Ar-ultra, 6+1

Tänään oli ar-ultra, ja tuomio oli että "ei näytä hyvältä" - vaikuttaa tuulimunalta.
Tyhjä, ja viikkoihin nähden liian pieni, pussukka siellä vain oli, ei muuta.
Verikokeen tulokset tulevat huomenna.

Lääkäri oli toiveikas että "luonto hoitaa" - kun pussukka mikä siellä näkyi oli niin pieni että tyhjentymistä ei tarvita edes paljon ja kun tiputtelee muutenkin kokoajan että kyllä se muuttuisi pian vuodoksi. Tämä toki olisi suotavaa ettei joutuisi lääkkeelliseen tyhjentymiseen/kaavintaan :/

Toki netti on täynnä tarinoita että 6+ näyttänyt tuulimunalta ja ties miltä, ja parin viikon päästä siellä onkin sikiö. Ja tiedänhän esikoisestani että ihmeitä tapahtuu <3
mutta jotenkin epäilin tätä alusta asti vuotojen takia ja olo ei ole ollut kovinkaan toiveikas - Olen nähnyt myös unia voimakkaasta verenvuodosta ja kuolleesta sikiöstä, että oma alitajunta selvästi on epäröinyt alusta asti ja pelännyt. Eli tavallaan en tuloksesta ollut yllättynyt ollenkaan - mutta musertavaa se silti oli, ja olo on täysin musertunut mutta tavallaan ymmärtäväinen kun tuntui että tiesin jo.

Nyt vain odotellaan. Tällä viikolla lähdetään etelään lomalle. Siteitä, tamponeja ja särkylääkkeitä varulta mukaan, muuten tarkoituksena vain köllötellä 5tähden resortissa altaissa/rannalla ja nauttia. Ei mitään ylimääräistä, vain lepoa ja aurinkoenergiaa, ja tilaa surra. <3


Terkuin
Mea

positiivinen raskaustesti ja tuhruttelu - lopulta verenvuoto-

Olin pohtinut blogin jatkamista jo pitkään, mutta  asia konkretisoitui viime viikolla plussattuani - olen ollut tosi tyytyväinen että pidin blogia esikoisen kohdalla - niin iloissa kuin suruissakin. Talteen jäi päivämäärät, tunnelmat, lääkärikäynnit... kaikki. Tarkoituksena on vanhat kirjoitukset kaikki säilyttääkin että esikoinen voi ne sitten joskus aikuisena lukea halutessaan... Niin sitten pohdin että kävi miten kävi toista yrittäessä, haluan pitää itselleni päiväkirjaa näistäkin hetkistä....

Viime viikolla kuukautisten piti alkaa ja luulinkin näin kun mulle normaali tuhruttelu alkoi jo kp26 kuten aiemmassa postauksessa kerroin.... :/ tuhrua tuhrua, pyyhkiessä vähän punaistakin...
Kun menkkoja ei tuhrusta huolimatta alkanut  kuulumaan ja mikään ruoka ei maistunut,
tein raskaustestin dpo15 ja sain haalean plussan!

Pienoinen shokki se oli, ja olen pelännyt koko ajan että kyseessä on keskenmeno tai tuulimuna kun tuhruttelee. Olin myös huolissani kun oireet eivät olleet samat kuin esikossa; eli ei jumalatonta kipua 24/7 viikon ajan :D...
Laskeskelin että testin tehdessä oli menossa 4+2.
Oireina oli ruokahaluttomuus, maha sekavuus ja päänsäryt.

Vuoto loppui 4+4 kokonaan ja huokaisin helpotuksesta ja aloin jo iloitsemaan ajatuksesta, että ehkä tämä tästä, ja että ehkei jokainen raskaus minullakaan alkaisi kivuilla ja draamalla. Mietin että miten jouluna raskauden voisi paljastaa perheelle, ja pitäisikö esikoiselle ostaa joululahjaksi joku "isosisko"-kirja...

4+6 aamulla huomasin että on tosi energinen olo, ja ruoka maistui hyvin... heti alkoi epäilyttämään vaikka yritin vakuutella itselleni että ei se välttämättä tarkoita mitään.
Raskausteti näytti raskaana 2-3
Iltapäivällä alkoi kirkas verinen vuoto pyyhittäessä.  Menkka oireita ei vielä ollut mutta mieli meni matalaksi heti, pientä nipistelyä tuntui alavatsalla. Olisi tehnyt mieti istua vaan vessassa koko päivä seuraamassa veren määrää....

Koska käytin kierrossa hormoneja (lugesteron), ja niistä konsultoitiin joka kierron jälkeen gyneä niin hän ehti varalta mulle ajan jo ar-ultraankin kun oli niin happy että tärppäs eikä tarvis lähteä enää uuteen hormonikiertoon. Nyt mietin että ainoa ilo ultrasta on, että voi tarkistaa että kaikki vuoto on tullut varmasti pois ettei tulisi mitään tulehduksia. huokaus.

