keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

30+0 - 10viikkoa matkaa jäljellä - Synnytys ajatuksia hyvissä ajoin!

Neuvolan th antoi viimeksi mulle mukaan paperin, johon pitäisi kirjata synnytysajatuksia ja toiveita, jaiks!
Normaalisti se kuulemma tehdään myöhemmin, mutta hän ajatteli että tämän voisi hoitaa hieman aiemmin mun kanssani, kaiken varalta...

Kieltämättä olen aika hoomoilasena :D ...
En ole paljoa miettinyt synnytystä, en ehtinyt miettiä esikoisessakaan ja ajatus tuntuu vielä kaukaiselta, vaikkeihan sitä koskaan voi tietää milloin se eteen tulee, ja miten!



SEKTIO ei ole ensimmäinen toiveeni.
Esikoinen sektio meni ihan hyvin, mutta toipuminen oli minulla hen.koht h-i-d-a-s-t-a ja pelkään että se vaikeuttaisi myös suhdettani esikoiseen kun on kantelukielto pitkään, ja jos toipuminen olisi yhtä hidasta niin kipuja olisi pitkään että voisi olla hankalaa olla esikoisen lähellä muksittavana yms. eli eniten koen etten toivo sektiota ensisijaisesti koska pelkään että se vaikuttaa arkeen hyvin negatiivisesti.

Tottakai kaikkien turvallisuuden takaamiseksi siihen suostun jos muuta vaihtoehtoa ei ole tai tule.

ALATIESYNNYTYS

Tästä ei ole kokemusta eli hirveän hankala sanoa mitä toivoa.
Ajatukseni ovat kerääntyneet vain luettuani muiden kokemuksia ja ajatuksia - omalla kohdallahan en voi tietää miten mikäkin toimii jos toimii.

Toivoisin että synnytys käynnistyisi luonnollisesti. Kotona voisi olla mahdollisimman pitkään.
Ei pitkää osastolla oloa ennen/jälkeen.
Mutta jos ei käynnisty luonnollisesti, toivoisin ensisijaisesti käynnistystä ballongilla,
sitten oksitosiini ja ihan viimeisenä jos pakko cytotec - mieluiten viimeisintä ei.
Cytotecista olen kuullut lähinnä 99% vain huonoa, että on erittäin erittäin kivuliasta....
Aquarakkuloita ehdottomasti ei.
Ilokaasusta en tiedä - kuullut että aika moni voi huonosti siitä, ja itse voin erittäin helposti muutenkin huonosti ja oksennan niin epäilen erittäin vahvasti että ilokaasu sopisi mulle...

Kalvojen puhkaisuun en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata.

Mitään tutkimuksia/toimenpiteitä en halua tehtävän ilman suostumustani eli ei mitään että yhtäkkiä tehdään sisätutkimus sanomatta mitään (näistäkin kuullu! :o )....  ei mitään salaa välilihan leikkauksia tms.
ja toki kaikkiin hoitotoimenpiteisiin toivon selitystä ja perusteluja.

Allasta olisi kiva kokeilla jos se on mahdollista.

Hmm.

Lisäksi olen pohtinut että olisiko Doula hyvä olla synnytyksessä mukana? Vai mennä ihan vain puolison voimin? (joka ei siedä sairaaloita, ei neuloja, verta eikä eritteitä vaan pyörtyy helposti :D Hmm!)... puolison kanssa voi nimittäin käydä niin että lopulta kuitenkin saa olla yksin, että doula varmasti ainakin olisi mukana loppuun asti :D...

Olisin toivonut kyllä että olisin päässyt käymään läpi edellisen synnytyksen ammattilaisen kanssa ja saisin tietoa enemmän vaihtoehdoista ja sairaalankäytännöistä kun esikoisesta jäi kysymyksiä ja epäselvyyksiä. Neuvola ei nähnyt että tarvitsisin lähetettä pelkopolille ; se on kuulemma ainoa (?) paikka jossa asiaa voi käydä läpi? mutta koska en pelkää synnytystä kuitenkaan enkä ole hysteerinen ei edellisen synnytyksen läpikäynnille ole kuulemma perusteita. Jepjep. Voisin kysellä tätä vielä NKL:ltä ensikerralla kun siellä käyn...


Tässä alustavia ajatuksia, pitänee vielä hieman pohtia enemmänkin! :)

Mutta apua 30+0! esikoinen syntyi rv 33+0, aika hullua, 3 viikkoa  niin olisi vauva jo ulkona jos menisi samaa rataa :o Hui! toivottavasti ei! Toivon vähintään 5 viikkoa vielä, tottakai mitä enemmän sen parempi! <3  Pitäkää peukkuja pystyssä! :)

t. Mea 30+0

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Neuvola 29+6

Mulla oli extraneuvola taas 29+6, ja siellä piti käydä läpi synnytykseen liittyviä ajatuksia, toiveita ja ottaa peruskokeet. Sain siis viimekerralla neuvolasta mukaan synnytystoivepaperit jotka piti täyttää (esittelen ne myöhemmin ja kirjaan ajatuksia ylös!)...

Nooo....

Hänellä oli harjoittelija, niin synnytyspaperia ei käyty läpi ollenkaan, vaan kaikkea muuta jauhettiin kahdesti että harjoittelija sai harjoitella - joka oli täysin ok, koska uusia terkkatätejä tarvitaan <3 mutta harmitti ettei käyty läpi mitä oltiin sovittu. Suurinosa aika meni kun hän ohjasi harjoittelijaa tietokoneen käytön kanssa, ja kun oli "mun kopeloinnin" aika niin kaikki tehtiin kahdesti...

Vaavilla vaikutti kaikki olevan ok, sydän äänet kuului hyvin ja liikui kovasti. Veikattiin että on RT.

Virtsa +++ (+++)
Verenpaine 139/83 (131/71)
Paino 94 (89) +1200/vko
Hemppa Ei mitattu 
Turvotus Ei katsottu (+)
Kohdun pohjan korkeus 28 (25)

Lapsiveden määrä normaali.
Syke n 145
Liikkeet ++

Harjoittelija vaikutti kyllä tosi mukavalta ja kyseli vointeja ja kuulumisia kivasti, mutta myönnän olevani hieman hitaasti lämpeävää sorttia niin en oikein osannut kummemmin mihinkään vastailla :D 

aika turhalta tuntui tämä neuvolakäynti varsinkin kun oli odottanut enemmän, mutta, tällaistä tää välillä on.

t. Mea 29+6

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Lapsimessut 2018 käyty

Sain ihanasta vauvaryhmästä liput lapsimessuille ja sinnehän suunnattiin viikonloppuna koko perhe - siis minä, mies ja esikoinen. Alkuperäis ajatuksena oli, että mies viihdyttää lasta lastenjutuissa ja mä kiertelen kojuja rauhassa...
Noooooh, siis se ryysis oli jotain ihan järkyttävää :D  Ei mahtunut kunnolla liikkumaan, kokoajan joku töni, rattaita oli jokapaikassa, kaikkii lastenjuttuihin oli ihan hillittömät jonot... esikoinen sinkoili sinne tänne niin aika nopeasti liikuttiinkin vain porukassa, koska molemmille tuli hiki jo vartissa siellä :D




Ekana haettiin ilmainen babybox lastentarvikeliikkeen pisteeltä; sieltä sai laatikon ja kassin; joissa oli erilaisia vaippoja pampers, libero touch ja muumi, siteitä, tutti, tuttipullo, tuttinauha, viaplay etukortteja, liivinsuojia ja wetwipseja.




