Heihei mitä kuuluu?

Hei hei mitä kuuluu?

Kuin huomaamatta blogi vain jäi...
Arjen täytti ihana vauvantuoksuinen tyttö, joka on kasvanut jo yli 5kk vanhaksi, maailman rakkaimmaksi tylleröksi <3
Olen kaiken ylimääräisen ajan käyttänyt tyttöni kanssa, leikkimiseen ja hänen hellimiseensä, kaikki muu on tuntunut toissijaiselta tässä hetkessä <3

Täällä on mennyt hyvin.
On ollut hankalia aikoja, vaikeita päiviä, unettomia öitä...
Ja on ollut helppoja aikoja, ihania leppoisia päiviä, pitkiä kunnon unen öitä.. Eli perushyvin menee :)

Ollaan perusterveitä, tyttö kasvaa omalla käyrällään ihan hyvin, tyttö kehittyy ihan normaalia tahtia.
Neiti on perustyytyväinen ja rauhallinen, mutta kun jotain haluaa kuohahtaa sieltä välillä melkoista tempperamenttia peliin.

Uusimpana on opittu kiljumaan, joten päivät täyttyy helposti jatkuvasta pulinasta jota säestää kiljuminen. Lisäksi kääntyilyharjoitukset ovat alkaneet, eli sitterissä/kaukalossa tms oleminen on selvästi ihan vauvojen hommaa koska niissä menee hermot ja pitää kiemurrella, kiljua ja nostella selkää että liikkeelle haluaisi :D

Meidän arki on aika kiireistä, käymme perhekerhossa ja tapaamme facebookista (ja muualta) tuttuja mammoja viikottain joko kahviloissa/kauppakeskuksissa, tai jonkun kotona. :)
mutta nautimme myös “kalsaripäivistä”, jolloin emme vaihda yökkäreitä pois koko päivänä, leikimme leikkimatolla, otamme torkkuja ja syömme, halaillaan ja pussaillaan koko päivä <3

Vaunuttelemme säännöllisesti, ja olemme matkanneet jo pieniä automatkoja ja lentäneet ekan kerran lentokoneellakin :)

Entäs minä?
Kaikki raskaudessa tulleet kilot ovat lähteneet pois, ja muutama kilo extraakin lähti (jee!).

Munuaisarvoni olivat viime kontrollissa palautuneet lähes samaan, kuin ennen raskauttakin. Seuraava kontrolli on toukokuussa. Samalla siirryn terveyskeskus seurantaan, eli polilta pois. Oletin että tämän perusteella tilanteeni olisi tosi hyvä (?), mutta pikaisella tiedustelulla tulevaisuutta ajatellen, lääkäri ei kuitenkaan suositellu enempää lapsia... ? :D
Velloin tätä jokusen viikon, kunnes päätin, että keskitytään nyt 110% tähän ihanaan kauniiseen lapseen, ja keskityn pitämään itseni terveenä, katsotaan asia vaikka parin vuoden päästä uudelleen :)

Olen viihtynyt hyvin kotona. Alussa oli raskasta, toipuminen “Keskoskuukaudesta” ja huolehtia jatkuvista keskoskontrolleista yms mutta kun tyttö kasvanut, saanut nimen (alkaa myös M-kirjaimella, kuten koko perhe ;)) , ja keskosjutut unohtuneet niin arki alkanut maistumaan oikein hyvälle :)

Aion olla kotona maksimi ajan :)

Että sellaista meille :)

ps. tiedän että moni on tunnistanut minut facebookista mammaryhmistä, ja jopa huikannut lukeneensa blogiani. Pahoittelut etten ole reagoinut näihin, en kaipaa kokonaisia ryhmiä tänne blogiin kurkkimaan menneisyyttäni ;) pus.

Mea