Kerroin jo aiemmin että pientä kuplintaa ja möyrintää on tuntunut välillä eli vaikka tämä postaus on "täysin turha" on pakko kirjoittaa itselle ylös, hehkuttaa että muistaa, kuinka ihanaa on että liikkeet vahvistuu päivä päivältä.. Illalla kun tuntee pientä möyrintää masussa ja tökkäsyjä, aamulla tuntuu hurjia kiepsahduksia masussa.. ja vaikka vähemmän kivoja on "alapää" runnomiset niin silti onnellisena ajattelen että siellä sinä ihana kieput ja elät <3
Liikeet ei vielä käteen tunnu mutta ihanaa että tunnen niitä muuten!
Dopplerissa olen saanut huonostu sydän ääniä nyt kalasteltua kun on niin hurja liikehdintä aina kun yritän! :D
Ja taas muljuu... Ihanaa <3
Ihanaa keskiviikkoa <3
t. Mea
keskiviikko 31. tammikuuta 2018
tiistai 30. tammikuuta 2018
Ihana kamala arki.
Joulukuussa me oltiin flunssassa ja meni monia öitä valvoessa neiti M:n unta seuraten että hän saa tarpeeksi happea flunssan keskellä... Univelkaa alkoi kertymään, enkä ole saanut niitä vieläkään nukuttua takaisin.
Menen iltaisin nukkumaan neiti M:n kanssa samaan aikaan, joka vaihtelee klo 20.30-21.30 välillä, eli todella kohtuu ajoissa!
Herään 06-07 välillä yleensä itsestään, jos tosi raskas päivä takana, joskus herään vasta 08 aikaan -> samaan aikaan kuin neiti M. Yöllä on herätyksiä mutta aika paljon saan tunteja kuitenkin kasaan.
Tuntuu että tuon flunssailun jälkeen arki on ollut tosi hankalaa ja haastavaa, väsymystä riittää ja neiti M:llä alkoi kamala tahtoikä kausi samaan aikaan ja se jatkuu voimakkaana. Tuntuu että päivät on yhtä huutamista, vaatimista, itkemistä, kiljumista, kaikkeen harataan vastaan ja vetkutellaan... Hermot on todellisella koetuksella joka päivä eikä väsymys auta yhtään, eikä se oman ajan puute. Lähes jokapäivä on "paskamutsi" fiiliksiä ja niitä itken sitten pois kun lapsi jo nukkuu, onneksi välillä on hyviäkin päiviä ja voi mennä nukkumaan oikein hyvillä mielin! Viikot kyllä vaan lentää tämän kaaoksen keskellä :D
Yhtä aikaa olen kyllä todella todella kiitollinen että minulle on mahdollisuus hoitaa lasta kotona, seurata kasvua lähellä ja olla mukana kaikessa; käymme joka viikko leikkitreffeillä; joskus ne on meillä, joskus muiden kotona, pulkkamäessä, kahvilassa helsingissä tms. Välillä lähdemme museoon, tai koko päiväksi kauppakeskukseen shoppailemaan ja syömään... Joskus makaamme koko päivän kotona ja leikimme, joskus seisomme talomme edessä tienlaidassa ja seuraamme ohikulkevia koiria... Ihanaa kun on rakasta seuraa, jonka kanssa jakaa hauskoja juttuja, ja voi jutella jo monesta asiasta hyvin! :)
Eli yhtäaikaa on super ihanaa, olen kiitollinen ja onnellinen - ja samaan aikaan olen väsynyt, hermostunut hermoraunio vailla omaa elämää joka toivoisi edes 15min hiljaisuutta joskus!
Ah. Mahtavaa olla raskaana tämän arjen keskellä <3
t. Mea
maanantai 29. tammikuuta 2018
Äitien vertaistuki netissä ja livenä, sekä yksinäisyydestä.
Jo esikoisen aikana kuuluin facebookissa LA kuukauden mammaryhmään, mutta liityin ryhmään kohtuu myöhään enkä oikein saanut sieltä vertaistukea mitä kaipasin. Kun vauvat syntyivät - tapasimme muutamien mammojen + vauvojen kanssa ja pari kaveriakin sieltä jäi, se oli ihan mukavaa :) ryhmä ei vain ollut kovin aktiivinen niin siellä ei tullut niin paljon juteltua ja lopulta tapaamisetkin harvenivat, ja loppuivat...
Mutta liityin kuitenkin melko pian syntymän jälkeen toiseen mamma ryhmään, joka oli syntymäkuukauden ryhmä eikä lasketun ajan koska neiti M syntyikin marraskuussa eikä tammikuussa kuten piti. Tämä ryhmä tuntui heti omalta, vertaistukea sai mihin tahansa, porukka oli tosi kirjavaa, tosi fiksua ja mielikuvituksellista, ja ennenkaikkea aktiivista! Aina oli joku paikalla, ja treffejäkin saatiin järkättyä. Ryhmästä sain myös yhden tosi hyvän ystävän!
Ryhmä on edelleen lähellä sydäntä ja päivittäisessä käytössä.
Uudessa raskaudessa laskin alunperin että LA olisi kesäkuussa -18 mutta ultrien mukaan onkin heinäkuussa, epäilen silti ettei raskaus mene heinäkuulle mutta liityin LA heinäkuun ryhmään - ja alkufiilikset on olleet ihan kivat :) Suhteelliset aktiivista porukkaa, eikä liian iso ryhmä! :) Tässä nyt äidit tutustelee pikkuhiljaa ja katsotaan millaiseksi tukiverkoksi ryhmä muodostuu :)
Aivan mahtavaa on myös se, että ryhmissä saa vastauksen yleensä nopeasti mieltä askarruttaviin kysymyksiin, oli se sitten lämpimien hanskojen ostoon liittyvää, tai kastikkeen maustamiseen... Myös mielipiteitä saa erilaisiin haastaviin kasvatuskysymyksiin, ja parisuhde kiemuroihin (kannattaa olla tarkkana kuitenkin mitä asioita missäkin ryhmissä avoimesti puhuu koska joka ryhmässä on ihmisiä jotka levittelee toisten asioita tai tekevät tiedoilla "pahaa")... Monet kerrat on ryhmät pelastaneet hermostuneen mielen ja auttaneet asioissa, erityisesti marrasryhmä on vielä auttanut monia äitejä - kerännyt rahaa akuutteihin menoihin, järjestänyt baby showereita, leiponut kakkuja ilahdukkeeksi ynnä muuta, kyllä äideillä on sydän paikallaan ja valta osa äideistä on kyllä toisilleen mahtava tukiverkko ja sielunsisaria <3
Toki arvostan ihan live tukiverkkoja, ja alueeni äitiystäviä yli kaiken mutta on hyvä, että nykypäivänä ihmisiä löytyy myös netistä - ihmiset ovat juuri samassa elämäntilanteessa ja jaksavat niistä jutella! :)
Livenä mulla on kodin lähellä yksi hyvä äitiystävä, josta olen erittäin kiitollinen! Hän jaksaa pyytää ulkoilemaan, askarrellaan lasten kanssa yhdessä, käydään avoimessa pkssa leikkimässä ja tehdään kaikkea kivaa, mutta välillä pääsee purkamaan fiiliksiä muutenkin toisen aikuisen kanssa... on ihanaa!
Muuten livenä monet äitikaverit on jääneet hieman etäisemmiksi kuitenkin, välillä nähdään, välillä ei.. ja yksi esikoisen alkuraskaudessa tullut tärkeä äitiystävä vain hävisi elämästämme yhtäkkiä - ilman selityksiä :(
Monia lapsettomia ystäviä ei juuri enää näe; tulevat jos pyydetään kylään mutta itse eivät enää ota yhteyttä, osa vanhoista ystävistä joilla lapsia meitä ennen; ei enää pidä samallalailla yhteyttä kun heidän isommat lapset kaipaa omanikäistä seuraa eikä meidän naperosta oo siihen niin ei seura enää "kelpaa".. Kieltämättä ollut hieman yksinäistä, erityisesti viimeisen vuoden aikana, välillä ihan itkukin tullut kun kukaan ei kysy aikoihin mitä juuri MULLE kuuluu, tai kertoisi että kaipaa ja haluaisi jutella.. mutta yritän silti kovasti vaalia sitä mitä on, ja uskoa että uusia ihmisiä tulee kyllä elämään. Äitikavereissa on se "hankala" juttu, että kun palaavat töihin, usein häviävät samalla elämästä; arkisin ei enää ehdi nähdä ja viikonloput pyhitetään omalle perheelle.. siinäpä se sitten on.
