Kotona rötvääminen... avautuminen!

Tämä sairaslomalla olo on yhtäaikaa todella rentouttavaa ja huoletonta, ja samalla aiheuttaa harmaita hiuksia... Miksi?

Minusta on mukava löhöillä kotona olovaatteissa tukkanutturalla ilman meikkiä päivät pitkät. Ei tarvitse kuluttaa aikaa meikkaamiseen, eikä haittaa jos väsyneenä hankaa vahingossa silmiä kun ei ole mitään mitä levitäkään ;) Eikä tarvitse iltaisin pestä niin voimakkailla aineilla kasvoja kun niissä ei ole pakkelikerrosta.. Iho saa hengittää enemmän.
Hiuksetkin saavat hieman levätä kun ei ole 110% pakko pestä jokapäivä töiden takia, voi antaa vähän sen "luonnollisen rasvoittumisen" tapahtua, päänahkakaan ei kutise niin paljon...
Ja olovaatteissa on huomattavasti mukavampi olla kuin farkuissa ja muissa edustavimmissa vaatteissa ;) Nyt ei purista mistään ja ilma kiertää vaatteissa :D

... No mikä on ongelmana sitten?

En muista millon viimeksi olisin tuntenut oloani kauniiksi tai hehkäksi, tai energiseksi.
Olen valjun näköinen kun ei ole ollenkaan meikkiä (ripset ja kulmatkin vaaleat), kaikki epäkohdat ihossa näkyy kun eivät ole meikin peitossa ja välillä kotona hommailu vaan ihon rasvoittumaan ja punoittamaan, eikä se ole kovinkaan kaunis näky! Tuntuu että näytän kokoajan väsähtäneeltä ja sairaalta... hävettää jos joku tulee ovelle kesken päivän!
Sama homma muissa, hiukset on aina kiinni nutturalla, näyttää kun olisin kuukaudesta toiseen kipeänä sängyssä, nuttura sojottaa miten sattuu ja päivän lööbailussa se menee sotkuiseksi, se vain korostaa väsähtänyttä ulkonäköäni...
Eikä ne vaatteet tässä kohtaa auta asiaa ollenkaan :D Ilmavat olohousut ja virttynyt college tai t-paita kruunaa ulkonäön, ja ei kyllä kehuja satele tälle mammalle :D
Ilalllakin kun lähtee kävelylle ei viitsi meikata sen takia, yleensä vain vetäisee ulkovaatteet päälle, huivi kaulaan ja menoksi :D Sen jälkeen on kuitenkin hiki ja likainen olo, ei viitsi hikostuttaa hyviä vaatteita tai valuttaa meikkejä! :D

...No Miksi en sitten meikkaa ja laittaudu päivisin kotona?

Koska en näe siinä mitään järkeä! Miksi kuluttaa kalliita meikkejä kun rötvää kuitenkin kotona, ja miksei antaisi ihon levätä? Pitäisi keksiä sitä hyvänolontunnetta muualta kuin omasta naamasta! :D
Sama koskee vaatteita, en jotenkin osaa käyttää ns päivävaatteita kotona jos en ole menossa mihinkään/kukaan ei ole tulossa käymään, koen sen kauheaksi tuhlaukseksi ja turhaksi pyykin keräämiseksi nurkkiin... Mutta tätä menoa mammavaatteetkin menevät hukkaan kun en "ehdi" niitä käyttämään :/
Luonnonkiharat paksut hiukseni taas ovat "siistimmät" kiinni jos rötväilee, koska aukinaisena jos heiluvat eestaas, hankaavat sohvaa, tyynyä ja milloin mitäkin jos välillä ottaa torkkuja, ne menevät takkuun ja pystyyn, niin ei todellakaan kehtaa avata ovea kenellekään ;) Mutta ei viitsi aamulla taas laittaa tukka kuntoon vimpanpäälle lakkoineen koska en halua hangata niitä mihinkään! :D

.. No Mitä sitten valitan?

En kai mitään. Kyllästyttää ja tympäisee, on yksinäistä. Odotan että jotain kivaa tapahtuisi, että tulisi hieman piristystä arkeen! :)

Onko muita näin turhamaisia asioita miettiviä ihmisiä?

T. Mea. Plääh.

ps. ylihuomenna taas sokerirasitus :(

Vaunut tilattu *rakkaus*

Aloitin vaunujen tutkimisen aikalailla tuossa Elokuussa..
Aluksi ihan muuten vain, sitten siitä alkoi tulla super mielenkiintoista ja sitten ”pakkomielteistä” ;)
Liityin facebookissa emmaljunga kirppikselle, ja seurasin aktiivisesti huuto.net:iä ja tori:fi:tä josta bongailin vaunuja ja osia…

Kyselin jo lapsellisilta kavereiltani heidän vaunuistaan, ominaisuuksista ja käytöstä... Ja samalla tenttasin muita raskaana olevia, mitä he aikovat hankkia :D Yötäpäivää päässä pyöri vain vaunuasiat...

Olen melko spontaani ja kun ihastun johonkin, ei sitä helposti muuteta…
näin kävi nytkin ;) ja kun ihastun... käytännöllisyydellä ja monilla muillakaan tärkeillä asioilla ei ole merkitystä, eli en tiedä menikö valinta nyt ihan puihin kun tunne iski, mutta eihän sitä vo tietääkään kuin kokeilemalla ;) Sittenpähän oppii...

Ensin ihastuin… ja sitten rakastuin…
Emmaljungan Mondial Duo Combeihin, ja ehdottoman ehdottomasti väriin: White Leatherette, eli valkoinen keinonahka.

Mies ei ihan heti ihastunut… mutta kun näki kuin palavasti minä olen niihin rakastunut, on hänkin jaksanut tutkia ja katsella niitä, eri rungoilla ja toiminnoilla…

Tällaisen paketin olisimme halunneet:

Emmaljunga
Monidal Duo Combi – Sport cryptonite
White Leatherette
+ Pehmyt koppa ja jalkapeite

+ Hoitolaukku

<3

Ah.

MUTTA... sport cryptonite runkoa ei enää saa :(

Joudumme tyytymään classic runkoon. Harmittaa ihan vietävästi, mutta ei auta.

Eli meille tulee:

Monidal Duo Combi – Classic crypttonite
White Leatherette
+ Pehmyt koppa ja jalkapeite

+ Hoitolaukku

Mikä näissä on nyt niin hyvää? Muutakuin iiiiiihana ulkonäkö? ;)

No ainaki koko + renkaat.
Asutaan pk-seudun ”maalla” eli jos tulee luminen talvi, täällä täytyy päästä liikkumaan, ja Emmaljungilla pitäisi päästä liikkumaan kinoksessa kuin kinoksessa, kuin myös soralla ja hiekallakin.

