Vauva 1kk. Mitä bebelle kuuluu?

Poitsu on 1kk vanha <3

Hän syö HYVIN, kasvaa hyvin ja voi hyvin. Vaatekoko alkaa vaihtumaan pikkuhiljaa 50 -> 56 kokoon, eli alkaa kasvamaan! :)

Helteet hieman stressaa selvästi - hiestä märkänä saa raasu olla välillä mutta vaippasillaan ollaan paljon tai ihan lyhkäsissä vaatteissa ja viilennellään ahkerasti, juodaan ahkerasti, niin hyvin on pärjätty.

Masu kipuja tuntuu välillä olevan, ilmaa kiertää.... on tehty vauvahierontaa, hytkytelty ja kaikkea - toisinaan auttaa, toisinaan ei. Nyt seuraillaan että olisiko syytä vaihtaa korviketta vai onko vain suoliston kypsymättömyyttä ylipäätään.

Syömään herätään n n 2h-3h välein, välillä tiheämmin.

Silmiä pidetään entistä enemmän auki ja tutkaillaan maailmaa. Välillä on jo pitkiäkin seurustelupätkiä, eikä uni aina maistu heti ruoan jälkeen.
Ihan super tummat silmät on alkaneet vaaleta ja ovat nyt syvän tumman siniset, ihanat ja kauniit, niin viisaat silmät.

Sylissä viihtyy hyvin.

Ekat hymytkin on väläytetty ja voi että osaa olla hurmaava <3


Nimijuhlat juhlitaan tulevana viikonloppuna. Jännää!


t. Mea

Antibiootit loppu ja sektiohaavan hoito jatkuu.

Antibioottikuuri on vihdoin ohi, jee! mutta tottahan toki vahvoista maitohapoista huolimatta sain jäätävän antibioottiripulin ja nyt on maha tuhannen sekaisin ja maha kipuja.

No. ei auta kuin hoidella ruokavaliolla ja toivoa parasta.

Haava on edelleen auki. vuotaa verta ja kudosnestettä mutta haava on tummentunut, eli ei niin kirkuvan punainen enää, ehkä se siitä. Vaihdan haavalappua 1-2pvn välein ja suihkuttelen haavaa. Saapa nähdä monta viikkoa, kuukautta.. menee ennenkuin haava on kunnolla parantunut :(

Muuten sektiohaava on ok, muilta osin. Kipuilee hieman välillä mutta ulkoisesti kunnossa eikä näy tulehduksen merkkejä tms. :) Toivottavasti alkaisi pian helpottamaan haavan kanssa myös, alkaisi riittämään nämä takaiskut jo! :)

t. Mea

Siis etkö imetä?

En.
En imetä.

Tätä ei moni ymmärrä. Miksi ymmärtäisikään? Äidinmaitohan on maailman parasta ja ainoa oikea ruoka vauvalle. Näin kaikki tuntuu ajattelevan.

Alkuperäinen ajatus oli imettää. "tottakai". Raskaus meni sairaudesta huolimatta ihan hyvin, joten ajattelin että tilanne olisi tällä kertaa eri, olisin terveempi kun vauva syntyy, voisin synnyttää normaalisti, voisin imettää, saisin "normaalin" kokemuksen kaikesta...
Mutta. Noh. Synnytyksestä lukeneet tietää ettei näin käynyt lopulta kuitenkaan. Arvot lähti rajuun nousuun ja munuaisten toiminta alkoi hiipumaan kesken synnytyksen, joten kaikki alkoi mennä päin persettä..  Kun päätöks kiireellisestä sektiosta tuli ja tieto että munuaiset voi huonosti tein päätöksen etten aion imettää. Kyllä. Itse tein päätöksen.

Koska. Jos en voi synnyttää "loppuun asti" koska munuaiset ei kestä. On parempi että heti kun vauva syntynyt munuaisia aletaan hoitamaan kunnolla - raskauden ajaksi oli vaihdettu "pilipali lääkkeet" ja sairaus eteni hiljalleen siinä taustalla vaikka aika hyvin menikin, lääkkeitä ei voisi vaihtaa takaisin imetyksen aikana ja sairaus etenisi lisää... joten tein päätöksen että aletaan hoitamaan munuaisia heti, ja kunnolla, että saan ne kuntoon, ja mahdollisimman monta mahdollisimman tervettä vuotta lapsiemme kanssa.

Tätä ei moni ymmärrä. Ei edes lääkäri joka teki päätöksen sektiosta ?! Hän selitti miksi sektioon päädyttiin mutta ei ymmärtänyt miksi en imetä. Nojaa. Eipä se muille kuulu mutta jokaiselle se piti selittää ja katsotaan kauanko saan selittää.

Meidän lapsiluku on nyt tässä <3
Kunhan munuaiset toipuis mahdollisimman hyvin ja saadaan monta monta sairaala vapaata vuotta. Muuta en nyt toivo <3

t. Mea

Nkl päivystys sektiohaavan kanssa

2. neuvolasta soitin nkl päivystykseen sektiohaavastani koska se ei ollut ihan oikein parantunut, ja sain luvan tulla heti tai seuraavana aamuna sinne. Lähdin heti.

Päivystyksessä sain rannekkeet ranteeseen ja labrat melko heti.

Lääkäriin pääsin n 2h kuluttua saapumisestani.

Lääkäri kyseli tarkkaan kuulumisia ja tarkkaa tietoa jäkivuodosta (kerroin sen olevan edelleen runsasta niin aikoi tutkia sen samalla) ja sektiohaavasta. Sitten tutkimaan.

Lääkäri teki ensin sisätutkimuksen ja ultrasi. Ei nähnyt että olisi mitään jäänyt kohtuun mutta toki se riski on olemassa, eli jäkivuotoa pitää seurailla ja "tulehdus oireita"... toivottavasti kaikki ok.

Sitten lääkäri tutki sektiohaavan yleisesti ja sitten avonaisen kohdan.

Hän sanoi että "normaalisti" hän ei tekisi mitään sen suhteen mutta koska erite haisee... hän määrää viikon antibiootit, ja lisäksi haava käsiteltiin jollain bakteerintappaja aineella - sitten haavalappu päälle joka vaihdetaan 2vrkn välein.
Sanoi että seuraavat 10vrk näyttäis mihin suuntaan tämä alkaa menemään, eli let see!

Lääkäri oli super kiva ja mukana ollut kätilö myös - hän jutteli kaikkea muutakin - kyseli vauvasta ja miten kotona menee :) Siitä tuli kiva fiilis :)

Nyt vain toivotaan että toipuminen alkaisi kunnolla! :)

t. Mea

2. neuvola

Toka neuvola saatiin sentään omaan neuvolaan vaikkei omalle tädille...

Paino, pituus, päänympärys mitattiin - pituutta ei ollut paljoa vielä tullut lisää, mutta painoa todella hienosti. 3245g -> 3,7kg!

Sain vinkkejä vauvan tahtiseen pulloruokintaan, ja ihon hoitoon kun pientä punoitusta ja näppyä tullut poitsulle. Muuten kaikki ok!

Pyysin tätiä tsekkaamaan mun sektiohaavan nyt uudelleen, kun olin viikon sitä hoitanut ja edelleen "märkä" alue eritti verta. No... tsekkauksen jälkeen sain neuvon soittaa nkl:n päivystykseen ja lähteä lääkäriin - täti pelkäsi että sinne on tullut fisteli, ja ehkä alkava tulehdus.
Sektiohaavassa oli siis 2cm alue joka oli AUKI eikä vain märkä, se ei ollut kiinnittynyt ja eritti kudosnestettä ja verta - ja valitettavasti haisi :/
Päivystykseen soitto siis ja ilta siellä sitten.

Että semmosta kakkos neuvolassa.

t. Mea

Ensineuvola + sektio tikkien poisto

Pojan ensineuvola oli viikko syntymästä, ja täytyy rehellisesti sanoa että tuntui aika turhalta käynniltä. Ei siellä katsottu juuri muuta kuin paino, vähän pyöriteltiin. Ehkä se tuntui turhalta kun se oli just tehty nkl:llä ja heti perään neuvolaan. Kesäajan takia ei saatu edes tätiä meille vaan piti ajaa kauemmas neuvolaan kun omassa ei ollut yhtään ainutta aikaa edes...

Pojan pyörittelyn jälkeen, oli vuorossa tikkien + picon poisto. Se meni ok. Tikkejä oli vain 5, joten helppo juttu, mutta haavateipin poisto olikin sitten ihan toinen juttu - mulla oli siis pico laite ja haavateippi tikkien päällä. Teippi oli runtattu karvoihin kiinni niin ihanasti että sain sitten "vahauksen" samalla, eli sattu aika saatanasti...

Poisto meni muuten ok mutta haavassa oli pieni n 2cm alue joka oli kuulemma punainen ja "vähän märkä" eli piti hoitaa hyvin.

Esikoinen oli mukana neuvolassa kun sinne piti lähteä autolla, hän leikki kiltisti kokoajan neuvolan leluilla ja hetkeksi jäätiin neuvolan ulkopuolelle leikkimään kun oli uusi paikka ja uudet pihajututkin! :)

t. Mea

Hanat auki kotona.

Kun oltiin kotiuduttu, alkoi mieli ryöpsähtämään. Tuli voimakas baby blues ? vai vain hormoniryöpsähdys, väsymys kaikki vyöryi päälle kerralla.

En jaksanut muuta kuin itkeä. Tuntui että olen niin kipeä jokapaikasta kokoajan etten kestä, ja mielessä kummitteli pieleen mennyt synnytys, ne kivut ja kaikki... Tuntui ylitsepääsemättömältä että pitäisi kaiken kivun keskellä jaksaa jatkaa arkea, hoitaa kahta pientä lasta ja palata normaaliin.

Mies antoi itkeä, ja hän hoiti tunnollisesti lapsia.

Muutaman päivän päästä alkoi helpottaan.

Ystävä kävi hieromassa järkyttävän kipeän selän/ja hartiat auki, mies haki apteekista kipugeelejä ja antoi nukkua.

Selän jälkeen eniten harmaita hiuksia aiheutti suolisto. Leikkauksen ja ronkkimisen jälkeen maha oli järkyttävässä kunnossa - siihen sattui kun ei syönyt ja siihen sattui kun söi. Ei jaksanut syödä oikein mitään kun alkoi turvottaa ja tuli paha olo mutta jäi paha olo kun ei syönyt vatsaa täyteen... se väsytti ja itketti, energiat oli totaalisesti poissa.
Viikossa -15kg painoa pois.
Olo alkoi helpottamaan hieman kun alkoi jaksaa syödä kokonaisen leivän edes.

Mutta siis. Alku oli raskasta kotona. Ahdisti, väsytti ja oli kovat kivut.

Oli ihanaa olla kotona mutta haasteellista.

Esikoinen kohteli vauvaa hyvin, ymmärsi että se on pieni ja viaton MUTTA.... vanhemmat saatiin kiukuttelua, sotkua, huutoa senkin edestä, sekin veti ekalla viikolla jatkuvasti mielen matalaksi ja sai aikaa itkukohtauksia äidillekin kun ei vaan jaksanut mutta onneksi... siitäkin pahin huippu taittui supervauhtia.

Silti kenellekään ei oikein jaksanut eikä halunnut vastata viesteihin, kaikki hehkuttivat että "on varmaan ihanaa siellä tuhista vauvan kanssa" "nauti vauva arjesta, ihanaa, pesikää oikein kunnolla" kun itse oli ahdistunut, väsynyt, synnytys pyöri mielessä eikä jaksanut oikein mitään, varsinkaan mitään yltiöpositiivisuutta! :D  Esikoisen takia otettiin muutama tarkkaan valittu vieras vastaan melko pian kotiutumisesta mutta muuten ymmärrän kyllä enemmän kuin hyvin, että pitäisi synnyttäneen antaa rauhassa kotiutua ja olla, eikä kokoajan viestitellä ja tupata kylään! vähemmästäkin alkoi ahdistamaan!

mutta onneksi yksi ystävä on kokenut samaa - pystyin puhumaan suoraan ja kursailematta hänelle, ja onneksi meillä on hyvät perhekoutsit tässä asuinalueella niin laitoin tutulle koutsille heti viestin kun oloa jatkunut pari päivää niin sain jutella asiasta, sain ajatuksia, neuvoja ja vinkkejä, ihana tyyppi <3

Sekava teksti mutta pian alkoi helpottamaan! :)

t. Mea

Sairaalassa ja kotiutuminen

Ihmettelin kun olin heräämössä niin kauan. Jouduin sinne siis aamulla ke 27.6. ja sanoivat että olen siellä vähintään yhden yön, ehkä jopa kaksi, mutta en ihan ymmärtänyt miksi. Tai vertasin ehkä liikaa esikoiseen, kun silloin oltiin muutamia tunteja vain.