Sitten maisteltiin twodads muroja - ja neiti halusi niitä ostaakin - tosin oli tuttuja tuotteita meille mutta halvemmalla sai niin ostettiin pari jemmaan! :)

Sitten neiti halusikin leikkipaikoille, jotka oli vähän... mitä oli.
Bobblesin osastolla oli kiva leikkiä oma aikansa mutta siellä piti varoa ihan tosi pieniä kokoajan, sitten hoplop pisteellä oli pari puhallettavaa isoa pomppulinnaliukumäkeä joissa käytiin mutta jonot oli järkyttävät...
Lisäksi olisi ollut pomppulinnaa, karusellia yms jota MAKSOIVAT pääsylipun lisäksi ihan sikana 3e/hlö, 5e/hlö tms. ja silti jonot oli todella pitkät, eikä meillä ainakaan reilu 3vee jaksa yksinkertaisesti odottaa pitkiä aikoja vielä jonossa, joten jätettiin nämä suosiolla väliin ja herkuteltiin sitten toffeella ja jätskillä joita neiti sai itse valita.

Muskari tuokiot oli neidille eniten mieleen kun sai rauhassa tutustua soittimiin, ilman että on kiire luovuttaa soitinta heti soitelle piirissä. :)

Nopeasti kiersin kojuja ja Aarrekidin pisteeltä lähti mukaan vaatteita - ja onneksi sieltä sai vielä alekoodin mukaan nettikauppaan koska kaikkia mitä halus ei saanut oikeassa koossa niin sai tehtyä illalla vielä lisätilauksen ;)
Myös Blaan ja Lumoanin pisteeltä mukaan tarttui vaatteita. Olisi tarttunut varmaan kaikista pisteistä jos olisi ollut aikaa kiertää, mutta ryysis oli hirvittävä ja lapsi tylsistyi pian rattaissa istumiseen kun äiti katseli niin tosi nopeasti vaan selailin, ei ehtinyt oikein miettiä ostettavaa... enkä tiedä olisiko edes ollutkaan tarvetta millekään :D turhaa olisi tullut vain hamstrattua :D :D...

Nuppuprintin pisteeltä neiti sai itselleen pikkulaukun, samanlaisen kuin äidilläkin on ;)
Ja yhdellä pisteellä sai ostaa käytettyjä petsejä niin neiti sai valita sieltä muutaman aarteen uuteen laukkuun mukaan!




Mutta entäs se, mitä menin messuille haaveilemaan?
Eli Avaroom pinnasängyn ale?
NO olihan siellä! jippii! -15% ! parasta! yleensä ei ole noin hyvää alennusta, niin heti läks tilaukseen sänky meille! Olen niin happy happy <3

Neiti nukahti autoon matkalla kotiin. Olihan se koettelemus. Melkoinen hälinä ja ihmispaljous.

Kysyin lapselta illalla että mikä oli parasta messuille:

"uusi laukku, petsis ja muskari mutta kevätmessut oli kivemmat" :D

Totta, lapsi viihtyi viikko sitten kevätmessuille n 5h ja ei olisi lähtenyt pois kun oli niin kivaa, ja lapsimessuilla oltiin reilu 3h ja siitäkin viimeinen vartti oli jo vinguttu että lähdetäänkö kotiin... liikaa meteliä ja hyörinää siis meille, mutta nyt on sielläki käyty.

Ensvuonna voisi uusia.... ilman lasta/lapsia ;) ehkä yksin mennä shoppaileen ;) hihi!....


t. Mea 29+4

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Mitä äitiysvaatteita täältä löytyy!

Kirjoittelin tuossa aiemmin raskausajan ajatuksia kehopositiivisuudesta, fiiliksistä - myös niistä negatiivisista. Mulla auttoi paljon kun masu kasvoi kunnolla ja niin materilistista kuin se onkin - kun löysin sopivia omaan silmään kauniita vaatteita :)

Mä tuskastuin jo heti alkuraskaudessa vatsan turvotukseen ja mammalegginsit tuli pian käyttöön, kirjoittelinkin joulukuussa -17 tästä aiheesta, ja että kuin tuskastuttavan hankalaa on kun ei löydä TUNIKOITA! kivoja odotus/ja/tai/ imetystunikoita ei löytynyt mistään, vain paitoja ja mekkoja, mutta välimuotoja ei...

Mä rakastan vaatteita vaikken muuten "pinnallinen" olekaan, meikkaan kyllä lähes päivittäin mutta kotoilupäivänä ei ole pakko eikä mökillä, ja ulkomaanreissuilla, erityisesti rantalomilla meikkailen huomattavasti vähemmän yms eli ei oo niin justiinsa ;)
Kuivat, karheat luonnonkiharat on kans ihan oma juttunsa, siinä se tukka tulee mukana, en fiksaile hulluna ja puunaa sitä... mulla ei oo mitään tekoripsiä, ei tekokynsiä, ei kestorajauksia, en värjää hiuksia.. Eli mun intohimo on vaatteet! :D :D
Eli ollut tosi vaikeaa kun ei oo löytänyt itselle kivoja odotusvaatteita helposti ja joutunut taistelemaan aamuisin että mitä ihmettä pukis päälle...

Perus H&Mltä olen löytänyt jotain kaappiin, samoin tältä perus mamalicious merkiltä mutta muuten kaipasin muutakin! koska tuntuu että perussuomalainen mammamuoti on mustaa, sini-valko tai musta-valko raidallista, mustapohjaista kukkakuvioo... ehkä kesävaatteissa on vähän enemmän väriä mutta hyvin tietyntyylistä ja oma fiilis kaipaa muutakin...

Ostin jotain motherhood nettisivulta, ja sitten lähdin ihan reippaasti tilaamaan suomalaisilta ompelijoilta! :) (facessa ommeltujen vaatteiden kirppis) Mun lempparikankaista!
ja sitten sai olla kyllä tosi tyytyväinen!
Ekana tilasin "handmade by mariaira":lta , sitten "elivawee iloiset ompeleet" ja tilasin myös "mamamalta" ja "luovalasta" - jälkimmäisillä hieman pidemmät jonot tilauksissa.

Näiden ommpelijoiden lisäksi löysin "pikku prinselat" josta sai tilata, myös "maitotyttö" sivut löysin (sieltä harmikseni ei löytynyt just mun kokoja koskaan :'( ) Ja toki selasin ahkerasti kirppiskanavia, tori.fi:tä ja huuto.nettiä...
Jossain vaiheessa tuli kyllä myös tuskastuminen että onko tässä järkevä kun aika kuluu että ehtii mennä koko raskaus kohta ohi rytkyissä ennenku löydän edes mitään säällistä päälle pantava :D :/ ... en ymmärrä miten mulla on näin vaikea maku ja suomessa ei löydy helposti kivoja juttuja!

