keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Vaunu pohdintaa

Esikoisen jälkeen toivoin etten _koskaan_ enää joutuisi pohtimaan vaunuja.... mutta noh, tässä sitä taas oltiin. Loputon vaunu suo edessä...

Esikoisessa hankittiin Emmaljungat taisteluvaunuiksi tänne "maalle" että menee isommassakin lumihangessa, ja lisäksi meillä oli Brio smilet kauppa/kaupunki vaunuina joihin meni auton koppa sitten samalla kiinni. Ihan kätevä systeemi ostaa kahdet, mutta lopulta tuli todettua että tilaa vievää ja melko turhaa että oli kahdet.

Emmaljungat oli järkyttävän isot auton takakonttiin jos niillä oli liikenteessä ja briolla ei päässyt talvella eteenpäin hangessa.

Briot myytiin pois kun esikoinen kasvoi niistä ulos ja tilalle ostettiin Ora Hertat.
Lisäksi hankin käytettynä juoksurattaat.
Emmaljungat jäi pikkuhiljaa kokonaan pois, koska todettiin että Oran rattaat riittää - ne  kulkee lumessa, ja on tarpeeksi pienet ja ketterät kesä/kaupunki käyttöön. - Ainoat miinukset oli tuuletusaukon puuttuminen ja se, ettei turvakaari irtoa. Muuten pelkkää plussaa +++++

Nyt Emmaljungat on myynnissä, ja alettiin pohtimaan tulevaa tulokasta, että mitäs hänelle?

Isännän toiveet oli, että vaunut jossa on sekä kesä- että talviominaisuus - eli ketterät kesällä ja kaupungilla, menee pieneen tilaan autoon mutta kulkee myös talvella lumessa.

No, Oran Herttojen kokemuksen jälkeen olin heti sitä mieltä että Orat tietenkin!



MUTTA.
Orasta on todella vähän tietoa saatavilla. Sivuilla tietoja on aika vähän, kunnollisia esittelyvideoita ei ole youtubessa kuten muilla vaunumerkeillä. Valtaosa tietoa tuntui tulevan yhdestä blogista ja tottakai se mietitytti että onkohan yhdistelmissä kaikki mitä itse haluaa ja, tietojen saamisen vaikeus turhautti - oli todella helppoa alkaa katselemaan myös muita vaihtoehtoja - vaihtoehtoja joista oli tietoa saatavilla runsaasti!

Erityisesti tutkimme Britaxin go big 2 yhdistelmä vaunuja,
ja Kronan merkin yhdistelmiä.

Minun toiveet oli samat kuin puolisolla, mutta lisäksi toiveita/vaatimuksia oli että myös ratasosassa on oltava tuuletusaukko ja irrotettava turvakaari, HELPOT laittaa kasaan oli ratasosan istuin miten päin vain kiinni. Myös vaunukoppa yms osat pitäisi olla helposti irrotettavissa.

Kävimme tutkimassa Kronan city /duo/s yhdistelmiä, ja niistä todettiin todella nopeasti, että helvetin vaikeat vaunut. Hankala laittaa kasaan, vaunukoppaa on hankala irrottaa - vaatii voimaa ihan sikana (katkes kynsi yrittäessä :D) ja ratas osan kasaan laitossa istuin piti irrottaa kokonaan... äh. Liikaa liikkuvia osia, vaikka hyvännäköiset olikin + aisa oli kiva! :D Erilaiset irrottus mekanismit ja jos olisi saanut kasaan ilman istuimen irrotusta niin olisin tykännyt <3





Britax go big2 yhdistelmät oli aika hyvät. Ketterät, helpot käyttää, suht kevyet, iso tavarasäilytys. Hyvä mekanismi kasaan laittoon ja helppo! Eturenkaat ok kokoiset, että ehkä kulkis talvellakin lumessa. Löytyi tuuletusaukko ja irrotettava turvakaari. Ainoa miinus oli että rungon ulkonäkö ei miellyttänyt.



Halusin myös tutustua Oraan paremmin mutta se oli sen verran vaikeaa, että ei auttanut kuin lähettää heille sähköpostia ja kysellä kaikki mieltä painavat asiat. Ajo tuntumaa ei enää tarvittu koska meillä Hertat jo oli niin tuntumaan ja helppouteen oli täysluotto! mutta sivuilta ei saanut selvää onko tuuletusaukkoa tai irrotettavaa turvakaarta, myöskään mittoja ei ollut kaikista - niitä piti kaivella muista blogeista.





Syy miksi halusin Orat oli se, että herttojen myötä uskoin että Ora täyttää vaatimukset joita mies asetti. Heti kakkosena oli Suomalaisuus. Sitten kun vielä täyttäisi minunkin vaatimukset niin olisihan se aika täydellistä....

Kun Oralta tuli SUPER nopeat vastaukset ja pyydettäessä kuviakin, niin alkoi pohtiminen britaxien ja  orien välillä...

Seuraavassa kerron kummatki meillä lähti tilaukseen :)

t Mea



tiistai 27. maaliskuuta 2018

Äidin yöhulinat

Haukotus.