En sinänsä valita. Heräämössä oli i-h-a-n-a henkilökunta kokoajan! ja hyvillä lääkityksillä sain levättyä heti leikkauksen päälle todella hyvin!
Ainoa miinus oli ne miljoonat johdot joita mussa oli kiinni happiviiksistä alkaen, kun halusi kääntää kylkeä, ei tiennyt miten solmussa sitä onkaan!

Lopulta "mankumalla" pääsin osastolle to aamuna 28.6. kun esikoinen oli tulossa katsomaan vauvaa, niin hermostutti että jos en ehdi heräämöstä pois että en näe esikoista. Toiveeni kuultiin ja pääsin pois juuri sopivasti.

Ehdittiin levätä perhehuoneessa muutama tunti ennenkuin pyörätuolilla sitten sairaalaan kahvioon treffeille. Isovanhemmilla ei ole lupaa tulla 52 osastolle, niin siksi tavattiin muualla.
Mies työnsi vauvansänkyä ja minä pyörin pyörätuolia - äkkiä sen oppi käyttämään.

Kahvilassa tavattiin isovanhemmat ja esikoinen - joka oli silminnähden häkeltynyt vauvasta, sairaalasta ja kaikesta, mutta erityisesti siitä että luvattu nopea sairaalakäynti venyi luvattoman pitkäksi. Hän ei ollut koskaan ollut yötä pois kotoa ja nyt oli ollut jo monta.
Esikoinen sai tulla osastolle käymään ja pääsikin sinne vierailemaan huoneeseemme - "virhe" - hän ei olisi halunnut lähteä pois enää ollenkaan, ja äidinkin sydän särkyi kun hän niin toivoi meitä jo kotiin ja oli itkuinen ikävissään. Verenpaineet nousi heti tappiin :D  :/

Sektiosta toipuminen ihan just niin paskaa kuin muistinkin. Kipeää teki jokapuolelta, kävely oli hankalaa ja sängyssä liikkuminen sattui. Väsytti, vitutti ja turhautti. Onneksi olin ottanut tukivyön mukaan sairaalaan ja sen avulla sain kipuja vähän kuriin edes. Mutta ekat päivät mentiin "seiniä pitkin" vessaan ja suihkuun...

Pe aamuna sain viimeisin "kunnon" kipulääkkeen. Sitten kuulin että kotiin ei pääse ennenkuin pärjää panadolilla - siihen loppui kipulääkkeiden pyytäminen, eli 8h välein panadolia sitten.

Pe oli myös vauvan lääkärintarkistus. Paino oli tippunut 2% syntymästä, pientä keltasuutta, sokerit ok, eli kotiin pääsisi heti kun äidin vointi sen sallisi.

Muutama vuorossa oleva kätilö oli tosi mukava, joiden kanssa oli kiva jutella mutta yleisesti tuntui että meininki oli sama kuin vuonna 2014. Eli ketään ei kiinnosta kiviäkään synnytyksen jälkeen miten äiti voi. En saanut mitään neuvoja sektiohaavan kanssa liikkumisesta, synnytys käytiin läpi kotiutumispäivänä vasta yms. jotenkin oli aika tuuliajolla olo kokoajan siellä.

La 30.6. vihdoin kotiin. tosin siinäkin meni "koko päivä" koska lääkäri tuli töihin vasta klo 12 ja kotiutettavia oli PALJON.
Iltapäivällä kuitenkin lopulta päästiin kotiin. Vihdoin.

Käynnistys + Synnytys

25.6.2018 oli aika käynnistykseen Naistenklinikalle.

Pelotti kamalasti ja yhtäaikaa olin tosi innokas ja toiveikas ja ajattelin, että viikonlopuksi sitten kotia vauva kainalossa!

Lähin aamulla aikaisin taksilla kotoa, mies ja esikoinen jäivät vielä kotiin heräilemään. Ajatuksena että mies vie esikoisen mummilaan aamupalan jälkeen ja tulee sitten sairaalalle.

Ensin kirjauduin sairaalaan sisään, sitten odottelin kätilöä odotustilassa.

Sitten toiseen huoneeseen käyrille ja verikokeet.

Sain osastopaikan (jesh ei muita huoneessa ja ikkunapaikka! 3h huone).

Lääkärille pääsin hieman kymmenen jälkeen ja tutkimusten jälkeen alettiin laittamaan ballonkia. Aluksi ballongin laitto sattui, ja poltteli, tuntui tosi pahalta mutta kun lääkäri totesi että onpas vaikea laittaa ja otti semmoisen metallisen avustimen jota käytetään muutenkin gyne tutkimuksissa niin homma meni hyvin eikä sattunut ollenkaan.

Homma alotettiin siis ballongilla n klo 10.30, ja ajattelin että se on hyvä kun kuullut monilta että se ois vähän semmonen luonnollisempi tapa alottaa ja ei niin raju…

No, ballongin laiton jälkeen alko supsitukset heti 10minuutissa mutta ei ollut pahoja - puolen tunnin päästä oli lounas jonne urheasti menin, mutta kun sain ruoan eteeni en pystynyt enää syömään koska istuminen oli hankalaa supistusten takia eikä ruoka maistunut enää, sain vain muutaman haarukallisen syötyä puhinan keskellä, kivut alkoivat olla kovat... 

Alle tunnissa supistukset meni sen verran pahaksi että soitin soittokelloa ja pyysin vinkkejä kätilöltä kivunlievitykseen koska supistukset tulivat alle 5min välein ja olivat kipeitä.

Menin kätilön suosituksesta lämpimään suihkuun - VIRHE! lämmin vesi provosoi supistuksia entisestään ja olin aivan järkyttävän kipeä suihkussa ja sen jälkeenkin.

Kun pääsin huoneeseeni, mies olikin jo odottamassa ja toinen kätilö tuli käymään. Hän näki että olin jo tosi kipeä, ja nykäisi ballongin pois! Alle 2h se lähti.

Sitten tuli hetken lepo - oma keho rauhottu hetkeksi eli supistukset loppuivat - sitten alko omilla suppareilla pikkuhiljaa käynnistyä uudelleen mutta ei tarpeeksi tehokkaasti niin sain lopulta cytotecia 25mg.

Se sai nopeasti aikaan säännölliset supistukset 2,5min välein mutta siedettävät, sitä kestikin sitten tauotta koko päivä. Siellä rampattiin sitten käytäviä, portaita, käveleskeltiin ulkona yms että supistukset provosoituis mutta ei. Todella aikaa vievää ja turhauttavaa.

Lääkäri pohti että jos supistukset loppuvat ennen klo 23, annetaan toinen cytotec mutta jos ei, niin jatketaan aamulla.

Klo 23 mies lähti kotiin, mä jäin osastolle - selkä oli ihan kuitti suppareista niin sain panadolin ja kuumavesipullon. Niiden kanssa sitten nukkumaan, ja kävikin niin että supistukset loppu ennen puolta yötä ja sain nukuttua koko yön ihan hyvin.

Aamulla heräsin ennen klo 06 enkä saanut enää unta, jännitti ja mietitytti, harmitti myös ettei käynnistys ollut lähtenyt käyntiin kunnolla. Odottavan aika oli pitkä. Mies tuli hieman ennen klo 10 takaisin sairaalalle.

Kaikkien aamutoimien yms jälkeen jatkettiin sitten kalvojen puhkasemisella klo 10, (mitään edistystä ei ollut juuri tapahtunut sitten edellisen päivän että kalvojen puhkaisu oli hieman haasteellista mutta onnistui) ja siitä sitten alkokin supistukset melko heti, ja melko kovina… 

Ensin tuli “vain” 10min välein mutta tiheni nopeasti ja tulin suoraan sanoen helvetin kipeäksi.

- sain kipupiikin mutta se ei kauan auttanut - vei pahinta kärkeä kivuilta ja sain torkuttua supistusten välit mutta lopulta kivut kävi niin koviksi että olin hiestä märkänä jokaisen supistuksen tullessa päälle, ja samaan huoneeseen tulleet vierustoveritkin kyllä kuuli kun supistaa.

Oma kätilö ei ottanut kovin tosissaan kipuja, mutta onneksi naapuri rouvan kätilö kuuli verhon takaa että meillä ollaan tosi kovissa kivuissa, ja lopulta meidän kätilö lähti soittamaan synnytyssaliin koska heillä ei kuulemma ollut enää mitään millä auttaa kipujen kanssa.

Kätilö tuli pyörätuolin kanssa hakemaan muutaman supistuksen jälkeen jo, ja siinä vaiheessa jo itkin kun supistukset oli niin kipeitä. Labratädinkin oli hankala saada enää otettua näytettä kun tärisin kivusta, lopulta otti näytteen sormen päästä nopeasti.

Synnytyssaliin pääsikin sitten tosi nopeasti pyörätuolilla, oli jotain alku iltapäivää se aika, siellä sitten alettiin opettelemaan ilokaasun käyttöä, joka välillä toimi ja välillä ei. Eniten harmitti että ilokaasu sitoi "paikalleen" koska se ei yltänyt letkuinensa mihinkään niin joutui olemaan samassa paikassa kokoajan...  

Pitkään yritin ilokaasun ja mielikuvaharjoittelun voimin mutta lopulta olin niin kipeä että kätilö kutsui anestesialääkärin laittamaan selkään kaikki hässäkät että kipulääkettä saa sitten lisättyä tarpeen mukaan.

Kokeiltiin myös kuumavesipulloa mutta se oli kamalan tuntoinen supistusten kanssa.

Ainoa lohtu kamaliin supistuksiin oli, että ajattelin sen vievän synnytystä eteenpäin.

Paskanmarjat. Homma ei tuntunut edistyvän lainkaan.

Sitten tuli syönti kielto, ja juodakin sai vaan suullisen silloin tällöin.

Tästä eteenpäin mulla ei oo super tarkkoja muistikuvia ja “marssijärjestystä” eikä papereissa lukenut tästä ajasta paljoakaan… 

Sain kipulääkkeitä aina kun kivut yltyivät niin koviksi että huusin ja itkin hiestä märkänä, sillä sai aina hetken lepotauon mutta samaan aikaan sitten tiputtamaan oksitosiinia synnytyksen vauhdittamiseksi ja se taas toi kivut takaisin samantien ettei puudutteista ollut hyötyä kauan - niin oma mielikuva on että 30min lepoa, sitten huutoa ja itkua loputtomasti ja taas 30min lepoa ja sama homma uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... 

Vauvan sydänääni ongelmien takia olin kokoajan kiinni laitteissa ja piti kokoajan olla sängyllä tietyssä asennossa, en päässyt liikkumaan kipujen kanssa enkä saanut yhdeltäkään kätilöltä mitään muita vinkkejä synnytykseen ja kipuun kuin aina vain kipulääkettä (ja perään oksitosiinia!!)... ja itse olin liian väsynyt ajattelemaan mitään että olisin osannut mitään kysyä ja pyytää, keskityin vain olemaan siinä asennossa missä piti!

Oksitosiini aiheutti niin kovat kivut ja supistukset että vauvan sydän äänissä tuli heittelyitä useamman kerran illan/yön aikana ja minut/tai vauva tutkittiin useamman kerran yön aikana sitten erikoislääkärin toimesta kun mietittiin mitä tehdään (tutkimukset tehtiin aina kontallaan, pää mahdollisimman alhaalla... todellinen kodak moment! ja karmee olo siitä tuli!) mutta koko yö jatkettiin kuitenkin synnytystä ns normaalisti, sain dinitit, vauvasta otettiin laktaatti ja oksitosiinia tauotettiin aina välillä mutta aina alotettiin uudelleen - oksentelin kun piti olla useamman kerran kontillaan ja sitten viimeisimmän kipulääkkeen turvin sai nukuttua 2h kunnes taas heräs kauheisiin kipuihin aamulla ke 27.6. olinkin vihdoin kokonaan avautunut mutta vauva ei ollut vielä laskeutunut tarpeeksi. Aamuvuoro vaihtui - otettiin labrat ja muut tutkimukset, sydän käyrässä tuli vauvalla taas heittoa niin lääkäri tuli tutkimaan asiaa…

Olin silti toiveikas, koska jos nyt olin kokonaan avautunut, tänään hän syntyisi ja tämä helvetti olisi ohi! Kohta vauva olisi sylissä ja päästäisiin kotiin! Silmäilin synnärin sivulla olevaa pöytää johon kätilö oli valmiiksi asetellut hoitopöydän ja sinisen rannekkeen...

