuin jos hypit ja pompit.

On tärkeää olla fyysisesti aktiivinen myös raskauden aikana. Säännöllinen liikunta piristää sekä fyysisesti että psyykkisesti. Muista kuitenkin välttää liian suuria rasituksia. Kun pidät itsesi fyysisesti hyvässä kunnossa raskausaikana, pysyt vahvana, notkeana ja kestävänä: silloin jaksat paremmin myös odotusajan ja synnytyksen ylimääräiset rasitukset.


Terkuin,
Reissu Mea 19+3

lauantai 9. elokuuta 2014

19+0 ja lomalle lompsis, hiljaisuutta tiedossa.

Täällä pärähti 19+0 tänään;

Sikiön paino: 220 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 13,5 cm 
Koko pituus: 18 cm

SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 16 viikkoa vanha. Korvat pistävät hieman ulos päästä ja silmät asettuvat paikoilleen. Suolistoon kerääntyy jäteaineita, kuolleita soluja ja ruoansulatusnesteitä. Tätä kutsutaan mekoniumiksi, josta tulee lapsen ensimmäinen uloste. Sormenpäihin ja varpaisiin kehittyvät kullekin ihmiselle yksilölliset jälkensä.

Verenkierto on nyt täydessä vauhdissa. Napanuora kasvaa ja muuttuu paksummaksi, kun veri, joka antaa ravinnon sikiölle, kulkee suurella voimalla sen läpi. Elimistön puolustautumisjärjestelmä alkaa toimia ja tuottaa vasta-aineita. Nyt sikiö alkaa olla niin iso ja vahva, että tunnet sen potkut. Yleisesti ottaen aiemmin synnyttäneet tuntevat potkut aikaisemmin kuin ensisynnyttäjät, koska he tietävät mitä kuulostella.

ÄITI
Kun pidät hyvää huolta henkisestä hyvinvoinnistasi, pidät huolta myös syntymättömästä lapsestasi. Keho ja mieli ovat yhteydessä keskenään. Vain itse tiedät, mitä tarvitset ollaksesi onnellinen ja hyvinvoiva. Siksi kannattaa kertoa siitä myös kumppanillesi.

Hellä kosketus vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen ja vapauttaa endorfiineja, ”onnen hormoneja”, joten anna aikaa nautiskelulle. Ottakaa kumppanisi kanssa tavaksi vaikkapa pieni hierontatuokio – se antaa teille myös mahdollisuuden olla lähellä toisianne. Käyttäkää hieroessa vaikkapa öljyä tai kosteusvoidetta.

Kun kohtu kasvaa, vatsan iho venyy. Joskus ihonalaiseen kerrokseen syntyy repeämiä. Nämä venymisjäljet –raskausarvet – ovat alkuun punaisia, mutta vaalenevat ja tulevat hopeanharmaiksi synnytyksen jälkeen. Raskausarpia voi tulla myös pakaroihin ja rintoihin, jotka myös kasvavat raskauden aikana.

Kohtu painaa nyt n. 320 grammaa ja istukka n. 170 grammaa.


... ja nyt alkaa olla auto pakattu että päästään liikkeelle.. Eli seuraavana loma ohjelmassa on hieman autoilua ympäri suomea, kesäjuhlia, sukulointia, shoppailua ja kaikkea kivaa, hotelli elämää seuraavat pari viikkoa! hih! Doppleri lähti mukaan matkalle ja tytön ultrakuvat.... <3

Jos jotain ihmeellistä tapahtuu niin päivittelen blogiin, mutta muussa tapauksessa loman ajaksi blogi hiljenee (jos vain pystyn siihen; tästä on tullut niin tärkeä paikka, Kiitos kaikille <3) , koska olen vain kännykkä varustuksella liikenteessä, en oikein välitä bloggailla kännykällä, ja muutenkin nautin lomailusta kovasti some-katveessa olemisesta ;)...

Ihania elokuisia kesäpäiviä kaikille :) Palataan!