Nyt tuntuu että on alkanut "yöhulinat"; minulla itselläni siis.
Kun menen nukkumaan esikoisen kanssa yhtäaikaa, herään hyvinkin ennen puolta yötä vielä 2-3krt vessaan, sen jälkeen olo vähän rauhoittuu mutta heräilen helposti parin tunnin sykleissä, vaihtamaan asentoa, vessaan, juomaan, joskus ottamaan närästyslääkettä, tai vauvan potkuihin.
Välillä kiristää mahaa, välillä jalkoja särkee...

Viime yönä näin hieman pahoja unia, ja hätkähdin niistä välillä aina hereille ja en meinannut enää saada unta lopulta. Kello taisi olla 04 maissa.

Kellojen siirto ei kyllä auttanut asiaa yhtään. Aamuisin väsyttää sen takia ja taas sama seuraavana yönä. Hohhoijaa. Saapa nähdä tuleeko vielä helpotusta, vai meneekö vain pahemmaksi kun viikkoja tulee enemmän ;)

t. Mea 25+6

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Extra neuvola 25+5

Tänään oli extra neuvola käynti, kaiken varalta, ja noh, kai se oli ihan ok.

Hoitaja oli sitä mieltä että paineet ei ole super pahat, että oli samoilla linjoilla polin kanssa, ettei nyt tarvitse mitään vielä tehdä. Ei lisätä lääkityksiä eikä mitään.

TH "koita levätä"
Minä "Aika hankalaa tuon 3vuotiaan kanssa, jos saisi edes sairaslomaa lepoon niin mies vois ehkä jäädä kotiin hoitamaan lasta"
TH "On niitä kuule lastenhoitopalveluitakin " *kaivaa esitteen esille*
TH "Ei oo ees kauhean kallista, voivat vaikka leikittää lasta"
Minä "niin....."

:D

Eli mulla ei siis ole kenenkään mielestä mitään hätäpäivää. Yritän nyt sisäistää tätä :D

Yritin kysellä turvotuksista ja tukisukkien käytöstä
TH "kysy nkl seuraavalla kerralla, mä en tiedä kun en ole lääkäri"

Asia selvä :D

Virtsa +++ (+++)
Verenpaine 131/71 (130/73)
Paino 89 (85) +1000/vko
Hemppa Ei mitattu (146 (kopioi suoraan munuaispolin papereista kun ei jaksanut mitata))
Turvotus +
Kohdun pohjan korkeus 25 (21) keskikäyrän ja yläkäyrän välissä mennään

Vauvaa kuunneltiin hyvä tovi, syke oli siinä 145-150 huiteilla, kuten aiemminkin. Kova liikekanta oli poitsulla päällä, monotteli oikein kunnolla :)

Sain jo hyvissä ajoin (kaiken varalta) thlta synnytystoive lappusen mietittäväksi ja täyteltäväksi että voidaan sitten ensikerralla asiasta jutella, seuraava neuvola on rv30.

Hetki siinä vielä jutusteltiin fiiliksiä ja yksi esikoisen asia, mutta eipä siinä muuten kummempia.

Nyt yritän vaan olla ja ootella seuraavaa kontrollia. Tiukkaa omaa verenpaine seurantaa ja sitä lepoa.

heh.

t Mea 25+5, tasan 100 päivää laskettuun! <3




sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Turvotusta

Voihan turvotus sentään!
N. viikon on ollut kevyehköä iltaturvotusta jaloissa, ja välillä aamuisin käsissä, ja olen yrittänyt ottaa asian positiivisesti että onneksi ei enempää eikä vakavammin vielä.

NO, eilen illalla oli aivan jäätävä turvotus jaloissa ja kiristeli, ja tänä aamuna sama käsissä :( Jalkaturvotus oli sentään helpottanut yön aikana ja aamulla vetäisin tukisukat jalkaan (hankittu rv15) ja nekin kyllä hieman puristi jo -> pitää huomenna konsultoida lääkäriä neuvolassa millaset tukisukat kannattaisi hankkia ja mistä, nämä selvästi ei ole enää oikeaa kokoa.

Tiedän että turvotusta tulee perusterveillekin odottajille, toisille aiemmin kuin toisille ja määrät vaihtelee, mutta tottakai mua huolestuttaa oman historian tietäen ja heti alkaa viliseen kaikenlaisia ajatuksia ja huolia päässä.

Turvotuksen lisäksi paineet on alkaneet heitellä aika huolella, niin se lisää tietenkin itsellekin epävarmuuden tunnetta ja huolta.

Onneksi tosiaan huomenna neuvola, ja jos siitä ei tule hullua hurskaammaksi niin sitten soitan nkl:lle.

OMAN näkemykseni mukaan, ainakin lääkityksiä paineisiin pitäisi lisätä - eivät voi olla enää niin sokeita etteivät lisäisi kun reilussa viikossa paineet alkaneet heitteleen ihan kunnolla. Onneksi olen mittaillut ahkerasti ja on näyttää tuloksia paperilta.

