Labrat ja neuvola, huolta ilmassa

Eilen tuli pienet hermo itkut tirautettua kun soittivat kontrolli labratuloksia...

Munuaisarvot on lähteneet huonompaan suuntaa, osa arvoista aika kovastikkin, puhelimessa kuuli jo lääkärin äänestä, että ovat huolissaan.

Lääkitystä lisättiin, taas.
Kontrolleja tihennetään entisestään. Verenpaineita pitää mitata aktiivisemmin, seurata turvotuksia, hengenahdistuksia, painonnousua..
Mutta miten näitä seurataan oikein? Mulla on ollut turvotuksia jo monta viikkoa aamuisin, välillä ne helpottaa vedellä ja jumpalla, välillä ei, milloin tietää että turvotusta on liikaa?
Hengenahdista? Kyllä on, kenkiä on hankala ähistää jalkaa, juon vahingossa liikaa, en pääse heti sohvalta ylös... xD... milloin tietää, että tämäkin on liikaa?
Painoa, ja verenpainetta on toki selkeää ja helppo seurata. Nytkun lääkkeitä lisättiin en osaa erottaa päänsärkyäkään enää milloin pitäisi huolestua, koska aina kun lääkkeitä lisätään, saan jäätävää päänsärkyä... plääh!

Pelkäänpä ettei pienokainen tammikuulle asti odottele. Tai pienokainen ehkä, munuaiset ei.

Mietin koko eilisen illan, että pitäiskö varalta tilata vielä lisää pieniä vaatteita? Pitäisikö varalta ostaa jonku pienenkokoinen jouluvaate? Entäs varalta joululahja vauvalle? ja selasin netistä miten synnytyksen käynnistys tapahtuu tai sektio, että kummanhan tekevät, jos toteavat ettei voida odottaa?
... kerkeänköhän ottaa "masu" kuvia ollenkaan? Kuinkahan pitkälle niiden kanssa uskaltaa odottaa?Voinkohan joutua osastolle seurantaan pitkäksikin aikaa? Millastahan siellä on? Saankohan imettää vauvaa synnytyksen jälkeen, vai joudunko aloittamaan heti jotkut kovat munuaislääkitykset? Palautuukohan munuaiset yhtään synnytyksen jälkeen, vai vaurioituukohan ne nyt kokonaan? Kasvaakohan vauva kunnolla kun arvot nousussa...

Hoputin myös miestä hankkimaan sen itkuhälyttimen, ja pyysin hakemaan postissa roikkuvat viimeiset joululahjat, että pääsen ne laittamaan! :D... jotenki tuli sellanen, että pitäisi nyt laittaa kaikki valmiiksi, just in case.

Sain ohjeeksi alkaa mittailemaan verenpaineita myös aamuisin ennen lääkityksiä, että jos ovat korkeat, lisään yhden adalatin aamuun. Yhden adalatin lisään iltapäivään jokatapauksessa.

Noh, eka mittaus aamulla oli shokeeraavat 170/104, toinen 169/96... lisäsin yhden adalatin aamu annostukseen, tuntui että voisi olla aiheellinen... niin paineet dippas tunnissa 94/55, ja sen kyllä tunsi. Pyörrytti, huimasi ja korvissa soi ... Hyvä kun pääsin edes neuvolaan.
Siellä arvot vähän taas nousussa: 128/73 ja sitä ollutkin sitten loppu aamun... Neuvolantäti oli innoissaan kun kerranki hyvät paineet :D (yleensä sellasta 155/90, 150/100, 144/80 tms.)...

Viikot 30+5 (27+3)
Virtsa +++ ( +++)

Sokeri -      (-)
Verenpaine 128/73 (155/95 mittasi heti kun juoksin sisään?!?!)
Paino 99.7 (98.9)
Hemppa Ei mitattu (146)

sf-mitta 28 (24)
Turvotus ++ (+)
Liikkeet ++ (++)

Vauva liikkui kovasti kun yritettiin dopplerilla kuunnella, ettei kuuntelusta meinannut tulla mitään ;) Tyttö potki riehui ja karkaili... vielä mahtui ;D.. Mutta lopulta syke saatiin hyvin kuuluviin! :)
Hoitaja myös tunnusteli vauvaa kovasti, missä selkäranka menee yms. Oli kuulemma raivotarjonnassa. (itse olen kyllä erimieltä.. mutta ;))...

Hoitaja oli myös oikein tyytyväinen raskausbiabetes lukemiin, kaikki pysyneet viitteiden alapuolella hyvinkin. Mutta mittaus jatkuu silti enitseen malliin.

Käynti oli ihan ok, sai purkaa huolestuneisuutta ja kaikki tutkittiin hyvin, mutta harmittaahan se kun eivät osaa oikein ottaa kantaa eivätkä auttaa... turvotus kun on vielä "normaaleissa" mitoissa, ja eivätkä oikein tiedä milloin on syytä ottaa yhteyttä polille olojen vuoksi... että sillain sellasta rauhaa en saanut.. ei auta kun nyt mittailla paineita ahkerasti ja levätä. Toivottavasti pieni jaksaa kasvaa <3

T. Mea

Hermopinne (niska? hartia? käsi?) ongelmaa vaivoiksi?!

Muutaman viikon ajan, olen usein oikealla kyljellä nukkuessani herännyt siihen, että oikea käsi puutuu ja "turpoaa", on aamulla usein turvoksissa ja hieman kipeä.
Olen sitten "ravistellut" kättä, jumpannut ja juonut paljon vettä niin homma on ollut sillä ohi, käsi "normalisoituu" päivän mittaan...

Noh, nyt on homma mennyt niin pahaksi, että käsi säteilee järkyttävää kipuä pikkurilliin ja nimettömään, niin etten pysty nukkumaan. Valvon tuntikausia, pyörin, etsin asentoa, syön särkylääkettä, valelen kättä vuorotellen kylmän/ja lämpimän veden alla, jumppaan ja ravistelen.. välillä auttaa, välillä ei. Lopulta tulee itku kun kipu on niin kovaa. Käsi myös toimii hieman kömpelösti.

Välillä kipu häviää, ja sen unohtaa (silloin äkkiä päikkäreille hakemaan voimia), ja välillä palaa takaisin.  Kättä tulee automaattisesti hieroskeltua (lämmiteltyä) koko ajan, aivan kuin se mitään auttaisi...
On myös päiviä ettei käsi ole kipeytynyt yön aikana, mutta on silti turvonnut ja kömpelö.

Käsi on normaalin värinen.

Googlettelin asiaa, oireet voisi viiatata kyynärhermopinneeseen tai ulnaris hermoon... tosin varmaan moneen muuhunkin ;)

Kävin nyt ensimmäisellä fysioterapia-hieronta käynnillä... ai että! Sattu niin kamalasti, että meinas itku tulla, ja samaan aikaan olo oli niin hyvä kun sieltä käveli pois, hymyilytti vaan kun lihasket velttona ja lämpimänä tallusteli kotia...
Ainoa mitä harmittelin, oli se, että fysioterapeutti vaan myötäili kun kuvailin että tällaista vaivaa tullut raskauden edetessä ja kun nukkumasentoja löytyy huonosti, mutta hän ei suoranaisesti "tehnyt mitään diagnoosia" asiasta, ja tutkinut sinänsä sen tarkemmin asiaa.. Kunhan sitten alkoi hieromaan paikkoja kuntoon. (niskat, hartiat, lapaluut, kallonpohjalihakset yms. kaikki KIVI kovia....)...

Mutta niin ihanaa ja rentouttavaakin kun se kivulta olikin, niin illan mittaan lihasten "viiletessä" hierotut kohdat tuli kipeäksi, ja yö olikin melko tuskainen ja aamu myös.. + käsi on todella turvoksissa ja kömpelö. Olen jumpannut sitä pitkin aamua ja juonut paljon vettä. Vaatinee jokusen fyssarikäynnin että alkaa helpottamaan.. ja toivottavasti alkaa! Ois kurjaa olla tällanen kömpelökäsi koko loppuraskauden!... Aamulla ei meinaa edes kynä pysyä kädessä turvotuksen ja kivun takia :/

Onko muita, jolla olisi niska/hartia ongelmia, tai käden (vain toisen) turvottelua/kipua nukkuma asentojen tms takia? Oletteko jotenkin saaneet hoidettua vaivaa? Oletteko käyneet fysioterapiassa, naprapaatilla, akupunktiossa tms? Missä? :D

T. Mea

Mitä vaatteita (talvi)vauvalle?