Lisäosia ja korjausta helposti saatavilla, muunneltavat.

Hyvä tavaratila :)
Sport rungon aisa- kääntyy lennosta. Eli jos pienellä sataa naamaan vettä/lunta/häikäisee liikaa, voi asian heittää laakista ja alkaa työntämään muksua toisin päin että olisi parempi olla. :)

Olen myös kuullut Emmaljungista pääsääntöisesti vain hyvää, että on laadukasta ja kestää...

ja omaan silmään miellyttävä tyyliini sopiva ulkonäkö on vain plussaa <3

Näitä odotellessa sitten... :)

T. Mea

Päiviä enemmän takana kuin edessä.. Ja kela hakemukset kunnossa.

Nyt yhtäkkiä havahduin siihen kun vasta täyttelin kelan nettisivuilla avustushakemuksia ja muita tuiki tarpeellisia juttuja, että apua, mähän oon ollut kauemmin raskaana kuin mitä on jäljellä raskautta!!...

Elokuun lopussa tuli täyteen kelan vaatimat 154 päivää raskaana, ja sain viime neuvolakäynnillä raskaustodistuksen jotta pystyin alkaa täyttelemään hakemuksia kelalle, ja samalla huomasin oman blogin sivuilta laskurista, että jaa... oon ollut raskaana paljon pidempään kuin mitä on jäljellä päiviä! Huisia!

Kelalta tuli jo päätöksetkin tuista... niin tuli tunne, että kaippa tässä jo aika pitkällä ollaan :D

Kyllähän siitä tuli huikean onnellinen tunne, ihan pakahtuminen <3
Ja samalla toivoo hartaasti, että kaikki jatkuisi hyvässä hengessä ja pieni kasvaisi sisälläni mahdollisimman pitkään ja syntyisi terveenä <3

Pillereiden lopettamisesta on nyt 431 päivää...
Nyt on oltu raskaana 182 päivää ja jäljellä on 98 päivää... ollaan jo alle sadan! En voi uskoa tätä...!

Uutta viikkoa kohden <3 Joka päivä niin kiitollinen uudesta päivästä kun pieni on vielä matkassa!

T. Mea

ps. kokiko kukaan muu kelan hakemusjuttuja haasteellisiksi? :D Mun piti lähinnä työhön liittyviä asioita hieman kysyä työkaverilta, esim. että maksaako työpaikka jtn tms juttuja... :D Mutta muuten meni yllättävän hyvin hakemukset ja vastauksetkin tulivat näin nopeasti! :)

"Pienten" pyykkäys aloitettu

Halusin neljäviikkoa sitten alkaneelle sairaslomalle jotain pientä, helppoa, mielekästä tekemistä joka kannustaa samalla lepäämään aina pikku rumban jälkeen, niinpä päätin alkaa jo näinkin ajoissa pyykkäämään "pienet" pyykit, joita tänne on kertynyt.
... Tein nämä pyykit jo jokunen viikko sitten, ja hyvä niin, sillä nytkun alkanut supistelemaankin, ei paljon huvita pyykätä :D Vaikka aluksi naureskelin mielessä, että kuinkahan ihmiset pitää mua nolona että pyykkään jo nyt valmiiksi, mutta onneksi kuuntelin itseäni, en jaksaisi millään ainakaan nyt pyykätä samaa määrää ihan heti.
Tuntuu että aina kun nousee ylös tulee "kestosupistus", eli lepo on nyt mielessä eniten :)

Meillä pestään kaikki vaatteet kotona Lumme merkin pesuaineilla, viimeisen vuoden aikana vaihdoin perus kirjopyykki aineen tästä merkistä vielä Sensitiveen. Tällä pesen myös pienet pyykit, sillä tuotteessa on on allergia- ja astmaliiton merkki, se on täysin zeoliititon, fosfaatiton, säilöntäaineeton ja hajusteeton + joutsen merkitty, eli on varmasti sopiva myös pienen pyykkeihin. :)

Tykkään myös pesuaineiden pakkauksista, ne on helppoja käyttää, ja menevät tyhjentyessä pieneen tilaan, ei täytä koko roskista :)

Kuvat Lumme

Allergia- ja astmaliiton sivuilta:

"Lumme Kirjopyykki Sensitive pyykinpesuneste
Ympäristöystävällinen ja tehokas pyykinpesuneste. Joutsenmerkitty, zeoliititon, fosfaatiton, säilöntäaineeton ja hajusteeton tuote. Sopii kaikkiin pesulämpötiloihin, myös käsinpesuun.

Allergianäkökulma: Tuote ei sisällä hajusteita eikä säilöntäaineita. Tuotteen ainesosat pitoisuuksineen eivät yleisesti ärsytä tai herkistä."
lähde: täällä.

Muuten lähdin kyllä turhan "tarkaksi" pyykkäämisen kanssa, olen yleisesti aika rento, enkä jaksa nipottaa niin pyykkien lajittelusta tarkkaan, mutta nyt kyllä meni tarkaksi :D

Ekaan koneelliseen päätyi hyvin vaaleat, beiget, valkoiset ja vaalean harmaat 40' pestävät vaatteet.

Toiseen koneelliseen päätyi vaaleanpunaiset, pinkit, roosat, violetit tms. 40' pestävät vaatteet.

Kolmanteen koneelliseen päätyi sitten tummemmanväriset vaatteet: ruskea, tummanpunasiet ja siniset vaatteet tms 40' pestävät vaatteet.

Yllä olevat pesin pesukoneen Sensitive pesulla.

Pieni erä vaatteita, joissa oli kimalteita, folio painatuksia tms spesiaalia, käänsin nurin ja pesin pesukoneen "käsinpesu" ohjelmalla, jotta säilyisivät oikein hyvin ;)

Sitten seuraavaksi pyykkäsin pienet lakanat ja harsot.... <3... osa lakanoista odottelee tuolla silittämistä, ja ompelemista (eivät ole kaikkia oikean kokoisia), katsotaan milloin sen jaksaisi tehdä...

 Terkuin,

Mea

ps. jos tuote kiinnostaa, lumme.fi etusivulla voit tilata pyykinpesuaineesta ilmaisen näytteen :)

pps. tätäkään postausta ei ole tehty missään yhteistyössä kenenkään kanssa, enkä hyödy linkeistä mitään. Tämä on tapana blogata tuotteista joista pidän :)

Harjoitussupistuksia?

