Synnytyskertomus

La 15.11.2014

Yö meni kuunnellessa huonekaverin kuorsausta, jopa tulppien läpi! Kääntyilin ja vääntyilin sängyssä eestaas, ja nousin miljoona kertaa yöllä vessaan...

Juoda ei saanut enää mitään n. klo 05.30 jälkeen, ja syönnit olikin loppuneet jo aikoja sitten...

Suu oli rutikuiva ja nieleminen hankalaa.

Aamulla olo oli "krapulainen", pelokas, ahdistunut, mutta myös odottava..

Ensimmäisenä aamulla tuli aamuverenpaineiden mittaus, sain aamulääkkeet (verenpainelääkkeet) ja labratäti kävi ottamassa kokeita.

Niiden jälkeen pääsin suihkuun (vain vesipesu!) ja vaihtamaan leikkauskamppeet päälle.

Sitten vain odoteltiin. Aamu tuntui ikuisuuden pituiselta seuratessa autingon nousua, ja kuunnellessa kellon raksutusta...
Jano oli kamala koko ajan, pelkäsin että tukehdun omaan sylkeeni kun en saa huuhdella suuta ollenkaan... en muista milloin viimeksi olisin ollut niin janoinen.

Mies saapui sairaalaan klo 09 aikaan kuten pyydetty. Hän siivosi "minun paikkani"; eli otti kaikki tavarat kasseihin mukaan, ja auttoi siistimään tilat...
Istuttiin ja odotettiin sitten vain... ei oikein tiennyt edes mitä olisi puhunut, molempia jännitti.

Meitä tultiin pyytämään siirtymään eteenpäin n. klo 10.15 aikoihin. vihdoin.

Mies pääsi laittamaan tavarat lukolliseen kaappiin ja meni vaihtamaan "isän vaatteet" päälle...

Minä pääsin leikkaussaliin valmistautumaan.

Leikkaussalissa kaikki esittäytyivät, ja kertoivat toimenkuvansa toimenpiteen aikana. Sitten pääsin istumaan leikkauspöydälle, kun pitivät palaverin siinä vielä; eli kävivät läpi kaikki asiat minusta, sairaudesta, miten sektio päätökseen päädytty ja mitä tullaan tekemään...

Vaikka salissa oli lämmin, jalat tärisi kuin horkassa koko ajan, tuntui etten hallinnut niitä enää ollenkaan. Pelotti, vaikkakin henkilökunnan kannalta oli turvallinen olo :) He olivat kaikki lämpimän ja empaattisen oloisia, että sillain oli hyvä mieli.

Sitten aloitettiin valmisteluja. He kertoivat koko ajan mitä tekevät, miltä pitäisi tuntua yms ettei turhaan tarvitse huolehtia mistään.

Sain kanyylin käteen, kaikenlaisia antureita ties minne, verenpainemittarin käteen ja sitten alkoivat pesemään selkää puudutustä varten...

"Hyvän" huonoryhtisyyteni ansiosta, selän "oikeanlainen notko" saatiin heti aikaiseksi siinä pöydällä istuessani kun hoitaja piti kiinni, joten ihon puudutus onnistui heti hyvin, ja myös selkäydinpuudutus meni kerralla "nappiin".  

Puudutusta olin pelännyt eniten, ja se alkoikin pelottamaan laitto aikana kun minulle sanottiin, että voisin hieman "ohjata" sitten sanomalla missä se tuntuu, että tulee varmasti keskelle, ettei liikaa oikealle/vasemmalle... mutta se meni hyvin!

Ja minua henkilökohtaisesti ei edes sattunut ollenkaan. Iho puudutus nipisti, kuten perus puudutukset nipistää, ja selkäydinpuudutus tuntui pienenä paineena selässä, mutta ei sattunut ollenkaan. Melkein jo siitä helpotuksesta olisin voinut pienet ilon kyyneleet tirauttaa kun puudutus meni niin hyvin! :)

Sitten kun jaloista alkoi mennä tunto, kaatoivat minut leikkausalustalle ja alkoivat tekemään lisää valmisteluja. Säätivät leikkauspöytää kenolleen, "ajelivat" leikkaus rajan, mittasivat koko ajan verenpaineita, ja laittoivat katetrin... voi olla tekivät paljon muutakin? mutta en muista / noteerannut...

Samalla testasivat koko ajan ihollani kylmällä ja märällä pumpulilla(?) puudutteen vaikutusta eri alueilla, piti kertoa milloin tuntuu vielä kylmältä, milloin vain enää märältä, ja milloin vain enää kosketus.. Sitä tehtiin monta kertaa, uudelleen, uudelleen, uudelleen ja uudelleen...

Kun kaikki "oli valmista", mies tuotiin leikkaus saliin istumaan pääni viereen (ja KYLLÄ hän uskalsi tulla sairaalakammosta huolimatta :) <3 )... sitten laskettiin leikkaussuoja eteen, ja leikkaava lääkäri tuli esittäytymään ja kertomaan toimenpiteestä.

Sitten aloitettiin...

Leikkaus alusta heilui ja huojui eestaas, tuntui painelua vatsassa... lääkärit höpötteli kuulumisia siinä samalla.. tilanne oli jotenkin tosi koominen niitä kuunnellessa... :D Naureskeltiinki miehen kanssa hieman siinä ;) Tunnelma oli tosi rento, ja mietinkin että onpas tämä helppo ja rento juttu...

Sitten huusivat KT (?) jos oikein muistan, ja se tarkoitti että ollaan lähellä, sitten alkoi jännittämään...

Muutama minuutti siitä, niin alkoi kuulumaan kimeää vauvan itkua.  Omatkin kyyneleet alkoi virtaamaan samantien vaikken ollut pientä vielä edes nähnyt... mikä lie reaktio?! :D oman lapsen parkaisu oli sillä hetkellä kauneinta maailmassa <3

Vauvaa vastassa oleva hoitaja kävi vilauttamassa pari sekuntia vauvaa verhon takaa, onnitteli ja vei vauvan jonnekin sivuun. Tässä kohtaa myös miestä pyydettiin mukaan...

Onnitteluja sateli pitkin salia, ja sitten aloitettiin kursiminen...

Tähän asti, sanoisin, että synnytys meni hyvin, todella hyvin.

Sitten mua alkoi väsyttämään... aivan järjettömän paljon. Tuntui etten pysy enää hereillä, nuokuin verhon toisella puolella, ja alkoi tulla huono olo... hoitaja kävi seuraamassa mun vointia, pyysi hengittelemään rauhassa ja olo helpottikin.

Sitten alkoivat venyttelemään (?) kohtua tms mitä lie tekivätkään, ja aloin huutamaan kivusta leikkauspöydällä, että sattuu sattuu... kyyneleet valui silmistä, puristin silmiä kiinni kivusta ja huusin.. Hoitajat alkoivat lisäämään kipulääkettä vauhdilla, ja toivat happimaskin.

