Olen jo aikani pähkinyt että miten säilyttäisin kaikki blogitekstit fiksusti tallessa esikoiselle hänen odotus ajastaan, ja tälle seuraavalle sitten hänen odotusajastaan.
Aloitin jo kopioimaan kaikkia tekstejäkin yhteen ohjelmaan että tulostan ne sitten mutta huomasin melko pian että ihan liian työlästä.
Netistä löysin pari eri automaatti ohjelmaa jotka tekee linkistä kirjan blogiteksteistä mutta toisessa ei tule päivämääriä teksteihin joka on minusta ISO MIINUS - ja toisessa tekstit meni typerästi kun kuvia paljon...
Aikani pähkittyä, päädyin kuitenkin tähän toiseen ohjelmaan (http://www.blog2print.com), ja lähdin käymään läpi kaikki vanhat postaukset ja poistin valtaosan kuvitus kuvista! Tällä tavoin sain teksteistä esikoisella talteen kivan blogikirjan jonka voi aikuisena halutessaan lukea.
Eli JOS olet lukenut vanhoja tekstejä ja ihmettelet kun kuvat kadonneet, pienentyneet tms niin johtuu tästä muutoksesta! Vilautan kirjaa täällä sitten kun sen saa (arvioitu aika oli tammikuun 2018 loppupuoli).
Lukiessa vanhoja tekstejä ja muokatessa pari kertaa painelin vääriä nappeja ja julkaisin UUDELLEEN vuoden 2014 tekstejä muka uusina, pyrin korjaamaan virheet mahdollisimman nopeasti mutta jos sulla vilkku jotain outoja tekstejä muka uusina multa niin minä vaan sekoilin!
Nyt yksi asia pois päivänjärjestyksestä, jesh! ja sillä kohti uutta vuotta! :)
Odotan uudelta vuodelta paljon rakkautta, iloa, onnea ja positiivista jännitystä! On tulossa ihana rakkaudentäyteinen vuosi!
Ihanaa vuoden vaihetta jokaiselle sinne ruudun toiselle puolelle!
terkuin sekoileva Mea
sunnuntai 31. joulukuuta 2017
keskiviikko 27. joulukuuta 2017
Mammavaatteita
Aiemmin kerroinkin että onnistuin esikoisen jälkeen laihduttamaan ihan kivasti ja just pääsin vaihtamaan vaatekoossa L -> kokoon M mutta juuri niin että koko on _just_ sopiva. Kesän aikana tuli hieman "kesäturvotusta" mökkireissuista ja silloin jo huomasin että vaatteet hieman kiristävät, ja että nyt tarvis asialle tehdä jotain...
Mutta ennenkuin ehdin paljoa tekemään niin tulikin plussa tikkuun. No siinähän ei sitten kauaa mennyt kun vaatteet alkoi kiristää entistä enemmän ja monet tyköistuvat tunikat jäi käyttämättä ja vaatevalikoima karsiutui aika vähään.
Ensimmäisenä ostin jo suht aikaisilla viikoilla mammalegginsejä ja toppahousut - täysin välttämättömyys että pärjäsi ulkona esikoisen knssa kunnolla ja legginsit helpotti arkea nopeasti :D
Melko pian ostin myös parit farkut ja toppeja. Ja melko heti perään tajusin että yövaatteet olisi aika must. Näin sitä vaatetta kertyy...
Mutta tuntui tosi hankalalta löytää kivoja arkivaatteita, erityisesti tunikoita.
Kotona oloa on takana nyt yli 3vuotta ja melko pian tyyli muotoutui siihen että käytän musti legginsejä ja sen kaverina erilaisia tunikoita ja mekkoja - lempimerkkejä on Lumoan, Nosh, Blaa...
ja olen teettänyt paljon tunikoita myös ompelijoilla lemppari kankaistani.
Kaikki tunikat kiristää rinnanympäryksestä nyt, ja maha näyttää kummalliselta pelastusrenkaalta niissä :(
Mieluusti hankkisin odotusajan tunikoita legginsien kaveriksi, niin se oma ns perustyyli säilyisi mutta en ole löytänyt oikein kivoja, ja en haluaisi väliaikaiseen käyttöön tulevista tunikoista maksaa 100e/kpl... Pitäisi löytää siis perustunikoita ehkä isommassa koossa jotka istuisi kasvavan mahan kanssa eikä näyttäisi tyhmältä - kun on valmiiksi vähän isokokoisempi niin olisi kuitenkin kiva että tunika istuu vatsan kanssa ja näyttää raskaana olevalta :D
Nyt odottelen pakettia motherhood nettikaupasta, toivottavasti ne istuisi! mutta tunikoita tarvis jostain metsästää...
Miten teillä mennyt mammavaatteiden kanssa? Vinkit, Linkit, ajatukset tervetulleita! :)
Terkuin Mea
Mutta ennenkuin ehdin paljoa tekemään niin tulikin plussa tikkuun. No siinähän ei sitten kauaa mennyt kun vaatteet alkoi kiristää entistä enemmän ja monet tyköistuvat tunikat jäi käyttämättä ja vaatevalikoima karsiutui aika vähään.
Ensimmäisenä ostin jo suht aikaisilla viikoilla mammalegginsejä ja toppahousut - täysin välttämättömyys että pärjäsi ulkona esikoisen knssa kunnolla ja legginsit helpotti arkea nopeasti :D
Melko pian ostin myös parit farkut ja toppeja. Ja melko heti perään tajusin että yövaatteet olisi aika must. Näin sitä vaatetta kertyy...
Mutta tuntui tosi hankalalta löytää kivoja arkivaatteita, erityisesti tunikoita.
Kotona oloa on takana nyt yli 3vuotta ja melko pian tyyli muotoutui siihen että käytän musti legginsejä ja sen kaverina erilaisia tunikoita ja mekkoja - lempimerkkejä on Lumoan, Nosh, Blaa...
ja olen teettänyt paljon tunikoita myös ompelijoilla lemppari kankaistani.
Kaikki tunikat kiristää rinnanympäryksestä nyt, ja maha näyttää kummalliselta pelastusrenkaalta niissä :(
Mieluusti hankkisin odotusajan tunikoita legginsien kaveriksi, niin se oma ns perustyyli säilyisi mutta en ole löytänyt oikein kivoja, ja en haluaisi väliaikaiseen käyttöön tulevista tunikoista maksaa 100e/kpl... Pitäisi löytää siis perustunikoita ehkä isommassa koossa jotka istuisi kasvavan mahan kanssa eikä näyttäisi tyhmältä - kun on valmiiksi vähän isokokoisempi niin olisi kuitenkin kiva että tunika istuu vatsan kanssa ja näyttää raskaana olevalta :D
Nyt odottelen pakettia motherhood nettikaupasta, toivottavasti ne istuisi! mutta tunikoita tarvis jostain metsästää...
Miten teillä mennyt mammavaatteiden kanssa? Vinkit, Linkit, ajatukset tervetulleita! :)
Terkuin Mea
maanantai 25. joulukuuta 2017
Mietteitä alkuraskaudessa, tyttö vai poika?
Meillä esikoinen on tosiaan tyttö, ja tämän toisen suhteen ei ole mitään muuta toivetta kuin että viikkoja saisi hyvin kasaan <3
Mutta tottakai sitä miettii, sekä että millainen vauva sieltä tulee, minkä näköinen ja oloinen, ja että onkohan se tyttö vai poika. Sukupuolella ei ole väliä. Ainoa syy miksi toivoisin poikaa - on että sitten voisin jatkaa tytölleni sanomista "olet mun maailman tärkein tyttö" :D :D ja sitten samaa voi sanoa pojalle :D haha. Eli ihan vitsi vitsi ;) eli ei oo väliä.
Tuleva isosisko toivoo kuulemma pikkusiskoa, ja pohtiikin viikottain että mitähän sieltä tulee. Villein veikkaus on ollut tiikerivauva :D jepjep.
Ekana kurkkasin perinteisen Kiinalaisenkalenterin:
Tyttö
Myöhemmin tein vau.fi sivuston testin:
Poika
Voicen.sivuilta napattu:
"Ulkonäössä tapahtuvat muutokset":
Mutta tottakai sitä miettii, sekä että millainen vauva sieltä tulee, minkä näköinen ja oloinen, ja että onkohan se tyttö vai poika. Sukupuolella ei ole väliä. Ainoa syy miksi toivoisin poikaa - on että sitten voisin jatkaa tytölleni sanomista "olet mun maailman tärkein tyttö" :D :D ja sitten samaa voi sanoa pojalle :D haha. Eli ihan vitsi vitsi ;) eli ei oo väliä.
Tuleva isosisko toivoo kuulemma pikkusiskoa, ja pohtiikin viikottain että mitähän sieltä tulee. Villein veikkaus on ollut tiikerivauva :D jepjep.
Ekana kurkkasin perinteisen Kiinalaisenkalenterin:
Tyttö
Myöhemmin tein vau.fi sivuston testin:
Poika
Voicen.sivuilta napattu:
"Ulkonäössä tapahtuvat muutokset":
Vanhojen uskomusten mukaan tyttölapsi "varastaa" osan äitinsä kauneudesta. Odottavat äidit, joilla ilmenee aknea tai muita iho-ongelmia, saavat tytön. Poikalasta odottavilla naisilla ilmenee puolestaan kuivuutta käsissä ja kylmyyttä jaloissa. Myös elottomat hiukset viestivät tytöstä, kun taas elinvoimaiset ja tuuheat hiukset pojasta.."
- tämän mukaan sanoisin.. hmm... ehkä enemmin poika. Koska hiukset voi hyvin, ja kädet on kuivat :D Iho-ongelmia ei juurikaan ole ollut.
Joku väitti jossain että jos tekee mieli makeaa niin tyttö, jos suolasta niin poika.
Esikoiseen verrattaen ruokatottumuksia tähän saakka, sanoisin poika koska maistuu hampparit, tortillat, metukka yms. jotka oksetti esikoisen aikana :D mutta monet tutut ruoat kuten mehukeitot maistuu liian ällömakeilta.
Joku väitti jossain että jos tekee mieli makeaa niin tyttö, jos suolasta niin poika.
Esikoiseen verrattaen ruokatottumuksia tähän saakka, sanoisin poika koska maistuu hampparit, tortillat, metukka yms. jotka oksetti esikoisen aikana :D mutta monet tutut ruoat kuten mehukeitot maistuu liian ällömakeilta.
Viikoilla 4+-8+ oli tällaiset fiilikset:
"Itselläni on tällä hetkellä jostain syystä vahva tyttö olo, ja isoäitini kertoi viime tapaamisellamme (juuri ennen tärppikierrossa) että oli nähnyt unta tyttövauvasta (kuvaili ulkonäköä tarkkaan) ja oli unessa miettinyt että onko se Mean tyttö, tämä uni jäi mieleeni elämään että mitä jos hän näki tulevan..."
Mutta nyt myöhemmin oon alkanut olemaan vähän kahta mieltä että voisko sittenkin olla poika... mutta en tiiä :D Nyt ei ole selkää fiilistä enää :)
Gender Maker testin mukaan: 50/50, koska tulos oli vain liila. Ei v-pun eikä sininen eikä liila taittanut kumpaanaan suuntaan :D
Sitten tällainen testi:
TYTTÖ
* Vatsasi on levinnyt sivulle. ei
* Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä. ei
*Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää kyllä
* Viiva vatsassasi päättyy napaan. eos
* Vauva potkii hillitysti. eos
* Edellinenkin lapsesi on tyttö. kyllä
* Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta. ei
* Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne ei
* Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin. kyllä
* Kätesi on aiempaa pehmeämmät. ei
* Vauvasi sydämen syke on yli 140. eos
* Olet normaalia kiukkuisempi. ei
* Vauvasi hikottelee usein. eos
* Ikenet verestävät odotusaikanasi ei
3/14 tyttö
POIKA
Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin. kyllä
Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa. kyllä
Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan. kyllä
Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle. eos
Vauvan potkut ovat voimakkaita. eos
Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika. ei
Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina. ei
Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä. ei
Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt. kyllä
Kätesi kuivuvat helposti. ei
Vauvasi sydämen syke on alle 140. eos
Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. eos
Vauvan isä lihoo odotusaikanasi. eos
jalkasi ovat aiempaa kylmemmät. ei
4/14
"Itselläni on tällä hetkellä jostain syystä vahva tyttö olo, ja isoäitini kertoi viime tapaamisellamme (juuri ennen tärppikierrossa) että oli nähnyt unta tyttövauvasta (kuvaili ulkonäköä tarkkaan) ja oli unessa miettinyt että onko se Mean tyttö, tämä uni jäi mieleeni elämään että mitä jos hän näki tulevan..."
Mutta nyt myöhemmin oon alkanut olemaan vähän kahta mieltä että voisko sittenkin olla poika... mutta en tiiä :D Nyt ei ole selkää fiilistä enää :)
Gender Maker testin mukaan: 50/50, koska tulos oli vain liila. Ei v-pun eikä sininen eikä liila taittanut kumpaanaan suuntaan :D
Sitten tällainen testi:
TYTTÖ
* Vatsasi on levinnyt sivulle. ei
* Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä. ei
*Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää kyllä
* Viiva vatsassasi päättyy napaan. eos
* Vauva potkii hillitysti. eos
* Edellinenkin lapsesi on tyttö. kyllä
* Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta. ei
* Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne ei
* Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin. kyllä
* Kätesi on aiempaa pehmeämmät. ei
* Vauvasi sydämen syke on yli 140. eos
* Olet normaalia kiukkuisempi. ei
* Vauvasi hikottelee usein. eos
* Ikenet verestävät odotusaikanasi ei
3/14 tyttö
POIKA
Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin. kyllä
Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa. kyllä
Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan. kyllä
Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle. eos
Vauvan potkut ovat voimakkaita. eos
Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika. ei
Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina. ei
Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä. ei
Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt. kyllä
Kätesi kuivuvat helposti. ei
Vauvasi sydämen syke on alle 140. eos
Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. eos
Vauvan isä lihoo odotusaikanasi. eos
jalkasi ovat aiempaa kylmemmät. ei
4/14
= eli poika
Noh, nämähän ei selviä jossittelemalla. Ei muutakuin viikot vierimään ja ultraa odottelemaan. Jos Kunnallisessa ei selviä - niin yksityisellä selviää! :)
Terkuin Mea
sunnuntai 24. joulukuuta 2017
Hyvää Joulua
Haluan toivottaa kaikille seuraajille oikein Hyvää Joulua
ja Onnea tulevalle Uudelle Vuodelle 2018!
Kiitos kommenteista ja että olette matkassa mukana!
Terkuin Mea
perjantai 22. joulukuuta 2017
Nt-ultra kuulumiset
Nyt oli vihdoin ja viimein se kauan odotettu nt-ultra.
Kuukautisten mukaan on: n. 13+3 ja ar-ultran mukaan 12+2.
Neiti M pääsi hoitoon ultran ajaksi, ja sitten miehen kanssa ajeltiin naistenklinikalle. Matkalla hieman jo jännitti.... ennen lähtöä ei ollut ehtinyt kauheasti jännitellä vielä!
Kaikkineen työmaineen oli melkoisen vaikeaa löytää autopaikka ja päästä perille saakka :D Laitettiin lopulta auto parkkihalliin ja käveltiin pienoinen matka sieltä, helpointa niin. Sairaaloiden tunneleita pitkinkin olisi päässyt mutta ulkona oli onneksi raitis sää, melko kylmä mutta niskaan ei satanut mitään niin oikaistiin ulkoa :)
Oltiin paikalla n. 15min ennen ultraus aikaa.
Seinällä oli ohjeistus että vessassa piti käydä ennen omaa aikaa. Odottelin n. 5min ja kävin, tuumailin että se on varmaan riittävä aika.
Odotus tilat oli aika ahtaat ja kun ultrahuoneita oli aika monta, ja lähes kaikki saapuivat paikalle pariskunnittain, oli odotustilassa henkilökohtaiseen makuuni liian tiivis tunnelma. Ahdistun kun ei "viitsi" jutella mitään kun kaikki vieraat ihmiset on ihan iholla kiinni, mutta eipähän ehtinyt jännittää kun vähän ärsytti enemminkin :D ....
Istuimme mieheni kanssa juuri sellaisessa kohtaa että näimme aina ultrahuoneista poistuvat pariskunnat... Suomalaiseen tapaan, lähes kaikki pois tulevista oli sopivan cooleja ettei ilmeistä voinut lukea kauheasti, vain yksi pariskunta oven sulkeuduttua tuulettu ja pussasi, heitti yläfemmat :D Itseäkin alkoi kyllä hymyilyttämään ja mietin että tulikohan jopa kaksos uutiset :D...
Meidät vastaanotti hieman myöhässä keski-ikäinen, ihan mukavan rempseä nainen, kätilö ehkä? Titteliä ei kertonut missään vaiheessa, mutta ainakin esikoisen kohdalla ultraaja oli kätilö, joten puhun nyt hänestä kätilönä tässä postauksessa, jolla oli mukana opiskelija tyttö. Ei muutakuin äitiyskortti heille, ja ultraamaan.
Ruudulle ilmestyi heti sikiön kuva mutta se ei liikkunut, sekunnin murto-osan ehti vilahtaa ajatuksissa se kamala uneni josta aiemmin kerroin, mutta kätilö osoitti sitten heti että tuolla sykkii sydän ja naurahti sitten hieman että taisi olla pieni unilla. Huh.
Kuunneltiin heti sydänäänet ja hieman tönittiin masua niin kaveri alkoi heräillä sieltä ja potkia villisti.
Kätilö esitteli sikiötä tarkasti, missä on silmät, nenäkuoppa, suu, aivopuoliskot, mahalaukku, mittasi säären muistaakseni ja pää-peppumitan... niskaturvotus mittaa ei meinattu saada millään! pikkuinen ei suostunut kääntymään millään miten piti, vaikka kuin heiluteltiin ja häirittiin.