Tällasia ihanuuksia mun kaappiin on nyt eksynyt ja oon ihan lovena:






ulkoiluhuppareiden ykkönen, tosi paljon ollut käytössä :) 



Odd Molly kesämekko, ei äitiys, mutta ajaa asiansa hienosti! ja mun lemppari ompelijalta teetetyt mammaleggarit! <3 


mamalicious juhlamekko


Lumoan mekkoja 2x yhtä isommassa koossa, mun lemppareita!


Lisäksi on perus farkkua, neuletakkeja aika monta, mustia leggareita, perustoppeja/kuin imetystoppejakin, mammasukkiksia, tukisukkia, liivejä...  osa mekoista/tunikoista/leggareista oli pesussa kun kuvailin ja ihan kaikkia en jaksanut ees kuvata :D hehe..
Mutta näillä eväillä jaksaa :P on kiva kun on hyvä vaatevarasto, ei ärsytä lähteä ulos!
PAITSI miksei kukaan valmista vk-housuja mammoille? paitsi stormberg joka maksaa aivan älyttömän sikana? uskon että jokainen tuleva äiti, varsinkin jolla on jo pieniä kotona, ulkoilee vuodenajasta riippumatta niin älytöntä ettei ole kunnon varusteita kaupassa saatavana :( Kavereilta kuullut että tehneet ties mitä viritelmiä miestenhousuista, henkseleistä yms että saa kunnon vk kamat niskaan, ihan järkyttävää! :D :/ ... itse tykkään masutuubista niin en haluais alkaa säätämään...

Noh mutta, MUUTEN, olen oikein tyytyväinen nyt vaatekaappiini! :) <3 

Ihanaa lauantaina <3 

t Mea 29+3




perjantai 20. huhtikuuta 2018

kehopositiivisuus raskaana, vai saako olla negatiivisia fiiliksiä?

Raskauteen tuntuu liittyvän sellainen tabu että negatiivisia ajatuksia raskausajasta ja varsinkaan kasvavasta mahasta ei saa olla,
jos on - et ole ansainnut tulla raskaaksi, etkä saada lasta etkä etkä... olet varmasti huono kiittämätön äiti, ja moni lapseton ottaisi mahasi milloin vain senkin kiittämätön paska.
Näinhän meidät suomalaiset opetetaan ajattelemaan.

Valitettavasti toivotutkaan asiat eivät aina ole 110% positiivisia, ja monenlaisia tunteita voi ailahdella mielessä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Esikoisessa rakastin kasvavaa mahaani, enkä välittänyt turvonneesta ulkomuodostani! Nautin että sain levätä ja olla vaan. Toki huonojakin päiviä oli kun "pakko levossa" lepäsi viikko tolkulla hikisenä tukkasotkussa niin kiukutti ja harmitti, mutta pääasiassa en kiinnittänyt kehoon ns mitään huomiota ja nautiskelin vain. ehkä erityisesti kun olin muutenkin "iso tyttö" niin kerrankin se maha tuntui arvokkaalta vaikka iso olikin :D...

Tässä tokassa ei ole suhteeni itseeni ollut noin mutkaton. Valitettavasti.

Sain esikoisen jälkeen laihdutettua kivasti, liikuin kohtuullisesti että jaksaminen oli vauvavuoden jälkeen parempi, energisempi olo, joustavampi keho... olin saanut uusittua vaatekaapin ja nautin etten ollut enää "niin valtava"....

Vaikka uusi raskaus oli haaveissa ja toivottu, kyllä raskauden tuomat muutokset alussa ahdistivat, ihan eritavalla kuin esikoisessa. Yhtäkkiä turpean mahan takia ei lempivaatteet mahtuneetkaan enää päälle - ne - joiden eteen olin vuodattanut paljon verta hikeä ja kyyneleitä että olin päässyt siihen kondikseen, yhtäkkiä ne näytti huonolta päällä eivätkä mahtuneet enää lopulta ollenkaan.
Maha alkoi taas pömpöttään.

Kun kiloja alkoi kertymään ja kasvoihin tulemaan turvotusta, kyllä sitä piti usein tsempata itseään että ajatteli kauniita asioita omasta ulkonäöstään ja jaksoi mantrata että tämä on vain vaihe, ja pystyt kyllä laihduttamaan sitten uudelleen.

Kun maha kasvoi kunnolla enemmän, aloin siitä nauttimaan, kun sopivia vaatteitakin löytyi mutta muu turvotus harmittaa mutta kaikkein eniten se, että kropassa on taas kipuja - ja rajotteita.
Kevät kohisee kovaa vauhtia enkä pysty tekemään puutarhahommia kunnolla kun ei taivu enää, supistaa, selkään sattuu, niskat jumissa.
Teen mitä pystyn mutta en voi nauttia samallatavalla kuin aiempina vuosina niin kyllä se ärsyttää, väsyttää ja kiukuttaa, välillä vähän itkettääkin, kun haluaisi tehdä ja toimia, eikä kroppa anna periksi enää. Se on ollut vaikeinta hyväksyä. Tuntuu että on vain istuva lihapulla. :'(

Yhtäaikaa olen tosi kiitollinen raskaudesta, tulevasta perheenjäsenestä ja korostan kyllä masuani <3

mutta. Ajatuksia on moneen suuntaan ja päivistä riippuu millä fiiliksillä sitä on.

Rakastan pikkupotkuja ja möyrimisiä kyllä <3 silti odotan että tavattaisiin jo, ja saisin kehorauhan takaisin :D ja toivottavasti ajan kanssa slimmimmän ulkomuodon taas :)

Raskausarvista yms en välitä pätkääkään, ne kuuluu elämään ja saa olla. Mutta tiedän että tämänkin kanssa tuskailee moni eikä ole yhtään niin lungi asian kanssa.

Uskon silti että negatiivisia ajatuksia saa olla, ne pitää kuunnella jos niitä on, ja käsitellä.

Miltä kehomuutokset raskaudessa tai sen jälkeen tuntuneet? Mitä fiiliksiä siellä on?

Hyvää alkavaa viikonloppua ja ihania keväisiä säitä! Me suunnataan huomenna lapsimessuille, jaiks!

t. Mea 29+2

torstai 19. huhtikuuta 2018

Voihan yöunet!

Toiset valittaa etteivät saa unta raskaana, uni ei tule tai se ei riitä...

Mua kyllä väsyttää, saan unta ja uni tulee, mutta voihan perkele näitä öitä!

Herään 2-3h välein vessaan lähes koko yön, ja olen hiestä märkä koko yön!
Tyynyä saa vaihdella ja kääntää jatkuvasti, peittoa ei voi pitää kun korvennun mutta sukat on pakko olla koska ilman niitä tulee suonenvetoja yöllä niin jalatkin on hiestä märät jatkuvasti.

Siihen päälle vielä 1-3krt/yössä herätys taaperon höpinöihin niin avot, kyllä on yöunet kultaa.
Ei ihme että väsyttää oikeastaan kokoajan, koko päivän, aina ja kaikkialla :D tekis mieli vetää päikkäreitä päivälläkin, ja hermot on melkoisen kireällä...