Kertoilen huomenna lisää miten asia etenee. Tänään yritetään nauttia virpomispäivästä ilman huolia! :)

Hyvää Sunnuntaita!

t. Mea 25+4

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Hieroja vastaa

Pohdin aikaisemmassa tekstissäni hierojalla käyntiä, että uskaltaako mennä kuona-aineiden liikkumisen takia ettei rasittaisi liikaa munuaisia....

Kyselin sitten tutulta ammattihierojalta vähän tyhmänä asiaa koska tämä on jäänyt minua vaivaamaan. Ystäväni selvitti asiaa myös juttelemalla muiden hierojien kanssa, ja vastaus oli että sairauteni kanssa Ei ole suositus mennä kuormittavaan hierontaan eikä välttämättä muutenkaan raskaana ollessa, ja aina kannattaisi mennä hierojalle joka on erikoistunut raskausajanhierontaan.

Tämähän toki ei tarkoita sitä että edellisen raskauden voimakas kuormittuminen olisi hieronnan syytä mutta tiedänpähän vältellä kuitenkin nyt; kaiken varalta. Edellisessa raskaudessa hieronta jossa kävin ei ollut erikoistunut raskauksiin, ja hieronta oli todella kuormittavaa - ja vaikka olivat tietoisia sekä raskaudesta että sairaudesta olivat sitä mieltä että tule vain, - mutta jälkikäteen jäin tätä miettimään että olikohan ok kuitenkaan.

No mutta ollutta ja mennyttä, jokapäivä voi oppia jotain uutta :) , tällaista pohditaa tälle perjataille :)

Nyt virpomisvitsojen tekoon esikoisen kanssa ja viikonlopun viettoon!

T Mea

25+2

torstai 22. maaliskuuta 2018

Blog2print kirja blogin 2013-2015 teksteistä

Kirjoittelin joulukuussa 2017 että otin esikoisen ajalta KAIKKI blogitekstit talteen, ja teetin niistä kirjan blog2print palvelussa jotta kaikki tekstit jäävät talteen, ja esikoiseni voi halutessaan aikuisena ne lukea. Tokihan kaikki mitä nettiinkin laitetaan sanotaan olevan "ikuista" mutta kivempi kirja muodossa oikeassa aikajanassa yms :) koska joskus luulen että blogini tekstit tulen poistamaan niin löytyykö järkevästi enää sitten kaikkea... hankala tietää.

Olen todella tyytyväinen blog2print kirjaan!
Printti jälki on hyvää, tekstit menee juuri hyvin, kaikki tiedot näkyy. Kiva että kirjaan sai myös hakemiston alkuun, jos hakee tiettyä tietoa otsikkojen perusteella, ei tarvi koko kirjaa lukea ;)
Itse muokkasin kirjasta PALJON kuvia pois, jotta sivumäärä saatiin kohtuulliseksi ja jokainen teksti omalle sivulle, ettei tekstit katkea typerästi ja on helppo lukea.

Jos mitään miinusta antaisin, niin se että muokattavuus nettiselaimessa on aika kökköä eikä kovinkaan monipuolista mutta pääasiassa olen tyytyväinen ja aion käyttää palvelua jatkossakin! :)

Kirjassani on sivuja: 483
Kuvat kannessa ja takana.
Ja hintaa kirjalle tuli: 159 dollaria eli n. 130e + postit. Kohtuu suolainen hinta mutta sen arvoinen! :)
Toimitusaika oli n 1kk.
Uskon että aion teettää toisenkin kirjan näistä toisista teksteistä sitten joskus! :)






ps. kirja on omakustanteinen eikä ole mikään yhteistyö! :) 


t. Mea

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Suosituin blogiteksti koko ajalta!

Olen pitänyt blogia vuodesta 2013 kun aloimme haaveille ekasta kääröstä...

Ja koko aikana tähän päivään mennessä sivulukuja on ollut n. reilu 453 000

Ja ehdottomasti eniten lukuja saanut teksti on: "hiustenvärjäys ja raskaus" sitä on luettu yli 6000 kertaa! Luulenpa että on se on hyvin yleinen aihe mitä googlatakaan ja sitä kautta päädytään tekstiini, vaikkei muuten blogia lukisikaan. Tämä aihe kiinnostaa kaikkia aina raskausaikana.

110% varmuudella en enää muista mitä itse päädyin tekemään hiusten värjäämisen suhteen raskaus aikana, vai värjäsinkö vasta raskauden jälkeen heti ennen nimiäisiä, niin kaukaisia kalenteri merkintöjäkään ei enää ole olemassa että osaisin sanoa... ja ei tosiaan pää toimi sinne asti.

Mutta nykyään en värjää hiuksia enää ollenkaan, eli aihe ei ole ollut ajankohtainen enää tässä raskaudessa. 
Esikoisen syntymän jälkeen vaihdoin yksitellen kosmetiikan luonnonkosmetiikkaan - ensin shampoot, hoitoaineet, vartalopesuaineet ja rasvat.
Sitten meikit sitä mukaan kuin edellinen meikki loppui - nyt on kaikki kosmetiikka ja meikit pelkkää luonnonkosmetiikkaa, ja sen myötä tein vuosi sitten päätöksen lopettaa hiusten värjäämisen.