Lopulta piti ultraus tehdä loppuun sisäkautta, ja se olikin melkoista tuskaa! Kohtu on kallistunut erittäin paljon taaksepäin ja pienokainen oli nautiskelemassa uniaan ihan kohdun pohjalla perimmäisessä nurkassa niin kätilö joutui kaivelemalla kaivelemaan ja se kyllä tuntui! Sattui ja poltti koko alaselkää ja nivusia... ja tätä kesti ja kesti.
Lopulta saatiin mitta 1,4mm. Huh. En olis jaksanut enää hetkeäkään sitä polttoa!
Nyt vain odotellaan sitten seulontatuloksia. Sanoi että yleensä 2vkon sisällä tulee.
Mukaan saatiin nippu ultrakuvia.
Sikiö vastasi suurinpiirtein ensimmäisen ar-ultran tuloksia, ja kätilö merkkasi että LA pysyy samana, eli 4.7. ja hänen mukaan nyt oli 12+1 että viikot vaihtuisivat aina keskiviikkona. Tällä siis mennään.!
Kotimatkalla söin heti välipalaa ja jännitys alkoi laukeamaan, niin koko illan olikin sitten ihan kuitti, ja taisin nukahtaa esikoisen kanssa jo 20.30 aikoihin ellen aikaisemminkin.
Nyt on huojentunut olo, mutta silti osittain myös epätodellinen olo! Heti ensimmäisenä aamullakin katsoin ultrakuvia ja mietin kaikkea tätä alkua, vuotoja, kipuja... ja silti meillä siellä oli ihana vilkas pienokainen joka jo suurella todennäköisyydellä tulee päätymään syliin asti <3 :') Ihanaa että Joulu sai ihania uutisia ja saadaan nauttia <3
Huojentunein terkuin
Mea
Kuukautisten mukaan on: n. 13+3 ja ar-ultran mukaan 12+2.
Neiti M pääsi hoitoon ultran ajaksi, ja sitten miehen kanssa ajeltiin naistenklinikalle. Matkalla hieman jo jännitti.... ennen lähtöä ei ollut ehtinyt kauheasti jännitellä vielä!
Kaikkineen työmaineen oli melkoisen vaikeaa löytää autopaikka ja päästä perille saakka :D Laitettiin lopulta auto parkkihalliin ja käveltiin pienoinen matka sieltä, helpointa niin. Sairaaloiden tunneleita pitkinkin olisi päässyt mutta ulkona oli onneksi raitis sää, melko kylmä mutta niskaan ei satanut mitään niin oikaistiin ulkoa :)
Oltiin paikalla n. 15min ennen ultraus aikaa.
Seinällä oli ohjeistus että vessassa piti käydä ennen omaa aikaa. Odottelin n. 5min ja kävin, tuumailin että se on varmaan riittävä aika.
Odotus tilat oli aika ahtaat ja kun ultrahuoneita oli aika monta, ja lähes kaikki saapuivat paikalle pariskunnittain, oli odotustilassa henkilökohtaiseen makuuni liian tiivis tunnelma. Ahdistun kun ei "viitsi" jutella mitään kun kaikki vieraat ihmiset on ihan iholla kiinni, mutta eipähän ehtinyt jännittää kun vähän ärsytti enemminkin :D ....
Istuimme mieheni kanssa juuri sellaisessa kohtaa että näimme aina ultrahuoneista poistuvat pariskunnat... Suomalaiseen tapaan, lähes kaikki pois tulevista oli sopivan cooleja ettei ilmeistä voinut lukea kauheasti, vain yksi pariskunta oven sulkeuduttua tuulettu ja pussasi, heitti yläfemmat :D Itseäkin alkoi kyllä hymyilyttämään ja mietin että tulikohan jopa kaksos uutiset :D...
Meidät vastaanotti hieman myöhässä keski-ikäinen, ihan mukavan rempseä nainen, kätilö ehkä? Titteliä ei kertonut missään vaiheessa, mutta ainakin esikoisen kohdalla ultraaja oli kätilö, joten puhun nyt hänestä kätilönä tässä postauksessa, jolla oli mukana opiskelija tyttö. Ei muutakuin äitiyskortti heille, ja ultraamaan.
Ruudulle ilmestyi heti sikiön kuva mutta se ei liikkunut, sekunnin murto-osan ehti vilahtaa ajatuksissa se kamala uneni josta aiemmin kerroin, mutta kätilö osoitti sitten heti että tuolla sykkii sydän ja naurahti sitten hieman että taisi olla pieni unilla. Huh.
Kuunneltiin heti sydänäänet ja hieman tönittiin masua niin kaveri alkoi heräillä sieltä ja potkia villisti.
Kätilö esitteli sikiötä tarkasti, missä on silmät, nenäkuoppa, suu, aivopuoliskot, mahalaukku, mittasi säären muistaakseni ja pää-peppumitan... niskaturvotus mittaa ei meinattu saada millään! pikkuinen ei suostunut kääntymään millään miten piti, vaikka kuin heiluteltiin ja häirittiin.
Lopulta piti ultraus tehdä loppuun sisäkautta, ja se olikin melkoista tuskaa! Kohtu on kallistunut erittäin paljon taaksepäin ja pienokainen oli nautiskelemassa uniaan ihan kohdun pohjalla perimmäisessä nurkassa niin kätilö joutui kaivelemalla kaivelemaan ja se kyllä tuntui! Sattui ja poltti koko alaselkää ja nivusia... ja tätä kesti ja kesti.
Lopulta saatiin mitta 1,4mm. Huh. En olis jaksanut enää hetkeäkään sitä polttoa!
Nyt vain odotellaan sitten seulontatuloksia. Sanoi että yleensä 2vkon sisällä tulee.
Mukaan saatiin nippu ultrakuvia.
Sikiö vastasi suurinpiirtein ensimmäisen ar-ultran tuloksia, ja kätilö merkkasi että LA pysyy samana, eli 4.7. ja hänen mukaan nyt oli 12+1 että viikot vaihtuisivat aina keskiviikkona. Tällä siis mennään.!
Kotimatkalla söin heti välipalaa ja jännitys alkoi laukeamaan, niin koko illan olikin sitten ihan kuitti, ja taisin nukahtaa esikoisen kanssa jo 20.30 aikoihin ellen aikaisemminkin.
Nyt on huojentunut olo, mutta silti osittain myös epätodellinen olo! Heti ensimmäisenä aamullakin katsoin ultrakuvia ja mietin kaikkea tätä alkua, vuotoja, kipuja... ja silti meillä siellä oli ihana vilkas pienokainen joka jo suurella todennäköisyydellä tulee päätymään syliin asti <3 :') Ihanaa että Joulu sai ihania uutisia ja saadaan nauttia <3
Huojentunein terkuin
Mea
tiistai 19. joulukuuta 2017
Unia
Esikoisen kohdalla näin jo alkuraskaudessa paljon unia, en tulevasta vauvasta vaan parisuhteestamme - näin unia erosta, kuolemasta ja kaikesta. Ilmeisesti hormonit nosti pelkoja esille yksinjäämisestä vaikkei mitään konflikteja ollut.
Alkuraskauden sekoilujen takia, näin paljon unia keskenmenoista ja verenvuodosta - uskoakseni tämäkin oli sitä että unet visualisoivat mun pelkoja.
Mutta erityisesti jäi mieleen uni, jossa oli nt-ultrassa, ja isolla näytöllä oli kuvaa ultraamisesta, niin siellä oli kaunis profiilikuva sikiöstä, joka ei liikkunut. Eli oli kuollut. Tämä syöpyi mun verkkokalvoille ja mieleen, eikä lähde pois, ei edes vaikka ar-ultrassa todettiinkin elävä alkio. Unilla on vahva vaikutus.
Mitä parisuhteeseen tulee, niin näin ensimmäiset ero unet 7+ ja tajusin että apua, taas tämä alkaa :D voi ei.
9+ viikolla näin myös ero unen; jossa tilanne oli ihan ryöstäytynyt käsistä että puolisoni oli ihan hunningolla eron takia ja vaati että tyttäremme jäävän hälle asumaan enkä saisi enää tätä nähdä ja ja...
Kamala uni, enkä usko onneksi koskaan ikimaailmassa toteutuvaksi. Ehkä liikaa kamalia uutisia somessa niin tulivat uniinkin.
9+5- 9+6 välisenä yönä näin unen että olin raskaalla lenkillä kuntoilemassa ystävän kanssa, jonka yritti saada synnytystään käynnistymään... lopulta hällä alkoi supistukset ja hän jäi sinne tienposkeen synnytämään (???)... Minä jatkoin lenkkiä, ja mulla kävi sama! Lapsi alkoi vain syntyä, ja syntyi siinä sitten "hups vaan" klo 12.12 ja kaverin vauva oli kuulemma syntynyt klo 12.15 :D :D Mulle unessa syntyi poika ja annoin hälle lempinimeksi siinä unessa "oni" :D mietin sitten että minkä M-alkuisen nimen sille keksisi kun muutkin olemme M-kirjaimella :D :D... Lisäksi ajattelin unessa, että olipas ihanaa ja helppoa synnyttää alateitse, paljon kivuttomampaa kuin sektio, että mahtavaa, voisin tehdä vaikka lisää lapsia :D :D
(aamulla kun heräsin niin alkoi verinen vuoto).....
11+ näin unta että olin juuri synnyttänyt sairaalaan tyttövauvan ja odotin jo seuraavaa :D olin tosi tuohtunut sairaalassa kun henkilökunta oli nimennyt meidän tytön "kertuksi" vaikka me ei haluttu, ja ne oli kirjottanut kaikkiin lappuihinkin jo että se on kerttu.
Lisäksi mä adoptioin naapuripedin tyttövauvan, että kotiin lähdettiin kahden lähes samanikäisen tytön kanssa ja odotin tosiaan jo seuraavaa :D :D Kotona sitten mietittiin että mihin nämä kaikki lapset mahtuu ja että mites meidän perhe nyt näin kasvoi :D että aikamoinen kertominen kaikille :D haha!
Muita unia ei ole jäänyt mieleen...
heh, katsotaan tuleeko lisää unia!
Terkuin Mea
Alkuraskauden sekoilujen takia, näin paljon unia keskenmenoista ja verenvuodosta - uskoakseni tämäkin oli sitä että unet visualisoivat mun pelkoja.
Mutta erityisesti jäi mieleen uni, jossa oli nt-ultrassa, ja isolla näytöllä oli kuvaa ultraamisesta, niin siellä oli kaunis profiilikuva sikiöstä, joka ei liikkunut. Eli oli kuollut. Tämä syöpyi mun verkkokalvoille ja mieleen, eikä lähde pois, ei edes vaikka ar-ultrassa todettiinkin elävä alkio. Unilla on vahva vaikutus.
Mitä parisuhteeseen tulee, niin näin ensimmäiset ero unet 7+ ja tajusin että apua, taas tämä alkaa :D voi ei.
9+ viikolla näin myös ero unen; jossa tilanne oli ihan ryöstäytynyt käsistä että puolisoni oli ihan hunningolla eron takia ja vaati että tyttäremme jäävän hälle asumaan enkä saisi enää tätä nähdä ja ja...
Kamala uni, enkä usko onneksi koskaan ikimaailmassa toteutuvaksi. Ehkä liikaa kamalia uutisia somessa niin tulivat uniinkin.
9+5- 9+6 välisenä yönä näin unen että olin raskaalla lenkillä kuntoilemassa ystävän kanssa, jonka yritti saada synnytystään käynnistymään... lopulta hällä alkoi supistukset ja hän jäi sinne tienposkeen synnytämään (???)... Minä jatkoin lenkkiä, ja mulla kävi sama! Lapsi alkoi vain syntyä, ja syntyi siinä sitten "hups vaan" klo 12.12 ja kaverin vauva oli kuulemma syntynyt klo 12.15 :D :D Mulle unessa syntyi poika ja annoin hälle lempinimeksi siinä unessa "oni" :D mietin sitten että minkä M-alkuisen nimen sille keksisi kun muutkin olemme M-kirjaimella :D :D... Lisäksi ajattelin unessa, että olipas ihanaa ja helppoa synnyttää alateitse, paljon kivuttomampaa kuin sektio, että mahtavaa, voisin tehdä vaikka lisää lapsia :D :D
(aamulla kun heräsin niin alkoi verinen vuoto).....
11+ näin unta että olin juuri synnyttänyt sairaalaan tyttövauvan ja odotin jo seuraavaa :D olin tosi tuohtunut sairaalassa kun henkilökunta oli nimennyt meidän tytön "kertuksi" vaikka me ei haluttu, ja ne oli kirjottanut kaikkiin lappuihinkin jo että se on kerttu.
Lisäksi mä adoptioin naapuripedin tyttövauvan, että kotiin lähdettiin kahden lähes samanikäisen tytön kanssa ja odotin tosiaan jo seuraavaa :D :D Kotona sitten mietittiin että mihin nämä kaikki lapset mahtuu ja että mites meidän perhe nyt näin kasvoi :D että aikamoinen kertominen kaikille :D haha!
Muita unia ei ole jäänyt mieleen...
heh, katsotaan tuleeko lisää unia!
Terkuin Mea
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
Mietteitä aspiriinista ja neuvolaan soitto
Sain ekassa neuvolassa ohjeen alkaa syömään aspiriinia rv12 alkaen -> loppuun asti raskaudessa.
Hain aspiriinin; oli määrätty: asa rathiopharm jo valmiiksi apteekista ja tutkin pakkausselostetta ja alkoi kyllä vähän jopa epäilyttämään...
Hain aspiriinin; oli määrätty: asa rathiopharm jo valmiiksi apteekista ja tutkin pakkausselostetta ja alkoi kyllä vähän jopa epäilyttämään...
1. Mitä ASA-ratiopharm on ja mihin sitä käytetään
Tämä lääkevalmiste sisältää asetyylisalisyylihappoa, joka estää verihiutaleiden toimintaa. Tämä tarkoittaa että se estää veren hyytymistä ja verenkierron tukkeutumista tärkeillä alueilla, kuten sydämessä ja aivoissa.
Varoitukset ja varotoimet
- sinulla on aiemmin ollut ruoansulatuskanavan sairauksia
- olet aiemmin saanut tulehduskipulääkkeistä yliherkkyysoireita kuten ihottumaa tai nuhaa
Tämä lääkevalmiste sisältää asetyylisalisyylihappoa, joka estää verihiutaleiden toimintaa. Tämä tarkoittaa että se estää veren hyytymistä ja verenkierron tukkeutumista tärkeillä alueilla, kuten sydämessä ja aivoissa.
Varoitukset ja varotoimet
Keskustelelääkärintaiapteekkihenkilökunnan kanssaennenkuinkäytätASA-ratiopharmia,jos:
- sinulla on aiemmin ollut ruoansulatuskanavan sairauksia
- olet aiemmin saanut tulehduskipulääkkeistä yliherkkyysoireita kuten ihottumaa tai nuhaa
- käytätparhaillaantaisinulle määrätäänsamanaikaisestiASA-ratiopharm–hoidon kanssaveren
- hyytymistä estävä lääkitys
- jos sinulla on todettu maksan, munuaisten tai sydämen toimintahäiriöitä
- sinulla on todettu astma tai ahtauttava keuhkosairaus
- olet raskausajan viimeisellä kolmanneksella
- sinulla on korkea verenpaine
- sinulla on taipumusta nenäverenvuotoon
- hyytymistä estävä lääkitys
- jos sinulla on todettu maksan, munuaisten tai sydämen toimintahäiriöitä
- sinulla on todettu astma tai ahtauttava keuhkosairaus
- olet raskausajan viimeisellä kolmanneksella
- sinulla on korkea verenpaine
- sinulla on taipumusta nenäverenvuotoon
Asetyylisalisyylihappo lisää verenvuotoriskiä jo erittäin alhaisilla annoksilla ja jo muutaman päivän käytön
jälkeen. Varoita kaikkia sinua hoitavia lääkäreitä, kirurgeja, anestesialääkäreitä tai hammaslääkäreitä jos
sinulle aiotaan tehdä pienikin leikkaus.
Raskaus, imetys ja hedelmällisyys
Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä..
ASA-ratiopharmia ei saa käyttää annoksilla, jotka ylittävät 100 mg vuorokaudessa raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. Yleisesti tämän lääkkeen käyttöä raskauden aikana ei suositella.
Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä..
ASA-ratiopharmia ei saa käyttää annoksilla, jotka ylittävät 100 mg vuorokaudessa raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. Yleisesti tämän lääkkeen käyttöä raskauden aikana ei suositella.
Yleisiä haittavaikutuksia (voi esiintyä enintään 1 lääkkeen käyttäjällä 10:stä):
Ylävatsavaivat, pahoinvointi, oksentelu, närästys, ripuli, lisääntynyt verenvuototaipumus.
Melko harvinaisia haittavaikutuksia (voi esiintyä enintään 1 lääkkeen käyttäjällä 100:sta):
Nokkosihottuma, nuha, hengenahdistus.
--
Mikä tässä siis mietityttää?
No, se että minulla on munuaisten toimintahäiriö ja korkeaverenpaine ja se on kyllä tiedossa neuvolassakin, että sopiikohan tämä lääke minulle varmasti.
Minulla on yleisestikin usein nenäverenvuotoa, mutta raskauden myötä oikeastaan päivittäin - eli eipä houkuta lisä vuodot tai että eivät tyrehdy.
Lisäksi olen huolissani siitä, että viimeksi ehdin olla 3pv sairaalassa kun esikoinen leikattiin, mitä jos tulee jokin hätä ja joutuu nopeasti sektioon? Miten verenvuodon käy? esikoisen kohdallakin leikkauksessa "tihuutti" pitkään ja kasaan kursiminen kesti, mitenköhän siinä käy jos jotain aspiriinia vetänyt viikko tolkulla?