Olen yrittänyt katsella netistä listaa mitä vaatteita pienelle talvivauvalle olisi hyvä olla valmiina?
Toki shoppailu- ja yllytyshulluna omistan jo paljon... mutta ihan näin mitä te maalaisjärkevät ihmiset olettea ajattelleet, että millä se pienokainen oikeasti pärjäisi :) Äidin pärjääminenhän on se ihan toinen juttu ;D hah!..

Mitään selkeää listaa oli vaikea löytää, koska keskustelupalstat meni lähinnä tappelemiseksi kannattaako ostaa 50cm vaatteita vai ei, ja millanen toppapuku vai lämpöpussi ja plaah plaah...
Mä olen varautunut kaikkeen! :D

Yhteishyvä sivuille oli kasattu yleinen ohje, mukaillen äitiyspakkausta mitä vastasyntynyt voisi tarvita (ei väliä onko talvi/kesävauva).

6 bodya

4 potkuhousut

4 potkupukua/unihaalaria

4 puolipotkuhousut

neuletakki

muutamat sukat

solmittava puuvillamyssy tai kypärämyssy

kevyt vanuhaalari + vauvalapaset

villahaalari

ulkohaalari + lämpörukkaset ja töppöset

hellehattu

Ystäviltä olen saanut vinkiksi talvivauvaa varten että esim. bodyt kannattaa kaikki olla pitkähihaisia, samoin kuin unihaalarit tms ettei vauvan tule kylmä.

Itse olen varautunut muutamalla koon 50 vaatteella, ihan kaiken varalta (kun on peloteltu että 60% munuaissairaiden vauvoista syntyy ennen täysaikaisuutta, eli ovat pieniä + oma vauvakin kasvaa toistaiseksi koko ajan alakäyrällä...), kyllähän ne saa sitten myytyä/annettua eteenpäin jos oma vaavi onkin niistä isompi :)

Tällä hetkellä meiltä löytyy 4kpl koon 50 bodyja, pitkähihaisia, joista 3 kietaisumallia, yksi etuneppareilla. Sitten on 1kpl koon 50 kietaisupaita. 2kpl elloksen "koon 50" bodya, ovat selvästi pienempia kyllä, noh, onpahan olemassa kaiken varalta.
Housuja on kahdet kokoa 50.
1kpl pörröhuppari.

Tumppuja ja sukkia on kaikenkokoisia, isot kasat. Varmasti löytyy vauvan nyrkkiin/jalkaan sopivat useammatkin :)

Sukkahousuja löytyy 3kpl koossa 50/56.

Isompiakin sukkahousuja on jo läjä valmiina, parit sisätossukat ja yksi kpl ohuita sisämyssyjä.

Ulkovaatteissa meiltä löytyy H&M:n valkoinen nallepuku koossa 50/56, vaaleanpunainen pörröpuku 3M, kultainen Tiia Vanhatapion puku koossa 62, Valkoinen lämpöpussi.

Isokasa erinkokoisia pipoja, myssyjä ja karvalakkikin, pörrötumput...

Koon 56 vaatteita löytyy 3kpl potkupukuja, 3kpl housuja, 2kpl haalari.

1 pitkähihainen kietaisubody, 1kpl lyhythihainen perus body, 1kpl nappipusero ja 1kpl huppari.

Varmaan noihin potkareihin tarttis ostaa jotain perusbodyja alle? :D

Näiden lisäksi on muutamia mekkoja kaapissa :)

Tarviiko mielestänne vielä jotain KOON 50-56 vaatteita? 

Jos niin, mitä?

Näiden jälkeen kaapissa onkin jo aika iso kasan koon 62 ja koon 68 vaatteita, ja niitä tuntuu tulevan hyvin muiltakin jo lahjaksi... Mekkojakin alkaa näissä koissa oleen mukava erä ;)

Ja jopa koosta 74 on jo melkoinen kokoelma kertynyt kaappiin...

Mutta siis... vinkkejä otan mielelläni vastaan vaatteista, mitä voisi vielä tarvita pienelle vauvalle, vai pärjääkö näillä? :)

Itse myönnän olevani LAISKA, mielummin ostan vaatteita hieman liikaa kuin liian vähän, etten joudu pesemään montaa kertaa päivässä niitä.. mielummin pesen vain muutaman kerran viikossa...

Tässä muutamia poimintoja netistä, mitä ihmiset kertoivat, minkä verran ovat hankkineet vauvoilleen vaatteita..

"Housuja: 4x 50-56cm, 6x 60-62cm, 3x 68-70cm
Puolipotkareita: 2x 50cm, 8x 60-62cm, 1x 70cm
Potkareita: 1x 60cm, 2x 68cm
Yöpukuja: 3x 50-56cm, 2x 68-70cm normaaleja, 2x 56cm lyhyillä lahkeilla/hihoilla
Body, lyhythihaisia: 3x 50-56cm, 3x 60-62cm
Body, pitkähihaisia: 6x 50cm, 4x 56cm, 5x 60-62cm, 2x 70cm"

"Bodyt 22
Potkuhousut 8
Puolipotkareita 5
Sukkahousuja 4
Haalareita (henkselimallisia velour-sellaisia) tai housuja 13
Yöpukuja (haalarimallisia) 17
Unipusseja 2
Sukkia 22 paria
Puuvillaiset hanskat (sisäkäyttöön, ettei vauva raavi itseään) 5 paria
Ulkohaalareita 3
Lakkeja 6
Huppareita 1
Kuolalappuja 5"

Onko siellä vaatehankinnat missä vaiheessa? Oletteko ostaneet nettikaupoista, kirppareilta...?

Täällä sekä että, ja tosiaan jonkin verran on tullut myös lahjaksi vaatteita :)

T. Mea

30+0 ja sydänäänet tietokoneelle

Vau. Vau. vaikka vielä ei olla täysaikaisia, sinne on matkaa, niin olen erittäin erittäin onnellinen että olen päässyt uudelle numerolle, ja aletaan olla selkeästi paremmalla puolella jo. Olen niin pelännyt että synnytän aivan liian aikaisin, (joka tosin on toki vieläkin), mutta oma voitto tämäkin etappi!
Seuraava selkeä pylväs itselleni on 37+0... sinne toivon pääseväni oikein kovasti!! <3

Tämän ihanan uuden viikon kunniaksi, päätimme, vihdoin ja viimein, laittaa meidän kodidopplerista sydänäänet tietokoneelle talteen! :)
Eka piti hakea ohjelma koneelle, joka osaa lukea/ja toistaa ääniä dopplerista, sitten yhdistää piuhat (mies hoiti kaiken tämän ja oli kuulemma helppoa kuin heinän teko! ;)) ja toivoa että pienokainen on hyvällä tuulella ;) Ja olihan hän!

Nyt on ihanat äänet nauhalla <3 voi polttaa sitten vaikka dvd:lle vauvallekin ne muistoksi :) :)

Videolla taustalla ultrakuva viime kontrollista, silloin vkoja 28+4.

Hyvää Viikonloppua kaikille <3

T. Mea

Baby Shower suunnitelmia: mamma mokailee

Äh, jotenki kyllä nolottaa, ja ärsyttää!! :D...

Mä oon alusta asti puhunut että haluan baby showerit, tykkään kaikesta hömpötyksestä ja muusta "aina on syytä juhlaan" jutuista... Tiedän että mun lähin ystäväpiiri ole mikään erityisen "hömpötyksen" ystäviä ja lähinnä naureskelevat tällaisille jenkkijuhlajutuille ja suureellisille piirteille... ja kukaan lähiystävistä ei ole halunneet baby showereita oman raskauden aikana; lähinnä ovat naureskelleet asialle.

JOTEN näistä seikoista lähdin tottakai olettamaan että mulle ei ainakaan baby showereita tule, että voisin järkkää ne itse, hyvin pieni muotoisesti. Olen lukenut muutamiakin blogeja / keskusteluja joissa on aina joku joka järkkää oman bileet itse, joten jos mamma haluaa, mamma järkkää?! Eikös?!
+ olisi ihana nähdä tyttökavereita ennen joulukiireitä.... :)

Tein tarkkaa suunnittelutyötä; missä ne pidettäisiin, ketä sinne kutsuisin, millaisia tarjottavia haluaisin; mitä karkkeja, millasen kakun, mitä suolaista... , millaisen väriteeman... googlettekin ihania babyshower kuvia ja tein suunnitelmia. Tavallaan kivaa, ja tavallaan kauheen stressaavaa suunnitella tällaisia juhlia itselle... :D kun ei ollut koskaan edes ollut baby showereilla..