Toivottavasti yöt helpottais pian, koska kohta menee järki!


Mea 29+1

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Toinen kolmannes erot esikoiseen

Kun viimeinen kolmannes starttasi, aloin pohtimaan että menikö toinen kolmannes samallalailla molemmissa, vai ei?

Rehellisesti, en täysin muista esikoisen toista kolmannesta, enää niin tarkkaan! Eniten on jäänyt mieleen että vaikka aamupahoinvoinnit helpotti niin silti voin herkästi huonosti koko toisen kolmanneksenkin! Muuten piti lähteä tarkistamaan blogikirjoituksista ;)

Esikoisessa toisella kolmanneksella:
Kasvoi karvoja naamaan :D
Oli selkäsärkyjä
Töissä aamupahoinvointia
Repäisykipuja
Hormonitunnekuohuja
Suonet tuli näkyviin ympäri kehoa
Jalkaturvotuksia
Verenpainenousua
munuaistaudissa täydet lääkitykset kehiin Albetol + adalat
toisen kolmanneksen lopussa esikoisen painoarvio vajaa 1000g



Tässä raskaudessa toinen kolmannes:
Pahoinvointi loppui n. rv 16-18 eikä palannut
Selkäsärkyjä
Kohtuu paljon supistuksia
Repäisykipuja
Hormonitunnekuohuja TODELLAKIN
Muutama jalkaturvotus
Vähän verenpaine heittelyä
vähän sokeriheittelyä
munuaistaudissa lääkitykset albetol täyteen, muita lääkityksiä ei
v-ä-s-y-t-t-ä-ä
toisen kolmanneksen lopussa painoarvio n. 1100g
--


Esikoisessa liikkeet alkoi tuntumaan myöhemmin niin toisella kolmannekselle ei ehtinyt niin monta viikkoa nauttia potkuista kuin tässä tokassa - tästä liikkeet alkoi tutumaan tosi aikaisin, ja tämä on hieman vilkkaampikin niin liikkeitä on riittänyt.

Tämä toka raskaus on ollut helpompi - olen jaksanut paremmin liikkua (ehkä kun pakkokin) ja olen voinutkin paremmin. Toivottavasti hyvä suunta jatkuu!

Mutta esikoisen raskaus meni ns henkisesti paremmin - sitä vain nautti odotuksesta ja odotteli tulevaa (tautiin liittyä harmeja lukuunottamatta) nyt taas jatkuvaa huonoa omaatuntoa kun ei voi antaa esikoiselle kaikkea, epäilyksiä miten pärjää kahden kanssa, ja ja... henkisesti ollut jotenkin raskaampaa.

Tästä jatketaan etiäpäin! :)

t. Mea 29+0

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Rankka viikonloppu!

Vaikka energiaa riittää paljo paremmin kuin esikoisessa niin välillä yllättää kuinka "rammaksi" sitä tulee kun tekee liikaa sitten kuitenkin...

Kevätmessut pyörähti helsingissä käyntiin torstaina 12.4. ja sinne suuntasin heti aamusta esikoisen kanssa kaksin ja huhhuijaa! 5h messuilla seisomista ja käveleskelyä kyllä tuntui, vessassa sai ravata alvariinsa ja välillä supisteli kovastikkin mutta yleisesti meni oikein hyvin!
Esikoista käytin leikkipaikalla useamman kerran ja sitten taas välillä kierreltiin, käytiin syömässä ja herkuttelemassa, ja taas jatkettiin...
Messujen jälkeen kotona ruoan laitto ja illaksi ulos harjoittelemaan pyöräilyä.

Yöllä sitten kostautui - heräsin 4-5kertaa yöllä pahoihin suonen vetoihin jaloissa ja reisissä! Olin niin kipeä! Lopulta heräsin 05 aamulla enkä saanut enää unta, lisäksi olin siis väsynyt! Eikä perjantai 13. auttanut asiaa yhtään kun oli munuaislabrapäivä jonne piti raahautua esikoisen kanssa julkisilla - ja tietysti piti käyttää lähi leikkipaikassa, syömässä ja käydä samalla reissulla kahvillakin, juna-asemalta sitten kävellen kotia... Kotona sitten eväät kasaan ja terassille välipalalle, ja sitten terassin siivousta, pihan lakaisua ja tietenkin leikkimistä leikkimistä leikkimistä...

Lauantaina oli siivous ja pihahomma päivä.

Sunnuntaina.... taas messuille! tällä kertaa puolison kanssa kaksin! Piti päästä katselemaan juttuja uusiksi, josko mökille keksis juttuja tai kotiin, sais ideoita ja inspiraatiota! :) ja taas meni se 5h...

Nenä tukossa, väsyttää, kurkku kipeä, väsyttää, jalat kramppaa, väsyttää, väsyttää ja väsyttää. Ihanaa mutta kamalaa :D selkää särkee. Ah. kyllä elämä on ihanata <3 Onneksi pienet potkut aina piristää! :)

t. Mea 28+5

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Pienen pojan vaatekaappi....

.... on ihan täynnä :D

Aluksi ajattelin että JOS ikinä poikaa saan, että vaatteita tuskin tulee edes paljoa koska olin saanut käsityksen että poikien vaatteet on tylsiä, tyylittömiä ja vaan jotain ninja turtles juttuja.. mutta pikkuhiljaa kun niitä silmäili sillä silmällä niin huomasin, että pojille on itseasiassa paljon tyylikkäitä pikkumies vaatteita, kivojakin printtejä ja värejä...

ja kun 4D ultrassa varmistui että saamme pojan, ja kunnallinen rakenneultra sen vielä vahvisti niin sitte läks!

En ollut hankkinut lapselle oikein mitään sitä ennen koska en välitä itse super neutraalista pukemisesta enkä pelkästä valkoisesta, niin halusin odottaa sukupuolitietoa että pääsen ostoksille katselemaan tiettyyn suuntaan, ja todellakin nyt pääsin.

Aloitin todellakin helpoimmasta - eli vaatteista!
Niitä aloin ostamaan nettikauppojen alelaareista perusvalikoimaan- bodyja, housuja, potkarit, yökkäreitä, parit sukkikset, t-paitoja, neuletakkeja... babyshopin vaatteista tykkään kun sieltä saa hieman omituisemmiltakin merkeiltä vaatteita eikä kaikilta löydy niitä, sieltä löytää persoonallisia juttuja, ja erityisesti ale aikoihin käyn siellä ostoksilla!