Osaako lääkärit ohjeistaa lopettamaan aspiriinin käytön hyvissä ajoin kun jotain ehkä tapahtuisi?
Ja mitä jos on alatiesynnytys, voikohan siinäkin tulla vuoto ongelmia jos tällaisia lääkkeitä käyttää?? :o
--
NO, soitin neuvolan neuvonta palveluun ja ohje oli; että aloitetaan normaalisti kuten sovittu koska odottajalle edellisessä raskaudessa graavi pre-eklampsia ... hmm.. mulla taitaa virallisissa papereissa kyllä lukea etteivät tiedä oliko kyseessä raskausmyrkytys vai oman taudin paheneminen, oireet hyvin samankaltaisia mutta ilmeisesti ovat ottaneet linjan tässä raskaudessa että edellisestä ajatellaan sen olleen raskausmyrkytys!
Onko teillä lukijat kokemusta aspiriinin säännöllisestä syönnistä raskaudessa?
Nyt on kk mukaan 13+0 ja ar-ultran mukaan 11+5 ja koska sanoivat että ihan sama aloitanko kumman mukaan niin aloitan ar-ultran mukaan sitten eli ensiviikolla koska juuri olen munuaispolin ohjeen mukaan nostanut albetol annostusta niin en halua toista lääkettä aloittaa tismalleen samaan aikaan, jospa haittoja voisi vähän jakaa! ja neuvovasta puhelimesta sanoivat jopa, että on ok odottaa nt-ultraankin asti jo haluaa.. eli katsotaan! mutta ei huvittaisi aloittaa mitään uusia lääkkeitä :'(
Terkuin mietteliäs Mea
Ylävatsavaivat, pahoinvointi, oksentelu, närästys, ripuli, lisääntynyt verenvuototaipumus.
Melko harvinaisia haittavaikutuksia (voi esiintyä enintään 1 lääkkeen käyttäjällä 100:sta):
Nokkosihottuma, nuha, hengenahdistus.
--
Mikä tässä siis mietityttää?
No, se että minulla on munuaisten toimintahäiriö ja korkeaverenpaine ja se on kyllä tiedossa neuvolassakin, että sopiikohan tämä lääke minulle varmasti.
Minulla on yleisestikin usein nenäverenvuotoa, mutta raskauden myötä oikeastaan päivittäin - eli eipä houkuta lisä vuodot tai että eivät tyrehdy.
Lisäksi olen huolissani siitä, että viimeksi ehdin olla 3pv sairaalassa kun esikoinen leikattiin, mitä jos tulee jokin hätä ja joutuu nopeasti sektioon? Miten verenvuodon käy? esikoisen kohdallakin leikkauksessa "tihuutti" pitkään ja kasaan kursiminen kesti, mitenköhän siinä käy jos jotain aspiriinia vetänyt viikko tolkulla?
Osaako lääkärit ohjeistaa lopettamaan aspiriinin käytön hyvissä ajoin kun jotain ehkä tapahtuisi?
Ja mitä jos on alatiesynnytys, voikohan siinäkin tulla vuoto ongelmia jos tällaisia lääkkeitä käyttää?? :o
--
NO, soitin neuvolan neuvonta palveluun ja ohje oli; että aloitetaan normaalisti kuten sovittu koska odottajalle edellisessä raskaudessa graavi pre-eklampsia ... hmm.. mulla taitaa virallisissa papereissa kyllä lukea etteivät tiedä oliko kyseessä raskausmyrkytys vai oman taudin paheneminen, oireet hyvin samankaltaisia mutta ilmeisesti ovat ottaneet linjan tässä raskaudessa että edellisestä ajatellaan sen olleen raskausmyrkytys!
Onko teillä lukijat kokemusta aspiriinin säännöllisestä syönnistä raskaudessa?
Nyt on kk mukaan 13+0 ja ar-ultran mukaan 11+5 ja koska sanoivat että ihan sama aloitanko kumman mukaan niin aloitan ar-ultran mukaan sitten eli ensiviikolla koska juuri olen munuaispolin ohjeen mukaan nostanut albetol annostusta niin en halua toista lääkettä aloittaa tismalleen samaan aikaan, jospa haittoja voisi vähän jakaa! ja neuvovasta puhelimesta sanoivat jopa, että on ok odottaa nt-ultraankin asti jo haluaa.. eli katsotaan! mutta ei huvittaisi aloittaa mitään uusia lääkkeitä :'(
Terkuin mietteliäs Mea
tiistai 12. joulukuuta 2017
Arkipäivän ruokavalio - alkuraskaus -
Varmaan aika monella ruokavalio muuttuu alkuraskaudessa jos ruoka ei maistu, oksettaa, ällöttää yms. menee mielitekojen mukaan.
Nyt alkuraskaudessa mun päivän ruokavalio on ollut keskimäärin tällainen:
07:30 aamupala:
2palaa paahtoleipää- päällä voita ja tuorekurkkua
isolasi tuoremehua
2-3dl luonnonjogurttia
- usein napostelen lisäksi karkkeja muutaman-
09:00 aamulääkkeet ison vesilasin kera
10:00 pieni välipala kun paha olo;
banaani ja rahka
muutama karkki
iso lasi sokeritonta mustaherukka mehua
12:00 lounas
makaroonilaatikkoa + ketsuppia, iso lasi vettä
klo 13-15 välissä Esikoisen nukkuessa napostelen helposti jtn pientä; karkkia, klementiinejä tms.
klo 15.00 välipala esikoisen herättyä: 2x klementiini, pari joulupiparia, lasillinen sokeritonta mustaherukka mehua / + päivälääkkeet vesilasin kanssa
klo 16.30 välipalakeksi; elovena tumma suklaa
17:00 päivällinen:
Torilla: jauhelijaa, tuorekurkkua, raejuustoa, ranskankermaa, paprikaa
iso lasi vichya
klo 19 aikoihin napostelen jtn pientä; klementiiniä, keksiä tms kun odottelen iltapala aikaa :D
klo 20:00 iltapala: sämpylä tuorekurkulla, vadelma jogurtti.
-
Tällaisella ruokavaliolla selviän suurinpiirtein oksti päivän, ja silti klo 18 -> eteenpäin viimeistään alkaa iltapahoinvointi eikä illalla maistuisi enää mikään, nukkumaan mennessä usein huono olo ja nälkä.
Mutta nyt olo alkanut vähän helpottamaan (koputtaa puuta!), niin jospa tätä sais vähän rukattua pikkuhiljaa :) !
Terkuin Mea
Nyt alkuraskaudessa mun päivän ruokavalio on ollut keskimäärin tällainen:
07:30 aamupala:
2palaa paahtoleipää- päällä voita ja tuorekurkkua
isolasi tuoremehua
2-3dl luonnonjogurttia
- usein napostelen lisäksi karkkeja muutaman-
09:00 aamulääkkeet ison vesilasin kera
10:00 pieni välipala kun paha olo;
banaani ja rahka
muutama karkki
iso lasi sokeritonta mustaherukka mehua
12:00 lounas
makaroonilaatikkoa + ketsuppia, iso lasi vettä
klo 13-15 välissä Esikoisen nukkuessa napostelen helposti jtn pientä; karkkia, klementiinejä tms.
klo 15.00 välipala esikoisen herättyä: 2x klementiini, pari joulupiparia, lasillinen sokeritonta mustaherukka mehua / + päivälääkkeet vesilasin kanssa
klo 16.30 välipalakeksi; elovena tumma suklaa
17:00 päivällinen:
Torilla: jauhelijaa, tuorekurkkua, raejuustoa, ranskankermaa, paprikaa
iso lasi vichya
klo 19 aikoihin napostelen jtn pientä; klementiiniä, keksiä tms kun odottelen iltapala aikaa :D
klo 20:00 iltapala: sämpylä tuorekurkulla, vadelma jogurtti.
-
Tällaisella ruokavaliolla selviän suurinpiirtein oksti päivän, ja silti klo 18 -> eteenpäin viimeistään alkaa iltapahoinvointi eikä illalla maistuisi enää mikään, nukkumaan mennessä usein huono olo ja nälkä.
Mutta nyt olo alkanut vähän helpottamaan (koputtaa puuta!), niin jospa tätä sais vähän rukattua pikkuhiljaa :) !
Terkuin Mea
maanantai 11. joulukuuta 2017
Vihersmoothiet ja mehut takaisin ruokavalioon pikkuhiljaa, ruokaremontti!
Olen jo vuosia harrastanut vihersmoothieita ja mehuja, välillä erittäin runsaissa määrin ja välillä hyvin vähäisissä määrin.
Raskauden alkaessa nämä jäivät kuin automaattisesti pois kun vatsa toimi muutenkin liian hyvin, niin ei voimakkaasti tuoksuvia viherjuttuja tehnyt mieli yhtään! päinvastoin! mielummin maistui kuiva mitään sanomaton leipä :D :D... (punaiset marjasmoothiet on maistuneet pienissä määrin kokoajan; turkkilainen jogurtti, banaania, marjoja, jäitä)
Nyt olo alkaa olemaan parempi, ja ajattelin että ujutan nämä takaisin ruokavalioon pienellä annoksella kerrallaan (ettei tule liiallista reaktiota masulle). Aiemmin ainakin paineet on alkaneet laskemaan parissa viikossa mukavasti kun kerran päivästä edes lasillisen juo vihersmoothieta tai mehua, toivotaan nyt siis samaa! :)
Mun perus aamusmoothie ennen raskautta oli aina tällainen:
2 hengelle n. 0.5l annokset:
2-3pss tummanvihreää salaattia
1pss tuoretta vehnäorasta
Kourallinen tuoretta minttua
1 appelsiini
1 lime
= nämä mehukoneessa nesteeksi
-> neste blenderiin
Sekaan:
2x avokado
2x banaani
iso lasillinen jäitä
(kourallinen marjoja)
(erilaisia jauhoja/rouheita mielen mukaan).
= Sekaisin täysin sileäksi! NAM!
Mun HERKKUsmoothie on tällainen 2hengelle pienet lasilliset:
2pss vesikrassia
2 appelsiinia
omena
lime
= nämä mehukoneessa nesteeksi
-> blenderiin
Sekaan:
2x avokado
Näitä olisi tarkoitus alkaa nyt lisäämään pikkuhiljaa ruokavalioon, pieni lasi kerrallaan ja katsoa saisko näillä positiivista vaikutusta verenpaineisiin! :)
Leipää olisi myös tarkoitus hieman vähentää kun olo alkanut paranemaan; jään niin helposti koukkuun leipään ja puputan sitä sitten koko ajan!
Herkkujen napostelua on tarkoitus myös vähentää.
Tuoremehua menee myös tällä hetkellä ihan hiukkasen liikaa, vois alkaa korvaamaan siitä osan vedellä tai laimentaa edes mehua alkuun vedellä...
hmm. mitähän muuta?
Vinkkejä ja ideoita saa jakaa! :)
Terkuin Mea
Raskauden alkaessa nämä jäivät kuin automaattisesti pois kun vatsa toimi muutenkin liian hyvin, niin ei voimakkaasti tuoksuvia viherjuttuja tehnyt mieli yhtään! päinvastoin! mielummin maistui kuiva mitään sanomaton leipä :D :D... (punaiset marjasmoothiet on maistuneet pienissä määrin kokoajan; turkkilainen jogurtti, banaania, marjoja, jäitä)
Nyt olo alkaa olemaan parempi, ja ajattelin että ujutan nämä takaisin ruokavalioon pienellä annoksella kerrallaan (ettei tule liiallista reaktiota masulle). Aiemmin ainakin paineet on alkaneet laskemaan parissa viikossa mukavasti kun kerran päivästä edes lasillisen juo vihersmoothieta tai mehua, toivotaan nyt siis samaa! :)
Mun perus aamusmoothie ennen raskautta oli aina tällainen:
2 hengelle n. 0.5l annokset:
2-3pss tummanvihreää salaattia
1pss tuoretta vehnäorasta
Kourallinen tuoretta minttua
1 appelsiini
1 lime
= nämä mehukoneessa nesteeksi
-> neste blenderiin
Sekaan:
2x avokado
2x banaani
iso lasillinen jäitä
(kourallinen marjoja)
(erilaisia jauhoja/rouheita mielen mukaan).
= Sekaisin täysin sileäksi! NAM!
Mun HERKKUsmoothie on tällainen 2hengelle pienet lasilliset:
2pss vesikrassia
2 appelsiinia
omena
lime
= nämä mehukoneessa nesteeksi
-> blenderiin
Sekaan:
2x avokado
Näitä olisi tarkoitus alkaa nyt lisäämään pikkuhiljaa ruokavalioon, pieni lasi kerrallaan ja katsoa saisko näillä positiivista vaikutusta verenpaineisiin! :)
Leipää olisi myös tarkoitus hieman vähentää kun olo alkanut paranemaan; jään niin helposti koukkuun leipään ja puputan sitä sitten koko ajan!
Herkkujen napostelua on tarkoitus myös vähentää.
Tuoremehua menee myös tällä hetkellä ihan hiukkasen liikaa, vois alkaa korvaamaan siitä osan vedellä tai laimentaa edes mehua alkuun vedellä...
hmm. mitähän muuta?
Vinkkejä ja ideoita saa jakaa! :)
Terkuin Mea
sunnuntai 10. joulukuuta 2017
Mietteitä ja tuntemuksia - alkiosta sikiöksi
... Nyt on kuukautisten mukaan menossa: 11+6 ja ar-ultran mukaan 10+5, mutta niin tai näin, Alkiosta on nyt kasvanut Sikiö <3
En tiedä oliko se tämä ensimmäinen "maaginen raja" vai ihan vain viikkojen kypsyttelemään tulosta, mutta nyt on eka kertaa alkanut olemaan sellainen... hmm... vauvakuumeinen olo :D tai siis olihan se jo yritysaikana, mutta kuume karisi kaiken huolen alle alkuviikkoina vuotojen takia, jatkuva epävarmuus raskauden jatkumisesta ja iltaisin pahoinvoivana ei paljo jaksanut mitään ajatellakaan :D en ole kauheasti uskaltanut ajatella tulevaisuutta - kumpaankaan suuntaan, että mitä elämä on jos/kun tämä raskaus jatkuu ja kaikki menee hyvin, tai että miten käy jos kaikki ei menekään hyvin.
Ajatukset on jatkuvasti hieman mielessä, mutta en uskalla katsoa niitä ollenkaan enkä ajatella, menen vain eteenpäin automaatiolla, kuin odottaen että nt-ultra on se "viimeinen sana" ja sitten voi huokaista...
Mutta nyt tuntuu että on alkanut jo vähän huokaisemaan ja olen uskaltanut alkaa katsomaan tätä "kaikki menee hyvin" ajatusta lähemmin, olen alkanut miettimään enemmän että tuliskohan sieltä tyttö vai poika, mikäköhän synnytystapa tulee olemaan, pystyyköhän tätä imettämään ja miten se sitten sujuisi - saakohan siihen tällä kertaa apua vai ei, millaistakohan sairaalassa on tällä kertaa, saankohan nukuttua, mitenhän ensikesä menee kun on tosi pieni vauva (ei ole kokemusta kesävauvoista!!), päästäänköhän mökille, missä vauva mökillä nukkuu...
Pienokainen ei ole ihan päivittäin puheissa, mutta varsinkin mökkimatkoilla kun esikoinen pelaa tai nukkuu takapenkillä omassa istuimessaan niin helposti tulee miehen kanssa pohdittua asioita ja keskusteltua ihan kaikesta siihen liittyvästä - mihin esikoinen kun synnytys on käsillä, miten koti järjestäytyy uuden tulokkaan myötä, miten kesä menee, miten kesän mökkihommat sitten menee...
Vauvojen tarvikkeita en ole vielä konkreettisesti katsellut, luulen että sitä en aloitakaan ennen ensivuotta mutta mielessä on kyllä asioita mitä haluaa/pitää hankkia, mutta vielä ei ole sen aika että siihen käyttäisi energiaa kuitenkaan enempää... ainakaan vielä ei ole tullut ns tavarahulluutta kuten esikoisen kohdalla että hypisteli kaikkea kaupassa tuteista leluihin :D Nyt ei ole ollut edes mielessä :D...
Raskausvaatteita ja dopplerin olen ostanut, en muuta. Esikoisen huoneen siivosin yksi päivä hänen kanssaan ja laitettiin omaan pussiin ns vauvanleluja jotka menevät sitten vintille odottamaan.
Jonkin verran on myös mielessä tällaiset "to-do"listat, että mitä kaikkea pitäisi tehdä _ennen_ vauvaa.. Olen mm. hävettävän huonosti tehnyt esikoisen ajalta valokuva-albumeita, ne haluaisin kaikki runtatata kasaan ennen uutta tulokasta ettei sitten ole kahden lapsen albumit käsillä :D
Vauvakirjat haluan tarkistaa ajantasalle, että olen varmasti kaikki muistanut täyttää mitä täytettävää on..
Kotona on pientä projektia aina tavarakaaoksen taltuttamisesta muutamien listojen kiinnittämiseen... Ne olisi kiva hoitaa altapois.