MUTTA... Tässä kohtaa mun labra- arvot oli jo ihan päin persettä, pissa lakannut tulemasta kokonaan jo yöllä monia tunteja aikaisemmin (vaikka siis katetroitu), verenpaineet oli aivan huippulukemissa, niin tekivät päätöksen ennen aamu klo 09 että kiireelliseen sektioon heti.

Muserruin hetkessä kun sen sanoivat ja alkoivat soittamaan leikkuriin.

Lääkäri ja kätilö olivat tosi ihania, selittivät kaiken miksi näin tapahtuu ja että synnytys voi venyä vielä pitkään eikä munuaiset kestä enää mutta kaikki se kipu, vaiva, väsymys... En halunnut uuteen sektioon. Joten itkin kokomatkan synnytyssalista leikkausaliin ja vielä sielläkin.

Yhtäkkiä ympärillä oli kauheasti ihmisiä jotka kävivät tilannetta läpi, sain kipeitä laskimokatetreja verikokeita varten, kaikenmaailman piuhoja, ja samaan aikaan piti arvioida tuntuuko kylmältä vai märältä että onko puudutettu tarpeeksi... Olin aivan shokissa.

Kun puudute alkoi vaikuttamaan iski väsymys - ja sain ennen totaalista väsymystä sanottua lääkärille että pelottaa kun viime sektiossa kohdun venyttelystä tuli kovaa kipua, ja oksentelin, hän lisäsi kipulääkettä ja sain valmiiksi oksennusastiat viereen.

Avustava kätilö? tai joku nainen, kävi monta kertaa kyselemässä mun vointia. Valitin että oksettaa ja paha olla.

Väsytti. Tuntui etten jaksa pitää silmiä auki edes niin kauan että näkisin lapsen. Puhe alkoi puuroutua väsymyksestä mutta lopulta vauva syntyi. klo 09.23.

En muista näytettiinkö häntä heti vai ei, mutta itku kuului pian. 

Lopulta hänet tuotiin kuitenkin pestynä johonkin käärittynä pipo päässä mua katsomaan, suloinen pieni, mutta pahoinvointi oli niin valtava että en pystynyt nauttimaan vauvan läsnäolosta.

Torkahtelin kun leikkausta lopeteltiin, ja heräsin pahoinvointiin aina kun torkahdin, olo oli kamala.

Heräämössä alkoi kohdun painelu (jee!) sattui aivan järkyttävän paljon mutta muuten sain nukkua ihan ok. Olin väsynyt ja huonovointinen ja vetelin sikeitä valtaosan koko keskiviikko päivästä. Olin aivan kipulääketokkurassa. Jossain välissä alotettiin puputtaminen kipujen helpottamiseksi ja aloin saada suullisia vettä silloin tällöin. jee.

Kätilö, mies ja vauva kävivät heräämössä katsomassa mua, ja myöhemmin kätilö haki pelkän vauvan mun luokse kun mies nukkui pari tuntia.

Olin edelleen turhan kovassa lääketokkurassa että tulin nopeasti huonovointiseksi kun yritin pitää kuumaa kääröä sylissä ja lämpö alkoi oksettamaan, mutta kun vauva oli miehen sylissä vieressä siinä oli helpompi olla.

.... kerron myöhemmin lisää, miten tarina sairaalassa jatkui...

t. Mea

Ajatuksia juhannukselta ennen käynnistystä...

Alkujaan ajatus oli, että vauvahan syntyy viimeistään kesäkuun alussa. Sitä oli toitotettu kokoajan
"et saa täysaikaista raskautta" "ei se kesäkuullekaan välttämättä mene" edes neuvolassa eivät uskoneet että kesäkuulle pääsisin vaikka olin hyvävointinen....
Elin kokoajan odottavassa tilassa ja uskossa, että vauva syntyy ihan varmasti viimeistään rv35, ja todennäköisesti sektiolla.

Olimme miettineet, että jos vauva on esikoista isompi ja hyväkuntoinen, pääsisimme juhannuksena mökille nauttimaan keskikesän juhlasta.
mutta. viikot vieri.
rv35 meni, rv36 meni... rv37 kun vaihtui olin jo ihan tuskissani että miten tässä näin kävi? ja alkoi pelot - kai se on vielä hengissä ja kaikki hyvin? mitä jos nyt odotellaankin liian kauan? voiko näin käydä? mulle?
kun alettiin puhumaan että rv40 asti saa mennä, olo keveni, olin haltioissani, innoissani... mahtavaa, ehkä saisinkin luonnollisen synnytyksen joka alkaa kotona? en ehkä joudukaa leikkaukseen. vau. täysaikainen lapsi, meille ?! ei keskolaa? mitä ihmettä?

no melkein. rv38+ tuli tieto että seuraavalla viikolla käynnistetään nousseiden munuaisarvojen takia. Perkele. no edelleen yritin leijua siinä onnellisuudessa että saamme täysaikaisen lapsen.

Juhannusta ei vietetty mökillä ja nautittu järviveden puhalluksesta, vaan oltiin kotona. Nautittiin ajasta esikoisen kanssa, lepäsin paljon, tein "asentohoitoa" ja toivoin jokaisen supistuksen kohdalla että synnytys käynnistyiskin itsestään eikä tarvitsisi mennä käynnistykseen... mutta ei se lähtenyt vaikka mitä juhannustaikoja teki.

Olin väsynyt, kisaväsynyt, pettynyt, harmissani. Toivoin niin kovasti että saisin olla pitkään kotona, omassa turvasatamassa, nauttimassa ja sitten siirtyä sairaalaan.

Juhannuksena pakkasin sairaalakassit pariin osaan, ja vauvalle oman minirepun jossa kotiutumisvaatteet ja jutut. Pakkaseen tein ruokaa, käytiin kaupassa, esikoiselle pakattiin lelu- ja varulta yöreppu mummilaa varten ja siivottiin. Piilotin myös aarteen esikoiselle ja tein kartan, ja miehelle tein myös kartan jonka avulla voi etsiä isyyspakkauksen esikoisen kanssa sitten ja tutkia yhdessä.

Valtaosan juhannusta olin stressaantunut, peloissani, ahdistunut. Onneksi runsas saunailu, leffailu lapsen kanssa ja herkuttelu helpottivat oloa mutta tuntui että käynnistys oli mielessä kokoajan, yritti visualisoida mitä siellä tapahtuu, millaseen huoneeseen joutuu, onkohan huonekavereita, millainen kätilö tulee... ja toki sitä kipua mietti? miltä se tuntuu? alkaakohan se heti? voimistuukohan nopeasti? vai kestääkö päiviä? mitä jos en kestä?
Olen ollut elämäni aikana sairaalassa aika vähän (munuaisbiopsia (kotiin samana päivänä) ja esikoisen sektio (perhehuone 5pv)) joten se on outo maailma, pelottava, siellä on sääntöjä, aikatauluja, muita ihmisiä, ei omaa rauhaa, ei tiedä mitä tapahtuu... eli stressasin.

Viimeisen yön kotona nukuin kuitenkin yllättävän hyvin, klo 21-04 vessataukoja lukuunottamatta hyvin, muutamaan supistukseen havahduin mutta muuten jees. klo 04 jälkeen aloin selata facea ja miettiä päivää, nousin ennen 05 aamupalalle ja vaan olemaan.
Pikku ukko melskasi mahassa hulluna. taisi aistia stressin.

Loppuun kassien laitto, pesulla käynti, vaatteet päälle ja kohti tuntematonta...

No taxi 7.20 ovelle ja menoksi.

27.6.2018 meille syntyi poika

Keskiviikkona 27.6.2018 meille syntyi poika.

Rv 39+0

3245g ja 50cm.

Blogin päivitys pysähtyi ja toipuminen alkoi.

Kahden päivän käynnistys päätyi kiireelliseen sektioon joka tuli shokkina, siitä alkoi heräämön kautta kipeä toipuminen, hormoniheittelyt, kotiin sopeutuminen vauvan ja esikoisen kera kivut seurana ja ja...

Rankat pari viikkoa ollut.

Tänään olin eka kertaa poikasen kanssa vaunulenkillä kaksistaan ja käytiin kaupassa :)

kirjoittelen synnytyksestä pian lisää. :)

t. Mea + poitsu reilu 2vkoa!

Vauvan kotiutumisvaatteet valittu!

Nyt on kahdessa koossa valittu vauvalle kotiutumisvaatteet,
koossa 44 ja koossa 50.


Tässä koon 44 setti:

ja tässä koon 50 setti:

Lisäksi mukaan tulee toki tumput (kuvassa sukat), ohut peitto, ja ilmojen mukaan tarvittaessa mukaan tulee koon 44/50 jumpsuit jonka mies voi tuoda sitten mukanaan :) 

t. Mea 38+5

Miten esikoinen mukana odotuksessa ? Miten esikoinen reagoinut odotukseen ?

En tiedä miten muut ottavat, vai ottavatko esikoista mukaan odotukseen,
että onko kyseessä vain vanhempien odotus vai koko perheen odotus.

Meillä olen yrittänyt tehdä tästä koko perheen odotuksen. Koska esikoinen on todella todella todella kiinni minussa ja herkkä, koen että näin hänet saa varmasti parhaiten hyväksymään tilanteen kun ottaa hänet odotukseen mukaan ja antaa hänen tuntea itsensä tärkeäksi.

* Kertoilen hänelle vauvan kasvusta ja "puuhista" masussa aika-ajoin, huolettomasti ohimennen.
* Olen antanut tunnustella potkuja -> jonka kautta hän itse on innostunut kyselemään välillä miten päin vauva masussa on, missä on pää, missä jalat yms. -> hän myös itse halunnut välillä jutella vauvalle, silitellä masua ja toivonut vuoropuhelua vauvan kanssa.
* Olemme myös lukeneet pienen siskon/veljen saantikirjoja
* Antaneet katsella "Äidiksi" kirjaa - ja kysellä siitä
* Olemme myös kyselleet häneltä nimiehdotuksia vauvalle
* Olemme antaneet valita vaatteita/tavaroita kaupassa vauvalle
* Hän on saanut myös auttaa vauvan vaatteiden pyykkäämisessä ja kaappiin järjestelemisessä.
* Hän on saanut tutustua kaikkiin vaivan tarvikkeisiin aivan rauhassa, laittaa nukkeja vaunuihin ja turvaistuimeen yms.

Juttelen välillä myös mitä tapahtuu kun vauva syntyy, kauanko siinä voi mennä, kertoillut sairaalasta ja mitä sitten tapahtuu, missä isi on, missä hän on yms.

Olen ikätasoisesti vastaillut kysymyksiin ja kertoillut mitä pystyy :)

Esikoinen suukottelee välillä vatsaa, taputtelee ja juttelee vauvalle - usein myös jos saa itse raivarin/itku kohtauksen saattaa hetken päästä tulla masun luo ja kysyä minulta "Ihmetteleeköhän se vauva että mikä sillä isosiskolla on?" ja tästä viriää sitten keskustelu aina :)

Välillä esikoinen odottaa selvästi innoissaan pikkuista kotiin, mutta välillä puhuu että "minne vauva sitten muuttaa" ? tyylisiä juttuja tai että "vauva menee sitten hoitoon ja me mennään kaksistaan muumimaailmaan" eli selvästi on innostusta, pelkoa ja epävarmuutta pienen tytön mielessä ja sydämessä <3 kovasti pyritään auttamaan sopeutumaan tulevaan...

Lisäksi olen tehnyt hänelle oman isosiskopakkauksen jonka saa kun vauva syntynyt ja tulee sairaalaan katsomaan sitten - tai pakkaus on kotona piilossa - saa kartan sitä varten että voi kotona sitten etsiä sen! :)

Pakkaukseen olen kerännyt siskon lempijuttuja - eli askarteluhommia.
vauvaan liittyen paketissa on: 2x valkoinen body ja tekstiilitussit - saa koristella vauvalle oman bodyn.
tuttinauha tarvikkeet (aikuisen valvonnassa tekee tietenkin!)
ja jos haluaa, voi askarrella vauvalle kotiin tuli kortin.