Tässä pieni otos:


koko 40/44

koko 50/56

Asusteita

kokoa 56-62

kokoa 62/68

kokoa 68/74


Esikoisessa oli paljon kaikkea ihanaa söpöö glitterii, hörsöö kaapeissa valmiina kun tiesi tytöstä mutta esim pieniin vaatteisiin en ollut varautunut ja hän syntyikin etuajassa, niin oli todellisen työn ja tuskan takana etsiä ja saada keskosvaatteita mistään ilman että maksavat 40e/kpl, ja harvat liikkeet jotka myi pieniä kokoja niin oli jatkuvasti pelkkää ei-oota koska kaikki mitä tuli, meni heti... ellokselta silloin löysin ranskalaisia pieniä vaatteita jotka oli pelastus!
Mutta nyt varaudun vastoin kaikkia kehoituksia pieninkin vaattein, alken koosta 40! ja kun nyt hyvissä ajoin osti, tosi paljon löytyi pikkuruisia vaatteita, söpöjä, myös alennuksista, eli ei oo edes super kalliita! :) Ja jos eivät tule käyttöön niin lahjoitan ne eteenpäin, ja vaikka tulisivatkin, lahjoitan ne sitten eteenpäin. :) 

Lisäksi olen viime vuosina hurahtanut vaatteiden teettämiseen, suomessa! Eli suomalaisilta ompelijoilta ostan joko valmiita, tai teetän toivomistani kankaista vaatteita, asusteita tai sisustustuotteita - hinnat toki ovat myös sen mukaiset, siksi meidän vaatekaappi ei ole 100% pelkkää suomalaista käsityötä, vaan mukaan mahtuu alelaareista hamstrattua vaatettakin mutta enenemissä määrin kallistun suosimaan ompelijoita. Tässä muutamia ompelijoilta löytämäniä vaatteita:




Kaapissa on useampikin jumpsuitti, housuja ja bodyjakin mutta en jaksanut alkaa kaikkia kaivelemaan sieltä erikseen esille :) 
Selaan ahkerasti faebookista "ommeltujen vaatteiden kirppis" ryhmää - ostan lapsille ja itselle sieltä tuotoksia, tai teetän, olen tutustunut moneen tosi loistavaan tyyppiin muutenkin sitä kautta! Ja saanut luotto ompelijoita! :) suosittelen! :) 

muitakin hankintoja on toki tullut tehtyä, ja itseasiassa vaunutkin on saapuneet jo, kunhan olisi aikaa kuvailla ja esitellä kaikkea! Yritän parhaani! :)

Ihanaa viikonloppua! :)

t. Mea 28+3





keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

28+0 viimeinen kolmannes starttaa! Missä mennään?

Huhhuijaa, tänne asti on päästy! Jippii! :)
Viimeinen kolmannes startannut! Kun mahdollisuutta toiseen raskauteen mietittiin, pelkäsin kovasti lääkärien pelottelujen takia että tulenkohan pääsemään edes raskausviikolle 30, vai voikohan käydä niin että pieni syntyisi jo kovasti ennenkin...

Hyvissä ajoinhan nyt alkoi näyttämään siltä että hiukkasen paremmin menee, niin olen uskaltanut ihan hitusen huokaista ja alkaa toivomaan että ainakin yli rv30 päästäisiin, ja toivottavasti edes rv35 asti! Se olisi jo mieletön voitto minulle :)

Aika tuntuu menneen yhtäaikaa tosi nopeasti että hitaasti. Toisaalta tuntuu että pimeä vuoden aika mateli ja mateli eikä alkuraskauden viikot liikkuneet mihinkään mutta toisaalta taas joulu, uusivuosi, esikoisen synttärit yms laittoi ajan vaan menemään asioiden parissa nopsasti! ja kun pahoinvointi helpotti rv16-18 aikoihin niin alkoi aika vaan liitämään :) ja nyt tuntuu menevän kovaa vauhtia jo :D

Nyt on alkanut ns kunnon seurannatkin, sekä nkl:llä että polillakin. Nyt on joka viikko vähän jotakin, labraa, kasvuseurantaa, neuvolaa... Ihanaa ja kamalaa. Tympeäähän se on ravata labroissa ja järjestellä lapsenhoito juttuja jatkuvasti mutta huomaan kyllä että olo on huojentunut kummasti kun seurannat pyörähti käyntiin kunnolla! :)

Ainoa ns kriittinen hankinta joka vielä uupuu, on sänky. Kaikki muu aikalailla onkin jo, ja sen mitä enää tarvitsisi yhtäkkiä, on varmasti helposti hankittavissa! :)

Selkä, lonkka kipuja on välillä, toisinaan enemmän, toisinaan ei ollenkaan.
Väsymys tuntuu kasvaneen kovaa vauhtia ja välillä tuntuu että järki lähtee kun väsyttää niin paljon eikä ehdi lepäämään.
Satunnaisia päänsärkyjä on, käsien turvottelua välillä.
Jalkoja ei yhtä plussaa enempää turvota - tukisukat edelleen käytössä.

Vauvalla on enemmän aktiivisia päiviä kuin hiljaisia, kovasti potkuttelee ja kiepsuttelee joka päivä, ei onneksi kipeästi kuitenkaan.
Supistukset vähentyneet huomattavasti viime aikoina :)

Nyt vain toivotaan paljon viikkoja <3


t. Mea 28+0




maanantai 9. huhtikuuta 2018

Käynti NKL erikoislääkärillä

Vaikka esikoisessa totuin ravaamaan testeissä, lääkäreillä ja olemaan kokoajan tosi skarppina, niin tämä raskaus on ollut niin vähäisellä huomiolla versus esikoiseen että huomaan, että käynnit jännittää enemmän - kun eivät ole rutiinia :D

Tästä maanantain käynnistä aloin näkemään unta la-su välisenä yönä jo - heräänkö ajoissa, muistanko ottaa kaiken mukaan, löydänkö oikeaan paikkaan, mitä siellä tehdään...
su-ma välisen yön nukuin paremmin mutta kun heräsin 05.20 - ei uni enää tullut, jotenkin jännittää.

Poitsu potkii ympäri vuorokauden - joskus enemmän joskus vähemmän - olo ollut ihan ok - varsinkin versus esikoisen odotukseen! joten en tavallaan osaa olla huolissani mutta aina se silti pelottaa, mitä jos ultrassa onkin jotain? mitä jos joudun johonkin ylimääräisiin tutkimuksiin? tekeeköhän ne sisätukimusta...
Ja sitten olen hieman herkkä ylipäätään muihin ihmisiin - mua pelottaa että siellä on ikävä lääkäri, mitä jos se ei kuuntele, ei vastaa kysymyksiin, tai mitä jos se ei ymmärrä mun sairaudesta mitään...

eli kääk!

No mutta, herätyksen jälkeen aamupalaa ja some-uutisien selailua hiljaisuudessa.
Sitten meikit naamaan, laukku kuntoon ja odottelua että kello tulee tarpeeksi että voi lähteä bussille.
Bussissa ihanaa Nina Leen musiikkia, sitten raittiissa ulkoilmassa kävely NKL:lle. Olin paikalla 30min ennen omaa aikaani.

NKL:n aulassa vähän ahdisti, kuten viimeksikkin, pienet ahtaat tilat, kaikki istuu ku sillit purkissa eikä kukaan viitsi edes puhua mitään puolisoidensa kanssa kun kaikki on niin kiinni toisissaan. Tilat on tosi ankeet ja ahdistavat.

Pääsin sisään 15min myöhässä.

Sisällä oli hieman vanhempi kätilö ja aika nuori naislääkäri. Molemmat oli oikein mukavia, ja lääkäri oli oikein empaattinen ja lämmin henkinen.
Lääkäri kyseli jonkin verran esikoisen raskaudesta, oloista ja että miten meni. Kirjoittelivat muistiin tietoja lähipiirin sairauksista myös.