Kun en ole aiemmin ollut raskaana, en tiedä miltä harjoitussupistusten/supistusten kuuluisi tuntua, ja olenkin nyt jokusen päivä miettinyt masu tuntemuksia, että oliskos jonkinlaiset harjoitukset saapuneet tännekin?

Ensimmäisen kerran mietin asiaa reilu viikko sitten, kun olin Helsinki Open House tapahtumassa pari tuntia, josta lähes koko aika oli seisomista kuumassa auringon paahteessa, loppu vaiheessa alkoi alaselkää särkemään ja vatsaan tuli "aaltomaisesti" kovettumista ja voimakasta paineen tunnetta, oletin että olisivat harjoitussuppareita?
No, asia hieman unohtui kun kotona levossa olo parantui...

Nyt asia on taas palannut mieleen kun tuntuu että vatsa kovettuu muutaman kerran päivässä ihan kivikovaksi kauttaaltaan. Helpottaa usein varovasti hieromalla mutta ei aina. Samalla saattaa tulla kova pissahädäntunne ja painetta... mutta olo menee nopeasti ohi.
Harjoitussupistuksia?
Toistaiseksi näitä on ollut vähän, eikä ole kipuja eikä vuotoja mutta tottakai mietityttää kun ei ole tuttua juttua...
Lisäksi yöllä oon pari kertaa herännyt siihen kun kääntää kylkeä, vatsa tuntuu hassulta, niin sitten huomaa että se onkin ihan kivikova, supistus? Voiko niitä tulla ihan ettei itse huomaa? :D
Mulla on jotenki hankala ku on tätä "pehmykettä" tässä muutenkin vatsan päällä, että huomais aina tommosia, mutta eniten tuossa mietin sitä, että jos se yöllä supistelee ku nukkuu eikä siihen herää, mistä sen tietää paljoko se supistelee? Vai voiko vatsa mennä kivikovaksi muistaki syistä?

Kun teillä alkoi nämä, jos alkaneet, montako tuli päivässä?
Onko joku helpottanut selvästi mahan kovettumista?
Milloin näistä on tarvetta huolestua ?

Välillä levossa on vatsa tuntunut vain toispuoleisesti ihan kivi kovalta, en tiedä onko se vauva vai mikä? :D Koska hieromalla ja painelemalla "kivi kova" kohta häviää mutta mitään potkuja ei ainakaan tule takaisin päin, niin olen mietitnyt että onko se voinut olla vauva? Ja on vain tosiaan toispuoleisesti, ihan kuin olisi pieni kivi toisella puolella kohtua :D...

Sellaisia mietteitä tänään heti aamusta...

Eka yö yksin.... meni ok. Väsyttäähän sitä nyt ja pää on vähän kipee, ehkä se päivä tästä! :)

... Mea

Munuaiskontrolli

Tänään oli pitkästä aikaa munuaislääkäri.
Toisaalta käynti oli ihan turha, sillä olinhan saanut jo kaikki vastaukset nkl sisätautilääkäriltä mutta menin nyt kuitenkin paikalle kun käskettiin :D

Lääkäri oli tuntematon, nuori mies, joka kyseli aika tarkkaan mitä kuuluu ja miten raskauden kanssa mennyt. Hän mittasi verenpaineet, katsoi lääkitykset ja  jalkojen turvotukset, ja määräsi lopulta Adalat 10mg/3xpv nostettavaksi -> 4x pv. Ja lepoa, ettei turvotus jaloissa pääse pahenemaan ja että paineet pysyisivät hyvänä.

Muuten arvot ok, kuten jo tiesinkin.

Käynti oli tosi nopea, vaikkakin tarkka. Sovittiin että kontrollit jatkuvasta vastaisuudessa vain nkl:llä niin kauan kunnes vauva syntyy, sitten siirryn takaisin munuaispolille. Olivat toivoneet tätä nkl:ltä. Onhan se helpompaa ja selkeämpää potilaallekin, että seurataan yhdessä yksikössä, eikä monessa, minua arveluttaa kontrollin seuraamisen vain siksi, että tämä nkl:n lääkäri on ainoa joka on ollut sitä mieltä, että mene vain reissuun, kaikki hyvin, ja jota en ole tavannut kasvotusten olenkaan..
Kaikki muut lääkärit pitävät "tilaani" vakavampana ja haluavat että lepään, niin olen hieman epävarma nyt sitten, että kuinka varmoissa käsissä olen... mutta tämä on vain oma fiilikseni.. Katsotaan miten jatko menee :)

Muuten viikko on alkanut harmittavan sateisena ja harmaana. Vettä tulee kaatamalla ja ilma on synkkä. Olen ottanut päivän polilla käynnin jälkeen täysin levon kannalta. Ottanut päikkärit ja ollut vaan. Huomenna pieni pikasiivous ja kaveri kylään, niin tänään hyvä ottaa lepoa jo etukäteen hieman enemmänkin ;) tsih!

Pitäkää peukut pystyssä tulevalle yölle...! :) :)

T. Mea

Itkupotkuraivareita

Olen koko raskauden ajan "odottanut" että missä ne omat hormoni itkut ja kaikki itkupotkuraivarit on?! Ei ole näkynyt eikä kuulunut...
Nyt taisi katketa sekin kamelinselkä ja nämä ihanuuden rantutui tännekin.

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, sain 4 viikkoa lisää sairaslomaa, josta olin yhtäaikaa hyvin kiitollinen kuin surullinenkin; koska se tarkoitti kaikkinensa että jouduin luopumaan etelänreissustani, ja kai se tämä kaikki kotona oleminen, turhautuneisuus, yksinäisyys, tylsyys ja olo siitä, että elämä on kamalan epäoikeinmukaista sai sitten aikaan totaalisen kilahtamisen...