Hiukseni olivat pitkät, vaaleat luonnonkiharat - raskaasti värjätyt - eli kuivat koppurat. 



Pitkän pohdinnan jälkeen leikkasin lyhyet hiukset pari kertaa josta kasvatin värjätyn hiuksen pois.



Nyt mulla on luonnollisen väriset, eli maantien väriset luonnon kiharat, jotka voi paremmin. Hiusten taipuvuus on nätimpää ja hiuksia on helpompi hoitaa, ei kuivu niin helposti enää :)  



Nyt kasvattelen hiuksia takaisin pitkäksi mutta värjäämistä en ole haaveillut enää vaikka nämä väliltä aika tylsiltä tällaisina tuntuukin, toive on että alan tykkäämään näistä huomattavasti enemmän kunhan pituutta vaan tulee lisää! :) 

En ole koskaan myöskään ollut mikään hiustenlaittaja niin pitkiä ootellessa, ne menee helposti sitten nutturalle yms :P 

Oletteko värjänneet hiuksia raskausaikana, tai ylipäätään mitä ajatuksia tämä on herättänyt?

t. Mea 25+0




maanantai 19. maaliskuuta 2018

Labra kontrolli

Viime viikolla kävin munuaispolin labroissa, joita kyllä ihmettelin kun aina ennen on 12h paasto, välillä vrk virtsan keräys ja sitten verikokeet - Nyt oli vain aamu pissan vienti, ja verikokeet ilman paastoja tai mitään, eli hieman kevyemmät kokeet.

Ja no...
Soittelin itse polille nyt maanantaina aamulla kun tuloksia en ollut vielä saanut ja kun verenpaineet on olleet hieman nousussa.

Ennen alle 120/70, ja nyt kokoajan 130/80 tasoa, välillä jopa 140/90.

Iltapäivällä sain hoitajalta puhelun, en edes lääkäriltä, ja info oli että kaikki hyvin. Arvot ok - saikalailla samoissa kuin viimeksikkin krea 76 ja u-albkrea 102, ei lääkemuutoksia ja paineista ei tarvitse olla huolissaan vielä.

Itse silti olen hieman huolissani kun paineet sahaa niin paljon, ja tottakai vertailen paljon esikoiseen - tässä vaiheessa esikosiessa oli jo isommat lääkitys määrät ja lisälääkityskin ja nyt ei tehty asialle mitään vaikka kyselin.

Nyt vain tarkkaa verenpaine ja olo seurantaa, pitää itse olla aktiivinen ja kuunnella kehoa - vaikka hankalaa se onkin kaiken arjen tohinan keskellä :D

Ei muutakuin illalla taas vihersmoothie kone käyntiin että pysyy arvot hyvinä! :)

terkuin Mea 24+5

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Radi mittauksia

Nyt on pari kk takana radi diagnoosia ja mittauksia on tehty;

Aamumittaukset on olleet oikein hyvissä arvoissaan pysyviä, ja ne on vielä oikeasti helppo toteuttaa :D

muutamia tuloksia:

5.2
4.7.
5.1.
5.4
4.9.
5.2
5.4
5.4
5.2



Koko päivä mittaukset on tuskasia kun kokoajan kello hälyttämässä ja muistuttelemassa että millon pitäis mittailla... sormet tulee kipeäksi ja tuntuu että sille päivälle on aina ehdoton ei- keksiä mitään tekemistä suuremmin koska tuntuu että sitä keskittyy niin kovin vain suorittamaan niitä mittauksia.

Tässä koko päivä tuloksia kolmelta eri mittaukselta:

ennen aamupalaa: 5.2. / 5.2. / 5.3.
1h aamupalan jälkeen: 4.9./ 4.8. /4.7.

ennen lounasta: 4.8./ 4.9. / 4.7.
1h lounaan jälkeen: 7.0./ 5.8. / 7.3.

ennen välipalaa: (ei tarvi mitata)
1h välipalan jälkeen: (ei tarvi mitata)

ennen päivällistä: 5.0./5.0./6.1 (sokerinen välipala ennen päivällistä)
1h päivällisen jälkeen:5.5./ 6.8/ 4.3

ennen iltapalaa:5.2/4.3
1h iltapalan jälkeen: 6.1/ 5.1

Tuo iltapala mittaus on kyllä hankalin! Jos syön iltapalan klo 20 ja otan iltalääkkeen - olen yleensä unilla ennen klo 21 ?! joten aika tuskaista valvoa oottelemassa mittausaikaa kun uni tulis, kiitos! :D  Onneksi päivämittauksia ei toistaiseksi tarvitse tehdä usein, toivottavasti asia pysyy myös näin!

t. Mea 24+2


keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Voihan painonnnousu!

Esikoisessa paino nousi huomattavasti hitaamminen, ja nopeammin vasta kuin alkoi olla selkeästi näkyvämpiä turvotuksia kehossa...

