Meidän vauva on tänään yksi vuotta.
Olen aamusta lueskellut synnytyskertomukset ja fiilikset blogista vuoden takaisesta. Katsellut kuvia sairaala-ajasta ja ensimmäisistä viikoista, kuukausista aina tähän päivään...
Aina se eka synttäri saa jotenkin erityisen herkäksi.
Alkuperäinen ajatus oli että ensimmäisen vuoden blogailen semi säännöllisesti vauva-arjesta mutta eihän se mennytkään ihan niin...
Kun nimijuhlat sai ohi, oli vielä ns kesälomaa perheellä niin autoiltiin sukulaisiin pohjoiseen, ja mökkeiltiin omalla mökillä. ja ihan vain totuteltiin vauva arkeen. Esikoisen kanssa oli haastavaa niin päivän energiat kuluivatkin pitkälle jakautuessa kahteen kokoajan.
Itse kärsin syksyllä jonkinasteisesta baby bluesista aika pitkään, ja ahdistuskohtauksia tuli vielä alkuvuodestakin mutta nyt ovat jo jääneet taakse <3
Syystalvella sairastettiin silmätulehduksia ja korvautulehduksia ja kirsikkana kakun päällä enterorokko, nämä piiiiiitkät viikot verottivat kummasti.
Kevättalvi meni perusflunssalla.
Siinä oli hieman rauhallisempikin hetki arjessa mutta kun pienokainen alkoi liikkumaan ensin ryömien ja sitten kontaten, niin sisarusten välit leimahti ihan toden teolla kun esikoisen mustasukkaisuus ja kateellisuus heräsi potenssiin miljoona. Siinä menikin muutama kuukausi melkoisissa tunnekuohuissa niin äidillä kuin esikoisellakin kun yritettiin löytää yhteistä säveltä arkeen - ja vaikka pahin terä saatiin hiottua niin kyllähän se sisarrakkaus tappeluineen taitaa vaan kuulua moneen perheen perus meininkiin ja tais tännekin tulla jäädäkseen.
Keväällä vauva pääsi ensimmäiselle ulkomaanmatkalle kun kierrettiin 3viikkoa autolla Floridassa.
Muuten on mökkeilty p-a-l-j-o-n ja nautiskeltu vaan olemisesta.
Pikku mies on hyvin iloinen, hymyilevä tapaus, omaa loistavan tilannetajun huumorin suhteen, oikea pikku esiintyjä ja ilopilleri.
Tempperamenttia löytyy ku pienestä pitäjästä ja koko perhe on välillä kovilla kun ukkelia harmittaa, uudet taidot ei suju tai joku muu asia ei mene mielen mukaan.
Pikku M alkoi tapailla kävelyä 11kk ikäisenä ja n viikkoa ennen 1vuotis päiväänsä jo juoksi kuin vanha tekijä. On taitava liikkuja, juoksee, kiipeilee , osaa mennä portaita ylös ja alas, ja löytää kaikki kolot mihin mennä, tuntuu pärjäävän missä vain.
Puhetta ei tule mutta omaa kieltä sitäkin enemmän, kova on seurustelemaan eikä juuri ujostele ketään eikä uudet paikat pelota.
Äijä on jo melkein 80cm pitkä ja painaa n 11,5kg, kyllä siinä isosiskokin saa vastusta jo kun tämä rösähtää päälle kiusaamaan :D
Haikein mutta toisaalta vähän helpottavinkin fiiliksin vauva vuosi päättyy <3 ihaillen seuraan raskausvatsoja ja pieniä vauvoja tuolla kaupungilla, mutta en taitais enää itse jaksaa tätä uudelleen... :D
Tästä on hyvä jatkaa nyt kohti uutta taloprojektia joka on alkamassa, ja syksyllä alkaa uudet kuviot muutenkin arkeen... :)
Hirmu iloinen, onnellinen ja kiitollinen olen kaikesta mitä olen elämääni saanut, mistään en luopuisi <3
terkuin
Mea