Sydän auki kohti uutta vuotta ja ystävyyttä! <3
t. Mea
ps. blogin kautta sain esikoisen aikana yhden ei-äiti ystävän, jota arvostan suuresti, ja hänestä saa paljon juttuseuraa, tukea ja positiivista energiaa <3 Näitä vaalin ja pidän mielessä päivittäin! :)
Kohta aletaankin ystävänpäivä kortti talkoisiin... :)
Mutta liityin kuitenkin melko pian syntymän jälkeen toiseen mamma ryhmään, joka oli syntymäkuukauden ryhmä eikä lasketun ajan koska neiti M syntyikin marraskuussa eikä tammikuussa kuten piti. Tämä ryhmä tuntui heti omalta, vertaistukea sai mihin tahansa, porukka oli tosi kirjavaa, tosi fiksua ja mielikuvituksellista, ja ennenkaikkea aktiivista! Aina oli joku paikalla, ja treffejäkin saatiin järkättyä. Ryhmästä sain myös yhden tosi hyvän ystävän!
Ryhmä on edelleen lähellä sydäntä ja päivittäisessä käytössä.
Uudessa raskaudessa laskin alunperin että LA olisi kesäkuussa -18 mutta ultrien mukaan onkin heinäkuussa, epäilen silti ettei raskaus mene heinäkuulle mutta liityin LA heinäkuun ryhmään - ja alkufiilikset on olleet ihan kivat :) Suhteelliset aktiivista porukkaa, eikä liian iso ryhmä! :) Tässä nyt äidit tutustelee pikkuhiljaa ja katsotaan millaiseksi tukiverkoksi ryhmä muodostuu :)
Aivan mahtavaa on myös se, että ryhmissä saa vastauksen yleensä nopeasti mieltä askarruttaviin kysymyksiin, oli se sitten lämpimien hanskojen ostoon liittyvää, tai kastikkeen maustamiseen... Myös mielipiteitä saa erilaisiin haastaviin kasvatuskysymyksiin, ja parisuhde kiemuroihin (kannattaa olla tarkkana kuitenkin mitä asioita missäkin ryhmissä avoimesti puhuu koska joka ryhmässä on ihmisiä jotka levittelee toisten asioita tai tekevät tiedoilla "pahaa")... Monet kerrat on ryhmät pelastaneet hermostuneen mielen ja auttaneet asioissa, erityisesti marrasryhmä on vielä auttanut monia äitejä - kerännyt rahaa akuutteihin menoihin, järjestänyt baby showereita, leiponut kakkuja ilahdukkeeksi ynnä muuta, kyllä äideillä on sydän paikallaan ja valta osa äideistä on kyllä toisilleen mahtava tukiverkko ja sielunsisaria <3
Toki arvostan ihan live tukiverkkoja, ja alueeni äitiystäviä yli kaiken mutta on hyvä, että nykypäivänä ihmisiä löytyy myös netistä - ihmiset ovat juuri samassa elämäntilanteessa ja jaksavat niistä jutella! :)
Livenä mulla on kodin lähellä yksi hyvä äitiystävä, josta olen erittäin kiitollinen! Hän jaksaa pyytää ulkoilemaan, askarrellaan lasten kanssa yhdessä, käydään avoimessa pkssa leikkimässä ja tehdään kaikkea kivaa, mutta välillä pääsee purkamaan fiiliksiä muutenkin toisen aikuisen kanssa... on ihanaa!
Muuten livenä monet äitikaverit on jääneet hieman etäisemmiksi kuitenkin, välillä nähdään, välillä ei.. ja yksi esikoisen alkuraskaudessa tullut tärkeä äitiystävä vain hävisi elämästämme yhtäkkiä - ilman selityksiä :(
Monia lapsettomia ystäviä ei juuri enää näe; tulevat jos pyydetään kylään mutta itse eivät enää ota yhteyttä, osa vanhoista ystävistä joilla lapsia meitä ennen; ei enää pidä samallalailla yhteyttä kun heidän isommat lapset kaipaa omanikäistä seuraa eikä meidän naperosta oo siihen niin ei seura enää "kelpaa".. Kieltämättä ollut hieman yksinäistä, erityisesti viimeisen vuoden aikana, välillä ihan itkukin tullut kun kukaan ei kysy aikoihin mitä juuri MULLE kuuluu, tai kertoisi että kaipaa ja haluaisi jutella.. mutta yritän silti kovasti vaalia sitä mitä on, ja uskoa että uusia ihmisiä tulee kyllä elämään. Äitikavereissa on se "hankala" juttu, että kun palaavat töihin, usein häviävät samalla elämästä; arkisin ei enää ehdi nähdä ja viikonloput pyhitetään omalle perheelle.. siinäpä se sitten on.
Sydän auki kohti uutta vuotta ja ystävyyttä! <3
t. Mea
ps. blogin kautta sain esikoisen aikana yhden ei-äiti ystävän, jota arvostan suuresti, ja hänestä saa paljon juttuseuraa, tukea ja positiivista energiaa <3 Näitä vaalin ja pidän mielessä päivittäin! :)
Kohta aletaankin ystävänpäivä kortti talkoisiin... :)
perjantai 26. tammikuuta 2018
Diabetes neuvola käynti, ajatusten puintia ja tunteita
Alkuviikosta oli käynti neuvolassa, radin takia, eli raskausajan diabetes neuvonta.
Muutama päivä diagnoosista meni melko matalissa vesissä, olin tosi pettynyt tähän, surullinen ja vihainenkin, tuntui ahdistavalta aloittaa taas kaikki mittaaminen kun on jo yksi lapsi kotona, pelotti että aikataulut menee ihan plörinäksi ja miten ruokailut saa sujumaan ja ja... lopulta lakkasin vain ajattelemasta asiaa, harmittaa edelleen mutta kun on pakko, on pakko.
Poikkeuksellisesti jouduin ottamaan esikoisen mukaan neuvolaan, neiti istui onneksi kiltisti viereisellä tuolilla ja pelaili padin kanssa kun neuvolan tädin kanssa käytiin asiaan. Toisaalta esikoisen läsnäolo myös helpotti, ei tullut stressattua niin paljon kun ei ehtinyt miettimään :D
Ekana käytiin läpi yleisohjeistusta ruokavalioon, esimerkkejä, ja puhuttiin ruokarytmistä. Ruokarytmi huoletti eniten, kun syön vielä aika tiheästi ettei tule huono olo; lupa välipaloihin on, kunhan katsoo mitä ne on! :)
Sitten neuvolan täti esitteli uuden laitteen kaikkine toimintoineen, ja että miten mittaan ja milloin.
Alkuun ohjeistettiin että joka toinen viikko mitataan 4 aamuna paasto arvo ainoastaan, ja joka toinen viikko yhtenä päivänä kaikkia ruokailuja ennen- ja jälkeen arvot.
Jos näissä tulee heittoja, mietitään lisämittausten tarvetta.
Jonkin verran neuvolantädilla sanoin tuntemuksistani, ja että hermostuttaa miten kaikki sujuu kun esikoinen on kotona, mutta neuvolan täti vain tuhahti että eihän se ole mikään este, korkeintaan hidaste, ei ongelmaa.
Joo totta, mutta mikä siinäkin on, että aina pitää olla aurinkoinen, positiivinen, iloinen, jaksava ja reipas? ei saa olla harmistunut, epäilevä ja surullinen asioista?! se ärsyttää kyllä, olis paljon helpompaa kun tunteet sais purkaa sellaisinaan kuin ne on eikä aina hyssyteltäis ja painettais villasella, mutta nooh, eipä tässä, nyt vain kohti uutta.