      
Eka kuva 7+0
ja nyt 19+0




Terveisin,
Mea

perjantai 8. elokuuta 2014

Perhevalmennus I: Fysioterapia

Saimme heti ensimmäiselle neuvolakäynnillä kutsun ensimmäiseen perhevalmennukseen,
jonka sisällystä kuvailtiin näin:

"Fysioterapeutin pitämän perhevalmennuksen aiheina ovat raskauteen liittyen tuki- ja liikuntaelimistössä tapahtuvat muutokset, ergonomia, liikuntam rentoutuminen ja hengitys sekä lantiopohja lihasten toiminta ja harjoittaminen.
Valmennus sisältää myös käytännön harjoittelua, joten vaatetus saisi olla mukavan rento. Myös isät ovat tervetulleita mukaan"

Tämä suositeltiin käytäväksi heti alkuraskaudesta ja tämä aikomus olikin mutta kaikki kevään/kesän ajat olivat jo täynnä, joten pääsimme heti ensimmäiseen syksyn aikaan mukaan, joka osui mukavasti lomalle, joten sinne oli myös helppo päästä mukaan!

Kesto 2h.

Lähdimme mukaan suurella mielenkiinnolla ja pienellä pelolla. Emme kummatkaan ole kovinkaan "sosiaalisia persoonia isoissa joukoissa" ja pelkäsimme että tilaisuus sisältää ryhmäkeskusteltua ja kiusallisia esittäytymisiä tasolla:  "esitelkääpä jokainen itsenne vuorotellen kolmella sanalla ja näyttäkää joku venytysasento mistä pidätte"- haha!

Kun saavuimme paikalle.. olimme nolosti viimeisiä! :D mutta silti tulimme ennen alkamis aikaa, eli ei pitäisi olla mitään hävettävää, mutta jotenkin se, kun kaikki tuijottavat.. varsinkin VATSAA kun astut sisään, oli jotenkun kuumottava :D...
Sitten oli heti se pelätty esittelykierros, mutta riitti nimi ja raskausviikot. :) Yllättävän moni ei ollut saanut tietoa neuvolastaan ajoissa fysioterapiasta, ja eräs rouva oli jo viikoilla +28 eli ei todellakaan alkuraskaudesta ollut enää kysymys :D...

Teoria osuudessa käytiin läpi sitä, miten naisen vartalo muuttuu raskauden aikana; mitkä paikat löystyy, millaisia kipuja niistä voi aiheutua ja miksi. Sitten katsottiin tyylikkäitä 80-luvun valokuvia raskauden erivaiheista miten selkä kuormittuu vatsan kasvaessa..

Ohjaaja piti selkeän ja hyvän selostuksen eri liikunta harrastuksista mitä voi hyvillä mielin harrastaa ja mitä kannattaa alkaa pikkuhiljaa karsimaan omasta ohjelmistostaan.. Sitten kävi läpi eri raskausviikkojen mukaan millä sykkeillä/ja kestolla on parasta liikkua ja miten keho kuormittuu.

Käytiin läpi erilaisia asentoja miten poimit maasta tavaroita tai siirtelet asioita, venytys juttuja ja esittely tukivyöstä.

Vaikka isät olivat tervetulleita mukaan, oli se isille aika turha. Paljon keskityttiin lantionpohja lihaksiin, ja kun käytännön harjoitukset alkoivat ohjaaja sanoi, että isät voivat halutessaan jäädä, mutta harjoituksissa ei tehdä mitään sellaista suoraan heille suunnattua, vaan lähinnä lantionpohjajuttuja.. ja näinhän se oli. Vain 1 mies jäi paikalle, ja hänkin meni takaseinämällä vähän jotain jumppaamaan :D..
Itse olin odottanut että siellä olisi jotain vaikka "pari venytys ohjeita ja vinkkejä" kun isät oli kerta tervetulleita mukaan :)...
Siinä sitten aikamme jumpattiin lantionpohjalihaksi, tehtiin erilaisia liikkeitä, venyteltiin paikkoja ja lopuksi otettiin rentoutuminen matolla.

Hyvää teki, paikat oli kipeet pienen jumppailun jälkeen mutta harmitti kun isien osuus oli olematon, eikä ollut mitään, että miten isä/puoliso voisi auttaa venyttelyissä tms jos äidille tulee kipuja..
Mutta tulipahan käytyä :) Muutaman hyvän vinkin kuitenkin sai, ettei se nyt täysin turhakaan ollut :) Suosittelen jos paikkakunnallasi tällaista järkätään!