Muuten mukana on helmimassaa, uudet maalit figuurien maalaamiseen - paljon erilaisia maalattavia juttuja, tarroja, liimattavia kuvioita...

Lisäksi mummilaan on pakattu oma lelureppu valmiiksi jossa on yksi uusi lelu, jonka saa avata sitten vasta siellä! :)  toivottavasti esikoinen viihtyy juttujen parissa ja jaksaa! :)

Ennakkoon on ottanut kovin pelokkaasti vastaan tiedon että äiti tulee olemaan monta yötä pois (radin takia ainakin ymmärsin että synnytyksestä ollaan vähintään 2yötä osastolla??) mutta eiköhän hän pärjää! <3

t. Mea

Sairaalakassi pakattu!

Sairaalakassia aloin pakkailemaan tuossa jokunen viikko sitten - pikkuhiljaa!

Katselin omia vanhoja tekstejä että mitä koin hyödylliseksi ja mitä en, lisäksi vilkuilin mitä muut ovat kasseihinsa napanneet. Tuntuu kuin olisi lähdössä etelän lomalle! :D

Mun kassiin tuli/tulee:

neuvolakortti

sokerivihko + mittauslaitteet

kännykkä, laturi

lompakko + avaimet kotiin :D 

kynä + vihko (vaikka viimeksi koin ne kyllä turhaksi)

Paljon pillimehuja! (ei tartte sitten rampata hakemassa)

Herkkuja/välipaloja (suklaata, lakuja, pähkinöitä, patukoita)

Vesipullo ja vichypullo

nessuja paljon

Omat lääkkeet (munuaislääkkeet, särkylääkkeet, närästyslääkkeet)

Omat pesuaineet: shampoo, hoitoaine, suihkupesuaine

Rasvat (vartalorasva ja päivävoide/yövoide) + huulirasva

deodorantti

perusmeikit: ripsari, meikkivoide, kulmakynä ja puuteri)

Kauratyyny

korvatulpat (jos joutuu osastolle ennen syntymää tms ja tarvitsee hiljaisuutta)

kuulokkeet

ehdottomasti oma tyyny + viltti!

kotiutumisvaatteet itselle; mammaleggarit ja joku kevyt tunika! imetysliivit varulta.

(harkitsen vielä omia pumppaustarvikkeita?!) liivinsuojia/rintakumit

lanoliini

Vauvalle:

kotiutumisvaatteet

tutteja

Vauvan vaatteet ja omat pitäis vielä katsoa ja suunnitella mukaan - jos ukkeli ei kasva erityisesti lähiaikoina niin varmaan otan kokoa 44 ja kokoa 50 mukaan, kaiken varulta.

Niin ja sairaalakassiin suunniteltu toki mukaan otettavaksi 2x aarrekartta:

esikoiselle oma; kartta on meidän kotiin ja raksista löytyy isosisko yllätys sitten ;)

Ja toinen on miehelle, raksista löytyy sitten isyyspakkaus.

Voivat keskenään sitten kotona tutkia ihania yllätyksiään ja fiilistellä vauvaa! :) Toivottavasti tykkäävät! hih! :) 

t. Mea

38+0 Odotettu nkl kontrolli

Tämä kontrolli on jännittänyt paljon, kun sanottiin että synnytystajankohta päätetään niin toki päässä on vilissyt kaikenlaista mietintään aiheeseen liittyen - että asetetaanko tosissaan päivämäärä, milloinkohan se on, ja käynnistys vai sektio ja ja... Minkälainen lääkäri on vastassa, mitä siellä tehdään ja tutkitaan, sattuukohan se, ja...

Kaikki ollut ajatuksissa yhtä sekavaa puuroa jota ei oikein saa auki, hieman ollut ahdistunut ja stressaantunutkin olo mitä lähemmäs tämä päivä on tullut.

Edellisenä iltana olin super väsynyt mutta kummasti alkuyö meni kieppuessa, hyöriessä ja pyöriessä, uni ei maistunutkaan, vessatti kokoajan, välillä supisti, kädessä oli kamalaa hermosärkyäkin ja lopulta 3h yrittämisen jälkeen nousin taas ylös. Huoh.

Jännitti hurjasti mennä kontrolliin.

Vastassa oli onneksi ihan kiva lääkäri, ja tällä kertaa myös kätilö.

Käytiin perusjutut läpi - arvot eivät olleet hurjana nousseet mutta nousseet kumminkin.

Lääkäri teki sisätutkimuksen - edelleen 3cm kanavaa jäljellä, sormella auki, pehmeä.

Vauvalla kaikki hyvin, painoarvio 3,1kg.

Lääkäri olisi lähettänyt minut samantien käynnistykseen toiseen kerrokseen (koska arvot kuitenkin nousussa, kovat turvotukset ja viikot kuitenkin hyvät!) mutta juteltuaan hetken käynnistysosastolla jonkun kanssa, tulivat siihen tulokseen että tilanne ei ole kriittinen että katsotaan ensiviikolla uudelleen vielä, mutta sitten alkaa tapahtua! kääk!
Ja käynnistyksestä lääkäri puhui, tilanne edennyt sen verran että ballongin saisi.
Herkästi pitää kuulemma tulla takaisin jos paino yhtäkkiä pompsahtaa, turvotuksia tulee järkyttävästi tai jotain myrkytysoireita.

Sain kotiin papereita jossa on tietoa synnytyksen käynnistämisestä, - ja ohjeet valmiiksi.

Kotiin lähdin melko sekavin tunnelmin. Toisaalta taival on päättymässä että oli kohta helpottaa turvotukset ja olot, ei tarvitse enää pelätä arvojen tähtitieteellistä nousua yms mutta samalla haaveilin niin kovin luonnollisesta kotona käynnistyneestä synnytyksestä, mutta hyvänä kakkosena tuli käynnistys eli...
Stressikäyrä silti melko korkea ja juhannus tulee menemään varmasti melkoisessa aivosumussa.

Muutamalle ystävälle lähti heti viestiä että apua apua että ensiviikolla ehkä tapahtuu jo jotain. :D

t. Mea 38+0

Labrojen suurin ärsytys!

Ihanaa että seurataan hyvin, mutta jokaviikkoinen pissojen kiikuttaminen labraan alkaa jo tympimään kun niissä on aina ohjeena että virtsan pitää olla ennen näytettä rakossa 4-6h - pidättele siinä sitten kun vauva hyörii, pyörii ja potkii ja välillä supistaakin!
Viimeksi onnistuin pidättämään vain 3,5h :(  onneksi ottivat näytteen kuitenkin vastaan.

Yöunet menee aina vituralleen valvoessa kelloa ja ootellessa oloja vessan kanssa että menis kaikki oikein ja toivoessa ettei tule supistuksia eikä kramppeja :D...

Pitäisi vissiin lopettaa kaikki syöminen ja juominen klo 18 että pärjäisi paremmin yöllä mutta suu tulisi kyllä aika hiekkapaperiksi sitten :'( plääh!

Viimeyö meni ok. heräsin aika sopivaan aikaan että sain kuin saisin pidättelyllä 4h pissat mutta tiukkaa teki, taas kerran ja yöunet kärsi.

Labraki meni paremmin kuin monena aiempana kertana - jonossa oli vain n 30 ennen mua, kun viimeaikoina ollut jopa 70 ennen mua, ja jonotus ajat olleet reippaasti yli 1h joinaki kertoina.

Onneksi ei ollut paastoa.

Nyt vain jännättään tuloksia ja toivotaan ettei tällä viikolla tarvi enää mennä labraan, pliis juhannuslomailulle hep tai vauva tähän kiitos! :D haha!

t. Mea 37+6

Netistä poimittuja synnytyksen käynnistys kikkoja kotiin

Kerroinkin aiemmin että nkl kontrollin jälkeen olin kovin stressaantunut kun tilanne oli epäkypsä - kiinni, 3cm kaulaa ja vain pehmentynyt, ja hermostutti että alkujaan annettu ns takaraja laskettu aika 4.7. ei riittäisi että mitään tapahtuisi, niin oli pakko vähän googletella että mitä kaikkea ihmiset tekevät itse, jotta ärsyttäisi/stimuloisi synnytystä käyntiin...

Tällaisia vastauksia löysin.

s-s-s:
Sauna
Siivous
Seksi
(ja joku ehdotti ylläolevaan seksilelujen käytön (ärsyttämään kohdunsuuta) jos ei ole kumppania seksiin)

Rintojen stimulointi (jossain oli että rintapumpulla stimulointi auttaisi voimakkaasti)

Akupunktio / Akupainanta (myös kotona opiskeltavaksi esim. babyidea sivuilta)
Vyöhyketerapia
Osteopatia

Vadelmanlehtitee
Taatelit
Luumut

Pitkät kävelylenkit
Syväkyykyt (saaneen vauvaa alemmas?)
Tanssiminen ja erityisesti "kahdeksikon" tekeminen lantiolla (tämäki auttanee vauvaa laskeutumaa)

Mahdollisimman paljon oleilua pystyasennossa, eli ei sohvalla röhnöttämistä, vaan pystyssä jotta painovoima mukana auttamassa -
kuulemma myös esim. kontillaan olo, polvillaan olo - lasketaan pystyasennoiksi

Jumppapallolla oleilu (auttaa vauvaa laskeutumaan oikein, kts. bebes info)

Rentoutuminen "pesiminen" omassa kuplassa rauhassa- mieluiten hämärässä/pimeässä jolloin oksitosiinia liikkuu kuulemma paremmin -

Mitäs siellä on kokeiltu/ tai kuultu? :)
Hyväksi havaittuja vinkkejä?

t. Mea 37+5

Neuvola 37+ ja kisäväsymys

NKL:n lisäksi tälle viikolle oli varattu ihan perus th neuvola - vähän tuntui turhalta kun ollut niin tiuhaan seurannassa muutenkin mutta salaa toivoin että neuvolassa vois vähän jutella tästä arvojen noususta - ja siitä tulleesta kiireestä synnytyksen kanssa -
mutta, eihän se tieten niin mennyt.

Kerroin kyllä heti kun th otti vastaan ja kyseli kuulumisia - että on "kisaväsymys" kun toivoi luonnollista synnytystä joka lähtisi itsestään käyntiin, ja nyt tuntuu että alkanutkin kilpailu aikaa vastaan, arvot lähteneet nousuun ja turvotukset vaivaa.
Yritin myös vähän avata fiiliksiä sen suhteen että jos käynnistää ei voikaan kun epäkypsä tilanne - vaan taas joutuisi määrättyyn sektioon - mutta ei th oikein ottanut mitään kantaa, ei sanonut juuta eikä jaata mihinkään suuntaan. Ei oikein tullut  empatiaa eikä mitään. Vähän jäi harmittamaan mutta sainpahan avattua edes suuni.

Virtsa +++ (+++)
Verenpaine 142/92 (140/90)
Paino 103 (99) +2,8kg
Hemppa 148 (Ei mitattu )

Turvotus ++ (++)

Kohdun pohjan korkeus 32,5 (32)

Lapsiveden määrä normaali.

Syke n 150

Liikkeet ++

Arvojen nousun kyllä huomaa, koska turvotus on ihan järkky ja sen huomaa painossa: 2,8kg tullut 1,5vkossa!  Aamuisin peukalo ja pikkurilli ei mene yhteen ainakaan ekan tunnin aikana heräämisestä - helpottaa yleensä kyllä päivän mittaan! mutta tukisukat ei mene enää jalkaan, ja piti käydä ostamassa kengät marketista jotka ei purista, eli todellakin muutoksia ilmassa. Että sinänsä olen "onnellinen" jos pian tapahtuisi jotain että tilanne raukeaa, olo helpottuu koska jos arvojen annetaan nousta "tappiin" kuten esikoisessa, tulee melko tukalat paikat lopussa jo, kun nytkin jo on, mutta sen kuulemma ensvkolla sitten.

Neuvolassa th ei saanut millään selville onko vauva RT vai PT (sydän äänet kuului todella korkealta) niin ultrattiin varalta - hän säikähti että jos on kääntynyt pt vielä tässä vaiheessa että ilmoitus nkl:lle pitää tehdä pian että voivat päättää yritetäänkö vielä kääntää, mutta se oli onneksi vain säikähdys ja vauva on edelleen RT! :) mutta kovasti on tilaa liikkua, koska alussa vauva oli niin että peppu oli ihan keskellä rintojen "välissä" ja hetken kuluttua siinä olikin selkä ja peppu vasemmalla enemmän, hyvin mahtuu muljumaan... ultrassa ukkeli oli polvi suussa :O :D 

Muuten tutkimus kesti taas pitkään kun mittaili pitkään mahaa ja kokeili, tuumaili, sydän ääniä etsiskeli hyvää kohtaa kauan yms. Huono olo ei onneksi ehtinyt tulla, mutta sektio haava kipuili tosi ikävästi kun yritti vääntäytyä ylös sieltä! auts!