Vuoronperään olen ollut pahalla tuulella, vihainen, ärsynyt, ylitsevuotavan raivoissani ... ja itkeä tihrustanut pieniä kyyneleitä, tai vollannut kurkkusuorana kuin pikku kakara..
Olen kateellinen kun mieheni voi lähteä matkaan, jaksaa liikkua ja tehdä kaikenlaista, kun itse olen sidottu kotiin neljän seinän sisälle ja olen koko raskauden aikana menettänyt jo 3 matkaa ja lukuisia tapahtumia pahoinvoinnin / tai verenpaineiden-> lepomääräyksen takia. Tunnen itseni niin ulkopuoliseksi, yksinäiseksi ja maailman pettämäksi hylkiöksi...
Tätähän ne nkl:llä varoitteli syksyllä 2013 kun raskausmahdollisuudesta puhuttiin, mutta itse olin liian sinisilmäinen, ja seurasin haltioissani ystävieni raskauksia; kuin hyvin ne meni; he matkustivat loppuun saakka, juoksivat jopa mini-maratoneja.. vau!... No ei tämä mamma! :D

Sen lisäksi että olen ollut kateellinen ja tuntenut kaikenlaisia pettymyksen tunteita, tunnen myös suurta vihaa; itseäni kohtaan. Itken koska inhoan käytöstäni, vihaan itseäni että olen näin lapsellinen että kiukuttelen matkan menettämisestä ja muiden tilaisuuksien "menettämisestä", inhoan itseäni että olen kateellinen ihmiselle; jota rakastan kaikkein eniten; miksi toivoisin hänelle yhtään vähempää?! <3 Hän ansaitsee kaikki kokemukset maailmassa...
Ja se että raivoan ja itken kuin taapero, vaan lisää kierrettä että inhoan itseäni, joka saa lisää itkua aikaan, koska sitten itken sitä millainen olen... hohhoijaa!

Tulen tosiaan suhteellisen "vähä tunteisesta" perheestä, ja olenkin meidän perheen mustalammas siinä mielessä että olen aina ollut räiskyvän tempperamenttinen ja itkemistä lukuunottamatta (meillä ei kotona saanut oikein itkeä) näytin tunteeni myrskyn voimalla :D aikuisuuuden myötä olen rauhoittunut, ja pyrin aina asiat selvittämään rauhassa puhumalla vaikka tokihan joskus kiehahtaa, mutta tällaisia itkupotkuraivareita en oikeastaan harrasta enkä mitään jatkuvaa vollaamista...
Niin tässä on ollut ihmettelemistä sekä itsellä, että miehellä :D

... Mies on yrittänyt kaikin puolin piristääkin vielä; on siivonnut kotia, että minulla olisi kivempi jäädä tänne, tehnyt ruokaa, paistanut lettuja yms. ja minä vaan märisen :D... Koomista olikin kun lettuja syötiin, että vuoronperään pyhin silmiäni paitaan itkien, ja syön... ei todellakaan tapaistani!

Kaduttaa oma käytös ihan kamalasti, onneksi olo alkaa jo helpottamaan, mutta onneksi mies on ollut myös kovin ymmärtäväinen; hän ymmärtää että olen hurjan pettynyt matkan takia, ja olen kokenus sairaslomaviikkojen aikana yksinäisyyttä kotona, ollut turhautunut ja väsynyt...

Toivottavasti nämä olotilat pian helpottaisi, ja toivon todella että kun mies lähtee reissuun, viikko menisi hyvin minunkin kannalta, ja pelot pysyisivät kurissa!!!

t. Myrskyisä Mea

25+ POKS <3

Etsy.com... tavarataivas!

Olen löytänyt siis aivan ihanan vauvatavara/vaate taivaan! Etsy.com.
Sivustolla voi kaikki maailman käsityöläiset myydä oma tekemiään tuotteita kaikkialle maailmaan,
ja siellähän myydään kaikkea mitä kuvitella saattaa! Sivusta on minulle ennestään tuttu kodinhankinnoissa, mutta lastenjuttuja en ole niin paljon sieltä vielä katsellut, ja voi että kaikkea ihanaa todellakin on! <3

Aivan ihania personoituja vaatteita, yksittäiskappaleita, settejä.. On tylliunelmaa, vintagee, rooliasuja, kuvaus reksvisiittaa, kaikkea! Siis aivan loistavia juttuja laidasta laitaan, eikä varmana tulee montaa samanlaista vastaan kadulla! x)

MarcellasExcess etsy

TheWishingElephant etsy

BloominBloomers etsy

Vauvanhuone tarpeet on huippusuloisia, kaikenlaisia, kokoisia ja värisiä seinätarra kuvia, tekstejä, loruja… on ihania vilttejä, tyynyjä, verhoja saatavilla..

LoxlyHollow etsy

StudioQueen etsy

SweetPeaNurseryArt etsy

Lisäksi aivan super ihania leluja, suloisia pehmoleluja, puisia ecoleluja, erikoisia keksintöjä; kuten pestävä väristyskirja (jonka voi värittää uudelleen ja uudelleen), erikoisen muotoisia väriliituja.. aivan ihania personoituja lahja ideoita.. Olen aivan sekaisin! Haluaisin ostaa kaikkea…

HeartStringsHandmade etsy

ivylanedesigns etsy

byhoneysuckle etsy

Onko teille etsy.com tuttu, ja oletteko koskaan tilannut sieltä mitään?

Aivan ehdottomasti omaan listaan pääsee myös personoitavat puulelut, persoonalliset pehmolelut…. ;)

littlesaplingtoys etsy

LittleSidekick etsy

Toki joku roti tähän minunkin tuhlailuun, mutta jos jotain sieltä nyt ehdottomasti haluaisin, niin "kuvaus reksvisiittaa" (baby photo props) jota voisi käyttää sitten tulevan pienokaisen vauvakuvassa (olettaen että on mahdollista toteuttaa pieni vauvakuvaus siinä 1-8pvn ikäisenä, miksei myöhemminkin mutta tämä aika kuulemma "paras").

Tämän tyylisiä kivoja juttuja sieltä esim löytyy:

CricketCreations etsy

conniemariepfost etsy

SweetBirthdayGiggles etsy

BabicakesCouture etsy

Toki haluaisin omasta vauvasta myös ns normi kuvia normi vaatteissa tai nakuna ;) Mutta olisi ihana joku tällainenkin kuvata.. tehdä siitä vaikka taulu vauvan huoneeseen tms :)

Ahhh...
No se siitä ihailusta :)

Hyvää viikonloppua! <3

Terkuin,

Mea

Jos vähän ahdistaa...

Kirjoittelin alkukesästä siitä, kun en tykkää olla 24/7 yksin kotona kun mies on matkoilla...
Päivisin viihdyn ihan hyvin, tylsistymistä lukuunottamatta ;) mutta mulla ehkä suurin ongelma onkin ne yöt.