Ja toki mietityttää että mihin se pienokainen täällä kotona mahtuu, tai siis tottakai sille sänky ja paikka on vanhempien makuuhuoneessa jossa esikoinenkin on mutta mihin kaikki muut tavarat menevät, valokuvat, lelut yms :D En halua makuuhuoneesta vauvanhuonetta sen enempää kuin että siellä on sänky... Esikoisen kohdalla oli helppo kun hänelle huone oli valmiina jo odottamassa, sinne vain valokuvat hyllyille, vaatteet kaappeihin, lelut koreihin yms mutta tälle uudelle ei ole selkää huonetta, ainakaan vielä.. meillä on extraa kaksi huonetta, työhuone ja ns liikunta huone jossa on puolapuut, kattorenkaat yms. ja ei olla vielä keksitty että kummasta huoneesta olisi helpompaa muokata vauvanhuone, molemmissa ongelmansa mutta palataan näihin erikseen vaikka joku kerta :)
Ihana jouluinen viikonloppu menossa, hyvillä fiiliksillä ollaan ja innolla odotellaan tulevaa nt-ultraa, johon on aikaa alle 2viikkoa! <3
Terkuin
Mea
En tiedä oliko se tämä ensimmäinen "maaginen raja" vai ihan vain viikkojen kypsyttelemään tulosta, mutta nyt on eka kertaa alkanut olemaan sellainen... hmm... vauvakuumeinen olo :D tai siis olihan se jo yritysaikana, mutta kuume karisi kaiken huolen alle alkuviikkoina vuotojen takia, jatkuva epävarmuus raskauden jatkumisesta ja iltaisin pahoinvoivana ei paljo jaksanut mitään ajatellakaan :D en ole kauheasti uskaltanut ajatella tulevaisuutta - kumpaankaan suuntaan, että mitä elämä on jos/kun tämä raskaus jatkuu ja kaikki menee hyvin, tai että miten käy jos kaikki ei menekään hyvin.
Ajatukset on jatkuvasti hieman mielessä, mutta en uskalla katsoa niitä ollenkaan enkä ajatella, menen vain eteenpäin automaatiolla, kuin odottaen että nt-ultra on se "viimeinen sana" ja sitten voi huokaista...
Mutta nyt tuntuu että on alkanut jo vähän huokaisemaan ja olen uskaltanut alkaa katsomaan tätä "kaikki menee hyvin" ajatusta lähemmin, olen alkanut miettimään enemmän että tuliskohan sieltä tyttö vai poika, mikäköhän synnytystapa tulee olemaan, pystyyköhän tätä imettämään ja miten se sitten sujuisi - saakohan siihen tällä kertaa apua vai ei, millaistakohan sairaalassa on tällä kertaa, saankohan nukuttua, mitenhän ensikesä menee kun on tosi pieni vauva (ei ole kokemusta kesävauvoista!!), päästäänköhän mökille, missä vauva mökillä nukkuu...
Pienokainen ei ole ihan päivittäin puheissa, mutta varsinkin mökkimatkoilla kun esikoinen pelaa tai nukkuu takapenkillä omassa istuimessaan niin helposti tulee miehen kanssa pohdittua asioita ja keskusteltua ihan kaikesta siihen liittyvästä - mihin esikoinen kun synnytys on käsillä, miten koti järjestäytyy uuden tulokkaan myötä, miten kesä menee, miten kesän mökkihommat sitten menee...
Vauvojen tarvikkeita en ole vielä konkreettisesti katsellut, luulen että sitä en aloitakaan ennen ensivuotta mutta mielessä on kyllä asioita mitä haluaa/pitää hankkia, mutta vielä ei ole sen aika että siihen käyttäisi energiaa kuitenkaan enempää... ainakaan vielä ei ole tullut ns tavarahulluutta kuten esikoisen kohdalla että hypisteli kaikkea kaupassa tuteista leluihin :D Nyt ei ole ollut edes mielessä :D...
Raskausvaatteita ja dopplerin olen ostanut, en muuta. Esikoisen huoneen siivosin yksi päivä hänen kanssaan ja laitettiin omaan pussiin ns vauvanleluja jotka menevät sitten vintille odottamaan.
Jonkin verran on myös mielessä tällaiset "to-do"listat, että mitä kaikkea pitäisi tehdä _ennen_ vauvaa.. Olen mm. hävettävän huonosti tehnyt esikoisen ajalta valokuva-albumeita, ne haluaisin kaikki runtatata kasaan ennen uutta tulokasta ettei sitten ole kahden lapsen albumit käsillä :D
Vauvakirjat haluan tarkistaa ajantasalle, että olen varmasti kaikki muistanut täyttää mitä täytettävää on..
Kotona on pientä projektia aina tavarakaaoksen taltuttamisesta muutamien listojen kiinnittämiseen... Ne olisi kiva hoitaa altapois.
Ja toki mietityttää että mihin se pienokainen täällä kotona mahtuu, tai siis tottakai sille sänky ja paikka on vanhempien makuuhuoneessa jossa esikoinenkin on mutta mihin kaikki muut tavarat menevät, valokuvat, lelut yms :D En halua makuuhuoneesta vauvanhuonetta sen enempää kuin että siellä on sänky... Esikoisen kohdalla oli helppo kun hänelle huone oli valmiina jo odottamassa, sinne vain valokuvat hyllyille, vaatteet kaappeihin, lelut koreihin yms mutta tälle uudelle ei ole selkää huonetta, ainakaan vielä.. meillä on extraa kaksi huonetta, työhuone ja ns liikunta huone jossa on puolapuut, kattorenkaat yms. ja ei olla vielä keksitty että kummasta huoneesta olisi helpompaa muokata vauvanhuone, molemmissa ongelmansa mutta palataan näihin erikseen vaikka joku kerta :)
Ihana jouluinen viikonloppu menossa, hyvillä fiiliksillä ollaan ja innolla odotellaan tulevaa nt-ultraa, johon on aikaa alle 2viikkoa! <3
Terkuin
Mea
torstai 7. joulukuuta 2017
1. munuaiskontrolli raskaana ja naistenklinikka aika saapui viimein
Olen munuaispolilla säännöllisessä seurannassa sairauteni takia, yleensä käyn kontrolleissa 6kk välein, mutta kun raskautta alettiin suunnittelemaan - ja lääkkeitä vaihdettiin niin kontrollit on olleet 3kk välein.
Nyt oli ensimmäinen kontrolli, kun olen jo raskaana.
Olikin ilo päästä se kertomaan siellä! ja se, että vointi on ollut hyvä! :)
Lääkäri oli tyytyväinen että raskaus oli alkanut näin pian lääkkeiden lopettamisesta.
Labratulokset oli 50/50 hyvää ja huonoa.
Krea oli laskeanut 116 -> 90, joka oli erittäin hyvä asia (ja näin kuulemma odotetaankin aina käyvän raskauden alussa jos kaikki ok?? tätä ei kyllä kerrottu esikoisen odotuksessa eikä minusta esikoisen odotuksessa laskenut - ei toki kyllä noussutkaan ennen puolta väliä)...
Hemppa 161
D-vitamiini arvot erinomaiset
Miinuksena
Kolesteroli oli yläkanttiin 5.9. (mulla siis normaalisti munuaislääkityksen rinnalla kolesteroli lääkityksen mutta sitä ei saa käyttää raskauden aikana)
Verenpaineet koholla
ja pissat isosti plussalla
Albetol annostusta nostetaan hieman, nykyinen annostus: 100mg/x3 päivässä 1-1-1 eli aamulla 1, päivällä 1, ja illalla 1.
Nyt annos nostetaan 2-1-1
Nyrkkisääntö oli että yläpaineet pitää pysyä max 110-120, ja alapaine pitää olla alle 80, siis levossa mitattuna.
Muuten eikai siinä, pitää yrittää vähän katsoa mihin suuhunsa laittaa, eli pitää huolta ruokavaliosta, levosta, että juo riittävästi...
Näillä mennään! :)
Olen kuumeisesti odottanut kutsua sekä nt-ultraan että naistenklinikalle, jossa seurasivat raskautta esikoisen kohdallakin taudin takia.
Noh, nt ultra kutsua vielä odotellaan mutta naistenklinikan kutsu tuli... Huhtikuulle 2018 :D Laskeskelin nopeasti että varattu aika on n rv 28 paikkeille. Hyvä että ovat positiivisia sen suhteen että kaikki tulee menemään niin hyvin, ettei aiemmin ole tarvetta kontrolleille. :) mutta hieman tuli kylmä hiki... Onneksi tiesin tämän ennen munuaiskontrollia, joten he seuraavat minua siihen asti. Seuraava aika on helmikuussa sitten. Yritetään saada kolesteroleja vähän kuriin ruokavaliolla ja paineet alas! :)
Terkuin Mea
Nyt oli ensimmäinen kontrolli, kun olen jo raskaana.
Olikin ilo päästä se kertomaan siellä! ja se, että vointi on ollut hyvä! :)
Lääkäri oli tyytyväinen että raskaus oli alkanut näin pian lääkkeiden lopettamisesta.
Labratulokset oli 50/50 hyvää ja huonoa.
Krea oli laskeanut 116 -> 90, joka oli erittäin hyvä asia (ja näin kuulemma odotetaankin aina käyvän raskauden alussa jos kaikki ok?? tätä ei kyllä kerrottu esikoisen odotuksessa eikä minusta esikoisen odotuksessa laskenut - ei toki kyllä noussutkaan ennen puolta väliä)...
Hemppa 161
D-vitamiini arvot erinomaiset
Miinuksena
Kolesteroli oli yläkanttiin 5.9. (mulla siis normaalisti munuaislääkityksen rinnalla kolesteroli lääkityksen mutta sitä ei saa käyttää raskauden aikana)
Verenpaineet koholla
ja pissat isosti plussalla
Albetol annostusta nostetaan hieman, nykyinen annostus: 100mg/x3 päivässä 1-1-1 eli aamulla 1, päivällä 1, ja illalla 1.
Nyt annos nostetaan 2-1-1
Nyrkkisääntö oli että yläpaineet pitää pysyä max 110-120, ja alapaine pitää olla alle 80, siis levossa mitattuna.
Muuten eikai siinä, pitää yrittää vähän katsoa mihin suuhunsa laittaa, eli pitää huolta ruokavaliosta, levosta, että juo riittävästi...
Näillä mennään! :)
Olen kuumeisesti odottanut kutsua sekä nt-ultraan että naistenklinikalle, jossa seurasivat raskautta esikoisen kohdallakin taudin takia.
Noh, nt ultra kutsua vielä odotellaan mutta naistenklinikan kutsu tuli... Huhtikuulle 2018 :D Laskeskelin nopeasti että varattu aika on n rv 28 paikkeille. Hyvä että ovat positiivisia sen suhteen että kaikki tulee menemään niin hyvin, ettei aiemmin ole tarvetta kontrolleille. :) mutta hieman tuli kylmä hiki... Onneksi tiesin tämän ennen munuaiskontrollia, joten he seuraavat minua siihen asti. Seuraava aika on helmikuussa sitten. Yritetään saada kolesteroleja vähän kuriin ruokavaliolla ja paineet alas! :)
Terkuin Mea
maanantai 4. joulukuuta 2017
Ylimääräinen ultrassa käynti vuotojen takia.
Käväsin ultrassa varulta kun aamuinen vuoto ja kivut säikäyttivät.
Tarkkaa syytä vuodolle ei löytynyt, mutta ultraaja epäili syynä olevan kysta, ja epäili sitä myös kipujen syyksi.
Kirppu voi hyvin, oli eläväinen, heilutteli kovasti käsiään ja jumppaili ultrauksen aikana :)
Tämä ultraaja mittasi kirpun kaksi kertaa, ensimmäisen tuloksen perusteella kirppu olisi 10+5 ja toisen tuloksen mukaan 11+0, eli alkuperäisten kuukautisten mukaan just eikä melkein... otappa tästä nyt sitten selvää :) pääasia että kaikki oli hyvin! ja olihan se ihana katsella kirppusen jumppailua <3 kyllähän siinä sydän sulaa <3...
Huoh. Väsyttävä päivä. taas kerran.
Nyt pitäisi alkaa 12h paastolle, aamulla munuaispolin labroihin, ja esikoisen käyttö lääkärissä korvatulehduksen jälkitarkastuksessa. Huhhuijaa.
Hyvää iltaa kaikille, terkuin Mea
ps. tiedän ettei näillä viikoilla voi vielä tuntea liikkeitä mutta on se ihmeellistä kun välillä maha pulputtaa tai muljatelee oudosti, niin eka ajattelee että "jaa siellä se pieni melskaa" ja samassa tajuaa, että niin, eihän sen pitäisi vielä viikkoihin edes tuntua :D :D
Tarkkaa syytä vuodolle ei löytynyt, mutta ultraaja epäili syynä olevan kysta, ja epäili sitä myös kipujen syyksi.
Kirppu voi hyvin, oli eläväinen, heilutteli kovasti käsiään ja jumppaili ultrauksen aikana :)
Tämä ultraaja mittasi kirpun kaksi kertaa, ensimmäisen tuloksen perusteella kirppu olisi 10+5 ja toisen tuloksen mukaan 11+0, eli alkuperäisten kuukautisten mukaan just eikä melkein... otappa tästä nyt sitten selvää :) pääasia että kaikki oli hyvin! ja olihan se ihana katsella kirppusen jumppailua <3 kyllähän siinä sydän sulaa <3...
Huoh. Väsyttävä päivä. taas kerran.
Nyt pitäisi alkaa 12h paastolle, aamulla munuaispolin labroihin, ja esikoisen käyttö lääkärissä korvatulehduksen jälkitarkastuksessa. Huhhuijaa.
Hyvää iltaa kaikille, terkuin Mea
ps. tiedän ettei näillä viikoilla voi vielä tuntea liikkeitä mutta on se ihmeellistä kun välillä maha pulputtaa tai muljatelee oudosti, niin eka ajattelee että "jaa siellä se pieni melskaa" ja samassa tajuaa, että niin, eihän sen pitäisi vielä viikkoihin edes tuntua :D :D
9+6 ja verinen vuoto... taas...
Yöllä muutaman kerran kun kylkeä käänsi, tuli tosi kovaa kipua oikealle puolelle alavatsaa.. tätä on käynyt nyt muutaman yön, en ole kiinnittänyt asiaan sen kummemmin kyllä huomiota, ajatellut että se on vaan normaalia kipuilua (ehkä onkin?)...
Tänäaamuna sitten herätessä oli sellainen kurja yllätys, että pyyhkiessä tulikin taas verta. Nyt ollut nelisen viikkoa ilman minkäänlaista vuotoa, niin kyllähän tämä taas säikäytti :(
Jostain luin että rv 9-11 olis niin että keltarauhanen kuihtuu pois, ja voi aiheuttaa tuntemuksia toisilla ja vuotoa - toivottavasti olisi vain tätä! Erityisesti toivon silläkin että kivut on oikealla puolella olleet, jossa mulla on iso keltarauhas (rakkula?) ollutkin, että josko se olis vain se...
Onko muut kuulleet tällaisesta? :o
Mutta onhan se niin, etten rauhaa saa, jos en asiaa lähde selvittämään! Katsotaan joskos selviäis tämän päivän aikana jo! Palaan asiaan toivottavasti pian, ja toivottavasti hyvin uutisin edelleen! <3
Terkuin huolestunut Mea
Tänäaamuna sitten herätessä oli sellainen kurja yllätys, että pyyhkiessä tulikin taas verta. Nyt ollut nelisen viikkoa ilman minkäänlaista vuotoa, niin kyllähän tämä taas säikäytti :(
Jostain luin että rv 9-11 olis niin että keltarauhanen kuihtuu pois, ja voi aiheuttaa tuntemuksia toisilla ja vuotoa - toivottavasti olisi vain tätä! Erityisesti toivon silläkin että kivut on oikealla puolella olleet, jossa mulla on iso keltarauhas (rakkula?) ollutkin, että josko se olis vain se...
Onko muut kuulleet tällaisesta? :o
Mutta onhan se niin, etten rauhaa saa, jos en asiaa lähde selvittämään! Katsotaan joskos selviäis tämän päivän aikana jo! Palaan asiaan toivottavasti pian, ja toivottavasti hyvin uutisin edelleen! <3
Terkuin huolestunut Mea
sunnuntai 3. joulukuuta 2017
Ruokia mitä tällä hetkellä tekee mieli...
... Tällä hetkellä voisin syödä joka päivä:
Luonnonjogurttia
Appelsiinimehua
Valkosipulileipää
Karpalo- suklaa konvehteja
Hampurilaisia
Tortilloja
Mustikka limsaa
:D
Yleisesti kaikki jauheliha ruoat menee myös aika hyvin, ja välipaloista erityisen hyvin maistuu klementiinit ja kalinka jogurtit :D
... Mitä sitten ei todellakaan tee mieli? (Mitä yleensä pystyn syömään)
Kananmuna kaikissa muodoissa
Kala
Kanaruoat
Rasvaiset uuniliharuoat
Juustot (pelkkä haju yököttää!)
Leikkeleet (meetwurstia lukuunottamatta).
Ruokien suhteen silti huomattavasti helpompaa kuin esikoisen kohdalla, mutta harmittaahan se kun yhtäkkiä saattaa alkaa oksettaan kun mies paistaa pekonia, tai kun kaupassa kävelee juusto tiskin ohi :D mutta onneks ei pahempaa! :)
Toki toivoisin että maistuvat ja mielihyvää tuottavat ruoat olisi hieman terveellisempiä, tai että olo helpottaisi pian että alkaisi maistumaan laajemmin ruoka! :) Nyt on liian helppoa mennä vaan sen mukaan mistä tietää että pysyy hyvä olo yllä ja saa vatsansa täyteen ilman pahoinvointia :)
Terkuin
Mea 9+5
Luonnonjogurttia
Appelsiinimehua
Valkosipulileipää
Karpalo- suklaa konvehteja
Hampurilaisia
Tortilloja
Mustikka limsaa
:D
Yleisesti kaikki jauheliha ruoat menee myös aika hyvin, ja välipaloista erityisen hyvin maistuu klementiinit ja kalinka jogurtit :D
... Mitä sitten ei todellakaan tee mieli? (Mitä yleensä pystyn syömään)
Kananmuna kaikissa muodoissa
Kala
Kanaruoat
Rasvaiset uuniliharuoat
Juustot (pelkkä haju yököttää!)
Leikkeleet (meetwurstia lukuunottamatta).