Nyt tuntuu että kiloja vaan tulee ja tulee, ilman suurempia turvotuksia! En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, alkaa jo vähän kiristämään vaatteet ja toki olo tukalistuu painonnousun myötä mutta hitto kun sitä vaan tulee! Omasta syystä!
Vaikka syönkin ahkerasti vihersmoothieita ja mehuja, niin viimeaikoina ollut pari ihanaa hotellireissua ihanine herkutteluineen, useita kahvitteluja, leipomistreffejä äitikavereiden + lasten kanssa, parit juhlat.... joten kaiken hyvän lisäksi on tullut mätettyä myös herkkua mielin määrin naamaan ja se alkaa todellakin näkyä myös vaa'assa! kääk!

Onneksi sokeriarvoihin ei ole vaikuttanut mutta silti! voi itku! Pitäisi saada itseä niskasta kiinni nyt ihan tosissaan!

Viimeksi paino oli vähän reilu 85kg neuvolassa (miinus vaatteet niin tuli 85kg) ja nyt vaaka näytteli jo yks aamu 87.8kg :o sitten hetken päästä näytti 87.0kg ja taas toisena päivänä 88kg, siis apua! ihan ihmeellistä.

Pitää vissiin alkaa kiinnittämään huomiota vedenjuontiin enemmän ja toki herkutteluun, ruokailuväleihin yms.

Paljonko teille on tullut painoa raskausaikana ja millaisella tahdilla?

Esikoisesta minulle tuli tasan 10kg koko aikana (rv33 mennessä) ja turvotus oli aivan järkyttävä että siitä tuli paljon.

Nyt 24+0 mennessä tullut 7kg JOS lasken tuon 88kg mukaan, mutta toivottavasti näyttäis seuraavassa neuvolassa vähän vähemmän! Pidetään peukkuja pystyssä! :)

t Mea 24+0




tiistai 13. maaliskuuta 2018

Somessa - lapsen kuvia, yes or no?

Mä olen jaksanut facebookissa esikoisen kuvia kohtuu estottomasti (ei mitään nakukuvia kuitenkaan!) ja meidän reissuista.

Nyt sitten tein vastikään uuden linjauksen ja halusin karsia kuvat pois sieltä, ja sen mitä jaan, näkyvän tyyliin vain kummeille, hyvin läheisille ystäville.
Samalla päätin karsia kaverilistaa - ja sieltä lähtikin melkoinen määrä porukkaa pois; kaikenmaailman facebook ryhmistä tulleita, vanhoja työkavereita, miehen työkavereita/ja puolisoita... Joiden kanssa en ole käytännössä missään tekemisissä, en tunne heitä eikä he meitä, mutta vaan stalkataan toisiamme, en oikein enää keksinyt mitään järkevää syytä sille toiminnalle? Osan kohdalla mietin, että lähtisinkö kahville juttelemaan jos laittaisivat viestin ja pyytäisivät... Jos vastasin mielessäni ei tai että keksisin tekosyyn olla menemättä, niin miksi annan seurata elämäänne facebookissakaan?

Mutta eihän tämä niin yksinkertaista ole.
Ei mennyt puolta vuorokauttakaan kun sain ekan viestin että miksi olen poistanut kavereista.
Kun selvitin asian, sain takaisin hieman murheellistuneen vastauksen että vastapuoli piti meitä parempina kavereina eikä ymmärtänyt.
Tulihan siitä hieman kurja olo, toisen puolesta, mutta sillehän ei mitään voi että näkemykset aktiivisesta ystävyydestä ja toisen elämän mukana olosta poikkeavat.

Tulokkaasta olen laittanut yhden pienen ultrakuvan faceen aiemmin kun kerrottiin perheenlisäyksestä ja varmaan kun syntynyt niin se kerrotaan, että mun muuten rajaus aiotaan pitää samana kuin mitä aloin vetämään nyt esikoisen kohdallakin.

Kyllä he ehtii sitä naamaansa sinne tunkea isompana jos tahtovat, ja tosiaan... olen huomannut viimeaikoina kun pari ystävää on vierailleet meillä ahkerasti, että se on se mitä haluan, ollaan mukana toistemme elämässä, nautitaan yhdessä olosta ja tutustutaan kunnolla, eikä vain vahdata facessa! :)

Ja tämä on siis vain meidän perheen linjaus! :) Muut tekevät omansa! :)

Mikä teillä kanta näihin? ja miten toimitte? tai aiotte toimia, jos nyytti ei vielä maailmassa?



terkuin Mea

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Varhainen yllätys

Vietin tosiaan ensimmäisen yön poissa esikoiseni luota, ja se oli mulle hyvin jännittävää kaikin puolin. Lähdin lähikaupunkiin ystäväni kanssa hotellireissulle - kävimme illallisella, kiersimme kaupoilla ja menimme tosi myöhäiseen iltaleffaan.
Muutaman kerran mietin miten kotona menee, mutta päätin etten murehdi vaan luotan, ja omalta osalta ilta menikin ihan mukavasti ja rennosti!