Tilanne oli varmaankin ohi todella nopeasti, en osaa sanoa, muutamassa minuutissa, alle minuutissa? en tiedä ollenkaan... ajantaju katosi kivun keskellä, mutta hirveää se oli...

Kun kivut helpotti, ja olo hieman parani, alkoikin äkillinen huonovointisuus...

Aloin oksentamaan, ja joutuivat antamaan pahoinvointilääkettä minulle, ja "siivoilemaan" minua siinä pöydällä..

Tuntui että se kasaan kursiminen kesti ja kesti... jostain tihkumisesta puhuivat koko ajan, niin tekivät kai "hitaammin" hommia, joka on tottakai hyvä, olivat tarkkoja, mutta liian pitkään itselle oli olla siinä pöydällä sellaisessa asennossa huonovointisena..

LOPULTA kun toimenpide oli ohi. Siirsivät minut leikkauspöydältä sängylle ja heräämöön.

Olin niin väsynyt, aivan järkyttävän väsynyt. Tuntuu etten jaksa pitää silmiä auki, mutta "en saanut hetkeäkään olla rauhassa", koko ajan joku otti verenpainetta, jututti ja piti hereillä... ja toki sitten (tätä tietenkin odotinkin :)) tuli tuore isukki heräämöön näyttämään kuvia ja kertomaan pienokaisemme kuulumisia.

Oli ihana kun oma puoliso tuli luokse ja sai tuttua turvallista seuraa <3

Mies ramppari heräämön - ja lastenklinikan välillä tytön luona. :)

Itse olisin halunnut vain nukkua, mutta kuten jo aiemmin kerroin, en saanut kuitenkaan, sillä kun mies meni katsomaan pienokaista joku hääri ympärilläni koko ajan, ja sitten aloitettiinkin heti jo "puputtaminen", eli pulloon puhallusharjoituksetkin (on hyödyllisiä, suosittelen ehdottomasti)...

Kivut oli siedettävät heräämössä, kun sain morfiinitujauksen ennenkuin ottivat sitten selkäydinpuutuksessa laitetun katetrin poissa, että ainoa kipu oli, että kävivät jatkuvasti painelemassa kohtua leikkauksen jälkeen; että onhan varmasti supistunut hyvin ja jälkivuotoa tulee normaalisti yms. niin se kohdun painelu sattui painelijasta riippuen hieman-helvetin paljon. :D

Sitten alkoikin osastolle siirtyminen...

- Mea

Kontrollista - osastolle tarina

Menin tosiaan ihan perus kontrolliin 12.11. kätilöopistolle, jossa katsottiin laboratorio vastaukset, ultrattiin vauva ja katseltiin yleinen vointi...
Itse olin ihan hyvävointinen, ja oletin kyllä että kotiin pääsee vielä ainakin 1-2vkoksi ;)

No, labratulokset oli menneet huonompaan suuntaan taas, turvotukset kovat, ja vauvakin kasvukäyrä notkahtanut taas alemmas.. Näiden perusteella lääkäri soitti minulle paikan Naistenklinikan avo-osastolta, jonne lähdin kodin kautta seurantaan. (Kotoa mukaan sairaalakassi (olin onneksi pakannut ;)), viihdykettä; lehtiä yms, ja söin hyvin ennen lähtöä.).

Eka illan/yön sain olla yksin 4 hengen huoneessa. Mies oli myös siellä aika myöhään.

Osastolle päästyäni aloitin vrk virtsankeräyksen ja ensimmäisiä labroja otettiin heti. Sain myös ekan kortisonipistoksen jo samana iltana vauvan keuhkoja kypsyttämään.

Olo oli pelokas ja huolestunut, ja oli tietenkin kurjaa joutua osastolle.
En nukkunut ensimmäisenä yönä juuri ollenkaan. Sain sängystä kamalat niska/selkäsäryt, äänet oli outoja yms että aamulla kun heräsin, oli jumalaton päänsärky ja muutenkin krapulainen olo; josta tietenkin lääkäri/hoitajat huolestuivat entisestään kun eivät olleet varmoja voisiko olo olla muutakin...

Ekana päivänä oli ultrausta (jossa sain kuulla lapsiveden vähentyneen), lääkäritapaamista, labroja... ja jo tällöin kävi ilmi, että aika pian varmaan alkaa tapahtumaan mutta että seurataan tilannetta. Edelleen tässä vaiheessa elättelin toiveita että kyllä tässä vielä menee 1-2vkoa... vaikka osastolla mutta kuitenkin.

Sain ekana päivänä myös huonekaverin jota supisteli, oli oikein mukava kuunnella hänen n. 18h maratonia samassa huoneessa, kunnes aukesi siihen asti että hänet siirrettiin synnärille. ;)
Olin osastolla ollessani aika ahdistunut. Unet oli vähissä, rytmit sekavat, paljon vieraita ihmisiä ympärillä, jatkuvaa pissa rumbaa, lääkityksien seurantaan, jopa öisin verenpaineen mittauksia...
Huonekaverit vaihteli...
mutta onneksi henkilökunta oli pääosin ihanaa, osaavaa ja empaattista :) Erityisesti osastoaikaani auttoi eräs kätilöopiskelija, joka oli kiinnostunut voinnistani kovasti, jutteli muutenkin ja piti seuraa, hän kyllä pehmensi ahdistustani osastolla PALJON <3

Perjantai aamuna 14.11. oli sitten taas lääkäri tapaaminen, jossa ilmoitettiin, että sektio on HUOMENNA 15.11., että syöminen piti lopettaa n. klo 23 illalla, ja juominen klo 06 aamulla. Sain samalla kasan esitteitä sektiosta, toipumisesta, haavan hoidosta... ja sain samalla kasan esitteitä keskosvauvan hoidosta yms.

Informaatio ähky oli niin valtava ettei sitä voinut sisäistää MITENKÄÄN siinä ajassa. Olin yhtä aikaa helpottunut, koska lääkärit olivat todella huolissaan labra arvoistani ja pelkäsivät että menen kohta todella huonoon kuntoon, ja tulee suuriakin munuaisvaurioita, ja että tyttökin saataisiin ulos kasvamaan kunnolla, ettei hänenkään tilaansa tulisi mitään negatiivisia muutoksia...
Samaan aikaan olin tosi peloissani ja ahdistunut, kaikki tapahtui niin nopeasti, ei ole ehtinyt valmistautua, meneekö kaikki hyvin, sattuuko sektio, miten toipuminen, mihin vauva viedää, kauanko joutuu olemaan hoidossa yms...
Mies oli illan seurana ja tukena jossa yritettiin avata tilannetta keskenämme mahdollisimman paljon, että pystyisi lähtemään tilanteeseen mahdollisimman rauhallisin mielin... mutta ajatukset oli yhtä sekasotkua, välillä tuli kamala ahdistus ja välillä oli ihan tyyni olo...