Olen lapsesta asti pelännyt sairaanloisesti pimeää. Minua on lapsena peloteltu pimeällä paljon, ja olen vahingossa nähnyt pätkän kauhuelokuvaa alle 5v vanhana ja muistan sen vieläkin.. Olen usein kokenut että lapsuudenkotini oli turvaton, ja olen valvonut pienenä lapsena öitä pimeässä sängyssä peläten erilaisia asioita.. enkä ole saanut mistään tukea ja turvaa... Ukkosella ei päässyt vanhemman viereen nukkumaan, tai painajaisten jälkeen ei ollut lohduttajaa...
Kun joskus äidilleni selvisi että pelkään pimeää, hänen kommenttinsa oli:
"Ei omassa kodissa SAA pelätä".
Siitä asti suljin kaikki pelot itseeni ja yritin vain pärjätä...

Luulen että tästä syystä suhtaudun pimeään ja öihin, pelokkaasti vieläkin, enkä osaa järkeillä itselleni turvallisuuden tunnetta kuin toisesta ihmisestä, tässä tapauksessa miehestäni.

Olen kuitenkin selvinnyt hänen työmatkansa tai illan vietot ihan ok:sti tässä vuosien varrella, mutta en tiedä onko hormoneista johtuvaa vai mitä pään pehmenemisestä, mutta raskaudenmyötä pelkotilat ovat voimistuneet, ja jo ajatus siitä että en pääse reissuun mukaan, ja mies lähtee... Olen pitkään taas yksin yötäpäivää, pimeässä ihan yksin... saa olotilani hyvin ahistuneeksi.

Eilen illalla, ensimmäisen kerran, koko elämäni aikana, sain pienen ahdistus itkukohtauksen pelkästä ajatuksesta joutua jäämään yksin kotiin pitkäksi aikaa, ilman mitään tukea ja turvaa. Pelkään etten saa taas nukuttua, olen väsynyt ja painajaisten riivaama, voimaton, peloissani päiväkausia... kropassa alkoi tuntumaan etten saa happea näiltä ajatuksilta ja kyyneleet vaan vyöryivät esiin. Ikinä en ole kokenut näin suurta ahdistusta ajatuksesta jäädä yksin kotiin...

Kun lopulta sain unta, näin sekavia unia pitkin yötä; joissa kuitenkin lähdin matkalle mukaan etten joutuisi olemaan yksin... eli alitajunnassa se vaan pyörii. Haluaisin mielummin lähteä mukaan kuin jäädä yksin kotiin pelkojeni kanssa...

Perheeni asuu kaukana, kukaan ei voi tulla seuraksenikaan tänne, ja ystävilläkin on kaikilla perheensä ja puolisonsa; ei kukaan tule tänne minua yöksi turvaamaan kun heillä on velvollisuudet kotonaan...
Enkä itse voi lähteä sinne, koska jos en voi lähteä matkalle niin en kyllä koe voivani lähteä lennolla toisellepuolelle Suomeakaan..

Pelkään myös että miten monia päiviä jatkunut ahdistus, väsymys ja stressi vaikuttaa tyttöön vatsassa?!
En vain tiedä miten rentoutua...

Edellisessä kodissamme, kesti n. 5vuotta että opin rentoutumaan siellä öisin vaikka mieheni oli poissa ja pärjäsin. Uudessa kodissamme olemme olleet vasta pari vuotta... eli hetki voi kestää.. tosin tuntuu, että juuri kun opin vanhassa kodissa rentoutumaan; se toi uusia pelkoja pintaan; enää en herännyt jos mies tuli yöllä kotiin; heräisinkö jos joku muu tulisi?
Siitä lähin aloin pelkäämään sitä, että yöllä kun herään, en tiedä onko kotonamme joku koska olen nukkunut, eli nyt en uskaltaisi nukkua, koska en näe ja kuule kaikkea?! Aika vaikeaa, vai mitä?... :D

Saapa nähdä mitä tulevista viikoista tulee...
Voi olla että niiden jälkeen sitä sairaslomaa vasta tarviikin :D...

Lekurissa käyty..No vacation for me!

Näin erimieltä lääkärit sitten voivat olla :D

Eilen labratuloksia soittanut lääkäri oli sitä mieltä, että kaiki hyvin, ota iisisti ja voit lähteä lomalle...

No tämänpäivän kontrollikäynti synnytyslääkärillä oli hieman erilainen... siellä ei ihan niin iisisti otettu, matkaa ei suositeltu. Verenpaineiden heittely oli heidän mielestä huolestuttavaa edelleen jota tulee seurata tarkasti; ja olla tarkkana myös muista oireista; jos tulee päänsärkyjä, silmäoireita, ylävatsakipuja, tai muuta outoa; heti nkl:lle päivystykseen...
Katsoivat myös että jaloissa oli lyhyestäkin rasituksesta (aamusta) tullutta turvotusta joka todennäköisesti pahenisi kuumassa maassa ja lennoilla... joten suosittelivat lepäämistä.

Sairasloma ja lepo jatkuu vielä 4 viikkoa! Sitten uusi kontrolli taas...

En odottanut että välttämättä saisin "synnynpäästöä" matkan suhteen mutta kieltämättä en odottanut kuukauden sairaslomaakaan... aika pölmistynyt olo. Osaakohan töihin enää edes mennä, jos mahdollisuus loppuajalla olisi?  :D

Yhtäaikaa olen tosi harmissani, kun en pääse lomailemaan ja sohva makuutus jatkuu, mutta samalla tottakai kiitollinen että huolehtivat, ottavat tosissaan ja haluavat vain pienokaisen parasta. Tytön hyvinvointi on kaikkein tärkeintä <3

Tyttöä ultrattiin käynnillä, siellä se viuhtoi innoissaan. :) Sydänäänet hyvät ja virtaukset tasaiset.
Painoa oli n. 655g, hieman meni keskikäyrän alla, mutta ei vielä huolestuttavan paljon.

....
Nyt otettais vastaan kivoja kirja ideoita seuraavan 4 viikon ajaksi!
Tykkään kaikesta hömpästä; kuten Cecelia Ahernin kirjoista. :) Kaikki kevyt luettava olisi mukavaa :) Eli ei mitään stressaavaa eikä pelottavaa ;) Vinkkejä jakoon! :)

T. Mea

Labra tulokset ja huonosti nukuttu yö

Uhhuh...

En muista milloin viimeksi olisin nukkunut NÄIN huonosti. Ensin en meinannut saada illalla millään unta, pyörin ja hyörin vain, sitten heräilin alkuyön 30min-45min välein milloin mistäkin syystä: vessaan, kuulin jonkin äänen, vatsaa kiristää, ja pitkin yötä tuli "sukkapuikko" tuikkaisuja alapäähän, eikä sopivaa kivutonta asentoa tuntunut löytyvän...
Näin lisäksi sekavia unia lääkärikäynneistä ja ultratutkimuksista, olin herätessä vuoroin litimärkä ja vuoroin kylmissäni, tyynyä kääntelin pitkin yötä ja peittokin oli hankalasti...