Tämä viikko mittailtu aamupaasto arvoja, saa olla max 5.5. - ja arvot olleet nyt 4.6 -5.0, eli onneksi hyviä! :)
Ruokaremonttia harjoitellaan ehkä vielä enemmän ajatuksen tasolla, mutta sen verran myös jo käytännössä että mehut jäänyt kaikki pois, eikä uusia osteta. Vaalee leipä vaihdetti täysjyvään ja ruisleipään. Napostelu on ehkä heikoinlenkki :'(. Katsotaan miten sen kanssa lähtee sujumaan! Viikonloppuna kylpylähotelliin... <3
Sellaista! :) Hyvää Viikonloppua!
T Mea 17+2
Muutama päivä diagnoosista meni melko matalissa vesissä, olin tosi pettynyt tähän, surullinen ja vihainenkin, tuntui ahdistavalta aloittaa taas kaikki mittaaminen kun on jo yksi lapsi kotona, pelotti että aikataulut menee ihan plörinäksi ja miten ruokailut saa sujumaan ja ja... lopulta lakkasin vain ajattelemasta asiaa, harmittaa edelleen mutta kun on pakko, on pakko.
Poikkeuksellisesti jouduin ottamaan esikoisen mukaan neuvolaan, neiti istui onneksi kiltisti viereisellä tuolilla ja pelaili padin kanssa kun neuvolan tädin kanssa käytiin asiaan. Toisaalta esikoisen läsnäolo myös helpotti, ei tullut stressattua niin paljon kun ei ehtinyt miettimään :D
Ekana käytiin läpi yleisohjeistusta ruokavalioon, esimerkkejä, ja puhuttiin ruokarytmistä. Ruokarytmi huoletti eniten, kun syön vielä aika tiheästi ettei tule huono olo; lupa välipaloihin on, kunhan katsoo mitä ne on! :)
Sitten neuvolan täti esitteli uuden laitteen kaikkine toimintoineen, ja että miten mittaan ja milloin.
Alkuun ohjeistettiin että joka toinen viikko mitataan 4 aamuna paasto arvo ainoastaan, ja joka toinen viikko yhtenä päivänä kaikkia ruokailuja ennen- ja jälkeen arvot.
Jos näissä tulee heittoja, mietitään lisämittausten tarvetta.
Jonkin verran neuvolantädilla sanoin tuntemuksistani, ja että hermostuttaa miten kaikki sujuu kun esikoinen on kotona, mutta neuvolan täti vain tuhahti että eihän se ole mikään este, korkeintaan hidaste, ei ongelmaa.
Joo totta, mutta mikä siinäkin on, että aina pitää olla aurinkoinen, positiivinen, iloinen, jaksava ja reipas? ei saa olla harmistunut, epäilevä ja surullinen asioista?! se ärsyttää kyllä, olis paljon helpompaa kun tunteet sais purkaa sellaisinaan kuin ne on eikä aina hyssyteltäis ja painettais villasella, mutta nooh, eipä tässä, nyt vain kohti uutta.
Tämä viikko mittailtu aamupaasto arvoja, saa olla max 5.5. - ja arvot olleet nyt 4.6 -5.0, eli onneksi hyviä! :)
Ruokaremonttia harjoitellaan ehkä vielä enemmän ajatuksen tasolla, mutta sen verran myös jo käytännössä että mehut jäänyt kaikki pois, eikä uusia osteta. Vaalee leipä vaihdetti täysjyvään ja ruisleipään. Napostelu on ehkä heikoinlenkki :'(. Katsotaan miten sen kanssa lähtee sujumaan! Viikonloppuna kylpylähotelliin... <3
Sellaista! :) Hyvää Viikonloppua!
T Mea 17+2
keskiviikko 24. tammikuuta 2018
Dopplerin esittely
Tänään tuli JO 17+0, poks! ja voisin vihdoin ja viimein esitellä dopplerin, jonka ostin jo jotain rv 8-9 :D Esittely kokoajan vain unohtui ja venyi...
Tykkäsin kun esikoisestakin oli, pystyi aika-ajoin kuuntelemaan ennenkuin liikkeet alkoivat tuntumaan, eli hankinta oli nytkin ilmiselvä!
Sydänäänet tosin sain esikoisesta vasta kuulumaan rv14+ kun tätä rasvakerrosta tässä on, että kovin aikaisin siitä ei helpostusta saanut mutta sitten kuuntelinkin aina silloin tällöin.
Liikkeet alkoi tuntumaan pienenä kuplintana joskus n. rv 18 paikkeilla mutta kunnon käsipotkut ja liikkeet alkoivat tuntua vasta rv21+.
Nyt tässä kierroksessa sain sydänäänet kuuluviin 13+ eli hieman aikaisemmin kuin esikoisesta, ja kevyet liikkeet ja kuplinnat alkoi kans hyvissä ajoin. Käsipotkuja odotellessa. :P
Olen tosin kuullut että hoikemmat ihmiset joilla kohtu hyvin edessä ovat saaneet sydänäänet kuuluviin hyvin varhaisessakin vaiheessa, jopa rv 8-9...
Jos sulla on doppleri, niin milloin sait äänet kuuluviin? <3
Tilasin meidän dopplerin raskauskeiju nettisivuilta. "Pocket fetal doppler"
"Kotidoppler jossa värillinen LCD näyttö. Näytöstä näet vauvasi sydämensykkeet sydänkäyrällä sekä lukuna (syke minuutissa).
Kapean kuunteluosan ansiosta, löydät sykkeet helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa vauvamahan koosta riippumatta.
Paljon eri ominaisuuksia ja upea ulkomuoto, LCD näyttö.
---------------------------------------------------------------------------------
Kirkas ääninen sydänkäyrällä oleva kotidoppler on käyttöperiaatteeltaan täysin samanlainen kuin äitiysneuvoloiden vastaavat laitteet. Sen avulla voit kuulla vatsanpeitteiden läpi vauvan sydänäänet, liikkeet, potkut ja jopa hikan keskimäärin raskausviikolta 12 lähtien. Laite on täysin turvallinen; CE-hyväksytty.
Kotidoppler laitteella näet korkealla resoluutiolla olevalta LCD näytöltä lapsesi sydämensykkeet (laskee lyöntien määrän) sekä näyttöön piirtyy samanaikaisesti sydänkäyrä. Laitteessa et tarvitse kuulokkeita lainkaan -koko perhe kuulee sykkeet laitteen sisäänrakennetusta kaiuttimesta, jossa kirkas ääni.
Kotidoppler on pienikokoinen ja helppokäyttöinen. Paketista heti valmis käyttöön! Laitteen lähetin osa, jota liikutellaan mahalla sikiön sydämensykkeitä etsien, on kapea ja sillä saa täten helposti etsittyä sikiön sykkeet eri kulmista.
Kolme sydänäänten laskentaa; reaaliaikainen, kymmenen sekunnin keskiarvo ja manuaalinen.
Pakkaus sisältää
Kotidoppler sydänkäyrällä
Ohjeet englanninkielellä
Laite tarvitsee toimiakseen ultraäänigeeliä.
Turvallisuus: CE- hyväksytty
Takuuaika: 6kk.
HUOM! Erikseen ostettavissa lisätakuuaikaa laitteelle 12 / 24kk takuu (lisätakuut voimassa laitteen alkuperäiselle ostajalle)
Valmistusmaa: Kiina"
Sydänkäyrää ja ylipäätään syketasoa en ole saanut doppleriin kunnolla näkymään missään vaiheessa vaikka äänet saankin kyllä kuulumaan! Siihen ole ollut vähän pettynyt, doppleri oli sen verran kallis että toivoin todella että nämä "lisäominaisuudet" toimisivat myös moitteettomasti... mutta.. katsotaan helpottaako kun vaavi kasvaa! :)
Kuuntelen vauvaa keskimäärin 1x/vkoa :) varmaan harvenee kunhan liikkeet alkaa kunnolla tuntumaan! :)
Oletko hankkinut doppleria? Millaisen ja oletko ollut tyytyväinen? :)
Tiedän että osa ei todellakaan halua doppleria hankkia koska pelkää sen aiheuttavan enemmän huolta kuin lohdutusta mutta itselleni henk.koht olen kokenut että hankinta on ollut juuri hyvä! :)
t. Mea
Tykkäsin kun esikoisestakin oli, pystyi aika-ajoin kuuntelemaan ennenkuin liikkeet alkoivat tuntumaan, eli hankinta oli nytkin ilmiselvä!