Noh, nyt vihdoin ja viimein päätin alkaa tuumasta toimeen asian suhteen koska loppuvuotta ennen joulukiireitä on aikaa niin vähän, ja viikotkin alkaa poksumaan + omakin kalenteri täyttymään synttäreistä yms.!.. Tein facebook kutsun ystäville asiasta, ja hain muutamia tarjouspyyntöjä kauniista kakuista lähi "kotileipureilta"...

.. Kutsu kerkesi olla facebookissa ehkä tunnin-pari? Kun yksi tulevan tyttösen kummeista soitteli, että "tuota noin, jospa poistaisit tuon sinun kutsun ja merkkaisit kalenteriin päivän x.x ja kellon aika xx.xx ja tulet tänne, jookos?"...

Öh? noo... tuota, joo kai sitte?! :D

Miten tyhmäksi itsensä voi tuntea? Pilasinkohan nyt jotain ihan kokonaan? Oliko tämä kaikki jo suunniteltu, vai tuliko kutsun myötä painostus kummille ja alkoi heti järkkäämään? Miksei kukaan ollut vihjannut päivämäärää aiemmin? Koska eihän tässä ole vapaita viikonloppujakaan enää juuri, alkaa pikkujoulukausi ja kaikki... Mies oli vissiin päivämäärästä tiennyt mutta ei ollut voinut vihjata millään sanalla mitään, tyyliin "jospa nyt jättäisit näiden järkkäämisen ;)" tms. että olisin voinut lopettaa ajoissa...
Vähän nolottaa!!
Mitä jos mun kutsussa olikin ihan eri ihmisiä kun nyt tän salaisen päivämäärän kutsussa? Mitä jos tölväisin omassa kutsussani jotain tyhmää, ja pahoitin jonkun mielen?
... Lisäksi saan vastailla nyt kakkuvastauksiin "että sori, emmä otakaa"... :D...

Tunnen itseni niin juntiksi ja ilonpilaajaksi :D Vaikka en tiedä edes tarkalleen mistä on kyse... argghh!!!!

Lisäksi tuli kauhean kiusallinen olo... kenelläkään muulla ei ole ollut showereita, miksi mulle olisi? Miksi mä ansaitsisin saada semmoset? Aika kamala jos ihmiset näkee kauheesti vaivaa MUN takia... jos ne aattelee että oon kauheen hemmoteltu ja sen takia mulle pitää olla semmoset.. voi ei!... :D

Miehellä oli tosi kivaa seurailla mun ajatustejuoksua tässä....

T. Mea

Irti sokerista...h-e-l-v-e-t-i-n hankalaa!

Kun sain raskausajandiabetes diagnoosin pari viikkoa sitten, päätin että jotain on tehtävä.. ei kaikkia 110% seuraavan 24h sisällä mutta nopeasti kuitenkin.

Ekana heitin ihan surutta esim. O'boy sokerikaakaojauhot roskiin ja muuta turhaa "herkkua" joita tekee mieli syödä/juoda ja tekevät vain hallaa. En halunnut että ne kiusaavat minua kaapissa, joten saivat lähtöpassit.

Myönnän suoraan olevani sokerihiiri pullahirmu aakkoskarkkiahmatti... mitä vain, eli sokerikoukussa! Olen kasvanut kultaisella 80-luvulla löyhässä vapaassa kotikasvatuksessa jossa ei herkkuja karteltu; meillä syötiin mokkapaloja, keksejä, jäätelöitä muulloinkin kuin vain synttäreinä ja karkkipäivinä.. Äitini oli oikea mestarileipuri ja leipoi huvikseen pullaa, kakkuja, keksejä, nekkuja.. milloin vain!.. ja vaalealeipä oli osa arkea koko ajan... Meillä ei ole koskaan vahdittu syömisiä eikä painoja, päinvastoin; meillä selvästi herkkuja käytettiin palkitsemiseen mutta myös lohturuokana; hyvä ruoka ja herkku piristää varmasti.. Eli herkut oli OK anytime!...
Tätä onkin sitten jatkunut koko elämän, myös sen jälkeen kun lakkasi kasvamasta pituutta, ja se saakurin sokeri rupesi ottamaan kropasta myös leveyttä. Mutta kun se on niiiiiin hyvää, kaikissa muodoissa... namnamnamnam <3

Eli on sanomattakin selvää, että itselleni sokerin karsiminen on haaste ja vaatii hieman järeämpiä aseita kun "No syöt jatkossa vain yhden palan siitä suklaalevystä päivässä" ;D LOL. No way, mä syön sen kerralla :D

Ekana siis hävitin kaapista pahimmat sokerikiusankappaleet; kaakaon, sokerimurot, täysin vaaleanleivät, "fitness" patukat.. yms.
Sen jälkeen tehtiin uus kauppalista, johon lisättiin ruisleipää, täysjyväleipää, kurkkua, porkkanaa, salaattia.. Aika löyhästi vielä, mutta kuten moni teistä tietää, olen nirso ja omaan hyvin niukan ruokavalion; parempi lähteä liikkeelle helpoimmasta :)

Olen lukenut ja kuullut, että sokerikoukussa olevalle voi tulla vieroitusoireita jos/kun sokerin lopettaa yhtäkkiä kokonaan/ laskee ihan minimiin...

"Sokeri aiheuttaa riippuvuutta. Useamman tutkimuksen mukaan sokeri vapauttaa aivoissa euforisoivia endorfiineja samalla tavalla kuin jotkut lääkkeet ja huumeet. Sokerin on myös havaittu aiheuttavan niin ihmis- kuin eläinkokeissa samoja oireita kuin huumeet: himoa, toleranssia ja vieroitusoireita."

Ensimmäisen viikon fiilikset: "Itse olen kärsinyt eniten jatkuvasta sokerin himosta! Söisin varmaan nonparellitkin kaapista nyt, jos niitä olisi! ;D.. tekee mieli herkkuja koko ajan, ja koska niitä ei ole, ei tule napostelua, tuntuu että on koko ajan nälkä; haluaa jotain hyvää.
Pinna on ehkä hieman kireämmällä kuin normaalisti ja pientä päänsärkyä ollut ilmassa, mutta toistaiseksi kai mennyt ihan ok. Kauppaan ei parane mennä ollenkaan, eikä kutsua ketään nyt kahville/mennä mihinkään kahville kun tuntuu että söisin mitä vaan herkkua just nyt :D
Eli napostelu on niin juurtunut, että sitä ajattelee koko ajan, se jatkuva sokerin lappaaminen naamaan, että sitä onkin ihan hukassa kun ei yhtäkkiä saakaan.. Pelkästään se, ettei ole saanut mehua vaan pitänyt juoda vettä, on ollut melkoinen shokki :D"

"..Mutta ennenkin olen tätä kokeillut, kyllä se helpottaa pian, ja sitten huomaa että se, ah niin viekoitteleva Arnolds Donuts tuoksu on ihana mutta tuotteet liian makeita eikä sitten kuitenkaan niin hyviä.. Nyt vaan pitää jaksaa pysyä kovana!!!!"

Tokan viikon fiilikset: "jotain tekisi mieli napostella, mutta sokeri ei ole enää mielessä koko ajan, eikä oikeastaan enää vitutakaan. Viime viikon pullakahveilla syöty pullanen ja kaakao oli superhyvää mutta ei ihme ja kumma herättänyt hullua sokerihimoa ? Enemmänkin nyt vituttaa se, kun ei keksi hyviä vaihtoehtoja välipaloiksi mistä oikeasti tykkäisi, eli enemmän tekee nyt mieli kunnollista oikeaa ruokaa ja välipaloja kuin sokeria... mutta en vieläkään mene huvikseni kauppaan yksin ;) Saattaisi se tupla patukka sieltä lähteä matkaan, tai jäätelö.. vanhasta tottumuksesta. Mutta onneksi pahin vitutus on ohi."