Mutta välillä vuoto taas loppui  ja 5+0 aamulla tein tosi tumman raskaustestin, mutta illalla taas vähän tihuutti verta, joka taas loppui... ja jatkui pienellä tuhrulla 5+1 ja 5+2 (joka on nyt...).

Neuvolasta ei pääse hcg verikokeisiin näin aikasin eivätkä muutenkaa tee mitään. Pitää vaan seurata tilannetta. Ja ymmärrän sen kyllä. Olisivat varanneet jo neuvolan mutta sanoin palaavani asiaan kun tulen lomalta kotiin! :)

Eniten huolettaa se, että lähdemme ensiviikolla ulkomaille viikoksi, että jos raskaus ei jatku normaalisti mutta kohtu ei tyhjene - ettei tule mitään kohtutulehduksia tms. :/ Muuten toivon tottakai että tämä kaikki on harmitonta ja kaikki jatkuisi hyvin. mutta ehkäpä ensvkon ar-ultrassa selviää jotakin... toivottavasti ei tuo lisää huolta! Pitäkää peukkuja!

Terveisin,
Mea

Lugesteronin käyttö

Mulla oli jo esikon kohdalla ongelmia tuhruttelun kanssa, se jatkui kierrosta toiseen, jolloin lopulta sain lugesteronin apuun,  200mg x 1pvssä, ja kolmennaesta lugesteron kierrosta tärppäsi. (lugesteronia yleisestikin käytetään max 3 kierrosta ja sitten tauko).

Tälläkin kertaa ongelma oli sama - ja se alkoi melko pian kun kuukautiset taas alkoivat esikon jälkeen. Tuhruttelu alkoi jo aika aikaisin kierrossa, ovisksesta n. viikko, ja  tuhrutteli 4-5pv ja sitten alkoi menkat :/ Joten taas... sain lugesteronin avukseni, ja samalla annostuksella, 200mg kerran päivässä alapäähän - ja laitoin sen aina iltaisin. Käytössä tämä kp 17-29.

Oireita ei kummemmin tullut, pientä turvotusta mahaan ja rintoihin mutta ei onneksi pahempaa! :)

Nyt lugesteronia ollut kahdessa kierrossa, nyt menossa toinen kierto.

Ensimmäisessä luge kierrossa ei tullut tuhrutusta mutta menkat alkoi tikitilleen kp 30 kun edellisenä iltana laitettu viimeinen lugesteron.

Tässä toisessa kierrossa tuhruttelu alkoi jo kp 26....   Ei muutakuin heti soittoaika gynelle. -> Siitä ja kierron loppuosiosta myöhemmin. :)


Terkuin, Mea

Munuaiskontrolli ja "lapsilupa"

Keväällä tehtiin tosiaan lääke vaihdos ja alkusyksystä oli kontrolli, ettei mitään dramaattisia käänteitä pääsisi yhtäkkiä tapahtumaan.
Kontrolli kyllä jännitti kovasti, tottakai pelkäsin että arvot ovat menneet tosi huonoksi ja "lupa" evätään, tai tulee jotain ongelmia.

Onneksi pelko oli turhaa.
Arvot olivat edelleen ok, ei suuria heittoja.
Ainoa huomautus tuli kolesterolista. Muistutettiin ruokavaliosta ja liikunnasta! :)
Lääkärinäkin oli poikkeuksellisesti aivan super ihana naishenkilö, joka oli tosi kannustava ja empaattinen, pyysi soittamaan heti jos/kun tärppää! En muista milloin viimeksi olisi jäänyt kontrollista näin hyvä mieli. Ihan liitelin kotiin! :)

Terkuin Mea

Albetol oireita...?

Kun albetolia oli viikko takana, niin nämä oireet koin itse että olisivat johtuneet lääkevaihdosta:


päänahanpistelyä (tuntuu kuin olisi puutunut)...
jalkojen heikkoutta



Verenpaineet on olleet:

Ennen albetolia verenpaineeni yleensä ovat olleet luokkaa 116/65 - 120/70, välillä dippas niinkin alas kuin 95/65 (mulle tosi alhainen!)... Nämä siis atacand lääkityksen kanssa.
Ilman lääkityksiä paineet on olleet "alkaen" 130/80 ->


kaduttaako? No ei. oireet olleet tosi vähäisiä verrattaen vuosien takaiseeen.

--

Koko kesänä ei tullut kummempia oireita ja vähäisetkin häipyivät. Välillä tuli päiviä että verenpaineet nousi korkealla mutta vastaavasti välillä oli tosi alhaisetkin :)
Olin enemmän kuin super happy ettei tullut kuukausien pahoinvointia vaan kaikki sujui hyvin!