Sydänäänet tosin sain esikoisesta vasta kuulumaan rv14+ kun tätä rasvakerrosta tässä on, että kovin aikaisin siitä ei helpostusta saanut mutta sitten kuuntelinkin aina silloin tällöin.
Liikkeet alkoi tuntumaan pienenä kuplintana joskus n. rv 18 paikkeilla mutta kunnon käsipotkut ja liikkeet alkoivat tuntua vasta rv21+.
Nyt tässä kierroksessa sain sydänäänet kuuluviin 13+ eli hieman aikaisemmin kuin esikoisesta, ja kevyet liikkeet ja kuplinnat alkoi kans hyvissä ajoin. Käsipotkuja odotellessa. :P
Olen tosin kuullut että hoikemmat ihmiset joilla kohtu hyvin edessä ovat saaneet sydänäänet kuuluviin hyvin varhaisessakin vaiheessa, jopa rv 8-9...
Jos sulla on doppleri, niin milloin sait äänet kuuluviin? <3
Tilasin meidän dopplerin raskauskeiju nettisivuilta. "Pocket fetal doppler"
"Kotidoppler jossa värillinen LCD näyttö. Näytöstä näet vauvasi sydämensykkeet sydänkäyrällä sekä lukuna (syke minuutissa).
Kapean kuunteluosan ansiosta, löydät sykkeet helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa vauvamahan koosta riippumatta.
Paljon eri ominaisuuksia ja upea ulkomuoto, LCD näyttö.
---------------------------------------------------------------------------------
Kirkas ääninen sydänkäyrällä oleva kotidoppler on käyttöperiaatteeltaan täysin samanlainen kuin äitiysneuvoloiden vastaavat laitteet. Sen avulla voit kuulla vatsanpeitteiden läpi vauvan sydänäänet, liikkeet, potkut ja jopa hikan keskimäärin raskausviikolta 12 lähtien. Laite on täysin turvallinen; CE-hyväksytty.
Kotidoppler laitteella näet korkealla resoluutiolla olevalta LCD näytöltä lapsesi sydämensykkeet (laskee lyöntien määrän) sekä näyttöön piirtyy samanaikaisesti sydänkäyrä. Laitteessa et tarvitse kuulokkeita lainkaan -koko perhe kuulee sykkeet laitteen sisäänrakennetusta kaiuttimesta, jossa kirkas ääni.
Kotidoppler on pienikokoinen ja helppokäyttöinen. Paketista heti valmis käyttöön! Laitteen lähetin osa, jota liikutellaan mahalla sikiön sydämensykkeitä etsien, on kapea ja sillä saa täten helposti etsittyä sikiön sykkeet eri kulmista.
Kolme sydänäänten laskentaa; reaaliaikainen, kymmenen sekunnin keskiarvo ja manuaalinen.
Pakkaus sisältää
Kotidoppler sydänkäyrällä
Ohjeet englanninkielellä
Laite tarvitsee toimiakseen ultraäänigeeliä.
Turvallisuus: CE- hyväksytty
Takuuaika: 6kk.
HUOM! Erikseen ostettavissa lisätakuuaikaa laitteelle 12 / 24kk takuu (lisätakuut voimassa laitteen alkuperäiselle ostajalle)
Valmistusmaa: Kiina"
Sydänkäyrää ja ylipäätään syketasoa en ole saanut doppleriin kunnolla näkymään missään vaiheessa vaikka äänet saankin kyllä kuulumaan! Siihen ole ollut vähän pettynyt, doppleri oli sen verran kallis että toivoin todella että nämä "lisäominaisuudet" toimisivat myös moitteettomasti... mutta.. katsotaan helpottaako kun vaavi kasvaa! :)
Kuuntelen vauvaa keskimäärin 1x/vkoa :) varmaan harvenee kunhan liikkeet alkaa kunnolla tuntumaan! :)
Oletko hankkinut doppleria? Millaisen ja oletko ollut tyytyväinen? :)
Tiedän että osa ei todellakaan halua doppleria hankkia koska pelkää sen aiheuttavan enemmän huolta kuin lohdutusta mutta itselleni henk.koht olen kokenut että hankinta on ollut juuri hyvä! :)
t. Mea
sunnuntai 21. tammikuuta 2018
Odotus eroja osa 2 Tunteet
Edellisessä postauksessa kerroin pikaisesti mitä eroja näissä kahdessa odotuksessa on ollut, lähinnä fyysisesti ja arjen kannalta. Lisäksi eroja on kyllä tunne tasollakin, ja niiden kanssa kamppailen paljon.
Esikoisessa odotus oli tosi vauvakuplaa, hempeetä hattaraa, onnea, iloa, rakkautta, jännitystä... En osannut pelätä sen kummemmin mitään, nautin vain että on raskaana ja olin tosi onnellinen koko ajan ajatuksesta, fiilistelin tosi paljon - niin henkisesti kuin ns fyysisestikin - nautin shoppailusta, mietin kaikkea tosi tarkkaan.. Oli tosi herkkää aikaa, positiivisesti. Odotuksesta jäi ihanat fiilikset.
Tässä toisessa yllätyksenä on tullut negatiiviset tunteet, joita ei esikoisen odotukseen oikein kuulunutkaan edes.
Kun tietää tarkemmin mihin on ryhtynyt, varsinkin mun sairauden taustoilla, pinnalla on paljon enemmän pelkoja, huolta... niitä pyörittelee useammin ja helposti vajoaa synkkiin ajatuksiin - käpertyy pelkoihin ja huoliin, käy niitä läpi.
Usein pelot kasvaa liian suuriksi, ja huomaan että mietityttää että tuliko tehtyä oikea päätös, onko tämä sittenkään järkevää, mitä jos... tulee pintaan katumuksen tunteita vaikkei oikeasti kaduta, haluaa uskoa parasta vain mutta silti mahaan ihan sattuu kun miettii kaikkea.
Ja kaiken tämän kuorruttaa tietenkin syyllisyys, syyllisyys etten ole koko ajan happy-happy-joy-joy raskaudesta, että pyörittelen synkkiäkin ajatuksia, että mietin valintaamme, pelkään että pieni masussa tuntee itsensä epärakastetuksi.
Myös pelottaa ja huolettaa välillä että miten esikoinen kokee uuden vauvan, miten meidän välien käy, miten esikoisen- ja vauvan välit muodostuu. Koen välillä syyllisyyttä vauvastakin joka tulee viemään esikoisen tärkeän aseman ja pelkään että rikkoo meidän voimakkaan symbioosin... ja toisaalta koen jo etukäteen surua siitä ettei tämän vauvan kanssa varmaan tule olemaan vauvakuplaa ja hattaraa missään välissä kun esikoinen jo on, että miten vauvan kanssa pääsee luomaan suhdetta kun joku on kokoajan vieressä yms.
Kun neuvolassa kuulen sydänäänet tai ultrassa näen pienen, onni tulvahtaa sydämeen, olen onnellinen ja iloinen, liikuttunut, ihmeissäni, mutta huomaan että pelkoja on enemmän, en uskalla antautua toista kertaa kaikelle onnelle vaan olen enemmän piilossa huolissa. Syyllisyys painaa päivittäin.