Ruokien suhteen silti huomattavasti helpompaa kuin esikoisen kohdalla, mutta harmittaahan se kun yhtäkkiä saattaa alkaa oksettaan kun mies paistaa pekonia, tai kun kaupassa kävelee juusto tiskin ohi :D mutta onneks ei pahempaa! :)
Toki toivoisin että maistuvat ja mielihyvää tuottavat ruoat olisi hieman terveellisempiä, tai että olo helpottaisi pian että alkaisi maistumaan laajemmin ruoka! :) Nyt on liian helppoa mennä vaan sen mukaan mistä tietää että pysyy hyvä olo yllä ja saa vatsansa täyteen ilman pahoinvointia :)
Terkuin
Mea 9+5
tiistai 28. marraskuuta 2017
Linkitä/ suosittele blogia!
Ottaisin vastaan linkkejä ja suosituksia blogeista;
nimenomaan lapsenyritys/haaveilu, lapsettomuus, adoptio, odotus, - ja lapsiarki aiheiset kiinnostaa! :)
Monet aikaisemmin seuraamani ovat jo lopettaneet ja myönnän että aika ei ole riittänyt oikein tarkkaan etsimiseen itsellä, niin vinkkejä ottaisin vastaan! Kiitos! :)
Mukavaa viikkoa!
Terkuin
Mea
nimenomaan lapsenyritys/haaveilu, lapsettomuus, adoptio, odotus, - ja lapsiarki aiheiset kiinnostaa! :)
Monet aikaisemmin seuraamani ovat jo lopettaneet ja myönnän että aika ei ole riittänyt oikein tarkkaan etsimiseen itsellä, niin vinkkejä ottaisin vastaan! Kiitos! :)
Mukavaa viikkoa!
Terkuin
Mea
maanantai 27. marraskuuta 2017
Pahoinvointi mietteitä
Tiedän, että jokainen raskaus voi olla erilainen, mutta kai sitä väkisinkin vertaa edelliseen?
... Mua eniten siis tässä alkuraskaudessa hämää nyt pahoinvointi. Sitä on; mutta huomattavasti vähemmän kuin esikoisessa.
Nyt pahoinvointi pysyy poissa valtaosan päivää hyvin kun syö heti herättyään ja säännöllisesti koko päivän, ei rehki liikaa. Illalla alkaa iltapahoinvointi aika kellon tarkkaan viimeistään klo 18 maissa ja sitten painunkin nukkumaan esikoisen kanssa samaan aikaan niin kärsimys jää lyhyeksi mutta illalla tosiaan yökkäyttää, on paha olo ja mahassa kiertää.
Yhtenä iltana olen oksentanut mutta muuten en ollenkaan. Illat on siis kyllä tosi toimettomia eikä mitään saa aikaiseksi, mutta muuten koko päivä on aika "normi". :)
Esikoisen kohdalla tässä kohtaa, (nyt 8+6), oli jo kova 24/7 pahoinvointi ja etominen päällä. Söin jopa öisin pahaan olooni, etominen oli jatkuvaa ympäri vuorokauden.
Netistäkin lukenut että pahoinvointi olisi hyvä merkki.
Hmm. Kyllähän se mietityttää kun nyt pahoinvointia on niin paljon vähemmän.
Toki, olen hyvin iloinen ja kiitollinen ettei oloni ole pahempi, jaksan touhuta esikoisen kanssa ja valmistella joulua, mutta yhtäaikaa tottakai mietin että onkohan kaikki varmasti ok kun olot ei ole tämän "kummemmat"....
Mieheni ehdotti että voisiko eri oloihin olla siinä, että esikoisen odotuksen aikoihin olin töissä, ja nyt kotiäitinä ? Töihin heräsin aina 05:15 aikoihin ja menin 07:00 töihin, työ oli henkisesti tosi stressaavaa ja työmatka harmillisen pitkä.
Nyt nukun aamuisin 07-07.30 saakka (ja illallakin menen nukkumaan jo n klo 21)... ja vaikka kotona on tahto-ikäinen niin ei päivät oo henkisesti stressaavia kuitenkaan, toiset päivät on toki rankempia kuin toiset mutta aika rennolla otteella voi mennä ja oman mielen mukaan.
Voisiko se vaikuttaa niin paljon? hmm.
Noh, eikai tässä auta kuin hyväksyä tilanne ja jännätä ekaan ultraan että mitä kuuluu <3
terkuin Mea
... Mua eniten siis tässä alkuraskaudessa hämää nyt pahoinvointi. Sitä on; mutta huomattavasti vähemmän kuin esikoisessa.
Nyt pahoinvointi pysyy poissa valtaosan päivää hyvin kun syö heti herättyään ja säännöllisesti koko päivän, ei rehki liikaa. Illalla alkaa iltapahoinvointi aika kellon tarkkaan viimeistään klo 18 maissa ja sitten painunkin nukkumaan esikoisen kanssa samaan aikaan niin kärsimys jää lyhyeksi mutta illalla tosiaan yökkäyttää, on paha olo ja mahassa kiertää.
Yhtenä iltana olen oksentanut mutta muuten en ollenkaan. Illat on siis kyllä tosi toimettomia eikä mitään saa aikaiseksi, mutta muuten koko päivä on aika "normi". :)
Esikoisen kohdalla tässä kohtaa, (nyt 8+6), oli jo kova 24/7 pahoinvointi ja etominen päällä. Söin jopa öisin pahaan olooni, etominen oli jatkuvaa ympäri vuorokauden.
Netistäkin lukenut että pahoinvointi olisi hyvä merkki.
Hmm. Kyllähän se mietityttää kun nyt pahoinvointia on niin paljon vähemmän.
Toki, olen hyvin iloinen ja kiitollinen ettei oloni ole pahempi, jaksan touhuta esikoisen kanssa ja valmistella joulua, mutta yhtäaikaa tottakai mietin että onkohan kaikki varmasti ok kun olot ei ole tämän "kummemmat"....
Mieheni ehdotti että voisiko eri oloihin olla siinä, että esikoisen odotuksen aikoihin olin töissä, ja nyt kotiäitinä ? Töihin heräsin aina 05:15 aikoihin ja menin 07:00 töihin, työ oli henkisesti tosi stressaavaa ja työmatka harmillisen pitkä.
Nyt nukun aamuisin 07-07.30 saakka (ja illallakin menen nukkumaan jo n klo 21)... ja vaikka kotona on tahto-ikäinen niin ei päivät oo henkisesti stressaavia kuitenkaan, toiset päivät on toki rankempia kuin toiset mutta aika rennolla otteella voi mennä ja oman mielen mukaan.
Voisiko se vaikuttaa niin paljon? hmm.
Noh, eikai tässä auta kuin hyväksyä tilanne ja jännätä ekaan ultraan että mitä kuuluu <3
terkuin Mea
perjantai 24. marraskuuta 2017
Ensimmäinen neuvolakäynti 8+3
Tässä alkuun meidän kaupungin ensineuvolakäynnin ohjeistus:
"Ensikäynti neuvolassa
Ensimmäinen käynti neuvolassa luo pohjan koko raskauden neuvolaseurannalle. Silloin tuleville vanhemmille tehdään laaja terveystapakysely. Samoin käydään läpi vanhemmilla tai suvussa olevia riskitekijöitä, jotka voivat aiheuttaa ongelmia raskauden aikana tai altistaa lasta sairastumiselle myöhemmin. Ensikäynnille on hyvä varata reilusti aikaa ja isän/kumppanin on hyvä olla mukana.
Käynti rakentuu kattavasta tietopaketista liittyen raskauteen yleensä, ravitsemukseen, liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin. Tällöin keskustellaan kasvusta vanhemmuuteen ja sen mukanaan tuomista muutoksista. Neuvolakäynnit rakentuvat perheen yksilöllisistä tarpeista lähtien.
Muistilista ensikäyntiä varten:
tarkista viimeisten kuukautisten alkamispäivä ja kierron pituus
selvitä, oletko sairastanut vihurirokon tai vesirokon, tai onko sinut rokotettu näitä vastaan
tuo mukanasi äitiyskortti, mikäli sinulla on ollut aikaisempia raskauksia
täyttäkää ja tulostakaa esitietolomake ja päihdekysely
tutustukaa nettineuvolan verkkosivuihin
selvittäkää perheessä ja suvussa esiintyvät sairaudet
päättäkää mihin synnytyssairaalaan haluatte mennä synnyttämään"
"Ensikäynti neuvolassa
Ensimmäinen käynti neuvolassa luo pohjan koko raskauden neuvolaseurannalle. Silloin tuleville vanhemmille tehdään laaja terveystapakysely. Samoin käydään läpi vanhemmilla tai suvussa olevia riskitekijöitä, jotka voivat aiheuttaa ongelmia raskauden aikana tai altistaa lasta sairastumiselle myöhemmin. Ensikäynnille on hyvä varata reilusti aikaa ja isän/kumppanin on hyvä olla mukana.
Käynti rakentuu kattavasta tietopaketista liittyen raskauteen yleensä, ravitsemukseen, liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin. Tällöin keskustellaan kasvusta vanhemmuuteen ja sen mukanaan tuomista muutoksista. Neuvolakäynnit rakentuvat perheen yksilöllisistä tarpeista lähtien.
Muistilista ensikäyntiä varten:
tarkista viimeisten kuukautisten alkamispäivä ja kierron pituus
selvitä, oletko sairastanut vihurirokon tai vesirokon, tai onko sinut rokotettu näitä vastaan
tuo mukanasi äitiyskortti, mikäli sinulla on ollut aikaisempia raskauksia
täyttäkää ja tulostakaa esitietolomake ja päihdekysely
tutustukaa nettineuvolan verkkosivuihin
selvittäkää perheessä ja suvussa esiintyvät sairaudet
päättäkää mihin synnytyssairaalaan haluatte mennä synnyttämään"
Meillä puoliso EI tullut mukaan tähän neuvolaan, koska aika oli aamulla 07.45 ja meillä neiti nukkuu 08 asti aamulla, ja mihin sitä nyt tuohon aikaan aamulla a.) saisi hoitoon b.) voisi mitenkään raahata kirkuvana mukanaan neuvolaankaan :D joten iskä jäi valvomaan neidin unta ja minä menin yksin neuvolaan tällä kertaa. Ekalla kerralla olin ihan justiina tarkka että mies tulee mukaan _kaikkeen_ mutta jos nyt tuntuu ettei nyt ihan kaikkeen tarvitse tulla, vain tärkeimpiin, kuten sitten nt ultraan yms :)
Neuvolatätinä oli täysin tuntematon tyyppi, koska mun perus tädille ei ollut aikoja enää näin lyhyellä varoitusajalla, ja ei se oikeastaan haittakaan koska olen tässä jo pidempään pohtinut että jos vaihtaisin tätiä muutenkin... En oikein tule toimeen neuvolatätini kanssa enään ja olen nyt hyvän aikaa jo miettinyt sen vaihtamista. Mutta tämäkään ei ihan sellaiselta tädiltä tuntunut että vaihtaisin, niin katsellaan nyt...
Ekalle neuvolakäynnille piti täyttää netistä esitietolomake ja päihdekysely. Hohhoijaa. Meikäläisen max 5 annosta alkoholia VUODESSA oli tosi jännää luettavaa, haha :D En siis ole mikään alkon suurkuluttaja, joskus maistuu viinilasi tai skumppalasi, saunasiideri mutta äärimmäisen harvoin - mielummin nykyään melkein otan lasi mehua :D ...
En tupakoi enkä käytä mitään muitakaan aineita. Eli pisteistä ei herunut tästä kyselystä eikä siitä ollut keskusteltavaa. Ja sama koskee isäntää niin ei mitään puhuttavaa :D
Esitietolomakkeen täyttö tuntui tyhmältä kun kaikki perustiedothan siellä jo pitäisi olla mutta tein työtä käskettyä silti..... ja ne esitietojutut tosiaan löytyi jo, eli lomakkeen täyttö oli täysin turhaa, ja muutenkin tuntui että tädin piti oikein keksimällä keksiä puhuttavaa :D
Tuntui että ne oletti mun muistavan kaiken esikoisen kohdalta, ja että kun kyseessä toinen raskaus niin mitään muuta puhuttavaa ei ole, eivät kyselleet mitään fiiliksiä tms. että laput vaan naaman eteen että elä syö tätä, ja liiku ja lepää ja ja...
Laput oli melko samat kuin reilu 3vuotta sittenkin.
Neuvola tiivistys:
Nyt on verikokeet varattu 7.12.
Seuraava neuvola 19.12.
Lähete äitiyspolille tehty (riskiraskausseuranta)
Ultra-lähete tehty ja ootellaan kutsua sinne.
Sokerirasituksessa pitäisi käydä rv 12-16 välillä, varmaan menen lähempänä rv 16....
LA 4.7.2018, (heidän mukaansa tänään 8+2, minusta 8+3.... nt ultra päättäköön sitten missä mennään!) :D :D ....
Paino 82kg.
Hemppa 145
Synnytyssairaala NKL
Ainoa mulle uusi tieto oli, että koska esikoinen syntyi ennenaikaisesti, niin rv12 pitää aloittaa aspiriini ? jota käytetään koko loppuraskaus sitten. Tällaisesta en ollut koskaan kuullut.
Muuten ne perusjutut jotka tähän sairauteenkin kuuluu: seuraa verenpainetta ja painoa. Jos tulee outoja oloja - yhteys äitiyspolin päivystykseen.
Painoa ei sais tulla mielellään enempään kuin max 10kg mutta ei mieluusti sitäkään. check. kyllähän tää tiedettiin jo. Esikoisesta tuli muistaakseni juurikin se aikalailla tasan 10kg ja kaikki jäi melkeinpä laitokselle.
Jep. Nyt sitten seuraavaksi venaillaan kutsuja, ja labrajuttuja. Toivotaan parasta että kaikki menee hyvin ja koitetaan olla vielä shoppailematta (black friday!)... enempää.... saatoin ostaa dopplerin... Siitä lisää myöhemmin :D
Terkuin Mea
ps. Hyvää Viikonloppua!
Neuvolatätinä oli täysin tuntematon tyyppi, koska mun perus tädille ei ollut aikoja enää näin lyhyellä varoitusajalla, ja ei se oikeastaan haittakaan koska olen tässä jo pidempään pohtinut että jos vaihtaisin tätiä muutenkin... En oikein tule toimeen neuvolatätini kanssa enään ja olen nyt hyvän aikaa jo miettinyt sen vaihtamista. Mutta tämäkään ei ihan sellaiselta tädiltä tuntunut että vaihtaisin, niin katsellaan nyt...
Ekalle neuvolakäynnille piti täyttää netistä esitietolomake ja päihdekysely. Hohhoijaa. Meikäläisen max 5 annosta alkoholia VUODESSA oli tosi jännää luettavaa, haha :D En siis ole mikään alkon suurkuluttaja, joskus maistuu viinilasi tai skumppalasi, saunasiideri mutta äärimmäisen harvoin - mielummin nykyään melkein otan lasi mehua :D ...
En tupakoi enkä käytä mitään muitakaan aineita. Eli pisteistä ei herunut tästä kyselystä eikä siitä ollut keskusteltavaa. Ja sama koskee isäntää niin ei mitään puhuttavaa :D
Esitietolomakkeen täyttö tuntui tyhmältä kun kaikki perustiedothan siellä jo pitäisi olla mutta tein työtä käskettyä silti..... ja ne esitietojutut tosiaan löytyi jo, eli lomakkeen täyttö oli täysin turhaa, ja muutenkin tuntui että tädin piti oikein keksimällä keksiä puhuttavaa :D
Tuntui että ne oletti mun muistavan kaiken esikoisen kohdalta, ja että kun kyseessä toinen raskaus niin mitään muuta puhuttavaa ei ole, eivät kyselleet mitään fiiliksiä tms. että laput vaan naaman eteen että elä syö tätä, ja liiku ja lepää ja ja...
Laput oli melko samat kuin reilu 3vuotta sittenkin.
Neuvola tiivistys:
Nyt on verikokeet varattu 7.12.
Seuraava neuvola 19.12.
Lähete äitiyspolille tehty (riskiraskausseuranta)
Ultra-lähete tehty ja ootellaan kutsua sinne.
Sokerirasituksessa pitäisi käydä rv 12-16 välillä, varmaan menen lähempänä rv 16....
LA 4.7.2018, (heidän mukaansa tänään 8+2, minusta 8+3.... nt ultra päättäköön sitten missä mennään!) :D :D ....
Paino 82kg.
Hemppa 145
Synnytyssairaala NKL
Ainoa mulle uusi tieto oli, että koska esikoinen syntyi ennenaikaisesti, niin rv12 pitää aloittaa aspiriini ? jota käytetään koko loppuraskaus sitten. Tällaisesta en ollut koskaan kuullut.
Muuten ne perusjutut jotka tähän sairauteenkin kuuluu: seuraa verenpainetta ja painoa. Jos tulee outoja oloja - yhteys äitiyspolin päivystykseen.
Painoa ei sais tulla mielellään enempään kuin max 10kg mutta ei mieluusti sitäkään. check. kyllähän tää tiedettiin jo. Esikoisesta tuli muistaakseni juurikin se aikalailla tasan 10kg ja kaikki jäi melkeinpä laitokselle.
Jep. Nyt sitten seuraavaksi venaillaan kutsuja, ja labrajuttuja. Toivotaan parasta että kaikki menee hyvin ja koitetaan olla vielä shoppailematta (black friday!)... enempää.... saatoin ostaa dopplerin... Siitä lisää myöhemmin :D
Terkuin Mea
ps. Hyvää Viikonloppua!
tiistai 21. marraskuuta 2017
Mitä ekasta raskaudesta/ esikolta säästetty ja mitä ei... Mitä kaikkea itselle/vauvalle tarvitsee?
Koska toisen lapsen, edes yrittäminen sairauden takia, oli tosi epävarmaa, en halunnut säästää kaikkea raskaus/ ja vauvatavaraa jemmaan, koska ajattelin että jos ikinä ei pääse edes yrittämään, tai että toista ei saa, olisi varmasti henkisesti kova paikka sitten niitä varastosta alkaa hävittämään...