En tiedä stressasinko labratuloksia ja huomista tulevaa lääkärikäyntiä niin paljon että unetkin meni sekaisin vai mikä nyt oikein oli ongelmana... Saapa nähdä miten ensiyö menee.

Labroja oli otettu valtava valtava määrä!
... ja kaikki oli lääkärin mukaan hyvin. Kaikki tulokset noudatti edelleen about samaa linjaa kuin aiemminkin, radikaaleja nousuja ei ollut, ja ne mistä oli, oli ns normaaleja munuaissairaalle.

Yritin kysellä verenpaineen heittelystä levon- ja liikkumisen välillä (n. 120/70 - 150/90) , mutta lääkäri ei pitänyt heittelyitä kovinkaan vakavana, ei puhuttu vielä tarpeeksi korkeista luvuista hänen mielestään.
Hän myös näytti täysin vihreää valoa tulevalle etelänmatkalle. - Aion kuitenkin konsultoida asiasta vielä huomistakin lääkäriä, ihan kaiken varulta :)

Olen tottakai helpottunut ja onnellinen, että labroissa ei ollut mitään vikaa, ja lääkäri suhtautui asioihin noinkin positiivisesti, mutta yhtäaikaa olen todella hämmentynyt?!
Lähdin kohta kolmeviikkoa sitten päivystyksestä sydänkurkussa ja mieli harmaana pelosta kotiin lepäämään, ja rukoilin mielessäni joka päivä että toivottavasti pienemme pysyy matkassa, arvot ovat hyvät ja kaikki menee hyvin jatkossa... ja kun käsky oli levätä... niin nyt sitten oli ihan eri ääni kellossa :D ja arvot oli edelleen aika samat kuin viimeksikin, lukuunottamatta tuota lepoverenpainetta joka on lääkkeillä saatu matalammaksi, mutta kaikki muut.. Että miten suhtautuminen on niin erilaista samaan asiaan muutaman viikon erolla?!

Noh, huomenna sitten synnytyslääkärille ja katsotaan mitä siellä sanovat...
Jos sielläkin tulee vihreää valoa ja kaikki on fantastisesti, niin ei muutakuin takas duuniin ja pakkaamaan biksuja ;)...

T. Mea

Selällään vai kyljellään nukkuminen?

Rakastan selällään nukkumista, saan parhaiten unta selällään ja nukahdan nopeiten... rentoudun parhaiten, ja se vaan tuntuu parhaalta asennolta.

Luin facebookista, että joku oli lukenut Katja Kesslerin "Äidiksi" kirjasta, kohdasta raskausviikot 25-28 että selällään ei saisi enää nukkua. Itsekin omaan kyseisen kirjan, niin tsekkasin myös tekstin ja näinhän siellä sanottiin...

Olen googletellut asiaa myös paljon, ja monessa paikassa sanotaan, että selällään nukkuminen voi aiheuttaa keskenmenon, koska selällään olessa sikiö painaisi istukkaa jolloin voisi tulla istukalle toimintavaikeuksia ja sitäkautta hapenpuute sikiölle.
Tai, että sikiö ja kohtu painaisi äidin verisuonia niin, että verenpaine laskisi äidillä; aiheuttaen huonovointisuutta.

"Tutkijat uskovat, että oikealla kyljellä tai selällään nukkuminen vähentää verenkiertoa suurissa laskimoissa jaloista sydämeen, mikä vaikuttaa myös kohtuun virtaavan veren määrään."

terve.fi

Oletteko nukkuneet selällään? kyljellään? vai miten?
Onko teillä jossain ohjeistettu miten kuuluisi nukkua?
Itse en nimittäin ollut aiemmin kuullut ettei saisi nukkua selällään.. Luulin, että monet ei pysty nukkumaan selällään, hengitysvaikeuksien yms takia mahan kasvaessa, mutta että ei saisi nukkua.

Seurasin facebookissa tästä alkanutta kiivasta keskustelua, mutta ei kukaan tuntunut ainakaan ottavan vakavasti tätä "kieltoa", vaan että nukkua voisi miten vain kunhan oma olo on hyvä... :)

Mitä mieltä te?

Olen yrittänyt nukkua kyljellään, mutta se on hankalaa kun on tottunut nukkumaan selällään aina... tuntuu että kyljellään nukkuessa alkaa aina niskat särkemään, menee olkapäät jumiin, ja usein korva puutuu :D... ja nyt viime päivin kun olen tätä yrittänyt harjoitella, niin vauva on alkanut SUPERaktiiviseksi, aina kun vaihdan kylkeä, alkaa hirveä jytääminen.. tulee sitten epävarma olo, että heräsikö se vain koska liikuin? vai painaako kyljellä oleminen vauvaa jotenkin? Koska jytääminen alkaa aina sille kyljelle johon vaihdan painon...

Reagoiko teillä vauva asennonvaihtoihin yöllä?
Ennen ei ole reagoinut mutta kyljen vaihtoon reagoi :D Ja se tietenkin vaikuttaa sitten minun uneeni kun toinen alkaa siellä bilettään...

Tällaisia sunnuntai mietteitä täällä...
Nyt iltalepoa, olen ihan poikki eilisestä Helsinki Open House päivästä ja yllätys yllätys, jalkoja turvottaa.. niskakin paloi, ja väsy on vain kertakaikkisen kamala :(...

Jännällä kohti taas uutta viikkoa ja tulevia lekuri käyntejä!...

t. Mea

24+1 iloinen taas uudesta viikosta pienen kanssa <3

Rakkautena Muumit.

Tuntuu että aika monilla vanhemmilla on se joku hahmo omasta lapsuudesta josta tykkää tosi paljon, ja haluaa viljellä sitä myös lapselleen.

Yhdellä kaverillani se on Hello Kitty, toisella Nalle Puh, yhdellä Myyrä...

Minulla se on Muumit <3

Olen aina rakastanut muumeja yli kaiken, mutta en ole mikään hysteerikkö ja keräilijä. Omistan pienen määrän muumimukeja ja lautasia, mutta kaikki ovat käytössä. En osta mitään näyttelyesineiksi.
Joku lapsuuden ajan muumipehmo löytyy myös, mutta eipä muuta. Silti Muumit ovat lähellä sydäntä. Lapsena rakastin muumeja yli kaiken, ja kun tänäkesänä pääsin ekana kerran ystäväperheen mukana muumimaailmaan, oli riemuni rajaton <3 ah.