Mutta jokainen lisäviikko tuo kevennystä oloon, ja toivoa että kyllä kaikki vaan loksahtaa paikalleen <3
t. Mea
Esikoisessa odotus oli tosi vauvakuplaa, hempeetä hattaraa, onnea, iloa, rakkautta, jännitystä... En osannut pelätä sen kummemmin mitään, nautin vain että on raskaana ja olin tosi onnellinen koko ajan ajatuksesta, fiilistelin tosi paljon - niin henkisesti kuin ns fyysisestikin - nautin shoppailusta, mietin kaikkea tosi tarkkaan.. Oli tosi herkkää aikaa, positiivisesti. Odotuksesta jäi ihanat fiilikset.
Tässä toisessa yllätyksenä on tullut negatiiviset tunteet, joita ei esikoisen odotukseen oikein kuulunutkaan edes.
Kun tietää tarkemmin mihin on ryhtynyt, varsinkin mun sairauden taustoilla, pinnalla on paljon enemmän pelkoja, huolta... niitä pyörittelee useammin ja helposti vajoaa synkkiin ajatuksiin - käpertyy pelkoihin ja huoliin, käy niitä läpi.
Usein pelot kasvaa liian suuriksi, ja huomaan että mietityttää että tuliko tehtyä oikea päätös, onko tämä sittenkään järkevää, mitä jos... tulee pintaan katumuksen tunteita vaikkei oikeasti kaduta, haluaa uskoa parasta vain mutta silti mahaan ihan sattuu kun miettii kaikkea.
Ja kaiken tämän kuorruttaa tietenkin syyllisyys, syyllisyys etten ole koko ajan happy-happy-joy-joy raskaudesta, että pyörittelen synkkiäkin ajatuksia, että mietin valintaamme, pelkään että pieni masussa tuntee itsensä epärakastetuksi.
Myös pelottaa ja huolettaa välillä että miten esikoinen kokee uuden vauvan, miten meidän välien käy, miten esikoisen- ja vauvan välit muodostuu. Koen välillä syyllisyyttä vauvastakin joka tulee viemään esikoisen tärkeän aseman ja pelkään että rikkoo meidän voimakkaan symbioosin... ja toisaalta koen jo etukäteen surua siitä ettei tämän vauvan kanssa varmaan tule olemaan vauvakuplaa ja hattaraa missään välissä kun esikoinen jo on, että miten vauvan kanssa pääsee luomaan suhdetta kun joku on kokoajan vieressä yms.
Kun neuvolassa kuulen sydänäänet tai ultrassa näen pienen, onni tulvahtaa sydämeen, olen onnellinen ja iloinen, liikuttunut, ihmeissäni, mutta huomaan että pelkoja on enemmän, en uskalla antautua toista kertaa kaikelle onnelle vaan olen enemmän piilossa huolissa. Syyllisyys painaa päivittäin.
Mutta jokainen lisäviikko tuo kevennystä oloon, ja toivoa että kyllä kaikki vaan loksahtaa paikalleen <3
t. Mea
lauantai 20. tammikuuta 2018
Odotus eroja kahden raskauden välillä
Pohdin tuossa yksi päivä näiden kahden raskauden eroja..
Suurin ero, on varmasti sanomattakin selvä... esikoinen.
Esikoisen odotuksessa pystyi keskittymään 110% vain itseensä ja tulevaan vauvaan, pahoinvoivana sai nukkua niin paljon kuin halusi, ottaa torkkuja, syödä miten parhaiten maistui ja mitä maistui, sai ottaa rennosti ja pystyi kuuntelemaan omaa kehoa tosi tarkkaan ja mennä sen mukaan... Sai elää odotus kuplassa ihan rauhassa. bloggaus oli aktiivisista ja vauvajuttuihin tutustuminen muutenkin...
Tässä odotuksessa kun tämä esikoinen jo on - elämä ei pyörikään itseni ja odotuksen ympärillä, vaan arjen pyörityksessä ja lapsen hoidossa. Vaikka olisi kuinka väsynyt ja pahoinvoiva, esikoinen pitää ruokkia, viedä ulos, kaveri treffeillä, leikkiä, hoitaa pipit pois vaikka keskellä yötä, opettaa uusia asioita yms. Pakko jaksaa vaikkei aina jaksais ja huvittais. Ei voi nukkua kun siltä tuntuu eikä aina mennä sieltä missä aita on matalin.
Ruokaakaan ei voi napsia ihan miten sattuu koska pienet korvat ja silmät huomaavat k-a-i-k-e-n ja sitten siinä onkin sota pystyssä jos yrität toiselta evätä herkuttelut kun itse samalla vedät. blogata ei ehdi samallalailla ja monet ajatukset jäävät vain omien korvien väliin ja pyörii siellä... ei ehdi myöskään katsella vauvafiiliksiä nostattavia leffoja tai lukea kirjoja...
Eli odotuskuplaan ei ole päässyt samallalailla. Ei ole yksinkertaisesti aikaa.
Joskus iltaisin käperryn dopplerin kanssa rauhaan kuuntelemaan pienen sydänääniä tai hiljaisena hetkenä ihailen ultrakuvia, mutta hetkiä on todella vähän ja viikot vain vierivät. Ja kun tämä 99,9% varmuudella viimeinen raskaus - mietin että nautin tästä täysin rinnoin ja olen kuplassa - mutta enhän sitä tajunnutkaan ettei se ole aivan mahdollista, ainakaan ihan niinkuin itse haluaisi.
Muuten erilaista on, ihan fyysisesti. Esikoisessa oli koko raskauden kestävää pahoinvointia - aamupahoinvointi pahin mutta yleisesti kesti 24/7... ja tässä lähinnä iltapahoinvointia.
Eri ruoat maistuu. ja keho toiminut muutenkin hieman eritavalla.
Vaikka odotuskuplaan en ole päässyt, en silti vaihtaisi tätä ihmettä mihinkään <3 on ihanaa kun esikoinen halaa vatsaa ja puhuu sille, miettii että hyvä nimi voisi olla "pönttö" ja että kumpihan sieltä tulee.. Odotus on erilainen eikä ehkä omien odotusten mukainen mutta mukana on tällä kertaa jotain muuta, se ihana rakas esikoinen, tuleva isosisko <3
Voisin tehdä vielä toisen postauksen perään eroista... tunteiden tasolla...
terkuin Mea
Suurin ero, on varmasti sanomattakin selvä... esikoinen.
Esikoisen odotuksessa pystyi keskittymään 110% vain itseensä ja tulevaan vauvaan, pahoinvoivana sai nukkua niin paljon kuin halusi, ottaa torkkuja, syödä miten parhaiten maistui ja mitä maistui, sai ottaa rennosti ja pystyi kuuntelemaan omaa kehoa tosi tarkkaan ja mennä sen mukaan... Sai elää odotus kuplassa ihan rauhassa. bloggaus oli aktiivisista ja vauvajuttuihin tutustuminen muutenkin...
Tässä odotuksessa kun tämä esikoinen jo on - elämä ei pyörikään itseni ja odotuksen ympärillä, vaan arjen pyörityksessä ja lapsen hoidossa. Vaikka olisi kuinka väsynyt ja pahoinvoiva, esikoinen pitää ruokkia, viedä ulos, kaveri treffeillä, leikkiä, hoitaa pipit pois vaikka keskellä yötä, opettaa uusia asioita yms. Pakko jaksaa vaikkei aina jaksais ja huvittais. Ei voi nukkua kun siltä tuntuu eikä aina mennä sieltä missä aita on matalin.
Ruokaakaan ei voi napsia ihan miten sattuu koska pienet korvat ja silmät huomaavat k-a-i-k-e-n ja sitten siinä onkin sota pystyssä jos yrität toiselta evätä herkuttelut kun itse samalla vedät. blogata ei ehdi samallalailla ja monet ajatukset jäävät vain omien korvien väliin ja pyörii siellä... ei ehdi myöskään katsella vauvafiiliksiä nostattavia leffoja tai lukea kirjoja...
Eli odotuskuplaan ei ole päässyt samallalailla. Ei ole yksinkertaisesti aikaa.