Harmi, että miehen piti yöksi lähteä pois.
Söin iltapalaa sairaalan keittiössä vielä myöhään, jossa juttelin juuri osastolle tulleen iloisen naisen kanssa pitkälle iltaan, ja se helpotti oloa, hän oli niin elämäniloinen ja pulppuava että aika vain kiisi...  :) Nukkumaan "pääsin" joskus puolilta öin, mutta aika kehno yö oli...

... Jatkuu pian synnytystarinalla...

Sairaalakassin pakkaus

Kirjoittelin tämän aiheen jo ajat sitten, että voin sitten julkaista kun aika tulee... ja noh, se aika tuli ja meni :D Tässä nyt näette mitä pohdin sairaalakassista, ja alla olen tehnyt jo sairaalakeikan tehneenä yhteen vedon, että mitä oli mukana; mitkä oli turhia ja mitkä hyödyllisiä, ja mitä tein pohdinnassa oleville asioille ;)

ps. onneksi pakkasin kassin AJOISSA! ;)

....

Olen yrittänyt googlettaa muiden sairaalakassien sisältöjä, ja miettiä sitäkautta sitten mikä olisi mahdollisesti lähinnä sitä omaa käyttötarkoitusta myös...

Kaikenlaista on tullut vastaan peruskosmetiikasta kynsilakka aineisiin ja skumppapulloihin... :D Jokaiselle toki jotakin, ja jokainen omalla tavallaan, eihän sitä voi 100% tietää mitä tarvitsee siellä sitten..  mutta myönnän, että toivon että kun itse siellä sairaalassa joskus olen, että kukaan ei lakkaisi kynsiä samassa huoneessa, tai tujauttelisi hajuvettä litratolkulla (/ravaisi röökillä 5min välein niin että koko huone sitten haisee..)... itse ainakin saan tällaisista hajuista helposti päänsärkyä :/
muuten meikatkoon ja tällätköön ihan kuten huvittaa ja juokoot skumppaa :D

Tällaisia juttuja olin miettinyt muiden listojen perusteella:

Äidille 

Sampoo ja hoitoaine (Dove)

Suihkusaippua (ainoa ehdoton hemmotteluheikkouteni: Dolce&Gabbana: Dolce <3)

Kosteusvoide kropalle (Dove)

Käsirasva

Kasvorasva (Nivea)

Deodorantti (Dove)

Hiusharja 

Ponnareita (useampia, hukkaan ne aina kun käännän selkäni!)

Hammasharja ja tahna 

Huulirasva 

Perusmeikit:

Meikkivoide

Puuteri

Kulmakynä

Ripsari

Korvatulpat (useat, neki hukkaan aina yön pimeydessä!)
Tops puikkoja

Alushousut x2

Sukat x2

Kotiutumisvaatteet:

Jotkut mukavat liivit, toppi, paita/tunika, collarit/legginsit.

Isukille: jotkut collarit ja puhdas t-paita, puhtaat sukat? (jos sairaalassa kestää ja kestää...) 

Kamera ja laturi (muista katsoa että muistikorteilla tilaa!!)

ipad/tai miniläppäri ja laturi 

Kolikoita parkkimaksuihin/kanttiiniin 

Muistilehtiö/kynä

Joku lehti?
nessuja (oon sellanen 24/7 räkänokka)

Oma kauratyyny ehdottomasti (en aio jäädä ilman ;))

Eväitä itselle/+ miehelle (ainaki pillimehuja, jotain patukoita, suklaata, banaania...)

Pari muovikassia (pyykkipusseiksi omille/miehen vaihtovaatteille).

Jos saan imettää 

(epäselvää ainakin minulle vielä sairauteni takia, että mikä lääkitys synnytyksen jälkeen yms):

Liivinsuojia 

Imetysliivit x2

Imetyspaita/toppi x2

Lanoliini rasva 

Pohdinnassa

Oma viltti ?

Oma aamutakki?

Muita omia vaatteita?

Sisäkengät? Eikö sairaalantohvelit oo ihan ok?

Omia siteitä?
Omia "lääkkeitä" ? kuten rennie, silmätippoja yms? (onko kiva pyydellä niitä jos tarvii vai napsia omia? Saako omia ottaa kysymättä?)

Vauvalle 

Kotiutumisvaatteet:

Pörröhuppari, body, puolipotkarit ja housut, koko 50

Sukat, tumput ja toppatumput/toppasukat

(välihaalari??)

Ulkohaalari 50/56

Kangasmyssy sisälle

kypärämyssy ja pipo

kaksi harsoa

kaksi vaippaa

Ennen lähtöä pakattavat

Äitiyskortti
diabetesvihko (diabetes välineet muuten?)
Munuaislääkkeet

Puhelin ja laturi

Lompakko 

Avaimet

..

Mukana oli peruskosmetiikka mitä olinkin miettinyt, ja tykkäsin, oli kiva pestä muullakin kuin sairaalan aineilla ;) ja dödökin oli mukava olla, koska sitä oli yllättävän hikinen koko ajan kun hormonit hyrräsi ja liikkuminen oli sektion jäljiltä raskasta...

Korvatulppia käytin ekalla osastolla, toisella enää en. Olin jo niin väsynyt ettei mikään ääni saanut hereille :D :D mutta kiva että oli kuitenkin mukana! :)

Läppäri/ipad oli hyvää viihdykettä välillä kun tuli sellainen hetki ettei päässyt vauvan luokse (esim. joutui odottamaan lääkäriä kierroksella)...

Oma kauratyyny OLISI ollut MUST, mutta se oli unohtunut pakata. Itsellä tuli sairaalasängystä selkä kipeäksi, ja milloin mikäkin jumissa, olisi kauratyynystä saanut helpostusta :)

Eväät MUST <3 ja niitä ei voi olla liikaa ;)

Ekalle osastolle otin OMAN TYYNYN JA VILTIN <3 kannatti, oli kylmät yöt ja helpotti niska kipuihin :)
..

Meikit oli turhat, en käyttänyt niitä kertaakaan, koska kaikki aika meni vauvan hoidossa tai nukkuessa.. :D Myös tops puikot jäi käyttämättä.
Alushousut oli turhat, koska otin vielä sairaalasta mukaankin ah niin ihania verkkopikkareita ;) Oli helppoja ja tuulettavia.. :)
Kolikoita ei tarvittu kun parkkipaikat toimi kännykän kautta ja kanttiinissa kävi kortti.
Lehdet, lehtiöt yms jäi kaikki käyttämättä.
Pyykki muovikassit, ei niitä tullut edes avattua, kaikkia lähti yhtenä myttynä kotiin ;)
Onneksi en ottanut mukaan omaa aamutakkia, tossuja tms. kaiken sai sairaalasta ja aina uusia puhtaita vaan kärrystä ottamalla :)
Onneksi en ottanut myöskään omia siteitä, sairaalan riitti hyvin, ja pari jemmasin kotiinki :)
Omia lääkkeitä oli mukana mutta KAIKEN sai sairaalasta, närästyksestä lähtien. Eli omat kulkeutui takas kotiin, turhia oli siis.
...

