Nyt oli taas NKL kontrolli (36+5) ja samassa synnytystapa arvio - tästä en tiennyt ennakkoon mutta neuvolasta sanoivat että jos ei ole - vaadi se - koska ovat sanoneet ettei neuvolan lääkärikäyntejä mulle koska käyn nkl niin heidän kuuluu tehdä sitten arvio.
No se tuli sanomattakin :) Hyvä se.
Pääsin puolisen tuntia myöhässä lääkärille - tuntui nkl:llä olevan taas kova ruuhka ja kiire, ovet kävi kokoajan ja odotustila oli täynnä. Käytävällä raahusti paljon ISOJA mahoja tuskissaan...
Tätä käyntiä jännitin ehkä hieman enemmän kuin aikaisempia käyntejä, kai kun täysaikaisuus niin lähellä niin jännitti että onko vauva kasvanut tarpeeksi, ja tuleeko jo "toimenpiteitä" vai jatkuuko kaikki ennallaan.
Lääkäri oli ihanan rauhallinen, empaattisen oloinen, jaksoi jutella mukavasti ja selittää! Tästä tuli hyvä mieli.
Lääkäri lähinnä kyllä yksin puheli synnytyksestä, eikä niinkään kysellyt yhtään mun mielipiteitä mutta kuuntelin asiat; hän pohti ääneen synnytys tulisi tapahtua viimeistään laskettuna aikana, sairauden takia koki että olisi riski antaa mennä yliaikaa että viimeistään LA pitäisi jotain tehdä, mutta että mitä? että jos haluan alatiesynnytystä että olen sen suhteen ensikertalainen että käynnistys täysin epäkypsästä tilanteesta voi olla pitkä ja raskasta tie - ja sektiohaavaa ajatellen se pitäisi olla mieluiten ballonki eli lääkkeetön ettei ole liian raju haavalle mutta jos paikat täysin epäkypsät, niin onnistuuko se. (vaikka silti sanoi että haavan repeämisriski on alle 1% luokkaa....)
- Kovasti oli selvästi rivien välistä sektion kannalla - koska kovin mainosti sitä että ensikertalaisista joka neljäs käynnistys yritys pitkittyy niin että päätyy sektioon jokatapauksessa... mutta jos ajatuksen kääntään toisinpäin niin 75% käynnistyksistä siis onnistuu!
Periaatteessa alatiesynnytykselle ei ole estettä mutta ilmeisesti toivottavaa olisi että käynnistyminen olisi luonnollinen/spontaani mutta aika saattaa tulla vastaan... eikä kovin tarjonnut muita keinoja kuin ballonkia mulle ja sitä varten tarvis vähän olla jo paikat kypsyneet että sitä saa paikalleen...
... Sektion saan kai vaan pyytämällä mutta edelleen edellisen sektion kivut ja hidas toipuminen on muistissa aika ikävästi niin en tiedä pystynkö sektiota pyytämään kovin helposti - pelkään että koko kesä menisi pilalla siinä kaikkine kantelukieltoineen ja kipuineen...
Seuraavalla kerralla (reilu viikon päästä) asiasta ilmeisesti jatketaan lisää....
Ensin lääkäri tutki vauvan.
Käsikopelolla arvio että vauva olisi 3kg (hah, 2viikossa 2,2->3kg, en usko ;))....
mutta ultrauksessa näytti olevan arvio n 2,7kg. (vähän realistisempi).
Kaikki oli ok. Lapsivettä hyvin, vauva oli virkeä, päässä kaikki virtas hyvin. Napavirtauksessa oli pientä "vastustusta" mutta kuuluu kuulemma taudin kuvaan eikä ole syytä huoleen.
Sitten lääkäri teki sisätutkimuksen.
Pehmeä, kiinni, 3cm jäljellä. eli epäkypsä tilanne.
Sain parit labra-ajat ja ensiviikolle uuden kontrollin ennen juhannusta.
Käynti oli hyvä, parempi kuin pari edellistä, mutta olin käynnin jälkeen aivan järkyttävän väsynyt, kiukkuinen ja jotenkin uupunut. Paljon ajateltavaa, paljon infoa, taas labroja - eli yöpissojen pidättelyjä vaikka supistais ja ja...
jotenki iski uupumus.
Sairaalasta vielä suoraan kauppaan asioille, sitten kotiin ruoanlaittoon, olin aivan järkyttävän väsynyt koko loppupäivän ja illan. ja kuinka sitten kävikään? nenä niin tukossa ettei happi kulje eikä henkeä tahdo saada, herään 30min-1h välein eestaas hikisenä huonossa hapessa että pakko nousta lopulta ylös.
Silmissä kirveele järkyttävä väsymys, vituttaa ja ärsyttää. Aamulla pitäisi jaksaa nousta labrajonoon ja pitkäpäivä edessä esikoisen kanssa eikä saa edes kunnon yöunia. Kroohpyyh.
että semmosta :D
t. Mea 36+6