Eli kaippa tästä on hyvä jatkaa? :)
Sokeriarvot olleet edelleen ok, jopa pullapäivän jälkeen mitattuna. Toivottavasti pysyvät jatkossakin ok, ja saa sen yhden pullan silloin tällöin! :)

Mites muilla sujuneet sokerihimosta irrottautuminen? ja sokerimittaukset?

t. Mea

I love me messut 2014

Mietin pitkään että jaksankohan millään mennä I love me- messuilla Helsingin messukeskukseen.  Messupäivät kun helposti tuppaa olemaan aika rankkoja: tulee käveltyä ja seistyä paljon, on ryysistä ja kuuma...

Silti kamalasti teki mieli. Päästä ihmisten ilmoille, päästä näpläämään messukojuja, maistelemaan maistiaisia ja keräämään esitteitä (...+ ehkä tehdä joku kiva pieni löytökin...)... viikonlopun voisi sitte levätä oikein kunnolla. Pää kaipasi niin tuulettumista, jotain kivaa!

Lopulta tein sellaisen kompromissin messujen suhteen, että päätin mennä, mutta vain hetkeksi. Mieheni lupasi kurvata messukeskuksen kautta töiden jälkeen ja ottaa auton kyytiin, joten ajoittaisin messuille menon niin, että olisin siellä max 3h, joka pitäisi jaksaa, ja jos ei jaksa, voin istahtaa johonkin messukahvilaan odottelemaan kyytiä.

Ostin messulipun etukäteen netistä, jotta sain vähän alennusta, ja eikun menoksi!

... Rehellisesti? Ei olisi todellakaan maksanut vaivaa vaivaantua sinne :D Messut oli super tylsät mielestäni, eikä siellä ollut mitään uutta. Selvästi olen käynyt messuilla liikaa, sillä tuntui että lähes kaikki mitä siellä oli maisteltavana, oli maisteltu aiempinakin vuosina, ja samat kojut siellä myi samaa tavaraa kuin joka vuosi, tosi pettymys :/
Enkä ymmärrä messujen "muoti" puolta, suurinosa kojuista on jotain turkisjuttuja tai samaa kamaa kuin Tallinnan Sadama marketeissa olevat kamat, eli mauttomia laukkuja ja kenkiä... (vain mun mielipidet) ja se harva koju jossa olisi ollut mitään järkevää, suomalaista designia, oli järkyttävän kalliita :(... ja niistäkin osa sellaisia jotka on joka ikisillä messuilla, eli neki nähty jo miljoona kertaa, ei mitään uutta niissäkään!

Tulipahan kaffet siellä vetästyä, sitten lähdin junalla sieltä h&m:lle ostamaan talvitakkia... en edes siis ollut siellä suunnitelemaani maximi aikaa, vaan mies poimi minut sitten ihan muualta kyytiin shoppailemasta kun en viihtynyt messuilla. Noh. tulipahan käytyä, vaikka ajan olisi voinut käyttää lepäämiseenkin. Pöh.

Esittelen takki hankinnan myöhemmin! :)

Nyt viikonloppu löhöilyä ja nauttimista!! :)

t. Mea

Viikon piristys: Bloggaaja mammat pullakahvilla

On ollut ihan mielettömän ihanaa, ja hienoa kuinka paljon blogin kautta olen saanut eri tilanteissa neuvoja, ohjeita, tietoa teidän kokemuksista, tukea, kannustusta, turvaa, lohdutusta... kaikkea.
Se on yllättänyt minut totaalisesti, ja en osannut varautua niin hienoon asiaan blogia aloittaessani että voisin saada niin laajan lukijakunnan ja niin paljon ihania viestejä!

Kiitos tästä kaikille.

Suurena bonuksena kaikkien ihanien viestien päälle, olen saanut myös pari ihanaa henkilökohtaista sähköpostia blogin kautta.. josta on seurannut paljon viestien vaihtoa, ajatusten vaihtoa ja tutustumista.

Ensimmäinen yhteydenottaja ei ole odottaja itse, mutta jaamme saman perussairauden jota puhumista riittää jokatapauksessa, ja on mukavaa poiketa sitten sairaudesta muihinkin aiheisiin; perheeseen, harratuksiin, työhön, perus arkeen... tulee ihan ala- ja yläaste mieleen, kun kirjoiteltiin oikeita kirjeitä; oikein aina odottaa milloin toiselta tulee kirje, ja on kiire päästä kertomaan toiselle tiettyjä asioita! :) <3
Ainoa harmi on, että tämä kyseinen ihana rouva asustaa niin kaukana...

Toinen kirjoittelija on odottaja bloggaaja itsekin, ja samalla suunnallakin asutaan. On kiva vaihtaa ajatuksia blogien kirjoitusten lisäksi syvällisemmin posteilla, voi jakaa vielä himpun enemmän itseään ja odotusta kuin blogissa, ja mikä parasta, tästä poiki vastikään oikein kivat pullakahvi treffitkin! On mukavaa päästä vaihtamaan ajatuksia toisen odottajan kanssa face-to-face :)
Sai itsellekin hieman lisäenergiaa tähän sairaslomaan ja vaan olemiseen, kun on joku jonka kanssa on saanut jutella ja vähän tuulettaa päätä... Kiitos! ;)

Suosittelen oikein lämpimästi kaikille kivoja kahvituksia, ja uusia ihmisiä! :)

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

T. Mea

Kontrolli ohi ja uutta odotellessa...

Tänään oli 4vkon sairasloman viimeinen päivä, ja sen mukainen kontrolli kos:illa.

Tilanne on edelleen sama. Verenpaineet parhaat levossa, heittelee välillä melko kovastikkin liikenteessä ja touhutessa, ja turvotuksia on.
Parhaiten voin, kun lepään valtaosan viikosta, ja välillä tuuletan päätäni sitten lähtemällä mukaan kauppaan tai käyn vaikka leffassa :) pienen iltakävelyjen lisäksi.

Tyttö kasvaa edelleen keskikäyrän- ja alakäyrän välissä, eli ei ole ainakaan sokerivauva ;) mutta onneksi kasvaa. Tarkkaa paino arviota lääkäri ei kirjoittanut neuvolakorttiin, sanoi että melkein kilon.
Sokereihin ei otettu kauheasti kantaa, arvot hyvät, mutta muuten ei tullut uusia ohjetuksia tms, eli jatkan samaan malliin sitten vaan :)

Ainoa huomautus tuli, että kun virtsa on aina kolmella plussalla +++, että voisin lähiaikoina käydä neuvolassa pari kertaa testejä tekemässä, ja jos ei laske kahdelle plussalle ++, niin sitten olisi tiedossa taas vrk keräys. Soittelen asiasta huomenna neuvolaan. (meillä kun niitä tikkuja ei ole siellä vessassa vapaasti lutrattavissa, vaan täti aina tekee testit...)...

Sairasloma jatkuu taas 4viikkoa, kunnes taas on seuraava kontrolli. Epäilivät etten enää takaisin töihin mene, mutta eivät silti kirjoittaneet äippäloman alkuun asti saikkua kuitenkaan ?! että katsotaan nyt.

Nyt lepoa, huomenna pullapäivä <3

Terkuin,

Mea

28+4

En ompele! Luovutan!

Äh... mä oon niin luovuttaja!

Olin päättänyt jo ajat sitten että ompelen vauvalle pussilakanan, mulla oli kangaskin jo valmiina, tai siis aikuisten pussilakana josta ajattelin silpasta osan ja tehdä pussilakanan vauvalle. Ihana kuosi siis <3

Ensin pesin lakanat, silitin ja käänsin. Mittasin kankaan.. Se meni hyvin! :)
Leikkasin vähemmän hyvin; sakset ei olleet tarpeeksi terävät tai jotain ja reunasta tuli "hammastava" ja hermot meinasi mennä...
Lopulta aloin ompeleen...

Ekana oli ongelmia koneen kanssa, alalanka meni solmuun, loppui kesken ja ylälankakin irtosi välillä, joten alkuun ei meinannut päästä millään, kangas meni ryttyyn ja ompeleita piti purkaa... useamman kerran projektin aikana!!!

Sitten kun halusin siistiä reunat siksaksilla en löytänyt asetusta mistään ja sain googletella ohjeita netistä aikani, no.. kai siitä jonkinlaisen siksaksin sain aikaiseksi...