Joskus iltaisin käperryn dopplerin kanssa rauhaan kuuntelemaan pienen sydänääniä tai hiljaisena hetkenä ihailen ultrakuvia, mutta hetkiä on todella vähän ja viikot vain vierivät. Ja kun tämä 99,9% varmuudella viimeinen raskaus - mietin että nautin tästä täysin rinnoin ja olen kuplassa - mutta enhän sitä tajunnutkaan ettei se ole aivan mahdollista, ainakaan ihan niinkuin itse haluaisi.
Muuten erilaista on, ihan fyysisesti. Esikoisessa oli koko raskauden kestävää pahoinvointia - aamupahoinvointi pahin mutta yleisesti kesti 24/7... ja tässä lähinnä iltapahoinvointia.
Eri ruoat maistuu. ja keho toiminut muutenkin hieman eritavalla.
Vaikka odotuskuplaan en ole päässyt, en silti vaihtaisi tätä ihmettä mihinkään <3 on ihanaa kun esikoinen halaa vatsaa ja puhuu sille, miettii että hyvä nimi voisi olla "pönttö" ja että kumpihan sieltä tulee.. Odotus on erilainen eikä ehkä omien odotusten mukainen mutta mukana on tällä kertaa jotain muuta, se ihana rakas esikoinen, tuleva isosisko <3
Voisin tehdä vielä toisen postauksen perään eroista... tunteiden tasolla...
terkuin Mea
torstai 18. tammikuuta 2018
Vauvakirjan hankinta
Postissa tosiaan odotti vauvakirja.... ja ilokseni se oli juuri sopiva niin pääsen sen esittelemään ;)
Esikoiselle sain vauvakirjan vaukirja kerhosta ilmaiseksi ja minusta se on todella suloinen vauvakirja. Niitä ei vaan enää ole saatavilla enkä ole nähnyt niitä missään myynnissäkään. Ehkä jos vauvaryhmistä facebookissa kyselisi niin joltain löytyisi mutta sitten toisaalta aloin miettimään, että eihän lapsilla tarvitse olla samanlaiset kirjat :)
Lisäksi Esikoisella oli kummilahjaksi saatu: Oppi&Ilo "Minun kirjani" (vauvajasta 18vuotiaaksi asti haastattelusivuja yms).
Kirjat todettu tosi ihaniksi, mutta ehkä tosiaan hauska että toisella on sitten erilaiset, ns omanlaiset :)
Pitkään ihailin netissä näkynyttä Ainoa Graphic Designin "olet niin ihana" - kirjaa, mutta myönnän että oman pääni sisällä tuli kamala myrsky asian suhteen ja alkoi tuntumaan etten pysty ostamaan noin hienoa kaunista vauvakirjaa kuopukselle kun esikoiselle on "vain" ilmaiskirja eikä siinä kannessa lue mitään "olet niin ihana" juttuakaan :D :D Tiedän, kuulostaa ihan idiootilta mutta tuli sellanen petturimainen olo :D... eli päädyin että kuopukselle myös ns tavallisempi vauvakirja etsintään.
Elina Linnolahti -Suloinen tarina sinusta - kirja kans houkutti, se on kans _kaunis_ ,todella kaunis, mutta tämä kirja jäi ostamatta koska en ymmärrä vauvakirjoja joissa on toisten vauvojen kuvia jo, eli tämä on valokuvaajan tekemä kirja joten kirjassa on valokuvia muista vauvoista, niiden varpaista, yksityiskohtia tavaroista yms niin totesin että liian outoa että oman lapsen vauvakirjassa on kuvia vieraista lapsista jo valmiiksi :D...
Tiina Laanisen "ensiaskeleita" kirjakin näytti houkuttelevan värikkäältä ja siinä on ihana Minna I. Immosen kuvitus mutta netistä ei löytynyt siitä mitään blogauksia, sisäkuvia tai muua tietoa niin se jäi vähän siihen sitten (netin voima on mieletön!)....
Netti on pullollaan kyllä tonen toistaan ihanampia kirjoja, ja varmasti kaupatkin, mutta kun ei ole aikaa lähteä kauppoihin hiplaamaan :'( ja taaperon kanssa se ei onnistu, joten selasen netissä blogeja ja katselin kuvia, joiden perusteella tein tilauksen;
Meille lähti vauvakirjaksi: Hannamari Ruohonen - Vauvan oma kirja (Suomalainen)
Se vaikutti ihanan värikkäältä, eikä liialliselta pakotetulta kysymysmereltä :) Sopii niin tytölle kuin pojallekin, ja siinä on tilaa myös odotusajalle!
Lisäksi tilasin: Tiina Laaninen - Minä Kasvan (Suomalainen) Tämä on ns korvike tuolle esikoisen oppi&ilo kirjalle, vähän erilaiset kirjat mutta samat periaatteet! :)
Esikoiselle sain vauvakirjan vaukirja kerhosta ilmaiseksi ja minusta se on todella suloinen vauvakirja. Niitä ei vaan enää ole saatavilla enkä ole nähnyt niitä missään myynnissäkään. Ehkä jos vauvaryhmistä facebookissa kyselisi niin joltain löytyisi mutta sitten toisaalta aloin miettimään, että eihän lapsilla tarvitse olla samanlaiset kirjat :)
Lisäksi Esikoisella oli kummilahjaksi saatu: Oppi&Ilo "Minun kirjani" (vauvajasta 18vuotiaaksi asti haastattelusivuja yms).
Kirjat todettu tosi ihaniksi, mutta ehkä tosiaan hauska että toisella on sitten erilaiset, ns omanlaiset :)
Pitkään ihailin netissä näkynyttä Ainoa Graphic Designin "olet niin ihana" - kirjaa, mutta myönnän että oman pääni sisällä tuli kamala myrsky asian suhteen ja alkoi tuntumaan etten pysty ostamaan noin hienoa kaunista vauvakirjaa kuopukselle kun esikoiselle on "vain" ilmaiskirja eikä siinä kannessa lue mitään "olet niin ihana" juttuakaan :D :D Tiedän, kuulostaa ihan idiootilta mutta tuli sellanen petturimainen olo :D... eli päädyin että kuopukselle myös ns tavallisempi vauvakirja etsintään.
Elina Linnolahti -Suloinen tarina sinusta - kirja kans houkutti, se on kans _kaunis_ ,todella kaunis, mutta tämä kirja jäi ostamatta koska en ymmärrä vauvakirjoja joissa on toisten vauvojen kuvia jo, eli tämä on valokuvaajan tekemä kirja joten kirjassa on valokuvia muista vauvoista, niiden varpaista, yksityiskohtia tavaroista yms niin totesin että liian outoa että oman lapsen vauvakirjassa on kuvia vieraista lapsista jo valmiiksi :D...
Tiina Laanisen "ensiaskeleita" kirjakin näytti houkuttelevan värikkäältä ja siinä on ihana Minna I. Immosen kuvitus mutta netistä ei löytynyt siitä mitään blogauksia, sisäkuvia tai muua tietoa niin se jäi vähän siihen sitten (netin voima on mieletön!)....
Netti on pullollaan kyllä tonen toistaan ihanampia kirjoja, ja varmasti kaupatkin, mutta kun ei ole aikaa lähteä kauppoihin hiplaamaan :'( ja taaperon kanssa se ei onnistu, joten selasen netissä blogeja ja katselin kuvia, joiden perusteella tein tilauksen;
Meille lähti vauvakirjaksi: Hannamari Ruohonen - Vauvan oma kirja (Suomalainen)
Se vaikutti ihanan värikkäältä, eikä liialliselta pakotetulta kysymysmereltä :) Sopii niin tytölle kuin pojallekin, ja siinä on tilaa myös odotusajalle!
Lisäksi tilasin: Tiina Laaninen - Minä Kasvan (Suomalainen) Tämä on ns korvike tuolle esikoisen oppi&ilo kirjalle, vähän erilaiset kirjat mutta samat periaatteet! :)
Olen tosi tyytyväinen valintoihin ja lopulta todella tyytyväinen myös siihen että päädyin erilaisiin kirjoihin kuin esikoisella, koska onhan tämä äidillekin paljon hauskempaa näin! :D
Nyt vain kirjoittelemaan sitten! :)
Millaisia vauvakirjoja teillä on?