Leffan jälkeen sain kotoa kuvaviestin jossa pienokainen jo nukkuu ja tiedon että "hyvin menee". Olin tosi helpottunut, ja uni tulikin hotellissa hyvillä mielin. Eka kertaa koko esikoisen elin aikana sain nukkua koko yön ilman yhtään herätystä/häiriötä... unta kertyi 5h 55min ... hemmetin hormonit - herään aina kuudelta aamulla menin nukkumaan miten vain. Mutta, unet oli hyvät. :)

Kun ystäväkin lopulta heräsi, juteltiin pitkään hotelleista, synnytyksistä yms. :D sitten valamistauduttiin aamupalalle.
Kun saavuttiin hotelliaamiaiselle, ystävä yllättäen johdattikin meidät buffetista pois päin ja ehdotti että mennään "tänne päin" - saavuttiin pieneen kabinettiin, jossa olikin mun yllätykseksi mun ystäviä paikalla!

Ihan hämmästyneenä halailin ystävät läpi ja kyse oli babyshowereista! Olin todella yllättynyt, ja liikuttunut!
Viikkojahan on "vasta" 23+ mutta ystävät olivat ihanasti ajatelleet että tälläkertaa ovat ajoissa, sillä esikoisen kohdalla showerit oli suunniteltu rv34 viikolla ja just ehti neiti syntyä viikkoa aiemmin. Sain kyllä showerit silloinkin mutta tokihan sitä oli väsynyt ja sekaisin kun oli viikko synnytyksestä ja lapsi sairaalassa, vaikka ihana hengähdystauko se oli sairaala-arjen keskelle silloin mutta nyt sai tietenkin taas toisella tavalla nauttia, juoruta ja höpötellä tulevasta; miettiä nimeä ystävien kanssa ja ja... Oli niin ihanaa!

Söimme ihanassa naisporukassa mahtavan hotelliaamiaisen ja juoruilimme, nauroimme vatsat kipeinä! Sain myös ihania vauvajuttuja, joista olen todella otettu ja kiitollinen!






Sain kyllä yllätyksestä paljon energiaa ja iloa!

Ihanan aamiaisen jälkeen luovutimme huoneen ja lähdimme vielä hetkeksi ostoksille kaupungille ennenkuin suuntasin takaisin kotia pienokaiseni ja mieheni luokse.

Ilta menikin lepäillessä sitten, onnellisena!

t Mea 23+4


perjantai 9. maaliskuuta 2018

Hui! Ensimmäinen verenpaine nousu ja lepopäivä!

Tämä viikko on ollut hulinaa, 
Tiistaina leivoin ja tein esivalmisteluja ruokiin jotka tarjoltaisiin keskiviikkona kun tulee vieraita, kävin myös kaupassa juoksemassa asioita.
Keskiviikkona oli illallisvieraita - jota edelsi toki kohtuullinen paikkojen kuntoon laitto, emännöinti ja jälkikäteen kodin kuntoon laitto taas.
Torstaina kävin äitiystävän + meidän kaikkien muksujen kanssa ikeassa moooonta tuntia - jonka jälkeen olin tosi super väsynyt ja pyörrytti jonkin verran. Lepäilin ja mittailin sitten paineita, niin olihan ne koholla, keskellä päivää levossakin 135/86 ja hetken päästä 128/75, yli polilta asetettujen rajojen.
Loppuilta meni lepäillessä, tankatessa nesteitä ja energiaa, ja sitten aikaisin hyville yöunille.

Nyt pe aamu paineet oli hieman koholla myös: 141/69 ja 129/72 mutta aamuisin mulla on ollutkin aina koholla ja lekurikin tietoinen tästä.

Matalathan nuo torstain paineet on verrattaen mitä ne on joskus olleet/voisi olla mutta toki kun nyt ollut hyvät tasaiset viikot paineiden kanssa, jokaiseen nousuun täytyy kiinnittää huomiota, tottakai!
Nyt viikonlopun mittailen ahkerammin, ja jos jostain syystä pysyy koholla enemmän niin täytynee soitella ensiviikolla polille sitten, mutta katsotaan miten käy!

Tänään voi olla kyllä paineita nostattava päivä... Lähden nimittäin hyvän ystävän kanssa yhdeksi yöksi hotelliin, menemme syömään ja leffaan, sitten nukutaan yö hotellissa ja lauantaina takaisin kotiin. Ja miksi tämä on paineita nostattava päivä? No... eka yö erossa esikoisesta, ja hän on kuitenkin "jo" 3v ja 4kk tässä kuussa, iiik! Saapa nähdä miten tämän mamman käy. Yritän nauttia parhaani mukaan, olla stressaamatta ja ottaa hyvät yöunet, pidetään peukut pystyssä siis! :) 

Hyvää alkanutta viikonloppua!



t. Mea 23+2

torstai 8. maaliskuuta 2018

Keho juttuja - muutoksia ja oireita

En tiennyt mitään järkevää otsikkoa mun ajatuksille :D

Piti kirjoittaa siitä että mitä kehossa tapahtunut muutoksia, ja mitä esikoisesta tapahtui ja mitä esikoisesta jäi!