Varattiin neuvola vielä rv39+ jos vielä olen silloin yhtenä kappaleena. mutta taas eri th sitten :( plääh!

neuvola meni ihan ok mutta vähän harmitti etten saanut keskustelua viriämään aiheesta mutta olkoot, kaikki paukut sitten ensiviikon kontrolliin! :)

Kotona väsytti taas hurjasti neuvolan jälkeen ja onneksi lounaan syötyämme esikoinen käpertyi viereen sohvalle, silitteli, kertoi rakastavansa ja nukahti siihen  <3 - sain itsekin pitkästä aikaa päivätorkut ja ehti vähän kerätä energiaa!

t. Mea 37+2

37+ arvot nousussa ja stressiä pukkaa!

Alkuviikon naistenklinikan käynnin jälkeen olin kevyesti stressaantunut ja mietin kovasti että miten synnytyksen saisi käynnistymään ennen laskettua aikaa, stressasin jos mitään ei ehdi tapahtua että mitä sitten käy...
googlettelin paljon tarinoita käynnistyksistä, kotikonsteista yms ja yritin miettiä mitä kaikkea voi tehdä asian eteen itse. tai ainakin yrittää.

No, kevyt stressi ei kestänyt pitkään.
Sain alkuviikon labrojen jälkeen soiton nkl:ltä että arvot on lähteneet selkeään nousuun, ja että synnytyksen ajankohta sovitaan ensiviikolla! Epäilys oli, että voiko odottaa edes laskettuun aikaan kuten alunperin oli puhuttu... Stressi käyrä nousi tappiin kyllä samantien.
Onkohan enää mitään mahdollisuutta että synnytys käynnistyisi itsestään? :/ tilanne oli niin epäkypsä alkuviikosta että liekö mitään ehtii tapahtua ennen seuraavaa kontrollia... Toki huoli itse synnytystavasta herästi entistä enemmän mutta myös itsestä ja masuasukista, toivottavasti ei tule myrkytysoireita tai muita ongelmia; herkästi pitää mennä näytille.

Tuntuu että ajatus ensiviikosta on ensimmäisenä mielessä kun herää ja viimeisenä mielessä kun menee nukkumaan. Tuntuu ettei ole aikaa miettiä kunnolla asiaa kun arkea hoitaa samalla ja esikoinen roikkuu jaloissa kokoajan; siksi ehkä stressaantunut olokin kun ei ehdi kunnolla paneutua omiin ajatuksiin.

Tuntuu myös ettei kukaan muu "ymmärrä" fiilistä kun taistelee aikaa vastaan ja stressaa.
Kaikki joille asiasta yrittänyt jutella niin vaan kommentoi tyyliin: "ihanaa, kohta on vauva sylissä" :D :/
joo, onhan se niinkin mutta se ei ollut nyt se tämän hetken pointti! mutta onhan se toisaalta hankalaa asettua toisen asemaan jos ei itse ole kokenut samaa - ei ymmärrä sairaudesta, arvoista mitään, ei ehkä ole joutunut synnytyksen käynnistykseen tai määrättyyn sektioonkaan niin ei osaa kuvitella niitä tunteita mitä käy läpi epävarmassa tilanteessa...  täytyy toivoa että viikonloppuna saisi ajatukset nollattua ja lähdettyä uuteen viikkoon positiivisin mielin. Ensiviikolla ollaan viisaampia! :)

toivottavasti ensiviikolla saan hyvän lääkärikäynnin ja saisin mielenrauhaa <3

t. Mea 37+1

NKL kontrolli ja synnytystapa arvio 36+

Nyt oli taas NKL kontrolli (36+5) ja samassa synnytystapa arvio - tästä en tiennyt ennakkoon mutta neuvolasta sanoivat että jos ei ole - vaadi se - koska ovat sanoneet ettei neuvolan lääkärikäyntejä mulle koska käyn nkl niin heidän kuuluu tehdä sitten arvio.

No se tuli sanomattakin :) Hyvä se.

Pääsin puolisen tuntia myöhässä lääkärille - tuntui nkl:llä olevan taas kova ruuhka ja kiire, ovet kävi kokoajan ja odotustila oli täynnä. Käytävällä raahusti paljon ISOJA mahoja tuskissaan...

Tätä käyntiä jännitin ehkä hieman enemmän kuin aikaisempia käyntejä, kai kun täysaikaisuus niin lähellä niin jännitti että onko vauva kasvanut tarpeeksi, ja tuleeko jo "toimenpiteitä" vai jatkuuko kaikki ennallaan.

Lääkäri oli ihanan rauhallinen, empaattisen oloinen, jaksoi jutella mukavasti ja selittää! Tästä tuli hyvä mieli.

Lääkäri lähinnä kyllä yksin puheli synnytyksestä, eikä niinkään kysellyt yhtään mun mielipiteitä mutta kuuntelin asiat; hän pohti ääneen synnytys tulisi tapahtua viimeistään laskettuna aikana, sairauden takia koki että olisi riski antaa mennä yliaikaa että viimeistään LA pitäisi jotain tehdä, mutta että mitä? että jos haluan alatiesynnytystä että olen sen suhteen ensikertalainen että käynnistys täysin epäkypsästä tilanteesta voi olla pitkä ja raskasta tie - ja sektiohaavaa ajatellen se pitäisi olla mieluiten ballonki eli lääkkeetön ettei ole liian raju haavalle mutta jos paikat täysin epäkypsät, niin onnistuuko se. (vaikka silti sanoi että haavan repeämisriski on alle 1% luokkaa....)

- Kovasti oli selvästi rivien välistä sektion kannalla - koska kovin mainosti sitä että ensikertalaisista joka neljäs käynnistys yritys pitkittyy niin että päätyy sektioon jokatapauksessa...  mutta jos ajatuksen kääntään toisinpäin niin 75% käynnistyksistä siis onnistuu!
Periaatteessa alatiesynnytykselle ei ole estettä mutta ilmeisesti toivottavaa olisi että käynnistyminen olisi luonnollinen/spontaani mutta aika saattaa tulla vastaan... eikä kovin tarjonnut muita keinoja kuin ballonkia mulle ja sitä varten tarvis vähän olla jo paikat kypsyneet että sitä saa paikalleen...

... Sektion saan kai vaan pyytämällä mutta edelleen edellisen sektion kivut ja hidas toipuminen on muistissa aika ikävästi niin en tiedä pystynkö sektiota pyytämään kovin helposti - pelkään että koko kesä menisi pilalla siinä kaikkine kantelukieltoineen ja kipuineen...

Seuraavalla kerralla (reilu viikon päästä) asiasta ilmeisesti jatketaan lisää....

Ensin lääkäri tutki vauvan.
Käsikopelolla arvio että vauva olisi 3kg (hah, 2viikossa 2,2->3kg, en usko ;))....
mutta ultrauksessa näytti olevan arvio n 2,7kg. (vähän realistisempi).

Kaikki oli ok. Lapsivettä hyvin, vauva oli virkeä, päässä kaikki virtas hyvin. Napavirtauksessa oli pientä "vastustusta" mutta kuuluu kuulemma taudin kuvaan eikä ole syytä huoleen.

Sitten lääkäri teki sisätutkimuksen.
Pehmeä, kiinni, 3cm jäljellä. eli epäkypsä tilanne.

Sain parit labra-ajat ja ensiviikolle uuden kontrollin ennen juhannusta.

Käynti oli hyvä, parempi kuin pari edellistä, mutta olin käynnin jälkeen aivan järkyttävän väsynyt, kiukkuinen ja jotenkin uupunut. Paljon ajateltavaa, paljon infoa, taas labroja - eli yöpissojen pidättelyjä vaikka supistais ja ja...
jotenki iski uupumus.

Sairaalasta vielä suoraan kauppaan asioille, sitten kotiin ruoanlaittoon, olin aivan järkyttävän väsynyt koko loppupäivän ja illan. ja kuinka sitten kävikään? nenä niin tukossa ettei happi kulje eikä henkeä tahdo saada, herään 30min-1h välein eestaas hikisenä huonossa hapessa että pakko nousta lopulta ylös.
Silmissä kirveele järkyttävä väsymys, vituttaa ja ärsyttää. Aamulla pitäisi jaksaa nousta labrajonoon ja pitkäpäivä edessä esikoisen kanssa eikä saa edes kunnon yöunia. Kroohpyyh.

että semmosta :D

t. Mea 36+6

Viimehetken hankintoja/tekemisiä, viikot käy vähiin?

Kai tässä pikkuhiljaa alkanut heräämään ettei viikkoja voi loputtomasti enää olla ja loputkin asiat voisi saada kondikseen.

Huomasin vauvan sänkyä laittaessa että aluslakanoita ei ole yhtään ja peitot/tyynytkin hukassa - kaikki vintit ja paikat koluttu - ei löydy enkä muista mitä niille on tapahtunut, eli näiden hankinta!

Mökille (jossa käydään paljon!) piti tilata vauvalle sopiva matkasänky - meillä siis on ennestään mutta ei sellaista jossa saa lattiaa ns yläasentoon, niin päädyin tilaamaan ns babycenterin jossa on myös vaipanvaihtoalustat yms niin ei tartte mitään muuta extraa mökille hankkiakaan. Matkasängyn lisäksi mökillä on extra rattaat ja unipesä kulkee mukana - katsotaan tilanteen,iän ja kaiken mukaan missä vauva sitten nukkuu - kainalossa, unipesässä vai matkiksessa :)

Esikoiselle tilailin vähän kesäviihdykettä pihalle (tramppa ja teltta) että jaksaa olla tuossa omalla pihalla nyt ja sitten vauvan synnyttyä - ilman että tarvii 24/7 ihan kiinni olla vaan jaksaa touhuta itsekseenkin, katsotaan mitä tykkää yllätyksistä! :)

Hankintojen lisäksi olen järjestellyt vauvan vaatekaapin kuntoon ja vaipanvaihtopisteen kuntoon.

Kovaa vauhtia myyn esikoisen vanhoja vaatteita paketteina pois että saan ne nurkista lojumasta ja yritän siivoskella minkä jaksan! Aikamoista hommaa on kyllä!

Vauvan huoneessa pitäisi vielä tapetoida...

Onneksi ensiviikolla käy siivoojat (käy meillä 3x/kk) ja tekevät koko talon/ja terassin ikkunoiden/lasitusten pesut, saunan pesun, uunin pesun yms ja kunnollisen kesäsiivouksen niin eipähän tartte näitä enää miettiä! :)


huhhuijaa!

t. Mea

päänsärkyjä, unettomuutta; loputon nälkä ja henki ahtaalla

Ihanaa viikonloppua!

Täällä taas vaivaa pukkaa :D
Asan lopetuksesta aikalailla heti alko päänsäryt, enemmän ja vähemmän tykyttävät, loppuu panadolilla ainaki hetkeksi mutta jatkuu sitten taas myöhemmin. Tässä raskaudessa ei muuten päänsärkyjä oikein ole ollutkaan. Mietin että johtunee asan lopettamisesta, mutta tarkistan asian ensiviikolla nkl kontrollissa, varsinkin jos olot ei ole helpottaneet. - verenpaineet pysyneet samoilla tasoilla, että toivottavasti ei ole mitään alkavaan myrkytykseen viittaavaa mutta seurataan oloja!

Myös yölliset unettomuus "kohtaukset" on alkaneet vaivata. Olen aina nukkunut hyvin ja unta riittänyt vaikka muille jakaa, mutta nyt heräilen monta kertaa yössä enkä saa kunnolla enää unta. tosi raivostuttavaa - varsinkin kun heräilystä tulee nälkä - nälästä maha kipeäksi enkä radin takia voi pomppia pitikin yötä jääkaapilla koska aamusokerit on sitten päin peetä :(
muutenkin ollut pari päivää (asan lopettamisesta) julmettu nälkä koko ajan! siis 2h välein alkaa kouriva nälkä että pakko syödä... todella omituinen meininki! :D

Neuvolassa totesivatkin viimeksi että kohtu on todella korkealla nyt ja varmasti painaa - ja sen kyllä huomaa, henki on jatkuvasti ahtaalla, tietyt asennot istua on hankalia, syömisen jälkeen on hankala olo pitkään ja välillä kun touhuaa liikaa, saa henkeä ihan haukkoa. Kamala olo välillä.