Nyt olenkin alkanut haaveilemaan että olisi ihanaa laittaa joku tyylikäs muumitaulu sitten vauvan huoneen seinälle...

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

ja jos olisin huippurikas ja haluaisin kuormittaa lapsen huoneen muumeilla, niin haveilisin toki Artekin muumisarjasta lapsen huoneeseen ;) :

Kuva täältä.

Mutta takaisin realistisiin haaveisiin...
Haluaisin tuleviin juhliin ostaa jonkun ihanan muumi tarjottimen johon saisi sitten laitella herkkuja.. ja mikä olisikaan suloisempi kuin muumimamma piirakkavuoka <3

Kuva täältä.

Kuva täältä

Kuva täältä.

Vielä kun lapsi on pieni, ja ei itse vaadi synttäreiden teemaa niin haluaisin myös ehdottomasti pitää Muumi-teema synttärit ;) (ainimitennii elän lapseni kautta ;) ;) )...

Kaikki juhlakuvat täältä.

Semmoisia Muumi haaveita täällä..

Mutta en ikinä lähtisi siihen että laittaisin lapsen huoneeseen muumitapetin, muutiverhot, muumilakanat, muumileluja, lapselle muumivaatteet, muumirattaat, muumiastiat...

et joku roti sit kuitenkin ;) ;) En kauheasti pidä siitä että lasta kuormitetaan vanhemman lempihahmolla päästä varpaisiin jatkuvasti; 90% vaatteista edustaa tuota hahmoa, ostetaan leluja, muovikrääsää jossa hahmon kuva, dvd:tä, cd levyjä, huonekalussa on hahmon kuva yms... en ihan sellaista aivopesua halua omalle lapselle ;) Että sellaisella sopivalla määrällä ok!... :)

Ja kyllä Muumien lisäksi muistakin tykkään; Nalle Puh on ihana ja Nasu <3, Myyrä on jotenkin liikuttava, ja tatty teddyt on lähellä sydäntäni.... ettei meille mitään"muumitaloa" tule ;)...

Mitä lempparihahmoja teillä on, ja nähdäänkö niitä/tullaanko näkemään lapsen arjessa?

Jos niin miten, ja miten paljon? Mikä on teistä liikaa/ sopivasti?

Terkuin,

Mea

Labra päivä taas, voi kuvotus.

On aivan mielettömän hienoa, että tutkivat minua tarkkaan ja pitävät huolta, kun alkuraskaudessa oli hieman toisenlaiset fiilikset.. mutta kyllä nämä labra päivät on niin tympeitä!

Ensin toisena päivänä tehdään vrkvirtsankeräys ja nyt taas oli ensin 12h paasto, ja sitten pitää vielä pidätellä virtsaa 4h ja viedä näytteet... Ei kiva.
Pelkästä paastosta tulee jo huono olo, ja kun on "hyvä tuuri" (kuten tänään) ja labrassa yli tunnin jono, se venyykin äkkiä 13h paastoksi, sen lisäksi pitäisi sietää 4h vessassa käymättömyyttä...
Ennen tuokin meni suht heittämällä, mutta eipä mene enää.
Tällä kertaa virtsanäyte lähti 3h 20min pidättelyllä, toivottavasti riittää, sillä enempää ei vaan kyennyt. Yritin vielä hieman pihtaa juomisessakin, että se onnistuisi helpommin mutta ei..
Hyörin ja pyörin koko yön sängyssä, ja heräsin n. 3h välein vessaan, ja rakko oli niin täysi herätessä ettei puhettakaa että "jemmailis" vielä tunnin, hyvä kun pääsi sängystä ylös ilman että lirahti jo, niin kovasti rakkoa painoi...
Lisäksi bebe potki ja riehui pitkin yötä... ei auttanut pidättely asiaa yhtään :D

Eli yöunet vähissä, kauheeta pidättelyä, ja huonoa oloa paastosta... puuh!
Toivottavasti en ihan heti joudu taas tämänkaltaisiin labroihin! :)

Onko siellä jouduttu ramppaamaan labroissa?
Miten selviätte pidättelystä? Tai paastoista? Millanen olo tulee?

Nyt lepoa, jospa tää päivä tästä vielä tasottuisi :)

t. Mea

Neuvola 23+

Tällä viikolla oli taas pitkästä aikaa Neuvola.
Tällä kertaa aiheina oli  "voimavaramittari lasta odottaville vanhemmille" ja Kela asiat.

Voimavaramittarista puhuttiin aika pitkään, ei sillä että meillä miehen kanssa olisi siinä ollut eroavaisuuksia, mutta oma lapsuuteni on ollut hyvin erilainen (rikkinäinen alkoholisti perhe) kuin mieheni; niin neuvolantäti oli kovasti kiinnostunut tästä, ja mietti että olisiko asioita mahdollisesti hyvä jakaa jonkun kanssa ennen vauvan syntymää jos siellä lapsuudessa joku asia painaa mieltä.. niin siinä pohdittiin sitten kaikenlaista.. mutta toistaiseksi ei varattu mitään keskusteluaikoja minnekään.

Katsottiin kelan perusasiat läpi ja saatiin esitteitä. Ihan selkeän oloinen juttu :)

Sitten oli ne perinteiset tsekkaukset:
Virtsa   +++ (++)
Verenpaine   150/93 (140/90)
Paino     96.6 (94.1)
Hemppa   146 (154)

Tällä kertaa myös mitattiin ekan kerran sf- mitta, meni hieman yläkäyrällä, mutta katsotaan miten jatkossa :)

Sydänäänet kuului hienosti ja helposti. Kovasti tyttö siellä potki ja riehui. :)

Juteltiin hetki myös tästä mun sairaslomasta ja voinnista, mutta yllättän huonosti ne neuvolassa ottavat kantaa jotenkin oloihin, ja kolotuksiin, väsymyksiin tms. ?! hmm.. No samapa tuo, ensiviikolla on lääkäri.

Ihan lämminhenkinen ja mukava käynti kaikenkaikkiaan. Meidän täti on kiva <3

T. Mea

Matkalle? Sekavia ajatuksia ja päänvaivaa...