Esikoisesta mulla alkoi raskausaikana karvankasvu naamaan ja kaulaan :'( ja niin pyllystä kuin se onkin, siitä jäi valitettavasti pysyvä olotila, eli naaman sheivaus säännöllistä. Harmillisesti tämä raskaus ei ole harmillista vaivaa vienyt mennessään pois, mutta onneksi ei ole kiihdyttänytkään! :)

Esikoisesta sektion jäliltä toki jäi sektio arpi ja sen tunnottomuus - ja myös satunnainen kipuilu. Raskaus arpia iso kasa. Vatsa nahka ei löystynyt paljoa, eikä rintoihin tullut muutoksia.

Tässä raskaudessa ei ole vielä tullut uusia arpia.
Rinnat on kasvaneet ihan eritavalla kuin esikoisessa ja se on kestänyt alusta tähän asti.
Toinen keho muutos on ollut hiki. Käytän vain luonnonkosmetiikkaa ja tuotteita, nyt on ollut pakko vaihtaa dödö takaisin väliaikaisesti kaupan ei-luonnonkosmetiikka dödöihin koska luonnontuotteet eivät ole pitänee hajuja pois :( nyyh! toivottavasti tästä ei jää pysyvä olotila vaan helpottaisi jossain kohtaa!

Hiukset rasvoittuu koko ajan aika nopealla tahdilla, mutta kädet yhtäaikaa ihan hiekkapaperia. Toki talvella voi olla myös osuutta ettei kaikkea voi laittaa raskauden piikkiinkään.

Saapa nähdä mitä kaikkea tulee vielä tullessaan, vai tuleeko, ja mitä jää! iiik!

t. Mea

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Keskoshoitoraja ylitetty 23+0

23+0 POKS!

Nyt vaihtui taas uusi raskausviikko, ja ilmeisesti nyt on ylitetty se raja, että jos vauva nyt syntyisi sitä elvyttettäisiin ja hoidettaisiin, jos oikein luin niin ennen rv22 loppua niin ei tehdä.

Jossain luki että noin puolet rv23 syntyneistä selviää, ja 80% rv25 syntyneistä.

Toki viikkoja toivotaan paljon mutta lohdullista on silti, että nyt saa jo hoitoa ja yritystä, jos jotain kävisi.

Neuvolan täti sanoi viimeksi ettei usko että selvitään kesäkuulle asti (en tiedä miksi ajatteli näin?!) mutta jos toukokuun loppuunki pääsis, olisihan se jo hyvä kun viikkoja olis yli 34! eli enemmän kuin esikoisessa! :P hehe!  mutta siis, viikkoja kerryttelemään! :)

Ihanaa viikkoa!

t. Mea

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kuva varkaus. En ole itsekään puhdas pulmunen...

Erittäin tarkkasilmäinen blogi lukijani osasi ilmiantaa erään nettiapteekin, joka oli varastanut blogistani kuvan - joka oli minun itse ottamani omassa kodissani, ja vain siis minun käytössäni.

Otin yhteyttä apteekkiin välittömästi, että kuka hoitaa nettisivuja ja ilmaisin asian että kuva tulee poistaa välittömästi sivuilta, koska se on laittomasti heillä siellä käytössä.

Apteekki vastasi:

EI MITÄÄN

Kuva hävisi apteekin sivuilta salamana, alle kahden tunnin mutta mitään eivät koskaan vastanneet viestiin vaikka kaikki yhteystiedot siinä oli saatavilla. Eli taisivat tietää erittäin hyvin että ei ollut heidän kuvansa mutta pitivät sitä riskillä siellä, ja tsänssit että sitä ikinä kukaan huomaisi olisi aika olematon...
Että kiitos sinulle Anonyymi! :)


Entäs tämä oma "en ole itsekään puhdas pulmunen"...
Kun aloitin 2013 blogin pitämisen, tai itseasiassa jo aiemmin kun kirjoittelin raksablogiakin joskus, niin en todellakaan tiennyt _mitään_ kuvien käyttö oikeuksista tai niitä koskevista säännöistä, joten tässäkin blogissa on kuvituskuvia ties mistä enkä edes tiedä mistä ne on.
Eli itsekin olen syyllistynyt täysin samaan! Erityisesti ensimmäisen raskauden aikana.
Tässä toisessa onkin ollut kuvitusta... no ei oikein ole ollut, koska en ole jaksanut itse kuvata enkä ole halunnut enää napata kuvia netistä, eli yrittäyt viisastua itsekin,
ja tottakai tällaisen tapauksen myötä - kun osuu omaan nilkkaan tulen entistä tietoisemmaksi asiasta ja mietin tarkemmin jatkossakin!

Eli ollaan tarkkoja, ei varasteta toisten kuvia! :)

t. Mea


sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Käsiturvotus ja hermokivut täällä taas!

Esikoisessa aloin kärsiä n. rv27-28 jatkuvasta käden, erityisesti oikean käden turvotuksesta ja puutumisesta, satunnaisista kivuista sormissa ja olkapäissä. Ovat kuulemma ihan yleisiä ongelmia raskausaikana, ja esikoisessakin oireet oaheni rv 30 tietämillä niin pahaksi että itkin öisin kipuja enkä saanut nukuttua.