- Mea

Vol 2?

Tämä teksti kirjoitettu jo kesän alussa 2017, ja piti julkaista mutta se unohtui ja jäi muhimaan, NYT lokakuussa 2017 haluan sen julkaista, lähinnä itselleni, että nämä ajatukset jäävät talteen ja voin niitä fiilistellä!

--

Hellou!

Nyt tänne alkaa taas ilmestymään tekstiä, lähinnä haluan itselleni taas tuumailu paikan - oireiden kirjailu sivuston, kävi miten kävi. :)

Meillä esikko on siis jo loppuvuodesta 3v ja täällä on jo hyvän aikaa mietitty että jääkö tämä meidän neiti M ainokaiseksi vai ei...
Aikanaan munuaispolilta sanoivat että yhden lapsen vielä kestää, mutta toista ei. Sillä ajatuksella lähdin ensimmäiseen raskauteen.. Mutta synnytyksen jälkeen nkl:n sisätautilääkäri taas väläytteli heti että "tuleeko toinen heti perään?" kun mietti lääkkeiden muutoksia.... siitä sitten sikisi ajatus, että voitaisko me saada sisarus meidän pienokaiselle...

Tätä on puntaroitu jokaisella lääkärikäynnillä ja mietitty, ja toki odotettu että munuaisarvot laskisi suotuisalle tasolle - alunperin pidin neidin 2veetä takarajana että jos arvot ei ole laskenut odotetusti niin haaveet kuopataan mutta 2v kohdilla näytti jo tosi hyvältä niin päätin hiissata takarajaa vielä puolivuotta....

...ja NYT ne vihdoin tänäkeväänä olivat laskeneet kohtuulliselle tasolle, ja lääkäri sanoi taas jankuttamiseeni, että nyt voitaisiin kokeilla lääkkeidein vaihdosta jos siltä tuntuu?

Apua. Oikeastikko? Tuntuuko musta siltä? Yhtäkkiä olo olikin epävarma. Ja mieleen palasi kaikki vanhat jutut; lääkkeestä tuli järkyttävät päänsäryt, ja huonoa oloa kesti puolisen vuotta, puoli vuotta!!! ja ne kiinnittymiskivut kun raskautu - viikon sairasloma.. leikkaus alkuraskaudessa, kaikki riskit, kohonneet verenpaineet, jatkuvasti pissat plussalla ja ja... ennenaikainen synnytys, sektio, kaikki se sairaala aika...
Kaikki negatiiviset asiat täytti mielen ja tuntui että ajauduin päiväkausiksi järkyttävien pelkojen valtaan enkä nähnyt mitenkään mahdollisena että toista lasta voisi, kannattaisi haluta saada...
Juttelin monien ystävien kanssa, MONIEN! haastattelin sisaruksiani, meditoin ja nostelin enkelikortteja, luin artikkeleita yhden lapsen perheistä yms. tuntui että katosin päiväkausiksi sumuun miettimään asiaa... ja edelleen ajatukset ovat vaihdelleet laidasta laitaan, vaikka vauvakuume alkoikin nostamaan päätään melko nopeasti.

Ennen ihmettelin miksi monet haluavat lapset pienellä ikäerolla... enää en ihmettele. Huomasin että päätöksen tekoa vaikeutti myös se, kun tuntui että "oman" elämän oli alkanut saamaan takaisin... ei enää tuttipulloja, ei päivävaippoja, ei pulautteluja, yövalvomisia juurikaan, kynttilät sai olla esillä, johdot saa roikkua yms sisustus alkoi taas kiinnostamaan, lapsen kanssa voi käydä jo keskustelua... elämä alkoi helpottamaan kun lapsi on kasvanut niin sekin mietitytti, olen/olemme mukavuuden haluisia niin kyllähän se laittoi miettimään että haluaako sitä rakasta "sekasortoa" taas.. ;) vaikka edelleen, päätti mitä tahansa, söi mitä lääkkeitä tahansa, ikinä ei voi tietää siunataanko toisella lapsella enää...

Otin kyllä lääkevaihtoreseptin mukaani mutta himmailin sen kanssa viikon. Lopulta päätin että haen lääkkeen. Sillä eihän se yksistään takaa yhtään mitään! Jos lääkkeen vaihto ei suju (arvot pomppaa tähtitieteelliseksi tms) niin sittenhän ajatus joudutaan kuoppaamaan kuitenkin, ja jos kaikki menee hyvin, ei mikään takaa että toista lasta saa.... että mitä mä nyt hikoilen etukäteen näin helvetisti, katotaan mitä käy :)

Lääkkeinä oli ollut siis on atacand + simvastatin ja ne vaihtuvat Albetoliin, - aivan kuten ekallakin kierroksella vuosia sitten.


Seuraavaksi kirjottelen kesän lääketuntemukset! :)

Terkuin Mea