Vauvan juttuja ei tietty tuotu sairaalaan kun tilanne on mikä on, odottavat edelleen tässä kotosalla, voipi olla että ovat liian isoja?! sitten joskus, mutta katsotaan kotiutumisvaatteita sitten joskus :)
..

Että sellasta :)

Olen kirjotellut pikkuhiljaa sairaala olo ajasta ja synnytyksestäkin, julkaisen niitä kun kerkeän hioa ne loppuun! :) On meinaa vägän kiirusta tällähetkellä ;)...

T. Mea

Maailman ihanin mies ja Isyyspakkaus

Täällä on allekirjoittanut kotiutunut osastolta, ja pienokaisemme on siirtynyt k7 osastolta jatkohoitopaikkaan lähemmäs kotiamme.

Täytyy sen verran tämän postauksen yhteydessä kehaista miestä, että, en voisi olla onnellisempi, että minulla on tällainen mies :) <3
Hän oli niin kannustava, tukeva ja avuksi sairaalassa, että en saata edes uskoa sitä, tai siis tottakai jokainen haluaa että oma puoliso on se paras, ihanin, avuliain ja kaikkea, mutta eihän se valitettavasti kaikilla niin vain ole, kun meitä on persoonia "moneen junaan"...
Mutta vaikka olen aina tiennyt mieheni olevan ihana, niin sairaala aika yllätti silti, kuinka ihana hän oikeasti jaksoi olla! Olimme perhehuoneessa, jossa hän hoiti minua 24/7 avustaen kaikessa, myös öisin, ja samalla ramppasi lastenklinikalla hoitamassa tytärtämme kaikkina vapaa-ajan hetkinään... :')

Ja jos blogia jo pidempään seuranneet miettivät, että tuliko se mies synnytykseen kun oli epävarmaa, niin tuli mukaan! ;) ja sielläki hänen osuutensa meni hienosti, oli tukemassa minua <3

Tämä paketti piti antaa _ennen_ vauvan syntymää miehen syntymäpäivänä, mutta kuten kaikki jo tietää, pienokainen tulikin maailmaan hieman aikaisemmin, ettei ehtinyt edes miehen synttärit tulla, ja pakettikin oli kaapissa piilossa odottamassa kun synttärijuhla aika meni sitten osastolla maatessa..
Kysyin mieheltä kyllä monta kertaa, että haluaako hän että kerron synttärilahjan sijainnin että saa siihen tutustua kotona käydessään, mutta hän ei halunnut..
Joten annoin lahjan hänelle nyt, kun itse olen kotiutunut :)

Miehen synttärit on isänpäivän kynnyksellä, ja päätin yhdistää isyyspakkauksen ja synttärilahjan samaan, niin sain hankittua miehen pitkään haaveileman "man bagin" synttäriksi, ja lisäksi antaa valtavan yllätyskorillisen pikkulahjoja ;) Tein kuten moni muukin, paketoin KAIKKI omiin kategorioihin, ja laputin ne vihjein! :) hih!

Paketin pääaihe on "GEEK" ;) Sopii miehen ammattiin....

Spreadshirt:issa itse suunniteltu ja teetetty paita ja pitkähihainen body vauvalle.

--

Mussukat.fi tekstitutteja 3kpl.

--

Etsy:stä ostetut puiset purulelut "kamerat" - kuvaa meidän perheen harrastusta.

--

Pikku Tiikeri ja nalle- aiheinen kylpymittari (ellos) ja kylpyankkoja.

--

Huonemittari: lämpötila, kosteus yms. Ellos.

--

Lifefactoryn lasinen tuttipullo ja korviketta.

--

The Big Bang Theory-sarjan läppä - "Sing me soft kitty"- pehmolelu (amazon) joka laulaa sarjasta tuttua laulua..

+ siihen sopiva t-paita ;)

--

Kahvikaupasta erikoiskahvia, tummaasuklaata ja Isä-muki PussPussCompany.

--

Geek Dad kirja Amazonista.

--

Arpoja R-kioskilta.

--

Batteryita marketista ja muki Alphageekistä.

--

Ja se synttärilahja laukku + sisältö... :)

Semmonen isyyspakkaus täällä.... :)

Mies oli silminnähden otettu pakkauksesta, ymmärsi monet "sisäpiiri"juttumme niistä, nauroi ja innostui monista jutuista... ja synttärilahjaki "man bagin" suhteen osui nappiin, hän tykkäsi laukusta kovasti :)

Phiuh! Onneksi paketti oli mieleen kaikin puolin :) Halusinkin että kaiken sairaala ajan jälkeen hän saa vähän hemmottelua <3

- Nyt eväiden tekoon, kohta ruokaa ja sitten pienokaisemme luokse <3

T. Mea

Päivistystä synnäriltä ja keskolasta

Täällä makoillaan osastolla edelleen toipumassa. Leikkauksesta on nyt muutama päivä, ja toki päivä päivältä olo parempi, mutta kivut on sektiosta edelleen kovat (ja kun sairauteni takia en ihan mitä tahansa kipulääkityksiäkään saa), mutta hiljaa hyvä tulee, ja varovasti otetaan täällä päivä kerrallaan.

Ollaan miehen kanssa perhehuoneessa, niin apua on lähellä kun kivut käy kovaksi, tai en pääsekään sängystä ylös. Turvallinen ja hyvä olo on! :) <3

Huomenna kuulen, pääsenkö kotiin, vai jäänkö vielä seurantaan.
Minua eniten seurataan siis perussairauden takia, että lähteväthän arvot varmasti laskemaan riittävästi, onhan oikea lääkitys yms, että on turvallista palata kotiin...

Tyttö on keskolassa seurannassa, mutta voi olosuhteisiin nähden todella hyvin, ei ole esim. missään hengityslaitteissa, vaan ihan itse hengittelee. Seuraavat nyt lähinnä, että alkaa syömään hyvin ja paino nousemaan, + hieman sinivalohoitoa on saanut.
Keskolassa on saanut tytölle vaihtaa vaippaa, mitata lämpöä, punnita... sylittelyä ootellessa <3

Omaa maitoa pumppailen pienelle viemiseksi, herutus on vielä vähäistä mutta kyllä se tuotanto siitä varmasti vielä kunnollakin käynnistyy, ja tehostuu viimeistään kun pääsee kunnolla ihokontaktiin pienen kanssa! :)

Viikko on ollut RANKKA! Kipeä, täynnä epätoivon tunteja, vähäisiä unia, mutta myös niin täynnä onnea, iloa ja ihmetystä, ettei pysty kaikkea edes vielä sisäistämään!