MUTTA tänään onneksi menossa ystävien ihaniin juhliin muutamaksi tunniksi nauttimaan kesäpäivästä, joten kaikki vaivat sivuun ja nautiskelemaan! Ja onneksi pian kontrollipäiväkin! :)

t Mea 36+3


ps. vanhoja tekstejä pulpahtelee blogiin ja voi aiheuttaa hämmennystä, olen luonnoksia kirjoitellut kokoajan mutten ehtinyt viimeistellä ja julkaista - julkaisen niitä sitä mukaan kun saan ne valmiiksi - haluan ne itselleni arkistoon kuitenkin vaikka ovatkin jo "menneitä juttuja" :)

36+0 huhhuijaa! viikko täysaikaisuuteen!

Huhhuijaa! Onpas hurjaa että täällä ollaan, en uskonut koskaan näitä lukuja näkeväni!
Koko alkuraskauden toivoin että pääsen viikolle 28, sen jälkeen etappi oli vko 30 ja sen jälkeen 33, siitä eteenpäin 35 mutta en oikein miettinyt edes pidemmälle, koska oli niin kovin painotettu, että turhaa mietit koska et tule sinne pääsemään! ja täällä sitä ollaan, JO viikolla 36!

Tänään lopetetaan Asan käyttö, koska kk laskettuun aikaan. hui!
Muuten jatketaan normaalisti, sokerimittauksia, verenpainemittauksia, kontrolleja...

Ukkeli möyrii masussa aktiivisesti jokapäivä, liikelaskentaa ei ole tarvinnut koskaan vielä miettiä tai tehdä, eikä doppleria ole tullut käytettyä enää ollenkaan - mutta silti on kiva että se on laatikossa "turvana".

Olo alkaa olemaan melko "valas" :D
Lonkkia särkee, selkää särkee jos joutuu yhtään noukkimaan mitään, ei jaksa pitkiä aikoja kävellä/seistä, ja jokapaikka kankeutuu helposti. Onneksi silti esikoinen pitää liikkeessä ettei pahemmin jumiudu paikat - mutta tahti on hidastunut huomattavasti.

Vielä 3vkoa sitten käytiin avoimessa pkssa leikkimässä 1-2krt/vko + puistoissa 2-4krt/vko, niin nyt ollaan vaan omalla pihalla leikkimässä kun ei vaan jaksa, ei taivu hiekkalaatikon reunalle eikä avoimeen asti jaksa eestaas kävellä ilman että illalla sitten särkee jokapaikkaa :D

Laiskana tein eilen Ikeaan klikkaa&nouda tilauksenkin, koska en kestä ajatusta lähteä sinne haahuilemaan esikoisen perässä, pitää syödä, pysähtyä leikkipaikalle ja ja... Ei kiitos. Leikitään täällä kotona mielummin, mahdollisimman helposti ja mukavasti ;)... heh.

Ensiviikon nkl kontrollia ootellaan taas, yhtäaikaa toiveikkaina että tämä jatkuu vielä ja yhtäaikaa olis jo olo että eikös tää jo kohta riitä ;) että pääsis nuuskimaan jo pienokaista <3

Terkuin
Mea 36+0

Neuvola 35+6

Sain uuden neuvola ajan viimeisimmän nkl kontrollin jälkeen mutta valitettavasti oma th ei ollut paikalla vaan sain jollekin lomittajalle ajan.

Aiemminkin olen täällä maininnut etten lämpene kovin nopeasti, sama kävi tässä. Hankala jauhaa kuulumisia ihan oudolle tyypille, jolla on eritavat kohdata kuin tutulla thlla. Tämä täti oli tosi tiukan oloinen ja syynäsi kaiken mahdollisen sokerivhkosta viikkoja taaksepäin ja kyseli ummet lammet - oikein kalasteli ja mä en jotenki osannut sanoa oikein mihinkään mitään.
Ja sitten kun sanoin että kipeitä suppareita on tullut - niin ei edes sanonut mitään :D eli jep.

Virtsa +++ (+++)
Verenpaine 140/90 (139/83)
Paino 99 (94) +830/vko
Hemppa Ei mitattu 

Turvotus (++ Ei katsottu)

Kohdun pohjan korkeus 32 (28)

Lapsiveden määrä normaali.

Syke n 140

Liikkeet ++

Tutkimus vatsan päältä - kokeilu miten päin vauva on yms oli kovakourainen ja eka kertaa ikinä vähän sattui :/ Sydänääniä kuunteli kahdella eri laitteella ja siinä kesti, tosi kuumottavaa ja tuli paha olo maata selällään - alkoi oksettaan ja etomaan.

Kaikki ok, mutta jäi häiritsemään miksi sykkeet oli "vain" n. 140 kun aika ennen ollut 145-150 mutta kova liikkumaan oli ja potki hurjana.

Lopussa juteltiin että NKL:n pitäisi tehdä synnytystapa arvio varmaan ensikerralla koska mulle on kirjattu etten käy neuvola lääkärillä enää koska NKL kontrolloi. Katsotaan mitä sanovat nkl:llä sitten asiaan, onkohan heillä lie aikaa semmosiin höpötyksiin ;)...

t. Mea 35+6

NKL kontrolli 34+5

Edellinen väliin kuulunut neuvola peruttiin, ja uutta aikaa ei annettu koska NKL kontrolli oli sen verran lähellä taas.

Tälläkin kertaa vastassa oli KIIRE.
Lääkäri toimi yksin, vapaita kätilöitä ei ollut (ei sinänsä onko väliä mutta usein kätilöt ovat rauhallisempia ja empaattisempia tilanteessa niin se rauhoittaa)....

Juteltiin heti että ASA lopetetaan 36+ vaihtuessa mutta eipä oikein muuta, lääkäri ei katsonut sokerirasitus vihkoa ollenkaan - ei edes kysynyt siitä, ja neuvolakorttiakan kurkkasi vain nopeasti.  Nopeasti mainitsi ettei neuvola lääkärillä tarvitse enää käydä kun tiedustelin että miten neuvolan seuranta jatkuu (olivat pyytäneet kysymään) - ja sanoi vähän äkäisesti että "neuvolan vastuulla on seurata virstaa, painoa ja mahanympärystä" - Äkkiä vaan taas sitten ultralle ja se alta pois.
Nyt sentään osittain näin ruudulta pikku ukkelia kun lääkäri ei kokoaikaa istunut edessä, ja sentään hieman selittikin mitä utlrasi ja milloin.

Valitettavasti pikkukaverin koko oli tipahtanut taas hieman lisää (omalta) käyrältä mutta ei ollut kuulemma syytä huoleen mutta kyllähän se jäi mieleen kummittelemaan - mitä jos enskerralla ei olekaan kasvanut ollenkaan? tai tipahtanut lisää käyrältä? Mitä sitten tapahtuu?

painoarvio 2,2kg
RT
Lapsivettä normaalisti, liikkeet normaalit.
Kaikki virtaukset ok.

Sovittiin että pissanäytteet jätetään viikottain labraan loppuun asti (great!) ja muuten kokeita määrää sitten munuaispoli.

t. Mea 34+5

NKL kontrolli 32+5

Taas uusi kontrolli NKL:llä ja tällä kertaa vastavassa oli vähemmän hysteerinen lääkäri... mutta myös selkeästi vähemmän empaattinen.
Hän ei tuntunut olevan perehtynyt tapaukseen oikeastaan yhtään ja heti alkuun tykitetyt kysymykset "No tuntuuko SUSTA että onko vauva kasvanut"  "Onko vatsan ympärys kasvanut" tuntuivat lähinnä tyhmiltä - että mitä mä siellä sitten teen jos mun pitää tietää mitä siellä mahan sisällä on tapahtunut :D ja neuvolaa ei ollut välillä, niin enpäs ollut mahaani mittaillut... olis vissiin pitänyt :D

Käynti oli nopea ja kylmä - hän istui kokoajan ruudun edessä etten edes nähnyt ultrausta, ainoa asia minkä puhui koko ultrauksen aikana oli että kysyi "No miten se vauva viimeksi oli kasvanut, missä kohtaa käyrää se meni?" - Niin, eihän hän ollut voinut sitä katsoa tietenkään etukäteen, selitin siinä sitten mitä muistin.

Lääkäri toimi kokoajan yksin, kätilö käväsi ovella lopussa hakemassa lääkäriltä lapun jossa oli seuraavan ajanvarauksen tiedot ja haki mulle labrapurkit. Taas labraan.

Painoarvio 1900g
RT
Liikkeet normaalit, lapsivettä normaalisti.

Käynnistä jäi kiireen tuntu, synntyksestä - tulevasta, mistään ei puhuttu mitään, eikä lääkäriä tuntunut kiinnostavankaan. Että semmosta tällä kertaa. Kaikki ok.

Kiitos ja hei.

t. Mea 32+5

Nauroin vähän ääneen.... vaikkei ehkä hauskaa olekaan.

Kävin alkuviikosta NKL:llä kontrollissa jossa kaikki ihan ok vaikka lääkäri olikin hieman hysteeristä tyyppiä oleva - asia unohtui parissa päivässä ja lakkasin stressaamasta koska olo kuitenkin ihan hyvä ja vauva liikkui hyvin!

Loppuviikosta sainkin sitten puhelunNKL:ltä että jättämässäni pissanäytteessä oli arvojen nousua, hoitaja puhelimessa vaikutti kovin huolestuneelta ja vaati heti viemään uudet näytteet. Päässä vilisi heti miljoona ajatusta että apua, nytkö tämä alkoi, arvojen nousu, kohta synnytetään, meneeköhän viikkoja vai päviä, apua....  kädet alkoi hikoamaan jo paniikista.

Kysyin sitten, että saisiko hän kertoa kuinka paljon määrä oli noussut - että osaisi varautua tulevaan -
hetken hiljaisuuden jälkeen hän kertoi että tämä u-albkrea gramma määrä oli noussut 2,5g -> 2,6g... sen sanottuaan hän itsekin hieman alkoi köhimään ja sanoi nousun olevan aika pieni mutta lääkäri määrännyt uudet kokeet.

Olin järkytyksestä hiljainen, 0,1g nousu ja uudet näytteet. Vau. Huomaa ettei siellä ole sisätautilääkäriä paikalla enää.

Kun puhelu loppui nauroin ääneen. Varmaan helpotuksesta että puhelu oli minusta täysin turha vaikka ymmärrän edelleen seurannan tärkeyden mutta herranjumala säikytellä tuollain! 0,1g! hei haloo!....

Noh, uudet näytteet vaan sitten sinne ennen seuraavaa kontrollia! :) kaikki jees!

t. Mea :D

Kasvukontrolli ja arvot nousussa 30+5

Nyt oli taas NKL:n kasvukontrolli, ja vauvalla on kaikki hyvin.
Painoarvio oli keskikäyrällä, n. 1600g, lapsivettä hyvin ja kaikki muutenkin kunnossa. RT.

MUTTA.

Omat arvot oli lähtneet nousuun. Minusta henk.koht nousu oli pieni mutta lääkäri tuntui olevan kovin huolissaan, ja alkoi jo jutella että mitäs jos pitääki synnyttää ennen vkoa 35, että mitä ajatuksia on ollut synnytyksen suhteen - ja mikä kaikki on realistista niin pienillä viikoilla, ja miten edellinen sektio haava reagoi käynnistykseen yms.
Oli mukavaa että hän jutteli asioista, oli empaattisen oloinen ja tuntui miettivän heti kaikkia vaihtoehtoja mutta vähempi hysteerisyys olisi riittänyt.

Arvo oli siis noussut (u-albkrea) 1,5g -> 2,5g/vrk. Minusta hyvin vähäinen mutta nousuhan se kuitenkin on.
Kun esikoinen leikattiin, arvo oli 15g/vrk. Eli onneksi olemme vielä siitä kaukana, mutta nouseeko se tuonne yli 10g/vrk päivissä, viikoissa vai kuukausissa? Jaa'a.
Esikoisessa kesti n. 13vkoa kun nousi ns täyteen, eli sen suhteen olen positiivisin mielin, että voihan olla että nousu on yhtä hidasta! Jolloin vauva ehtisi hyvin kasvaa rauhassa isoksi masussa ja pääsisi viikolla 37 asti ainakin! :) Tähän tähtäämme ja tätä toivomme, eikös? ;)

Käynnistä jäi silti huolestunut olo, koska lääkäri oli itse niin kovin hysteerisen oloinen ja illalla nukkumaan mennessä itketti ja kurkkua kuristi kun mietti että mitä jos taas käykin niin, että kohta alkaa sairaala-arki leikkauksen jälkeen ja sitä kelaili kaikkea esikoisen ajoilta...