Kaksi tuntisen jälkeen suuntamisemme lähellä olevaan pizzeriaan josta lähti mukaan 4 isoa pizzaa, ja naapurikaupasta jäätelöä ;) Suuntasimme lähellä asuville kavereille pizza-iltaan! hih! :)

Onko teillä ollut fysioterapia perhevalmennusta?


Terkuin,
Mea

torstai 7. elokuuta 2014

It's a....

GIRL!
Eli yksityisessä rakenneultrassa annettiin Tyttö lupaus! Eli yllätys tosiaan tuli! :D
Itsehän olen ollut koko ajan 110% varma pojasta, uutinen on ihan yhtä iloinen ja toivottu kuin poikakin, mutta olin vain niiiiiin varma! :) hih!

Kävin yksityisessä ultrassa Femedassa Bruno Cacciatorella, ja käynti oli oikein miellyttävä. Bruno oli kohtelias ja mukava, kertoi kaiken tärkeän kysymättä, eli tarkisti kaikki elimet, että ovat paikallaan ja kunnossa, mittasi päänympäryksen ja kehon että vastaavat viikkoja, tarkisti luut, laski sormet ja varpaat ja katsoi että ovat oikeaan suuntaan... Tarkisti selkärangan, ja vielä kasvoista onko suuhalkiota, onko korvat ja silmät paikallaan yms! Eli hyvin tarkka ja yksityiskohtainen oli.
Bruno totesi, että neiti siellä näkyy olevan, ja kun olin kovin epäuskoinen, tarkisti toisen kerran ja sanoi olevansa 100% varma että kyllä sieltä tyttö tulee.

Saimme ison kasan ultrakuvia, tosin ei mitään "kunnollista kokonaista" vaan lähinnä kuvia eri osista vauvaa, aivot, selkäranka yms. Ja osa kuvista on 3D:nä, oudon näköinen pikkumöntti ;D...
Katotaan jos kunnallisessa rakenneultrassa tulee sitten sellaista vilautettavaa kokonaista kuvaa... :)

Olen niin iloinen että vauvalla oli kaikki hyvin, vastasi viikkoja kaikki oli kuten pitääkin..
Eikä tieto pikku prinsessastakaan järkyttänyt ;)

Huh! Ultran jälkeen kävimme kahvilla, vaunuliikkeessä, syömässä, miljoonassa miesten vaatekaupassa, lastentarvikeliikkeessä ja ruokakaupassa... Nyt selkä huutaa hoosiannaa ja lepoa! Eli nukkumaan!



Terkuin,
Iloisesti hämmentynyt Mea

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Onko se vauva joka siellä vatsassa koputtelee?

Oon jo useamman päivän hieman epäuskoisena kuulostellut vatsaani aina välillä, että mitähän nuo tuntemukset oikein on? Jatkuvasti jotain möyrintää tuntuu nykyään... ihan päivittäin.
Aina välillä tuntuu voimakkaammin kuin joku siellä vatsan sisällä koputtelisi, tönisi, nippailisi tai potkisi... mutta sitten googlailujen perusteella aina tullut epävarmaksi; kaikilla muilla nuo tuntemukset tuntuvat alempana, tai kuvailevat niitä eri tavalla.. Ei ne varmaan ole..

Tänäaamuna pötköttelin sohvalla kyljelläni ja googlailin huomista ultraa varten, että tehdäänköhän se vatsan päältä, vai sisäkautta... niin kyljen reunassa alkoi tuntua ihme tykitystä...
Sitten nousin istumaan niin hetken hiljaisuuden jälkeen se alkoi taas mutta oli vaihtanut paikkaa navan alapuolelle oikealle ?!
Oliskohan se nyt sitten oikeasti jo se vauva?

Onko teillä vauvan ekat liikkeet tuntuneet kerran, esim. yksi potku? vai useammin heti?
Missä kohtaa teillä on liikkeet tuntuneet?

Oli se vauva tai ei, niin hymyilytti silti :) Jotenki oma olo sanoo, ettei se voinut olla mikään muu!...


Terkuin,
Mea

tiistai 5. elokuuta 2014

Ensimmäinen synnytys uni!

Hah! Nytkö tää jo alkaa?