Niinpä päädyin myymään kaikki mammavaatteet heti pois kun en enää tarvinnut niitä..
pikkuvauva tavaroita säästin joitakin neiti M:n omaan muistojen laatikkoon ja joku hänelle tärkeä lelu pyörii edelleen huoneessa.
Leikkikaari, stokke tuolin vauvalisäosat, yhdet vaunut+kaukalo, vaipanvaihto alusta tms lähti kaikki pois tarpeettomina, ja ajatuksella että ne voi ostaa uudelleen jos perhe vielä joskus kasvaa.
Pinnasängyn olisin muuten halunnut säästää, koska on iso satsaus, mutta mun haaveiden pinnasänky (stokke) osoittautui arjessa meidän perheeseen epäkäytännölliseksi ja vannoin etten enää koskaan sitä hankkisi jos lapsia lisää siunaantuisi.
Ainoa isompi, ja kalliimpi hankinta joka päätyi varastoon jemmaan oli baby björnin sitteri! Se oli parhaita hankintoja mitä tehtiin ja aika tyyris.
Yhdet Emmaljungan vaunut vielä varastosta löytyy... niiden kanssa pohdin säästänkö vai en...
Vaatteita säästin Neiti M:n omaan muistojen laatikkoon jonkin verran, peittoja, kuvausvaatteita yms mutta muuten en säästellyt jemmaan mitään vaatteita, ostan sitä mukaan sen mitä tarvii :) Uskon myös että monista ulkovaatteista (miksei sisävaatteistakin) sai ihan hyvän hinnan kun ne myi vielä kohtuullisen uusina, kerran käytettyinä, ja että kuosikin oli vielä "tätä päivää" ;)...
Esikoisen jälkeen tosiaan laihdutin ihan kivan rupeaman ja senttejä lähti yltympäriinsä niin vaatekaapin uusin silloin kokonaisuudessaan - kaikki loputkin nurkissa pyörineet raskausajan vaatteet lähti pois, ja ylipäätään isompikokoiset vaatteet...
NYT kaduttaa. ja paljon.!
Ostin kohtuu istuvia vaatteita laihdutuksen myötä, joten tämä alkuraskaudenturvotus on jo nyt ongelmallinen vaatteiden kanssa! Mikään ei istu päälle, kaikki puristaa mahalta ja lantiolta, pelkään että toppahousut ratkeaa hetkenä minä hyvänsä tuolla ulkona. Kaikki tunikat pullottaa keskivartalosta ja yleisesti on vaan hankala olla :( Olis edes niitä isompia vaatteita tuolla kaapissa, jos ei äitiysvaatteita, sekin jo helpottaisi! mutta ei. kaikki piti hävittää. Hemmetin aivopieru.
Viimeksi odottelin nt-ultraan ennenkuin viitsin käyttää raskausvaatteita, nyt mietin että on ehkä pakko hakea edes yhdet leggarit, tunika ja toppahousut jostain että pärjään nämä viikot! Esikoisen kanssakin on ulkoiltava päivittäin, ei oo kivaa kun äiti ei taivu yhtään! Ja tuntuu se illalla varsinkin aina kurjalta kun kroppa täynnä painaumia vaatteista :/
Millä viikoilla olette alkaneet käyttää äitiysvaatteita?
Eli hankinta listaa on, taas, :D :D... jotain toki löytyy jo joita esikoiselta voi käyttää, kuten lämpömittari kylpyammeeseen, kynsisakset tms. mutta omia koen että mielummin ostetaan sitten vauvalle omat; kuten kuumemittari, että on selkeästi molempien tarvikkeille omat paikat sitten :)
Pitäisi hankkia ainakin:
Äitiysvaatteita:
Toppahousut!!
Leggareita, farkut
Paitoja, toppeja, tunika, neuletakki.
(iso toppatakki onneksi löytyy!!)
*
Pinnasänky
(siihen patja ja lakanat + reunapehmuste)
Unipussi?
Uniriepu
Soittorasia
vaipanvaihtoalusta
turvakaukalo
lämpopussi/makuupussi turvakaukaloon/ ja rattaisiin
stokken tuolin vauvalisäosa
leikkikaari
babynest /ja/tai iso imetystyyny
vauvanvaatteita; tumppuja, töppösiä, pipoja, kietaisubodyja, housuja, sukkia... Jos tulee aikaisin enteilevää synnytystä niin koossa 40 alkaen!
vauvan peittoon pussilakana
vilttejä
tuttipulloja yms sälää.
tutteja
Kylpyamme ja kylpytuki
huppupyyhe
pehmeä hiusharja
vanupuikkoja/lappuja
perusvoiteita ihonhoitoon
vaippoja
harsoja
d-tipat
rela-maitohappobakteeritipat
kuumemittari
kantoreppu / kantoliina
vauvakirja
(uusi hoitolaukku, vanhat ihan risoja).
Kuinka aikaisin olette alkaneet ostamaan vauvatarvikkeita? ja mitä kaikkea teidän mielestä kannattaa hankkia? :)
Lähipiirissäni olevat äidit eivät ole aloittaneet yleensä kovinkaan aikaisin, jonka ymmärrän kyllä. Itse ehkä alan kuitenkin kohtuullisessa ajassa haalimaan jos tulee taas ennenaikainen niin ei tule sitten kiirettä ja stressiä.. :)
Pohdiskelevin terkuin
Mea
Niinpä päädyin myymään kaikki mammavaatteet heti pois kun en enää tarvinnut niitä..
pikkuvauva tavaroita säästin joitakin neiti M:n omaan muistojen laatikkoon ja joku hänelle tärkeä lelu pyörii edelleen huoneessa.
Leikkikaari, stokke tuolin vauvalisäosat, yhdet vaunut+kaukalo, vaipanvaihto alusta tms lähti kaikki pois tarpeettomina, ja ajatuksella että ne voi ostaa uudelleen jos perhe vielä joskus kasvaa.
Pinnasängyn olisin muuten halunnut säästää, koska on iso satsaus, mutta mun haaveiden pinnasänky (stokke) osoittautui arjessa meidän perheeseen epäkäytännölliseksi ja vannoin etten enää koskaan sitä hankkisi jos lapsia lisää siunaantuisi.
Ainoa isompi, ja kalliimpi hankinta joka päätyi varastoon jemmaan oli baby björnin sitteri! Se oli parhaita hankintoja mitä tehtiin ja aika tyyris.
Yhdet Emmaljungan vaunut vielä varastosta löytyy... niiden kanssa pohdin säästänkö vai en...
Vaatteita säästin Neiti M:n omaan muistojen laatikkoon jonkin verran, peittoja, kuvausvaatteita yms mutta muuten en säästellyt jemmaan mitään vaatteita, ostan sitä mukaan sen mitä tarvii :) Uskon myös että monista ulkovaatteista (miksei sisävaatteistakin) sai ihan hyvän hinnan kun ne myi vielä kohtuullisen uusina, kerran käytettyinä, ja että kuosikin oli vielä "tätä päivää" ;)...
Esikoisen jälkeen tosiaan laihdutin ihan kivan rupeaman ja senttejä lähti yltympäriinsä niin vaatekaapin uusin silloin kokonaisuudessaan - kaikki loputkin nurkissa pyörineet raskausajan vaatteet lähti pois, ja ylipäätään isompikokoiset vaatteet...
NYT kaduttaa. ja paljon.!
Ostin kohtuu istuvia vaatteita laihdutuksen myötä, joten tämä alkuraskaudenturvotus on jo nyt ongelmallinen vaatteiden kanssa! Mikään ei istu päälle, kaikki puristaa mahalta ja lantiolta, pelkään että toppahousut ratkeaa hetkenä minä hyvänsä tuolla ulkona. Kaikki tunikat pullottaa keskivartalosta ja yleisesti on vaan hankala olla :( Olis edes niitä isompia vaatteita tuolla kaapissa, jos ei äitiysvaatteita, sekin jo helpottaisi! mutta ei. kaikki piti hävittää. Hemmetin aivopieru.
Viimeksi odottelin nt-ultraan ennenkuin viitsin käyttää raskausvaatteita, nyt mietin että on ehkä pakko hakea edes yhdet leggarit, tunika ja toppahousut jostain että pärjään nämä viikot! Esikoisen kanssakin on ulkoiltava päivittäin, ei oo kivaa kun äiti ei taivu yhtään! Ja tuntuu se illalla varsinkin aina kurjalta kun kroppa täynnä painaumia vaatteista :/
Millä viikoilla olette alkaneet käyttää äitiysvaatteita?
Eli hankinta listaa on, taas, :D :D... jotain toki löytyy jo joita esikoiselta voi käyttää, kuten lämpömittari kylpyammeeseen, kynsisakset tms. mutta omia koen että mielummin ostetaan sitten vauvalle omat; kuten kuumemittari, että on selkeästi molempien tarvikkeille omat paikat sitten :)
Pitäisi hankkia ainakin:
Äitiysvaatteita:
Toppahousut!!
Leggareita, farkut
Paitoja, toppeja, tunika, neuletakki.
(iso toppatakki onneksi löytyy!!)
*
Pinnasänky
(siihen patja ja lakanat + reunapehmuste)
Unipussi?
Uniriepu
Soittorasia
vaipanvaihtoalusta
turvakaukalo
lämpopussi/makuupussi turvakaukaloon/ ja rattaisiin
stokken tuolin vauvalisäosa
leikkikaari
babynest /ja/tai iso imetystyyny
vauvanvaatteita; tumppuja, töppösiä, pipoja, kietaisubodyja, housuja, sukkia... Jos tulee aikaisin enteilevää synnytystä niin koossa 40 alkaen!
vauvan peittoon pussilakana
vilttejä
tuttipulloja yms sälää.
tutteja
Kylpyamme ja kylpytuki
huppupyyhe
pehmeä hiusharja
vanupuikkoja/lappuja
perusvoiteita ihonhoitoon
vaippoja
harsoja
d-tipat
rela-maitohappobakteeritipat
kuumemittari
kantoreppu / kantoliina
vauvakirja
(uusi hoitolaukku, vanhat ihan risoja).
Kuinka aikaisin olette alkaneet ostamaan vauvatarvikkeita? ja mitä kaikkea teidän mielestä kannattaa hankkia? :)
Lähipiirissäni olevat äidit eivät ole aloittaneet yleensä kovinkaan aikaisin, jonka ymmärrän kyllä. Itse ehkä alan kuitenkin kohtuullisessa ajassa haalimaan jos tulee taas ennenaikainen niin ei tule sitten kiirettä ja stressiä.. :)
Pohdiskelevin terkuin
Mea
lauantai 18. marraskuuta 2017
Paino pohditontoja (omani siis!)
Nytkun eka neuvola on varattu, alkoi jo valmiiksi vähän ahdistamaan se että painoa kytätään jokakerta... vaikka hyväähän he vain siellä tarkoittavat, mutta pistihän tämä vähän pohtimaan.
Kun ensimmäinen raskaus oli haaveena ja lääkkeet vaihdossa, painoin parhaimmillaan jopa 94kg! postailinkin silloin paljon ruoasta ja "isona tyttönä" olemisesta.. raskauteen lähdettäessä BMI oli huimat 34!
Kun neiti M oli puolen vuoden, aloitin (kotiin tulevan!) hyvinvointivalmennuksen; jossa ruvettiin muuttamaan ruokailutottumuksia, liikkumaan kevyesti valmentajan kanssa ja hoidettiin samalla henkistä puolta keskusteluilla ja harjotuksilla.
Tämä valmennus muutti mun elämän! Ei, en edelleenkään ole kokoa xs, mutta henkisesti! Sain niin paljon uusia ulottuvuuksia elämään, uusia juttuja ja ajatuksia, että niistä lähti sikiämään kaikkea hyvää! :)
Parhaillaan sain painon laskemaan n 15kg ja se pysyi pitkään tasaisena, mutta jokunen kilo ropisi tuossa kesän aikana takaisin kun oli grillailua sun muuta kesäjuhlaa, mökillä vähän saunajuomaa ja ja...
Eli painoa on tarkkailtava TOSI tarkasti nytkin ettei pääse toivottavasti tulemaan mitään huimia plussauksia sen kanssa, mutta onneksi lähtöpaino raskauteen on kuitenkin edes sen 10kg pienempi kuin ekalla kierroksella, siitä olen tosi tosi iloinen! :)
Ekassa raskaudessa sain toisessa sokerirasitustestissa huonoja uutisia, tosin rimaa hipoen mutta silti, raskausdiabetes oli tuomio! mittailin sokereita ja söin melko säntillisesti ohjeiden mukaan, eikä mitään ongelmia tullut. Sokerit nousi vasta sairaalassa kun sain piikit vauvan kehukojen kehitystä varten, muuten kaikki sujui diabeteksesta huolimatta oikein hyvin.
Nyt toki toivon ettei diabetesta edes tule!
Miten aion pitää painoa kurissa?
toivottavasti vihermsoothiet maistuu mahdollisimman pitkään - uskon että ne auttavat ainakin!
Sokeri minimiin
säännöllinen ateriarytmi niin hyvin kuin vain pystyy pitämään!
Säännöllinen liikunta!
--
Tällä hetkellä parhaiten maistuu:
Appelsiinimehu / mustaherukkamehu
paahtoleipä
pasta
luonnonjogurtti
jäätelö
Hmm... eli ei ihan vihersmoothie linjalla ei ole oltu... vielä.
-> kirjoittelen aina päivitystä että miten näistä tavotteista on onnistuttu pitämään kiinni kunhan niihin ensin päästään :D ! :)
Terkuin
Mea
Kun ensimmäinen raskaus oli haaveena ja lääkkeet vaihdossa, painoin parhaimmillaan jopa 94kg! postailinkin silloin paljon ruoasta ja "isona tyttönä" olemisesta.. raskauteen lähdettäessä BMI oli huimat 34!
Kun neiti M oli puolen vuoden, aloitin (kotiin tulevan!) hyvinvointivalmennuksen; jossa ruvettiin muuttamaan ruokailutottumuksia, liikkumaan kevyesti valmentajan kanssa ja hoidettiin samalla henkistä puolta keskusteluilla ja harjotuksilla.
Tämä valmennus muutti mun elämän! Ei, en edelleenkään ole kokoa xs, mutta henkisesti! Sain niin paljon uusia ulottuvuuksia elämään, uusia juttuja ja ajatuksia, että niistä lähti sikiämään kaikkea hyvää! :)
Parhaillaan sain painon laskemaan n 15kg ja se pysyi pitkään tasaisena, mutta jokunen kilo ropisi tuossa kesän aikana takaisin kun oli grillailua sun muuta kesäjuhlaa, mökillä vähän saunajuomaa ja ja...
Eli painoa on tarkkailtava TOSI tarkasti nytkin ettei pääse toivottavasti tulemaan mitään huimia plussauksia sen kanssa, mutta onneksi lähtöpaino raskauteen on kuitenkin edes sen 10kg pienempi kuin ekalla kierroksella, siitä olen tosi tosi iloinen! :)
Ekassa raskaudessa sain toisessa sokerirasitustestissa huonoja uutisia, tosin rimaa hipoen mutta silti, raskausdiabetes oli tuomio! mittailin sokereita ja söin melko säntillisesti ohjeiden mukaan, eikä mitään ongelmia tullut. Sokerit nousi vasta sairaalassa kun sain piikit vauvan kehukojen kehitystä varten, muuten kaikki sujui diabeteksesta huolimatta oikein hyvin.
Nyt toki toivon ettei diabetesta edes tule!
Miten aion pitää painoa kurissa?
toivottavasti vihermsoothiet maistuu mahdollisimman pitkään - uskon että ne auttavat ainakin!
Sokeri minimiin
säännöllinen ateriarytmi niin hyvin kuin vain pystyy pitämään!
Säännöllinen liikunta!
--
Tällä hetkellä parhaiten maistuu:
Appelsiinimehu / mustaherukkamehu
paahtoleipä
pasta
luonnonjogurtti
jäätelö
Hmm... eli ei ihan vihersmoothie linjalla ei ole oltu... vielä.
-> kirjoittelen aina päivitystä että miten näistä tavotteista on onnistuttu pitämään kiinni kunhan niihin ensin päästään :D ! :)
Terkuin
Mea
torstai 16. marraskuuta 2017
Puuh! Eka paska päivä olojen takia.
Tottakai eilen (ar ultran mukaan 7+1 kohdalla), kun oli esikoisen syntymäpäivä, oli myös ensimmäinen selkeästi huono päivä tämän raskauden aikana.
Aamusta asti oli kehnoa oloa vaikka söi, välillä oksetti ihan kauheasti että piti kiristellä hampaita. Pahin tunti oli aamulla kun käytin esikoista valokuvauksessa - siellä oli kuuma ja valot räpsy niin tuntui että laatta lentää milloin tahansa. Mahassa kiersi kokoajan. Ihan kauhea aamu.
Kotona kesken lounaan alko oksettaan. Sitten lepoa. Kauhea väsymys koko päivän ja piti jaksaa järjestellä lähipiirille illalliskutsut kakkuineen, - ei tullut kovin priimaa :D Ei kerta kaikkiaan jaksanut, kauhea väsymys ja vähän väliä yökötti ja piti käydä vessassa kun paha olo ja maha sekaisin. Huoh. Miksi just tänään?
Nyt vain haaveilen että tämä viikko olisi ohi kun esikoisen "kaveri"synttärit on viikonloppuna, että joskos sitten pyhkis koko loppuvuoden kalenterin tyhjäksi? Tuntuu just nyt siltä että en jaksa _mitään_. Saisko vain maata sohvalla ja olla?
Tämän lisäksi esikoisella alkanut ilmeisesti ikään liittyvät? hulinat ja tahtoikä enemmänkin kun tuntuu että viimeinen viikko on ollut tosi raskas yötäpäivää - öisin nähdään pahoja unia, jutellaan unissaan - itketään ja nauretaan, herätään 5 kertaa kysymään "Joko on aamu", ja päivät on, noh, vilkkaita... :D Huhhuijaa.