Aamulla oli parempi, toiveikkaampi olo mutta seuraava kontrolli kertoo taas enemmän.

Labrat vien vielä tällä viikolla uudelleen ja seuraava kontrolli on rv 32+5 (esikoisesta jouduin osastolle muistaakseni juurikin 32+4 ja syntyi 33+0, kääk! ei voi käydä samoin, eihän?!)....

Nyt vain kuulemma lepoa, verenpaineiden mittausta ja oman olon tarkkailua! Ei paha siis.

Mutta hankalaa kun aina eri lääkäri vastassa niin koskaan ei tiedä miten lääkäri asiaa ajattelee kun osa on niin "ei oo vakavaa" ja toiset on hysteerisia pienistäkin muutoksista...

No mutta tällä mennään! :) Onneksi seuraavat hyvin!


t. Mea 30+5

30+0 - 10viikkoa matkaa jäljellä - Synnytys ajatuksia hyvissä ajoin!

Neuvolan th antoi viimeksi mulle mukaan paperin, johon pitäisi kirjata synnytysajatuksia ja toiveita, jaiks!
Normaalisti se kuulemma tehdään myöhemmin, mutta hän ajatteli että tämän voisi hoitaa hieman aiemmin mun kanssani, kaiken varalta...

Kieltämättä olen aika hoomoilasena :D ...
En ole paljoa miettinyt synnytystä, en ehtinyt miettiä esikoisessakaan ja ajatus tuntuu vielä kaukaiselta, vaikkeihan sitä koskaan voi tietää milloin se eteen tulee, ja miten!

SEKTIO ei ole ensimmäinen toiveeni.
Esikoinen sektio meni ihan hyvin, mutta toipuminen oli minulla hen.koht h-i-d-a-s-t-a ja pelkään että se vaikeuttaisi myös suhdettani esikoiseen kun on kantelukielto pitkään, ja jos toipuminen olisi yhtä hidasta niin kipuja olisi pitkään että voisi olla hankalaa olla esikoisen lähellä muksittavana yms. eli eniten koen etten toivo sektiota ensisijaisesti koska pelkään että se vaikuttaa arkeen hyvin negatiivisesti.

Tottakai kaikkien turvallisuuden takaamiseksi siihen suostun jos muuta vaihtoehtoa ei ole tai tule.

ALATIESYNNYTYS

Tästä ei ole kokemusta eli hirveän hankala sanoa mitä toivoa.
Ajatukseni ovat kerääntyneet vain luettuani muiden kokemuksia ja ajatuksia - omalla kohdallahan en voi tietää miten mikäkin toimii jos toimii.

Toivoisin että synnytys käynnistyisi luonnollisesti. Kotona voisi olla mahdollisimman pitkään.
Ei pitkää osastolla oloa ennen/jälkeen.
Mutta jos ei käynnisty luonnollisesti, toivoisin ensisijaisesti käynnistystä ballongilla,
sitten oksitosiini ja ihan viimeisenä jos pakko cytotec - mieluiten viimeisintä ei.
Cytotecista olen kuullut lähinnä 99% vain huonoa, että on erittäin erittäin kivuliasta....
Aquarakkuloita ehdottomasti ei.
Ilokaasusta en tiedä - kuullut että aika moni voi huonosti siitä, ja itse voin erittäin helposti muutenkin huonosti ja oksennan niin epäilen erittäin vahvasti että ilokaasu sopisi mulle...

Kalvojen puhkaisuun en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata.

Mitään tutkimuksia/toimenpiteitä en halua tehtävän ilman suostumustani eli ei mitään että yhtäkkiä tehdään sisätutkimus sanomatta mitään (näistäkin kuullu! :o )....  ei mitään salaa välilihan leikkauksia tms.
ja toki kaikkiin hoitotoimenpiteisiin toivon selitystä ja perusteluja.

Allasta olisi kiva kokeilla jos se on mahdollista.

Hmm.

Lisäksi olen pohtinut että olisiko Doula hyvä olla synnytyksessä mukana? Vai mennä ihan vain puolison voimin? (joka ei siedä sairaaloita, ei neuloja, verta eikä eritteitä vaan pyörtyy helposti :D Hmm!)... puolison kanssa voi nimittäin käydä niin että lopulta kuitenkin saa olla yksin, että doula varmasti ainakin olisi mukana loppuun asti :D...

Olisin toivonut kyllä että olisin päässyt käymään läpi edellisen synnytyksen ammattilaisen kanssa ja saisin tietoa enemmän vaihtoehdoista ja sairaalankäytännöistä kun esikoisesta jäi kysymyksiä ja epäselvyyksiä. Neuvola ei nähnyt että tarvitsisin lähetettä pelkopolille ; se on kuulemma ainoa (?) paikka jossa asiaa voi käydä läpi? mutta koska en pelkää synnytystä kuitenkaan enkä ole hysteerinen ei edellisen synnytyksen läpikäynnille ole kuulemma perusteita. Jepjep. Voisin kysellä tätä vielä NKL:ltä ensikerralla kun siellä käyn...


Tässä alustavia ajatuksia, pitänee vielä hieman pohtia enemmänkin! :)

Mutta apua 30+0! esikoinen syntyi rv 33+0, aika hullua, 3 viikkoa  niin olisi vauva jo ulkona jos menisi samaa rataa :o Hui! toivottavasti ei! Toivon vähintään 5 viikkoa vielä, tottakai mitä enemmän sen parempi! <3  Pitäkää peukkuja pystyssä! :)

t. Mea 30+0

Neuvola 29+6

Mulla oli extraneuvola taas 29+6, ja siellä piti käydä läpi synnytykseen liittyviä ajatuksia, toiveita ja ottaa peruskokeet. Sain siis viimekerralla neuvolasta mukaan synnytystoivepaperit jotka piti täyttää (esittelen ne myöhemmin ja kirjaan ajatuksia ylös!)...

Nooo....

Hänellä oli harjoittelija, niin synnytyspaperia ei käyty läpi ollenkaan, vaan kaikkea muuta jauhettiin kahdesti että harjoittelija sai harjoitella - joka oli täysin ok, koska uusia terkkatätejä tarvitaan <3 mutta harmitti ettei käyty läpi mitä oltiin sovittu. Suurinosa aika meni kun hän ohjasi harjoittelijaa tietokoneen käytön kanssa, ja kun oli "mun kopeloinnin" aika niin kaikki tehtiin kahdesti...

Vaavilla vaikutti kaikki olevan ok, sydän äänet kuului hyvin ja liikui kovasti. Veikattiin että on RT.

Virtsa +++ (+++)
Verenpaine 139/83 (131/71)
Paino 94 (89) +1200/vko
Hemppa Ei mitattu 

Turvotus Ei katsottu (+)

Kohdun pohjan korkeus 28 (25)

Lapsiveden määrä normaali.

Syke n 145

Liikkeet ++

Harjoittelija vaikutti kyllä tosi mukavalta ja kyseli vointeja ja kuulumisia kivasti, mutta myönnän olevani hieman hitaasti lämpeävää sorttia niin en oikein osannut kummemmin mihinkään vastailla :D 

aika turhalta tuntui tämä neuvolakäynti varsinkin kun oli odottanut enemmän, mutta, tällaistä tää välillä on.

t. Mea 29+6

Lapsimessut 2018 käyty

Sain ihanasta vauvaryhmästä liput lapsimessuille ja sinnehän suunnattiin viikonloppuna koko perhe - siis minä, mies ja esikoinen. Alkuperäis ajatuksena oli, että mies viihdyttää lasta lastenjutuissa ja mä kiertelen kojuja rauhassa...
Noooooh, siis se ryysis oli jotain ihan järkyttävää :D  Ei mahtunut kunnolla liikkumaan, kokoajan joku töni, rattaita oli jokapaikassa, kaikkii lastenjuttuihin oli ihan hillittömät jonot... esikoinen sinkoili sinne tänne niin aika nopeasti liikuttiinkin vain porukassa, koska molemmille tuli hiki jo vartissa siellä :D

Ekana haettiin ilmainen babybox lastentarvikeliikkeen pisteeltä; sieltä sai laatikon ja kassin; joissa oli erilaisia vaippoja pampers, libero touch ja muumi, siteitä, tutti, tuttipullo, tuttinauha, viaplay etukortteja, liivinsuojia ja wetwipseja.

Sitten maisteltiin twodads muroja - ja neiti halusi niitä ostaakin - tosin oli tuttuja tuotteita meille mutta halvemmalla sai niin ostettiin pari jemmaan! :)

Sitten neiti halusikin leikkipaikoille, jotka oli vähän... mitä oli.
Bobblesin osastolla oli kiva leikkiä oma aikansa mutta siellä piti varoa ihan tosi pieniä kokoajan, sitten hoplop pisteellä oli pari puhallettavaa isoa pomppulinnaliukumäkeä joissa käytiin mutta jonot oli järkyttävät...
Lisäksi olisi ollut pomppulinnaa, karusellia yms jota MAKSOIVAT pääsylipun lisäksi ihan sikana 3e/hlö, 5e/hlö tms. ja silti jonot oli todella pitkät, eikä meillä ainakaan reilu 3vee jaksa yksinkertaisesti odottaa pitkiä aikoja vielä jonossa, joten jätettiin nämä suosiolla väliin ja herkuteltiin sitten toffeella ja jätskillä joita neiti sai itse valita.

Muskari tuokiot oli neidille eniten mieleen kun sai rauhassa tutustua soittimiin, ilman että on kiire luovuttaa soitinta heti soitelle piirissä. :)

Nopeasti kiersin kojuja ja Aarrekidin pisteeltä lähti mukaan vaatteita - ja onneksi sieltä sai vielä alekoodin mukaan nettikauppaan koska kaikkia mitä halus ei saanut oikeassa koossa niin sai tehtyä illalla vielä lisätilauksen ;)
Myös Blaan ja Lumoanin pisteeltä mukaan tarttui vaatteita. Olisi tarttunut varmaan kaikista pisteistä jos olisi ollut aikaa kiertää, mutta ryysis oli hirvittävä ja lapsi tylsistyi pian rattaissa istumiseen kun äiti katseli niin tosi nopeasti vaan selailin, ei ehtinyt oikein miettiä ostettavaa... enkä tiedä olisiko edes ollutkaan tarvetta millekään :D turhaa olisi tullut vain hamstrattua :D :D...

Nuppuprintin pisteeltä neiti sai itselleen pikkulaukun, samanlaisen kuin äidilläkin on ;)
Ja yhdellä pisteellä sai ostaa käytettyjä petsejä niin neiti sai valita sieltä muutaman aarteen uuteen laukkuun mukaan!

Mutta entäs se, mitä menin messuille haaveilemaan?
Eli Avaroom pinnasängyn ale?
NO olihan siellä! jippii! -15% ! parasta! yleensä ei ole noin hyvää alennusta, niin heti läks tilaukseen sänky meille! Olen niin happy happy <3

Neiti nukahti autoon matkalla kotiin. Olihan se koettelemus. Melkoinen hälinä ja ihmispaljous.

Kysyin lapselta illalla että mikä oli parasta messuille:

"uusi laukku, petsis ja muskari mutta kevätmessut oli kivemmat" :D

Totta, lapsi viihtyi viikko sitten kevätmessuille n 5h ja ei olisi lähtenyt pois kun oli niin kivaa, ja lapsimessuilla oltiin reilu 3h ja siitäkin viimeinen vartti oli jo vinguttu että lähdetäänkö kotiin... liikaa meteliä ja hyörinää siis meille, mutta nyt on sielläki käyty.

Ensvuonna voisi uusia.... ilman lasta/lapsia ;) ehkä yksin mennä shoppaileen ;) hihi!....


t. Mea 29+4

Mitä äitiysvaatteita täältä löytyy!

