torstai 8. tammikuuta 2015

Kotiloma ja lopullisesti kotiin

Päästiin ensin tytön kanssa 2 yöksi kotilomalle ennenkuin kokonaan kotiuttamista alettiin suunnittelemaan. Mukaan tuli masimo-laite joka on siis pulssi- ja saturaatiomittari, siinä on sellainen "tarra härpäke" joka laitetaan pienokaisen jalkaan kiinni, ja se kiinnitetään johtoon joka menee laitteeseen. Laite piippailee sitten jos pulssi, tai happisaturaatio tippuu liian alas.
Ohjeistus oli että laitetta pitää pitää kytkettynä aina kun vauva nukkuu, ja esim. automatkoilla (siinä on akulla toimiva osakin ;)).

Ensimmäinen automatka kotiin olikin jännittävä kun seurasi sekä vauvaa että mittaria...
Mutta kaikki meni hyvin, ja kotiin päästiin turvallisesti.
Ensimmäinen kotiloma meni ihan ok. Tytöllä oli oma "pesä" sohvalla (tehty doomoo buddysta) jossa nukkuin silloin kun mekin oltiin olohuone akselilla, ja muuten sitten meidän sängyn vieressä oli pinnasänky jossa nukkui yöt.
Rytmi pysyi tasaisen samana kuin osastollakin, söi n. 3h välein, ainoana erona oli se, että tytöllä oli melkoinen tankkaus kausi menossa, ja syötöt venyi aika pitkiksi koska tahtoi kokoajan vain lisää ja lisää :D
Öitä varjosti tytön rohina, kuulosti että on tulossa räkäiseksi mutta mitään ei nenässä näkynyt eikä niistäjään tullut oikein mitään, epäilimme silti että tyttö on tulossa kipeäksi. Loppuaika kotona tyttö oli normaalia väsyneempi vaikka söikin hyvin.

Kun palasimme kotilomalta, oli vaihtoehto mahdollisuuksia kaksi. Joko saisimme heti palata kotiin, eli kotiutuisimme kokonaan, tai sitten tyttö jäisi osastolle.

Heti kun omahoitajamme näki tytön, hän alkoi etsiä meille vuodepaikkaa. Tyttö kuulosti hänen mukaansa flunssaiselta, ja oli "kalvakka", ja lopulta tyttö olikin viikon osastolla flunssan takia, sai esim. antibioottia. Kalvakkuus johtui hemoglobiinin laskusta.

Viikon kuluttua tytön nenä tuhisi edelleen mutta vointi oli selvästi parempi, syönti sujui entistäkin paremmin ja sellainen "ylimääräinen väsymys" oli tiessään. Joten saimme vihdoinkin luvan lähteä kotiin, kokonaan!

Olin haljeta onnesta kun ajoimme toista kertaa sairaalasta kotia, tälläkertaa ei matka edes jännittänyt vaikka saimme edelleen "tueksi ja turvaksi" masimo-laitteen lasketun ajan kontrolliin saakka.
Kotona alkoi heti "tutut" rutiinit jotka hioutuivat pikkuhiljaa... pienokainen pääsi tuttuun pesään sohvalle, ja yöksi tuttuun pinnasänkyyn jo :)
Pienen ajan jälkeen olemme alkaneet tyttöä tutustuttamaan myös sitteriin, ja stokken tuolin "vauva kaukalo osaan", että välillä voi hengailla muuallaki kuin vaan pötkötellä ;) :)

Vaikka olimme onnemme kukkuloilla kaiken odottamisen jälkeen että tyttö on vihdoin täällä, oli ensimmäinen viikko melkoisen raskas. Oli totuttautuminen yösyöttöihin, ja toki muutkin rutiinit vaati opettelua; keskoskorvikkeen valmistus (Premilon, syö 50/50 korviketta ja äidinmaitoa), omalla hoitopöydällä toimiminen, kylvettäminen yms. että oli jopa muutama hetki että mietti, että miten kaikki selviää tästä? :D
Mutta n. viikon jälkeen rutiinit oli jo niin hallussa että seuraavaksi huomasi että onkin mennyt jo 3 viikkoa eikä ole enää tuntunut samallatavalla raskaalta että on pieni vauva. Siis univelkaa on, ja välillä on ihan tööt, mutta ensimmäinen viikko oli enemmän ehkä henkistä väsymistä kaiken uuden edessä ja toipuessa sairaala-ajasta, taisi se helpotus laukaista kaikenlaisia tunteita.. mutta nyt nimenomaan väsymys on fyysistä, henkinen puoli on vain super happy <3

Rytmit on pääasiallisesti, että syönti 3h välein, mutta toki päivästä riippuen vaihtelee 2-4h välillä miten on ruoka maistunut, tai jos ollaan jossain menossa (säännöllisiä labrakäyntejä esim. on edelleen).. ilmavaivoja on säännölisen epäsäännöllisesti, käytössä on cuplaton ja "pierujumppa" :D on välillä oikein hyviä päiviä, ja välillä tosi huonoja päiviä masun kanssa.
Muuten masu toimii hyvin :)

Nenä tuhisee edellee (6.1.) mutta on hallittavissa, eikä ole levinnyt keuhkoihin. Tytön nenää imetään kotosalla ja laitetaan keittosuolatippoja.

Pian on lasketunajan kontrolli, ja munuaiskontrolli... niistä sitten lisää kun ne ovat ohi :)

Seuraavaksi tulossa asiaa sektiosta, ja hieman kerrontaa että millanen tää meidän tyttö nyt oikein on, ja miten kehittyminen lähtenyt käyntiin. :)

- Mea

2 kommenttia:

  1. Meillä oli käytössä sekä cuplaton että cuplastop. Koimme jälkimmäisen olevan tehokkaampaa tytön masuvaivoihin ja sitä riitti yksi annos päivässä. Cuplatonia piti antaa joka syötöllä eikä se meillä vienyt kaikkia itkuja pois. Kannattaa kokeilla jos se auttaisi teilläkin.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että pääsitte vihdoin kotiin vauvan kanssa. :-) toivottavasti miehellä on tarpeeksi isyyslomaa/lomaa että pystyy auttelemaan kotona mahdollisimman pitkään.

    VastaaPoista