Terveisin
Mea
tiistai 16. tammikuuta 2018
Sokerirasitus ja tulokset
Tänään oli se kauan pelätty ensimmäinen sokerirasitus. Otin sen ihan viimesille päiville mitä sai, jotta olo olisi jo mahdollisimman hyvä, nyt viikkoja oli siis kasassa 15+4.
Esikoisessa rasitukset oli ihan suoraan sanoen helvettiä - kylmää hikeä, hampaiden kiristelyä ettei oksennus lennä heti ymsyms niin viimeiseen asti toivoin että sairastuisin niin etten voi osallistua rasitukseen koska se on ollut niin perseestä!
No mutta urheasti sinne menin, maha kurisi melko heti herättyä mutta ei onneksi sentään oksettanut, tein evääksi sämpylää, otin vesipullon, mini smoothien ja elovena välipalakeksejä (onneksi labra on kauppakeskuksen kanssa samassa jossa on kahviloita ja mm. jungle juice bar - eli labran jälkeen saa melkein mitä vain mitä mieli tekee)…
Aamulla oli pakkasta -6.5 ja ihan pimeää, en muista millon viimeksi olisin ollut liikkeellä näin aikaisin työmatkalaisten kanssa yhtäaikaa (herttinen olen ollut viimeksi töissä n. 3,5vuotta sitten!!).. ja ei tullut ikävä ;) bussi täynnä ja tottakai vieruskaveriksi tupakanhajuinen yskivä rouva, juna-asemalla kovasti kiireisiä ihmisiä että se kiireen tuntu oikein tarttui, olin ihan hengästynyt kun pääsin labraan kun huomaamatta tempautui virran mukaan kiireeseen….
Rasitus aikani oli 7.40, olin paikalla 07.25 ja haaveilin että pääsisin heti jos ei olisi ruuhkaa, mutta ei… tasan 7.40 vasta pääsin, ja alkuun eka ongelma oli heti että neuvola ei ollut laittanut lähetettä koneelle ollenkaan!!!! kiva… mukava labratäti lupasi asiaa selvitellä, toivottiin molemmat ettei tarvi keskeyttää testiä sen takia - eli se aloitettiin normaalisti kuitenkin.
Verikoe ja pieni pullo ällöttävää litkua. (maku tosin musta ihan ok! :D)….
Ohjeet oli että ei saa syödä, ei oksentaa, eikä nukkua eikä poistua labrasta. vettä saa juoda vähäsen.
Pieni toukka aloitti jumppaamisen heti masussa litkun jälkeen, raukka meni varmaan ihan sokerihumalaan.
Labratäti päästi mut lepohuoneeseen jossa oli kaksi muutakin mammaa - muuten ankea huone, muutama parempi tuoli vain, ei mitään muuta.
Olo oli ok. Mutta kyttäsin kauhun vallassa kelloani koko ajan että kohta alkaa paha olo kohta alkaa paha olo… kun oli kulunut 45min niin aloin uskomaan ettei se yrjötys ala ihan vielä… vähän ennen tunnin kulumista alkoi korvissa kuumottaa ja pientä kuvotusta olla.
Toinen mamma katsoi elokuvaa puhelimelta ja toinen luki, muuten huoneessa oli hipihiljaista. Tylsää. ois ollut kivempi vaikka juoruilla ;D mutta enhän mä tiedä mitkä heidän olonsa ovat…
Kun tunti oli kulunut, kutsu kävi uudelleen labra huoneeseen ja…
Ekalla kerralla esikoisesta oli oli ihan super järkyttävä ja radia ei ollut.
Esikoisesta tokalla kerralla oli oli ok - ja oli radi.
Nyt eka tunti oli ok - ja toka tunti oli olo ok.Hieman alko pelottamaan...
Esikoisessa rasitukset oli ihan suoraan sanoen helvettiä - kylmää hikeä, hampaiden kiristelyä ettei oksennus lennä heti ymsyms niin viimeiseen asti toivoin että sairastuisin niin etten voi osallistua rasitukseen koska se on ollut niin perseestä!
No mutta urheasti sinne menin, maha kurisi melko heti herättyä mutta ei onneksi sentään oksettanut, tein evääksi sämpylää, otin vesipullon, mini smoothien ja elovena välipalakeksejä (onneksi labra on kauppakeskuksen kanssa samassa jossa on kahviloita ja mm. jungle juice bar - eli labran jälkeen saa melkein mitä vain mitä mieli tekee)…
Aamulla oli pakkasta -6.5 ja ihan pimeää, en muista millon viimeksi olisin ollut liikkeellä näin aikaisin työmatkalaisten kanssa yhtäaikaa (herttinen olen ollut viimeksi töissä n. 3,5vuotta sitten!!).. ja ei tullut ikävä ;) bussi täynnä ja tottakai vieruskaveriksi tupakanhajuinen yskivä rouva, juna-asemalla kovasti kiireisiä ihmisiä että se kiireen tuntu oikein tarttui, olin ihan hengästynyt kun pääsin labraan kun huomaamatta tempautui virran mukaan kiireeseen….
Rasitus aikani oli 7.40, olin paikalla 07.25 ja haaveilin että pääsisin heti jos ei olisi ruuhkaa, mutta ei… tasan 7.40 vasta pääsin, ja alkuun eka ongelma oli heti että neuvola ei ollut laittanut lähetettä koneelle ollenkaan!!!! kiva… mukava labratäti lupasi asiaa selvitellä, toivottiin molemmat ettei tarvi keskeyttää testiä sen takia - eli se aloitettiin normaalisti kuitenkin.
Verikoe ja pieni pullo ällöttävää litkua. (maku tosin musta ihan ok! :D)….
Ohjeet oli että ei saa syödä, ei oksentaa, eikä nukkua eikä poistua labrasta. vettä saa juoda vähäsen.
Pieni toukka aloitti jumppaamisen heti masussa litkun jälkeen, raukka meni varmaan ihan sokerihumalaan.
Labratäti päästi mut lepohuoneeseen jossa oli kaksi muutakin mammaa - muuten ankea huone, muutama parempi tuoli vain, ei mitään muuta.
Olo oli ok. Mutta kyttäsin kauhun vallassa kelloani koko ajan että kohta alkaa paha olo kohta alkaa paha olo… kun oli kulunut 45min niin aloin uskomaan ettei se yrjötys ala ihan vielä… vähän ennen tunnin kulumista alkoi korvissa kuumottaa ja pientä kuvotusta olla.
Toinen mamma katsoi elokuvaa puhelimelta ja toinen luki, muuten huoneessa oli hipihiljaista. Tylsää. ois ollut kivempi vaikka juoruilla ;D mutta enhän mä tiedä mitkä heidän olonsa ovat…
Kun tunti oli kulunut, kutsu kävi uudelleen labra huoneeseen ja…
Esikoisesta tokalla kerralla oli oli ok - ja oli radi.
Nyt eka tunti oli ok - ja toka tunti oli olo ok.Hieman alko pelottamaan...
No tänään, 16.1. tuli tulokset.
Paasto arvo 5.5. (saa olla max 5.3 :'(. )
1h 6.6. (pitäis olla alle 10.0)
2h 8.2. (pitäis olla alle 8.6.)
eli paastoarvosta, ekasta, napsahti radi.
Kyllä harmittaa aivan kamalan hirveen paljon. Eka reaktio oli tosi suuri pettymys ja raivo, harmitus ja itku. Ei oo helppo hyväksyä - tehnyt kovasti töitä painon pudotuksen eteen ennen raskautta ja nytkin ollut kohtuu tarkka ruokailussa, ja syönyt vihersmoothieita ja mehuja yms. niin kyllä kirpasee ja on vaikea hyväksyä :(
Voihan kiukku.