Tuhannes kiitokset kaikille onnitteluista ja tsempeistä <3 Kyynel silmässä on täällä kaikki onnentoivotukset otettu vastaan ja oltu onnellisia!! :) :)

Nyt lepäilemään, kohta ruoka aika ja sitten taas pienen luokse!

Palailen kuulumisiin kun ehdin! :)

t. Mea

33+0 pienokaisemme on täällä

Pieni, hento mutta sisukas tyttäremme syntyi tänään 15.11.2014.
Painoa pikku papusella oli vajaa 1500g (pituus tieto meiltä vielä uupuu.).

"Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan."

Kyseessä oli sektio, joka tehtiin äidin tilan (munuaissairauden) nopean heikkenemisen takia,
Johon tuli päälle vielä raskausmyrkytysoireita.

Vauva on hyvässä hoidossa, äiti perhehuoneessa isän kanssa;
Hieman on kipeä olo! Mutta ehkä tämä tästä.

Hyvää yötä,

Terkuin, Mea + perhe :)

Pikapäivitys osastolta

Nonni...

Tänään oli se kauan odotettu kontrolli, ja nyt maataan täällä osastolla. Että niin hyvin meni :D

Munuaissairauteni on alkanut vaikuttamaan vauvaan ja hidastamaan tämän kasvua :/ tyttö oli vain 1500g...

Ja omat arvot ihan pilvissä; myös paineet.

Sain tänään ensimmäisen kortisonin, huomenna sitten toisen.

Muuten päivä on mennyt käyrillä, paineiden mittauksessa ja lekotellessa...

Hyvä että seuraavat mutta myönnän jonku kyyneleen vuodattaneen näin nukkumaan mennessä kun on ikävä kotiin; tuttuun ympäristöön <3

Vieras ympäristö pelottaa ja ahdistaa ja on miestä ikävä... Mutta ehkä aamulla olo parempi.

Toivottavasti tapaan pian myös lääkärin ja saan jotain tuloksia taas :)...

Joku tulee kuulemma myös lasten- jostain hoito-osastolta kertomaan mitä ennenaikojaan syntyneiden vauvojen kanssa tapahtuu tms. Puuh. Paljon sulateltavaa yhdelle päivälle.

... T. Mea

Pakko avautua: Huuto.net

Olen nyt vauvaa odotellessa alkanut pesänrakennusvietin viemänä tyhjentää kaappeja kaikesta turhasta, ja pyrkinyt laittamaan myyntiin kaikkea mitä emme enää tarvitse, ja kaikenlaista ne kaapit onkin sisäänsä syöneet!! :D

Olen tavarasta riippuen yrittänyt myydä niitä eri facebook ryhmissä, tai huuto.netissä (en esim myy huutarissa mitään alle 10e arvosta koska ei maksa vaivaa!) ja nyt täytyy kyllä avautua..
Ennen kun olen myynyt huutarissa, se on sujunut ihan hyvin...
Tällä välillä, kun en ole siellä juuri myynyt, on sinne tullut uudistuksia, mm. sellainen mukava toiminto kuin "Ehdota hintaa".

Mulla menee nykyään kaikki aika siihen että vastailen kaikenmaailman tinkijöiden ehdottamiin hintoihin että "hylkää" "hylkää" "hylkää" "hylkää" ja vielä kerran "hylkää"...
Mä joten kuten siedän jos joku yrittää tinkaa femmaa pois hinnasta, mutta kun jengi yrittää tinkaa jopa 25-30euroa hinnasta, eli hyvälaatuinen tavarakin pitäisi myydä aivan polkuhintaan, tai lähes ilmaiseksi. Ihmisillä ei ole mitään häpyä.

Tyhmähän ei ole se, joka pyytää, vaan se joka maksaa, että sinänsä onhan ihmisillä oikeus tinkiä mutta jotenki niin ottaa pannuun tollanen että ollaan ihan hävyttömiä niiden ehdotusten kanssa ja hylkäämisistä huolimatta jatketaan sitä vinkumista... Kukaan ei enää osta mitään, tinkii vaan! tsiisus..

Millaset kokemukset muilla viime aikoina myymisestä huuto.netissä?
Tykkäättekö tuosta ehdota hintaa toiminnosta? Oletteko itse niitä tinkaajia? ;)...

Pitäisköhän alkaa myymään tori.fissä ? vai jossain muualla..?

Olis kiva saada roponen jos toinen talteen vauvahankintoja varten, mutta en silti ala myymään esim. pari kertaa käytettyä monen sadan euron merkkilaukkua 50eurolla... :D no way!...

T. Mea

32+ ja mahan kuvailu mietteitä + kuvia

Oletteko ajatelleet perinteisen viikko kuvailun lisäksi ottaa vielä ihan ns kunnon mahakuvia?
Ja jos, niin mille viikolle ajattelitte tämän kuvailun sijoittaa? (eli mihin asti uskallatte odottaa? ;))
Kuvaatteko itse, vai menetteko kuvaajalle?


Itse ajattelinkin aina raskauden alussa, että tottakai sitten ihan lopussa otetaan kivat kuvat, mutta raskauden edetessä, tämä on aina kieltämättä unohtunut mielestä (niin huonosti ottanut viikkokuviakaan!), ja kun asia tuli "ajankohtaisesti" ennenaikaisen synnytyksen pelossa, en ollutkaan niin varma että millaisia kuvia haluaisin nyt yhtäkkiä... mutta koska jotain kuvia kuitenkin halusin, niin pakko oli vain aloittaa jostain, niin hassulta kun tuntuikin...

Jotenkin olin alunperin myös ajatellut että haluaisin odotella viikolle 37+0, mutta se ei taida olla enää mahdollista.... 35+0 kävisi myös, ja sitten uudet jos siitäkin päästään vielä eteenpäin, mutta kun tuo 35+0:kaan ei ole enää välttämättä mahdollinen, niin päätettiin mahan "pienestä" koosta huolimatta aloittaa jo kuvaus :D

Millaisia kuvia olin ajatellut? Tässä muutamia esimerkkejä:

Etsy.com

Etsy.com

Etsy.com

Me tosiaan päätettiin nyt tässä epävarmassa tilanteessa alkaa ottamaan kuvia (jo), ihan itse :) En osaisi varmaan paljastella masua tuntemattomalle ihmiselle ja olla luonnollisesti vielä, niin ylpeä kuin toki kasvavasta masusta olenkin, niin kotosalla päätettiin ottaa, ja saipahan ottaa niin paljon kuin halusi ;)
ja JOS viikkoja tulee lisää, niin voisi aina ottaa uusia sitten... :) On sitten aina viimeisimmät masukuvat jääneet talteen... :)