Odotan niin joulukuun alkua, meinataan paeta edes yhdeksi pitkäksi viikonlopuksi mökille rauhaan... ja odotan muutenkin kyllä joulua, joulunrauhaa, hiljaisuutta ja sitä että kaikki menee niihin omiin poteroihinsa ja pysyväst siellä xD haha... Jep. on vähän kehno olo, ei jaksais nyt yhtään sosialisoida. Onneksi saan olla kotona, - eli en ole työelämässä! saa kuitenkin suht vapaasti olla olojensa kanssa :)
Terkuin
Mea
Aamusta asti oli kehnoa oloa vaikka söi, välillä oksetti ihan kauheasti että piti kiristellä hampaita. Pahin tunti oli aamulla kun käytin esikoista valokuvauksessa - siellä oli kuuma ja valot räpsy niin tuntui että laatta lentää milloin tahansa. Mahassa kiersi kokoajan. Ihan kauhea aamu.
Kotona kesken lounaan alko oksettaan. Sitten lepoa. Kauhea väsymys koko päivän ja piti jaksaa järjestellä lähipiirille illalliskutsut kakkuineen, - ei tullut kovin priimaa :D Ei kerta kaikkiaan jaksanut, kauhea väsymys ja vähän väliä yökötti ja piti käydä vessassa kun paha olo ja maha sekaisin. Huoh. Miksi just tänään?
Nyt vain haaveilen että tämä viikko olisi ohi kun esikoisen "kaveri"synttärit on viikonloppuna, että joskos sitten pyhkis koko loppuvuoden kalenterin tyhjäksi? Tuntuu just nyt siltä että en jaksa _mitään_. Saisko vain maata sohvalla ja olla?
Tämän lisäksi esikoisella alkanut ilmeisesti ikään liittyvät? hulinat ja tahtoikä enemmänkin kun tuntuu että viimeinen viikko on ollut tosi raskas yötäpäivää - öisin nähdään pahoja unia, jutellaan unissaan - itketään ja nauretaan, herätään 5 kertaa kysymään "Joko on aamu", ja päivät on, noh, vilkkaita... :D Huhhuijaa.
Odotan niin joulukuun alkua, meinataan paeta edes yhdeksi pitkäksi viikonlopuksi mökille rauhaan... ja odotan muutenkin kyllä joulua, joulunrauhaa, hiljaisuutta ja sitä että kaikki menee niihin omiin poteroihinsa ja pysyväst siellä xD haha... Jep. on vähän kehno olo, ei jaksais nyt yhtään sosialisoida. Onneksi saan olla kotona, - eli en ole työelämässä! saa kuitenkin suht vapaasti olla olojensa kanssa :)
Terkuin
Mea
tiistai 14. marraskuuta 2017
Ar-ultra osa 2.
Huhhuijaa.
Kyllä on viikot tuntuneet pitkiltä, todella. Jokapäivä on ollut mielessä että mitä tuolla sisällä tapahtuu vai tapahtuuko mitään... olen nähnyt kaikenlaisia unia, ja tuntuu että jokainen tuntemus kehossa on aiheuttanut kaikenlaisia ajatuksia. Eli henkisesti raskaat viikot takana. Olen ihan poikki.
Ekasta ar-ultrasta on nyt n. 2vkoa.
Siellä olin laskujen mukaan 6+1 ja todettiin tuulimuna. Hcg oli silti n. 29 000.
Nyt kävin uudessa ar-ultrassa (eri firmassa), ja laskujen mukaan pitäisi olla 8+1... Olin järkyttävän hermostunut muutamaa tuntia ennen aikaa, päässä pyöri niin paljon asioita; esikoisen synttärit on kohta ja joulu, jos nyt joudun sairalaan johonkin tyhjennykseen/kaavintaan, miten toivun niin fyysisesti kuin henkisestikin ja kaikki synttäri/joulujärjestelyt jää miten sattuu ja ja...
Vastassa oli onneksi mielettömän empaattinen ja ihana naisihminen, jolla ei ollut kiire mihinkään kun kerroin tästä alusta, hän kyseli ja merkitsi ylös asioita.
Sitten päästiin tutkimaan. Ikuisuudelta tuntuvien minuuttien jälkeen, hän käänsi ruudun minuun päin ja osoitti pientä sykkivää sydäntä pienellä mytyllä.
Kyllä veti sanattomaksi. Hiljaiseksi. Nöyräksi. Pieni kyynelkin taisi vierähtää.
En kyllä unohda sitä hetkeä kun ruudulta tuijottelin sitä sydämen vilkettä.
Alkio vastasi 6+6 eli hiukkasen pienempää kun laskujeni mukaan olisi pitänyt olla mutta tästä ei kuulemma tarvitse huolestua.
Tänään neuvolaan soitto ja aikaa varamaan. Hieman on tyypertynyt olo vielä.
Terkuin
Mea
torstai 9. marraskuuta 2017
Loma ohi ja arjessa taas
Viikon loma etelässä on ohi. Yritin ottaa loman rennosti mutta kyllähän nämä ultra-asiat ja kaikki pyöri mielessä tuon tuosta, asiaa ei myöskään auttanut yhtään se että iltapahoinvointi oli melko häiritsevä suurimman osan ajasta niin olihan se väkisinkin mielessä...
Pientä tiputteluvuotoa oli reissun aikana - juuri kun vaihtui 7+ ja nyt se on taas rauhoittunut eikä vuotoja ole ollut.
Kun päästiin kotiin ja sai yön levättyä niin aloin pohtimaan että mitä teen nyt... menisinkö yksityiselle uudelleen, otanko yhteyttä neuvolaan, käynkö päivystyksessä vai mitä teen..
Neuvolan puhelinpalvelusta neuvoivat ottamaan yhteyttä naistentautien päivystykseen - mutta laiskuuttani päädyin lopulta päätökseen että menen ensiviikolla uudelleen yksityiselle, sitten viikkoja on jo 8+ niin eiköhän homman pitäisi olla selvä jo- ja katsotaan sitten mikä on jatko.
Tähän mennessä tulleita oireita:
Nyt vain sitten nautitaan viikonlopusta ja isänpäiväjuhlinnasta. Koitetaan pitää ajatukset aurinkoisina ja koitetaan olla stressaamatta :)
Ollaan kuulolla!
Terkuin
Mea
Pientä tiputteluvuotoa oli reissun aikana - juuri kun vaihtui 7+ ja nyt se on taas rauhoittunut eikä vuotoja ole ollut.
Kun päästiin kotiin ja sai yön levättyä niin aloin pohtimaan että mitä teen nyt... menisinkö yksityiselle uudelleen, otanko yhteyttä neuvolaan, käynkö päivystyksessä vai mitä teen..
Neuvolan puhelinpalvelusta neuvoivat ottamaan yhteyttä naistentautien päivystykseen - mutta laiskuuttani päädyin lopulta päätökseen että menen ensiviikolla uudelleen yksityiselle, sitten viikkoja on jo 8+ niin eiköhän homman pitäisi olla selvä jo- ja katsotaan sitten mikä on jatko.
Tähän mennessä tulleita oireita:
5+
Välillä alavatsaa/selkää juilii ja polttaa
Väsyttää PALJON
Välillä palelee ja välillä tosi kuuma
Nännit kipeät
Iltaisin ruokahaluttomuutta ja välillä hieman pahaa oloa
Loppuviikosta maha sekaisin normaalia enemmän
6+
Heti rvn vaihduttua verivuotoa pyyhittäessä ja tuhrua
Tissit kipeät
Liian pitkissä ruokailuväleissa huonovointisuutta - erityisen herkästi iltaisin ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia
Tihentynyt virtsaamistarve
Väsymys
Välillä alavatsa/alaselkä jomotusta
Loppuviikosta oikeapuoli vartsaa nippailee kovasti
7+
Heti rvn vaihduttua verivuotoa pyyhittäessä ja tuhrua
Iltapahoinvointi voimistunut - kaikki rasvaset ruoat- kaikki lihat/kalat/kanat ällöttää ja etoo!
Tissit kipeät
Tihentynyt virtsaamistarve
Matkapahoinvointi voimistunut
Nyt vain sitten nautitaan viikonlopusta ja isänpäiväjuhlinnasta. Koitetaan pitää ajatukset aurinkoisina ja koitetaan olla stressaamatta :)
Ollaan kuulolla!
Terkuin
Mea
keskiviikko 1. marraskuuta 2017
hcg verikoetulokset.
Alkuviikon diagnoosi oli tuulimuna.
Hcg arvot tulivat, ja ne ovat kuulemma "täydelliset" eli vastaavat hyvin viikkoja ja viittaisivat elävään raskauteen... ottaapa tästä nyt selvää. Jatkakaamme siis odottelua ja viikkojen kasvattelua - eiköhän se pian selviä mihin suuntaan tässä mennään.
Terkkuja auringosta
- Mea
Hcg arvot tulivat, ja ne ovat kuulemma "täydelliset" eli vastaavat hyvin viikkoja ja viittaisivat elävään raskauteen... ottaapa tästä nyt selvää. Jatkakaamme siis odottelua ja viikkojen kasvattelua - eiköhän se pian selviä mihin suuntaan tässä mennään.
Terkkuja auringosta
- Mea
maanantai 30. lokakuuta 2017
Ar-ultra, 6+1
Tänään oli ar-ultra, ja tuomio oli että "ei näytä hyvältä" - vaikuttaa tuulimunalta.
Tyhjä, ja viikkoihin nähden liian pieni, pussukka siellä vain oli, ei muuta.
Verikokeen tulokset tulevat huomenna.
Lääkäri oli toiveikas että "luonto hoitaa" - kun pussukka mikä siellä näkyi oli niin pieni että tyhjentymistä ei tarvita edes paljon ja kun tiputtelee muutenkin kokoajan että kyllä se muuttuisi pian vuodoksi. Tämä toki olisi suotavaa ettei joutuisi lääkkeelliseen tyhjentymiseen/kaavintaan :/
Toki netti on täynnä tarinoita että 6+ näyttänyt tuulimunalta ja ties miltä, ja parin viikon päästä siellä onkin sikiö. Ja tiedänhän esikoisestani että ihmeitä tapahtuu <3
mutta jotenkin epäilin tätä alusta asti vuotojen takia ja olo ei ole ollut kovinkaan toiveikas - Olen nähnyt myös unia voimakkaasta verenvuodosta ja kuolleesta sikiöstä, että oma alitajunta selvästi on epäröinyt alusta asti ja pelännyt. Eli tavallaan en tuloksesta ollut yllättynyt ollenkaan - mutta musertavaa se silti oli, ja olo on täysin musertunut mutta tavallaan ymmärtäväinen kun tuntui että tiesin jo.
Nyt vain odotellaan. Tällä viikolla lähdetään etelään lomalle. Siteitä, tamponeja ja särkylääkkeitä varulta mukaan, muuten tarkoituksena vain köllötellä 5tähden resortissa altaissa/rannalla ja nauttia. Ei mitään ylimääräistä, vain lepoa ja aurinkoenergiaa, ja tilaa surra. <3
Terkuin
Mea
Tyhjä, ja viikkoihin nähden liian pieni, pussukka siellä vain oli, ei muuta.
Verikokeen tulokset tulevat huomenna.
Lääkäri oli toiveikas että "luonto hoitaa" - kun pussukka mikä siellä näkyi oli niin pieni että tyhjentymistä ei tarvita edes paljon ja kun tiputtelee muutenkin kokoajan että kyllä se muuttuisi pian vuodoksi. Tämä toki olisi suotavaa ettei joutuisi lääkkeelliseen tyhjentymiseen/kaavintaan :/
Toki netti on täynnä tarinoita että 6+ näyttänyt tuulimunalta ja ties miltä, ja parin viikon päästä siellä onkin sikiö. Ja tiedänhän esikoisestani että ihmeitä tapahtuu <3
mutta jotenkin epäilin tätä alusta asti vuotojen takia ja olo ei ole ollut kovinkaan toiveikas - Olen nähnyt myös unia voimakkaasta verenvuodosta ja kuolleesta sikiöstä, että oma alitajunta selvästi on epäröinyt alusta asti ja pelännyt. Eli tavallaan en tuloksesta ollut yllättynyt ollenkaan - mutta musertavaa se silti oli, ja olo on täysin musertunut mutta tavallaan ymmärtäväinen kun tuntui että tiesin jo.
Nyt vain odotellaan. Tällä viikolla lähdetään etelään lomalle. Siteitä, tamponeja ja särkylääkkeitä varulta mukaan, muuten tarkoituksena vain köllötellä 5tähden resortissa altaissa/rannalla ja nauttia. Ei mitään ylimääräistä, vain lepoa ja aurinkoenergiaa, ja tilaa surra. <3
Terkuin
Mea
tiistai 24. lokakuuta 2017
positiivinen raskaustesti ja tuhruttelu - lopulta verenvuoto-
Olin pohtinut blogin jatkamista jo pitkään, mutta asia konkretisoitui viime viikolla plussattuani - olen ollut tosi tyytyväinen että pidin blogia esikoisen kohdalla - niin iloissa kuin suruissakin. Talteen jäi päivämäärät, tunnelmat, lääkärikäynnit... kaikki. Tarkoituksena on vanhat kirjoitukset kaikki säilyttääkin että esikoinen voi ne sitten joskus aikuisena lukea halutessaan... Niin sitten pohdin että kävi miten kävi toista yrittäessä, haluan pitää itselleni päiväkirjaa näistäkin hetkistä....
Viime viikolla kuukautisten piti alkaa ja luulinkin näin kun mulle normaali tuhruttelu alkoi jo kp26 kuten aiemmassa postauksessa kerroin.... :/ tuhrua tuhrua, pyyhkiessä vähän punaistakin...
Kun menkkoja ei tuhrusta huolimatta alkanut kuulumaan ja mikään ruoka ei maistunut,
tein raskaustestin dpo15 ja sain haalean plussan!
Pienoinen shokki se oli, ja olen pelännyt koko ajan että kyseessä on keskenmeno tai tuulimuna kun tuhruttelee. Olin myös huolissani kun oireet eivät olleet samat kuin esikossa; eli ei jumalatonta kipua 24/7 viikon ajan :D...
Laskeskelin että testin tehdessä oli menossa 4+2.
Oireina oli ruokahaluttomuus, maha sekavuus ja päänsäryt.
Vuoto loppui 4+4 kokonaan ja huokaisin helpotuksesta ja aloin jo iloitsemaan ajatuksesta, että ehkä tämä tästä, ja että ehkei jokainen raskaus minullakaan alkaisi kivuilla ja draamalla. Mietin että miten jouluna raskauden voisi paljastaa perheelle, ja pitäisikö esikoiselle ostaa joululahjaksi joku "isosisko"-kirja...
4+6 aamulla huomasin että on tosi energinen olo, ja ruoka maistui hyvin... heti alkoi epäilyttämään vaikka yritin vakuutella itselleni että ei se välttämättä tarkoita mitään.
Raskausteti näytti raskaana 2-3
Iltapäivällä alkoi kirkas verinen vuoto pyyhittäessä. Menkka oireita ei vielä ollut mutta mieli meni matalaksi heti, pientä nipistelyä tuntui alavatsalla. Olisi tehnyt mieti istua vaan vessassa koko päivä seuraamassa veren määrää....
Koska käytin kierrossa hormoneja (lugesteron), ja niistä konsultoitiin joka kierron jälkeen gyneä niin hän ehti varalta mulle ajan jo ar-ultraankin kun oli niin happy että tärppäs eikä tarvis lähteä enää uuteen hormonikiertoon. Nyt mietin että ainoa ilo ultrasta on, että voi tarkistaa että kaikki vuoto on tullut varmasti pois ettei tulisi mitään tulehduksia. huokaus.
Mutta välillä vuoto taas loppui ja 5+0 aamulla tein tosi tumman raskaustestin, mutta illalla taas vähän tihuutti verta, joka taas loppui... ja jatkui pienellä tuhrulla 5+1 ja 5+2 (joka on nyt...).
Neuvolasta ei pääse hcg verikokeisiin näin aikasin eivätkä muutenkaa tee mitään. Pitää vaan seurata tilannetta. Ja ymmärrän sen kyllä. Olisivat varanneet jo neuvolan mutta sanoin palaavani asiaan kun tulen lomalta kotiin! :)
Eniten huolettaa se, että lähdemme ensiviikolla ulkomaille viikoksi, että jos raskaus ei jatku normaalisti mutta kohtu ei tyhjene - ettei tule mitään kohtutulehduksia tms. :/ Muuten toivon tottakai että tämä kaikki on harmitonta ja kaikki jatkuisi hyvin. mutta ehkäpä ensvkon ar-ultrassa selviää jotakin... toivottavasti ei tuo lisää huolta! Pitäkää peukkuja!
Terveisin,
Mea
Viime viikolla kuukautisten piti alkaa ja luulinkin näin kun mulle normaali tuhruttelu alkoi jo kp26 kuten aiemmassa postauksessa kerroin.... :/ tuhrua tuhrua, pyyhkiessä vähän punaistakin...
Kun menkkoja ei tuhrusta huolimatta alkanut kuulumaan ja mikään ruoka ei maistunut,
tein raskaustestin dpo15 ja sain haalean plussan!
Pienoinen shokki se oli, ja olen pelännyt koko ajan että kyseessä on keskenmeno tai tuulimuna kun tuhruttelee. Olin myös huolissani kun oireet eivät olleet samat kuin esikossa; eli ei jumalatonta kipua 24/7 viikon ajan :D...
Laskeskelin että testin tehdessä oli menossa 4+2.
Oireina oli ruokahaluttomuus, maha sekavuus ja päänsäryt.