Ah olin autuaasti unohtanut tällaiset vaivat....
kunnes huomasin tuossa rv21 ekan kerran että vähän kättä turvottaa välillä, mutta jumppailulla helpotti. Rv22 tuntui että turvotusta on joka päivä ja käsi on kankeampi - yritin muistella että tätä tais olla esikoisessakin, että eipä kummempaa...
Kunnes viime yönä päälle pärähti niin järkyttävät kivut käteen, että muistin että ei oo todellista - olihan sitä tällaistakin mutta ei kyllä näin aikaisin. Pyörin tuskissani puoli yötä, vedin särkylääkettä, jumppasin ja söin vähän yöpalaakin :D

Esikoinen heräsi mua itkemään kun tajusi mun kadonneen perhepedistä, niin ei muutakuin kipujen kanssa takaisin nukkumaan viereen. Lopulta uni tuli mutta aika katkonaisesti nukuin kuitenkin,
ja nyt aamusta  käsi on turvotuksissa ja olkapää hellänä.

Voi hitsi!
Esikoisessa aloin kipujen takia käymään rv30 hieronnassa helpottaakseni pahimpia kipuja, mutta en ehtinyt montaa kertaa käydä kun neiti syntyi rv33, ja onneksi ongelmat loppuikin nopeasti sen jälkeen! :) mutta ehdin niistä kivuita nauttia monta viikkoa, ja nyt olenkin näin aikaisin liikkeellä niin voi apua, mitä mä nyt teen!!

Yhtenä maalikko huolenaiheenani on ollut, että uskaltaako hieronnassa varmasti käydä? Itse mietin eniten munuaisten kannalta irtoavaa kuonaa yms mitä aina lähtee vähän liikkeelle hieronnassa ettei rasita liikaa... tätä mietin siksi juurikin kun viimeksi aloin käydä rv30 ja oireet taudin kanssa paheni salamavauhtia siitä... että oliko vain sattumaa vai kuormittiko hieronnassa käynti juuri sopivasti. Hmm. Pitää vähän perehtyä tähänkin! :)

Mutta Hyvää huomenta ja Sunnuntaita siis vain kaikille! :)

t. Mea 22+4

perjantai 2. maaliskuuta 2018

3. Neuvola käynti 22+2

Nyt oli kolmas neuvola käynti, ja viikkoja kasassa 22+2

Virtsa +++ (+++)
Verenpaine 130/73 (125/75)
Paino 85 (83.6kg) +350g/vko
Hemppa  146 (kopioi suoraan munuaispolin papereista kun ei jaksanut mitata) - (ei mitattu)

SF-mitta meni hieman yläkäyrällä, mutta kuulemma ihan normaalia näin alussa, kuulemma usein miten tasoittuu sitten.

Sokerit tsekattiin vihkosta, kaikki ok.

Sydän äänet huiteli 150 tietämillä ja kova meininki oli!

Sitten käytiin läpi Kelan tukiasiat, - mitä voi hakea yms. ihan ok muistinvirkistys :) Eniten vaan harmitti kun sinne koneelle piti merkata ammatti kelan todistusta varten, että kun "kotiäitiys" ei ole ammatti niin sinne piti kirjata työtön ;)... pöh. Mulla siis _oli_ työpaikka ennen esikoista ja olisi ollut paluupaikkakin, mutta irtisanouduin vähän ennen paluuta omasta tahdosta ja jäin kotiäidiksi esikoisen kanssa, ennenkuin tiesin pikkukakkosesta edes. Työtön kuulostaa niin tylsältä ja leimaavalta vaikka totta onkin.

Sitten käytiin läpi mieliala asioita ja piti täytellä mielialakysely, josta sitten laskettiin pisteet.
Sain pisteitä 7.
13 olisi ollut masennuksen raja. Eli ei menty lähellekään, mutta neuvolantäti oli silti vähän sitä mieltä että mielialan laskua on kun pisteitä tuli "nuinkin paljon" ja sitten vähän juteltiin että mikä hiertää.

Sitten juteltiin synnytyksestä ja pelkopoli asioista - ja EN saanut lähetettä, koska hän oli sitä mieltä että mulla ei ole tarpeeksi pelkotiloja, ja edellinen sektio meni kerta ok niin ei oo tarvetta. Kyselin uudelleen että mites se juttelu siitä sairaala-ajasta josta jäi huono fiilis, - niin sille ei kuulemma oikein ole juttelupaikka, pelkopoli ei ole se paikka. Hmm. Tarvinnee siis itse selvitellä mihin mennä jos haluaa hieman purkaa asioita. Vinkkejä saa toki jakaa jos niitä on! :)

nyt siis 22+2, oireina lähinnä selkäkipua, välillä närästää ja suonta vetää jalasta, välillä oikeaa kättä turvottaa (sama vaiva kuin esikoisessakin). Ihan oksti mennään etiäpäin! :)

t Mea