Kiukkuisin terveisin
Mea
perjantai 12. tammikuuta 2018
kuplintaa ja potkuja
Nyt on 15+2
Ja olen jo jonkin aikaa, yli viikon, kuulostellut vatsaa että ihan kuin liikkeitä tuntuisi mutta olen todella epävarma että voiko ne tuntua NÄIN aikaisin, oikeasti?! mutta kun viime neuvolassa kuuli dopplerin kautta sen tykityksen määrän niin aloin uskomaan että taitaa ne olla potkuja. <3
Päivittäin tuntuu jotain pientä, välillä enemmän, välillä pitkiäkin aikoja ettei tunnu mitään. Möyrintää ja kuplintaa tuntuu joku päivä. Erityisesti syönnin jälkeen pieni heräilee mylläämään... on se kyllä ihanaa ja suloista <3 vaikka välillä kun huomaa hymyilevänsä tyhmänä vatsalle tulee syyllinen olo kun samaan aikaan tahtoikäinen esikoinen kiristää hermoja... mutta arkea tämä! :D
Ihanaa kun tämä alkaa olemaan jo niin todellista <3 ihanaa pian alkavaa viikonloppua! Paljon on luonnoksissa asiaa, kun vain olisi aikaa istua alas kirjoittelemaan! Toivottavasti pian olisi! :)
Terkuin Mea
Ja olen jo jonkin aikaa, yli viikon, kuulostellut vatsaa että ihan kuin liikkeitä tuntuisi mutta olen todella epävarma että voiko ne tuntua NÄIN aikaisin, oikeasti?! mutta kun viime neuvolassa kuuli dopplerin kautta sen tykityksen määrän niin aloin uskomaan että taitaa ne olla potkuja. <3
Päivittäin tuntuu jotain pientä, välillä enemmän, välillä pitkiäkin aikoja ettei tunnu mitään. Möyrintää ja kuplintaa tuntuu joku päivä. Erityisesti syönnin jälkeen pieni heräilee mylläämään... on se kyllä ihanaa ja suloista <3 vaikka välillä kun huomaa hymyilevänsä tyhmänä vatsalle tulee syyllinen olo kun samaan aikaan tahtoikäinen esikoinen kiristää hermoja... mutta arkea tämä! :D
Ihanaa kun tämä alkaa olemaan jo niin todellista <3 ihanaa pian alkavaa viikonloppua! Paljon on luonnoksissa asiaa, kun vain olisi aikaa istua alas kirjoittelemaan! Toivottavasti pian olisi! :)
Terkuin Mea
keskiviikko 10. tammikuuta 2018
Toinen neuvola 15+0
Toinen neuvola oli tänään, ja samalla poksahti 15+0.
Reippaana kävelin kirpakkaassa pikkupakkasessa neuvolaan 1.5km, oli ihanan hämyistä ja sumuista, tosi rauhallista kun aikaisin aamulla liikkeellä. Neuvola aika oli 09.15 mutta hyvissä ajoin porhalsin paikalle että ehtii ottamaan kaikki testit asianmukaisesti! Meillä neuvolassa itse tehdään virtsatesti testikoneella, mitataan verenpaine ja paino!
Aluksi käytiin läpi yleistä vointia, verrattiin esikoiseen ja juteltiin tosi pitkä pätkä esikoisen raskausajasta ja syntymästä. Mulla on jäänyt jonkinverran "hampaankoloon" asiota esikoisen syntymästä ja keskosajasta niin pohdittiin että pitäisikö niitä purkaa ennen tätä seuraavaa sitten mahdollisesti... kauhean innostunut th ei ollut, jota ihmettelen kun tuntuu että muut keskostenäidit on saanut ekalle kerralla jo lähetteen pelkopolille tms mutta katsotaan nyt, jatketaan kuulemma juttua seuraavalla kerralla rv22 kun nähdään.
Tällä kertaa katsottiin myös voimavarakaavake ja juteltiin siitä. Normaalisti toiveissa kai olisi että laajoissa neuvolakäynneissä olisi myös puoliso mukana mutta meidän mies ei oo mikään "lätisijä" niin jäi mieluusti kotiin esikoisen kanssa ja antoi mun mennä lätiseen ;) eipä sillä, meillä ei kaavakkeissa ollut mitään ihmeellistä, mistä olisi pitänyt keskustellakaan.
Sitten kuunneltiin sydänäänet - ne löytyi heti, ja lukema 150 siellä kuulemma näkyi, kovia potkuja tuli doppleriin ja kovalla liike kannalla oltiin!
Virtsa +++
Verenpaine 123/72 (150/101)
Paino 82.6kg (82kg) Painonmuutos n. 90g/vko
Hemppa -ei mitattu (145)
Käynnistä jäi ihan ok fiilis, meni yhteensä 1h 40min kun juteltiin että eipä ainakaan ollut hoppu! :)
Ja takaisin sama ihana kävelylenkki rauhallisella alueella, ja matkalla törmäsin vielä yhteen alueen äitikaveriin niin sai vähän juttuseuraakin, niin hyvin mieli virkistyneenä sitten kotiin... ja sitten iskikin hillitön väsymys!! :D :D
Terkuin
Mea
tiistai 2. tammikuuta 2018
Ensimmäinen ostos juuri tätä vauvaa varten
On sormet syyhynnyt jo pitkään ostaa jotain ihanaa vauvajuttua, esikoiselle oli tähän aikaan jo pahvilaatikollinen vaatteita, vauvakirja, leluja ja pinnasänkykin melko pian nt-ultran jälkeen ostettu :D Tosin pistän sen piikkiin, että ostin vuosia ennen esikoista paljon vauvanvaatteita veljen perheeseeni, samalla niikuin varkain aina joku suloisuus jäi myös omaan laatikkoon :D...
Nyt tällaista ei enää ole ollut + olen viisastunut hamstrauksessa (useatkaan ennakkoon ostetut suloisuudet eivät koskaan esikon päälle asti päätyneet) niin toistaiseksi pikkukakkoselle ei ole vielä mitään. Tai no, vintillä sitteri, pussillinen esikon vanhoja vauvaleluja tms mutta ei mitään ihan ikiomaa. :)
Hankin tällaisen suloisen kehyksen ultrakuvalle, etsy.omista MontanaSnow kaupasta. Esikoisellakin on omansa, hieman erilainen, niin halusin tällekin omansa, sellaisen joka puhuttelee nyt tälläkertaa, ja minusta tämä on aivan ihana :) tarkoitus on laittaa tähän sitten ultrakuva rakenneultrasta.
Nyt tällaista ei enää ole ollut + olen viisastunut hamstrauksessa (useatkaan ennakkoon ostetut suloisuudet eivät koskaan esikon päälle asti päätyneet) niin toistaiseksi pikkukakkoselle ei ole vielä mitään. Tai no, vintillä sitteri, pussillinen esikon vanhoja vauvaleluja tms mutta ei mitään ihan ikiomaa. :)
Hankin tällaisen suloisen kehyksen ultrakuvalle, etsy.omista MontanaSnow kaupasta. Esikoisellakin on omansa, hieman erilainen, niin halusin tällekin omansa, sellaisen joka puhuttelee nyt tälläkertaa, ja minusta tämä on aivan ihana :) tarkoitus on laittaa tähän sitten ultrakuva rakenneultrasta.
Postissa odottelee kyllä toisiakin ostoksia, nimittäin se alussa jo mainittu vauvakirja.. katsotaan pääsenkö esittelemään sen vai meneekö palautukseen! :)
Milloin olet tehnyt ensimmäiset ostokset vauvalle? :) ja mitä se on ollut?
Syyhyttää myös päästä ostamaan ns itselle mammavaatteiden lisäksi juttuja, kuten ah niin ihana rintapumppu pitäisi ostaa, haluan ISON doomoo imetystyynyn jollain ihanalla kuosilla, ja ja... :D
Myönnän etten malta odottaa että pääsen ostamaan pikkuisia vaatteita ja kaikkea i-h-a-n-a-a. Menispä aika pian eteenpäin - haluan jo tuntea potkut ja päästä enemmän vauvahuumaan :D...
Hyvää alkanutta vuotta!
Terkuin Mea
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)