En.
En imetä.
Tätä ei moni ymmärrä. Miksi ymmärtäisikään? Äidinmaitohan on maailman parasta ja ainoa oikea ruoka vauvalle. Näin kaikki tuntuu ajattelevan.
Alkuperäinen ajatus oli imettää. "tottakai". Raskaus meni sairaudesta huolimatta ihan hyvin, joten ajattelin että tilanne olisi tällä kertaa eri, olisin terveempi kun vauva syntyy, voisin synnyttää normaalisti, voisin imettää, saisin "normaalin" kokemuksen kaikesta...
Mutta. Noh. Synnytyksestä lukeneet tietää ettei näin käynyt lopulta kuitenkaan. Arvot lähti rajuun nousuun ja munuaisten toiminta alkoi hiipumaan kesken synnytyksen, joten kaikki alkoi mennä päin persettä.. Kun päätöks kiireellisestä sektiosta tuli ja tieto että munuaiset voi huonosti tein päätöksen etten aion imettää. Kyllä. Itse tein päätöksen.
Koska. Jos en voi synnyttää "loppuun asti" koska munuaiset ei kestä. On parempi että heti kun vauva syntynyt munuaisia aletaan hoitamaan kunnolla - raskauden ajaksi oli vaihdettu "pilipali lääkkeet" ja sairaus eteni hiljalleen siinä taustalla vaikka aika hyvin menikin, lääkkeitä ei voisi vaihtaa takaisin imetyksen aikana ja sairaus etenisi lisää... joten tein päätöksen että aletaan hoitamaan munuaisia heti, ja kunnolla, että saan ne kuntoon, ja mahdollisimman monta mahdollisimman tervettä vuotta lapsiemme kanssa.
Tätä ei moni ymmärrä. Ei edes lääkäri joka teki päätöksen sektiosta ?! Hän selitti miksi sektioon päädyttiin mutta ei ymmärtänyt miksi en imetä. Nojaa. Eipä se muille kuulu mutta jokaiselle se piti selittää ja katsotaan kauanko saan selittää.
Meidän lapsiluku on nyt tässä <3
Kunhan munuaiset toipuis mahdollisimman hyvin ja saadaan monta monta sairaala vapaata vuotta. Muuta en nyt toivo <3
t. Mea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti