Sain vinkiksi kirjoitella omia synnytysajatuksia, toiveita, pelkoja ylös ja tehdä niistä sitten oma postaus, niin kiinnostuneille, kuin itsellenikin, koska olin maininnut etten ole ehtinyt valmistautua mahdollisesti piankin tulevaan synnytykseen, että paletti on hieman vielä hajalla.... Tällä saa (ehkä) jäsenneltyä ajatuksia.
Ennen, kun toivoin edes raskautta. Ajattelin aina etten halua koskaan lasta, koska en halua synnyttää, pelkäsin kuollakseni, en uskonut että selviäisin siitä koskaan.
Kun vauvakuume tuli, nuo ajatukset unohtuivat kokonaan... toki välillä tulee sellaisia "kauhunsekaisia" ajatuksia ja tiloja, että apua sehän pitää saada poiskin tuolta masusta, ja välillä taas sitä ajattelee "hyvin se menee, omalla painollaan..."
... Tavallaan mua pelottaakin eniten se, etten tajua mihin oon ryhtymässä. Se oman vauvan kaipuu ja ikävä on niin suuri, etten oo osannut enää pelätä synnyttämistä, tai jaksanut miettiä sitä. Jotenkin vain luotan siihen, että kyllä se jotenkin suttaantuu, tavalla tai toisella, ja sitten saan meidän tyttären meidän elämään <3... Pelkään että lähden synnytykseen liian naivistisella ja luottavaisella asenteella, ja siitä tuleekin kamalampaa mitä se voisi olla, jos olisi valmistautunut, perehtynyt ja kiinnostunut asiasta enemmän.. luulenpa, että olen kusessa :D
Sen lisäksi voisin sanoa pelkääväni eniten, että hoitohenkilökunta on inhottavaa. Pelkään että stressaannun, loukkaannun, tai saan kokea turhaa kipua välinpitämättömän henkilökunnan takia. En saa tukea, ymmärrystä, tai kannustusta... olen myös kuullut liian kovakouraisista lääkäreistä ja kätilöistä, pelkään että minua fyysisesti satutetaan turhaan.
Tokihan pelkään myös niitä "vallan yleisiä juttuja"; eli että synnytyksessä käy jotain, sydänäänet häviää, tulee komplikaatioita, repeen kahtia yms mutta jotenkin en niitäkään ole "jaksanut" pelätä liikaa etukäteen koska sen tyyppisille komplikaatioille, en nyt vain voi tässä vaiheessa mitään...
Se vähän, mitä synnytystä olen koskaan ehtinyt miettimään, on ollut se, että toivon:
(a1.) että olisin ehtinyt tehdä kotona kaiken kuntoon tulevaa pienokaista varten, ja aloittaa synnytyksen mielikuva-ja rentoutusharjoittelut, tehdä/tutkia kaiken synnytystä varten; toiveet yms ja olisin vain ihan "zen" kun aika on... ;))
a.) Että synnytys lähtisi luonnollisesti käyntiin kotona, eli ei käynnistystä eikä etukäteen suuniteltua sektiota.
b.) Kotona pystyisi olemaan mahdollisimman pitkään (olla lämpimässä suihkussa yms).
c.) Alateitse synnytys
d.) Amme mahdollisuus
e.) Kaikki puudutteet käyttöön! :D
f.) Nopea synnytys ;)
MUTTA kuten tässä on tullut aiemminkin jo ilmi, on äärimmäisen epätodennäköistä että kohdat a.) ja b.) pääsisivät tapahtumaan, vaan uskon että tiedossa on käynnistys/tai suunniteltu leikkaus.
Itse toivon käynnistystä tässä tapauksessa, koska toistaiseksi olen alateitse synnytyksen kannalla.
Miksi? Koska toivuin todella hitaasti keväällä tehdystä laparoskopiastakin, ja koin katetrit ja kaikki leikkaustoimenpiteet todella ahdistavina, en välittäisi kokea niitä uudelleen. Ja haluaisin olla kunnossa nostelemaan lasta pian synnytyksestä ja olemaan liikkeessä. Minulla on myös ongelmaa yleensä tikkien sulamisessa/parantumisessa, eli en niitä turhaan haluaisi masun täydeltä :D Eli uskon, että toipuisin alateitse synnytyksestä (toivottavasti ainakin) nopeammin.
JA olen ollut ymmärtävinäni, että jos leikataan, ja vauva joutuu hoitoon (kun syntynyt vaikka kovasti ennen aikojaan), vauvaa ei pääse katsomaan ennenkuin
itse jaksaa sinne mennä? Kukaan ei sinne kärrää sua katsomaan vauvaa ? Olen lukenut useammasta blogista tällaista, että leikkauksesta kipeät äidit itkevät käytävillä, ja pyörtyilevät matkalle kun raahustavat katsomaan lastaan/lapsiaan kun muuten eivät näe... Enkä ole vieläkään ymmärtänyt, että mistä tämä johtuu? (saa kertoa, jos joku tietää) En todellakaan haluaisi kokea moista.
MUTTA kun pääsen (toivottavasti?) jossain vaiheessa asioista keskustelemaan lääkärin/kätilön kanssa tilanteeni huomioon ottaen, niin katsotaan mitä sanovat ja ajattelevat ja pitävät parhaana ratkaisuna, niin vauvan kuin sairautenikin kannalta. (+ omaan väärään suuntaan kääntyvän häntäluun, mahtuuko lapsi syntymään alateitse???)...
Eli en ole vielä siis päässyt puhumaan kenenkään kanssa synnytyksestä, toiveista, ajatuksista tai mistään...