Ja millasia kuvia sitä sitten otettiin?
Ihan tavallisia, sivuprofiilia eniten, koska mahani on edestä päin vähemmän kiva :D... vähän jotain koristusta johonkin kuvaan masulle, ja vähän pitsiä johonkin kuvaa, ei mitään ihmeellistä :)

Kaikki kuvat muutettiin mustavalkoiseksi sitten, ne näyttää jotenkin nätemmiltä, valot ei oo niin "karut" ja tunnelma pehmenee.. (ja plussana ei näy kaikki ihon epätasaisuudet, värit, arvet yms niin hyvin kuin värillisessä vaikka valitettavan hyvin näkyykin... :D )) mutta muutenkin tykkään mustavalkoisten kuvien tunnelmasta paljon :) Toki olen törmännyt ihaniin värikkäisiinkin kuviinkin... :)

Tässä pari esimerkkiä (varoitus niille jotka eivät pidä arvista ja epätasaisesta ihosta, elä katso kuvia ;)) :

Mitä/millasia kuvia te olitte ajatelleet?
ja laittaisitteko kuvia johonkin esille? vai vaan omaan valokuva albumiin? Vauvalle johonkin?

Hyvää alkanutta viikkoa!

- Mea

isänpäivä aamiainen

Vaikka vauvaa ei vielä ole, halusin jonkun pienen yhteisen hetken tulevan isukin kanssa jo järjestää,
muuten mieheni onkin koko päivän omilla vanhemillaan, kuten aina isänpäivänä

Omat vanhempani asuvat niin kaukana etten koskaan pääse sinne isän/äitienpäivänä niin minulla on tapana vain lähettää sinne jotain ja soitella sitten juhlapäivänä perään vielä :)
Olen kyllä tervetullut  myös miehen vanhempien kotiin, mutta koska miehen sisarusten kenenkään muunkaan puoliso ei tule, en ole kehdannut "tungetella"; eri asia sitten jatkossa kun on tämän suvun ensimmäisen pienokainen kolmeenkymmeneen vuoteen meillä, niin ehkä hänen kanssaan näille juhlapäiville tullaan sitten ;)

Yhteinen aika siis oli paras aamulla, ja mikäs sen parempi idea kuin herkkuaamiainen, joka on ilmeisesti aika perinen juttu muutenkin isän/äitienpäivänä :)

Oma herkkuaamiaiseni sisälsi:

Spagetti-kinkkumunakas (ohje+kuva täältä.)

Valmistusaineet
1 dl pätkäspagettia
4 munaa
4 rkl Valio kevytmaitoa
1/4 tl suolaa
2 tl Valio Oivariini® rasvaa
1 dl (50 g) kinkkua kuutioituna
1 dl (50 g) Mozzarella raastetta

PINNALLE
1/2 rasiaa kirsikkatomaatteja
1 - 2 rkl persiljaa tai basilikaa

Valmistusohje

*Aloita munakkaan valmistaminen keittämällä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhdo ja valuta siivilässä.

*Sekoita munat, maito ja suola kulhossa. Vatkaa kevyesti, kunnes munien rakenne on rikkoutunut.

*Sulata Oivariini kuumalla, tilavalla paistinpannulla. Lisää kuutioitu salami. Anna paistua hetki. Kaada pannulle muna-maitoseos. Alenna lämpöä.

*Vedä puulastalla hyytyvää munakasseosta hitaasti pohjaa pitkin keskustaan päin. Lisää pannulle juustoraaste ja valutettu spagetti. Kypsennä munakasseosta vielä hetki alhaisella lämmöllä. Pane levy pois päältä. Ripota pannulle tomaattilohkoja ja vihersilppua. Peitä munakas hetkeksi kannella.

*Kun juusto on sulanut ja munakas kypsä, siirrä se lautaselle. Tarjoa munakas heti.

Paahtoleipää
Marjasmoothie (sis. 2dl mansikoita, 2dl vadelmia ja 4dl luonnonjogurttia)

Kahvi
Appelsiinituoremehua

ja jälkkäriksi:

Omena (-kaneli) muffinseja (ohje+kuva apinoitu täältä.)

3½ dl vehnäjauhoja/ruisjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1,75 dl sokeria
3 omenaa
1 kanamuna
0,75 dl rypsiöljyä
0,5 dl maitoa

(pinnalle kanelia)

1.Sekoita kuivat aineet kulhossa
2. Lisää joukkoon pilkotut omenat,kanamuna,öljy ja maito.Sekoita
3 .Lusikoi taikina paperivuokiin n.2/3 vuoasta. Piasta +200 asteessa n. 15-20 min

--

Minun piti kuvata tämä hieno aamiainen, mutta se unohtui kaikessa tohinassa, ja sitten mies olikin vetassut sen jo naamariinsa :D haha...! Mutta maistui kyllä, ja oli mielissään :) vaikkakin myös hieman ihmeissään ;)... eli onnistunut yllätys siis!

Aamiaiset jälkeen käytiin kävelyllä (ihanan rauhallista jokapaikassa! ja ihana viileä ilma :))  ja katseltiin vähän tv:tä yhdessä ennenkuin mies livahti vanhemilleen.

Mitään lahjaa en antanut, koska ei tämä nyt mikään "virallinen" isänpäivänjuhlinta ollut. Piakkoin on miehen synttärit tässä, niin saa isyyspakkauksen sitten + synttärilahjan samassa, pääsee taas fiilisteleen isijuttuja... :P

Tämä mamma aatteli katsella vähän vauvakirjaa nyt ajankuluksi.... :)

T. Mea

Enkeleitä arvonnan voittaja!

Suuri Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille!

Arvonnassa oli siis Saara Aallon "Enkeleitä" joululevy, joka on oma henkilökohtainen suosikkini joululevyistä, ja jota kuuntelen jo täyttä päätä, tänäkin vuonna ;)

Laiskana pyysin miestä klikkaamaan yhden numeron random.orgin kautta minulle väliltä 1-11,
ja sieltä tulla tupsahti numero 7.

Eli voitto menee seitsemännelle kommentoijalle, nimimerkillä: Calice.

Calice3. marraskuuta 2014 15.01

Ihana jouluohje on tehdä suklaasalamia piparkakuista ja lisätä joukkoon esimerkiksi rusinoita,karpaloa,omenaa tai vaikka luumua(kuivattuina). Ihan kuin joulusuklaata:) eli arvonnassa mukana:)

Laitatko Calice mulle s-postia os. haikaranbongaaja (a) gmail.com, niin laitetaan palkintoa tulemaan sinne päin piakkoin! Pääset joulufiilistelemään! :)

T. Mea

Odotetut labratulokset... viimeisiä viikkoja viedään...