Kirjoittelin tuossa aiemmin raskausajan ajatuksia kehopositiivisuudesta, fiiliksistä - myös niistä negatiivisista. Mulla auttoi paljon kun masu kasvoi kunnolla ja niin materilistista kuin se onkin - kun löysin sopivia omaan silmään kauniita vaatteita :)

Mä tuskastuin jo heti alkuraskaudessa vatsan turvotukseen ja mammalegginsit tuli pian käyttöön, kirjoittelinkin joulukuussa -17 tästä aiheesta, ja että kuin tuskastuttavan hankalaa on kun ei löydä TUNIKOITA! kivoja odotus/ja/tai/ imetystunikoita ei löytynyt mistään, vain paitoja ja mekkoja, mutta välimuotoja ei...

Mä rakastan vaatteita vaikken muuten "pinnallinen" olekaan, meikkaan kyllä lähes päivittäin mutta kotoilupäivänä ei ole pakko eikä mökillä, ja ulkomaanreissuilla, erityisesti rantalomilla meikkailen huomattavasti vähemmän yms eli ei oo niin justiinsa ;)
Kuivat, karheat luonnonkiharat on kans ihan oma juttunsa, siinä se tukka tulee mukana, en fiksaile hulluna ja puunaa sitä... mulla ei oo mitään tekoripsiä, ei tekokynsiä, ei kestorajauksia, en värjää hiuksia.. Eli mun intohimo on vaatteet! :D :D
Eli ollut tosi vaikeaa kun ei oo löytänyt itselle kivoja odotusvaatteita helposti ja joutunut taistelemaan aamuisin että mitä ihmettä pukis päälle...

Perus H&Mltä olen löytänyt jotain kaappiin, samoin tältä perus mamalicious merkiltä mutta muuten kaipasin muutakin! koska tuntuu että perussuomalainen mammamuoti on mustaa, sini-valko tai musta-valko raidallista, mustapohjaista kukkakuvioo... ehkä kesävaatteissa on vähän enemmän väriä mutta hyvin tietyntyylistä ja oma fiilis kaipaa muutakin...

Ostin jotain motherhood nettisivulta, ja sitten lähdin ihan reippaasti tilaamaan suomalaisilta ompelijoilta! :) (facessa ommeltujen vaatteiden kirppis) Mun lempparikankaista!
ja sitten sai olla kyllä tosi tyytyväinen!
Ekana tilasin "handmade by mariaira":lta , sitten "elivawee iloiset ompeleet" ja tilasin myös "mamamalta" ja "luovalasta" - jälkimmäisillä hieman pidemmät jonot tilauksissa.

Näiden ommpelijoiden lisäksi löysin "pikku prinselat" josta sai tilata, myös "maitotyttö" sivut löysin (sieltä harmikseni ei löytynyt just mun kokoja koskaan :'( ) Ja toki selasin ahkerasti kirppiskanavia, tori.fi:tä ja huuto.nettiä...
Jossain vaiheessa tuli kyllä myös tuskastuminen että onko tässä järkevä kun aika kuluu että ehtii mennä koko raskaus kohta ohi rytkyissä ennenku löydän edes mitään säällistä päälle pantava :D :/ ... en ymmärrä miten mulla on näin vaikea maku ja suomessa ei löydy helposti kivoja juttuja!

Tällasia ihanuuksia mun kaappiin on nyt eksynyt ja oon ihan lovena:

ulkoiluhuppareiden ykkönen, tosi paljon ollut käytössä :) 

Odd Molly kesämekko, ei äitiys, mutta ajaa asiansa hienosti! ja mun lemppari ompelijalta teetetyt mammaleggarit! <3 

mamalicious juhlamekko

Lumoan mekkoja 2x yhtä isommassa koossa, mun lemppareita!

Lisäksi on perus farkkua, neuletakkeja aika monta, mustia leggareita, perustoppeja/kuin imetystoppejakin, mammasukkiksia, tukisukkia, liivejä...  osa mekoista/tunikoista/leggareista oli pesussa kun kuvailin ja ihan kaikkia en jaksanut ees kuvata :D hehe..

Mutta näillä eväillä jaksaa :P on kiva kun on hyvä vaatevarasto, ei ärsytä lähteä ulos!

PAITSI miksei kukaan valmista vk-housuja mammoille? paitsi stormberg joka maksaa aivan älyttömän sikana? uskon että jokainen tuleva äiti, varsinkin jolla on jo pieniä kotona, ulkoilee vuodenajasta riippumatta niin älytöntä ettei ole kunnon varusteita kaupassa saatavana :( Kavereilta kuullut että tehneet ties mitä viritelmiä miestenhousuista, henkseleistä yms että saa kunnon vk kamat niskaan, ihan järkyttävää! :D :/ ... itse tykkään masutuubista niin en haluais alkaa säätämään...

Noh mutta, MUUTEN, olen oikein tyytyväinen nyt vaatekaappiini! :) <3 

Ihanaa lauantaina <3 

t Mea 29+3

kehopositiivisuus raskaana, vai saako olla negatiivisia fiiliksiä?

Raskauteen tuntuu liittyvän sellainen tabu että negatiivisia ajatuksia raskausajasta ja varsinkaan kasvavasta mahasta ei saa olla,
jos on - et ole ansainnut tulla raskaaksi, etkä saada lasta etkä etkä... olet varmasti huono kiittämätön äiti, ja moni lapseton ottaisi mahasi milloin vain senkin kiittämätön paska.
Näinhän meidät suomalaiset opetetaan ajattelemaan.

Valitettavasti toivotutkaan asiat eivät aina ole 110% positiivisia, ja monenlaisia tunteita voi ailahdella mielessä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Esikoisessa rakastin kasvavaa mahaani, enkä välittänyt turvonneesta ulkomuodostani! Nautin että sain levätä ja olla vaan. Toki huonojakin päiviä oli kun "pakko levossa" lepäsi viikko tolkulla hikisenä tukkasotkussa niin kiukutti ja harmitti, mutta pääasiassa en kiinnittänyt kehoon ns mitään huomiota ja nautiskelin vain. ehkä erityisesti kun olin muutenkin "iso tyttö" niin kerrankin se maha tuntui arvokkaalta vaikka iso olikin :D...

Tässä tokassa ei ole suhteeni itseeni ollut noin mutkaton. Valitettavasti.

Sain esikoisen jälkeen laihdutettua kivasti, liikuin kohtuullisesti että jaksaminen oli vauvavuoden jälkeen parempi, energisempi olo, joustavampi keho... olin saanut uusittua vaatekaapin ja nautin etten ollut enää "niin valtava"....

Vaikka uusi raskaus oli haaveissa ja toivottu, kyllä raskauden tuomat muutokset alussa ahdistivat, ihan eritavalla kuin esikoisessa. Yhtäkkiä turpean mahan takia ei lempivaatteet mahtuneetkaan enää päälle - ne - joiden eteen olin vuodattanut paljon verta hikeä ja kyyneleitä että olin päässyt siihen kondikseen, yhtäkkiä ne näytti huonolta päällä eivätkä mahtuneet enää lopulta ollenkaan.
Maha alkoi taas pömpöttään.

Kun kiloja alkoi kertymään ja kasvoihin tulemaan turvotusta, kyllä sitä piti usein tsempata itseään että ajatteli kauniita asioita omasta ulkonäöstään ja jaksoi mantrata että tämä on vain vaihe, ja pystyt kyllä laihduttamaan sitten uudelleen.

Kun maha kasvoi kunnolla enemmän, aloin siitä nauttimaan, kun sopivia vaatteitakin löytyi mutta muu turvotus harmittaa mutta kaikkein eniten se, että kropassa on taas kipuja - ja rajotteita.
Kevät kohisee kovaa vauhtia enkä pysty tekemään puutarhahommia kunnolla kun ei taivu enää, supistaa, selkään sattuu, niskat jumissa.
Teen mitä pystyn mutta en voi nauttia samallatavalla kuin aiempina vuosina niin kyllä se ärsyttää, väsyttää ja kiukuttaa, välillä vähän itkettääkin, kun haluaisi tehdä ja toimia, eikä kroppa anna periksi enää. Se on ollut vaikeinta hyväksyä. Tuntuu että on vain istuva lihapulla. :'(

Yhtäaikaa olen tosi kiitollinen raskaudesta, tulevasta perheenjäsenestä ja korostan kyllä masuani <3

mutta. Ajatuksia on moneen suuntaan ja päivistä riippuu millä fiiliksillä sitä on.

Rakastan pikkupotkuja ja möyrimisiä kyllä <3 silti odotan että tavattaisiin jo, ja saisin kehorauhan takaisin :D ja toivottavasti ajan kanssa slimmimmän ulkomuodon taas :)

Raskausarvista yms en välitä pätkääkään, ne kuuluu elämään ja saa olla. Mutta tiedän että tämänkin kanssa tuskailee moni eikä ole yhtään niin lungi asian kanssa.

Uskon silti että negatiivisia ajatuksia saa olla, ne pitää kuunnella jos niitä on, ja käsitellä.

Miltä kehomuutokset raskaudessa tai sen jälkeen tuntuneet? Mitä fiiliksiä siellä on?

Hyvää alkavaa viikonloppua ja ihania keväisiä säitä! Me suunnataan huomenna lapsimessuille, jaiks!

t. Mea 29+2

Voihan yöunet!

Toiset valittaa etteivät saa unta raskaana, uni ei tule tai se ei riitä...

Mua kyllä väsyttää, saan unta ja uni tulee, mutta voihan perkele näitä öitä!

Herään 2-3h välein vessaan lähes koko yön, ja olen hiestä märkä koko yön!
Tyynyä saa vaihdella ja kääntää jatkuvasti, peittoa ei voi pitää kun korvennun mutta sukat on pakko olla koska ilman niitä tulee suonenvetoja yöllä niin jalatkin on hiestä märät jatkuvasti.

Siihen päälle vielä 1-3krt/yössä herätys taaperon höpinöihin niin avot, kyllä on yöunet kultaa.
Ei ihme että väsyttää oikeastaan kokoajan, koko päivän, aina ja kaikkialla :D tekis mieli vetää päikkäreitä päivälläkin, ja hermot on melkoisen kireällä...

Toivottavasti yöt helpottais pian, koska kohta menee järki!


Mea 29+1

Toinen kolmannes erot esikoiseen

Kun viimeinen kolmannes starttasi, aloin pohtimaan että menikö toinen kolmannes samallalailla molemmissa, vai ei?

Rehellisesti, en täysin muista esikoisen toista kolmannesta, enää niin tarkkaan! Eniten on jäänyt mieleen että vaikka aamupahoinvoinnit helpotti niin silti voin herkästi huonosti koko toisen kolmanneksenkin! Muuten piti lähteä tarkistamaan blogikirjoituksista ;)

Esikoisessa toisella kolmanneksella:
Kasvoi karvoja naamaan :D
Oli selkäsärkyjä
Töissä aamupahoinvointia
Repäisykipuja
Hormonitunnekuohuja
Suonet tuli näkyviin ympäri kehoa
Jalkaturvotuksia
Verenpainenousua
munuaistaudissa täydet lääkitykset kehiin Albetol + adalat
toisen kolmanneksen lopussa esikoisen painoarvio vajaa 1000g



Tässä raskaudessa toinen kolmannes:
Pahoinvointi loppui n. rv 16-18 eikä palannut
Selkäsärkyjä
Kohtuu paljon supistuksia
Repäisykipuja
Hormonitunnekuohuja TODELLAKIN
Muutama jalkaturvotus
Vähän verenpaine heittelyä
vähän sokeriheittelyä
munuaistaudissa lääkitykset albetol täyteen, muita lääkityksiä ei
v-ä-s-y-t-t-ä-ä
toisen kolmanneksen lopussa painoarvio n. 1100g
--


Esikoisessa liikkeet alkoi tuntumaan myöhemmin niin toisella kolmannekselle ei ehtinyt niin monta viikkoa nauttia potkuista kuin tässä tokassa - tästä liikkeet alkoi tutumaan tosi aikaisin, ja tämä on hieman vilkkaampikin niin liikkeitä on riittänyt.

Tämä toka raskaus on ollut helpompi - olen jaksanut paremmin liikkua (ehkä kun pakkokin) ja olen voinutkin paremmin. Toivottavasti hyvä suunta jatkuu!

Mutta esikoisen raskaus meni ns henkisesti paremmin - sitä vain nautti odotuksesta ja odotteli tulevaa (tautiin liittyä harmeja lukuunottamatta) nyt taas jatkuvaa huonoa omaatuntoa kun ei voi antaa esikoiselle kaikkea, epäilyksiä miten pärjää kahden kanssa, ja ja... henkisesti ollut jotenkin raskaampaa.

Tästä jatketaan etiäpäin! :)

t. Mea 29+0