Syy miksi toivoin mahdollisimman pitkää aikaa kotona olemiseen, on se, että en haluaisi kärvistellä kivuissa vieraiden ihmisten keskellä kun/jos käynnistetään osastolla ollessa ja odotella "pääsyä" synnytyssaliin.. Vieroksun vieraita paikkoja, stressaannun helposti enkä osaa olla, pelkään että tämä kaikki sitten hidastaa synnytystä, nostaa verenpaineita ja tekee kokemuksesta entistä hankalamman itselleni. Eli supistusten alkaessa olla ilman vieraita ihmisiä ympärilläni, haluan rauhaa ja turvaa ympärilleni, enkä olla missään monen hengen huoneessa itkemässä kipuja, tai kuunetelemassa muiden ulvomista...
Ja toki toivon, että jos/kun synnytys käynnistetään, se lähtisi käyntiin, eikä tarvitsisi miljoonia vippaskonsteja avuksi enää, ettei tulisi enempää huolta. :)
En tiedä mitä kaikkia "apuvälineitä" synnytyksessä voi käyttää, mutta sen mitä olen kuullut, niistä amme kiinnostaa eniten. Olen muutenkin raskauden myötä ollut "normaalia enemmän" suihkussa ramppaaja, haluaisin jokapäivä kuumaan suihkuun, joskus montakin kertaa päivässä, ja haluaisin lillumaan lämpimään ammeseen, kylpylään tms. eli vesi elementtinä kiinnostaisi! :)
Myös Tens laitteesta olen kuullut hyvää.
Oma lämmitettävä kauratyyny on tarkoitus pakata mukaan.
Avautumisvaiheen asentoja en ole ehtinyt pohtia, kurkkaillut netistä nyt eka kertaa muutamia kuvia tms mutta en osaa suoraan sanoa, että "tuo varmaan toimii mulla"... ei hajuakaan, kai se on sellanen asia, jossa luonto ohjaa, missä helpottaa parhaiten?
Myöskään
ponnistusvaiheen asentoja en ole ehtinyt miettiä ollenkaan?! Luin niistä netistä/ja vauvakirjasta kyllä nyt tässä kun aihetta aloin pohtimaan, mutta tiedä sitten mikä olisi paras... ei sitä tilannetta jotenkin osaa kuvitella... + aika moni "erikois"sento vaati "tukihenkilöä", ja entäs jos sellaista ei synnytyksessä ole?... Hankalia juttuja miettiä :D
Luulen että valtaosa toivoo, että synnytyskipu ei olisikaan niin paha mitä on kuullut/kerrottu ja se oma synnytys olisi nopea, helppo ja kivuton, eikö? No minä ainaki toivon :D Ja salaa toivon ettei tarvitsisi pistellä mitään kivunlievityksiä, koska pelkään että niistä tulee haittoja (voin helposti huonosti, saan helposti päänsärkyä tms) ja haluaisin minimoida kaikki mahdolliset komplikaatiot synntyksessä (kyllä tässä sairaudessa on jo tarpeeksi kestämistä)... Mutta koska tunnen itseni, ja kroppani, en todellakaan usko, että tuollaiset unelmat toteutuvat vaan kivut tulee olemaan helvetilliset ja sietämättömät ;) ja tarvitsen kipulääkitystä...
... Ja tästä syystä aion olla avoin kaikella kivunlievitykselle, paitsi aquarakkuloille; koska niistä olen kuullut vain huonoa.
Eli kai sitä mennään vain tilanteen mukaan sitten.
Mulla oli vielä aloittamatta kokonaan ajatustyö synnytyksen tukihenkilöstä/doulasta, sillä ei ole 110% varmaa osallistuuko puolisoni synnytykseen vai ei, koska voi huonosti sairaaloissa; ei kestä piikkejä, verta yms, niin on epävarmaa kauanko pystyy olemaan paikalla "apuna" vai pystyykö... mutta nytkun tämä kaikki alkaakin tulla niin nopeasti, en ole yhtään kiinnostunut alkaa etsimään/tutustumaan pikana vieraisiin ihmisiin ja haastattelemaan doula-mahdollisuuksiin...
Luulen, että tässäkin asiassa mennään vaan, ja ukko on mukana jos on, jos ei, niin oon yksin. iik!
(mutta siis hyväksyn tämän täysin, en itsekään osaa sanoa haluaisinko/pystyisinkö kenekään synnytykseen tulemaan mukaan, en koe sitä puolison "velvollisuutena"....).
Mä en ole myöskään tehnyt mitään "synnytys soittolistaa", jota monet suositelleet... kai tätäkin voisi miettiä, jos ehtii?... En osaa jotenkin nyt ajatella, että mitä haluaisin kuunnella synnytyksessä, mikä auttaisi, helpottaisi, tsemppaisi... ja ehkä sen musiikin valitsemiseksi pitäisi ehtiä/jaksaa tehdä mielikuva harjoitteluja niin tulisi jotain "viboja" musastakin...
En siis ole myöskään ehtinyt aloittaa mitään mielikuvaharjoitteluja synnytyksestä, enkä opetellut rentoutumista.. kuten olen lukenut toisten tehneen viikkoja, ellei jopa kuukausia ennen synnytystä,
mites siellä ruudun toisella puolella?
Hmm... mitähän vielä osaisin sanoa? Saapa nähdä miten käy??!! :D
Pikapäivityksenä voinen kertoa, että täällä osastolla makoilen edelleen, jatkuva vrk keräys päällä, tukisukat jaloissa... Käyrää katsotaan usein ja paineita.. Päivän lekurikierrosta ootellessa...
Ps. Sori kirjotusvirheet!
T. Mea