Vuoto loppui 4+4 kokonaan ja huokaisin helpotuksesta ja aloin jo iloitsemaan ajatuksesta, että ehkä tämä tästä, ja että ehkei jokainen raskaus minullakaan alkaisi kivuilla ja draamalla. Mietin että miten jouluna raskauden voisi paljastaa perheelle, ja pitäisikö esikoiselle ostaa joululahjaksi joku "isosisko"-kirja...
4+6 aamulla huomasin että on tosi energinen olo, ja ruoka maistui hyvin... heti alkoi epäilyttämään vaikka yritin vakuutella itselleni että ei se välttämättä tarkoita mitään.
Raskausteti näytti raskaana 2-3
Iltapäivällä alkoi kirkas verinen vuoto pyyhittäessä. Menkka oireita ei vielä ollut mutta mieli meni matalaksi heti, pientä nipistelyä tuntui alavatsalla. Olisi tehnyt mieti istua vaan vessassa koko päivä seuraamassa veren määrää....
Koska käytin kierrossa hormoneja (lugesteron), ja niistä konsultoitiin joka kierron jälkeen gyneä niin hän ehti varalta mulle ajan jo ar-ultraankin kun oli niin happy että tärppäs eikä tarvis lähteä enää uuteen hormonikiertoon. Nyt mietin että ainoa ilo ultrasta on, että voi tarkistaa että kaikki vuoto on tullut varmasti pois ettei tulisi mitään tulehduksia. huokaus.
Mutta välillä vuoto taas loppui ja 5+0 aamulla tein tosi tumman raskaustestin, mutta illalla taas vähän tihuutti verta, joka taas loppui... ja jatkui pienellä tuhrulla 5+1 ja 5+2 (joka on nyt...).
Neuvolasta ei pääse hcg verikokeisiin näin aikasin eivätkä muutenkaa tee mitään. Pitää vaan seurata tilannetta. Ja ymmärrän sen kyllä. Olisivat varanneet jo neuvolan mutta sanoin palaavani asiaan kun tulen lomalta kotiin! :)
Eniten huolettaa se, että lähdemme ensiviikolla ulkomaille viikoksi, että jos raskaus ei jatku normaalisti mutta kohtu ei tyhjene - ettei tule mitään kohtutulehduksia tms. :/ Muuten toivon tottakai että tämä kaikki on harmitonta ja kaikki jatkuisi hyvin. mutta ehkäpä ensvkon ar-ultrassa selviää jotakin... toivottavasti ei tuo lisää huolta! Pitäkää peukkuja!
Terveisin,
Mea
maanantai 23. lokakuuta 2017
Lugesteronin käyttö
Mulla oli jo esikon kohdalla ongelmia tuhruttelun kanssa, se jatkui kierrosta toiseen, jolloin lopulta sain lugesteronin apuun, 200mg x 1pvssä, ja kolmennaesta lugesteron kierrosta tärppäsi. (lugesteronia yleisestikin käytetään max 3 kierrosta ja sitten tauko).
Tälläkin kertaa ongelma oli sama - ja se alkoi melko pian kun kuukautiset taas alkoivat esikon jälkeen. Tuhruttelu alkoi jo aika aikaisin kierrossa, ovisksesta n. viikko, ja tuhrutteli 4-5pv ja sitten alkoi menkat :/ Joten taas... sain lugesteronin avukseni, ja samalla annostuksella, 200mg kerran päivässä alapäähän - ja laitoin sen aina iltaisin. Käytössä tämä kp 17-29.
Oireita ei kummemmin tullut, pientä turvotusta mahaan ja rintoihin mutta ei onneksi pahempaa! :)
Nyt lugesteronia ollut kahdessa kierrossa, nyt menossa toinen kierto.
Ensimmäisessä luge kierrossa ei tullut tuhrutusta mutta menkat alkoi tikitilleen kp 30 kun edellisenä iltana laitettu viimeinen lugesteron.
Tässä toisessa kierrossa tuhruttelu alkoi jo kp 26.... Ei muutakuin heti soittoaika gynelle. -> Siitä ja kierron loppuosiosta myöhemmin. :)
Terkuin, Mea
Tälläkin kertaa ongelma oli sama - ja se alkoi melko pian kun kuukautiset taas alkoivat esikon jälkeen. Tuhruttelu alkoi jo aika aikaisin kierrossa, ovisksesta n. viikko, ja tuhrutteli 4-5pv ja sitten alkoi menkat :/ Joten taas... sain lugesteronin avukseni, ja samalla annostuksella, 200mg kerran päivässä alapäähän - ja laitoin sen aina iltaisin. Käytössä tämä kp 17-29.
Oireita ei kummemmin tullut, pientä turvotusta mahaan ja rintoihin mutta ei onneksi pahempaa! :)
Nyt lugesteronia ollut kahdessa kierrossa, nyt menossa toinen kierto.
Ensimmäisessä luge kierrossa ei tullut tuhrutusta mutta menkat alkoi tikitilleen kp 30 kun edellisenä iltana laitettu viimeinen lugesteron.
Tässä toisessa kierrossa tuhruttelu alkoi jo kp 26.... Ei muutakuin heti soittoaika gynelle. -> Siitä ja kierron loppuosiosta myöhemmin. :)
Terkuin, Mea
lauantai 21. lokakuuta 2017
Munuaiskontrolli ja "lapsilupa"
Keväällä tehtiin tosiaan lääke vaihdos ja alkusyksystä oli kontrolli, ettei mitään dramaattisia käänteitä pääsisi yhtäkkiä tapahtumaan.
Kontrolli kyllä jännitti kovasti, tottakai pelkäsin että arvot ovat menneet tosi huonoksi ja "lupa" evätään, tai tulee jotain ongelmia.
Onneksi pelko oli turhaa.
Arvot olivat edelleen ok, ei suuria heittoja.
Ainoa huomautus tuli kolesterolista. Muistutettiin ruokavaliosta ja liikunnasta! :)
Lääkärinäkin oli poikkeuksellisesti aivan super ihana naishenkilö, joka oli tosi kannustava ja empaattinen, pyysi soittamaan heti jos/kun tärppää! En muista milloin viimeksi olisi jäänyt kontrollista näin hyvä mieli. Ihan liitelin kotiin! :)
Terkuin Mea
Kontrolli kyllä jännitti kovasti, tottakai pelkäsin että arvot ovat menneet tosi huonoksi ja "lupa" evätään, tai tulee jotain ongelmia.
Onneksi pelko oli turhaa.
Arvot olivat edelleen ok, ei suuria heittoja.
Ainoa huomautus tuli kolesterolista. Muistutettiin ruokavaliosta ja liikunnasta! :)
Lääkärinäkin oli poikkeuksellisesti aivan super ihana naishenkilö, joka oli tosi kannustava ja empaattinen, pyysi soittamaan heti jos/kun tärppää! En muista milloin viimeksi olisi jäänyt kontrollista näin hyvä mieli. Ihan liitelin kotiin! :)
Terkuin Mea
perjantai 20. lokakuuta 2017
Albetol oireita...?
Kun albetolia oli viikko takana, niin nämä oireet koin itse että olisivat johtuneet lääkevaihdosta:
päänahanpistelyä (tuntuu kuin olisi puutunut)...
jalkojen heikkoutta
Verenpaineet on olleet:
Ennen albetolia verenpaineeni yleensä ovat olleet luokkaa 116/65 - 120/70, välillä dippas niinkin alas kuin 95/65 (mulle tosi alhainen!)... Nämä siis atacand lääkityksen kanssa.
Ilman lääkityksiä paineet on olleet "alkaen" 130/80 ->
kaduttaako? No ei. oireet olleet tosi vähäisiä verrattaen vuosien takaiseeen.
--
Koko kesänä ei tullut kummempia oireita ja vähäisetkin häipyivät. Välillä tuli päiviä että verenpaineet nousi korkealla mutta vastaavasti välillä oli tosi alhaisetkin :)
Olin enemmän kuin super happy ettei tullut kuukausien pahoinvointia vaan kaikki sujui hyvin!
- Mea
päänahanpistelyä (tuntuu kuin olisi puutunut)...
jalkojen heikkoutta
Verenpaineet on olleet:
Ennen albetolia verenpaineeni yleensä ovat olleet luokkaa 116/65 - 120/70, välillä dippas niinkin alas kuin 95/65 (mulle tosi alhainen!)... Nämä siis atacand lääkityksen kanssa.
Ilman lääkityksiä paineet on olleet "alkaen" 130/80 ->
kaduttaako? No ei. oireet olleet tosi vähäisiä verrattaen vuosien takaiseeen.
--
Koko kesänä ei tullut kummempia oireita ja vähäisetkin häipyivät. Välillä tuli päiviä että verenpaineet nousi korkealla mutta vastaavasti välillä oli tosi alhaisetkin :)
Olin enemmän kuin super happy ettei tullut kuukausien pahoinvointia vaan kaikki sujui hyvin!
- Mea
torstai 19. lokakuuta 2017
Vol 2?
Tämä teksti kirjoitettu jo kesän alussa 2017, ja piti julkaista mutta se unohtui ja jäi muhimaan, NYT lokakuussa 2017 haluan sen julkaista, lähinnä itselleni, että nämä ajatukset jäävät talteen ja voin niitä fiilistellä!
--
Hellou!
Nyt tänne alkaa taas ilmestymään tekstiä, lähinnä haluan itselleni taas tuumailu paikan - oireiden kirjailu sivuston, kävi miten kävi. :)
Meillä esikko on siis jo loppuvuodesta 3v ja täällä on jo hyvän aikaa mietitty että jääkö tämä meidän neiti M ainokaiseksi vai ei...
Aikanaan munuaispolilta sanoivat että yhden lapsen vielä kestää, mutta toista ei. Sillä ajatuksella lähdin ensimmäiseen raskauteen.. Mutta synnytyksen jälkeen nkl:n sisätautilääkäri taas väläytteli heti että "tuleeko toinen heti perään?" kun mietti lääkkeiden muutoksia.... siitä sitten sikisi ajatus, että voitaisko me saada sisarus meidän pienokaiselle...
Tätä on puntaroitu jokaisella lääkärikäynnillä ja mietitty, ja toki odotettu että munuaisarvot laskisi suotuisalle tasolle - alunperin pidin neidin 2veetä takarajana että jos arvot ei ole laskenut odotetusti niin haaveet kuopataan mutta 2v kohdilla näytti jo tosi hyvältä niin päätin hiissata takarajaa vielä puolivuotta....
...ja NYT ne vihdoin tänäkeväänä olivat laskeneet kohtuulliselle tasolle, ja lääkäri sanoi taas jankuttamiseeni, että nyt voitaisiin kokeilla lääkkeidein vaihdosta jos siltä tuntuu?
Apua. Oikeastikko? Tuntuuko musta siltä? Yhtäkkiä olo olikin epävarma. Ja mieleen palasi kaikki vanhat jutut; lääkkeestä tuli järkyttävät päänsäryt, ja huonoa oloa kesti puolisen vuotta, puoli vuotta!!! ja ne kiinnittymiskivut kun raskautu - viikon sairasloma.. leikkaus alkuraskaudessa, kaikki riskit, kohonneet verenpaineet, jatkuvasti pissat plussalla ja ja... ennenaikainen synnytys, sektio, kaikki se sairaala aika...
Kaikki negatiiviset asiat täytti mielen ja tuntui että ajauduin päiväkausiksi järkyttävien pelkojen valtaan enkä nähnyt mitenkään mahdollisena että toista lasta voisi, kannattaisi haluta saada...
Juttelin monien ystävien kanssa, MONIEN! haastattelin sisaruksiani, meditoin ja nostelin enkelikortteja, luin artikkeleita yhden lapsen perheistä yms. tuntui että katosin päiväkausiksi sumuun miettimään asiaa... ja edelleen ajatukset ovat vaihdelleet laidasta laitaan, vaikka vauvakuume alkoikin nostamaan päätään melko nopeasti.
Ennen ihmettelin miksi monet haluavat lapset pienellä ikäerolla... enää en ihmettele. Huomasin että päätöksen tekoa vaikeutti myös se, kun tuntui että "oman" elämän oli alkanut saamaan takaisin... ei enää tuttipulloja, ei päivävaippoja, ei pulautteluja, yövalvomisia juurikaan, kynttilät sai olla esillä, johdot saa roikkua yms sisustus alkoi taas kiinnostamaan, lapsen kanssa voi käydä jo keskustelua... elämä alkoi helpottamaan kun lapsi on kasvanut niin sekin mietitytti, olen/olemme mukavuuden haluisia niin kyllähän se laittoi miettimään että haluaako sitä rakasta "sekasortoa" taas.. ;) vaikka edelleen, päätti mitä tahansa, söi mitä lääkkeitä tahansa, ikinä ei voi tietää siunataanko toisella lapsella enää...
Otin kyllä lääkevaihtoreseptin mukaani mutta himmailin sen kanssa viikon. Lopulta päätin että haen lääkkeen. Sillä eihän se yksistään takaa yhtään mitään! Jos lääkkeen vaihto ei suju (arvot pomppaa tähtitieteelliseksi tms) niin sittenhän ajatus joudutaan kuoppaamaan kuitenkin, ja jos kaikki menee hyvin, ei mikään takaa että toista lasta saa.... että mitä mä nyt hikoilen etukäteen näin helvetisti, katotaan mitä käy :)
Lääkkeinä oli ollut siis on atacand + simvastatin ja ne vaihtuvat Albetoliin, - aivan kuten ekallakin kierroksella vuosia sitten.
Seuraavaksi kirjottelen kesän lääketuntemukset! :)
Terkuin Mea
--
Hellou!
Nyt tänne alkaa taas ilmestymään tekstiä, lähinnä haluan itselleni taas tuumailu paikan - oireiden kirjailu sivuston, kävi miten kävi. :)
Meillä esikko on siis jo loppuvuodesta 3v ja täällä on jo hyvän aikaa mietitty että jääkö tämä meidän neiti M ainokaiseksi vai ei...
Aikanaan munuaispolilta sanoivat että yhden lapsen vielä kestää, mutta toista ei. Sillä ajatuksella lähdin ensimmäiseen raskauteen.. Mutta synnytyksen jälkeen nkl:n sisätautilääkäri taas väläytteli heti että "tuleeko toinen heti perään?" kun mietti lääkkeiden muutoksia.... siitä sitten sikisi ajatus, että voitaisko me saada sisarus meidän pienokaiselle...
Tätä on puntaroitu jokaisella lääkärikäynnillä ja mietitty, ja toki odotettu että munuaisarvot laskisi suotuisalle tasolle - alunperin pidin neidin 2veetä takarajana että jos arvot ei ole laskenut odotetusti niin haaveet kuopataan mutta 2v kohdilla näytti jo tosi hyvältä niin päätin hiissata takarajaa vielä puolivuotta....
...ja NYT ne vihdoin tänäkeväänä olivat laskeneet kohtuulliselle tasolle, ja lääkäri sanoi taas jankuttamiseeni, että nyt voitaisiin kokeilla lääkkeidein vaihdosta jos siltä tuntuu?
Apua. Oikeastikko? Tuntuuko musta siltä? Yhtäkkiä olo olikin epävarma. Ja mieleen palasi kaikki vanhat jutut; lääkkeestä tuli järkyttävät päänsäryt, ja huonoa oloa kesti puolisen vuotta, puoli vuotta!!! ja ne kiinnittymiskivut kun raskautu - viikon sairasloma.. leikkaus alkuraskaudessa, kaikki riskit, kohonneet verenpaineet, jatkuvasti pissat plussalla ja ja... ennenaikainen synnytys, sektio, kaikki se sairaala aika...
Kaikki negatiiviset asiat täytti mielen ja tuntui että ajauduin päiväkausiksi järkyttävien pelkojen valtaan enkä nähnyt mitenkään mahdollisena että toista lasta voisi, kannattaisi haluta saada...
Juttelin monien ystävien kanssa, MONIEN! haastattelin sisaruksiani, meditoin ja nostelin enkelikortteja, luin artikkeleita yhden lapsen perheistä yms. tuntui että katosin päiväkausiksi sumuun miettimään asiaa... ja edelleen ajatukset ovat vaihdelleet laidasta laitaan, vaikka vauvakuume alkoikin nostamaan päätään melko nopeasti.
Ennen ihmettelin miksi monet haluavat lapset pienellä ikäerolla... enää en ihmettele. Huomasin että päätöksen tekoa vaikeutti myös se, kun tuntui että "oman" elämän oli alkanut saamaan takaisin... ei enää tuttipulloja, ei päivävaippoja, ei pulautteluja, yövalvomisia juurikaan, kynttilät sai olla esillä, johdot saa roikkua yms sisustus alkoi taas kiinnostamaan, lapsen kanssa voi käydä jo keskustelua... elämä alkoi helpottamaan kun lapsi on kasvanut niin sekin mietitytti, olen/olemme mukavuuden haluisia niin kyllähän se laittoi miettimään että haluaako sitä rakasta "sekasortoa" taas.. ;) vaikka edelleen, päätti mitä tahansa, söi mitä lääkkeitä tahansa, ikinä ei voi tietää siunataanko toisella lapsella enää...
Otin kyllä lääkevaihtoreseptin mukaani mutta himmailin sen kanssa viikon. Lopulta päätin että haen lääkkeen. Sillä eihän se yksistään takaa yhtään mitään! Jos lääkkeen vaihto ei suju (arvot pomppaa tähtitieteelliseksi tms) niin sittenhän ajatus joudutaan kuoppaamaan kuitenkin, ja jos kaikki menee hyvin, ei mikään takaa että toista lasta saa.... että mitä mä nyt hikoilen etukäteen näin helvetisti, katotaan mitä käy :)
Lääkkeinä oli ollut siis on atacand + simvastatin ja ne vaihtuvat Albetoliin, - aivan kuten ekallakin kierroksella vuosia sitten.
Seuraavaksi kirjottelen kesän lääketuntemukset! :)
Terkuin Mea
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)