Kun lakana oli lopulta valmis, ja sain sujautettua Finlaysonin hiphop peiton sinne (saman kokoinen kuin äp:n peitto) niin totesin että ei se nyt ihan istu ;D
Alkuperäisessä pussilakanassa oli yläkulmat auki, ja tein niin tähänkin, noh, peiton reunat oli pyöreämmät, eli ei asettunut kunnolla kulmiin... ja alaosan ompelin osoittain kiinni, niin tässä sama asia: pyöreät reunat ei asetu kulmiin, ja tottakai, kun olen "hyvä" tekemään ompeluksia, olin pienen mittavirheenkin tehnyt ja lakana oli himpun verran iso... xD ARGGHHH!!!
En ala purkamaan...

Hetken mietinnän jälkeen totesin itseksesi, että mitä helvettiä mä oikein stressaan?
Enmä oo yhtään sen paskempi mutsi jos en itse ompele vaan ostan kaupasta. Mä en vaan osaa housujen lyhentämistä monimutkasempaa, joten iiiihan sama. :D Pussilakana lensi nurkkaan ja selasin netistä Finlaysonin vekaraviikoille, jossa vauvanpussilakanat alennuksessa.. :)

Tää mulla löytyi jo ennestään:

ja tämän herkän lintusetin tilasin:

Jospa jonku setin sais vielä lahjaksi, niin oisko sitten tarpeeksi?

Montako vauvapussilakanaa teillä on? tai aiotte hankkia? :)

Terkuin,

Mea

Voihan väsymys ja aamupahoinvointi!

... Ihanaa, tervetuloa takaisin jatkuva väsymys ja aamupahoinvointi!

Reiluviikko sitten aloin kiinnittämään huomiota siihen että aamuisin aina alkoi aamupalan jälkeen vähän tulla huono olo, mielellään piti lepäillä... ja se on toistunut aikalailla joka aamu nyt. Söi mitä tahansa.
Muuten pahoinvointia ei juuri ole :) mutta tylsää kun tietää että pitää herätä aikaisin jos on johonkin vaikka menossa, että saa levättyä sitten pahan olon pois...

Sitten siihen päälle alkoi seurata aivan järkyttävä väsymys..
Eli jos heräsin aamupalalle 7.45 (8.00 otan aamulääkkeet) on melkein pakko mennä nukkumaan vielä 1-2h koska muuten en vaan pysy hereillä (nukun n. 8-9h yössä), toinen "tipahtaminen" tulee yleensä klo 15-16 aikoihin, jolloin väsymys on ylitsepääsemätöntä... joskus otan päikkärit siinäkin kohtaa, mutta olen yrittänyt alkaa taistelemaan tätä vastaan, eikai voi väsyttää noin paljon?

En tiedä onko tämä raskaudesta johtuvaa väsymystä? Onko muille tullut viimeisellä kolmanneksella jäätävää väsymystä?
Vai syksystä?

Tuntuu samalla, etten saa enää mitään aikaiseksi. Olen aivan puhki, poikki, uupunut, saamaton.. Haluan vain nukkua. Mutta en silti kyllä mielestäni masentunut ole, koska olen kiinnostunut kyllä jos kavereita tulee kahville, ja lähden mielellään iltakävelylle miehen kanssa, enkä valittele muuten turhia, ja aivot ainakin laukkaa hyvin; koko ajan olisi mielessä tekemistä, puuhaamista ja mielenkiintoisia juttuja.. Olen vain ymmälläni, että mistä näin valtava väsymys oikein voi tulla?
Tuntuu että hereillä ollessa en ajattele juuri muuta kuin ruokaa ja nukkumista xD...

Olen mittaillut nyt verensokereita, ja ne ovat olleet ok, verenpaineet ok, olen myös varalta mittaillut lämpöä, kaikki ok senkin suhteen... en tiedä mikä piristäisi? :D

Toki kävi mielessä, että minullahan lisättiin adalat 10mg lääkitystä pari viikkoa sitten, ja sivuoireissa lukee :

"Melko harvinaiset (esiintyy 1 - 10 potilaalla 1000:sta):

Allerginen reaktio, allerginen ödeema/angioödeema (turvotus), ahdistuneisuus, unihäiriöt, kiertohuimaus, migreeni, huimaus, vapina, näköhäiriöt, sydämen tiheälyöntisyys, sydämentykytys, alhainen verenpaine, pyörtyminen, nenäverenvuoto, nenän verentungos, maha-suolikanavan kipu, vatsakipu, pahoinvointi, ruuansulatushäiriöt, ilmavaivat, suun kuivuminen, maksaentsyymien määrän nousu (tilapäinen), punoitus, lihaskrampit, nivelten turvotus, tihentynyt virtsaamistarve, virtsavaikeudet, erektiohäiriö, määrittelemätön kipu, vilunväristykset."
tai 

"Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin):
Jyvässolukato (veren granulosyyttien puutos), veren valkosolujen niukkuus, anafylaktinen reaktio, hyperglykemia (veren liikasokerisuus), puutuminen, uneliaisuus, silmäkipu, rintakipu (Angina pectoris), hengenahdistus, oksentelu, ruokatorven sulkijalihaksen vajaatoiminta, keltatauti, toksinen epidermaalinen nekrolyysi (orvaskeden irtoaminen), valoherkkyys, allerginen reaktio, ihon punatäpläisyys (palpoitava purppura), nivelsärky, lihaskipu."

Oikeastaan ainoa syy miksi mietin, voisiko lääke vaikuttaa on se, että väsymys alkaa lähellä lääkkiden ottoa klo 08.00 jälkeen ja aina iltapäivästä klo 14.00 jälkeen...

mutta voihan olla että se on vaan sattumaakin, ja väsymys on jotain ihan muuta...

Lähinnä tämä ärsyttää, kun haluaisi puuhailla juttuja mutta tekisi mieli käpertyä takaisin nukkumaan ja viuh vaan päivä on ohi jos jatkuvasti ottaa päikkäreitä!! :D

T. Mea

Ei Palautusoikeutta

"Parantumaton meksikolainen poikamies Valentin viettää unelmaelämää viinin, naisten ja laulun keskellä. Hänen vallaton poikamieselonsa saa kuitenkin äkillisen lopun, kun eräänä päivänä Valentinin entinen tyttöystävänsä jättää hänen ovelleen heidän yhteisen tyttövauvansa. Valentinin on opittava pitämään huolta pienestä lapsesta ja selviämään uudessa kotikaupungissaan Los Angelesissa, tuntui se kuinka vaikealta tahansa. Miten kuitenkin käy kun vuosia myöhemmin lapsen äiti palaa takaisin?"

Ei Palautusoikeutta

Instructions Not Included

No Se Aceptan Devoluciones

2013

imbd

Facebookissa joku suositteli tätä leffaa, ja sanoi että kyyneleitäkin saa vuodattaa...

Kyllä, tämä tuli todistettua! :') Pelkästä trailerista katsominen muistuttaa kohdasta jossa tirautettua tuli, ja alkaa taas märisyttään :D...

Leffa oli omaan "perusmakuun" hieman erilainen, mutta tykkäsin kovasti; herätti suuria tunteita ja ajatuksia, eikä ollit niin perinteinen hollywood glitterihömppä...

Pelkästään jo että elokuvassa oli englannin lisäksi espanjaa ja sellaista erilaista meininkiä herätti ihan erilaisen fiiliksen... En siis useinkaan katso muita kuin suomen, ruotsin, japanin ja englannin kielisiä leffoja, eli espanja oli mulle hyvin eksoottinen ;D haha...

Vuokrasin tämän Elisviihteestä kun oli tylsää yks päivä, ja kyllä kannatti! <3 Suosittelen <3

Ihanaa Sunnuntaita rakkaat <3

T. Mea

28+0 Viimeinen kolmannes starttaa

Huhhuh...  28+0!!

Tuntuu että raskautuminen tapahtui ihan hetki sitten, justhan kirjoittelin pääsiäisenä meidän "haamusta", kärsin kovista vatsakivuista ja vietin päiviäni päivystyksessä... ja nyt ollaan jo näin lähellä. Enää 12viikkoa laskettuun aikaa, 12 ! siis 3kk... vau...