Kuten varmasti kaikki lukijat jo tietävätkin, olen sairaslomalla toista viikkoa, koska jokunen aika sitten verenpaineeni nousivat ja jalkoja turvotteli, joten NKL:n päivystyksen kautta alkoi 3viikon lepoilu...
Nyt paineet on laskeneet, ja jalkoja ei ole turvotellut kun olen kotona lepäillyt, mutta olen huomannut, että jaksaminen ei ole sama kuin ennen, jalat alkaa turvottelemaan helposti ja rasituksessa paineet nousevat nopeasti, tai henkisesti rasittavissa tilanteissa, esim kun jännitän.

Esim. kotona levollisena päivänä paineet on n. 120/70, parhaimmillaan olleet 110/65.
Kevyen rasituksen jälkeen (kun n. 15min lepo tauko ollut) paineet nousevat, ovat olleet n. 135/80
Ja Jännittävissä tilanteissa, kuten neuvolaa :D paineet ovat 150/90
Eli heittelevät tilanteiden mukaan kuitenkin aika suuriakin harppauksia, ja tämä aiheuttaa hieman päänsärkyä ja väsymystä sitten kun hiissaavat eestaas...

No mikä matka sitten?
Meillä on ollut matka tiedossa syyskuulle jo pitkään! ja nyt sitten tietenkin tämän pakkolepoilun kautta on alkanut tosissaan miettimään, että pystyykö matkalle lähtemään.
Matka on järjestetty niin, että sen pystyy perumaan kyllä vielä. Mutta ei siirtämään. :(
Lentomatkat yli 5h suunta, kohteessa lämpöä yli +30.
Se, että, mitä kohteessa tekee, on itsestä kiinni... siis että makaako auringossa tai hotellihuoneessa, vai järjestääkö aktiviteettia... (toki väkisin liikkumista ja seisomista tulee lentokentiltä, illallisilta tms)... mutta olen kovasti pohtinut, että mitä ihmettä teen.

Toisaalta haluan lähteä aivan valtavasti reissuun (mies lähtee jokatapauksessa; + kavereita), olisi ihana rentoutua ulkomailla, nauttia lämmöstä, ruoasta, uima-altaasta, merestä...
Samalla koen valtavaa syyllisyyttä, että edes kehtaan haaveilla lähteväni...
Mitä jos vaarannan sikiön lähtemällä reissuun? Entä jos loma onkin "Jännittävä" ja paineet heittelee paljon ? Mitä jos kuumuus turvottaa jalat tosissaan, enkä pysty nauttimaan/liikkumaan siellä?
Mitä jos joudun näiden takia paikalliseen sairaalaan?
Ja jos jotain sattuu oliko reissu sen arvoinen? Tuskin...

Mutta myönnän että ei:n sanominen unelmareissulle on hankalaa. Jäädä YKSIN pitkäksi viikoksi suomeen kun kaveritkin on siellä reissussa....
Mutta samaan aikaan järki sanoo, että tyttö on kaikkein tärkeintä ja hänen turvallisuutensa. <3

Miksi ihmismieli on näin hankala? Järki ja sydän tappelee, vuorottelee ja ihmettelee...
Mietin myös, että jos ensiviikon synnytyslääkäri antaisi "synnynpäästön", voisinko lähteä kevyin sydämin? mutta siltihän ei tiedä jos jotain tapahtuisi... ja millainen olo minulla olisi?!

Mitähän kaikkea voisin puuhailla täällä kotosuomessa yksin viikon ajan?
vai menisiköhän se kateudessa velloessa kun tietää muiden peuhaavan meressä ja auringossa?
Vai menisikö aika nopeasti vauvanhuonetta ihaillessa? hmm...

T. Miettivä Mea...

Vauvan huoneen suunnittelua

Täällä on levossa käytetty paljon aivoja...
Olen ihan innoissani suunnitellut tulevaa vauvan huonetta kun muutakaan ei ole juuri voinut tehdä :D Ja tätä en todellakaan koe liian rasittavaksi tekemiseksi :) :)

Tällä hetkellä huoneessa on vaatekaapit pultattu seinään. 3kpl. Ikea pax sarjaa. (Samanlaiset kuin kuvassa).

Stokken mini-sänky on huoneessa.

Siirsimme huoneeseen vatsikään myös Ikean Ektorp nojatuolin, valkoinen, toisesta huoneesta.
Olen tosin miettinyt, että onkohan valkoinen hyvä väri? Vai pitäisikö pääliset vaihtaa? hmm..

Vintiltä löytyisi kaksi erilaista tähtimattoa, joista jommankumman voisi ainakin alkuun lattialle laittaa :)

Jotex

Sitten suunnitelmissa olisi nojatuolin ja pinnasängyn väliin ikkunan alle tällainen taso Hobby Hallista:

Tähtelä-säilytyspenkki

Tähän päälle haluaisin pienen pöytävalaisimen, jotain tämän tyylistä:

Annival Goodnight varjostin

Kodin1 Helge valaisin

Ja haluaisin siihen päälle myös jotkut söpöt kirjatuet, ja sitten kirjoja :)

Miniq.

Verhoissa olen miettinyt, että kappaa vai pitkät sivuverhot?

Ei mitään kauhean värikästä... mieluiten hempeää... :)

Hobby Hall pellava sivuverhot Vanha Roosa

Verhokauppa valelaskoskappa

Verhojen viereen, tai tangon päälle olen haaveillut kovasti Happy Lights pallovalosarjasta :)

Happylights.be

Pinterest

Jotain tauluja, kuvia, ja valokuvia haluaisin huoneeseen myös :)

Koti.ts.fi

Pinterest

Kastetaulu Walldesign

Loxly Hollow on etsy.com

Näistä lisäksi haaveilen..... mutta nämä taitavat ihan haaveeksi vain jäädäkin ;)

Gant baby tyyny ja huopa, Stockmann

... Ah <3 Pääsispä pian laittamaan huoneen kuntoon :) Saapa nähdä millainen siitä tulee :)

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko; Tiedossa neuvola, labra reissuja, ja ehkä vähän "pientä" pyykkäystäkin :)... Myöhemmin voisin myös valotella lisää suunnitelmia aivosopukoista, nimittäin hoitopöytä suunnitelmat meni uusiksi, ja vaunuistakin on haaveiltu....

Terkuin,

haaveileva Mea

ps. nämä ovat omia haaveitani, ei mitään maksettuja mainoksia, enkä hyödy linkeistä mitenkään! Enkä tee mitään yhteistyötä kenenkään kanssa! :) Mielummin vain teen linkit, jos jotakuta muutakin kiinnostaa, ettei tartte googlaa :)