Odotin niin kovasti, että pääsen huokaisemaan helpotuksesta puhelun jälkeen, että kaikki on vain "painajaista", että arvot on varmaan edelleen samat, ja ei hätiä mitiä, saan varmasti lisäviikkoja hyvin...

Joo, no eihän se aina mene niinkuin haluaisi.
Arvot on jatkanut romahtamista aika nopeaa vauhtia, ovat jo hälyyttävät.

Eivät silti vielä osanneet sanoa täysin millon vauva "pitää" synnyttää, se riippuu myös omasta olotilastani, jota pitää nyt tarkkailla herkeämättä, mutta että lääkärin sanoin:
 "ei mene enää montaa viikkoa".

Oma oloni on vielä "ok". Verenpaineet pysyy ok kurissa lääkkeillä, eli mitään uusia hälyyttäviä arvoja ei ole ollut, paino ei ole noussut yhtäkkiä, turvotus pysyy ok kurissa myös vielä..
Näköhäiriöitä, päänsärkyjä ei ole.. Hengenahdistusta välillä; mutta eikös sitä voi olla muutenkin näillä viikoilla? vauva ja kohtu painaa? Ainakin näin olen kuullut, ja usein ahdistus tulee ruoan jälkeen, ja helpottaa kun ruoka laskeutuu ;)
... Mutta on kieltämättä on piinaava olo, että pitää kytätä itseään.. Mitä jos en osaa? Mitä jos en esikoista odottavana osaa tunnistaa milloin oireet viittaa muuhun kuin tavallisiin raskausvaivoihin? Mistä tiedän, etten aiheuta vauvalle vaaraa? Eli ehkä se osastolla olo olisi siinä mielessä järkevää? Pitää kysellä ensiviikon kontrollissa tarkemmin...

En tiedä mitä pitäisi ajatella, ajatukset on melko sekaisin.
Kaikki vain toitottaa, että "keskoshoito suomessa on ykkösluokkaa", että etkö sä ole jo tarpeeksi hyvillä viikoilla.. ?!  Mutta ei silti poista omaa huolta ja pelkoa mihinkään. Olenko raskaana vielä ensiviikolla, entä sitä seuraavalla...   ja tottakai keskosvauvan saaminen pelottaa, ainakin minua. Olen nähnyt vain kuvia niistä pienistä siellä letkuissa, sinnekö omanikin joutuisi näillä viikoilla? Saanko edes pitää vauvaa synnytyksen jälkeen sylissä? Mitä komplikaatioita voi tulla?... kauanko hän joutuu olemaan sairaalassa? entä minä?...

En ole ehtinyt miettiä synnytystä "ollenkaan" muutamia ajatuksia lukuunottamatta.. en ole käynyt missään valmennuksessakaan, enkä tutustumassa synnytysairaalaankaan, en tiedä mistään mitään, ja yhtäkkiä voi olla että synnytänkin jos ensiviikolla vaikka?! Kai nyt vähän saa hermostuttaa ja pelottaakin?? .... haaveilin, että synnytys sitten joskus aikanaan käynnistyisi "normaalisti" kotona, ja voisi olla kotona mahdollisimman pitkään, sitten voisi kokeilla ammetta tms jos mahdollista... en missään nimessä haluaisi käynnistystä, enkä leikkausta, mutta nyt ei vissiin ole vaihtoehtoja ?!.. puuh!

Toivoin niin, että saisin vauvan syntymäpäiväksi 1.1.15 ;) haha...
Nyt vain toivon, että saisin vielä viikkoja, edes muutaman....

T. Mea

31+6

Loputon tukkoisuus

Olenkin blogissa kertonut aiemmin kuinka alkuvuodesta olin kovasti flunssassa, oli poskiontelon tulehdusta ja se lopulta diagnosoitiin allergiaksi...

Pahimmat oireet oli loppukeväästä mutta pientä tukkoisuutta on ollut koko kesän ja koko raskauden..
Nyt se on taas pahentunut, toinen puoli nenästä on aivan tukossa, vuotaa välillä, mutta tosi tukkoinen, eli on koko ajan flunssainen olo; joka aiheuttaa päänsärkyä ja väsymystä, ja öisin herää siihen ettei saa henkeä. Välillä on parempia päiviä/öitä ja taas välillä menee ihan mahdottomaksi!

Nenä myös vuotaa valitettavan paljon verta tästä syystä x(

Olen käyttänyt lyhyinä kuureina Nasonexia, ja välillä suolasuihketta... välilä auttaa, välillä ei.

"Nenä tukossa? Kyseessä voi olla allergia tai vilustuminen, tai vain yksi raskauden oireista. Monet raskaana olevat naiset tuntevat jatkuvaa nenän tukkoisuutta, jonka takia hengittäminen tuntuu vaikealta. Nenän tukkoisuus johtuu siitä, että progesteroni-hormoni lisää verenkiertoa nenän limakalvoissa, jotka turpoavat. Tätä nuhaa kutsutaan riniitiksi, eikä sen suhteen voi tehdä juuri mitään. Voit kokeilla ilmankostuttajan käyttämistä tai laittaa hieman vaseliinia sieraimiin, jotta nenä ei olisi niin kuiva. Älä käytä antihistamiineja, nenätippoja tai muita käsikauppalääkkeitä ilman lääkärin tai kätilön lupaa. "

-pampers.

Onko muita, jotka ova raskauden ajan "ikitukossa" ?
Ei voi kuin toivoa, että tämä loppuisi kun vauva syntyy... en ole ikinä ollut näin kauan tukossa :D

T. Mea

Liikkeet lohduttaa huolehtijaa

Viime viikolla kun sain hieman huonoja uutisia labrasta, on asia ollut mielessä yleensä ensimmäisenä aamulla kun herään, ja viimeisenä kun menen nukkumaan. Huomaan, että olen vetämättömämpi "uutisista" lähtien, ja lepään enemmän. Ihan kuin se välttämättä mitään enää auttaisi, mutta jotenkin on sellainen olo, että pitää levätä, pitää kerätä voimia.

Huomaan myös tarkkailevani vauvaa enemmän, liikkuuhan se vielä, jaksaahan se vielä, eikai tuo sattunut vauvaan... ja aina kun pieni tervehtii takaisin potkulla, tai muljuu.. se lämmittää ja lohduttaa mieltä, vielä sinä olet ainakin siellä <3

Olen tavoittanut netin kautta muutamia samaa sairautta sairastavia ihmisiä, joilla on jo lapsi/lapsia, eli ovat joskus olleet raskaana ja kokeneet samoja asioita, ja päässyt hieman heiltä kyselemään asioista...
ja toisaalta vaikka lopputulokset ovat lohduttaneet, niin en tiedä muuten onko kokemusten kuuleminen tuonut lähinnä turhaa vertailua itselle, ja sitäkautta turhaa huolta mieleen... vai onkohan se auttanut valmistautumaan tulevaan?