Koko ajan silti jyskyttää huoli mielessä, kuinkahan pitkälle pääsen.. pääsenkö täysaikaisuuteen asti vai en. Tuleekohan raskausmyrkytystä.. miten verenpaineet pysyy kurissa... mutta joka viikko olen onnellinen kun uusi numero pyörähtää kalenterissa, saa taas huokaista.. Elän viikko kerrallaan ja toivon viikkoja vielä monta! ;)


SIKIÖ

Tämän viikon alussa sikiö on 26 viikkoa vanha ja sen aivoaaltojen kuviot ovat jo lähes samanlaiset kuin vastasyntyneen. Sikiö osaa jo paremmin avata ja sulkea silmiään, imeä ja niellä. Keuhkot pystyvät nyt hengittämään ilmaa ja sikiö tekee säännöllisiä hengitysharjoituksia. Keuhkot alkavat olla paremmin valmistautuneet kohdun ulkopuoliseen elämään. Keskushermosto alkaa myös olla jo niin kehittynyt, että sikiö pystyy itse säätelemään ruumiinlämpöään.

Jokainen kuluva päivä parantaa mahdollisuuksia saada terve lapsi, vaikka synnytys käynnistyisi liian aikaisin. Sikiölle on kuitenkin parempi edelleen pysyä kohdussa, kunnes se kasvaa isommaksi. Sikiön kehosta on rasvaa 2 - 3 %. Pojilla kivekset laskeutuvat kivespusseihin.

NAINEN

Seitsemänkuukautisjuhlat ovat ovella! Joissain kulttuureissa juhlitaan raskauden seitsemännellä kuukaudella uutta, kasvavaa elämää. Nyt onkin syytä juhlia, sillä lapsellasi on jo erittäin hyvät mahdollisuudet pärjätä myös kohtusi ulkopuolella. Jos lapsi syntyisi nyt, on sillä 90 % todennäköisyys selvitä hengissä! Voit siis tuntea olosi turvalliseksi ja nauttia hyvistä tuntemuksista.

Kaikki ei kuitenkaan ole yhtä juhlaa: närästys ja happamet röyhtäisyt voivat olla melko tuntuvia näihin aikoihin. Ruokatorven ja mahalaukun välissä sijaitseva sulkijalihas heikentyy raskauden aikana. Siksi mahahappoja voi päästä ylös ruokatorveen. Pahimmillaan närästys tuntuu siltä kuin kurkku olisi tulessa. Hyvä neuvo on syödä hitaasti ja pureskella ruoka huolella. Syö pieniä annoksia kerralla ja vältä makuuasentoa tai kumartelua heti ruokailun jälkeen. Yritä selvittää, mitkä ruoat aiheuttavat enemmän epämukavuutta kuin muut. Lasi maitoa voi auttaa ja tarvittaessa närästykseen löytyy käsikauppalääkkeitä, joita voi käyttää raskausaikana.

Tyttö on edelleen "semi aktiivinen", toisina päivinä riehuu hulluna, ja toisina on melko hiljainen. Potkut eivät edelleenkään satu, mutta mahan heilumista on kiva seurailla ja potkuja tunnustella käsillä.. ja saipahan tuleva isä yksi päivä potkun korvaansa kun yritti kuunnella tyttöä ;D haha! Siitä repesi kyllä illan naurut...

Supisteluja on jonkin verran, mutta ei kipeitä. Verenpaineet olleet ok, sokerit ok. Turvottelua jonkin verran. Väsymystä paljon. Lonkka/selkä kipuja päivästä riipuen: paljon - vähän.

Ainoat "kriittiset hankinnat" jotka puuttuu, ovat turvakaukalo ja itkuhälytin, eikä monelle tuo jälkimmäinenkään ole kovin kriittinen ;) Mutta me ajattelimme hankkia sellaisen :) Kaikki muu alkaa jo löytyäkin.. yritän esitellä repertuaaria lähiaikoina. Isyyspakkaus on aloitettu; sen kuvaaminen/pakkaaminen on vielä edessä lähiaikoina... Baby showereista haaveilen ja nimijuhlatkin on jo mielessä.... :)

Odotan jo kovasti lisä viikkoja, odotan jo kovasti meidän pienokaista saapuvaksi maailmaan.. mutta toivottavasti hän jaksaa sinnitellä mahdollisimman pitkälle <3

T. Mea

Tämän viikon sokerimittaukset

Nyt on tämän viikon 4x aamu mittaukset tehty ja vähän enemmänkin...
Eli tarkoitus oli ottaa paastoarvot joka aamu ennen aamupalaa, ja 1h syönnin jälkeen...
En malttanut odottaa ensiviikkoon vrk mittausta vaan otin sen 3 päivänä mittauksissa ekan kerran, ja otan toisen kerran vielä ensiviikolla! :)
Tuntuu etten opi pelkistä aamumittauksista miten ruoat oikeasti vaikuttaa kehooni ja sokereihin...

Ennen ruokaa max. saa olla 5.5. ja 1h ruoan jälkeen max. 7.8.

1.aamu 4.6. -> 5.7
2.aamu 4.0 -> 6.3
3.aamu 3.7 -> 6.7 Lounas: 4.4 -> 6.3  Päivällinen: 4.1-> 5.7  Iltapala: 5.1-> 6.8
4.aamu 5.2 -> 6.1

Yhtään ylitystä ei ole tullut.

Nyt sitten pari päivää taukoa, ja maanantaina on taas vrk näytteen otto, eli mitataan kaikkia aterioita ennen ja 1h jälkeen, again.

Muuten olen ollut nyt viikon syömättä mitään herkkua ja juomatta mitään mehuja. Kyllä, niin säälittävältä kuin se kuulostaakin, viikko on minulle pitkä aika!.. Olen aika ylpeä itsestäni.
Ja kai noi arvotki on okt? Ainaki alle viitteiden, muuten en osaa niitä "tulkita" että pitäiskö jotain tehdä toisin, tai pitäskö arvot olla erinlaiset tms? Tähän varmaan saa kantaa enemmän ensvkon kontrollissa sitten...

Varalta tsekkasin, onko painoon ollut vaikutusta, vaikka sehän voi heitellä päivien mukaan miten sattuu, mutta kurkkasin kuitenkin. Neuvolassa viimeksi oli jo massiiviset 98.9kg plakkarissa. Nyt tänään täysin samaa aikaan mitattuna, samanlaisen lounaan jälkeen oli 98.0kg.  Ehkä? johtuu kun vaihtanut mehunjuonnin pelkkään veteen ja kroppa kulkee vähän paremmin.. tai sitten vaan sattumaa. Anyway, I'm happy! :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

t. Mea

Doomoo Buddy

Noin viikko sitten meille kotiutui Doomoo Buddy - imetystyyny, kuosilla Tree grey.
Olin jo pidempään haaveillut kyseisestä tyynystä, mutta odottelin kun se napsahttaisi alennukseen, että raaskisin tilata.. Lopulta tällainen lähti mukaan Lasten.fi nettikaupasta kun siellä oli alet. :)

Luulin, että tämän kanssa nukkuminen olisi paljon helpompaa!! :D...
Se on niin iso, että pyörin ja hyörin sen kanssa miten sattuu, ja se on tiellä ja millon missäkin, ja toistaiseksi en ole vielä onnistunut löytämään sen kanssa asentoa jossa nukkuisin hyvin pitkään...
Päinvastoin melkeinpä, jotenkin olen onnistunut lutistamaan polveli tämän tyynyn kanssa ja yksi yö heräsin itkua vääntäen jäätävään polvisärkyyn enkä päässy ilman apua sängystä pois...
ja useampana yönä tyynyn kanssa olen herännyt karseisiin lonkkakipuihin... Tyyny taitaa olla meikäläisen jalkoväliin liian iso! ;)

Siirryin aika pian takaisin ruttaamaan peittoa sopivasti tuekseni, ja toistaiseksi se on ollut paras. Kipuja on, mutta huomattavasti vähemmän!

Parhaiten itselleni tyyny on ollut avuksi kun haluaa nukkua kyljellään, hieman kallellaan taaksepäin, niin laitan tyynyn seläntaakse tukemaan asentoa :) Selällään en ole enää oikein voinut nukkua, en tiedä miksi, jostain syystä keho vain "pakottaa" kääntymään kyljelleen, ja selällään nukkuminen on alkanut vähentymään ihan itsestään...
 ...voihan olla, että tyyny ajaa asiansa myöhemmin paremmin kun vatsa kasvaa tms?!