Sitten ultrattiin, eka mahan päältä ja sitten vielä alakautta.

Lääkäri katseli tarkkaan pienokaisen kokoa, teki mittauksia ja arvioi että vauva olisi 5% alle keskikäyrän, n. 1080g kun keskikäyrällä pitäisi olla n. 1200g paikkeilla.
Lääkäri pohti että käykö tässä samoin kuin esikoisessa että kasvu alkaa taittumaan rv30 kohdilla...
Uusi kontrolli 3vkon päästä.

Lapsivettä oli normaali määrä. Kaikki virtaukset oli ok. Kuunneltiin sydän ääntä ja napanuora virtauksia, kaikki jees.
Poitsu siellä heilutteli kovasti kättä ja potkiskeli.

Sisäkautta ultrattiin jotta tarkastettiin edellisen sektio haava, istukka ja kohdunkaula.
Haava ok, istukka ok ja kohdunkaula kiinni ja sanoikohan lääkäri että yli 4cm kaulaa jäljellä. Eli sekin ok.

Kysymyksiä joita minulla oli, koski pulssinnousuja, laajemmat labraseurannat, kiinnosti Asan lopetus, kortisonit ennakoivasti, synnytystapa arvioinnin aikaistaminen, verenpaineista...

-pulssin nousut on kuulemma ihan normaalia, ei vaadi lisätutkimuksia
- Labtaseurantoja lisätään loppua kohti JOS tulee tarve, toistaiseksi jatketaan näin
-Asan lopetus on kk ennen laskettua aikaa, ja jos nyt alkaa näyttämään että tulee ennen aikojaan niin viikkoa ennen olis hyvä saada lopetettua mutta eihän niistä koskaan voi tietää (jaiks!)
-Kortisoneja vauvaa varten ei ole tarvetta laittaa ennakoivasti vaikka esikoinen ennenaikainen.
-Synnytystapa arvioita ei tarvitse aikaistaa koska alatiesynnytykselle ei ole mitään estettä eli siinä ei ole mitään keskusteltavaa. (onkohan mulla mitään keskustelua enää?? :D :D )
-Verenpaineista kuulemma kannatti soitella munuaispolille jos niissä jokin mietityttää. Seurantaa vaan.

Eli toistaiseksi ei tullut mitenkään erityisen luottavainen olo seurantaan (edelleenkään) mutta ei auta kuin mennä mukana ja uskoa että kaikki olisi ihan jees.
Ensvkolla saan taas labratuloksia munuaispolilta, ja seuraava kasvukontrolli 3vkon päästä, eli ei muutakuin verenpaine/ja sokeriseurantaa kotona ja yhteyttä jos jotain tulee, muuten jatketaan normaaliin malliin. Onneksi välissä on labrat kuitenkin! :)

Nyt ei muutakuin seurantaa seurantaa ja toivotaan että poitsu kasvaisi, eikä tulisi mitään ongelmia!

Näistä päivistä jää yleensä kyllä kovin voimaton olo vaikka kaikki olikin ihan hyvin! <3

t. Mea 27+5


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

korkea pulssi

Täällä on viimeaikoina, n viikon ajan, vaivannut korkea pulssi, tai itselle korkea, yleensä leposyke on selkeästi alle 80 ja nyt huitelee helposti 90-110 niin välillä olo on kyllä todella tukala kun sykkeet nousee, tulee hurja hiki; kastun minuutissa ihan läpimäräksi kauttaaltaan... ja henki menee ahtaalle ja puuskuttaa... tuntuu ettei edes pysty pukemaan päälle kun henki loppuu! on päiviä että vaiva on pieni, ja päiviä kun oikeasti tuntuu että happi loppuu, vatsaa kiristää eikä pysty olemaan mitenkään päin; alkaa oksettaan ja mahakin saattaa tyhjentyä nopealla aikataululla... todella epämiellyttävä vaiva, jota ei ole ollut esikoisessa!

Netistä lueskelin melko heti että olisi normaalia, mutta silti aion asiasta hieman kysellä seuraavalla (maanantaina) lääkäri/neuvola käynnillä että onhan varmasti kaikki ok!
Netissä spekulaatiot asiaan oli että kun verimäärä on niin iso ja vauva ottaa siitä osansa niin se aiheuttaisi tätä, jossain luki että vauva painaisi jotain valtimoita, jossain puhuttiin refluksiin liittyvästä vaivasta, jossain että vauva on ISO ja johtuu siitä, jossain taas kehotettiin menemään sydänfilmiin ja testaamaan kilpirauhanen...
Eli vaihtoehtoja on, ainakin netin mukaan, yllättäen ;) hehe.

Toivottavasti saisin vastauksia maanantaina, tai lisätutkimuksia jos tarpeen! :) puuh! Ei tällaisia oloja enempää kiitos! :D

t. Mea rv27+4




lauantai 7. huhtikuuta 2018

Perhepeti ja vauvansänky ajatuksia

En ollut ennen meidän esikoista koskaan kuullut termiä "perhepeti" sen kummemmin tai ainakaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
Lähipiirissä esimerkki oli että vauva nukkuu omassa pinnasängyssä vanhempien huoneessa vieressä, ja siirtyy jossain vaiheessa omaan huoneeseen - and thats it!

Tutustuin perhepeti juttuihin esikoisen raskausaikana mutta en vielä uhrannut sen kummemmin nukkumisjärjestelyille ajatuksia. Hankimme pinnasängyn _kuten kuuluu_ ;) ja sillä selvä.

Kun esikoinen syntyi rv33 ja olikin kk sairaalassa ennen kotiin pääsyä, niin sen jälkeen heräsi aika hurja vietti ottaa vauva viereen. Ehkä se oli se ero, minkä sairaalassa koki tai jotain ettei saanut tarpeeksi läheisyyttä vauvan kanssa mutta en mitään muuta halunnut kuin ottaa vauvan perhepetiin mutta sairaalassa se oli kielletty keskosuuden takia - ja hänellä oli ensimmäisen kk ajan kotona vielä seurantalaitteetkin kiinni nukkuessa niin olisi ollut tosi haastavaa pitääkin vieressä.

Kun laitteista päästiin eroon, hän nukkui satunnaisia kertoja kainalossa ja aina palautui takaisin sänkyyn - pelkäsin liikaa kun hän oli niin pikkuruinen. Mutta pikkuhiljaa vieressä nukkumisen kerrat piteni ja piteni, ja kun neiti sairastui kovaan flunssaan reilu 6kk ikäisenä ja nukkui vieressä että sain seurattua kunnolla niin siihen hän jäi... ja siinä on vielä edelleen, ikää nyt n. 3v ja 4kk.
Välissä neiti kävi nukkumassa muutaman viikon omassa huoneessa omassa sängyssä kun isä nukkui vieressä lattialla mutta kun miehen selkä vaati päästä takaisin sänkyyn niin neiti seurasi mukana ja siinä on edelleen :D ei ole sanallakaan vihjaissut että haluaisi takaisin omaan huoneeseen ja sänkyyn... yksi oksutautiyö nukkui oman huoneen lattialla patjoilla isänsä kanssa mutta seuraavana yönä taas yhteiseen petiin...