JOS tarinani menisi samoja polkuja heidän kanssaan, alkaisi osasto elämäni viikon-kahden sisällä, ja saisin pienokaisen tähän maailmaan siitä viikon-kahden sisällä, eli meidän tirppanasta tulisikin marraskuu vauva tammikuun sijasta... ja tämä siis ihan sillä, että jos vertailen omia labratuloksiani heidän tuloksiin, ja millä rajoilla "yleensä" aletaan ottamaan osastoseurantaan ja kuinka nopeasti siitä arvot menee siihen rajaan että käynnistetään... Eli saapa nähdä viedäänkö jo viimeisiä viikkoja, vai olenko poikkeus ja saan viikkoja enemmän... Perjantaina olen taas seuraavan labran jälkeen viisaampi asiasta, en tosin muista milloin viimeksi olisin pelännyt/ja odottanut yhtä palkon vrk keräystä ja labratuloksia.. Pelkään että joudun heti osastolle, ja odotan että tulokset olisivat ok ja saisin huokaista edes vielä viikon kotona...

Jos nyt joutuisin osastolle loppuajaksi, niin onneksi kotona ei vauvaa ajatellen juuri puutteita ole :)
Vaunuja/ja turvakaukaloa lukuunottamatta (ovat postissa tulossa) kaikki on jo hankittu ja laitettu. Sänky on pedattu, hoitopöytä laitettu kaikkine tarvikkeineen, suurinosa vaatteista pesty ja viikattu kaappiin... Että miehelle jäisi lähinnä, vaippojen hankinta, ehkä muutama apteekki tuote, ja loppujen vaatteiden pesu ja kaappiin laitto...
Vauvaan liittymättömiä asioita miehelle jäisi; joulukorttien kuntoon laittaminen :D ja kodin ylläpito. Että ei pitäisi olla mahdoton tehtävä ;) eihän? ;)

Toivon toki silti, että saisin olla vielä kotosalla, koska kotona on "aina paras olla", oma sänky, oma rauha, oma vessa, omat ruoat, omat tv-sarjat!, tuttua-turvallista-kodikasta, mutta jos oma/vauvan terveys osaston vaatii, en väitä vastaankaan, sitten ei auta kun alkaa sopeutumaan.

Tänään taas hieronta, muuten elämä jatkuu lokoiluna sohvalla ja loppuviikon odottelulla...

t. Mea

Mamas&Papas Capella Stars sitteri

Meille oli alusta asti selvää, että jonkinlainen sitteri halutaan vauvalle, mielellään neutraali "sisustukseen sopiva" malli.... Mielellään jonkinlainen värinä ominaisuus; just in case... Lelut plussaa +++++

Tällainen sitteri meille lopulta kotiutui PikkuVanilja nettikaupasta, kun siellä jossain vaiheessa sai jonkun alen... silloin nappasin kiinni tähän ihanuuteen :)

Eli Mamas&Papas merkin Capella Stars sitteri. Neutraali, eli sopii (ainakin meidän!) sisustukseen ;)
Plussana lelut ja värinä... ja musiikkikin!

"Tämä sitteri on täydellinen leikkimiseen ja nukkumiseen, vauvat todella rakastavat sitä! Pehmeänväriseen sitteriin kuuluu lelukaari, 3 leluhahmoa, pehmustetut valjaat ja neljä laadukkaalla äänellä varustettua kehtolaulua. Sitterissä on myös värinätoiminto, joka rauhoittaa pienokaistasi. Värisevä sitteri on monessa perheessä ollut suuri apu levottomalle tai vatsavaivoista kärsivälle vauvalle. Capella-sitteri reagoi vauvan omiin pieniin liikkeisiin hytkymällä, mikä kehittää vauvan aisteja. Mamas&Papas Capella sitterissä on ylellisen muhkeat pehmusteet ja päälliset ovat irrotettavissa pesua varten. Mamas&Papas Capella Stars -sitteri on kestävä, laadukas ja vauvat rauhoittuvat siinä erinomaisesti!


Ominaisuudet:
kankaiden konepesu 40 asteessa
pehmeät värit
ovaalinmuotoinen istuin
muhkeat pehmusteet
pehmustetut turvavaljaat
lelukaari -kolme roikkuvaa suloista lelua
värinätoiminto
reagoi lapsen liikkeisiin


Lapsen maksimipaino 9 kg.

Sitteri toimii kolmella C-LR 14 patterilla. "

Mies kokosi sitterin näppärästä ja nopeasti kasaan, ja siellä se nyt vauvanhuoneessa odottelee pikkunyyttiä siihen kokeiluun! :)

T. Mea

ps. muistakaahan osallistua viikonloppuna julkaistuun joululevy arvontaan! :) :)

Enkeleitä jouluarvonta

Mä oon kuunnellut jo monta viikkoa joululauja ;) Ah, rakastan joulumusiikkia, tunnelmaa, ja joulua yleensäkkin todella paljon!

Tämä Saara Aalto - Enkeleitä -jouluarvonnassa oleva ihana Joululevy on minun oma henkilökohtainen suosikki joululevyni, ja kuuntelen sen ihan puhki jo ennen jouluaattoa ;) Myös masuasukki on saanut nyt osansa tästä kauniista joulumusiikista ja levyn kappaleista...

Arvonkin siis Yhden (1) kappaleen näitä levyjä nimmarilla, yhdelle onnekkalle blogini kirjautuneille lukijoille, joka pääsee sitten fiilistelemään ihanaa joulumusiikkia :)

Jätä tähän postaukseen joku ihana jouluaiheinen kommentti; runo, lausahdus, resepti, aforismi... anything, niin olet mukana arvonnassa :) Voit jättää myös s-postin mutta ei pakollinen, jos muistat käydä kuikkimassa voittajaa sitten, että saadaan kontakti jotain kautta ;)

Arvonta alkaa tänään 1.11.2014 klo 09:00 ja päättyy 8.11.2014 klo 12:00.

Levy sisältää tuttuja, tunnettuja joululauluja, kuin myös Saaran omaa tuotantoa.

1. Me käymme joulun viettohon
2. Varpunen jouluaamuna
3. Enkeleitä feat. Linda Lampenius (säv. san. Saara Aalto)
4. Walking in the Air feat. Linda Lampenius
5. O Holy Night feat. Linda Lampenius
6. Jul, Jul, Strålande Jul feat. Linda Lampenius
7. Pie Jesu
8. Snowflakes (säv. san. Saara Aalto)
9. Muistan joulun feat. Tomi Metsäketo (säv. san. T. Roivainen & L. Lauri)
10. En etsi valtaa loistoa

Käy kuuntelemassa tästä yksi Saaran oma joululaulu <3

Hyvää arpaonnea, ja ihanaa Joulun odotusta! <3

Jouluntuoksuisin terveisin 

Mea