Mutta kaunis se on, ihanan tuntoinen, ja sitä tullaan kokeilemaan vauvan kanssa sitten imetystyynynä ja muutenkin tukena vauvalle :)

Onko teillä imetystyynyjä joiden kanssa nukutte? Oletteko saaneet hyviä asentoja ?

t.Mea

Neuvolalääkäri

Neuvolassa on nyt saanut ravata ihan päivittäin... eka diabetes neuvonnassa ja nyt neuvolalääkärissä. Itse kyllä toivoisin että omat neuvolalääkärit olisi suoritettu kos/tai nkl:llä kun muutenkin käyn siellä kontrolleissa jatkuvasti, ja en oikein pidä omasta neuvolalääkäristä :(

Ensin hoitaja otti kaikki perustiedot:

Viikot 27+3 (23+2)
Virtsa +++  ( +++)
Verenpaine 155/95 mittasi heti kun juoksin sisään?!?!  (150/93)
Paino 98.9 (96.6)
Hemppa Ei mitattu (146)

sf-mitta 24 (21)

Turvotus + (-)

Liikkeet ++ (++)

Sitten sainkin nautiskella neuvolan aulasta sellaisen tunnin... kunnes lääkäri suvaitsi ottaa lähes tunnin myöhässä. Kuten viimeksikin. Kiva.

Tällä kertaa lääkäri oli hieman mukavammalla tuulella, mutta aika kylmän oloinen on, tiukka ja vähä sanainen, kova saarnaamaan kun sille päälle sattuu... Ei huomio jos on jotain kysyttävää, eikä anna kunnon vastauksia eikä oikein ota kantaa mihinkään.

Ei olisi halunnut tehdä edes sisätutkimusta mutta koska eivät tee sitä noissa kos/nkl seurannoissa niin suostui sitten... :D

Tutkimus oli nopea, hätäinen, kovakourainen ja epämiellyttävä. :/ (eli mun puolesta sen voisi tehdä muuallakin :D)...

Jotenki siitä jäi myös huono fiilis, kun sanoi ettei yllä kokeilemaan kohdunsuuta kunnolla, mutta "kyllä se varmaan kiinteä ja kiinni on"... ja merkkasi sen neuvolakorttiin ja pituudeksi 3 cm. Nii? Jos ei yllä kokeilemaan, mistä sen tietää? Jos muistan, pitää mainita tästä kontrollissa kos:silla enskerralla... inhottavaa kun laitetaan epäselviä tietoja korttiin.

Sydänäänien kuuntelu oli kans minusta hieman erikoinen... kuunteli yhdestä kohtaa hetken, "kai se syke on jotain 140".. kun minusta ne äänet oli vain niitä suhinoita ja virtauksia eikä kunnolla sydänääniä edes, en tiiä mitä hän sitten kuuli?! Mutta enpä viitsinyt sanoa mitään :D

Kiva että sf mitta oli "palannut ruotuun" ja meni keskikäyrällä, kun viimeksi vähän yli.

Eikait siinä, nyt vain jatketaan sokeriseurantaa, verenpaineiden seurantaa, levätään ja ihmetellään maailmaa.. Seuraavia labroja, kontrolleja ja neuvoloita ootellessa... :)

t. Mea

Diabetes käynti neuvolassa

Tänään oli itselle jännittävä, outo ja uudenlainen käynti neuvolassa... Nimittäin Diabetes neuvonta. Onneksi meidän neuvolantäti on aivan ihana, niin sinänsä häntä ei tarvinnut jännittää mutta toki kaikki nää neulajutut ja muut mietitytti, kun ei oo tuttu juttu ollenkaan itselle, että miten osaan, ja millaset aikataulut siinä on ja ja ja...

Aluksi käytiin läpi raskausajandiabetesta yleisesti, mitä se tarkoittaa, mitä haittoja siitä voi tulla, eli pienet riskipelottelut kehiin (ihan hyvä niin!)...

Sain ison kasan esitteitä, jossa on esimerkki ruokia, hiilihydraatti tietoutta, ruokavaliotietoutta esimerkki viikko ruokineen, muuntotaulukko hiilihydraateille..
Sitten oli tottakai perusopas näytteen otosta, laitteen käytöstä, vihkon täyttämisestä, ja lisäksi tiedot, mistä saan jatkossa lisää neuloja yms.

Kävimme kädestä pitäen läpi näytteen oton, ja sain harjoitella sitä...
Se oli helppoa, eikä sattunut ollenkaan! :) Jäkikäteen hieman sormea tykytti kun ei ole tottunut, mutta nopeasti sekin toipui draamasta ;D...

Otimme ensimmäisen näytteen hieman ennen lounas aikaa, ja arvo oli 5.4 (saisi olla max. 5.5.. olin syönyt suklaata ;))... ja sain ohjeen mitata 1h lounaan jälkeen uudelleen! (mittasin kotona, arvo oli 7.2, max 7.8.).

Seurantaa tehdään KOKO LOPPURASKAUS, niin että jokatoinen viikko mitataan aamuisin ennen aamupalaan ja 1h aamupalan jälkeen neljänä päivänä, ja jokatoinen viikko tehdään koko vuorokauden pituinen mittaus, eli ennen aamupalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa mitataan, ja aina 1h niiden jälkeen.

TOKI jos arvot ovat huonot, niin seurantaa ehkä muutetaan, ja sitten tottakai myös katsotaan onko tarvetta lääkitykselle yms mutta nyt alkuun näin. Aloitan virallisen aamumittausviikon huomenaamulla, mutta tänään testattiin tämä lounasaika kuitenkin, ihan mielenkiinnosta, ja että saa tuntumaa! :)

Menin vastaanotolle aika maani myyneenä ja surkeissani, mutta kuten sanoin, meidän neuvolatäti on aivan ihana, ja fiilis oli hyvä sieltä pois lähtiessä. Minulla on varma olo siitä mitä pitää tehdä ja miten, ja tuntui että sain kattavat ohjeet ruokaan ja kaikkeen, että tiedän mihin suuntaan lähden... tämä on itseasiassa myös todella mielenkiintoistakin, opin paljon uutta omasta kropasta ja ruoasta tämän kautta, ja mittailu tuntuu jo nyt ihan mielekkäältä, "en malta odottaa" että pääsen huomen aamulla mittamaan perusaamupalan jälkeen että näen miten se vaikuttaa minuun! :D...

Toivon silti todella, että arvot pysyvät ruokavaliolla kunnossa, ettei tarvitse aloittaa mitään lääkityksiä! ja ettei tästä tule mitään seuraamuksia vauvalle, tai minulle myöhemmin...
Ja ehkä tästä saa sysäyksen parempaan, terveellisempään ruokavalioon ja elämään muutenkin?... Aina toi ainakin toivoa. :)

Eniten luulen, että minua mietiyttää se, että kun sanottiin että päivittäin energiansaanti saisi olla 1400 kaloria, että "ei tartte ainakaan nälkää nähdä"... se on mun mielestä aika vähän tällaiselle "tankille" ja todellakin tulen näkemään nälkää... pitää nyt syventyä ihan tosissaan näihin ruokiin!

Eli vaikka sain hyvät ohjeet, otan mielellään vastaan ruokaideoita, välipaloja yms joita olette kokeneet hyviksi diabeteksessa... :)

T. Mea

Ihmisten ilmoilla: Babyboxin haku ja leffailua

Huh! 27+0, POKS, wuhuu! <3

Viikkokausiin en ole juuri muuta tehnyt kuin ollut kotona; ja ne kerrat kun olen nokkani ulos ovesta laittanut, ovat olleet kertoja kun suuntaan lääkäriin tai labraan... Muutama harva kerta olen käväissyt postissa/lähikaupassa, yhdesti kahvilla.. :D
Hah! :D Onneksi edes pari kaveria on käynyt täälläkin päin mua ilahduttamassa...

Nytkun mies on palannut reissusta, haluttiin tehdä jotain kivaa yhdessä, ja päätettiin kokeilla joskos jaksais vähän lähteä kaupoille ja leffaan :)

Mentiin ekana hoitamaan muutama omakotitalojuttu K-rautaan, sitten kurvattiin hetkeksi Lastentarvike liikkeeseen ihmettelemään turvakaukaloita ja hakemaan ilmainen Babybox. Meidän boxi sisälsi; paljon esitteitä ja alennuskuponkeja, yhden Pampers näytevaipan, lyhyt hihaiset bodyn, me&i ruokalpun, vihreän puklurätin? ja klassisen musiikin cd:n joka oli Vau-kirjakerhon cd: Vauvan ensi sävelet.
Ihan hauska boxi :D

Sitten suunnattiin kahville lounaalle, jossa söin oikean ihanan bbq bagelin ja marjasmoothien, vähän haukkasin myös miehen korvapuustista ;) (tänään on muuten kansainvälinen korvapuusti päivä ;))...