Reilu vuosi sitten uusittiin sänky, ostettiin perus 160cm jenkin tilalle 210cm kokoinen moottoroitu jenkki, ja siihen on mahduttu hyvin! Moottoroitu sänky on myös auttanut hyvin jos joku on kipeänä ja tarvii saada sänky pystyasentoon päädystä, helppoa kuin heinänteko! :)

Mökille rakennettiin 280cm leveä perhepeti, johon on mahduttu myös oikein hyvin ;)

MUTTA, se vauva.
Esikoisen pinnis, Stokke sleepi, myytiin pois koska todettiin se jo esikoisen aikana todella epäkäytännölliseksi sängyksi vaikka kaunis olikin. Nyt on uuden hankinta edessä, mutta tällä kertaa niillä spekseillä että sopii sivuvaunuksi meidän sänkyyn! että tulee osaksi perhepetiä alusta asti mutta turvallisesti, ettei reilu 3vuotias rutista häntä alleen, potki tai lyö unissaan ennenkuin vauva kasvaa vähän.

Oma henkilökohtainen unelmani on Avaroomin pinnis klik, ja sitä lähden suurin toivein lapsimessuille katastamaan joskos siihen olisi mitään alea, pitäkää peukut pystyssä! <3


Syy miksi haluaisin juuri tämän on se, että se on kivannäköinen <3 Suomalainen <3
ja siitä saa kokonaan toisen laidan irti, jolloin se on helppo laittaa kiinni meidän sänkyyn. - LUKITTAVAT pyörät jolloin se pysyy myös tukavasti meidän sängyssä kiinni, ja tarvittaessa voi pyöräyttää vaikka seinää vastan ja lukita pyörät. Ylipäätään liikuteltavuus on plussaa!
Ja se että se on normaalia pienempi! Koska iso perhepeti on hankittu, valitettavasti se on vienyt extratilan makuuhuoneesta ja tavallinen iso pinnis mahtuu hieman huonosti huoneeseemme enää, niin tämä ratkaisi myös sen ongelman täydellisesti!

Avaroomin oma esittelysängystä:

"Kaunein ja käytännöllisin ensisänky.

AVA Baby -ensisängyt on suunniteltu helpottamaan lapsiperheiden arkea. Pienen kokonsa ja pyörien ansiosta pinnasänky on helposti liikuteltavissa ja sijoitettavissa pieneenkin tilaan. Laidan saa halutessaan irti ja pohjan voi säätää kolmeen eri korkeuteen.

AVA Baby -ensisänky sopii ominaisuuksiltaan erinomaisesti yhdistettäväksi vanhempien sänkyyn, mikä mahdollistaa pienen vauvan vierihoidon. Irrotettavan laidan ansiosta tämä ensisänky toimii loistavasti myös noin 3-vuotiaaksi asti.

RUNKO: Valmistettu tukevasta 22 mm MDF-levystä, pohja 14 mm vahvaa koivuvaneria hengitysrei'in. Saatavana myös haluamallasi puulajilla.

VÄRIT: valkoinen, musta ja kulta

KOKO: ulkomitat 59,4 cm x 109,4 cm, korkeus 88 cm (pyörillä)

PATJA: Baby patjakoko 55 x 105 cm

7 hyvää syytä valita AVA Baby -ensisänky:
Pienikokoinen 55x105 cm, (norm. 60x120 cm)
Pyörien ansiosta helposti liikuteltava
Pohjan säätömahdollisuudet, kolme tasoa
Laidan saa halutessaan irti
Tukeva, silti kevyt
Kotimainen suunnittelu ja valmistus
Kaunis muotoiltu"


Mutta koskaanhan näistä nukkumisjutuista ei tiedä miten menee... sen näkee vain sitten käytännössä! :) letkein mielin mennään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo!

hmm... oiskohan tuo pinnis kivoin valkoisena, vai ehkä musta? :P... ihania vaihtoehtoja!


t. Mea

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kun selällään nukkuminen on ohi.... :(

Vaikka jokunen yö välissä on aina parempi, doomoosta on apua asentojen löytämiseen, on öitä ettei esikoinen pidä hereillä, ei närästä, ei vedä suonta ja kaikki on lähes täydellistä, niin...
kamalaa on, että nyt on mennyt n. viikko-1.5vkoa ettei ole voinut enää nukkua selällään :'(
Se on mulle henk.koht iso juttu, koska se on mun lemppariasento johon aina hakeudun kun yritän saada unta - joko illalla tai yöllä herätessä, aina selälleen! Nyt se ei enää onnistu :(

Pystyn ihan hetken, alle 5min olla vielä selällään mutta sen jälkeen keho yksinkertaisesti pakottaa vaihtamaan asentoa! Tulee paha olo, tulee semmonen outo tunne kehoon ettei kaikki oo hyvin, ja henki alkaa kulkemaan vähän huonosti, eli ei hyvä! Enkä todellakaan ole tahalleni siis enää selällään, kuin yleensä sen ajan kun luen esikoiselle iltasatua, ja silloinkin jos pidempi satu, käännyn kyljelleni kesken kaiken koska selällään on hankala olla. Sohvalla ennen tykkäsin myös levätä selällään ja lueskella mutta ei onnistu enää :(

Netissä lukikin että loppuraskaudesta, n rv28 alkaen olisi hyvä nukkua kyljellään eikä selällään, koska selällään olo kuulemma lisää kohtukuoleman riskiä. Sitten luki, että eri tutkimusten mukaan uskottiin että selällään tai oikealla kyljellä nukkuessa rajoittaa veren virtaamista vauvalle, ja se aiheuttaisi kohtukuolemia.

Neuvolassa en muista että olisi näistä puhuttu mitään, ei esikoisessa eikä nytkään. Itse olen lueskellut ja kuunnellut kroppaa.

Muistan esikoisesta kuinka ihanaa oli sairaalassa sektion jälkeen kun sai olla selällään, PALJON! olin kaivannut sitä niiiiin paljon... :D
Mutta muutaman yön jälkeen aloin kaivata kyljelle ja se olikin työn ja tuskan takana leikkaushaavan takia että sinne pääse, saatikka sieltä pois :D eli ei oo helppoa, nukku miten vain ;)

Ihanaa että pitkästä aikaa oli aamu että heräsin vasta 06.30 enkä klo 06 kuten jo kuukausia, jipii! Eli hyvin nukuttu yö takana! :)

t. Mea rv27+2

torstai 5. huhtikuuta 2018

Yötyyny: doomoo buddy

Yöt on olleet niin ja näin jo jonkin aikaa, ja sitten muistin että tilasin aikoja sitten Doomoo Buddyn kaappiin odottamaan! jippii! :D Sieltähän se löytyi!
Esikoisessa oli myös ja se kyllä helpotti yö asentoja. Nyt olen reilun viikon pitänyt kaveria vieressä, välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiivisemmin... on se hieman helpottanut asennon löytämistä ja helpottanut särkyjä (polvia särkenyt öisin ainakin)...