Täällä mennään 18+3 ja viime yönä uniini tupsahti ensimmäisen kerran synnytysuni!

En muista unen alkua tai muutenkaan tarkkaa kulkua, mieleeni jäi se, että sain synnytyksessä epiduraalin ja sen jälkeen uni oli "epäselvä ja sumea" ja hups vauva syntyi! Muistan sanoneeni unessa heti kun vauva syntyi "oho, ei sattunut yhtään"... (muutenkaan unessa mikään ei tuntunut; ei kipua, ei mitään!)
Unessa meille syntyi paksulla tummallatukalla varustettu tyttö vauva!
(itselläni oli syntyessä punainen tukka ja miehelläni ei mitään ;) Eli tummaa tuskin tulossa!).

Sitten menimme vauvan kanssa kotiin, ja se nukkui hyvin ja vain harvoin herätti syömään. Ihmettelimme oikein, että onpas meillä kiltti vauva, syö aika harvoin eikä itkekään yhtään. Mietin että alkaakohan sillä pian "tiheän imun kausi" kun nyt syö niin harvoin, että ei tätä voi ikuisesti kestää että se on noin kiltti...

Sitten uni hyppäsi yhtäkkiä gynekologin vastaanotolle jossa odotin vuoroani rakenneultraan. Odotin aulassa tuntikausia, ja koin kauhean huonoa omatuntoa kun pieni vauvani oli kotona, ja minä istun odottamassa pääsyä raknneultraan!?!?! :D...

justjust.

Oli muuten jo toinen yö peräkkäin kun näin unta tyttö vauvasta!! :o
Olen silti edelleen 110% vakuuttunut pojasta! ;)



Terkuin,
Mea

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Hormonaaliset tunnekuohut!

Näitä olenkin odottanut! ;)
Monet sanovat että ovat alusta asti "ihan sekaisin", että hermostuvat nollasta-sataan ja märisevät lehtijutuista ja tv-mainoksista...
Itse olen ollut melko tyyni. Pientä tunneikkuuden lisääntymistä on välillä ollut ilmassa, mutta ei mitään ihmeellistä kuitenkaan. Kunnes nyt ;)

Viime aikoina n. viikon ajan, olen ollut melkoinen hormonihirwiö!
Suutun välillä ihan silmittömästi ja kohtuuttoman paljon, ja normaalin "nopea tulistuminen nopea sopiminen" sijaan olen pitkävihaisempi kuin ennen ellei lepyttely ole ylenpalttista! :D...
Ja olen alkanut kans itkemään pajon helpommin pikku asioista ja pettymyksistä.
(muuten siis itken äärimmäisen harvoin.)

Viikonlopun itkutarina:

Aloitettiin tosiaa loma nyt perjantaina töiden jälkeen, ja lähdettiin hummailemaan Helsinkiin ensimmäisenä. Otettiin keskustasta hotelli; juhlittiin hieman vasta ollutta hääpäivää, ja oli tarkoitus vain shoppailla, syödä ja chillailla.
No, eka ilta meni loistavasti. Hotelli oli ihana, huone fantastinen; mahtavat näkymät Helsingin ylle, isot ikkunat, valoisa ja avara.. ja palvelu hyvää. Saimme jopa pienen hääpäivä muistamisen huoneeseemme yllätyksenä. Nukuimme kuin tukit ihanassa huoneessa.
Seuraavana aamuna kävimme hieman kaupungilla shoppailemassa ja lounaalla.. Lounaan jälkeen palasimme hotelliin, ja saimme kuulla ja tottakai huomata, että siivoojamme oli vahingossa  rikkonut huoneemme wc:n lasioven.
Meille tarjottiin mahdollisuuttaa joko jäädä huoneeseen niin ettei wc:ssä ole ovea tai vaihtaa huonetta.
No, kuka haluaa olla huoneessa, jossa ei wc:ssä ole ovea? Varsinkin kun ilman ovea pönttö näkyy sänkyyn? heh.
Tässäkään kohtaa en vielä tunnekiehunut ollenkaan; sattuuhan sitä, he varmasti hyvittävät kaiken. :)
Saimme n.15minuutissa avaimet uuteen huoneeseen, joka oli hotellin YLIN kerros, vau! Olimme innoissamme, ja pikaisesti pakkasimme ja vaihdoimme huonetta.
Joopajoo... huone oli huomattavasti pienempi, pimeämpi, näkymät itseasiassa huonommat, myöskään huoneen tv ei toiminut kunnolla, ja kruununa kaiken päälle; kaikki hissin äänet kuuluivat huoneeseen ja myös hotellin vesiputket lorisivat koko ajan kuuluen koko huoneeseen... herranjumala mikä läävä!
Tässä kohtaa alkoi pieni hermostus nousta, mutta otimme rauhallisesti, lähdimme piknikille kuten oli sovittu; lautta oli juuri lähdössä..
Piknikin jälkeen menin vaatimaan uutta huonetta.
No yllättäen kuulemma IHAN JUST oli kaikki huoneet buukattu, eli hotelli täysi, ja muita huoneita ei ollut. Saimme lohdutuksesti korvatulpat. Tästähän riemu repes, ja vollasin koko illan hotellissa tyhmää huonetta ja typerää hotellia.
Normaalisti en siis vollaisi tällaisessa tilanteessa ;) Tekisin napakka sanaisen reklamaation ja valittaisin vielä tiskillä uloskirjautuessa.
.. Jotka myös tein lähtöpäivänä kun hieman rauhoituin ;) mutta hieman huuli väpätti myös matkan kotia hotellista, sillä hotelli ei KORVANNUT MITÄÄN ainakaan vielä, kun suoraan annoin palautetta tiskillä.. tein vielä reklamaation perään, että katsotaan. (Kyseessä ei siis ole mikään 80e/yö hotelli vaan huomattavasti kalliimpi paikka...)...

Että semmosta kivaa täällä. :D Onneks huomaan itsestäni kun alan hermostumaan, ja menen välillä hetkeksi sängylle pötköttelemään ja rauhoittumaan :) Niin ei tule turhia riitoja turhista jutuista...
Saapa nähdä paheneeko tämä! ;)

Terkuin,
ärhäköitynyt Mea

ps. sunnuntain sydänäänet kuunneltu kun kotiin päästiin, ja alkoi olla kuuntelu jo vaikeaa ku kaveri keskittyy enemmän monottelemaan doppleria kuin kääntymään oikein päin!! Maha kuulostaa ihan akvaariolta kaikkine pulputuksineen ja loiskeineen ku kaveri siellä tekee temppujaan!!! <3 En malta odottaa ensiviikon yksityistä ultraa ! :) :)

perjantai 1. elokuuta 2014

Aikuisesta naisesta teinipojaksi... jepjep.

Helvetin kiusallinen vaiva on puhjennut…

Nimittäin karvojen kasvu naamaan!! Siis ”parta” – ja ”viiksi” alueelle, ja sitten kaulaan… siis apua, ja ällöö! Ottaa kyllä päähän että meikkauksen yhteydessä saa nykyään siistiä naamakarvojaki!
Thank god olen erittäin erittäin vaalea, ja karva on ihan valkoista ja hyvin kevyttä, untuvaista.. mutta kiusallisesti myös kihartavaa!!! *reps*
Tää on niin noloa ja epänaisellista. Häiritsee ihan tavattomasti.

Olenkin nyt pohtinut että pitäisikö naamaa ajella vai vahata vai mitähän...
Tähän mennessä oon kynsisaksilla siistinyt niin hyvin kuin pystyy.. mutta onhan tää nyt v**** ihan kamalaa! Mitähän vieraat ihmisetki aattelee kun ne kattoo mua :D Ihme karvanaama…

Muilla samaa ongelmaa? Mitä olette tehneet?

Lisäksi finnejä on alkanut tulemaan yläaselkään ja rintakehälle.. Jep. Seksikästä.

Monet sanoo että tähän mennessä 17+6 olisi rinnoissakin tapahtunut kasvamisen merkkejä, mutta niitäkään ei ole tullut.. eli en saa parempia rintojakaan edes hetkeksi ;)

Eli olen entistä enemmän sitä mieltä että tuleva pienokainen on POIKA... tai maskuliininen tyttö :D hah.

Ei muutakuin Hyvää Viikonloppua, täällä alkoi loma <3 vihdoin ja viimein!



Terkuin,
Mea