Masut täys hetki ihmeteltiin Stockan hullujen päivien kuvastoa, ennenkuin mentiin leffaherkkuja ostamaan; eli lasten popparit ja pähkinöitä + vichya.

Leffana oli: Vadelmavenepakolainen.

"Mikko Virtanen, 37, tuntee itsensä ruotsalaiseksi mieheksi, joka on pakotettu suomalaisen miehen ruumiiseen. Kuin vastauksensa rukouksiinsa Mikko kohtaa ruotsalaisen Mikael Anderssonin, joka on valmis luovuttamaan henkilöllisyytensä Mikolle.
Mikko matkustaa kohti paratiisinomaista Tukholmaa uuden, unelmiensa identiteetin turvin. Hänestä on tullut ruotsalainen psykologi Mikael Andersson, joka on viettänyt huolettomia lapsuuspäiviä idyllisellä Käringöllä ja jonka äitiä Gretaa hoidetaan tukholmalaisessa vanhainkodissa. Mutkia matkaan aiheuttaa ainoastaan Mikaelin sisko Maria, 33, josta Mikko ei tiennyt mitään."

 Ihan hauska. Vähän jotain muutakin kun aina vaan hollywood romantiikka-hömppää tai vauvaleffoja.. ;) Meillä ei olle mitään erityistiä suomifilmifaneja mutta aina välillä käydään kyllä katsomassa jos on hauskan oloinen juoni, eikä liian synkkä ;) Ja tää oli ihan kiva :)

Mun oma ehdoton lemppari suomalaisleffa on: Napapiirin Sankarit <3

Leffan jälkeen vielä jaksettiin kävästä ruokakaupassa, sitten kotia lepuuttelemaan turvonneita jalkoja ja odottelemaan illan "Amazing race"a :) hih! Kiva päivä <3

Terkuin,

Mea

Raskausajandiabetes

"Raskausdiabetes on yleinen vitsaus. Noin 8,5 prosenttia äideistä sairastuu sokeriaineenvaihdunnan häiriöön raskausaikana. Raskausdiabeteksen määrä on kasvanut 20 vuoden sisällä."

Huhhuh...
Eihän se riitä, että sairastaan Iga Nefropatiaa, kärsii verenpaineiden heittelyistä ja jatkuvasti; nykyään varsin kivuaastakin turvotuksesta, ja päivittäisistä supisteluista...
Otetaan siihen kaupanpäälle vielä diabetes.

Eli rasistuskoe vol 2. ei mennyt ihan putkeen :(

Paasto 5.0 (max 5.3)
1H 7.7 (max 10.0)
2H 8.8 (max 8.6.)

"Sokerirasituskokeessa määritetään 12 tunnin paaston jälkeen verensokerin paastoarvo, sen jälkeen juodaan 75 g sokeria sisältävä liuos ja verensokeri mitataan 1 ja 2 tunnin kuluttua. 

Raskausdiabetes on kyseessä silloin, kun kahden tunnin sokerirasituksessa yksikin arvo on patologinen. Laskimoplasmasta määritettyjen glukoosipitoisuuksien raja-arvot ovat 

≥ 5.3 mmol/l paaston jälkeen, 

≥ 10.0 mmol/l tunnin ja

 ≥ 8.6 mmol/l kahden tunnin kuluttua kokeen aloituksesta."

Eli narahdin viimeisestä arvosta :( NYYH!
Ei onneks pahasti mutta narahdus se on yksikin narahdus, eli ei hyvä!

"Kun nainen tulee raskaaksi, hänen sokeriaineenvaihduntansa muuttuu. Äidin hormonitoiminta vaikuttaa insuliiniresistanssiin. Jotta raskaana olevan naisen elimistö selviäisi raskautta edeltävästä sokerirasituksesta, äidin on tuotettava kolminkertainen määrä insuliinia.

Kaikilla äideillä insuliinin eritys ei kuitenkaan kiihdy riittävästi. Silloin verensokerin paastoarvot nousevat. Kohollaan olevat arvot havaitaan sokerirasitustestissä, jossa äidin verensokereiden hajoamista seurataan muutaman tunnin ajan. Jos äiti ylittää tietyt arvot, hänelle diagnosoidaan raskausdiabetes.

Raskausdiabeteksia on erilaisia. Sanalla tarkoitetaan kaikkia sokeriaineenvaihduntahäiriöitä, silloin kun sairaus on kehittynyt ensimmäistä kertaa raskaana ollessa. Raskausdiabetes voi olla pysyvä diabeettinen tila kuten aikuistyypin diabetes tai sitten lievempi glukoosinsiedon vika."

Maanantaina eka käynti neuvolaan diabetes neuvontaan ja saamaan seurantavermeet.

Suoraan sanoen vituttaa aivan suunnattomasti. Ei siksi että joudun seurantaan, se on vain omaksi ja vauvan parhaaksi, vaan siksi, että en todellakaan kaipais tän perussairaudenhoidon lisäksi tällasta enää, en jaksa kytätä kahta sairautta kellon kanssa, ottaa lääkettä tuohon ja tuohon, piikittää tuolloin, muistaa merkata tuo arvo tuonne, ja tuo arvo tänne... Hulluksihan tässä tulee! Sen lisäksi että seuraan verenpaineita ja turvotuksia, pitää alkaa seuraan entistä tiukemmin ruokavaliota ja kellon kanssa mittailemaan arvoja.. ÄH!

Ja pidempää blogia seuranneet varmaan muistaakin kun olen avautunut aiemminkin täällä mun "ruokavammaisuudesta"niin nythän ollaan aika mukavasti sen äärellä sitten... :D Pitäs vissiin alkaa vähän miettimään entistä tarkemmin mitä suuhunsa laittaa..

Mutta palaan näihin neuvonnan jälkeen kun olen valaistuneempi ja toivottavasti vähän rauhoittunut...

Terveisin,

Mea

6. Joulukuuta

Näin viime yönä unta, että meidän tyttö syntyi täällä kotona, ihan noin vaan :D
Kaikki meni oikein hyvin, ja synnytyksestä jäi kiva fiilis...
Unessa sitten kysyin mieheltä, että miten kävi, päästiinkö Tammikuun puolella ?
Ja mies vastasi, että ei päästy, nyt on KUUDES JOULUKUUTA.

Mietin sitten siinä unessa, että voi hitsi, jäipäs tammikuun tavoite kauas, mutta onneksi syntyi kuitenkin näin aikaisin ennen jouluaattoa, niin saadaan kokoperhe nauttia joulusta sitten kotona... <3

JOS tämä olisi enneuni, ja tyttömme päättäisi oikeasti putkahtaa maailmaan 6.joulukuuta, olisin raskaana 36+0... Että saapa nähdä! ;)

Pääasia on, että tyttö syntyisi ns järkevillä viikoilla, että selviämismahdollisuudet on hyvät, mutta myönnän että toivon salaa että tyttö ei syntyisi jouluaattona-pyhien aikana, vaan joko hieman ennen tai sitten oikeasti vasta siellä tammikuun puolella :) Mutta tämä kaikki jää nähtäväksi...

Itse olen lapsena "kärsinyt" usein siitä, että syntymäpäiväni on ihan toisen juhlan kyljessä kiinni, jolloin omat synttärilahjani on usein yhdistetty näihin kahteen juhlaan, tai ihmiset eivät ole päässeet paikalle koska viettävät tätä juhlapäivää jo muualla.... Aikuisena en toki lahjoja samallalailla kaipaakaan mutta lapsi ei sitä ymmärrä kun sanotaan että "tässä on molemmat lahjat yhdistettynä, ettei tartte ostaa kahta"... wtf?! :D

Onko teillä omaa toivetta millon toivotte pienokaisenne syntyvän? Oli LA mikä tahansa...
Oletteko itse tyytyväisiä omaan syntymäpäiväänne?

terkuin

Mea