Ja esikoisessa tyyny oli käytössä myöhemminkin, juurikin vauvan tyynynä, hän köllötteli sohvalla siellä välissä turvassa eikä päässyt putoamaan.  :) Koska esikoinen oli pumppumaidolla ja pulloruokinnalla niin itse imetystyynynä en sitä koskaan käyttänyt, katsotaan miten tässä käy. :)


Tilasin ompelijalta (Sulosydän - facebookista klik) doomoohon toisen päällisen jonka vaihdan siihen sitten kun vauva syntyy ja on kotona :) menee nopeasti nukkavieruksi tuollainen vaaleapintainen tyyny kun se pyörii sängyssä :D Ja tämä kangas on niiiiiiin ihana .... minusta paljon kivempi ja ihanampi kuin doomoon oma valikoima ....



Esikoinen nukkuu perhepedissä niin ihmetteli tyynyä aluksi kyllä kovasti, silitteli sitä ja olisi halunnut sen itselleen :D Mutta onneksi hoksasi melko pian että se on äitin kaveri ja äidin helpotukseksi öihin ja antanut tyynyn olla :) ja toisaalta tyyny on auttanut myös hieman siinä, ettei esikoinen pääse pyörimään mun tyynylle/ja päälle enää kun doomoo on välissä :D hih!

Voisinkin vähän kirjoitella perhepedistä ja vauvansänky ajatuksista lähiaikoina niin jäisi itsellekin muistiin että mitäs on vielä hankkimatta.... kuten se vauvansänky kaikkine härpäkkeineen :D...

t. Mea


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Mahan kasvattelua, arpia ja rasvailua

Esikoisessa mahaa kuvattiin alusta asti super ahkerasti... alkaen viikosta rv7....
tässä se on vähän jäänyt, olisko kuvia muutama vain... mutta yritetään jaksaa kuvailla ahkerammin loppua kohden kun kasvua alkaa olemaan selkeämmin :)

Tässä pari kuvaa ja pari vertailua esikoiseen :D

rv9

rv16

rv25



Ja vertailuna esikoiseen:





Raskausarpia minulla on ollut jo kauan, ennen esikoistakin koska lihoin jossain vaiheessa elämää aika nopeasti niin tuli arpia, ja esikoisessa tuli arpia sektio leikkauksessa kun venyttivät ihoa leikkauksessa...

Tässä tokassa tullut pari lisä arpea kun maha on eri muotoinen kuin esikoisessa, ja tällä kertaa arvet on myös sattuneet :( kiristää, kuumottaa ja kihelmöi kun arpi tulee... Ei ole auttanut kun hieroa kovasti sitä rasvoilla. Olen kokeillut kaikenlaisia luonnonkosmetiikka voiteita - erityisesti olen tykännyt avokado voiteesta, ja lisäksi olen käyttänyt esikoisen baby oilia :D mikä vaan mikä helpottaa nopeasti kihelmöintiin! :D

Mitä käytät masun rasvailuun? ja onko tullut arpia? :)

t. Mea rv 27+0

tiistai 3. huhtikuuta 2018

pääsiäiskuulumiset vihdoin ja viimein

Piti pääsiäisen aikana kirjoitella, vaunuista aiemmin ja muutenkin miten mennyt, mutta meni niin tohinassa että unohtui..

Pääsiäisenä käväisimme muutaman päivän mökillä; saunottiin, tehtiin ruokaa, ulkoiltiin paljon ja tehtiin vähän mökkihommiakin. Oli ihanaa nauttia luonnonrauhasta mutta kun lunta oli pitkälle sääriin asti, oli liikkuminen vaivalloista ja monet ulkoilut lopulta palkittiin jatkuvilla supistuksilla jotka aiheuttivat jo menkkamaista juilintaa selkään, niin loppuaika meni ihan lepäillen sitten...

Kotona kisäväsymys jatkui mutta käytiin kuitenkin brunssilla ja kylpylässäkin, ja ystäväperhe vieraili myös meillä. Ei vaan osaa olla. :(  vaikka pitäis.
Nyt taas supistellut kivasti ja selkää särkee, yöunet olleet niin ja näin. Nyt kun arki alkaa pakko taas hidastaa vauhtia, haha!

Mites siellä pääsiäinen sujunut?


t. Mea 26+6




maanantai 2. huhtikuuta 2018

Tilatut vaunut

Tattadaa!

Tilaukseen lähti Ora Onni yhdistelmä vaunut kääntyvillä etupyörillä. klik.

Väriksi tuli mustikka, ja sisäkankaaksi Aarrekid Whale.







"Oran Onni-vaunut ovat uusista vaunuista se malli, jossa kaikki on pikkuisen suomalaisempaa aina suunnittelusta lähtien. Onni-vaunut nimittäin ommellaan Oralla Porissa, ja niihin saa halutessaan valita jonkun kumppanikuoseistamme sisäkankaaksi. Onni-vaunut siis ommellaan aina tilauksesta toiveiden mukaisesti. Toimitusaika n. 3 viikkoa. Onni-vaunuja saa kahdessa eri ulkovärissä: Mustikka ja Luoto. Tässä vaihtoehdossa on kääntyvät etupyörät, Onni-vaunut saa myös kiinteillä etupyörillä.

Ora Onni -vaunuihin sisältyy koppa- ja istuinosa, jotka kiinnittyvät runkoon uudella helppokäyttöisellä liitososalla, joka mahdollistaa myös turvakaukalon kiinnittämisen adapterin avulla (myydään erikseen).

Lisäksi vaunukopassa on monia mukavia yksityiskohtia, kuten integroitu aurinkolippa sekä peiton ja tuuletusikkunan suojuksen magneettikiinnitys. Näin on saatu aikaiseksi ulkomitoiltaan ja yleisilmeeltään aiempaa kompaktimmat vaunut, ilman että reilunkokoisista sisämitoista olisi tingitty.

Takuu 2 vuotta"

Kaikki tarvittavat speksit löytyi, ja erityisenä tekijänä meillä suomalaisuus!
Ihana kangas kustomointi saattoi myös hieman houkuttaa ;)... 

Lisäksi mukaan lähti hoitolaukku, samalla kankaalla kuin vaunut, ja erilaisia suojia, turvakaukalo adapteri...



Hoitolaukkuja on nyt kaksi kpl, mutta ei haittaa, jos toinen menee sotkuun kovasti, niin onpahan toinenkin varalle! :) Esittelen toisen laukun vähän myöhemmin sitten! :) 


Turvakaukalojakin olisi ollut myynnissä, jotka olisi olleet adapteriin sopivia mutta koska adapteriin sopi useampi erilainen, menemme ihan myymälästä katselemaan vaihtoehdot läpi ja päättämään :) 


Jos haluat lukea erittäin kattavasti vertailutietoa Oran vaunuista/rattaista, niin suosittelen tutustumaan näihin vuoden 2016 teksteihin:

Teen myös vaunuista sitten esittelyn, kunhan ne saan! :) 

Olen tosi innoissani tilauksesta, enkä malttaisi odottaa että ne saapuvat! Haluan päästä tekemään mittauksia, että pääsen teettämään vaunuihin mieluisan vaunuverhon! :) 

Makuupussi tuossa jo odotteleekin, esittelen sen myöhemmin! :) 


t. Mea 26+5